Suomi-Ruotsi tilastoina

[Jii]

Kyse lienee siitä, että maajoukkueessa tunnutaan pelkäävän virheitä ja epäonnistumisia liikaa ja ei uskalleta haastaa. Toisin sanoen keskitys on niin sanotusti helppo tapa välttää se "näkyvämpi" virhe. Eihän kukaan nyt tahalteen paskasti keskitä ja siitä tuskin oli kyse.

Kyllä useimmat pelaajat pyrkii välttämään virheitä kentällä. Keskittäessä virheeksi lasketaan se, jos ei saa keskitettyä ollenkaan tai keskitys osuu peittämään tulleeseen pelaajaan. Niinpä on mukavampi vaihtoehto heittää varmasti sellainen korkea pallo ensimmäisen pelaajan yli, sen ei sitten ole niin väliä osuuko se omalle pelaajalle ja onko siitä mitään mahdollisuutta tehdä maalia.
...
Ei se virheiden välttely ja alibikeskitykset ole mitään junnupelien meininkiä, vaan ihan tavallista myös aikuisten peleissä, jopa huipputasolla. Suomen maajoukkueessakin on vain muutama kaveri, joka oikeasti ei pelkää virheiden tekemistä.

Näinpä juuri.

edit: Mielestäni noissa laitapakkien "dead end" -tilanteissa keskittämisen sijaan voisi kierrättää palloa keskelle, optimitapauksessa Romalle.

[Sportacus]

Puhutaanko nyt keskivertofutiskatsojan näkemyksestä vai mistä? Kyllä kaikki noissa kinkereissä mukana olevat ymmärtävät, että pallonmenetys tai kova keskitys päin lähintä vastustajaa lähellä päätyviivaa on pienempi virhe kuin löysä ja epätarkka keskitys. Johtuen juuri siitä, että ensimmäiseen mieheen jäävä keskitys tai pallonmenetys on paremmin kontrolloitavissa jatkoprässillä kuin löysä ja epätarkka keskitys.

Totta tuokin. Mutta en kyllä usko, että pelaajat pystyvät sitä itse ihan noin analyyttisesti miettimään. Kyllä se pallonmenetys kuitenkin tuntuu pelaajasta itsestään nöyryyttävämmältä, kuin vastustajan topparin siivoama keskitys. Ei se auta, vaikka sen kuinka rationaalisesti yrittäisi itselleen perustella, tunnepuoli vaikuttaa silti.

[Ricardo Leite]

Ei se auta, vaikka sen kuinka rationaalisesti yrittäisi itselleen perustella, tunnepuoli vaikuttaa silti.

Ilman muuta. Mutta silloin tullaankin siihen, että ellei valmentajan tehtävä ole saada pelaajia toimimaan suurimman mahdollisen hyödyn näkökulmasta oikein huolimatta niistä "tunteista", niin mikä se tehtävä sitten on?

edit: Mielestäni noissa laitapakkien "dead end" -tilanteissa keskittämisen sijaan voisi kierrättää palloa keskelle, optimitapauksessa Romalle.

Siis pelata pallo pois tilanteesta, jossa on mahdollisuus toimittaa pallo maalintekosektorille tilanteeseen, josta ei ole vastustajalle välitöntä uhkaa? Tätä toivovat varmasti vastustajatkin. Entä sitten kun Roma kierrättää pallon toiselle puolelle? Pelataan se pois sieltäkin, ellei vastustaja tarjoa kunniakujaa maalille?

Jos Suomen jossain pitää kehittyä, niin siinä, että vastustajan puolustukselle saadaan luotua painetta ja maalinteolle luodaan entistä enemmän mahdollisuuksia.

[erno]

Toisaalta Hollanti -matsissa yksi Suomen top-3 paikoista rakentui niin, että Raitala tarjosi läheltä päätyrajaa pallon maata pitki Miglulle 16-alueen sisälle ja Miklu laukaisi tuosta ehkä 30cm takakulmasta ohi. Ruotsi pelissä pelattiin ainakin yksi samanlainen tilanne Pukin jalkaan, mutta Pukki ei saanut mitään aikaiseksi. Joka tapauksessa maalin syntyminen on todennäköisempää jos pallo pelataan suomalaisen jalkaan kuin Mellbergin päähän.

[Ricardo Leite]

Toisaalta Hollanti -matsissa yksi Suomen top-3 paikoista rakentui niin, että Raitala tarjosi läheltä päätyrajaa pallon maata pitki Miglulle 16-alueen sisälle ja Miklu laukaisi tuosta ehkä 30cm takakulmasta ohi. Ruotsi pelissä pelattiin ainakin yksi samanlainen tilanne Pukin jalkaan, mutta Pukki ei saanut mitään aikaiseksi. Joka tapauksessa maalin syntyminen on todennäköisempää jos pallo pelataan suomalaisen jalkaan kuin Mellbergin päähän.

Toisaalta juuri keskityksen laadun merkityksestä olen koko ajan yrittänyt puhua, sillä huono suoritus nyt ei voi millään olla se ensimmäinen tavoite missään suorituksessa, ei edes keskityksessä .

Tietenkin pallon pelaaminen boksiin ja hyökkääjän jalkaan on ensisijainen tavoite laitapelaamisen lopputulokseksi. Jos siis katsotaan, että sieltä laidalta ei suoraan palloa maaliin saada.

[erno]

Ach so. Mä taas oon miettiny miten Suomen nykymateriaalilla sais paikkoja rakennettua enemmän, kun noista boksiin lennähtäneistä keskityksistä ei ole tainnut rakentua yhtään maalipaikaksi kutsuttavaa juttua.

[CCh]

Vähän vaikea nyt uskoa näihin alibijuttuihin. 12-vuotiaissa nämä.

Mä olen miettinyt tätä jo useamman vuoden. Ja olen 100% samaa mieltä Jiin ja muiden kanssa, että tässä on jotain olennaista. Jos haluaa tähän todisteita, kannattaa oikeasti katsoa videolta laitapelaajien, sekä pakkien että linkkien, ratkaisuja usean vuoden ajan majussa. Seuraavien kelojen pohjalta tätä voi itse tutkia tarkemmin päässään:

- Keskitetäänkö laidalta siten, että boksissa on joku 100% menossa maalintekoon?
- Kuinka usein jää ekaan mieheen?
- Kuinka usein keskitys johtaa mihinkään?
- Kuinka usein siis keskitys on ylipäätään mielekäs?
- Kuinka usein jo keskityksen lähtiessä tulee fiilis, että keskitys on vain toiveroiskaisu?

En usko että tilanne on Mixun maajoukkueessa niin paha, koska peli-idea perustuu rohkeuteen ja omaan tekemiseen. Mutta tää on kuvannut synkästi majun maalinteko-ongelmaa. Tehdä keskitys, jolla päättää hyökkäyksen muka-yrittämällä, vaihtamalla taidon kohtalouskoon.

Keskitysten lisäksi majussa vetkutellaan ja pelataan huonoja syöttöjä älykkäiden sijasta, leivotaan, kun ei ole uskoa, että kärjessä olisi ratkaisija, joka pistäisi pallon maaliin. Samantyyppisiä vivahteita näki jopa Unkari-matsissa, kun yhä vasta tokan puoliajan lopussa Roma alkoi pistää pistopalloja, joilla saatiin paikkoja, ja jolla esim. Furkka pääsi läpi, josta sen olis pitänyt tehdä. Vaan ei tehnyt.

Ratkaisu: Nyt kun maju pitää palloa, niin jauhetaan niinkuin on tehty viime pelit, mutta enemmän oivaltavia pystypalloja, pystyynjuoksuja, väleihin pelaamista, seinäsyöttöjä tai kahden-kolmen nopean kosketuksen pelinavauksia. Kyllä jos 2-3 kertaa pääsee yksin läpi tai nopeaan ylivoimahyökkäykseen, tekee maaleja, on Furkankin varaa kerran epäonnistua. Niin pelaa älykäs joukkue, joka kääntää nopeasti pelin ja käyttää hyökkäyksensä hyväkseen. Verratkaa vaikka joukkueisiin, joita itse pidätte hyvinä.

Voi katsoa myös, mistä maajoukkueen maalit ja tilanteet ovat yleensä tulleet (Forssellin, Väyrysen, Johanssonin, Eremenkon, Hämäläisen pystyynjuoksut). Voi myös miettiä, minkälaisia pelaajia meillä on, miten heille kannattaa pelata:
- Pukki: jalkaan, pystyyn, pikkunäppärät kuviot
- Dalla Valle: jalkaan, pystyyn
- Hämäläinen: pystyyn, seinäsyötöt
- Furuholm: boksipelaaja, pystyyn

Itse en ainakaan antaisi lahjana vastustajalle palloa turhalla keskityksellä. Siitä vaan YouTube laulamaan, ja voi pistää analyysiä tähän.

[Callit]

Kyse lienee siitä, että maajoukkueessa tunnutaan pelkäävän virheitä ja epäonnistumisia liikaa ja ei uskalleta haastaa. Toisin sanoen keskitys on niin sanotusti helppo tapa välttää se "näkyvämpi" virhe.

Tämä sama ilmiö toteutuu niin maajoukkueessa kuin Suomen huonoimmissa ikämiehissä. On tullut enemmän kuin usein naurettua sille, kuinka kukaan ei ikinä moiti kun keskität neljän miehen keskellä 35 metrin päässä lähimmästä pelaajasta olevalle 168 senttiselle pelaajalle, mutta vastaavasti laitapakin epäonnistuneesta haastamisesta saattaa tulla pahenksuntaa.

Jorma Teräkselle taas kiitos näistä tilastoista. Oli hienoa nähdä, että ne vahvistivat käsitystäni siitä, että Roman pitää usein palloa (liian pitkään). Romanistahan kuuluu nykyisin joka yhteydessä mainita, että se siirtyy vielä johonkin eurooppalaiseen suurseuraan ja, että se on Suomen tärkein pelaaja. Voipi olla, voipi olla. Nykyisin se kuitenkin pilaa lukuisia hyökkäyksiä pitämällä palloa liian pitkään, minkä jälkeen se antaa sen iän ikuisen alakierteisen pystypallon puolustuslinjan taakse. Aivan surkeata "muka pelintekemistä", mistä se Furkalle luotu paikka oli piristävä poikkeus. Näytti siltä, että toivoa vielä on. Lukisin mielelläni Venäjän liigan tuntijoilta kommentteja siitä, pelaako Roman yhtä alkeellisesti ja itsekkäästi dominoiden Rubinissa.

[Ricardo Leite]

Oli hienoa nähdä, että ne vahvistivat käsitystäni siitä, että Roman pitää usein palloa (liian pitkään). Romanistahan kuuluu nykyisin joka yhteydessä mainita, että se siirtyy vielä johonkin eurooppalaiseen suurseuraan ja, että se on Suomen tärkein pelaaja. Voipi olla, voipi olla. Nykyisin se kuitenkin pilaa lukuisia hyökkäyksiä pitämällä palloa liian pitkään, minkä jälkeen se antaa sen iän ikuisen alakierteisen pystypallon puolustuslinjan taakse.

Pitämällä palloa liian kauan Roma kuitenkin estää muita pilaamasta hyökkäystä vielä pahemmin, joten selkeästi voiton puolella mennään .