Fyysinen harjoittelu

[Keijo K. Kojootti]

No tottakai tuossa fyysisellä lahjakkuudellakin oli vaikutusta.

Taas päästiin yhden suomalaisen futiksen meriselityksen äärelle ja puhumaan "fyysisestä lahjakkuudesta". Mitähän tuolla sit tarkoitetaan tarkalleen? Mikä on jalkapalloilun kannalta niin olennaisesti kiinni geeneistä että jo syntymästä alkaen on joko hyvä tai huono? Puhutaan kuitenkin lajista jossa voi päästä huipulle olit sitten 165 senttiä tai 205 senttiä pitkä. Nopeus alkaa nykyjalkapallossa olla ainut tekijä joka jollain tapaa fyysisistä ominaisuuksista voi olla synnynnäisesti geeniperimältä rajoittava tekijä ja tuokin hyvin pitkälti on kuitenkin harjoitettavissa oleva asia. Jätetään tässä kohtaa selkeästi pois keskustelusta synnynnäiset suuremmat rajoittavuudet huippu-urheilijaksi tulolle joita tutkimusten mukaan kantaa 2% prosenttia ihmisistä. (Sori ei ole saatavilla tähän hätään linkkiä tutkimukseen)

Onko ihan oikeasti tarkoitus kehittää jalkapalloilijoita maailman huipulle suomesta vai voittamaan piirinmestaruuksia, hiihtämään talvet ja pelaamaan kakkosdivaria? Tuokin varmasti monelle jo todella hieno saavutus mihin kaikki ei pysty koskaan tai edes halua sitö tasoa tavoitella. Minulle ja monelle muulle se ei kuitenkaan jalkapalloihmisenä todellakaan riitä. miten se edistää suomalaista jalkapalloilua että tälläinen keissi nostetaan esimerkiksi vuonna 2015 siitä kuinka jalkapallolijan huom! jalkapallolijan ja jalkapalloilijaksi haluavan fyysinen harjoittelu kannattaisi toteuttaa. Tyydytäänkö suomifutiksessa liikaa kompromisseihin ja siihen että ollaan kakkosdivarifutaajia. Vai johtuuko tyytyminen vain ja ainoastaan paremman tiedon puutteesta?

[Velmu]

Taas päästiin yhden suomalaisen futiksen meriselityksen äärelle ja puhumaan "fyysisestä lahjakkuudesta". Mitähän tuolla sit tarkoitetaan tarkalleen? Mikä on jalkapalloilun kannalta niin olennaisesti kiinni geeneistä että jo syntymästä alkaen on joko hyvä tai huono? Puhutaan kuitenkin lajista jossa voi päästä huipulle olit sitten 165 senttiä tai 205 senttiä pitkä. Nopeus alkaa nykyjalkapallossa olla ainut tekijä joka jollain tapaa fyysisistä ominaisuuksista voi olla synnynnäisesti geeniperimältä rajoittava tekijä ja tuokin hyvin pitkälti on kuitenkin harjoitettavissa oleva asia. Jätetään tässä kohtaa selkeästi pois keskustelusta synnynnäiset suuremmat rajoittavuudet huippu-urheilijaksi tulolle joita tutkimusten mukaan kantaa 2% prosenttia ihmisistä. (Sori ei ole saatavilla tähän hätään linkkiä tutkimukseen)

Onko ihan oikeasti tarkoitus kehittää jalkapalloilijoita maailman huipulle suomesta vai voittamaan piirinmestaruuksia, hiihtämään talvet ja pelaamaan kakkosdivaria? Tuokin varmasti monelle jo todella hieno saavutus mihin kaikki ei pysty koskaan tai edes halua sitö tasoa tavoitella. Minulle ja monelle muulle se ei kuitenkaan jalkapalloihmisenä todellakaan riitä. miten se edistää suomalaista jalkapalloilua että tälläinen keissi nostetaan esimerkiksi vuonna 2015 siitä kuinka jalkapallolijan huom! jalkapallolijan ja jalkapalloilijaksi haluavan fyysinen harjoittelu kannattaisi toteuttaa. Tyydytäänkö suomifutiksessa liikaa kompromisseihin ja siihen että ollaan kakkosdivarifutaajia. Vai johtuuko tyytyminen vain ja ainoastaan paremman tiedon puutteesta?

Ihanko oikeasti väität ettei lahjakkuudella ja genetiikalla ole mitään merkitystä urheilussa?

Kyseessä toki oli yksittäistapaus enkä minä ainakaan väittänyt että hiihto mitään ylivoimaista oheisharjoittelua olisi. Kunhan sanoin että vahvistaa keskivartaloa hyvin ja sitä kautta auttaa kentällä. Kerroin vain esimerkkitapauksen, jossa hiihto toimi ilmeisen hyvin oheisharjoitteena myöskin fudikselle.

[murdock]

Hiihtäjäkaverin tapauksessa lahjakkuus on varmasti ollut hyvin pitkälti sitä että treeniä on kertynyt lapsesta asti enemmän. Kun pohjat on paremmat niin voit aina treenata kovempaa kuin muut.

Jos jalkapalloilijan on tarkoitus vahvistaa keskivartaloa niin mitään hiihtämistä ei kannata edes ajatella.

[Velmu]

Hiihtäjäkaverin tapauksessa lahjakkuus on varmasti ollut hyvin pitkälti sitä että treeniä on kertynyt lapsesta asti enemmän. Kun pohjat on paremmat niin voit aina treenata kovempaa kuin muut.

Jos jalkapalloilijan on tarkoitus vahvistaa keskivartaloa niin mitään hiihtämistä ei kannata edes ajatella.

Varmasti iso merkitys on tällä ollut.

Mutta ihan mielenkiinnosta että onko jotain tutkimusdataa siitä ettei mitään fyysistä lahjakkuutta ole tai genetiikka ei selitä juurikaan fyysisten ominaisuuksien eroja?

[Pussikalja]

Taas päästiin yhden suomalaisen futiksen meriselityksen äärelle ja puhumaan "fyysisestä lahjakkuudesta". Mitähän tuolla sit tarkoitetaan tarkalleen? Mikä on jalkapalloilun kannalta niin olennaisesti kiinni geeneistä että jo syntymästä alkaen on joko hyvä tai huono? Puhutaan kuitenkin lajista jossa voi päästä huipulle olit sitten 165 senttiä tai 205 senttiä pitkä. Nopeus alkaa nykyjalkapallossa olla ainut tekijä joka jollain tapaa fyysisistä ominaisuuksista voi olla synnynnäisesti geeniperimältä rajoittava tekijä ja tuokin hyvin pitkälti on kuitenkin harjoitettavissa oleva asia. Jätetään tässä kohtaa selkeästi pois keskustelusta synnynnäiset suuremmat rajoittavuudet huippu-urheilijaksi tulolle joita tutkimusten mukaan kantaa 2% prosenttia ihmisistä. (Sori ei ole saatavilla tähän hätään linkkiä tutkimukseen)

Onko ihan oikeasti tarkoitus kehittää jalkapalloilijoita maailman huipulle suomesta vai voittamaan piirinmestaruuksia, hiihtämään talvet ja pelaamaan kakkosdivaria? Tuokin varmasti monelle jo todella hieno saavutus mihin kaikki ei pysty koskaan tai edes halua sitö tasoa tavoitella. Minulle ja monelle muulle se ei kuitenkaan jalkapalloihmisenä todellakaan riitä. miten se edistää suomalaista jalkapalloilua että tälläinen keissi nostetaan esimerkiksi vuonna 2015 siitä kuinka jalkapallolijan huom! jalkapallolijan ja jalkapalloilijaksi haluavan fyysinen harjoittelu kannattaisi toteuttaa. Tyydytäänkö suomifutiksessa liikaa kompromisseihin ja siihen että ollaan kakkosdivarifutaajia. Vai johtuuko tyytyminen vain ja ainoastaan paremman tiedon puutteesta?

Mitäpähän luulet. Pitäskö vähän joka janarista saada aikaseksi se kakkosdivariperusteet omaava janari. Kun se on kunnossa voi tulla NIITÄ KILPAAKIN pelaavia. Nyt ne kilpaa pelaavat syntyy kiitos urheilullisuuden ja monilajipohjan. Futis ei meidän perustekemisellä surkuhupaisan kapealla kärjellä varustetuilla ns. huippujunnusarjoilla riitä. Liian kapea pohja ja perustekemisen laatu tässä minusta mättää. Ei kertakaikkiansa kyvyt ja tuuri seurasta satu kuin aniharvalla kohdalleen. Siks melkein suosittelee harrasta, lapsi harrasta muutakin, että ees joku mahku uraan voisi olla...

[Felitto]

Fyysisissä ominaisuuksissa, jotka ovat tärkeitä jalkapallossa, on harvoin geneettisiä rajoitteita siinä mittakaavassa että se rajoittaisi jonkun henkilön tai ryhmän ihmisiä harrastamasta jalkapalloa niin korkealla tasolla kuin mahdollista. Olen lukenut näistä asioista jo jonkun verran kun kerran liikunnanohjaajaksi yritän valmistua tämän vuoden lopussa. Hyviä kirjoja jotka tämän selittävät ovat mm. "Essentials of Exercise Physiology" Katch et al. 2011 ja "Physiology of Sport and Exercise" Kenney et al. 2012.

Tuosta Pussikaljan mainitsemasta "neuvotaan harrastamaan niin paljon kuin mahdollista"-lauseesta voin sanoa sen verran että multisport-tausta on selvästi hyödyksi jos aikoo huippu-urheilijaksi. Kirja "Periodization-Theory and Methodology of Training" Bompa & Haff 2009, sivulla 31 alkaa osio nimeltä "Principles of Training" jonka ensimmäinen kappale on "Multilateral development versus specialization", ottaa esille venäläisen tutkimuksen liittyen multisport tausta vs aikainen erikoistuminen jossa oltiin tultu siihen lopputulokseen että ne nuoret jotka erikoistuvat aikaisemmin näyttävät paljon lupaavimmilta juniori-vuosinaan kuin multisport juniorit sillä he voittavat enemmän mestaruuksia ja titteleitä sun muuta. Mutta kun nämä samat urheilijat tulevat aikuisikään, kääntyvät roolit päälaelleen. Eli multisport ihmiset ovat todella menestyneitä aikuisiässä samalla kun aikaisin erikoistuneet urheilijat saavat vain muistella omia menestyksiään junnuvuosilta.

Olen itse ehdottomasti sitä mieltä että multisport-tausta ei ainoastaan ole parempi tie huippu-urheilijaksi laadultaan, mutta myös terveellisempi, sillä lapsi/nuori ei tarvitse kehitysvaiheissaan kymmenien tuhansien samojen toistojen rasituksen keholleen.

Yksi tärkeä asia joka kuitenkin usein jätetään mainitsematta näissä keskusteluissa on se että miten noita eri lajeja kannattaa valita jotta multisport-taustaa voisi hyödyntää parhaiten. Tästä en ole löytänyt mitään absoluuttista faktaa, mutta itse uskon että samanlaiset lajit tukevat toisiaan jos ne ovat fyysisiltä vaatimuksistaan hieman erilaiset. Esimerkiksi jalkapalloilija voisi harrastaa käsipalloa tai jääkiekkoa. Tämä siksi että kaikki kolme ovat ns. "valtauslajeja", eli kaksi joukkuetta vastakkain, jotka yrittävät tehdä pisteitä toisen joukkueen puolustamaan kohteeseen, mutta ovat fyysisiltä vaatimuksiltaan hieman erilaisia. Jalkapalloilijan näkökulmasta sekä jääkiekko ja käsipallo ovat enemmän anaerobisempia kuin jalkapallo.

Tähän keskusteluun voi vielä ottaa mukaan eri liikeratojen vahvistaminen, jolloinka jääkiekko äskeisestä esimerkistä kannattaa ottaa pois, sillä jaloilla liikkuminen jalkapallossa ja jääkiekossa ovat aivan erilaisia, jolloinka ne luultavasti ovat ristiriidassa toisiinsa. Toinen hyvä kirja joka ottaa motorisista taidoista kiinni on "Motor Control - Translating Research into Clinical Practice" Cook & Woollacott 2012.

Vielä yksi hyvä kirja lahjakkuudesta yleisellä tasolla, joka muistaakseni on jo mainittu tässä threadissä, on "Talent is Overrated" Geoff Colvin.

[koera]

Tuo on jalkapallossa hieman eri juttu, ja sitä on tutkittukin. Jalkojen motoriikkaa ja hienomotoriikkaa, jotka ovat keskeissimmän osan futaamista, ei opi minkään muun lajin parissa poislukien futsal. Käsillä pelattavissa pallopeleissä ei myöskään opi jalkapallossa tarvittavaa vilkuilutaitoa, eli ympäristön hahmottamista lyhyin vilkaisuin, koska käsillä pelattaessa katse pysyy automaattisesti ylempänä, jolloin ympäristön hahmottaminen on vähemmän vaativaa.

[Felitto]

Tällä "eri liikeratojen vahvistamisella" en tarkoittanutkaan että käsipallo ja jalkapallo olisivat motorisella tasolla samanlaisia. Tarkoitus oli avata tätä multisport-taustaa nimenomaan fyysiseltä kantilta. Futsal on oiva laji motorisilta vaatimuksiltaan, ja eri ominaisuudet korostuvat fyysisellä puolella suhteessa jalkapalloon. Ainoa "ongelma" futsalissa on että koska sekin kuormittaa kehon samoja lihaksia kuin jalkapallo, kannattaa tämä ottaa laajempana harrastuksena vasta myöhempään nuoruudessa kuin lapsuudessa.

Multisport-taustan tarkoituksena on saada niin laaja skaala eri urheilullisia suorituksia kuin mahdollista, ottaen huomioon lajien yhteinen kuormitus. Käsipallo on siinä mielessä hyvä että se ei jalkojen toiminnaltaan ole sentään ristiriidassa jalkapalloon, ja käsillä pelaaminen kuormittaa enemmän yläkehoa, mitä jalkapallossa ei samassa mittakaavassa kuormiteta.

Tässä on myös pelillinen aspekti, varsinkin taktinen sellainen, sillä eri valtauspeleissä käytetään eri tapoja tehdä pisteet ja jolloinka kehittyy taktisia taitoja jotka ovat siirrettäviä käytettäviin eri lajien kesken, näin "siirtovaikutus"-teorian mukaan. Samainen "siirtovaikutus" on myös olemassa motorisissa taidoissa.

Nämä nyt enemmänkin omaa mielipidettä kuin tieteellistä faktaa, paitsi siirtovaikutus-teoria.

[Sforbiciata]

Tällä "eri liikeratojen vahvistamisella" en tarkoittanutkaan että käsipallo ja jalkapallo olisivat motorisella tasolla samanlaisia. Tarkoitus oli avata tätä multisport-taustaa nimenomaan fyysiseltä kantilta. Futsal on oiva laji motorisilta vaatimuksiltaan, ja eri ominaisuudet korostuvat fyysisellä puolella suhteessa jalkapalloon. Ainoa "ongelma" futsalissa on että koska sekin kuormittaa kehon samoja lihaksia kuin jalkapallo, kannattaa tämä ottaa laajempana harrastuksena vasta myöhempään nuoruudessa kuin lapsuudessa.

Multisport-taustan tarkoituksena on saada niin laaja skaala eri urheilullisia suorituksia kuin mahdollista, ottaen huomioon lajien yhteinen kuormitus. Käsipallo on siinä mielessä hyvä että se ei jalkojen toiminnaltaan ole sentään ristiriidassa jalkapalloon, ja käsillä pelaaminen kuormittaa enemmän yläkehoa, mitä jalkapallossa ei samassa mittakaavassa kuormiteta.

Tässä on myös pelillinen aspekti, varsinkin taktinen sellainen, sillä eri valtauspeleissä käytetään eri tapoja tehdä pisteet ja jolloinka kehittyy taktisia taitoja jotka ovat siirrettäviä käytettäviin eri lajien kesken, näin "siirtovaikutus"-teorian mukaan. Samainen "siirtovaikutus" on myös olemassa motorisissa taidoissa.

Nämä nyt enemmänkin omaa mielipidettä kuin tieteellistä faktaa, paitsi siirtovaikutus-teoria.

Suosittelen kyllä koripalloa paljon enemmän käsipallon sijaan.

[peessuu]

Suosittelen kyllä koripalloa paljon enemmän käsipallon sijaan.

Älä turhaan perustele

[Kaihlamo]

Suosittelen kyllä koripalloa paljon enemmän käsipallon sijaan.

Itseäkin kiinnostais tietää miksi? Puhtaalla mutulla heitettynä - perustuen siis mun ymmärrykseen kyseisten lajien niin fyysisiin kuin teknis-taktisiin vaatimuksiin sekä kyseisten lajien harjoitteluun lapsiurheiluvaiheessa - itse arvottaisin ihan toisinpäin nuo lajit futiksen tukilajinäkökulmasta.

[nozick]

Itseäkin kiinnostais tietää miksi? Puhtaalla mutulla heitettynä - perustuen siis mun ymmärrykseen kyseisten lajien niin fyysisiin kuin teknis-taktisiin vaatimuksiin sekä kyseisten lajien harjoitteluun lapsiurheiluvaiheessa - itse arvottaisin ihan toisinpäin nuo lajit futiksen tukilajinäkökulmasta.

Lapsiperheen arjen näkökulmasta tämä keskustelu on täysin absurdia. Jos perheessä on useampi lapsi, jotka kaikki harrastavat 1-2 urheilulajia ja lisäksi mahdollisesti jotain muuta, niin lajivalintoja ei todellakaan tehdä sillä perusteella, mikä tukisi parhaiten päälajia. Valintakriteerejä on ainakin meidän perheessä tasan kaksi: 1) Mitä lapsi haluaa harrastaa ja 2) Mikä sopii perheen kalenteriin. Suurella todennäköisyydellä jo nämä kaksi ovat toisensa poissulkevia. Tämä on siis tilanne pääkaupunkiseudulla, mikä todennäköisesti on yksi helpoimpia paikkoja löytää harrastevaihtoehtoja ja itselle parhaiten sopivia harjoitteluaikoja ja -paikkoja.

[Kaihlamo]

Lapsiperheen arjen näkökulmasta tämä keskustelu on täysin absurdia. Jos perheessä on useampi lapsi, jotka kaikki harrastavat 1-2 urheilulajia ja lisäksi mahdollisesti jotain muuta, niin lajivalintoja ei todellakaan tehdä sillä perusteella, mikä tukisi parhaiten päälajia. Valintakriteerejä on ainakin meidän perheessä tasan kaksi: 1) Mitä lapsi haluaa harrastaa ja 2) Mikä sopii perheen kalenteriin. Suurella todennäköisyydellä jo nämä kaksi ovat toisensa poissulkevia. Tämä on siis tilanne pääkaupunkiseudulla, mikä todennäköisesti on yksi helpoimpia paikkoja löytää harrastevaihtoehtoja ja itselle parhaiten sopivia harjoitteluaikoja ja -paikkoja.

Niin teidän perheessä. Kai tuo nyt on niin monesta muuttujasta kiinni, että yhden perheen kokemuksen ja näkökulman yleistys kattavammaksi vasta onkin absurdia. Vieläkin absurdimmaksi tämän tekee se, että kukaan ei ole keskustellut siitä mikä on käytännössä mahdollista ja mikä ei vaan pelkästään eri urheilulajeista ja niiden hyödyistä jalkapallon pelaajalle.

[Sforbiciata]

Itseäkin kiinnostais tietää miksi? Puhtaalla mutulla heitettynä - perustuen siis mun ymmärrykseen kyseisten lajien niin fyysisiin kuin teknis-taktisiin vaatimuksiin sekä kyseisten lajien harjoitteluun lapsiurheiluvaiheessa - itse arvottaisin ihan toisinpäin nuo lajit futiksen tukilajinäkökulmasta.

Mitä luulet, kuinka arvotetaan suurissa palloilumaissa? Siellä mitään sählyä tai käsipalloa pelata. Koripalloa siellä pelataan.

[Kaihlamo]

Mitä luulet, kuinka arvotetaan suurissa palloilumaissa? Siellä mitään sählyä tai käsipalloa pelata. Koripalloa siellä pelataan.

Ai niin kuin esim. vaikka Saksassa tai Espanjassa ei pelata käsipalloa? Tai Ranskassa? Entä Balkanilla? Mitäs muuta tynnyriin kuuluu?

[Felitto]

Noi jääkiekko ja käsipallo nyt sattuivat tulemaan esimerkkiin mukaan. Sinänsä ero käsipallon ja koripallon välillä on aika pieni (nyt ilman että olisin molempien lajianalyysiä lukenut). Ne ovat molemmat hieman anaerobisempia kuin jalkapallo, ja molemmat korostavat yläkehoa, jolloinka erikoistuneita jalkojen liikeratoja ei ole. Tarkoittaa siis sitä että kumpikaan ei ainakaan ole ristiriidassa jalkapallon jalkojen toimintaan.

Tietenkin kaikkien arki-elämässä on omat rajoitteensa. Mutta yksi vaihtoehto, mitä en ole vielä nähnyt käytännössä, olisi että yksi seura tavalla tai toisella tarjoaisi lajeja jotka tukevat toisiaan. Yksityiskohtiin en ota kantaa, ja vähän off-topiciksi menisi muutenkin.

[Snoopy]

Aikalailla jonninjoutavaa keskustella mikä olisi paras/erinomainen laji toiseksi jalkapallon rinnalle, miten hemmetissä sitä kukaan voi toisen puolesta sanoa.

Muutama poika pelaa tennistä toisena lajina, aivan erinomainen laji mikä näkyy näiden poikien tekemisessä. Toinen pojista on eräs parhaimpia maalivahteja joita olen tuossa ikää nähnyt ja tennis on selkeästi auttanut lukemaan pallonlentoratoja ja vauhtia, yläkroppa todella hyvässä kunnossa liikkuvuuden puolesta...

Moni pojista pelaa salibandya ja parhaimpia oheislajeja mitä on. Paljon suunnan muutoksia ja nopeita spurtteja joiden lopussa usein nopeita pysähdyksiä. Koko lajihan on kuin yhtä viivajuoksua!!

Eräs poika harrastaa juoksua, joukkueen nopein ja paras tasapaino...

Jääkiekonpelaajat, tarvitseeko näistä edes sanoa mitään? Pärjäävät vanhemmassa ikäluokassa jo pelkästään fyysisyyden ja nopeuden takia.

Koripallo, käsipallo, taitoluistelu, golf, sulkapallo... Siis miksi meidän tulisi miettiä mitä jotkut toiset sanovat ulkomailla meidän oheisharrastuksista, koska jokainen urheilulaji tukee toisiaan ja kehittää liikkuvuutta, peliälyä, reaktioita yms... Jaa, miksi golf... Golf kehittää keskivartaloa, tasapainoa, tempoa, rytmitystä ja notkeutta. Myös aikoinaan nähnyt nuoren joka pelasi golfia noin nolla tasoituksella ja on ollut helpoin maalivahti jota olen koskaan opettanut. Tälle pelaajalle mikään ei ollut vaikeaa, eikä liikkuvuudelta oikein voinut mitään muuta enää toivoa...

-Snoopy-

[murdock]

Yllättäen fyysiset ominaisuudet kehittyvät liikkumalla, oli sitten kyseessä lajiharjoittelua, pelaamista tai jumppaliikkeitä. Jos taas mietitään yleisellä tasolla mikä on tehokkain tapa kehittää jalkapalloilijan fyysisiä ominaisuuksia, niin se taitaa olla haluttujen ominaisuuksien treenaaminen erikseen, eikä toisten lajien harrastaminen.

[Vikkelä vaihtomies]

Yllättäen fyysiset ominaisuudet kehittyvät liikkumalla, oli sitten kyseessä lajiharjoittelua, pelaamista tai jumppaliikkeitä. Jos taas mietitään yleisellä tasolla mikä on tehokkain tapa kehittää jalkapalloilijan fyysisiä ominaisuuksia, niin se taitaa olla haluttujen ominaisuuksien treenaaminen erikseen, eikä toisten lajien harrastaminen.

Tämä nyt on todenäköisesti kaikille täysin selvää, mutta kuinka mielekästä tämä on jollekkin 10-vuotiaalle. Entä 15-kesäiselle? Joku voi tarvita henkireijäkseen sen kunnan nuorisotoimen järjestämän puolitoistatuntisen säbän joka tiistai. Siellä voi nähdä muita kuin futsikavereita ja siellä ei tartte kuunnella valmentajan ohjeita, vaan vetää tunteella. Sit aikuisena ammattiurheilijana voi jättää sen hönäpalloilun pois.

[Safiiri]

Tämä nyt on todenäköisesti kaikille täysin selvää, mutta kuinka mielekästä tämä on jollekkin 10-vuotiaalle. Entä 15-kesäiselle? Joku voi tarvita henkireijäkseen sen kunnan nuorisotoimen järjestämän puolitoistatuntisen säbän joka tiistai. Siellä voi nähdä muita kuin futsikavereita ja siellä ei tartte kuunnella valmentajan ohjeita, vaan vetää tunteella. Sit aikuisena ammattiurheilijana voi jättää sen hönäpalloilun pois.

Tässä on yksi tärkeä pointti käytännön elämästä tähän keskusteluun. Vaikka teoriassa voidaan yhden lajin harjoituksia monipuolistaa ja harjoitusmäärää lisätä, käytännössä se voi olla vaikeaa tehdä lapsille mielekkäällä tavalla. Puhumattakaan siitä, että löytyykö futisvalmentajia, jotka  ovat halukkaita vetämään 5-6 harkat viikossa.
Lapsilla kuitenkin tärkeintä on riittävä liikuntamäärä.

[murdock]

mielekästä

Yleisellä tasolla keskusteltaessa sillä ei ole merkitystä minkä liikuntamuodon kukin yksittäinen lapsi kokee mielekkääksi. Käytännössä pääosin lapset harrastanevat sellaista liikuntaa, joka heistä on mielekästä. On hyvä muistaa se, että osa lapsista voi kokea oheisharjoittelun mielekkääksi, varsinkin kun yhteys kehittymiseen jalkapalloilijana on tiedossa.

Tässä voisi taas sivuta lahjakkuuden käsitystä ja sitä, että onko lahjakkain se, jonka kroppa kehittyy nopeammin, vai se, joka kokee laji- ja oheisharjoittelun mielekkääksi pienestä lapsesta lähtien.

[Bunuel]

Hiihto on siinä mielessä hyvä laji että näkisin peruskestävyydellä ison merkityksen otteluiden ratkaisuvaiheissa, viimeisellä vartilla, kun kroppa alkaa väsyä ja tulee tästä johtuvia ns. helppoja virheitä. Usein suomalaiset pelaajat ovat ulkomaille siirtyessään täysin puhki peruskuntokaudella kun valmentaja vie juoksemaan jotain vuoristoteitä ylös ja alas. Tästähän tuo aiemmin kerrottu esimerkki talvella hiihtoon keskittyneestä pelaajastakin kertoo, pelkkää futista pelanneet jäivät fyysiseltä suorituskyvyltään täysin jalkoihin.

[Felitto]

En ole väittänyt että AINOASTAAN valtauspelit olisivat hyvää oheisharjoittelua toisilleen. Mutta, pelillisiltä, varsinkin taktisilita, vaatimuksiltaan ne tukevat toisiaan selvästi enemmän kuin esimerkiksi yksilölajit-valtauspelit. Yksilölajit ovat parhaimmillaan loistavaa oheisharjoittelua joukkuelajille kuin lajille, kun puhutaan fyysisistä ominaisuuksista. Ainoa ongelma käsinpideltävillä välineillä pelattavilla lajeilla - joukkue- tai yksilölajit - on se että niissä vahvistetaan useimmiten ainoastaan yhden puolen suorituskykyä selvästi enemmän kuin lajeissa joissa ei pelata sellaisilla. Tämä on ongelma sen takia että keho kehittää tällä tavalla epätasapainon symmetrisesti vastakkaisissa lihasketjuissa.

Tämä koskee myös käsipalloa, lajia jonka itse otin esille "hyväksi esimerkiksi", ja jokseenkin oikeastaan kaikkia yhden pelivälineen lajeja. Tällaisen ongelman voi tietenkin ratkaista helposti; laittaa urheilijan suorittamaan/harjoittelemaan molemmilla puolilla. Jos lajia kuitenkin haluaa pelata korkeammalla tasolla, riippuu se lajista miten paljon tätä voi harrastaa. Esimerkiksi tennistä ei välttämättä oikeakätinen kannata hirveästi vetää vasurilla, sillä harjoituksen laatu katoaa varmaan aika nopeasti jos haluaa jotain spesifistä harjoittaa.

Sinänsä tunnen kyllä yhden tällaisen tennis-pelaajan joka aikuisiässä on alkanut pelaamaan vasurilla nimenomaan tämän epätasapainon takia (yläselässä tarkemmin sanottuna). Pelaa vissiin C-tasolla vasurilla, eli kai sitä keskinkertaisempaa tasoa, jos oikein olen lajin ymmärtänyt.

[koera]

Esimerkiksi tennistä ei välttämättä oikeakätinen kannata hirveästi vetää vasurilla, sillä harjoituksen laatu katoaa varmaan aika nopeasti jos haluaa jotain spesifistä harjoittaa.

Tuota on itseasiassa tutkittu pingispelaajilla, ja ehkä hiukan yllättäen heikommalla kädellä treenaaminen paransi huomattavasti myös vahvemman käden toimintaa. Siitäkin on muistaakseni viitteitä, että heikolla kädellä/jalalla treenatessa pystyttäisiin parantamaan vahvemman puolen maksimituloksia silloin kun ne eivät enää tavanomaisella harjoittelulla juuri parane.

[sateentekijä]

Täällä on hyvä kuvaus tuohon eri puolisuuksien harjoittamisen hyödyistä:

http://www.valmennustaito.info/taito/kannattaako-taitoja-harjoitella-vaaralta-puolelta/

Tästä on kai monia käsityksiä esim. Laureano Ruiz ohjeistaa että heikommalla jalalla harjoittelua aletaan painottaa vasta n. 12 vuotiaana, toiset aloittaisivat sen heti alusta lähtien.

Itse olen ajatellut noiden muiden lajien harrastamisen niin että ideaalitilanteessa talvella painotetaan jotain toista lajia joka
tuo jotain uutta jalkapalloon nähden. Esim. fysiikan osalta hiihdossa(oheisharjoitteluineen) peruskunto ja lihaskunto kehittyy monipuolisesti ilman että kuormitetaan niveliä samalla tavalla kuin jalkapallossa.
Talvilajien kohdalla on myös hyvä että kilpailukaudet eivät mene päällekäin eikä myöskään viedä aikaa tärkeältä höntsäämiseltä kesäaikaan.
Näin ajateltuna jääkiekkokaan ei ole mielestäni hullumpi vaihtoehto.