Fyysinen harjoittelu

[tuuma]

Tässä muuten tuore artikkeli syvään kyykkäämisen eduista. Mielenkiintoisin on tuo tutkimus, että syvä kyykky parantaa vertikaalista ponnistusta paremmin kuin puolikyykky. Ja minun tulkintani mukaan hyvin todenäköisesti sama juttu myös horisontaalisessa ponnistamisessa ja juoksunopeudessa, ehkäpä jopa vielä selvemmin johtuen syväkyykyn paremmasta pakaroiden ja takareisien aktivoinnista. Useinhan noiden puolikyykkyjen käyttöä urheilijoiden harjoittelussa perustellaan nimenomaan räjähtävän voiman treenaamisella, mutta tämä saattaa siis hyvinkin olla väärä uskomus ja syväkyykky toimii tässäkin paremmin.

Ponnistusvoima on monialainen liiketaito, joka on riippuvainen mm. seuraavista tekijöistä: kehon rakenteesta, kehon koostumuksesta, nopeudesta, voimasta, elastisuudesta, kimmoisuudesta, liikkuvuudesta sekä hermolihasjärjestelmän koordinaatiosta. Pääasiallisesti ponnistusvoimassa on kyse räjähtävän voiman tuotosta. Tällöin nimenomaan hyppely- ja loikkaharjoittelu on se ensisijainen väline elastisen räjähtävän ponnistusvoiman kehittämiseen.

On kasapäin tutkimuksia jo vuosikymmenien ajalta, että voimantuottonopeuden tehokas harjoittaminen edellyttää hyvää perusvoimatasoa, joka jalostetaan räjähtävää voimaa harjoiteltaessa tarvittavaksi erikoisvoimaksi. Räjähtävän voiman harjoittelussa käytetään tarvittavia nivelkulmia ja voimantuottonopeuksia, joiden omaksuminen ja kehittäminen pelkällä lajiharjoittelulla on lähes mahdotonta tai vaikeaa. Väheksymättä muita voimaominaisuuksia voidaan todeta, että tekniikan, lajinopeuden, maksimi- ja lajivoiman ollessa vakio erottelee räjähtävä voima kansainvälisen tason urheilijat kansallisen tason urheilijoista kun mitataan fyysistä suorituskykyä.

Lähes kaikki pika- ja räjähtävä voima tuotetaan lihassupistuksessa, jossa konsentrista vaihetta edeltää eksentrinen venyttävä työvaihe. Nopeusvoimaharjoittelussa onkin oleellisinta hyödyntää eksentrinen esivenytys suorituksessa eikä yksinomaan keskittyä siihen että painot saadaan nopeasti ylös välittämättä alasmenosta ja eksentrisestä vaiheesta. Harjoiteltaessa räjähtävää voimaa on tärkeä pyrkiä lajinomaisiin suoritusnopeuksiin, nivelkulmiin ja liikkeiden kestoaikoihin - tällöin harjoittelu palvelee parhaiten lajissa tarvittavaa räjähtävää voimaa.

Joten syväkyykkäämällä ei vielä suoraan parane räjähtävä voimantuotto eikä sitä siihen tarkoitukseen voi käyttää, mutta pienemmillä polvikulmilla tehtäessä ollaan lähempänä lajinomaisuutta. Juuri yllä olevien syiden takia. Joten en tiedä mihin "uskomukseen" Sportacus vetoaa. Tämä ei ole mitään uskomustiedettä tai omaa tulkintaa, varsinkin kun kyse on biomekaanisesti täysin mitattavista ja tutkittavista asioista. Tästä on olemassa paljon ihan kotimaisiakin kansainvälisesti tunnustettuja Kihun tutkimustuloksia, ei pelkkiä netin blogikirjoituksia bodaussivustoilta. Tai sitten te ette ymmärrä lihashermojärjestelmän toiminnasta ja sen kehittämisestä, mutta lihasten (lihasmassan) bodaamisesta sitäkin enemmän. Mutta punttiharjoittelu ei voi olla ensijainen lähestymiskulma ponnistusvoiman harjoittamiseen.

Kannattaa oikeasti perehtyä, tai keskustella jonkun sellaisen kanssa joka on perehtynyt, miten esim. korkeushypyssä ja pituushypyssä räjähtävää ponnistusvoimaa ja sen tarvitsemaa perusvoimaa harjoitetaan oikeassa suhteessa. Nämä ovat kuitenkin lajeja joissa näihin asioihin on biomekaanisella tasolla todella tarkkaan perehdytty, koska se on niin keskeinen elementti näiden lajien suorituksessa - ponnistaminen juoksuliikkeestä niin eteenpäin kuin ylöspäin.

Edit:
Korostetaan nyt vielä jotta eroavaisuus ymmärretään: ponnistusvoima ja sen harjoittaminen liittyy hermotukseen (lyhyt supistus), syväkyykkääminen lihaskudoksen kasvattamiseen (pitkä supistus). Juoksemisen ja hyppäämisen kannalta syväkyykky palvelee hyvänä yleisenä perusvoimaliikkeenä (mikäli liikkuvuusrajoitukset ole esteenä), mutta perusvoimaa voi yhtälailla kehittää muillakin kyykkymuodoilla. Toki syväkyykyn voi tehdä yhtenä toistona hitaasti alas ja mahdollisimman räjähtävästi ylös, mutta tuolloin kuormaa ei voi niskassa olla kovinkaan paljon jos ollenkaan, ja tuolloin se sitten muuttukin jo ponnistusharjoitteeksi. Lisäksi siinä ei edelleenkään mitenkään toteudu lajinomaiset nivelkulmat ja supistusajat, jotta pika- ja räjähtävä voimaharjoite olisi lajinomainen kuten sen suoritustekniikalta kuuluisi olla. Got it?

[murdock]

Laita tuuma jatkossa lähteet kun kopioit tekstiä jostain.

e. Kirjoitellaan nyt jotain.

Tästä on olemassa paljon ihan kotimaisiakin kansainvälisesti tunnustettuja Kihun tutkimustuloksia, ei pelkkiä netin blogikirjoituksia bodaussivustoilta.

...

Kannattaa oikeasti perehtyä, tai keskustella jonkun sellaisen kanssa joka on perehtynyt, miten esim. korkeushypyssä ja pituushypyssä räjähtävää ponnistusvoimaa ja sen tarvitsemaa perusvoimaa harjoitetaan oikeassa suhteessa.

...

Korostetaan nyt vielä jotta eroavaisuus ymmärretään: ponnistusvoima ja sen harjoittaminen liittyy hermotukseen (lyhyt supistus), syväkyykkääminen lihaskudoksen kasvattamiseen (pitkä supistus). Juoksemisen ja hyppäämisen kannalta syväkyykky palvelee hyvänä yleisenä perusvoimaliikkeenä (mikäli liikkuvuusrajoitukset ole esteenä), mutta perusvoimaa voi yhtälailla kehittää muillakin kyykkymuodoilla. Got it?

Sportacuksen linkissä taisi olla viittaukset yhdeksään eri tutkimukseen.

Pituus- ja korkeushyppy ovat siitä huonoja vertauskohteita jalkapallolle, että niissä suoritus on vakio, kun taas jalkapallossa vahvasti kärjistäen jokainen "voimantuottotilanne" on erilainen. Tietenkin samat perusjutut pätevät mitä tulee räjähtävän voiman kehittämiseen, mutta ei yleisurheilupuolelta voi liikaa apinoida. Ei välttämättä nyt liity just tähän asiaan.

Hermotus on tosiaan ihan eri juttu ja Sportacus minun käsittääkseni viittasi nimenomaan siihen, että syväkyykky on selkeästi puolikyykkyä parempi harjoittelumuoto perusvoiman kehittämiseen. Eli perusvoimaa ei voi kehittää yhtälailla muillakin kyykkymuodoilla, koska syväkyykky aktivoi nelipäisen reisilihaksen lisäksi muut reisien ja lonkan lihakset paljon tehokkaammin (siellä Sportacuksen linkissä niitä tutkimuksia, vaikka eivät kihun sivuille menekään).

[murdock]

Ponnistusvoima on monialainen liiketaito, joka on riippuvainen mm. seuraavista tekijöistä: kehon rakenteesta, kehon koostumuksesta, nopeudesta, voimasta, elastisuudesta, kimmoisuudesta, liikkuvuudesta sekä hermolihasjärjestelmän koordinaatiosta. Pääasiallisesti ponnistusvoimassa on kyse räjähtävän voiman tuotosta. (http://www.pointguard.fi/news/5/ponnistusvoimaa-for-dummies) Tällöin nimenomaan hyppely- ja loikkaharjoittelu on se ensisijainen väline elastisen räjähtävän ponnistusvoiman kehittämiseen.

On kasapäin tutkimuksia jo vuosikymmenien ajalta, että voimantuottonopeuden tehokas harjoittaminen edellyttää hyvää perusvoimatasoa, joka jalostetaan räjähtävää voimaa harjoiteltaessa tarvittavaksi erikoisvoimaksi. Räjähtävän voiman harjoittelussa käytetään tarvittavia nivelkulmia ja voimantuottonopeuksia, joiden omaksuminen ja kehittäminen pelkällä lajiharjoittelulla on lähes mahdotonta tai vaikeaa. Väheksymättä muita voimaominaisuuksia voidaan todeta, että tekniikan, lajinopeuden, maksimi- ja lajivoiman ollessa vakio erottelee räjähtävä voima kansainvälisen tason urheilijat kansallisen tason urheilijoista kun mitataan fyysistä suorituskykyä. (http://users.jyu.fi/~jthyvama/lentis/nopeusvoima.htm)

Lähes kaikki pika- ja räjähtävä voima tuotetaan lihassupistuksessa, jossa konsentrista vaihetta edeltää eksentrinen venyttävä työvaihe. Nopeusvoimaharjoittelussa onkin oleellisinta hyödyntää eksentrinen esivenytys suorituksessa eikä yksinomaan keskittyä siihen että painot saadaan nopeasti ylös välittämättä alasmenosta ja eksentrisestä vaiheesta. Harjoiteltaessa räjähtävää voimaa on tärkeä pyrkiä lajinomaisiin suoritusnopeuksiin, nivelkulmiin ja liikkeiden kestoaikoihin - tällöin harjoittelu palvelee parhaiten lajissa tarvittavaa räjähtävää voimaa. (http://users.jyu.fi/~jthyvama/lentis/nopeusvoima.htm)

Joten syväkyykkäämällä ei vielä suoraan parane räjähtävä voimantuotto eikä sitä siihen tarkoitukseen voi käyttää, mutta pienemmillä polvikulmilla tehtäessä ollaan lähempänä lajinomaisuutta. Juuri yllä olevien syiden takia. Joten en tiedä mihin "uskomukseen" Sportacus vetoaa. Tämä ei ole mitään uskomustiedettä tai omaa tulkintaa, varsinkin kun kyse on biomekaanisesti täysin mitattavista ja tutkittavista asioista. Tästä on olemassa paljon ihan kotimaisiakin kansainvälisesti tunnustettuja Kihun tutkimustuloksia, ei pelkkiä netin blogikirjoituksia bodaussivustoilta. Tai sitten te ette ymmärrä lihashermojärjestelmän toiminnasta ja sen kehittämisestä, mutta lihasten (lihasmassan) bodaamisesta sitäkin enemmän. Mutta punttiharjoittelu ei voi olla ensijainen lähestymiskulma ponnistusvoiman harjoittamiseen.

Kannattaa oikeasti perehtyä, tai keskustella jonkun sellaisen kanssa joka on perehtynyt, miten esim. korkeushypyssä ja pituushypyssä räjähtävää ponnistusvoimaa ja sen tarvitsemaa perusvoimaa harjoitetaan oikeassa suhteessa. Nämä ovat kuitenkin lajeja joissa näihin asioihin on biomekaanisella tasolla todella tarkkaan perehdytty, koska se on niin keskeinen elementti näiden lajien suorituksessa - ponnistaminen juoksuliikkeestä niin eteenpäin kuin ylöspäin.

Edit:
Korostetaan nyt vielä jotta eroavaisuus ymmärretään: ponnistusvoima ja sen harjoittaminen liittyy hermotukseen (lyhyt supistus), syväkyykkääminen lihaskudoksen kasvattamiseen (pitkä supistus). Juoksemisen ja hyppäämisen kannalta syväkyykky palvelee hyvänä yleisenä perusvoimaliikkeenä (mikäli liikkuvuusrajoitukset ole esteenä), mutta perusvoimaa voi yhtälailla kehittää muillakin kyykkymuodoilla. Toki syväkyykyn voi tehdä yhtenä toistona hitaasti alas ja mahdollisimman räjähtävästi ylös, mutta tuolloin kuormaa ei voi niskassa olla kovinkaan paljon jos ollenkaan, ja tuolloin se sitten muuttukin jo ponnistusharjoitteeksi. Lisäksi siinä ei edelleenkään mitenkään toteudu lajinomaiset nivelkulmat ja supistusajat, jotta pika- ja räjähtävä voimaharjoite olisi lajinomainen kuten sen suoritustekniikalta kuuluisi olla. Got it?

Lisäsin lähteet. Otaksun, että loput oli omaa tuotosta. Hassua, että olit muuttanut hieman kieliasua, etkä vain copypastennut suoraan.

"Elastinen räjähtävä ponnnistusvoima"

[L-Val.]

Mistä täällä keskellä yötä kinastellaan, jostain nettilähteistä? Osoittaa että teistä kukaan ei ole oikeasti alan asiantuntija, muutoin argumentit olisi toista luokkaa, joten oletteko oikeasti ihan perillä mistä löpisette? Osaatte siis ainakin lukea nettiä?

[L-Val.]

Siis tällaistako sivustoa te täällä käytätte pohjamatskuna futisfysiikkatreeneukseen: http://www.t-nation.com
En osaa koutsata ketään mutta maalaisjärki jo sanoo että ehkä nyt on hieman kävyt hukassa futaajien voiman treenaamisessa

[Felitto]

Valitettavasti kirjoitan kännykällä joten ei tuu niin pitkää tarinaa kuin haluaisin. Mutta, liikkeellä ei ole mitään tekemistä eri harjoitusmuotojen kanssa ellei liikettä tehdä kyseessä olevan harjoitusmuodon mukaisesti. Kaikilla liikkeillä pystytään kehittämään kaikkia fyysisiä ominaisuuksia niin halutessaan. Itse olen sitä mieltä että harjoittelun pitää olla lajinomaisesti kokonaisvaltainen. Tällä tarkoitan sitä että se lajinomaisuus on etusijalla, mutta ottaisin sopivissa määrin myös ei-niin-lajinomaisia harjoitusmuotoja mukaan ohjelmaan. Esimerkkinä ala-raajojen räjähtävyyttä kehittäisin niin että ensin perusvoima, sitten maksimivoima ja sitten itse räjähtävyys/ponnistusvoima harjoitteet. Ja kaikki nämä muodot vetäisin sekä puolkyykyllä että syväkyykyllä. Näin saadaan kokonaisvaltaisempikehitys alaraajoihin jonka tuloksena on luultavasti hieman räjähtävämpi pelaaja kuin keskiverto pelaaja.

[multrés]

En aio ottaa tietotaidollani kantaa siihen, mikä on oikea tapa futaajalle tehdä fyysistä harjoittelua. Siitä olen kuitenkin täysin varma (kuten suurin osa keskusteluun osaa ottaneista), että fyysinen harjoittelu vedetään Suomessa täysin vihkoon. Niin vedettiin meidänkin juniorijoukkueissa (mm. Uudenmaan aluesarja, B-sm, A-1.div), eli kyse ei ole ollut mistään puulaakiseuroista.

Oman "totisen" jalkapalloilijan urani sain venytettyä noin 20-vuotiaaksi asti. Päätin alkaa keskittymään enemmän muihin juttuihin kun 15-16-vuotiaana rasituksesta alkaneet polvivaivat olivat vieneet viimeisetkin motivaation rippeet treenata. Syyksi näille rasitusvammoille en osaa sanoa mitään muuta kuin puutteellisen fyysisen valmennuksen ja muutenkin hyvin yksipuolisen lajinomaisen harjoittelun. Varmasti geeniperimälläkin oli asioiden kanssa tekemistä, mutta kuitenkin... Elän siinä uskossa, että Suomessa kaiken maailman rasitusvammat junnufutareilla ovat erittäin yleisiä. Harjoitusmäärät eivät varmasti näitä rasituksesta aiheutuvia polvi-,selkä-,penikka-,yms-kipuja aiheuta, sillä muualla treenataan vielä enemmän.

Suomessa resurssit eivät tietenkään vastaa lajin huippumaita, mutta mielestäni tärkeimmät kehityskohteet suomalaisessa juniorivalmennuksessa ovat nimenomaan fyysisen valmennuksen saralla. Menetämme liikaa lahjakkaita junnuja turhauttavien vammakierteiden takia, jotka alkavat yleensä murrosiän kynnyksellä. Kuten tiedämme, jokainen ihminen on murrosiässä hyvin herkässä tilassa niin henkisesti kuin fyysisesti. Tiedämme myös, että on hyvin yksilöllistä, milloin murrosikä alkaa - ei siis ole tarkoituksenmukaista, että samassa joukkueessa samoja asioita harjoittelee 180 senttinen 75 kiloinen miehen alku ja 150 senttinen 50 kiloinen pikkupoika. Onko liikaa resursseja vaativaa laatia fysioterapeutin tms. kanssa esimerkiksi kaksi kertaa vuodessa yksilölliset fyysisen harjoittelun ohjelmat murrosiässä oleville eli n. 13-17-vuotiaille futareille ja seurata ja valvoa ohjelman suorittamista.

Tuli ehkä hieman sekava teksti, mutta toivon että punainen lanka välittyy edes jollakin tasolla. Eli kutakuinkin yritin sanoa, että rasitusvammat ja muut pitkät vammakierteet eivät ole kivoja, kuinka siis ehkäistä niitä.

[Mason]

Siis tällaistako sivustoa te täällä käytätte pohjamatskuna futisfysiikkatreeneukseen: http://www.t-nation.com
En osaa koutsata ketään mutta maalaisjärki jo sanoo että ehkä nyt on hieman kävyt hukassa futaajien voiman treenaamisessa

"En mä mistään mitään tiedä, mutta sehän ei estä pätemästä".

[Sportacus]

Jos nyt jotakuta häiritsi tuo laittamani linkki "bodaussivustolle", niin tässä suora linkki siihen tutkimukseen mistä puhuin:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22344055

Ja varsinainen pihvi tässä:

These findings therefore contest the concept of superior angle-specific transfer effects. Deep front and back squats guarantee performance-enhancing transfer effects of dynamic maximal strength to dynamic speed-strength capacity of hip and knee extensors compared with quarter squats.

Tiedän hyvin, että perinteisesti on ajateltu näitä lajinomaisia nivelkulmia ja että sillä tavoin harjoitusvaikutus siirtyisi paremmin lajisuoritukseen. Mutta tämän tutkimuksen mukaan syväkyykky lisäsi ponnistusvoimaa selvästi paremmin kuin puolikyykky, joten ehkä tuota perinteistä uskomustakin on syytä kyseenalaistaa?

[Jäböödi]

Olen huomannut futaajien heikkouden, itsekin siis futaaja.
Lajimme atleeteista saataisiin paljon enemmän irti, jos pelaajille saataisiin edes jonkinlaiset perusvoimatasot (kyykky, mave, penkki), hermotukset kondikseen ja treenien ajoittaminen kausittain.

Treeni on pääasiallisesti sitä, että joko treenataan pelkkää tekniikkaa tai sitten treenataan pitkiä vetoja hapoille asti. Lihashuolto on täysin surkeaa, mitä ei voida odottaa maailman suurimmalta lajilta.

Suurin osa junnuaikojeni jengistä ei pystynyt kyykkäämään 30kg, mihin pystyi kolme viikkoa treenannut nörttikin, suurimmalle osalle tuotti tuskaa kolmen leuan vetäminen ja maasta ei jaksettaisi vetää käsipainoakaan.
Joskus hävittiin lätkäjengillekin (eikä oltu ainoita) kun jokainen niistä painoi 25kg enemmän ja fyysiset kyvyt olivat ihan eri luokkaa.

[L-Val.]

Joskus hävittiin lätkäjengillekin (eikä oltu ainoita) kun jokainen niistä painoi 25kg enemmän ja fyysiset kyvyt olivat ihan eri luokkaa.

Inhottavaa tarttua yhteen lauseeseen kun muuten kommentti ihan osuvaa... Mutta onhan voimavaatimukset lätkässä toista luokkaa mitä futiksessa. Meinaatko että nuo satakiloiset jääkeijut vetävät kevyellä jalalla sen 90min futiskentällä?

[Jäböödi]

Inhottavaa tarttua yhteen lauseeseen kun muuten kommentti ihan osuvaa... Mutta onhan voimavaatimukset lätkässä toista luokkaa mitä futiksessa. Meinaatko että nuo satakiloiset jääkeijut vetävät kevyellä jalalla sen 90min futiskentällä?

No näillä keijukaisilla oli naurettavan huonot taidot ja silti he pärjäsivät 80min peleissä paljon taidokkaammille joukkueille;
monen juoksu näytti enemmän luistelulta, mutta silti juoksivat futaajia nopeammin jalkojen voiman ansiosta.
Eivätkä väsähtäneet sen enempää kuin muutkaan jengit.

Tämä on mutua, mutta uskon, että mikäli futis olisi Jenkkien suosituin laji ja muut maat hyötyisivät sen lajitietoudesta, niin ammattilaisfutaajat painaisivat (riippuen pelaajasta tietenkin) 5-15kg enemmän ollen nopeampia ja ketterämpiä kuin nykyään ja silti pitäen saman kestävyyden.

Oaklandissa asunut ammattilaisurheilija, jonka tunnen hyvin, kertoi keskivertojunnukoutsin (koripallo ja jenkkifutis) tietävän saman verran fyysisestä treenistä kuin futis-ammattilaiskoutsin Suomessa,
eikä minulla ole vaikeuksia uskoa tätä.

[koera]

Itselläni on lähes päinvastaisia kokemuksia. Olen aktiivipelaamisvuosien jälkeen pyöritellyt mm. muutamaa mestispelaajaa futiskentällä, enkä ole kovin kummoinen futari. Syöttöharhautukset, yms kikat upposivat kuin kuuma veitsi voihin. Kaksinkamppailuissa lentelin välillä komeasti, mutta toisaalta tuollaiselta pallon kanssa jalkojaan tujoittelevalta janarilta oli aika helppo tökätä pallo pois vauhdista. Eli jos lajitaidot ovat oikeasti hyvällä tasolla, ei futisjoukkueella pitäisi olla isolla kentällä mitään ongelmaa syötellä jääkiekkojoukkueelta jalkoja alta. Pienellä tai selvästi alimittaisella voi ollakin aika haastavaa.

[zekki]

Varmaan on niin, että hidastempoisessa höntsäilyssä fyysisen voiman merkitys korostuu. Peli menee rugbytyyppiseksi väännöksi. Jenkkifutishan on juuri tältä "voimapohjalta" kehittynyt. Kaipa sitä voisi jopa kutsua kendofutikseksi.

Futiksen fyysiset vaatimukset lähteekin sitten aivan eri pohjalta. Pelaaja on 90 min peliajan aikana pallollisena keskimäärin reilun minuutin, mutta liikkuu 10-15 km, josta suurimman osan pallottomana. Suurin kysymys on palautuminen juoksuista ja spurteista.
http://www.sportsscientists.com/2010/06/physiology-of-football-profile-of-game.html

Lihasmassa on hyödyksi sen minuutin aikana, kun pallosta väännetään, mutta miten muuten? Pelajien fyysisten ominaisuuksissa optimointi on aivan oma alansa. http://www.bayer04.de/B04-DEU//de/_md_bayer04tv.aspx?guid=0-812B8CA1-A3AC-4AD7-95F6-EBF1FACCE06F-613&id=3161

[Sportacus]

Itselläni on lähes päinvastaisia kokemuksia. Olen aktiivipelaamisvuosien jälkeen pyöritellyt mm. muutamaa mestispelaajaa futiskentällä, enkä ole kovin kummoinen futari. Syöttöharhautukset, yms kikat upposivat kuin kuuma veitsi voihin. Kaksinkamppailuissa lentelin välillä komeasti, mutta toisaalta tuollaiselta pallon kanssa jalkojaan tujoittelevalta janarilta oli aika helppo tökätä pallo pois vauhdista. Eli jos lajitaidot ovat oikeasti hyvällä tasolla, ei futisjoukkueella pitäisi olla isolla kentällä mitään ongelmaa syötellä jääkiekkojoukkueelta jalkoja alta. Pienellä tai selvästi alimittaisella voi ollakin aika haastavaa.

No selvähän se on, että selvästi taitavampi pärjää paremmin, futis on kuitenkin pääasiassa taitolaji. Enemmän tuossa puhuttiin siitä, että jääkiekkoilijoilla voi olla parempi fysiikka futikseen kuin monilla futaajilla. Toki Suomessa aika usein saattaa ne fyysisesti lahjakkaammat valita jääkiekon lajikseen, joten sekin voi hiukan vääristää vertailua. Mutta kyllä se voiman ja muun oikeanlaisen fysiikkatreenin tuoma nopeus auttaa paljon futiksessa. Kyllä minustakin tuntuu, että aika usein korostetaan sitä aerobista kuntoa vähän turhan paljon. Kun katsoo Suomen maajoukkueen pelejä, niin kyllä silmiinpistävin ero fysiikassa huippumaihin verrattuna on se nopeus ja terävyys, ei niinkään kunto. Huippumiehet juoksee suomalaisista ohi pelin alkupuolella ihan yhtä lailla kuin loppupuolellakin.

Mutta eihän tämä ole pelkästään vastakkainasettelu nopeuden ja kestävyyden välillä, vaan kysymys on ihan fyysisen harjoittelun laadusta muutenkin. Suurimmalla osalla pelaajista olisi varaa parantaa molempia ominaisuuksia, jos vain osaamista ja motivaatiota löytyy.

Lihasmassa on hyödyksi sen minuutin aikana, kun pallosta väännetään, mutta miten muuten? Pelajien fyysisten ominaisuuksissa optimointi on aivan oma alansa. http://www.bayer04.de/B04-DEU//de/_md_bayer04tv.aspx?guid=0-812B8CA1-A3AC-4AD7-95F6-EBF1FACCE06F-613&id=3161

Lihasmassasta puhuminen on tässä ehkä hiukan harhaanjohtavaa, kysymys on lähinnä voimasta. Voimaa pystyy oikealla treenillä lisäämään varsin paljon ilman mitään kovinkaan suurta lihasmassan kasvua. Lihasmassaa itsessään ei futaajan kannata juurikaan tavoitella, korkeintaan jossain maalivahdin ja topparin paikoilla pelaavien. Mutta jos mietitään vaikka jotain 5 kg puhtaan lihasmassan lisäystä, niin samalla pystytään kuitenkin voimatasoja ja tätä kautta nopeutta ja kaksinkamppailuvoimaa lisäämään ihan merkittävästi. Juoksukuntoon tuollainen painonlisäys ei kuitenkaan vaikuta kovinkaan paljoa. Ja samalla voi hyvinkin olla mahdollista saada rasvaa pudotettua joku kilo voimaharjoittelun sivutuotteena, jolloin juoksukunto ei juurikaan kärsi.

Toki tässäkin pelipaikka ratkaisee jonkin verran, keskikentän työmyyrällä juoksukunto on suuremmassa roolissa kuin topparilla tai hyökkääjällä, joten treenaamista pitää joka tapauksessa suunnitella pelipaikka- ja pelaajakohtaisesti.

[Jurvinho]

Millanen ois hyvä treeniohjelma salille 14-vuotiaalle futaajalle?

[tuuma]

Millanen ois hyvä treeniohjelma salille 14-vuotiaalle futaajalle?

Riippuu missä vaiheessa puberteetti menossa. Se kertoisi menossa olevasta herkkyyskaudesta. Se vaikuttaa sisältöön.

Mutta yleisesti, sitä fysiikkaa voi tietysti hinkata niin paljon kuin huvittaa, mutta kyllä lajitaidot pitää ensin hioa hyvin pohjalle. Jalkapallossa vaaditaan monipuolisempaa lajitaitoa kuin jääkiekossa, siksi fysiikan treenaamiseen ei jää niin paljon aikaa kuin jääkiekossa. Sitä fysiikkaa ehtii tehdä vähän myöhemminkin mitä jääkiekkoilijat, koska ratkaisevampaa kansainväliselle futistasolle pääsemisessä on se mitä pystyt ja osaat tehdä pallon kanssa. Fyysisiä kavereita pääsee NHLäänkin jarruketjuihin vaikka muuten olisivat täysin puukäsiä, mutta Euroopan suurimpiin futissarjoihin voi olla vaikeampaa jos olet vain vahva ja nopea mutta täysin puujalka. Olisikin niin helppoa.

[L-Val.]

Tämä on mutua, mutta uskon, että mikäli futis olisi Jenkkien suosituin laji ja muut maat hyötyisivät sen lajitietoudesta, niin ammattilaisfutaajat painaisivat (riippuen pelaajasta tietenkin) 5-15kg enemmän ollen nopeampia ja ketterämpiä kuin nykyään ja silti pitäen saman kestävyyden.

Aika kova väite että koska futis ei satu olemaan jenkkien ykköslaji niin muu maailma treenaa futajiaan fyysisesti väärin. Ei jenkkilä kaikessa valmennusosaamisessa mikään mekka kuitenkaan ole. Jenkkilässä hyvin monen esim. olympialaisten yksilölajien menestys nojaa sinne hankittuihin ulkomaalaisiin valmentajiin. Katsokaa vaikka millainen coaching staff on USA:n miesten maajoukkueella ja onko siellä edes yhtään USA-lähtöistä, kyllä ne on kaikki muualta jossain vaiheessa jenkkilään tulleita.

[Jäböödi]

Varmaan on niin, että hidastempoisessa höntsäilyssä fyysisen voiman merkitys korostuu. Peli menee rugbytyyppiseksi väännöksi. Jenkkifutishan on juuri tältä "voimapohjalta" kehittynyt. Kaipa sitä voisi jopa kutsua kendofutikseksi.

Futiksen fyysiset vaatimukset lähteekin sitten aivan eri pohjalta. Pelaaja on 90 min peliajan aikana pallollisena keskimäärin reilun minuutin, mutta liikkuu 10-15 km, josta suurimman osan pallottomana. Suurin kysymys on palautuminen juoksuista ja spurteista.
http://www.sportsscientists.com/2010/06/physiology-of-football-profile-of-game.html

Lihasmassa on hyödyksi sen minuutin aikana, kun pallosta väännetään, mutta miten muuten? Pelajien fyysisten ominaisuuksissa optimointi on aivan oma alansa. http://www.bayer04.de/B04-DEU//de/_md_bayer04tv.aspx?guid=0-812B8CA1-A3AC-4AD7-95F6-EBF1FACCE06F-613&id=3161

Lihasmassa pitää tietenkin optimoida futista varten, kuten myös pelipaikkaa.
Lihasmassaa ei kovinkaan paljoa tulisi hakemalla hakea (vaikka bodaustyyppinenkin hypertrofiaan tähtäävä treeni on oikein ajoitettuna hyvää treeniä jalkapalloilijalle).
Mutta futiksessa pelätään ihan liikaa sitä lihasmassaa, sillä rugby union on täynnä 95-107kg äijiä, joilla on yhtä hyvä kunto, sama kettereryys ja enemmän nopeutta ja etenkin räjähtävyyttä lyhyillä matkoilla kuin futaajilla.

Voimaharjoittelu myös auttaa nopeus- ja voimakestävyydessä.

[Jäböödi]

Aika kova väite että koska futis ei satu olemaan jenkkien ykköslaji niin muu maailma treenaa futajiaan fyysisesti väärin. Ei jenkkilä kaikessa valmennusosaamisessa mikään mekka kuitenkaan ole. Jenkkilässä hyvin monen esim. olympialaisten yksilölajien menestys nojaa sinne hankittuihin ulkomaalaisiin valmentajiin. Katsokaa vaikka millainen coaching staff on USA:n miesten maajoukkueella ja onko siellä edes yhtään USA-lähtöistä, kyllä ne on kaikki muualta jossain vaiheessa jenkkilään tulleita.

Dramatisoit hiukan sanojani
Mutta kyllä esimerkiksi jenkkifutiksessa osataan Suomessakin treenata aika hyvin, kun muistetaan missä asemassa tämä laji on Suomessa; tämä on täysin sen ansiota, että Jenkeistä saadaan laadukasta lajitietoutta.
Futiksessa asia olisi todennäköisesti ihan samoin, jos onni olisi myötä.

[nozick]

Tämä on mutua, mutta uskon, että mikäli futis olisi Jenkkien suosituin laji ja muut maat hyötyisivät sen lajitietoudesta, niin ammattilaisfutaajat painaisivat (riippuen pelaajasta tietenkin) 5-15kg enemmän ollen nopeampia ja ketterämpiä kuin nykyään ja silti pitäen saman kestävyyden.

Oaklandissa asunut ammattilaisurheilija, jonka tunnen hyvin, kertoi keskivertojunnukoutsin (koripallo ja jenkkifutis) tietävän saman verran fyysisestä treenistä kuin futis-ammattilaiskoutsin Suomessa,
eikä minulla ole vaikeuksia uskoa tätä.

Jenkkien kovien ammattilaisliigojen fyysisen harjoittelun osaaminen on nimenomaan dopingosaamista. Testiohjelmat on sen tyyppisiä että aineiden käyttö on naurettavan helppoa. Julkisuudessa esiintyneet tiedot huippujen harjoitusmääristä ovat myös sellaisia, että ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen että palautuminen ei ilman kemikaaleja onnistu.

[Sportacus]

Mutta yleisesti, sitä fysiikkaa voi tietysti hinkata niin paljon kuin huvittaa, mutta kyllä lajitaidot pitää ensin hioa hyvin pohjalle. Jalkapallossa vaaditaan monipuolisempaa lajitaitoa kuin jääkiekossa, siksi fysiikan treenaamiseen ei jää niin paljon aikaa kuin jääkiekossa. Sitä fysiikkaa ehtii tehdä vähän myöhemminkin mitä jääkiekkoilijat, koska ratkaisevampaa kansainväliselle futistasolle pääsemisessä on se mitä pystyt ja osaat tehdä pallon kanssa. Fyysisiä kavereita pääsee NHLäänkin jarruketjuihin vaikka muuten olisivat täysin puukäsiä, mutta Euroopan suurimpiin futissarjoihin voi olla vaikeampaa jos olet vain vahva ja nopea mutta täysin puujalka. Olisikin niin helppoa.

Jos puhutaan ammattilaisfutiksesta tai sinne pyrkivästä pelaajasta, niin taito ja fysiikka eivät ole mitään vaihtoehtoja toisilleen, vaan molemmat on mahdollista saada. Fysiikan treenaamiseen menee päivässä sen verran vähän aikaa, että taidon treenaamiseen riittää kyllä aivan riittävästi aikaa. Vastakkainasettelua täytyy tehdä vain eri fyysisten ominaisuuksien kesken, koska kaikkia fyysisiä ominaisuuksia ei ole mahdollista treenata niin paljon kuin haluaa, koska pitää pystyä palautumaankin.

Barca-Bayern -pelejä katsoessa ainakin minusta näytti siltä, että Bayernin pelaajat olivat kaikin puolin fyysisestä paremmassa kunnossa. Bayernin pelaajat näyttivät pelin alussa juoksevan kovempaa, mutta samoin pelin lopussa. Olivatko he siis nopeampia ja sen lisäksi myös kestävämpiä? Ehkä Saksassa vaan kiinnitetään enemmän huomiota fysiikan treenaamiseen, Espanjassa taas keskitytään vain taitotreeniin?

Jenkkien kovien ammattilaisliigojen fyysisen harjoittelun osaaminen on nimenomaan dopingosaamista. Testiohjelmat on sen tyyppisiä että aineiden käyttö on naurettavan helppoa. Julkisuudessa esiintyneet tiedot huippujen harjoitusmääristä ovat myös sellaisia, että ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen että palautuminen ei ilman kemikaaleja onnistu.

Jenkeissä toki doupataan laajasti, mutta douppaaminen on vain yksi osa-alue. Kyllä siellä jenkkilässä on erittäin paljon nopeus- ja voimalajien valmennusosaamista, ihan treenaamisen ja ruokavalion osalta, ei pelkästä douppaamisesta. Kyllä sieltä varmasti voisi löytyä hiukan uusia tuulia futikseenkin, jos laji vaan olisi siellä riittävän suuri.

[zekki]

Lihasmassa pitää tietenkin optimoida futista varten, kuten myös pelipaikkaa.
Lihasmassaa ei kovinkaan paljoa tulisi hakemalla hakea (vaikka bodaustyyppinenkin hypertrofiaan tähtäävä treeni on oikein ajoitettuna hyvää treeniä jalkapalloilijalle).
Mutta futiksessa pelätään ihan liikaa sitä lihasmassaa, sillä rugby union on täynnä 95-107kg äijiä, joilla on yhtä hyvä kunto, sama kettereryys ja enemmän nopeutta ja etenkin räjähtävyyttä lyhyillä matkoilla kuin futaajilla.

Voimaharjoittelu myös auttaa nopeus- ja voimakestävyydessä.

Yleistäminen futikseenkin on hankalaa, pitäisi ottaa huomioon pelaajan omat lähtökohdat, sekä se mihin sarjaan ja joukkueisiin tähtää. Siinä linkissäni oli verrattu futista ja rugbya ja onhan niissä eroa vaikka esimerkiksi moniin brittijoukkueisiin rugbyprofiilinen pelaaja on edelleen oiva vaihtoehto. Eihän sheriffi Kuqikaan ole mikään futaajan prototyyppi, eikä olisi futisakatemioihin päässyt,mutta teki silti hienon uran

[murdock]

Bayernin pelaajat näyttivät pelin alussa juoksevan kovempaa, mutta samoin pelin lopussa. Olivatko he siis nopeampia ja sen lisäksi myös kestävämpiä?

Tähän vaikuttaa tietysti pelin luonne. Pallonhallinta oli molemmissa peleissä, varsinkin ensimmäisessä, selvästi Barcelonalla. Tilastollisesti palloa hallitseva joukkue liikkuu vähemmän korkealla intensiteetillä kuin pallonhallinnan häviävä joukkue lisäksi. Lisäksi Bayern pyrki hyökkäämään nopeasti ja Barcelonan hyökkäykset olivat tuttuun tapaan hitaita.

Jalkapallo on siitä jännä laji, että energiankulutukseltaan se on lähempänä kestävyysurheilua kuin muita joukkuelajeja. Keskiarvosyke huitelee jalkapalloilijalla siellä anaerobisen kynnyksen alapuolella, mutta erona kestävyysurheiluun on ne about 50 0-2 sekuntia kestävää korkean intensiteetin suoritusta, joilla on ratkaiseva vaikutus ottelun lopputulokseen. Suomalainen jalkapalloilija hyötyisi varmasti paremmasta fyysisestä harjoittelusta, mutta mallia ei kannata hakea jenkkien ammattilaissarjojen lajeista tai rugbysta.

[Jäböödi]

Jos joku on ymmärtänyt, että mielestäni futaajien pitäisi matkia jefu-, rugby- tai kendotreenejä, niin korjaan, etten ole sitä mieltä.
Käytin vaan esimerkkeinä esimerkiksi rugby unionia, joka osoittaa sen, että voima, massa, ketteryys, nopeus ja kestävyys voivat löytyä samasta kropasta.
Futaajien ei kannata painaa 110kg mutta lihasmassan kasvattaminen ei hidasta.

Voima ja tekniikka eivät myöskään sulje pois toisiaan ja voimaharjoittelu saattaa jopa edesauttaa tekniikan kehittymistä.