Niin, huipputason sarjafutiksessa kaikki pelaajat joitain harvoja seuraikoneja lukuunottamatta suhtautuvat joukkueeseensa palkkasoturimentaliteetilla. Onko se vähentänyt sarjafutiksen suosiota? Hell no. Millä tavalla maajoukkuefutis lopulta eroaa seurafutiksesta? Miksei maajoukkuefutiksessa toimisi aivan sama pelaajien osto- ja myyntisysteemi kuin seurafutiksessa? En edes väitä, että se välttämättä toimisi, mutta pyydän perustelemaan _miksi_ se ei toimisi.
On kieltämättä hieman absurdia selostaa maajoukkueen ja seurajoukkueen eroa, mutta muotoilit asian niin mukavasti, että väännetään sitten rautalangasta:
-Pelaajien palkan maksaa seurajoukkue. Millä perustellaan se, että pelaaja lähtee työnantajansa hommista tekemään hommia toiselle työnantajalle ja jos siinä reissussa sattuu loukkaantuminen, niin se on palkan maksavan joukkueen voivoi.
-Seura on yleensä urheilua varten perustettu yritys tai yhteisö. Se toimii monella tapaa kuten yritys, eikä siis varsinaisesti edusta muuta kuin itseään. Maajoukkue edustaa valtiota ja siinä samalla myös kyseisen valtion asukkaita (joista valtio koostuu). Valtion pääasiallinen tarkoitus ei myöskään ole voitontavoittelu. Ei taloudellisen, eikä muutenkaan. Maajoukkueen arvopohja on siis ratkaisevasti erilainen kuin seurajoukkueen. Jokaisella suomalaisella on myös linkki maajoukueeseen, joka edustaa heitä kentällä, kuten vaikkapa eduskunta poliittisessa päätöksenteossa. Samanlaista yhteyttä on vain harvoilla seurakannattajilla joukkueeseensa.
Toivottavasti tämä selvensi asiaa sinulle.
Monta kansallisuuttaan vaihtanutta "palkka-armeijan pelaajaa", joka terminä on muuten aika huvittava tässä yhteydessä, Suomen maajoukkueessa pelaa? Minulle kaikki nykyiset maajoukkueen pelaajat ovat aivan yhtälailla suomalaisia, ja nautin aivan yhtä paljon kaikkien pelaajien sekä koko joukkueen menestyksestä.
En ehkä omassa kirjoituksessani pyrkinyt keskittymään vain omaan maajoukkueeseemme, vaan maajoukkueiden kehitykseen yleisesti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että suomalaisuudessa on muutakin kuin viranomaisen päätös.
Ja siitä olen kyllä samaa mieltä, että kaikkien pitää olla tosissaan mukana ja antaa kaikkensa, ja se koskee aivan samalla tavalla niin suomalaista syntyperää olevaa pelaajaa kuin muuta etnistä taustaa omaavaakin. Ja sitä paitsi se ei ole todellakaan meidän kannattajien tehtävä arvottaa, kuka antaa kentällä kaikkensa, vaan valmentajan! Valmentajan vastuulla on valita sellaiset pelaajat, jotka auttavat joukkuetta parhaalla mahdollisella tavalla. Tämä keskustelu on siis täysin järjetöntä ja kaikki syytökset, jos sellaisia edes olisi, tulisi kohdistaa valmentajaan eikä pelaajiin, jotka joukkueeseen valitaan!
Toki sitoutuneisuuden määrittelee ensisijaisesti valmentaja. Meillä on kuitenkin oikeus arvostella ja vaikuttaa. Näin aina, kun kyseessä on joku, joka edustaa meitä. Jos kansanedustaja ei tee työtään voimme toki syyttää taas valitsijaa (eli itseämme), mutta voimme aina arvostella myös itse edustajaa.
Tässä valossa nämä johotakin muuta etnistä taustaa omaaviin pelaajiin koskevat syytökset, jos ne eivät koske pelillisiä asioita, asettavat nämä syyttäjien suvaitsevaisuuden hieman kyseenalaiseksi.
Henkilökohtaisesti minulle on aivan sama, missä valossa minunkin suvaitsevaisuuteni nähdään. Voin silti kommentoida, kuinka typerää on itsesensuroida poliittisen korrektiuden nimissä kaikkea keskustelua. Vähän samalla tavalla toimii Israelin valtio. Se leimaa jokaisen toimiaan (kuten siviilien pommittaminen) arvostelevan kategorisesti antisemitistiksi. Ei politiikasta sen enempää.
