Filosofista asiakirjoitusta; jalkapallo viihteenä vai jalkapallo urheiluna?

[Alfredo]

Pitääkö jalkapallon olla "viihdyttävää"? Pitääkö sen kilpailla (muun) viihdeteollisuuden kanssa, jotta ihmiset "viihtyisivät" kuten bumtsibumin tai tangomarkkinoiden tai elokuvaillan ääressä?  Yhdysvalloissa ammattilaisurheilussa on luotu viihteelliset puitteet, koska kilpailu ihmisten rahoista on kova; on blockbusteria, suurien budjettien elokuvia, raflaillallisia, muita urheilulajeja jne. jne.  Ihmisten rahoista on kova kilpa.     

Kun katsoo YLE:n tai Nelosen jalkapallolähetyksiä, selostajat ja studioväki kehuvat kilpaa, kuinka joukkueet X ja Y pelasivat viihdyttävän ottelun ja peli päättyi 4-4 tms.  Pallo kävi tolpassa, päät kolisivat yhteen ja maaleja tuli.  Yllättävän viihdyttäväähän tuo oli.     

Toisaalta 0-0 päättyvä ottelu kertoo, että joukkueen maalivahti ja puolustus onnistuivat täydellisesti päästämällä 0 maalia.  Ykkösforumilla nimim. Spillo kehui usein kuinka maaliton tasapeli on jalkapallon suola juuri noihin ym. faktoihin perustuen.  Bumtsibum-viihdyttävää tai nielikäinen vs. vandenbussche-viihdyttävää tuo ei ole, mutta jalkapallofilosofisesti peli on ollut "hyvä". 

Itseäni suorastaan sanoen vituttaa "viihteellisyyden" leimaaminen.  Että nykyajan adhd-ajassa kahden tunnin keskittyminen vaatii rajäytyksiä, tappeluita ja tissejä eikä ns. optimaalinen suoritus ja ns. ydintuote riitä mihinkään.

Onko perusfurumisti sitä mieltä, että jalkapallo-ottelu on kokemuksena tyydyttävä tai että sitä jaksaa katsoa, jos se on ollut "viihdyttävä" viihdeteollisuuden kriteereillä mitattuna vai riittääkö 0-0 vesisateessa värjöteltynä? 

     

[mungo]

Onko perusfurumisti sitä mieltä, että jalkapallo-ottelu on kokemuksena tyydyttävä tai että sitä jaksaa katsoa, jos se on ollut "viihdyttävä" viihdeteollisuuden kriteereillä mitattuna vai riittääkö 0-0 vesisateessa värjöteltynä?

Mielestäni jalkapallo on itsessään aina viihdyttävää. Oli tulos, tai laukausten lukumäärä sitten mikä tahansa. Rohkenen epäillä, että suurin osa Forumnisteista on samaa mieltä. Itseäni ainakin viehättää eniten jalkapallon taktinen puoli, sekä sen herättämät suuret tunteet kannattamansa joukkueen pelatessa. Toki kahden ventovieraan joukkueen peliäkin on hauska katsoa, mutta parhaimmillaan jalkapallo on sellaisten joukkueiden pelatessa, jotka herättävät suuria tunteita.

Pitääkö jalkapallon olla "viihdyttävää"? Pitääkö sen kilpailla (muun) viihdeteollisuuden kanssa, jotta ihmiset "viihtyisivät" kuten bumtsibumin tai tangomarkkinoiden tai elokuvaillan ääressä?  Yhdysvalloissa ammattilaisurheilussa on luotu viihteelliset puitteet, koska kilpailu ihmisten rahoista on kova; on blockbusteria, suurien budjettien elokuvia, raflaillallisia, muita urheilulajeja jne. jne.  Ihmisten rahoista on kova kilpa.     
Kun katsoo YLE:n tai Nelosen jalkapallolähetyksiä, selostajat ja studioväki kehuvat kilpaa, kuinka joukkueet X ja Y pelasivat viihdyttävän ottelun ja peli päättyi 4-4 tms.  Pallo kävi tolpassa, päät kolisivat yhteen ja maaleja tuli.  Yllättävän viihdyttäväähän tuo oli.     

Jalkapallon viihdyttävyys kasvattaa varmasti katsojalukuja. Nykyään kotimaisissa otteluissa käy lähinnä jalkapallosta kiinnostuneita ihmisiä, sekä firman lipuilla käyviä katsojia. Nykyiselläänhän ainakaan kotimainen jalkapalloilu ei kilpaile viihdeteollisuuden kanssa, mutta kunhan jalkapallokulttuuri leviää kunnolla, voidaankin alkaa puhua kilpailusta viihdeteollisuuden kanssa.

Ns. jalkapallokulttuurimaissa ottelu on vielä enemmän sosiaalinen tapahtuma kuin Suomessa. Työpaikoilla puhutaan tulevista otteluista, televisiossa spekuloidaan ja lähes kaikilla on jokin mielipide asiaan. Suomi on tässäkin asiassa perässä, mutta täältä ollaan kuitenkin tulossa ja viime aikoina onkin ollut näkyvissä selkeää eteenpäinmenoa. Kun Suomi pääsee arvokisoihin, niin buumi kasvanee entisestään ja entistä enemmän ihmisiä alkaa kiinnostua pelien kuninkaasta.

[John Devey]

Hyvää keskustelua! Termiä viihdyttävä tulee käytettyä jalkapallosta usein, mutta yksi lajin hienouksista onkin se, että se viihdyttävyys toteutuu jalkapallossa niin monella eri asteella

On tietenkin sitä aktiivista ja jännittävää, maalintekotilanteita solkenaan luovaa hyökkäävää jalkapalloa, joka usein virheellisesti käsitetään ainoaksi viihdyttäväksi jalkapalloksi. Syytän tästä kendon typerryttävää vaikutusta. Koska kansa on tottunut seuraamaan vajaapäistä kilpajuoksua pienessä sikakarsinassa, se väkisinkin luulee että vain samankaltainen melskaaminen ja ennenkaikkea hirveä läjä maaleja, on ainoaa viihdyttävää urheilua. Juuri tätä "maalit päädyn kokoiseksi" sarkastista vittuilua mitä täällä foorumillakin välillä esiintyy

Tietenkin hyökkäävä peli on viihdyttävää, mutta toisin kuin kendossa ja muissa urheilulajeissa, jalkapallon viihdyttävyys ei ole pelkästään sitä. Myös ensiluokkainen puolustuspelaaminen, taitava joukkuepelaaminen, hienot yksilösuoritukset sekä lukuisat taktiset elementit ja variantit tekevät ottelusta viihdyttävän kokonaisuuden. Vihreän veran shakkia    kummasta saa paremman keskustelun aikaiseksi: Suomen jalkapallomaajoukkueen, vaiko kenialaisen kymppitonnin juoksijan, taktiikasta ja sen muunneltavuudesta urheilutapahtuman aikana?

Vielä oma lukunsa ovat puitteet joissa ottelut pelataan. Jalkapallo pystyy tarjoamaan käsinkosketeltavaa dramaattisuutta ja suuria tunnetiloja. Arvokisoja on vain joka toinen vuosi, joten pelkät karsinnatkin ovat jo oma lukunsa dramaattisuutensa suhteen. Kisoista puhumattakaan! Neljän vuoden odotus MM-kisoihin, maasi selviää välieriin, rangaistuspotkukilpailuihin. Yksi maali, yksi kohtalo. Voitto tai kuolema. Snaken sanoin "jalkapallo on elämää suurempaa draamaa" ja niinhän se on

Vähäpätöiset lajit pystyvät tarjoamaan yhden, korkeintaan kaksi viihdyttävää ja mukaansatempaisevaa elementtiä. Jalkapallossa näitä on useita, siksi toista näin hienoa lajia ei olekaan. Uskallan myös väittää että jalkapallon seuraaminen vaatii hieman älykkyyttäkin. Vai mitä olette itse mieltä? Litmasen oivaltavat, millimetrin tarkat, vapauttavat läpisyötöt vaiko vaimonhakkaajan ja amerikkalaisen linnanvenkulan nakkikioskitappelu karsinassa yleisön kuolatessa niskaan?

EDIT: Niin vastaus forumistikysymykseesi: jalkapallo on aina viihdyttävää koska se vain on niin hieno peli. Jos kyseessä oman suosikin ottelu niin se tuo oman innokkaan tunnetilansa mukaan. Jos taas on menossa arvokisat, karsinnat, cup-finaali tms "ainutkertainen" ottelu niin se tuo jälleen omanlaisensa, sen dramaattisen tunnetilan, mukaan. Jos kyseessä on tavallisempi ottelu ilman erityista panosta tai suosikki/sympatia joukkueita, voi rauhassa keskittyä ottelun tarkempaan analyyttiseen seuraamiseen ja pienten yksityiskohtien havaistemiseen. Asioita, jotka esim Suomen otteluissa jäävät tunnekuohujen takia monesti väliin. Ainakin itse koitan aina Suomen otteluissa olla kovin analyyttinen ja seurata tarkkaan kaikki taktiset yksityiskohdat yms mutta jo muutaman minuutin päästä huomaan olevani ihan täpinöissäni eikä jäätävästä analyyttisyydestä tule enää mitään

[JLCM]

Vähäpätöiset lajit pystyvät tarjoamaan yhden, korkeintaan kaksi viihdyttävää ja mukaansatempaisevaa elementtiä. Jalkapallossa näitä on useita, siksi toista näin hienoa lajia ei olekaan.

Tuota paremmin asiaa ei voi sanoa!

Jääkiekkoa, korista ja jenkkifudista tulee futiksen ohella joukkuelajeista seurattua, ja kyllä minä myönnän että aika usein tulee tylsistyttyä. Jääkiekossa tylsintä ovat sellaiset sumputus pitkä ja päätyyn vaiheet mitä joka matsissa tulee, ja todelliset hullaantumisen hetket tulevat jonkun äärimmäisen hienon hyökkäyskuvion onnistuttua. Onnistuneesta puolustuspelistä ei koskaan innostu jääkiekossa. Koripallossa parasta ovat tiukkojen otteluiden loppuhetket, blokit, ja pallonriistot jotka johtavat koriin toisessa päässä. Koripallo on kuitenkin lätkää parempi laji siksi koska siinä puolustuspelikin on usein jopa hyökkäyspeliä kiinnostavampaa. Valitettavasti vain pelissä tilanteita tulee aivan liikaa, että pystyisi todella hullaantumaan jostain tilanteesta ja "TV" tuleekin suljettua heti jos jompikumpi joukkue johtaa yli 20 pinnalla. Jenkkifudis on minulle hieman uudempi laji, ja siinä taas "free-flowin" eli pelin elämisen ja vapauden tunne rajoittaa elämystä. Taktiikkaahan tuosta lajista ei puutu.

Kuningaslajissa TV:n välityksellä voi joskus haukotuttaa, mutta livenä ei kyllä koskaan. Itse olen tähän asti neutraalina käynyt useita veikkausliigamatseja käynyt katsomassa, ja jos jossain vaiheessa alkaa tylsistyttämään, otan yleensä yhden pelaajan(vaikkapa vasemman pakin) jonka sijoittumista, pallonkäsittelyä jne. seuraan. Jalkapallossa hienointa on pelin vapaus ja samalla kurinalaisuus.....itse innostun suunnattomasti vaikkapa jostain pallonriistosta, tai pystysyötöstä, tai topparin hyvästä pääpelistä omassa boksissa. Jopa toisen joukkueen harrastama sumputus on taktisessa mielessä ihan mielenkiintoista(silloin kun ei ole suosikkia ottelussa), kun on mukavaa katsoa millaisin eväin ns. parempi joukkue koittaa tämän sumpun purkaa. Bussi maalin edessä matsitkin ovat parempia kuin viihdyttävin kääkkämatsi, vaikkei minulla lätkää vastaan mitään ole, tulee seurattua silloin tällöin.

Toki, varmasti koripallofanaatikoilla tai kääkän vastaavilla voi olla aivan eri käsitys asioista, ja ehkä joku vaikka hullaantuu jostain komeasta pitkä päätyyn rannarista jonka joku neloskentän janari laittaa punaviivan jälkeen liikenteeseen....

e: ja parasta jalkapallossa on se ettei tarvitse tuijottaa tilastoja tietääkseen kuka pelasi hyvin ja kuka ei. Itsellä on joku haju miltä esim. valjun maalipörssi näyttää, muttei mitään tietoa kenellä on eniten "maalisyöttöjä", pallonriistoja, taklauksia paras syöttöprosentti tai kuka maalivahti on torjunut eniten laukauksia. Jenkkiurheilua seuratessa vituttaa kun joka väliin pitää laittaa tilastoja, ketä oikeasti kiinnostaa montako perättäistä vapaaheittoa joku on tehnyt, tai millä prosentilla joku joukkue on voittanut otteluitaan kun on johtanut ensimmäisen neljänneksen jälkeen.....

[Alfredo]

Tilastottomuus onkin kai yksi syy, miksei oikea jalkapallo maistu amerikkalaisille.  Ei kyllä allekirjoittanutta kiinnosta juuri lainkaan nuo syöttöprosenttitilastot jne.

[Ally]

Voiko otsikon käsitteitä erottaa toisistaan? Itselleni jalkapallo on jo pidemmän aikaa ollut yksi suuri kokonaisuus, jossa yksittäinen ottelu on vain eräs palasista. Olennainen palanen toki, jota seuratessani janoan hienoja suorituksia: pallonriistoja, taklauksia, harhautuksia, saksipotkuja, kaukolaukauksia ja niin edelleen. Se, että jalkapallo erilaisine kulttuureineen on niin helvetin monipuolinen kokonaisuus, on jo itsessään viihdyttävää.

Jalkapallo valossa ja varjossa -kirjan kirjoittanutta Eduardo Galeanoa siteeraten: ajan mittaan olen päätynyt hyväksymään identiteettini: en ole enempää kuin hyvän jalkapallon kerjäläinen. Kuljen pitkin maailmaa hattu kourassa ja anon katsomoissa: "Yksi kaunis tilanne, luojan tähden."

Viihdettä? Urheilua? Mielestäni elämää.

[John Devey]

Jalkapallo valossa ja varjossa -kirjan kirjoittanutta Eduardo Galeanoa siteeraten: ajan mittaan olen päätynyt hyväksymään identiteettini: en ole enempää kuin hyvän jalkapallon kerjäläinen. Kuljen pitkin maailmaa hattu kourassa ja anon katsomoissa: "Yksi kaunis tilanne, luojan tähden."

Viihdettä? Urheilua? Mielestäni elämää.

Todella hyvin sanottu    On mahdotonta edes kuvitella elämää ilman jalkapalloa

[mungo]

Viihdettä? Urheilua? Mielestäni elämää.

KYLLÄ 

Kyllä näkisin, että nyt ollaan asian ytimessä 

[suomifutiksen Janne Tähkä]

0-0 vesisateessa värjöteltynä

Syystä tai toisesta tuo tuntuu kyllä hienolta

[joks11]

Vastauksena avausviestin kysymykseen:
Jalkapallon tulisi ehdottomasti määritellä itsensä urheilun kautta. Näyttävä urheilu on mitä parhainta viihdettä, mutta näyttävä viihde ei ole lähelläkään hyvää urheilua.