Sulka hattuun.
Nyt jo kotosalla. Ylihintainen taksi saapumisyönä, seuraavana päivänä heti maaseutukierrokselle. Reissu lähti reippaasti liikkeelle ja piti vähän juodakin.
Maalla oli mukavaa, ajoimme jotain 300 km pitkän lenkin. Chris Cheliosin näköisellä kuskilla oli vähän kiire sekä ajaessa että pysähdyksillä, mutta ruoka oli maittavaa. Paikallisten ajonopeudesta kertoo kuvaavasti se, että kuskimme yritti ohittaa hälytysajossa ollutta ambulanssia. Valitettavasti ei onnistunut, kai. Moitimme turvavöiden puuttumista, ihmettelimme autosta nousemista huoltoasemalla. Kehittelin päässäni jotain juoksubensan vastaisia teorioita. Johtui todellisuudessa siitä, että sinne laitettiin kaasua, turvallisuutta siis.
Kiertelimme maaseutupitäjän keskustaa, lähistöllä oli joku melkein valmiiksi rakennettu hotelli, joka ei koskaan valmistunut. Sellainen maaseutupitäjä, mikäseoli.
Siitä viinitilalle, jossa tehtiin Stalin-viiniä. Tynnyreitä, museotavaroita. Isännät ohjasivat meidän sivupihalle sisään. Siellä miehet olivat syömässä ja keittämässä paikallista grappaa eli chachaa. Olivat juottaneet 12-13-kesäisille pojillekin, molemmat aivan naamat. Sitten siitä isolla lasilla vieraille suoraan pöntöstä. Näin niitä metaanimyrkytyksiä hankitaan. No ei hankittu, hyvää oli. Paikallinen viini maistui muulle kuin perinteinen käsitys viinistä, mutta pidin oikein paljon. Enemmän kaatoa kuin maistelua se.
Tuijotin reissulla muutakin kuin sitä, mitä kaikki maksoi, mutta naurattihan se kun paluumatkalla mieli teki vodkapaukkua. Tiskin takana luki hinta, 8 laria. Ok, mietin, otan vodkaa. Se oli pullon hinta, vajaat neljä euroa. Tyhjeni sekin. Ilta venähti vodkaa ja paikallista jallua hörppiessä sitten kuusihenkisen porukkamme isommalla asunnolla.
Seuraava päivä, taas piti vähän juoda. Kiersimme vähän kaupunkia ja söimme listoja läpi. Illan päälle kaupasta molokoa, vodkaa ja pikakahvia, piti tehdä paukkua. Jossain vaiheessa varhain tiistai-aamuna makasin (kuulemma) vastuullisesti torkkumassa kadulla, check. Pimeni, heräsin kämpiltä, ei näy rouvaa eikä puhelinta. Porukka löytyi, olivat yhä hereillä. Olin kuulemma hymyillen toivottanut hyvää bileenjatkoa painuessani nukkumaan, en vain muistanut mitään. Näin reissataan turvallisesti ja juodaan vastuullisesti.
Pelipäivä. Rikkikylpyyn, josta muuten kannattaisi riisua hopeakorut kaulasta pois. Helpotti. Ilta tuli taas äkkiä, stadionilla oli vastassa hymyileviä paikallisia ja monta valokuvien ottajaa. Itse pelissähän ne mylvivät niin maan perusteellisesti. Pelille ihan sama toki, koska Jari oli meidän kanssa ja the peukkukin nähtiin.
Alajan "kulttuuria"-vastaanotolle toki iso
Isompaa kuin Moldovassa, tulos parempi kuin Moldovassa, kaupunki komea. Viini ja ruoka erinomaista, naiset perusnättejä. Paluulennolla about Suomen joukkue koneessa ja joku bongasi myös Ronaldon lento kenttä laukku roudaus touhu hommista.
Se tuubitalo Sarkashvilin palatsin kohdalla joenrannassa oli muuten Prometheuksesta ja Alienista, olihan? Sori larppijutuista. Ensi karsintoja odotellessa.
Äänestys
