VAASAN PALLOSEURA
Perustettu: 1924Kotistadion: Hietalahti (kapasiteetti: 4600)
Kausia pääsarjassa: 44Mestaruuksia: 2 (1945, 1948)
Sijoitus pääsarjan maratontaulukossa: 5Kotisivut: www.vepsu.fiKannattajaryhmä: Geezers Hietalahti (perustettu 1998)Vaasan Palloseura mediassa:
Radio Vaasakin hereillä!!
Vepsun vierasottelut Radio Vaasan taajuuksilla 2012:
Kierros 4 ma 30.4. 18:30 JJK - VPS
Kierros 8 ma 21.5. 18:30 MYPA - VPS
Kierros 11 la 16.6. 18:30 HAKA - VPS
Kierros 13 ma 25.6. 18:30 FC Inter - VPS
Kierros 14 to 28.6. 18:30 FC Lahti - VPS
Kierros 16 la 7.7. 18:30 IFK Mariehamn - VPS
Kierros 18 la 21.7. 16:00 FF Jaro - VPS
Kierros 20 la 4.8. 18:30 HJK - VPS
Kierros 23 ma 27.8. 18:30 FC Honka - VPS
Kierros 24 ma 3.9. 18:30 FC Inter - VPS
Kierros 26 ti 18.9. 18:30 JJK - VPS
Kierros 28 ke 26.9. 18:30 TPS - VPS
Kierros 32 ma 22.10. 18:30 KuPS - VPS
Lyhyestä virsi kaunis, tiivistykseen lainaan Mukavaa Valkkua:
Nyt kun tämä pettymysten via dolorosa kausi on ohi, niin voisi hiukan koota ajatuksia siitä. Mitään maata järisyttävää ei jäänyt tästä kaudesta käteen, vaan takana perinteinen kausi jossa putoamispeikko kävi jälleen kolkuttelemassa Hietalahden portteja. Tosin mitään järjettömän tiukkaa putoamistaistelua ei tarvinnut onneksi kokea. Kaikki tarvittava on käytännössä sanottu jo kauden aikana, ja Komigenare jo tuossa analysoi pelaajat tutulla jäljittelemättömällä tyylillään, mutta ajattelin tiivistää plussilla ja miinuksilla kautta niin pelaajien otteista kuin seuratoiminnastakin. Joku muu saa kirjoittaa sitten paremman kauden päätös kuvaelman jos huvittaa.
Plussaa:
+ Liigapaikan varmistus.
+ Huttusen palkkaaminen. Ei kai tässä sen kummempia perusteluita tarvita.
+ Jamaika Connectionin täydellinen onnistuminen. Obi oli loistava ja Morrissey on potentiaalisin kymmenen maalin mies vuosiin. Ehdottomasti pahvia kummallekin eteen ellei Obia Klubi hanki.
+ Maalivahtipeli.
+ Nuorten lähialueiden nuorten pelaajien marssi kokoonpanoon. Engström, Peth ja Luokkala osoittivat olevansa potentiaalisia liigapelaajia tulevaisuudessa.
+ Muutaman pelaajan tasonnosto mitä pidemmälle kausi meni (Saranpää, Uimaniemi, Chencinski)
+ Pitkästä aikaa joku Vepsun junnu pääsi mukaan maajoukkueeseen. Myös kuulopuheet junnujen ja junnutoiminnan kehittymisestä luovat uskoa paremmasta.
+ Tiedotuksen parantuminen. Facebook on parantunut tiedotusta huikeasti. Etenkin siirtorajan ja valmentajavalinnan kiimapäivitykset olivat parasta antia. Uutiskirje on hyvä kuten aina ja uutiset asiapitoisia. Myös ottelukoosteista, tv- ottelumainoksesta, valmentajakommenteista ja pelaajaesittelyvideoista pitää antaa kehuja.
+ Kannattajaryhmän tifoaktiivisuudelle. Hienoa työtä ja komeita kuvia toivat väriä Hietalahteen. Toivottavasti myös ensi kaudellakin näitä nähdään.
+ Fanitavaroiden ja seuravärin lisääntyminen yleisön joukossa.
+ Derbyn huikea yleisömäärä.
+ Stadionasian eteneminen.
Miinusta:
- Surkeat tulokset lupaavan alun jälkeen. Peli näytti lupaavalta ja kauniilta, mutta sitten alkoi polla jumittaa kun tuli vain tasureita. Pitkälti syynä siihen että Pikkarainen ei valmentajana kestänyt koko kautta.
- Maalintekijän puuttuminen. Ei ollut Boriksesta, ei Vallesta, ei Richiestä, eikä Inusta siihen ykköskärjen rooliin. Morrissey osoitti olevansa siihen mahdollinen, mutta kausi loppui mieheltä kesken. Ensi kaudeksi tarvitaan taas uusia yrittäjiä.
- Huikea loukkaantumissuma läpi kauden, joka pohjautuu todennäköisesti olemattomaan lihastreeniin talvikaudella. Toivottavasti ensi kausi olisi aikaisempaa ehjempi.
- Vakituisen kokoonpanon puuttuminen. Linkittyy pitkälti loukkaantumisiin, mutta minkäänlaista vakaata roolitusta ja pelipaikkojen tutkapareja ei päässyt syntymään.
- Pilven sitkeä loukkaantuminen. Toivottavasti mies saisi itsensä pian kuntoon ja osoittaisi olevansa yhä Veikkausliigan parhaimpia veskareita
- Eddyn kuupan hajoaminen. Taitoa on enemmän kuin kellään muulla Vepsussa koskaan, mutta kun pää meni jumiin jostain ihmeen syystä ja alkukauden peli-ilo katosi jonnekin mystisesti. Huikea pelaaja tähän sarjaan, jonka pitäminen olisi tärkeää kunhan vain mies kasaisi itsensä iskuun.
- Bölingin liian vähäinen peliaika.
- Afrikan lottokoneen vähemmän yllättävä epäonnistuminen.
- Monien avainpelaajien sopimukseton tila.
- Mahdollinen monen VPS-ikonin lopettaminen.
- Tuomaritoiminta monin paikoin. Ihan järkyttäviä pillipiipareita ja pilkkijöitä lippumiehinä. En kyllä muista koska olisi ollut näin linjatonta ja järjetöntä tuomarointia mitä tällä kaudella ollaan nähty. Uusia kyvykkäitä tuomareita kaivattaisiin näiden monien jäärien tilalle.
- Tv-näkyvyys olematonta niin Urheiluruudussa kuin muussa mediassakin.
Kauteen 2011 lähdettiin siis monien edelliskausien tavoin suurin toivein. Oletuksena oli, että päävalmentaja Tommi Pikkarainen olisi oppinut virheistään, eikä kauden 2010 kaltainen loukkaantumissuma toistuisi. Vaasan Palloseura osallistui talvikaudella 2010-2011 mm. kansainväliseen, useita eri lajeja koskevaan tutkimusprojektiin, jossa mystisten alavatsavammojen syitä pyrittiin kartoittamaan. Parantuneen terveystilanteen myötä Tommi "talonmies" Pikkarainen pyrki vihdoin tuomaan sitä omaa näkemystään seuroista kauneimman peliin, Pikkaraisen edellinen vuosi kun meni paniikkinappuloita painellessa kun liki puolet joukkueesta oli sairastuvalla. Kauden aloitus vieraissa Hakaa vastaan oli kuitenkin sanalla sanoen karmea, vaikka puolustuspeli oli, kuten forum-pravdan mukaan Pyykölän ajoista lähtien aina, melkolailla varmaa. Kauden kotiavaus Turun kaimaseuraa vastaan oli kuitenkin silkkaa seksiä, kun kaikki ottelun kolme maalia olivat kuin suoraan Mestareiden liigan hienoimpien maalien koosteesta ja kotijoukkue vei pisteet lopulta 2-1. Vepsun pelitapa oli muutenkin koko toukokuun komeaa katsottavaa, kun joukkue hallitsi pelejä ja pelasi yleisöystävällistä pallonhallintapeliä. Ikävä kyllä pelitavan kauneus ei riittänyt riittävän usein pisteille maalinteon ollessa aikaisempien vuosien tapaan lähes tragikoomisen vaikeaa. Kaunis pelitapakin muuttui juuri ennen juhannusta, kun kenties sen tärkeimmän kulmakiven (Jani Tanska) loukkaannuttua loppukauden ajaksi Rovaniemellä iski Talkkari paniikkinappulan lisäksi kaikkia muitakin väännöksiä, ja peli muuttui huonompaan suuntaan. Päätös pelitavan muutoksesta oli varsin erikoinen, kun tiedettiin että joukkue itse oli pyytänyt vahvaa pelitapaa jo talvella, siis juuri sellaista johon voisi nojata vaikeinakin aikoina. Lisäksi tuo Pikkaraisen klassinen 4-4-2 oli toiminut hyvin viimeistelyä lukuunottamatta, aika harva varmaan olisi laittanut pisteettömyyttä Tommin piikkiin. No, muutos kuitenkin tapahtui, ja ikävä kyllä huonompaan. Elettiin kesäkuuta, ja vihdoin kannattajatkin alkoivat hermostua tempoilevaan päävalmentajaan.
Pikkarainen pyysi seurajohdolta luottamuksenosoituksena jatkosopimusta, mutta tuossa vaiheessa sellainen olisi ollut itsemurha. Myös pelaajat menettivät luottamuksensa Pikkaraiseen jo tuossa vaiheessa, ja ainakin muutama pukukopin johtohahmoista kävi myös kertomasta asiasta suorasanaisesti seurajohdolle. Seurajohto kuitenkin malttoi odottaa yli juhannuksen, eikä senkään jälkeen potkuja kuulunut. Sen sijaan saatiin ilmoitus, ettei Pikkarainen jatka Vaasan Palloseurassa enää kauden jälkeen. Pikkarainen veti kuitenkin asioista omat johtopäätöksensä, ja kun hän sai paikan TPS:n junioripäällikkönä, nosti talonmies perheineen kytkintä ja poistui moottoritietä etelän suuntaan, hyvin todennäköisesti viimeistä kertaa liigavalmentajana. Eroaminen itse oli kuitenkin sen verran pyyteetön ja hieno ele, että ainakin sivullekirjoittanut kiittää edelleen Tommia työstään seuran hyväksi. Nyt ei vain natsannut.
Pikkaraisen aikakausi siis päättyi yhdeksän ottelun voitottomaan putkeen, ja seurajohdon oli jälleen kerran käytettävä kesän kuumia päiviä tehokkaasti löytääkseen uuden päävalmentajan. Vanhoista kokemuksista tyytyväisinä seurajohto teki ratkaisun, josta varsin moni yllättyi. Seurassa jo pitkään junioripuolella ja kakkosvalmentajana vaikuttanut Petri Vuorinen sai paikan näyttää osaamistaan päävalmentajana, tällä kertaa ensimmäistä kertaa yksin. Junioripäällikkö Jani Uotinen liittyi myös tässä vaiheessa edustusjoukkueen avuksi treeneihin. Vuorisen saama perintö Pikkaraiselta ei kuitenkaan ollut avuksi, kun huonosti tehty pohjatyö joukkueen fyysisessä harjoittelussa niin talven kuin kesänkin aikana alkoi kostautua, ja vammakierre syveni entisestään. Lisäksi joukkueen tähtipelaajaksi ja pelastajaksi hankittu Edgar Bernhardt kärsi henkilökohtaisista ongelmista, jotka heijastuivat ikävällä tavalla myös kentälle ja harjoituksiin. Vuorisen aloitus VPS-valmentajana tapahtui kovimmassa mahdollisessa paikassa Hietalahdessa, kun Pohjanmaan derbyyn Jaroa vastaan kotiotteluun saapui lähes 5000 katsojaa kovin odotuksin. Itse ottelu oli kuitenkin pettymys taistellusta tasapelipisteestä huolimatta, kun Jaro oli Vepsua lähempänä voittoa mutta maalit jäivät näkemättä.
Vuorisen alku oli muutenkin kauttaaltaan tahmea, kun pelillinen ilme oli lähinnä ankea eikä taistelutahtoakaan voinut monien osalta kehua. En tiedä painoivatko siinä vielä Pikkaraisen ajan haamut, loukkaantumissuma vai mikä, mutta tehoja alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tulla. RoPS oli toki koko ajan ollut turvallisen välimatkan päässä pohjalla, mutta vasta kauden viimeisellä kolmanneksella nähtiin kunnianhimoa taistella niistä korkeammistakin paidoista. Muutkin pelaajat alkoivat ansaita kaunista raitapaitaansa, ja Vuorisen johdolla sijoituskin alkoi kohentua. Lopulta sijoitus oli yhdeksäs, vaikka hieman paremmalla onnella ja ristiinpelaamisella se olisi voinut olla jopa kuudes. Vaikka sijoitus on alkukauden ja viime talven odotuksiin nähden suurehko pettymys, jäi kaudesta kuitenkin hyvä maku suuhun lopun hienojen otteiden myötä. Kenties niihin oli vaikutusta myös tuoreella valmentajahankinnalla, miehellä jonka meriitit eivät kalpene tässä maassa käytännössä kenenkään rinnalla. Lisäksi kauden päättäjäiset olivat omiaan nostamaan tunnelmaa, kun seuravaikuttajat, kannattajat ja pelaajat yhdessä pääsivät yhdessä viettämään aikaa hieman vapautuneemmissa tunnelmissa.
Kausi 2011 on nyt historiaa, kiitos siitä kaikille osallisille!
Pelaaja-arviotVepsun edellisessä kausitopikissa Komigenare tiivisti vähemmällä ottelujen näkemisellä minun ja varmasti monen muunkin tuntemuksia varsin hyvin pelaaja-arvioissaan. Mitäpä näitä siis vaihtamaan, kiitokset vielä Komigenarelle:
Janne Henriksson: saapui utopiasta reaali-ihanuuteen ja oli valmis pitämään huolta kauniista peräpäästä. Loukkaantumiset tuhosivat tämän kauden kesken kaiken ja uhkaavat tulevaisuuttakin, vaikka sopimusta on jäljellä kaksi vuotta. Fantastinen torjuja, mutta jalalla on puutteita. Voidaan kuitenkin sanoa, että homma ei kaadu Pilveen, mikäli paikat kestävät. Tervehtyessään maailman paras vaasalaisessa liigafutisjengissä pelaava maalivahti!
Tomer Chencinski: sympaattinen triplaulkkari saapui Vaasaan puolivahingossa. Sai todellisen näyttöpaikan Pilven hajottua ja pelasi varsin mainion kauden. Ajoittaiset koomailut laskevat kokonaisarvosanaa, mutta kyseessä on eittämättä hyvän tason liigakoppari. Potkuvoimasta ja -taidosta kohuttiin aikanaan, mutta se osoittautui joko höpötykseksi tahi joukkuejohto kielsi paremmat avaukset. Teki vuoden jatkosopimuksen interrail-pykälällä ja ensimmäinen retki suuntautuu Örebrohon.
Juuso Kevari: nuori vaasalaistorjuja oli Kiiston kassari, mutta pyöri Vepsun mukana rinkiä leventämässä. Ura jatkunee alemmissa sarjoissa, mutta Juuso totutteli liigavauhtiin kolaamalla enemmän kuin yhden kenttäpelaajan telakalle reippailla treeniotteillaan.
Karl-Filip Eriksson: nuori närpiöläinen koppari kävi haistelemassa liigavauhtia ja istumassa penkillä. Tulevaisuudesta on vaikea sanoa mitään.
Jani Tanska: ykköstoppari oli väkevässä iskussa vaikealla alkukaudella, mutta loukkaantui vakavasti vähemmän yllättävän temppuilijan leikkiessä kovaa jannua selän takana. Sopimus loppuu ja kyselijöitä riittänee. Kelpaisi Vepsunkin tulevaisuuteen paremmin kuin hyvin.
Ville Koskimaa: kotikaupungin toveri palasi seudun ykkösseuraan etelän retkeltä. Kärsi useista vammoista, mutta oli aina mies paikallaan pelikykyisenä. Tuo kaivattua kamppailuvoimaa puolustuksen keskustaan, mikä on hulppean ihanaa. Sopimus jatkuu ja Villelle on käyttöä, kun Vepsu nousee oikeutetulle paikallaan suomalaisessa seurajoukkuefutiksessa.
Jesper Engström: Hellnäsin poika totutteli liigavauhtiin saavuttuaan tulosjalkapalloa halveksuvasta naapurista. Oli talven epäalustoilla suorastaan huikea, mutta luonnollinen materiaali osoittautui hankalammaksi. Oli välillä pahastikin hukassa, mutta suoriutui loppukaudesta varsin mukavasti väärällä pelipaikalla oikeana pakkina. Sopimus jatkuu ja Jepestä voi hyvinkin tulla pätevä liigafutari. Jeppe oli selvä ykkönen tämän kauden nuorisoyrittäjistä.
Antti Uimaniemi: pohjoisen poika koukkasi taantuvan sisämaan kautta paratiisiin ja nappasi itselleen vasemman pakin paikan. Pelasi varsin hyvän kauden, mutta tietty yksijalkaisuus tukehdutti hyökkäyspeliään. Kokonaisarvosana jää kuitenkin vahvasti plussalle, sillä tietty taso oli aina saatavilla ja oli mies paikallaan alati vaihtuneessa linjassa. Sopimus jatkuu ja oletusarvoisesti Antti on ykkösvaihtoehto vasemmaksi pakiksi ensi kaudellakin.
Paco Corr: maailmanluokan pelaajatyyppi naarattiin rinkiin, mutta esitykset olivat kelvottomat. Väläytti talvella höntyilemällä liian ylhäällä, mutta alapäässä oli vakavia ongelmia. Kärsi jatkuvista vammoista ties kuinka monetta kautta putkeen eikä tuonut mitään lisäarvoa joukkueeseen. Sopimuksessa on optio, mutta Pacon jatko Vepsussa olisi suoranaisesti pöyristyttävää.
Jens Nygård: viikinki sai ison roolin muiden toppareiden loukkaannuttua. Jens oli ihan hyvä, mutta liigavauhti alkaa olla liikaa. Joutuu tekemään liiaksi hommia nostamalla kättään tai varastamalla lähtöjä ehtiäkseen tilanteisiin tehden muista paitsioansan tekijöistä typeryksiä. Sopimus loppuu ja pohdinnat ovat käynnissä. Siviiliuraakin rakentaneella närpiöläisellä voisi olla käyttöä kolmos- tai nelostopparina, mutta ei sen enempää missään nimessä.
Jyrki Saranpää: ihmiskuula pysyi terveenä ja pelasi majesteettisen kauden. Taidoiltaan saattaa näyttää alasarjapalloilijalta, mutta totuus on jotain aivan muuta. Ei jätä tilanteita kesken ja kunnostautuu varsinkin laukausten peittäjänä. Pelasi loppukauden topparina muiden oltua ruikulla ja toi keskustaan liikkuvuutta. Tulevaisuus lienee kuitenkin laidalla, sillä keskustaan varsi on kovin lyhyt. Teki uuden kolmivuotisen sopimuksen ja se on Vepsun etu. Jykä on äärimmäisen monikäyttöinen ja kenties kauden tärkein pelaaja Vepsussa.
Giuseppe Funicello: Pelastettiin lainapahvilla mantereelle saariston synkkyydestä. Olisi saattanut olla ihan pelimies, mutta koki treeneissä kovia ja lähti kotiinsa. Jatko ihmetyttäisi.
Mustafa Maki: paikallinen nuori sai yllättäen sopimuksen, mutta ei noussut tarvittavalla tasolle. Hepulla on sähäkkyyttä, mutta se ei vain riitä tällä tasolla. Oli loppukauden lainalla VIFK:ssa ja sopimus Vepsun kanssa jatkuu vielä ensi kauden. En oikein näe tulevaisuutta raidassa hänelle ja kenties siirto/laina muualle on mahdollinen.
O’Brian Woodbine: superlöytö Karibialta nousi nopeasti kotiyleisön suosikiksi. On tolkuttoman urheilullinen, mutta pelisilmässä on tarkennettavaa. Ottaa myös liiaksi kortteja nopeudestaan huolimatta. Olisi kuitenkin sellainen pelaajatyyppi, joka toisi lisäaseen Vepsun peliin. Siirtyi elokuussa etelään ja heillä on osto-optio Vepsun oman option lisäksi.
Riku Heini: löytö Lahdesta, joka teki hienon nousun inhokista kelpuutetuksi. On siinä mielessä hyvä pelaaja, että asennetta ja tatsia löytyy. Sortuu kuitenkin usein turhaan näpertelyyn ja jonkinlainen tehottomuus vaivaa. On varsin kelvollinen apupelaaja liigassa, mutta hänen varaansa ei voi tuloksentekoa laskea. Sopimus jatkuu.
Tero Koskela: kapteeni hääräsi keskellä sen, minkä ehti. Tero on nykyjoukkueesta ainoa kenen kanssa olen jutellut ja hän antoi oikein hienon kuvan itsestään. Pelikentällä raastaminen sujui vielä jotenkin, mutta muuten alkoi olla turhan kiire. Kärsi loukkaantumisista ja VPS näki parhaaksi vapauttaa hänet muille kentille. Olen päätöksestä pelillisesti samaa mieltä, mutta silti lähtö ikävöittää mieleni. Hieno mies
Edgar Bernhardt: jalat kultaa, mieli mustaa multaa. Tämä supertähti saapui viime kauden lopulla ja oli valtava menestys. Teki vuoden jatkopahvin, mutta sitten alkoi ahdistamaan. Oli parhaimmillaan Vepsun ykköshyökkäysase ja välillä todellinen rasite joukkuepelaamiselle. Omaa tolkuttomat taidot, mutta on toisaalta verkkainen ja potkuvoimaltaan pikkutyttömäinen. Ei siedä suomalaisia, suomalaisuutta eikä suomalaista huutamattomuutta ja siksi olettaisin tähden vaihtavan maisemaa. Perässään on ainakin joku puolalainen.
Kevin Peth: närpiöläinen teini joutui käymään Italiassa nähdäkseen Vepsun kauneuden. Tuli loppukaudeksi lainapaperilla ja osoittautui varsin potentiaaliseksi. On liikkeeltään verkkainen, mutta muu tekeminen on hienoa. On vasta 18-vuotias ja saattaa olla kovakin nimi tulevaisuudessa. Lainasopimus loppuu eikä jatkosta ole mitään havaintoa.
Ville Luokkala: toinen kerta toden sanoi. Kokkolalainen kävi talvella pyörimässä, mutta silloinen loukkaantuminen sotki suunnitelmat. Näki uudestaan valon, kun Vepsu kärsi loukkaantumisista ja oikeus voitti. Pelasi hienon loppukauden toppareita suojaten ja toi kaivattua kovuutta/sukitusvoimaa mikkihiirimäiseen joukkueeseen. On lehtitietojen mukaan tehnyt kaksivuotisen sopimuksen Vepsun kanssa ja se lienee molempien osapuolten kannalta hienoa.
Tony Björk: arosusi jolkotti itsensä suuruuteen. Tiikeri oli tällä kaudella Vepsun paras keskikenttäpelaaja ja nousi odotettuun rooliin. Kaksinkamppailuvoima on alhainen ja ratkaisut kilttejä, mutta gerbyläinen rytmitti hienosti peliä. Omaa poikkeuksellisen matkavauhdin ja molemmat rangaistusalueen rajat tulevat tutuksi. Sopimus loppuu eikä jatkosta ole tietoa. Epäilen hän jatkavan, mikä olisikin mukava uutinen.
Jyri Hietaharju: supertähti pelasi mukiinmenevän kauden. Jyrillä on ominaisuuksia vaikka mihin. Ratkaisut antavat silti odottaa ja peli näyttää tehottomalta. Oli kuitenkin tärkeä palanen viime kauden joukkuetta ja piti palettia kasassa. Sopimus loppui ja tie vie muualle.
Valtter Laaksonen: ykköshyökkääjä takelteli. Valle kärsi loukkaantumisista ja tehottomuudesta. Oli välillä oikea taistelun ruumiillistuma ja välillä aneeminen turhake. Tuntui etsivän rooliaan koko kauden, vaikka ajoittain reipas meininki olikin sykähdyttävää. Sopimus loppuu ja epäilen teiden eroavan.
Antonio Inutile: järvenpääläinen jokotaipelaaja jatkoi valitsemallaan tiellään. Joskus peli sujui hienosti, mutta enimmäkseen vaelsi varjoissa. Teki maaleja ja toisaalta kuljetti palloa päin puolustajaa. Kunnostautui riisumalla vaatteensa mainoksia varten. Sopimus loppuu ja matka jatkunee muualle.
Kim Böling: nuori lupaus alkaa olla menetetty tapaus. Kim oli todella pienessä roolissa koko kauden, vaikka muuta odotettiin. Jalkapallo-osaaminen on korkealla tasolla, mutta jonkinlainen poissaolevuus ja pehmeys vaivaa. Sopimus jatkuu vielä ensi kauden ja se on tasan viimeinen mahdollisuus näyttää osaamistaan.
Aleksandr Kokko: valitsi Veikkausliigan Valioliigan sijaan. Tämä heppu hurmasi koko saarivaltion, mutta valitsi silti järkisyistä seuroista kauneimman. Oli ajoittain hyväkin ja teki pari maalia, mutta ehkä urheilullisuus ei kantanut loppuun asti. Loukkaantui ja kausi oli siinä. Sopimus loppuu ja jonkinlainen optio kummittelee. Terävänä päivänä vahvistaisi, mutta…
Steven Morrissey: paniikkilainahankinta: sanoi tekevänsä kahdeksan maalia, mutta tyytyi neljään. Oli kuitenkin loppukauden lainoista selkeästi tärkein. Vikkelä jannu, joka osaa tehdä yllättäviä riistoja. Viimeistely ei ole mitenkään kliinistä, mutta hyvä hyökkääjä on kyseessä. Lainasopimus loppuu eikä jatkosta ole tietoa.
Richard Barroilhet: paniikkilainahankinta. Näytti aluksi hyvältäkin hyökkäyksen apupelaajalta avuineen, mutta vajosi yhtä nopeasti penkkiveikoksi. Omaa auttavia avuja, mutta ratkaisijaksi hänestä ei ole. Lainasopimus loppuu ja luultavasti VPS-ura. Richie voi jatkossa jatkaa pohdintaansa, että valitsisiko Englannin vai Ranskan maajoukkueen.
Tulevan kauden aikatauluKoska vanhan sananlaskun mukaan talvi on Vepsun kannattajan parasta aikaa, joten lienee tarpeellista liittää avaukseen mukaan myös kannattajan kalenteri. Toivottavasti tämän kalenterin voi heittää roskakoriin heti vuodenvaihteen jälkeen. Pisteet jälleen Komigenarelle:
Pian tulevat myyntiin Vepsun seinäkalenterit. Itse olen kuitenkin suosinut kuuteen jaksoon jaettua kestokalenteria, joka onkin toiminut hienosti.
1. Kiima (marras- ja joulukuu)
Kaikki on jälleen mahdollista. Merenkurkun kauniiseen horisonttiin maalaillaan innostavia näkymiä ja jotenkin sitä jaksaa uskoa, vaikka ulkona synkkää onkin. Hankinnat nostattavat tunnelmaa ja kokonaispaketin pitäisi olla kuosissa.
2. Silmien ummistaminen (tammi- ja helmikuu)
Kotihallissa otettu murskavoitto b-joukkueellaan pelanneesta liigacup-vastustajasta peittää alleen sen tosiasian, että epäonnistumiset ja huolenaiheet ovat monilukuisia. Usko on edelleen kova ja luottoa löytyy, koska yksi kotiottelu näytti systeemin toimivuuden.
3. Itsepetos (maalis- ja huhtikuu)
Liigacup päättyy masentavasti ja tilalle hankitaan harjoitusotteluita kakkosen joukkueita vastaan. Kolmesta harjoitusottelusta on saldona 1-1-1 kokonaismaalein 2-1. Vieläkään ei uskota toimimattomuuteen, vaan uskotaan homman loksahtavan mystisesti paikoilleen juuri liiga-avauksessa. "Vain maalinteko tökkii"
4. Epämiellyttävä totuus (touko- ja kesäkuu)
Liiga käynnistyy surkeasti ja heti jäädään tarkkailuasemiin, vaikka pisteitä tuleekin sieltä täältä. Cupista pudotaan viimeistään tämän jakson alkuvaiheessa, mutta sehän on hyvä, että pystyy keskittymään sarjaan. Usko horjuu totuuden kirkastuessa.
5. Turtuminen (heinä- ja elokuu)
Joukkue jatkaa alakastissa ja häviää useammin kuin voittaa. Jaksoon osuu yksi kahden ottelun voittoputki, joka nostattaa hetkeksi tunnelmaa. Tunnelma lamaantuu uudestaan, kun seuraavista kolmesta matsista saadaan noin yksi piste. Kuopan pohjalle ei paljoa auringonvaloa paista ja jotenkin sitä turtuu ajattelemaan: "tämä on taas niin tätä. Kannattaako tätä edes jatkaa?"
6. Helpotus (syys- ja lokakuu)
Hetken näyttää siltä, että joukkue olisi joutumassa todelliseen kurimukseen, mutta vaadittavat pisteet raavitaan kasaan ennen päätöskierrosta. Edes putoamistaistelua ei osata hoitaa trillerimäisesti, vaan jälleen kerran takaa löytyy ne 2-3 vastustajaa. Kausi päättyy helpotukseen, kun enää ei tarvitse olla turta ja jälleen voi tuntea jotain. Kuukausi vaihtuu ja hypätään takaisin kohtaan 1.
Tällaista sykliä tässä ollaan vedetty vuodesta toisesta. Oi saanhan heittää yllä esitellyn kestokalenterin roskiin, oi saanhan! Mielelläni hankkisin uuden, jossa jaksot olisivat hivenen iloisempia.
Koska olemme kiimavaiheessa, niin uskoa riittää.
VPS tulee ja tulee!
Sopimustilanne kaudelle 2012Uudet pelaajat
lihavoituna:
| Pelaaja | Sopimuksen kesto | Lisätiedot |
| UIMANIEMI Antti | 2014 | |
| FOWLER Cheyne | 2014 | |
| SARANPÄÄ Jyrki | 2014 | |
| STRANDVALL Sebastian | 2014 | |
| ERIKSSON Karl-Filip | 2014 | |
| LUOKKALA Ville | 2013 | +1 optiovuosi |
| PARIKKA Jarno | 2013 | +1 optiovuosi |
| HENRIKSSON Janne | 2013 | |
| KOSKIMAA Ville | 2013 | |
| BJÖRK Tony | 2013 | |
| JIBRIN Augustine | 2012 | +1 optiovuosi |
| ENGSTRÖM Jesper | 2012 | +1 optiovuosi |
| MAKI Mustafa | 2012 | +1 optiovuosi |
| MORRISSEY Steven | 2012 | |
| KEVARI Juuso | 2012 | |
| BÖLING Kim | 2012 | |
| HEINI Riku | 2012 | |
| WOODBINE O'Brian | 2012 | |
| O'NEIL Liam | 2012 | Palasi West Bromwichiin elokuun alussa |
| COUNDOUL Bouna | 2012 | Poistui Kyprokselle elokuun siirtoikkunassa |
| KOSKELA Tero | 2012 | Poistui KPV:n kautta Fulhamin organisaatioon heinäkuussa |
| KAUPPI Peter | 2012 | Yhden ottelun sopimus |
| LOD Robin | 2012 | Lainasopimus kauden 2012 loppuun saakka |
Uusina siis tulleet mukaan:
Cheyne Fowler (HJK)Sebastian Strandvall (IFK Mariehamn)Jarno Parikka (HJK)O'Brian WoodbineJuuso Kevari (FC Kiisto)Augustine Jibrin (OPS)Steven Morrissey (Portmore United)Bouna Coundoul (New York Red BullsKarl-Filip Eriksson (Närpes Kraft)Liam O'Neil (West Bromwich)Peter Kauppi (FC Jukola)Robin Lod (HJK)Lähteneet:
Jani Tanska --> TPSTomer Chencinski --> Örebro (Siirtosumma huhujen mukaan välillä 30-50 k€)
Jyri Hietaharju --> SJKRichard Barroilhet --> Fulham (myöhemmin RKC Waaljwik)
Daniel Nordström --> VIFK (myöhemmin lopettanut?
Abdoulie "Paco" Corr --> Lopettanut?
Aleksandr Kokko --> RoPSAntonio Inutile --> Lombard-Pápa TFCValtter Laaksonen --> ?Jens Nygård --> Närpes KraftKarl-Filip Eriksson --> Närpes Kraft (vuoden laina)Edgar Bernhardt --> FC LahtiLiam "Ginger Jesus" O'Neil --> West Bromwich Albion (laina päättyi)
Bouna Coundoul --> Enosis Neon Paralimni FCTopparitilanne on vielä melkolailla avoinna, kun avaukseen haetaan Koskimaan rinnalle tasokasta kaveria. Kaikilla kolmella ykkösehdokkaalla tilanne on kuitenkin se, että kaikki katsovat varmasti ulkomaankortin ennen sitoutumistaan mihinkään suomalaisseuraan. Hyökkääjärintamalla taas on harvinaisen hiljaista, sivullekirjoittanut epäilee ulkomaan arpojen ravia tammi- ja helmikuun tienoilla. Edes hieman kiinnostavista viimevuotisista pelaajista Edgar Bernhardt etsii edelleen ensisijaisesti pelipaikkaa Keski-Euroopasta. Vepsun tarve kalliille tuittupäälle pieneni huomattavasti Strandvallin hankinnan myötä, mutta toki halvalla saatuna Eddy olisi loistava nimi mukaan rinkiin. Todennäköisyydet tälle tosin ovat varsin minimaaliset.
Valmennus & seurajohto2000-luku alkoi katastrofaalisessa tilanteessa, kun mitali- ja LSD-vuodet vaihtuivat krapulaan ja taloudelliseen ahdinkoon. Noista päivistä kuitenkin noustiin takaisin liigaan taloudellisesti hyväkuntoisena seurana kun kotimaisiin vastineisiin vertaillaan, ja siitä on edelleen kiittäminen seurajohtoa ja erityisesti toimitusjohtaja Eero Karhumäkeä. Vepsun tulot koostuvat nimenomaan niistä pienistä puroista, kun alueen yrityksistä varsin suuri osa toimii Palloseuran sponsorina. Tilanteessa on sekä hyötynsä että haittansa, kun toisaalta se kulut kuittaava namusetä puuttuu, mutta toisaalta taas esimerkiksi yhden yrityksen tuen lopettaminen ei tappaisi seuraa. Taloudellinen osaaminen on siis ollut jopa kiitettävän arvoista toimintaa, mutta toisaalta urheilullisella puolella matkalla on ollut mutkia aivan liiaksi. Pahimmillaan se itse ydintoiminto kentällä on jäänyt toissijaiseksi, kun VPS:n edustusjoukkueen peräsimessä on nähty jos jonkunlaisia työharjoittelijoita. Tulokset ovat ikävä kyllä olleet urheilullisella puolella sen mukaiset... Samoin muutama muu seikka henkilöjohtamisessa on jättänyt tilaa hampaiden kiristelylle, kun mustavalkoisista lähtiessä ovea on lyöty karmiin liian lujaa puolin jos toisinkin. Yhteistyökumppanit ja suuri yleisö vaativat kuitenkin muutosta ja menestystä, kun ainainen junnaaminen alemmassa keskikastissa ei aiheuta joka vuosi kovaakaan kiimaa. Viimeksi vastaavaa muutosta haettiin palkkaamalla urheilutoimenjohtajaksi ex-pelaaja Juha Reini, mutta kokkolalaisen kärsivällisyys ei kuitenkaan kestänyt tiukkaa talouskuria kovinkaan kauaa, sääli sinänsä.
Nyt puikkoihin on kuitenkin saatu todellinen ammattimies, valmentaja Suomen huipulta. Olli Huttusen tapauksessa meriitit puhuvat puolestaan, kun voitettuja pokaaleita löytyy runsaasti niin pelaajana, apuvalmentajana kuin päävalmentajanakin. Huttusen siirto Vepsuun oli juuri sellainen investointi tulevaisuuteen mitä nyt kaivattiinkin, sillä Oka on tunnettu tuloksentekijä. Lisäksi Huttunen on maltillinen mies, jonka kanssa olisi hankala nähdä riitaantumista esimerkiksi taloudellisissa asioissa. Pitkäjänteiseen työhön kykenevä mies olikin järkevä palkata pitkällä sopimuksella, kun visio ylöspäin pyrkimisen keinoista ja aikataulusta on vielä hieman kesken. Huttunen on pitänyt hieman taukoa valmennustoiminnasta, mikä näkyy nyt miehen tekemisessä. Into takaisin kentälle ja valmennushommiin on niin suurta, että sitä intoa säteilee muuallekin seuraan. Raidan kannattajat kykenevät nukkumaan yönsä tänä talvena erityisen hyvin, kun ammattimiehet ovat nyt nimenomaan oikeilla paikoillaan vastuussa omasta tekemisestään, ja ne viimevuosina niin tuskallisen tutut loukkaantumisetkin ovat huomattavan paljon epätodennäköisempiä. Seuran vetovoima on tällä hetkellä jo varsin suuri sekä koko ajan kasvamaan päin, pelaajat ja agentit ottavat itsekin jatkuvasti yhteyttä seurajohtoon. Monella tuntuu olevan halua päästä pukemaan paidoista kaunein ylleen, kiitos tästä profiilin nostosta niin seurajohdolle kuin Okalle itselleenkin. Olemme juuri nyt myötätuulessa ja suunta on täysin oikea!
Kausi 2012 - Kohti parempaa huomistaSuomifutiksen silly season on vasta alkanut, ja toistaiseksi hulluilta päiviltä on tarttunut mukaan kaksi kovan tason pelimiestä. Cheyne Fowler joutuu täyttämään isot saappaat legendan asemaan nousseen Tero Koskelan paikalla keskikentän keskustassa, mutta voisiko paikkaajaksi kuvitellakaan parempaa kuin moninkertaisen Suomen mestarin? Laiturin tonteilla paketti on vielä hieman auki, mutta takaisin kotikaupunkiin palannut Sebastian Strandvall vaikuttaa myös todelliselta napakymppihankinnalta. VIFK:n kasvatti oli ensimmäisen kerran yhteydessä kaupungin ykkösseuraan jo vuonna 2005 ja sen jälkeen vuonna 2009 Hakasta lähtiessään, mutta siirto realisoitui vasta nyt. Strandvallin saapuminen tuo seuralle paitsi hyvän pelaajan ja erinomaiset erikoistilanteet, niin myös symbolista merkitystä joka on tärkeää koko alueen futista ajatellen. Oli mieltä lämmittävää kuulla Seban tavoitteista vaasalaisen futiksen eteenpäinviemiseksi yhtä köyttä vetäen! Juuri tällaiset siirrot Tony Björkin (toki Tim Sparvia ja Ville Koskimaata unohtamatta!) tapaan kaatavat rajoja ja luovat uskoa jatkoa ajatellen. Alueen ykkösseurana VPS on tehnyt hyvää työtä lähialueen talenttien kehittämiseksi, ja nykyisen urheilullisen johdon alaisuudessa on lupa odottaa entistä parempaa tulosta myös nuorten pelaajien kehityksessä.
Entistä yhtenäisempi seura näkyy hyvin myös ihan katsomossa, kun VPS:n huiveja, t-paitoja ja muuta sälää näkyy katsomoissa jo varsin mukavasti. Lisäksi kannattajaryhmän GH 98 kasvoi varsin mukavasti kauden aikana, mikä oli kyllä kieltämättä odotettavissakin kun aktiivit kasvattivat toimintaansa entistä näyttävämmin ennen muuta tifojen kautta. Lisäksi täytyy vielä erikseen olla tyytyväinen junnupuolen parannuksiin, VPS-juniorit kun nykyään paitsi menestyvät entistä paremmin, niin myös käyvät katsomossa muutamaa aiempaa vuotta huomattavan paljon enemmän. Nämä ovat myös niitä positiivisia kehitysaskeleita joita kuuluu vielä ottaa lisää samaan suuntaan.
Joukkue on jo nykyisten 14 pelaajasopimuksen myötä heittämällä liigatasoa, mutta vahvistuksia odotellaan edelleen erityisesti hyökkääjiksi ja puolustuksen keskustaan. Keskuspuolustuksessa Jani Tanskan jatko on edelleen auki, enkä usko että Vepsua seuranneille tarvitsee sen kummemmin korostaa kuinka tärkeä pelimies Tanska on raitapaidoille ollut. Lisäksi ikuisuusongelmana oleva hyökkääjän löytäminen tuntui vihdoin ratkenneen, kun jamaikalainen Steven Morrissey teki 4 maalia 5 ottelussa joissa oli avauksessa. Morrisseynkin tilanne on kuitenkin edelleen täysin auki, kun miehen sopimustilanne Jamaikalla aiheuttaa esteitä siirrolle. Lisäksi jostain pitäisi kaivaa siihen se kakkoshyökkääjä, joka myös kykenee maalintekoon. Väittäisin Kokon ja Laaksosen olevan parhaimmillaan erinomaisia tuolla tontilla, mutta toisaalta kumpikin pelasi viime kauden alle oman tasonsa.
Toisaalta taas kysymyksiä leijailee edelleen paljon myös pelitavan yllä. Oka on aiemmin Hakassa suosinut hyvin konservatiivista 4-4-2-mallia maustettuna kahdella niittokoneella keskustassa, mutta nyt puheet vihjailevat vähän kolmen keskikentän suuntaan. Mikäs siinä, materiaali ainakin riittää kun Björk ja Fowler ovat jo liigaeliittiä, eikä Luokkalankaan otteet ainakaan laskusuuntaisia olleet. Ja eihän meillä mitään Popovitchin tapaista kaveria 10-paikallekaan olisi, Tony Björk kun on myös parhaimmillaan nimenomaan box-to-box-tyyppisenä kahdensuunnan pelaajana. Kokoonpanosommitelmassa voi lainata jälleen vanhaa topikkia, tälle kertaa Umpivasuria:
Tässähän voisi vaikka huvikseen jo hahmotella avauskokoonpanoa:
Morrissey
Heini Parikka Strandvall
Fowler Björkdallahi
Uimis Koski'Neil Jibrin Woodbine
Hendoul
Tällainen kokoonpano kyllä näyttäisi siltä, että pitkällä on ihan turha avata peliä. Uskaltavatko Oka ja Pete lähteä liikkeelle ilman ainuttakaan kaksinkamppailuvoimaista yläkerran pelaajaa? Eivät välttämättä. Siispä vanha kunnon 4-4-2 voisi olla vaihtoehto sekin:
Morrissey Parikka
Heini Fowler Björkdallahi Strandvall
Uimis Koski'Neil Jibrin Woodbine
Hendoul
Muokattu liigataivalta vastaavaks 4.5.
Uutiset ja yleistä lätinää kauden kulusta linkkien keraJoulukuu:Joulukuun alun testimiehet ovat siis AC Oulussa pari viime vuotta pelannut laituri Joonas Pennanen, Interissä epäsuosioon ajautunut ja divarin kautta liigaan takaisin ponnistava puolustaja Sami Sanevuori, TamU:n konkurssista ja loukkaantumisesta kärsinyt veskari Jere Pyhäranta, RoPS:ssa vihdoin liigakokemusta saanut laituri Kim Alonen sekä divarissa PK-35:ssa läpimurtoa yrittänyt Zakaria Kibona, laituri hänkin. Lisäksi varsin akuutin veskaritilanteen vuoksi treeneissä ovat mukana Kiiston kassari Juuso "näyttääkin ihan Harrilta" Kevari sekä äärimmäisen lupaava ja nuori Karl-Filip Eriksson Närpiöstä. Juttujen mukaan testimiehistä kaksi ensimmäistä ovat vakuuttaneet eniten ja lienevät lähimpänä sopimusta. Veskareista Pyhärannasta ei ole vielä tuomiota kuulunut, mutta sen sijaan närpiöläisnuorukainen on päivästä toiseen hemmetin hyvä ja kovalla asenteella mukana. Toistaiseksi kyseessä on kuitenkin pelkkää suhteiden ylläpitoa, sillä ensi kaudella Erikssonin on parempi saada pelituntumaa aikuisten peleihin vielä divarista.
Tammikuu:VPS aloitti vuoden 2012 treenit heti 2. tammikuuta, ja pian olivatkin jo edessä perinteiset kuntotestit. 3. päivä tiedotettiin
Kim Alosen jatkavan testissä helmikuun alkuun saakka. Kuntotesteissä joukkueen priimuksena tässä vaiheessa pre-seasonia kunnostautui Gerbyn tiikeri Tony Björk, ja tulokset olivat kauttaaltaan lupaavia. Päivää ennen loppiaista julkistettiin pitkään tiedossa ollut siirto, kun
Juuso Kevari liittyi Vepsun sopimuspelaajien joukkoon. Lisäksi testipelaajia tiedettiin odotella heti treenien toiselle viikolle, mutta virallisia tiedotteita asiasta ei vielä kuulunut. 11.1.
julkaistiin jenkkiveskari Brian Rowen liittyvän treenirinkiin tammikuun ajaksi. 19.1. VPS-mielisten keskuudessa syntyi jopa paniikkia, kun parin vuoden ajan alakerran luottomiehenä toiminut Jani Tanska siirtyi Turun Palloseuraan. Viikkoa myöhemmin topparitilanne selkiytyi, kun "Ykkösen paras toppari"
Augustine Jibrin saapui Vaasaan. Samoihin aikoihin testissä ollut veskari Rowe pakkasi tavaransa ja palasi mantereen taakse. Testiin saapui Shamrock Roversin Euroopan urotekojen viimeisenä lukkona toiminut
Ryan Thompson, jonka tarkoitus oli olla aluksi mukana ainakin pari viikkoa. Vuoden ensimmäiset treenipelit alkoivat 3x20 minuuttisella höntsällä VIFK:ta vastaan, mutta tuo ottelu saattoi osoittautua kalliiksi Tony Björkin katkaistua vaarattoman näköisessä tilanteessa akillesjänteensä. Björk näytti menettävän ainakin puolet kaudesta 2012, ja paluuta odotettiin tapahtuvaksi vasta heinäkuussa. Itse otteluhan oli muuten melkolailla turha, kun todella varamiehisenäkin Vepsu pyöritteli VIFK:sta helpon 3-1 voiton, ja lukemat olisivat kaikessa rehellisyydessä voineet olla huomattavasti suuremmatkin.
Ensimmäinen liigacupin ottelukin pelattiin Pietarsaaressa, kun siipirikkoinen VPS kävi 29.1. Tellushallissa häviämässä paikallistaiston Jarolle maalein 1-0. Esitys oli kuitenkin vuoden ensimmäiseksi otteluksi rankan treenirupeaman jälkeen suhteellisen lupaava.
Helmikuu:Helmikuu alkoi pakkasesta huolimatta varsin lämpimissä tunnelmissa, kun viime kaudella erinomaisesti esiintynyt
Steven Morrissey teki paluun Vaasaan. Vepsu sai vieraita lahden toiselta puolelta, kun Superettaniin noussut Umeå FC tuli vieraaksi Botniahallille. Tasoero ottelussa oli todella iso, ja Vepsu otti helpon
3-0 voiton. 6.2. VPS ilmoitti joulukuusta lähtien testissä olleen Kim Alosen jatkavansa uraansa jossain muualla kuin Vepsussa, ja samalla Vepsun treenirinkiin liittyivät ainakin viikoksi mukaan Mathias Kullström ja Konsta Rasimus. Testipelaajista Rasimus olikin avauksessa heti 11.2., kun VPS pelasi liigacupin vierasottelun JJK:ta vastaan Seinäjoen Wallsport-areenalla. Lukuisista poissaoloista ja suurista epäilyistä huolimatta Vepsu nappasi komean ja ansaitun
vierasvoiton maalein 2-4. Seuraavaksi vuorossa oli kalavelkojen maksu Jarolle edellisen derby-tappion jälkeen, ja Vepsu veikin pisteet komean yleisömäärän seuratessa paikalliskamppailua.
1-0 Fowlerin maalilla kirjattiin lopputulokseksi. Peleissä kehnosti esiintynyt
Konsta Rasimus sai jatkaa matkaansa, mikä ei kannattajia ainakaan harmittanut kun samoihin aikoihin seura tiedotti
Denis Abdulahin saapuvan testiin ja ex-kapteeni
Koskelan jatkavan Vepsun riveissä ainakin heinäkuuhun saakka. Samalla Oka Huttunen vastasi myöntävästi Roy Hodgsonin kutsuun ja niin
Oka matkusti West Bromwichin vieraaksi skouttaamaan pelaajia Vepsun tarpeisiin. Koska mustavalkoisessa maailmassa on myös mustaa, tuli sitä luntakin välillä tupaan kun Vuorisen luotsaama
vaasalaismiehistö otti kotonaan kuokkaan KuPSia vastaan 0-1.
Maaliskuu:Huttunen palasi Englannin reissultaan, ja kertoi WBA:n tarjoavan kiinnostavia pelaajia. Englannista ei ehtinyt kuulua mitään, mutta 6.3. VPS julkaisi testissä jo hetken olleen
Denis Abdulahin kauden mittaisen lainasopimuksen Örebrosta. Abdulahista kaavailtiin pahasti loukkaantuneen Björkin korvaajaa keskikentän keskustaan. Heti pari päivää myöhemmin tiedotettiin Vepsun testaavan Senegalin maajoukkumaalivahti
Bouna Coundoulia. Pelit liigacupissa aiheuttivat kuitenkin huolta, kun Vepsu kärsi toisen peräkkäisen tappionsa
häviämällä Botniahallissa JJK:lle 1-2. Ottelu tuotti tappion lisäksi myös muuta tuskaa, sillä Heinin saaman kolhun kerrottiin pitävän
lahtelaistaiturin sivussa useita viikkoja. Huolet eivät ainakaan helpottaneet, kun heti perään kerrottiin luottotoppari
Ville Koskimaan kärsivän vakavasta suolistosairaudesta, joka uhkasi lopettaa miehen koko peliuran ja tuhota terveyden. Vepsu reagoi ottamalla samalla testiin Englannissa useilla eri sarjatasoilla pelanneen
ghanalaisen Will Antwin. Tilanne vaikutti todella synkältä, joten harva reagoi positiivisesti
Vepsun pelaajien julkaistua tavoitteensa ja kapteenistonsa. Tavoitteet olivat kovat, sijoitus viiden joukossa sekä Suomen cupin voitto! Kapteeniksi valittiin oman kaupungin poika Sebastian Strandvall, ja varakapteeneiksi nimettiin pitkään seuraa palvelleet Jyrki Saranpää ja Tero Koskela, sekä HJK:sta saapunut Huttusen luottomies Cheyne Fowler. Tuska helpotti hieman, kun
VPS varmisti liigacupin jatkopaikkansa 1-1 tasapelillä KuPS:ia vastaan Kuopiossa.
Maaliskuun puolivälissä saatiin vihdoin varmistus maalivahtitilanteeseen, kun länsirannikon ylpeys julkaisi
Karl-Filip Erikssonin & Bouna Coundoulin sopimukset. Kahden maalivahdin hankkiminen herätti alkuun ihmetystä, mutta motiivit olivat kuitenkin selvät. Pitkällä sopimuksella mukaan tullut Eriksson jäi vielä vuodeksi kasvattajaseuraansa Kraftiin lainalle hakemaan pelituntumaa, kun taas kokenus Senegalin maajoukkueen ykköskassari tuli mukaan vain neljän kuukauden sopimuksella. Ajatuksena oli, että Coundoul totuttelee Eurooppaan samalla kun Janne Henriksson hakee pelituntumaa loukkaantumisensa jälkeen. Coundoulin saaminen oli myös onnekas sattuma, sillä Englannin Championshipin Doncasterilla oli jo sopimus miehen kanssa, mutta työlupaa Englantiin ei herunut. Positiivisuuden paluu jatkui voimakkaampana, kun
VPS yllätti Hongan Espoossa 0-1 voitolla ja eteni liigacupin välieriin. Samalla Vaasassa aloitettiin
Hietalahden kevätkunnostus ja
Radio Vaasa tiedotti kuuluttavansa Vepsun useimmat vieraspelit radiossa! Positiivista trendiä ei haitannut edes liigacupin
2-0 välierätappio Turussa Tepsiä vastaan, sillä Vepsu osoitti jälleen kerran
talousjohtamisen mallia muille suomalaisseuroille julkaisemalla postiviisen tilinpäätöksen vuodelta 2011! Loistava suoritus seurajohdolta urheilullisesti ja taloudellisesti hankalana vuonna loi jälleen uskoa seuran valoisampaan tulevaisuuteen.
Huhtikuu:Huhtikuun alussa Okan taannoiselta reissulta West Bromwichin vieraaksi kuului vihdoin myös tuloksia, kun 19-vuotiaan
Liam O'Neilin lainasopimus Vepsuun varmistui 3.4. Laina kestää alustavasti elokuun alkuun, mutta Huttusen mukaan sitä pidennetään tarvittaessa. Samalla julkaistiin seuran hankkineen
lisävoimaa markkinointiin. O'Neil oli heti mukana, kun VPS valmistautui kauden alkamiseen pelaamalla harjoitusottelun VIFK:ta vastaan 5.4. Tulos oli kuitenkin murheellinen, sillä kovassa rääkissä olleet raitapaidat nyhjäsivät surkeasti alusta loppuun, ja loppulukemat kirjattiin 1-2 VIFK:n hyväksi. Tässä vaiheessa perinteinen kaudenaluspaniikki iski jo pahasti silmille, sillä kuluneen vuoden turbulenssi oli vaatinut positiivisista uutisista huolimatta myös veronsa. Kauden avaus Espoossa Tapiolan sametilla tiedettiin ennestään hankalaksi, mutta Vepsu pelasi runsaslukuisen kannattajalaumansa edessä hyvää futista ansaiten avauspisteensä
1-1 tasapelillä Hongan vieraana. Ennen kotiavausta hypeä saatiin aikaiseksi, kun ex-maalitykki
Rami Louke laittoi Vepsun kotisivut uuteen uskoon. Itse kotiavauksessa takatalven runtelemalla Hietalahden stadionilla Inter osoitti kuitenkin olevansa todellinen mestarikandidaatti, kun Vepsu hävisi turkulaisille kotonaan
0-2. Liigan tiukassa ottelutahdissa heti perään kotona hankittu
2-1 kotivoitto Lahdesta kuitenkin helpotti tuskaa, ja Suomen Cupissa
Vepsu eteni puolivälieriin voittamalla LPS:n Töölössä 0-2. Vappua juhlittiin Jyväskylässä railakkaasti, kun avainpelaajien loukkaantumisten runtelema
VPS voitti JJK:n Harjulla 0-2. Kausi oli lähtenyt käyntiin vaikeasta otteluohjelmasta huolimatta paremmin kuin liki 15 vuoteen!
Toukokuu:Kauden alku näytti vieläkin paremmalta, kun Pohjalainen tiedotti
Ville Koskimaan paluun olevan jo lähellä. Toukokuun alku oli pelillisestikin hyvä 80. peliminuutille asti, mutta sitten Vepsu romahti erotuomari Antti Munukan avustuksella ja kärsi
1-2 kotitappion IFK Mariehamnia vastaan. Heti perään viikolla Vepsulla oli mahdollisuus yltää Suomen Cupin välieriin, mutta Espoon vierailulta tuliaisina oli vain se perinteinen
cup-exit, kun Honka voitti kotonaan 2-0. Karmeinta tuossa ottelussa oli kuitenkin Coundoulin viime minuuteilla hankkima turha punainen kortti, joka tiesi peliaikaa tulevissa otteluissa omalle kasvatille, nuorelle Juuso Kevarille. Janne Henriksson olisi ollut nokkimisjärjestyksessä edellä, mutta juuri ennen Honka-ottelun alkamista Henriksson lainattiin kahden ottelun ajaksi Närpiön Kraftiin. Liigassa tuli lisää lunta tupaan, kun hyvä taistelu Turussa ei auttanut ja VPS hävisi Tepsille
1-0. Tuo ottelu tullaan kuitenkin muistamaan historiallisena Jyrki Saranpään ansiosta, sillä Juuso Kevarin saatua punaisen Jykä koppasi hanskat käteen ja pelasti pilkun kylmiltään! Se olikin ainoa positiivinen asia muutoin karmeasti sujuneella viikolla.
Kevarin ja Coundoulin ollessa pelikiellossa sekä Henrikssonin oltua sopimusteknisten seikkojen vuoksi sidottuna Närpiöön tilanne näytti huolestuttavalta ennen Pohjanmaan derbyä. Veskaritilanne ratkesi vasta ottelupäivänä suurelle yleisölle, kun Vepsu tiedotti oman kasvattinsa
Peter Kaupin tulevan tuuraajaksi. Ympyrä siis sulkeutui, sillä Kauppi oli vuonna 2005 nostamassa Vepsua liigaan, mutta sen jälkeen siviiliura pankissa vei miehen mennessään. Kauppi pelasikin derbyssä mainiosti, mutta huonon viimeistelyn vuoksi Vepsun oli tyytyminen
1-1 tasapeliin pikkupiruja vastaan. Coundoulin kerrottiin viettäneen viikolla aikaa mm.
Vöyrin urheilulukiolla, joka kenties näkyi ikävästi otteissa kun Senegalin maajoukkuemies möhli
MyPalle 1-0 voiton Myllykosken vierailulla. Paineita alkoi kasautua myös toisessa päässä, sillä Vepsu ei ollut tehnyt edellisessä kolmessa ottelussa kuin yhden maalin. Vuoristorataan tottuneet VPS-kannattajat olivat forumillakin äärimmäisen pessimistisiä HJK-ottelun alla, mutta tulos oli varmasti sitäkin riemuisampi yllätys kaikille! VPS osoitti taisteluhenkiään ja kaatoi suomifutiksen jättiläisen ensimmäistä kertaan viiteen vuoteen!
1-0 kotivoitto Klubista oli kuitenkin äärimmäisen ansaittu. Positiivisuus oli palannut Vaasaan, ja vierailu Kuopioon jatkoi riemua.
KuPS kaatui vieraissa puhtaasti 0-3 Steven Morrisseyn hattutempulla!! Edellinen Vepsu-pelaajan hattutemppu oltiin nähty vuonna 2005 Rami Loukeen toimesta Ykkösessä, ja liigatasolla aikakirjoja piti selata vuoteen 2001 asti, kunnes Henri Scheweleffin nimi ja knalli muistuivat mieleen. Sarjatauolle lähdettiin siis loppujen lopuksi varsin odotetulla pistemäärällä ja liigasijoituksella, pisteet vain hankittiin hieman yllättävistä osoitteista.
Kesäkuu:Sarja jatkui arvokisamelskeiden ja kolmen viikon huilin jälkeen Haka-ottelulla, joka pelattiin poikkeuksellisesti lauantai-pelinä Tampereen Tammelassa.
VPS nappasi 0-1 vierasvoiton varsin suuren vaasalaiskannattajalauman riemuksi. Kesälauantai upealla stadionilla keskellä kaupunkia oli hieno elämys, vaikkei Vepsu pelissä ihmeitä esittänytkään. Optimismiin oli jälleen kerran aihetta, kun upswingin keskellä
Vepsu kaatoi Hongan puhtaasti 2-0 Hietalahdessa. Seuraavaksi edessä oli reissu Turkuun, jossa vastaan asettui sarjakärjessä majaillut Inter. Vepsu ei arkaillut vaan tuli rohkeasti vieraissakin kertaalleen, mutta kohtalona oli tyytyminen
1-1 tasapeliin. Vieraspiste kuitenkin lämmitti mieltä. Maaninen vaihe ei kuitenkaan koskaan kestä ikuisesti, minkä seurauksena tiputus olikin kova ja alas tultiin korkealta, kun vaasalaisillekin varsin tuttu mies aiheutti
1-0 vierastappion Lahdessa. Kesäkuun lopun kiivaan ottelutahdin seurauksena heinäkuuhun lähdettiin ristiriitaisin odotuksin, is this hot or not?
Heinäkuu:Heinäkuu alkoi raskaan ottelutahdin viimeisellä kotimatsilla keskisuomalaista kriisiseuraa vastaan. Tulos oli jotakuinkin odotettu ja iloinen, kun
Vepsu piti pinnat Vaasassa 2-0 voitolla. Iloa ja odotuksia kuitenkin laimensi kärkimies Steven "Boy with the thorn in his side" Morrisseyn vaihto lopussa, mies vaikutti pahasti yliväsyneeltä, mutta toisaalta pelikieltoisena Stevie kykeni huilaamaan edessä olevan Maarianhaminan laivareissun. JJK-matsin jälkeen tiedotettiin myös ex-kapteeni
Tero Koskelan vaihtavan odotetusti maisemaa, ainakin hetkeksi. Ilman Morrisseyta pitkästä aikaa hyökänneet raitapaidat pelasivat saarilla varsin mainion pelin, mutta kun mistään ei uponnut niin tuloksena oli
0-0 tasuri MIFK:iä vastaan. Laivamatkan jälkeen seuran virallisetkin vahvistivat kannattajien pahimmat pelot todeksi, kun
Morrisseyn vaivaksi diagnosoitiin sydänlihastulehdus. Kannattajien mielialat painuivat entisestään, kun Turun kaimaseura haki visiitillään
pisteet Turkuun maalein 1-3. Hyökkäyspeli alkukaudesta oli perustunut liiallisesti Morrisseyn taitoihin yksilönä, jota korosti entisestään myös muiden avainpelaajien loukkaantumiset. Lunta tupaan pursui entisestään, kun jo muutenkin kovia kokenut
Ville Koskimaa loukkasi nilkkansa harjoituksissa. Tunnelmat olivatkin vähintäänkin pelonsekaiset ennen aina niin tärkeää Pohjanmaan derbyä Pietarsaaressa, ja pahimmat pessimistit väläyttelivät jo putoamistaiston mahdollisuutta äärimmäisen tasaisessa sarjassa. Vepsu kykeni kuitenkin kokoamaan itsensä TPS-matsin katastrofin jälkeen, mutta
derby päättyi 0-0 tasuriin. Kuten tavallista, derbystä tasuri ei tuntunut riittävältä tulokselta. Heinäkuu eteni kuin huomaamatta kohti loppuaan, ja elokuun siirtoikkunaa odoteltiin jo kuin kuuta nousevaa. Kuun lopussa vastassa oli kuitenkin vielä kauden yllätysjoukkue MyPa, mutta onneksi raitapaidat onnistuivat lopultakin
ja MyPa kaatui erikoistilanneosaamisen turvin 2-0 Hietalahdessa. Heinäkuusta jäi kaikesta huolimatta huono maku suuhun, enemmänkin olisi ollut otettavissa paremmalla onnella...
Elokuu:Uusi kuukausi alkoi sateisesta kesästä huolimatta aurinkoisesti, kun
Morrisseyn vaiva osoittautui pelättyä lievemmäksi! Perinteisesti huippuvaikea HJK-ottelu vieraskentällä oli budjetoitu edellisen viidenkymmenen vuoden tapaan tappioksi. Edellinen vierasvoitto HJK:sta liigapeleissä kun oli vuodelta 1962 ja joukkue vähintäänkin siipirikkoinen, niin mitään ihmeitä ei ollut odotettavissa. Ottelu oli kuitenkin ikimuistoinen ja VPS-kannattajien mielenlaadulle ominainen. Lopulta 3-1 johto vain 20 minuuttia ennen loppua ei sittenkään riittänyt, kun kasetti petti ja
vierastasapeli 3-3 HJK:ta vastaan tuntui tappiolta. Niitä hetkiä harva kuitenkaan unohtaa, vai kuinka monesti eräskin viidenkymmenen korvilla huiteleva geezer on juhlinut katsomossa ilman paitaa? Niin lähellä, mutta silti niin kaukana... Ottelu oli samalla myös kulttimaineeseen nousseen Liam "Ginger Jesus O'Neilin viimeinen ottelu paidoista kauneimmassa, ainakin toistaiseksi. Walesilainen suuntasi heti ottelun jälkeen takaisin West Bromwichin riveihin hänen saatuaan ensimmäisen ammattilaissopimuksensa vain muutamia päivä aiemmin. Lämpimiä muistoja punapäälle ja kannattajille jäi kuitenkin reilusti.
Oh ginger Jesus, you are the love of my life/ Oh ginger Jesus, I'll let you shag my wife/ Oh ginger Jesus - You're the one for me! Tervetuloa takaisin koska tahansa Liam!
Morrisseyn pian koittavan paluun lisäksi lisää iloisia uutisia sairastuvalta saatiin, kun ahkerasti itseään kuntouttanut
Tony Björk lähetettiin 2 ottelun mittaiselle lainalle VIFK:iin hakemaan pelituntumaa. Keskikentän dynamon paluu läheni päivä päivältä. Heti perään julkaistiin myös siirtouutisia, kun
Robin Lod saapui lainalle HJK:n riveistä. Lodista odotettiin apuja kapeaan materiaaliin hyökkäyspäässä. Lodin debyyttiottelu KuPSia vastaan oli samalla sympaattisen Bouna Coundoulin viimeinen ottelu Vepsun riveissä. [url=http://www
