Todella mielenkiintoista. Palloliitossako tiedettiin 15.6., että liikekannallepano tulee kolmen päivän päästä?
Yllättävänkin moni Palloliiton mies sen tiesi kun olihan heistä yhtä yllättävänkin moni rintamamies tai upseeri ja montakin oli aikanaan kaatunut rintamalla tavallaan.
Sama juttu oli monessa muussakin urheilujärjestössä tuolloin.
Yleisesti ottaen Suomi oli tuolloin melkoisessa sotaan tai alkavaan sotaan liikehtivässä olotilassa.
Kansainväliset olotilat pitkälti Hitlerin ja Stalinin viivyttelyjen suhteen toisaalta olivat myös ainoa seikka, että miksi monissa urheilun keskusjärjestöissä tai urheilun ulkopuolelta puhuttaessa sotilasjohdossa Suomessa ei ollut aiemminkin annettu yleistä urheilun keskeyttämistilaisuutta tai annettu tätä ennen tietenkin selvää tilannetietoa Jatkosodan YKH:sta tai YH:sta.
Kaikkiaan valmius sellaisen antamiseen oli ollut jo toukokuulta 1941 lähtien, mutta Hitlerin jälleen loppupelissä erittäinkin turhaksi ja aikaa sitovaksi hommaksi osoittautunut Kreikan ja Kuninkaallisen Jugoslavian valtaus vain Mussolinia avustaakseen viivästyttivät hyökkäyksen tilannetta ja sekin heijasti olonsa Suomeen.
Neuvostoliitolle taas mahdollinen ajanpeluu periaatteessa niin Suomea kuin Natsi-Saksaa vasten kävi, mutta ymmärrettävistä operatiivisista syistä Suomen kuin myös mutkan kautta Norjan nk. Vapauttamiseen ajanpeluu ei enää Neuvostoliitossakaan ollut enää toukokuussa 1941 liiallista.
Ainakaan nopeimmillaan kun milloin tahansa heinäkuun 1941-1943 välisenä aikana olisi ollut Neuvostoliitolla kaikkien aikojen hyökkäysoperaatio eli Operaatio Groza ollut lopullisen valmis alkamaan, mutta jatkuvia valmiuksia kuljetuksineen oli tätä ennenkin tehty mittavissa määrin jolloin vieläkin aikaa todellisen suurhyökkäyksen alkamiseen olisi vielä väistämättä ollut.
Joskin missään tapauksessa jo melko suurikin hyökkäys Suomea vastaan ei olisi ollut ainakaan heinäkuulta 1941 lähtien poissa kuvioista tai jopa tätäkin aiemmin ja se ainakin olisi voitu heti halutessaan toteuttaa melkein heti.
Ennen kun kaikki sitten purkautui Operaatio Barbarossan kannalta Neuvostoliitolle sen ainakin 1-3 kuukautta turhankin aikaisin vähintään, mieluiten aikaa olisi pitänyt olla sen puoli vuotta tai vuosi ja aivan pisimmillään sen melkein kaksi vuotta lisää aivan kaiken täydellisen koko Euroopan laajuisen Natsi-Saksaan ja siinä sivussa äärimmäisen merkittävästi myös Suomeen, miehitettyyn Norjaan ja jopa ihan Ruotsiinkin kohdistuneeseen suurhyökkäykseen.
Mielenkiintoista onkin, että mikäli ei eräänlaisia poliittisia ongelmia ja jatkuvaa valloitushalua Hitlerillä ja Stalinilla olisi ollut suuntaan ja toiseen niin Toinen Maailmansotakin olisi Puolan Sodan jälkeen voinut jäädä yksinkertaisesti polkemaan pisimmillään kauankin.
Hitlerille kun viivytykset todellisissa hyökkäyksissä riittivät Norjaan kun Ruotsi saatiin uhkailemalla hiljaiseksi ja käytännön asein ja osin liittoutuneidenkin typerien ratkaisujen tavalla Suomi osin uhkailemalla hiljaiseksi ja osin leppein sanankääntein ja avuin huolimatta Norjan kaltoinkohtelusta sen rintaliittolaiseksi erilliseen sotaan.
Hitler kun yritti osin Puolan Sodan, Benelux-maiden ja Ranskan valtauksen jälkeen myös Norjan tultua kukistetuksi sinänsä välttää lopullisesti jo valmiiksi turhankin paljon miehiä maksaneeseen turhan laajalla rintamalla käytäviin sotiin.
Loppupelissä osin toteutunein ja arvelluin perustein ilman Mussolinin epäonnistunutta Kreikan ja Kuninkaallisen Jugoslavian valloitusyritystä Hitler olisi todennäköisesti hyökännyt verratenkin myöhään Neuvostoliittoon aivan alun perin eli vasta vuosina 1942-1943.
Jolloin aivan alun alkaen Natsi-Saksa olisi ollut täysin valmis sellaiseen todella kaiken valtaavaan Toiseen Maailmansotaan, mutta sittemmin kun Neuvostoliitonkin mobilisointi rajoitettuunkin hyökkäykseen niin Suomea kuin miehitettyä Norjaa ja siinä sivussa tarpeen tullen Ruotsiakin vastaan puhumattakaan koko Euroopan laajuisesta suurhyökkäyksestä olivat liikaa Führerin tietoon tultua niin siiten pitikin tehdä äkkiratkaisuja.
Suomella oli Jatkosodassa periaatteessa kyllä valmius tehdä myöskin oma hyökkäyksensä kuten aina välillä ja varsinkin Itäblokin aikana yritettiin tätä asiaa kovin korostaa, mutta käytännössä todelliset hyökkäykset aina olivat hyvin Natsi-Saksan tahtoon sidottuja ja paljoa yhtään toukokuuta 1941 aikaisemmin Suomi ei välttämättä olisi edelleen kyennyt minkäänlaiseen hyökkäykseen.
Etenkin kun varustelut puolustusta varten olivat edelleen kesken ja kun Suomi yleensäkin vältti hyökkäämistä viimeiseen asti ja myös vaati Neuvostoliiton itse hyökkäävän kuten Talvisodassa ja niin ehti käydäkin kun käskyä tietyille hyökkäysjoukoille Moskovasta ei koskaan tullut perille asti aloillaan pysymisestä.
Tätä aiemmin vuonna 1941 ennen kenties ehkä huhtikuuta ei Suomi olisi ollut järkevästi valmis hyökkäykseen tietenkin kovan talven ja varhaiskevään kelirikon takia mikä oli tuoda ihan Talvisodan lopullakin Suomelle kenties pelastavan tai edes täydellistä romahdusta viivästyttävän ratkaisun.
Puhumattakaan siitä, että edelleen valmius puolustusasemien ja jälleenrakennuksen kanssa oli keskeneräinen.
Toisaalta kun miettii sitä, että olisiko Suomi itse ennen pitkää hyökännyt ihan itse Neuvostoliittoon kuten enintään teki Suomen ja Neuvosto-Venäjän Rajasodassa 1918-1920 jota on myös vuoden 1919 Rajasodaksi nimitetty niin hyvinkin mahdollisesti olisi ennen pitkää saattanut hyökätä joko Natsi-Saksan avun kanssa tai sitä ilmankin joskin ennen vuotta 1942 tai 1943 todellista valmiutta siihen ei olisi ollut ja kauemminkin olisi saanut varustella sitä varten jotta tappiot eivät olisi odotettavassa hyökkäyksessä olleet liian suuria nk. Vanhan Maan palauttamiseksi.
Kun olihan Välirauha epäoikeudenmukainen eikä pysyvämpään rauhaan uskottu ja varmastikin sitten juuri tuon Suomen ja Neuvosto-Venäjän Rajasodan jälkeen sotamielentila oli korkein ja etenkin nyt kun ihan oikeasti omia alueita oli menetetty siinä missä taas tuossa sodassa kyse tuntui ainakin mitä mielettömämmäksi se kävi ilman todellista Neuvosto-Venäjän kaatumista olevan puhdasta riehumista vailla mitään todellista hyötyä tai tulosta ja mistä ihan pysyvän, kovemmankin sodan uhka alkoi olla vähän liiankin todellinen Suomelle ennen kuin rauha voitiin sopia.
Tuolloin saatiin hieman jopa sellaisiakin alueita joita Suomella ei sitä ennen juuri ollut ja vastineeksi myös annettiin pari aluetta lukemattomien pienrajakylien ohella Neuvosto-Venäjälle ja joista osin tietysti ennen Talvisotaa käytiin myös omat ongelmalliset neuvottelunsa.
Kun välillä noita pienrajakyliä olisi rauhan aikana ennen Talvisotaa Neuvosto-Venäjä ja myöhempi Neuvostoliitto halunnut antaa Suomelle, mutta joita ei Suomi hyväksynyt samalla tapaa ongelmallisina kuin mitä itänaapurimme ei suostunut Suomenkaan vastaavien ohella ottamaan vastaan alueikseen.
Palloliitossakin oltiin jalat varpaillaan toukokuun 1941 tilanteesta joskin tietenkin pelejä jatkettiin kun voitiin, mutta kun kerran oli liikekannallepano sellaisenaan keskeytetty niin toista keskeytystä ei uskottu enää tapahtuvan kuten ei koskaan tapahtunuttakaan.
Siitä sitten tuloksena olikin lohduton Jatkosota missä kaatuikin jo alkuun tai kerrallakin jo vuoden 1941 aikana sama määrä tai enemmänkin miehiä kuin mitä koko Talvisodassa oli menetettykään ja se söikin sitten hyökkäyshalut Suomelta oikeastaan sinänsä koko loppusodan ajaksi kun mieluummin ne enimmäisrajat olisivat kai oletettavan todellisen hyökkäyksen jatkamiseksi (Nimenomaan hyökkäysasenteelliselta Suomelta paljon enemmän kuin mitä lopulta tapahtui vaikkakin myös nk. Vanhan Maan rajatkin ylitettiin.) tappioissa saaneet olla sen 10 000-15 000 miestä.
Mieluiten jopa vain niinkin vähän kuin sen 5000 miestä jotta Päämajalla Mikkelissä olisi todella ollut sellaista ihan kokoaikaista hyökkäysintoa ja puhkumusta yllä kuin mitä tietenkin joskus on esitetty ja mitä kyllä olikin ilman esitystäkin kun sitten sen ilon loputtua se jäikin sitten eri kotimaisten kenraaliemme tai rintamakomentajien omaksi uhoiluksi jos jäi ja loppupelissä hyvin monelle ei sellaista jäänyt päälle.
Tosiaan ei Neuvostoliiton kesäyllätyksestä kesken vaihtokierrätysten vuonna 1941 paljoakaan ollut ihan loppupelissä iloa kun sota siellä ei ollut liian paraatimarssia ehkä ihan kaikkein alun taisteluja huomioimatta melkein missään vaiheessa, mitä vain pidemmälle kesti oletettukin Moskovaan pääsy ja kun Natsi-Saksan tai Suomenkin oma todellisen hyökkäystilanteen ylläpitämä huoltovaikeus ja polttoainepula välimatkankin takia paheni niin ihme tuntui olevan, että varsinaista perääntymistä ei tapahtunut jo paljon aiemmin ennen kuin sitten vuoden 1944 aikana todellisen suurhyökkäyksenkin aikana sitten tapahtui.
