Ilkan toimittajan kolumni tämän päivän lehdessä.Aika monta mutkaa tässä vielä on matkassa 
Jalkapallostadionista käyty keskustelu Seinäjoella on malliesimerkki toistensa ohi huutamisesta. Hyvältä tuntuva hanke on saatu julkisuudessa jo melkein umpisolmuun. Nykytilanteen sekavuuden ymmärtäminen vaatii taustaa.
Liikuntalautakunta on vuosia suunnitellut vilkkaan Jouppilanvuoren tekonurmikentän peruskorjausta. Se tarkoittaa kentän pinnan, katsomoiden, sosiaalitilojen ja valaistuksen rakentamista vuosittaisten määrärahojen turvin. Kokonaisinvestointina hanke on juuri se kuuluisa 2,2 miljoonaa euroa.
Valtuusto teki viime vuonna ensimmäisen puolen miljoonan määrärahavarauksen. Maanantaina se hyväksyi myös ensi vuodelle samanlaisen määrärahan.
Samaan aikaan SJK:n nopea menestys toi kiireen liigakelpoiseen jalkapallokenttään. Keskusurheilukenttä ei sellainen ole, eikä sitä sellaiseksi halutakaan. SJK pelasi jo viime kauden keskuskentällä poikkeusluvalla. Huonolla tekonurmella jotkut liigaseuroista jopa kieltäytyivät keväällä pelaamasta.
SJK:n stadionhaaveet ovat olleet jo vuosia kaupungin kestopuheenaiheita. Sosiaalisessa mediassa on pyöritelty paikkavaihtoehtoja ja havainnekuviakin. Alun perin stadionin piti olla täysin yksityinen, mutta kaupallinen kannattavuus olisi edellyttänyt keskeistä sijaintia ja kaavallisia valmiuksia erilaisiin oheistoimintoihin.
Vaikka huhuja ja kannanottoja on riittänyt, mitään konkreettista ei ole tapahtunut.
Idea kahdesta kärpäsestä yhdellä iskulla osui aikataulullisesti nappiin: Jouppilanvuoren tekonurmesta tehtäisiin kerralla eurokelpoinen stadion.
Julkisen ja yksityisen rahan yhteishankkeet ovat liikuntarakentamisen trendi. Seinäjoki voisi olla edelläkävijä: kaupunki luo 2,2 miljoonalla kentälle perusinfran, ja yksityinen raha rakentaa sen päälle tarpeittensa mukaan. Mittana ovat olleet Uefan laatukriteerit ja 5000–6000 hengen katsomot.
Jouppilanvuoren vanhaa kaavaakin ruvettiin pikavauhtia uudistamaan. Kaikki hyötyvät, ja elämä jatkuu.
Paitsi että vieläkään ei tiedetä juuri sen enempää. Kaupunki ja toinen rahoittaja SJK Oy ovat neuvotelleet kuukausia. Silti muotokin on vielä haussa: stadion voidaan toteuttaa kokonaishankkeena tai se voidaan toteuttaa osahankkeina niin, että kaupunki rakentaa kentän, katsomot ja valaistuksen ja SJK Oy pääkatsomon oheistiloineen.
Kaupungin tulkinnan mukaan kyse on joka tapauksessa kaupungin liikuntapaikasta. Kaupungin liikuntatoimi tulee päättämään, miten vuorot kentälle jaetaan ja mitkä ovat vuorojen hinnat. Käyttöoikeuksista ja muista yksityiskohdista tehdään tarkat sopimukset.
Kenttä tulee siis palvelemaan muitakin lajeja ja seuroja, ei vain SJK:ta. Yhtä seuraa julkinen raha ei voi yksin palvella.
Yllättäen kentän sijaintikin on vielä auki. Uusin vaihtoehto on nykyisen kentän eteläpuolinen rinnealue, joka olisi kunnallistekniikan, katurakentamisen ja toiminnallisuuden kannalta nykyistä edullisempi paikka.
Jouppilanvuorellehan joudutaan rakentamaan paljon muutakin kuin vain kenttä: katuja, sähkö-, viemäri- ja kaukolämpölinjoja sekä pysäköintialueita.
Maanantaina toimialajohtaja Heikki Vierula kertoi valtuustolle, että alustava sopimusluonnos kustannusten jaosta ja stadionin rakentamisesta on olemassa, mutta se vaatii vielä monien yksityiskohtien hiomista. Kun osapuolten hyväksymä sopimus on paperilla, se tuodaan vielä kaupunginhallitukseen. Virkamiehillä ei ole valtuuksia päättää taloudellisesti näin suurista asioista.
Koska rakentamisen aloitus siirtyi yhteisellä sopimuksella ensi vuoteen, hankkeeseen voidaan hakea valtionapua ja muutakin tukea. Aikalisä on siis tarpeen monestakin syystä.
Neuvotteluissa on tiettävästi sovittu, että hankkeesta tiedotetaan yhdessä, jos jotain tiedotettavaa on. Siksi olikin yllätys, että SJK tuli torstaina omin päin julkisuuteen teettämiensä havainnekuvien kanssa ja kertoi stadionin rakentamisen alkavan huhtikuussa (HS 20.11).
Lukijalle saattoi jäädä lehtijutusta käsitys, että kyse on sovitusta asiasta. Ei ole.
Todella ongelmalliseksi tilanne käy, jos stadion ei tulekaan nykyisen tekonurmikentän paikalle. Silloin koko hanke on tuotava uudelleen valtuustoon, sillä kyse olisi sivistysjohtajan sanoin ”toimintaperiaatteellisesta muutoksesta”.
Valtuustohan on varannut 2,2 miljoonan euron kokonaismäärärahan nimenomaan nykyisen tekonurmikentän peruskorjaukseen ja uudistamiseen. Jos kentän paikka vaihtuu, kyse on uudisrakentamisesta.
Kaikkien osapuolten kannalta toivoisi nyt erityistä harkintaa ulostuloihin. Tarvitaan sananmukaisesti rakentavaa yhteistyötä. Toimintakulttuurien yhteensovittaminen on jo itsessään riittävän hankalaa.
