Fyysinen harjoittelu

[idänihme]

Mutta, onko sillä oikeastaan edes väliä? En jaksa uskoa, että tuo muuttuu, mutta mikäli motivoituneet saadaan paremman valmennuksen ja monipuolisen liikunnan pariin ja käytetään resursseja oikeaan paikkaan, niin voiko se olla parempi, kuin että patistamme kaikkia urheilemaan enemmän? Kansantaloudellisesti tietenkin kaikkien tulee liikkua ja kehittyä, mutta onko urheilun näkökulmasta aihetta suunnata resursseja kaikkiin vai vain motivoituneisiin??

En tiedä onko vaikutus iso, mutta ainakin teoriassa kovempi kilpailu on hyödyllistä huipuille. Varsinkin syrjäseutujen lahjakkaille olisi eduksi että kylästä löytyisi muutama muukin edes melko hyvä pelaaja joiden kanssa/joita vastaan pelata.

[nozick]

Vuosia sitten, sitä uskoi voivansa "auttaa" ja opettaa kaikkia, nyt olen alkanut kääntyä siihen suuntaan, että ehkä muuttuneeseen tilanteeseen tulisi sopeutua ja olla mukana siellä, missä sitä oikeasti tarvitaan.

Älä luovuta. Jalkapallo on joukkuelaji, jossa kaiken lisäksi tapahtuu melko paljon loukkaantumisia. Joukkuelajissa oman suorituksen hiomiseen tarvitaan paitsi joukkueellinen suunnilleen samantasoisia pelaajia kentälle, vaihtopenkille ja sairastuvalle, niin lisäksi vielä vastustajalle samanlainen porukka. Koska joukkueden taktiikat ja osaamisprofiilit vaihtelevat, niin niitä vastustajia pitäisi vielä löytyä useita, jotta oppiminen voisi olla tehokasta.

Tältä osin jalkapallo eroaa voimakkaasti vaikkapa mäkihypystä tai kestävyysjuoksusta. Näissä lajeissa on mahdollista kammeta itsensä maailman huipulle sellaisestakin maasta, jossa lajin harrastajia ei välttämättä ole kuin kourallinen. Jalkapallossa yhden huipun tuottaminen vaatii ympärille satoja melkein yhtä hyviä. Tämän vuoksi valmennusresurssien keskittäminen vain huipuille olisi väärä strategia.

[Snoopy]

Älä luovuta. Jalkapallo on joukkuelaji, jossa kaiken lisäksi tapahtuu melko paljon loukkaantumisia. Joukkuelajissa oman suorituksen hiomiseen tarvitaan paitsi joukkueellinen suunnilleen samantasoisia pelaajia kentälle, vaihtopenkille ja sairastuvalle, niin lisäksi vielä vastustajalle samanlainen porukka. Koska joukkueden taktiikat ja osaamisprofiilit vaihtelevat, niin niitä vastustajia pitäisi vielä löytyä useita, jotta oppiminen voisi olla tehokasta.

Tältä osin jalkapallo eroaa voimakkaasti vaikkapa mäkihypystä tai kestävyysjuoksusta. Näissä lajeissa on mahdollista kammeta itsensä maailman huipulle sellaisestakin maasta, jossa lajin harrastajia ei välttämättä ole kuin kourallinen. Jalkapallossa yhden huipun tuottaminen vaatii ympärille satoja melkein yhtä hyviä. Tämän vuoksi valmennusresurssien keskittäminen vain huipuille olisi väärä strategia.

Näin ajattelin pitkään myös itse. Tahkosin vuosia kaikkia mahdollisia ikä- ja tasoryhmiä läpi, mutta nyt olen alkanut kyllä hieman pyörtämään ajatuksiani.

Jos olen tehnyt oikean huomion, niin hyvin, hyvin pieni osa pelaajista omaa kyvyt ja geenit, joilla voi päästä oikeasti eteenpäin lajissa. Samaan aikaan paljon suurempi joukko pelaajia ei omaa potentiaalia tai tahtotilaa harjoitella tarpeeksi ja olla tarpeeksi motivoitunut --> En ole heittämässä tätä joukkoa pois harjoituksista vaan muuttamalla ajattelutapaa heistä ja heidän harjoittelemisestaan, sekä vapauttamalla resursseja sieltä pois. Nythän kyläjoukkueissa tämä joukko jopa sitoo enemmän valmentajia kuin top 15 poikaa/tyttöä.

Kysymykseni siis kuului, että muuttuuko tuo top pelaajien suhde vaikka emme keskittyisi samalla tarmolla kaikkiin pelaajiin? Tämä kuulostaa tietenkin jollekin julmalta, mutta ei taaskaan ole ihan niin mustavalkoinen kuin sen saattaa kuulostaa. Uskon jopa, että tällöin tämä tietty joukko jopa viihtyisi mukana paremmin ja tiedän, että hyvin monessa seurassa tätä asiaa puidaan paljon, mutta mikä on oikea tapa on se toinen kysymys.
Itse en usko, että keskimääräinen huipulle pyrkivien potentiaalisten pelaajamäärä tippuisi, mutta resurssit saattaisivat parantua ja voisimme voittaa jälleen hieman välimatkaa joka meillä on suuriin futismaihin.

-Snoopy-

[Pussikalja]

Ei liippaa kyllä otsikkoa mutta vastauksena Snoopylle. Melkein jokaisessa joukkueessa on se muutama pelaaja joilla ne kyvyt on. Mikään ei estä vaatimasta ja luomasta treeneistä ja pelitavasta kehittävää niille ja pelissä on helppo roolituksella ja vastuunjaolla haastetta parhaille luoda. Pitäs vaan luopua joskus joukkueen edusta yksilön takia ja tehdä vähän töitä että ne parhaat ohjaisi seuraavalle asteelle kun seuran ja joukkueen eväät on syöty. Onnistuu se eikä edes ole vaikeaa. Mut treenien pitää olla hyviä ja siitä hyötyy niin harrastelijat kuin  lahjakkaat. Paremmin pelaaminen on aika hauskaa kaikista.

[Keijo K. Kojootti]

[Jos olen tehnyt oikean huomion, niin hyvin, hyvin pieni osa pelaajista omaa kyvyt ja geenit, joilla voi päästä oikeasti eteenpäin lajissa. Samaan aikaan paljon suurempi joukko pelaajia ei omaa potentiaalia tai tahtotilaa harjoitella tarpeeksi ja olla tarpeeksi motivoitunut --> En ole heittämässä tätä joukkoa pois harjoituksista vaan muuttamalla ajattelutapaa heistä ja heidän harjoittelemisestaan, sekä vapauttamalla resursseja sieltä pois. Nythän kyläjoukkueissa tämä joukko jopa sitoo enemmän valmentajia kuin top 15 poikaa/tyttöä./quote]

Eiköhän tuo motivaatio kumpua kuitenkin aika pitkältä valmentajasta pelaajiin?

[Snoopy]

No nyt on kyllä niin diipadaapaa taas että huhuuh..

Siis tämähän liippaa ihan hemmetin hyvin tähän aiheeseen. Eli miksi lapsi ei liiku tarpeeksi ja mitä sille tulee tehdä. Kyllä jokaiselle lisälajille on omat kannattajansa yms. mutta pitäisikö meidän asennoitua tähän eri tavalla. Laitan ranskalaisilla viivoilla josko sitten joku osaisi ottaa oikeasti kantaa...

-Pitääkö kaikkien liikkua samalla tavalla ja pitääkö kaikilta vaatia samoja asioita?
Mielestäni ei. Täällä puhutaan jatkuvasti lajikohtaisesta harjoittelumäärästä sekä siitä, että mikä on omatoimisen osuus. Lisäksi huudellaan perään, että täytyy saada senkin lisäksi vielä lisää liikuntaa ja mielellään mahdollisimman monipuolista. Esimerkki: Eräässä seurassa on yhdessä ikäluokassa yli viisikymmentä lasta ja kaikille on järjestetty samalla tavalla neljäkertaa viikossa harjoituksia sekä oheiset, eli vähintään viisi tapahtumaa viikossa sekä pelit päälle. Kaikkien osalta yritetään siis tehdä kaikkensa ja luoda olosuhteet oikeaksi. Mutta, onko tämä oikeasti se mihin kannattaa resursseja laittaa, koska kaikki eivät ole tähän valmiita, kaikilla ei ole samalla tavalla odotuksia eikä kaikki tätä oikeasti halua. Mutta yleinen tavoite ajaa yksilön ohi.

-Määrä ei korvaa laatua ja yhtään enempää "ammattilaisia" ei tule vaikka kaikki lapset liikkuisivat samalla tavalla kuin 80-luvulla?
Mielestäni ei tule. Mielestäni top pelaajien määrä on aikalailla vakio, mutta se sakkaa, että resurssit eivät riitä ja kaikille koetetaan antaa samat puitteet vaikka kaikki eivät sitä halua. Pidetään kiinni ajattelutavasta että tuhannesta tulee kymmenen, kymmenestä tuhannesta sata.

-Pitäisikö lapsille järjestää yksilöllisempi valikoima harrastaa ja sitä kautta liikkua, tuleeko meidän oikeasti puhua kaikista vai keskittyä ryhmään joka on motivoituneempi?
Mielestä täytyy. Osa lapsista haluaa vain harrastaa, mutta jo toiminnan laajuus ja maksut edellyttävät paljon muuhun. Pitäisikö meidän suhtautua yhteiskunnan muutoksiin, joka ei enää anna kaikille lapsille samanlaisia valmiuksia? Voimmeko oikeasti ajatella, että osalle lapsista esimerkiksi se kaksi tuntia viikossa riittää ja antaa heidän keskittyä muuhun toimintaan.

Keijo: Hei älä nyt viitsi... Ei ruveta mihinkään moraalisaarnaan, kun ei kyse nyt taas ole mistään tuollaisesta. Vai oletko oikeasti ollut koskaan sellaisen joukkueen mukana jossa on jopa neljä tasoa. Kyse on nyt siitä, että jos menisimme näiden lapsien ehdolla eikä joukkueen.

-Snoopy-

[A.I.Virtanen]

Jos samassa joukkueessa osa lapsista treenaa enemmän ja osa vähemmän, niin siellä on pian Pirjo-Jalmarin äiti vihaisena valmentajan kimpussa kun meidän Pirjo-Jalmari ei saa pelata yhtä paljon kuin naapurin Kerkko. Pirjo-Jalmari ei vaan ehdi käydä treeneissä kuin kerran viikossa, kun sillä on se partio, piirrustuskerho, keppihepankunnostuskerho, purjelentokurssi ja sitten se soittaa fagottia, tuubaa, bassoa ja kanteletta, kaikkia eri kursseilla. Mutta kyllä sen pitää saada pelata yhtä paljon kuin Kerkonkin, vaikka Kerkko treenaa futista 20 tuntia viikossa ja nukkuu pallon kanssa. Pirjo-Jalmari tarvitsee liikuntaa ja tuo futis on sen ainut liikuntakerho.

[nozick]

Kysytäänpä nyt vaikka tässä ketjussa vinkkejä: 12 vuotias poika, eli siis esipuberteetissa. Harjoittelee paljon sekä joukkueen kanssa että omalla ajalla. Kokonaismäärä harjoituksia ja pelejä viikossa on n. 10-12 tuntia, jonka päälle sitten omaa pelailua ja kikkailua arviolta 5-10 tuntia.

Fysikkiikkapuolella asia jossa kehitystarvetta on nopeus. Silmällä katsoen askeltiheys on kohtuullisen hyvällä tasolla, mutta juoksusta puuttuu rentoutta.
1. Kannattaako omalla ajalla treenata nopeutta ylipäänsä, vai nouseeko kuormitus liian korkealle tasolle?
2. Millä harjoitteilla rentoutta / askelpituutta saisi juoksuun lisää?

[Messi]

Kysytäänpä nyt vaikka tässä ketjussa vinkkejä: 12 vuotias poika, eli siis esipuberteetissa. Harjoittelee paljon sekä joukkueen kanssa että omalla ajalla. Kokonaismäärä harjoituksia ja pelejä viikossa on n. 10-12 tuntia, jonka päälle sitten omaa pelailua ja kikkailua arviolta 5-10 tuntia.

Fysikkiikkapuolella asia jossa kehitystarvetta on nopeus. Silmällä katsoen askeltiheys on kohtuullisen hyvällä tasolla, mutta juoksusta puuttuu rentoutta.
1. Kannattaako omalla ajalla treenata nopeutta ylipäänsä, vai nouseeko kuormitus liian korkealle tasolle?
2. Millä harjoitteilla rentoutta / askelpituutta saisi juoksuun lisää?

Vaikea ja monisyinen kysymys. Käsittääkseni tässä puhutaan vain ja ainoastaan juoksunopeudesta. Jos ja kun puhdasta nopeutta pitäisi treenata lepopäivien jälkeen ja noilla treenimäärillä lepopäiviä tuskin on niin meneeköhän +-0-tasolle nopeusharjoittelu? Rentous tulee kokemukseni mukaan vähän pidemmillä rauhallisemmilla vedoilla, tosin maitohappotasotkin nousee jos tehoja on liikaa ja tätä kautta ei enää likuta puhtaan nopeuden harjoittelun alueella. Myös kevyellä nopeusvoimaharjoittelulla saatte varmasti nopeutta lisää. Nähtävästi rentouden puute johtuu siitä, ettei kroppa vielä toimi "synergisesti"? Saattaa olla, että käsien käytössä on ongelmia / voiman puutetta suhteessa jalkoihin?

Kohtaan 2 näin äkkiseltään. Loikat, vastusvedot loikkien ja voimaharjoittelu noin ylipäänsäkin. Ja pitemmillä vedoilla, joissa kiinnitetään huomio askelpituuteen ja rentouteen.

Ps. Oletteko yrittäneet väliaikaisesti vähentää harjoittelua ja lisätä nopeuspainotteista harjoittelua. Tuo kuulostaa aika kestävyysvoittoiselta harjoittelulta, mitä lapsi tekee? Toki en tiedä miten siellä joukkueessa treenataan?

[Snoopy]

SHA keskimääräisiä harjoitteluaikoja kun katsoo, niin edustusjoukkueen pelaajien keskimääräinen harjoitteluaika (lajikohtainen+oheiset) ovat n. 12,5tuntia viikossa. Osalla harjoitteluaika voi olla paljon suurempi, mutta keskimääräistä täytyy enemmänkin seurata.

Melkein samaan hengen vetoon täytyy sanoa, että eräässä toisessa seurassa valmennuksesta vastaava henkilö oli kovasti huolissaan, kun muutama pelaaja pelasi ja harjoitteli kahdessa ikäluokassa paljon, tuntimäärä nousi n. 15 tuntiin viikossa. Samassa seurassa mm. jääkiekonpelaajat ovat epäsuosiossa, koska eivät pääse kaikkiin jalkapallon lajiharjoitteluun. Tästä syystä moni on vuosien saatossa nostanut kädet ylös ja siirtyneet pelkästään jääkiekon pariin.

Oma mielipiteeni on se, että jokainen harjoittelee hänelle sopivan määrän. Tiedän pelaajia joiden harjoitusmäärät nousevat n. 20 tuntiin viikossa ja he itse asiassa vaikuttavat myös paremmin voivilta kuin muut pelaajat. Omassakin joukkueessani on tällä hetkellä pelaaja joka on selkeästi parhaimpia pelaajia, mutta harjoittelee vain sen mitä joukkue vaatii, ei juuri yhtään omatoimista, mutta silti kehittyminen on ollut viimeisen kahden vuoden aikana aika lujaa. On kyse enemmänkin siitä mitä yksilö kykenee omaksumaan ja mikä pitää hänet lajissa mukana.

Mutta itse juoksuun. Olen pitänyt joukkueideni harjoituksissa erilaisia oheisia (ammattilaiset ovat pitäneet ne, eivät valmentajat) usean vuoden ajan ja muutamana vuotena on ollut mukana paljon juoksua talvisin. Olen kuitenkin huomannut, että mikäli talvella on esimerkiksi 4kk:tta pääasiallisesti juoksua ja tikapuita, eivät pelaajat ole kehittyneet samalla tavalla kuin ryhmät joilla on ollut monipuolisempaa oheista. Sanotaan, että juoksemaan oppii juoksemalla ja fysiikkaa "painimalla", mutta koska jalkapallo ei ole pelkkää juoksemista, niin enemmän kehittää kun asioita tehdään monipuolisemmin ja pienemmissä jaksoissa. Mikäli ketteryys, notkeus, tasapaino, koordinaatiokyky ja juoksutekniikka saadaan haltuun kokonaisvaltaisesti, on pelaajan helpompi oppia juoksemaan aluksi lyhyitä pyrähdyksiä ja lopulta pitkiä spurtteja. Rentous tulee kun osataan käyttää jalkoja lyhyellä matkalla ja askel pituus tulee kun päästään juoksu vauhtiin.

Joukkueelle monipuoliset oheiset ovat erinomainen asia ja sitten lisäksi omatoimista lajiharjoittelua tai esimerkiksi yleisurheiluseuran toimintaan mukaan jossa saadaan näiden omien juttujen lisäksi tekniikka harjoitusta.

-Snoopy-

[Messi]

-Snoopy-

Juuri näin. Ihmiskroppa on siitä ihmeellinen, että se adaptoituu harjoitteluun ja pitemmän päälle yksitoikkoinen harjoittelu ei tuokaan sitä parasta tulosta.

[Troubleplayer]

.

[nozick]

Ps. Oletteko yrittäneet väliaikaisesti vähentää harjoittelua ja lisätä nopeuspainotteista harjoittelua. Tuo kuulostaa aika kestävyysvoittoiselta harjoittelulta, mitä lapsi tekee? Toki en tiedä miten siellä joukkueessa treenataan?

Ei olla kokeiltu vähennystä. Joukkueharjoituksissa toki tehdään nopeusharjoitteita ja kyllä harjoittelu näyttäisi olevan ihan tälle ikäluokalle sopivaa (taitoa, ketteryyttä, nopeutta paljon - kestävyyttä ei juurikaan). Pohdinta mahdollisesta nopeuden lisäharjoittelusta nousee siitä, että ikäluokasta löytyy kuitenkin myös selvästi nopeampia pelaajia, jotka varmaankin harjoittelevat jotakuinkin samalla tavalla. Jos kärjen haluaa saada kiinni, niin silloin täytyy treenata enemmän, ellei sitten luota siihen että nopeusero tasoittuu murrosiän myötä.

[Messi]

No moi. Tässä mennään heti metsään kun ei tiedetä, mitä siellä joukkuetreeneissä tehdään ja mihin painotetaan milloinkin? Ja niin mennään koko suomalaisessa (juniori)valmennuksessakin? Kyllä, pystyn laatimaan suunnitelman. Olen laatinut sellaisia jo 30 vuotta. Lähinnä itselle ja viimeisinä vuosina myös joukkueille. Ongelmaksi muodostuu aina joukkueen heterogeenisuus (erilaiset taustat, eri oheislajit jne.) Esimerkiksi vaikkapa nopeuspainotteinen harjoitus: Pelaaja A levänneenä treeniin, pelaajalla B ollut viikonloppuna säbäturnaus. Kumpi hyötyy harjoituksesta enemmän. Mitä pelaaja B harjoittaa. Olisiko ollut parempi jäädä kotiiin lepäämään? Tämän vuoksi on helppo piiloutua "joukkuevalmennuksen taakse" ja unohtaa yksilö. Kun yksilöitä aletaan valmentamaan, niin se vie tuhottomasti aikaa ja energiaa, eikä siitä yksittäinen valmentaja selviä. Pelaaja valmentaja suhteen tulisi mielestäni olla n. 1/4-5, niin homma voisi toimiakin?

Eli siis, kukaan itseään kunnioittava valmentaja ei ala noilla taustatiedoilla minkäänlaista harjoitusohjelmaa laatimaan. Toivottavasti.

[Messi]

Nopeushan on kaikkein vaikeimmin "kehittyvä" ominaisuus. Hyvin usein sitä joko on tai sitä ei ole. Voimaharjoittelulla ja nopeusharjoittelulla sitä voidaan parantaa, mutta toisille se vain "tarttuu" paremmin kuin toisille. Itsekin olen hakannut päätä seinään useiden pelaajien kohdalla. On surkeaa kun lahjakkaan pelaajan ura tyssää yksinkertaisesti siihen, ettei nopeus vaan kehity. Mutta hyvin usein nämä pelaajat korvaavat nopeuden puutteen (jalkapallossa) ennakoimisella. He ovat erinomaisen hyvä ennakoimaan tilanteíta ja näin voittavat tarvittavat metrit kentällä.

[Sportacus]

Minusta tuo nozickin kuvaama tapaus kuulostaa siltä, että ongelma on enemmän juoksutekniikassa. Pikajuoksuharjoittelu voisi auttaa tekniikkaan, eikä se välttämättä kovin suurta lisäkuormitusta toisi. Kerran pari viikossa koordinaatioon ja tekniikkaan keskittyvää treeniä ja muusta kuormituksesta riippuen siinä voi samalla tehdä vähän kimmoisuuttakin. Mitään voimatreeniähän tuon ikäiset ei vielä tee.

[Messi]

Tuosta nyt äkkiseltään ihan ensimmäinen googlaamalla löytynyt:
http://www.terveurheilija.fi/materiaalit/iltaseminaarienmateriaalit/getfile.php?file=66

[L-Val.]

Mutta hyvin usein nämä pelaajat korvaavat nopeuden puutteen (jalkapallossa) ennakoimisella. He ovat erinomaisen hyvä ennakoimaan tilanteíta ja näin voittavat tarvittavat metrit kentällä.

Puhutaan sellaisesta yleisestä kilpaurheiluun liittyvästä asiasta kuin sopeutuminen, niin omien sisäisten kuin ulkopuolelta tulevien henkisten ja fyysisten tekijöiden kohdalla. Ja oli kyse mistä urheilulajista tahansa, sopeutuva urheilija on aina vahvoilla.

[Safiiri]

Tässä hyvä ja kiihkoton kirjoitus teemasta, josta täälläkin on paljon keskusteltu.

http://jalkapallolehti.fi/onko-koolla-valia/

[jokkedokke]

Ja hippasen tuodaan sitten maan pinnalle näitä keskusteluja, joiden mukaan valmentajien ymmärtämättömyys pelistä on se suurin ongelma suomalaisessa jalkapallossa. Tämän tilityksen otanta toki on pientä, mutta toivon mukaan tuo näkökulmaa hieman akatemiatasoisen toiminnan ulkopuolelta. Sain käsiini yhden 10-11-vuotiaiden harrastetasoisen joukkueen testitulokset.

SHY asettaa piip-testin tavoitetasoksi 10-vuotiaille 2100 metriä. Testissä tehtiin 13 suoritusta. Paras tulos oli 850 metriä, heikoin 300 metriä. Tulosten keskiarvo oli 500 metriä, mediaani myös 500 metriä, ja keskihajonta 162m.

Koko junnujen valmennuksen ideahan on ensisijaisesti saada lapset liikkumaan, ja toissijaisesti saada nostettua massasta ne timantit esiin. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että massa alkaa oikeasti olla niin huonokuntoista, että jopa harrastuksen järkevä jatkaminen on vaikeata isommalla kentällä. Futsalia jengi vielä pystyy pelaamaan, mutta isolle kentälle siirryttäessä pelaamisen kanssa tulee suuria ongelmia ihan vain poikien kuntotason takia. Toki tässä tapauksessa me valmentajat olemme varmasti motivoijina (ja valmennuksellisesti) epäonnistuneet, niin heikkoja testitulokset ovat.

Tarkoitus on testailla poikia toistuvasti seurataksemme tapahtuuko kunnolle mitään jalkkisharrastuksen jatkuessa. Lähtötasot ovat kyllä todella surkeita, toivottavasti tässä jotakin poppakonsteja keksitään millä kuntotasoa saataisiin ylöspäin. Treenien ulkopuoliseen liikkumiseen kyllä kannustetaan, mutta minkäs teet jos penskoja yksinkertaisesti Clash of Clans ja Fifa kiinnostavat enemmän. Paljon toitotetaan omatoimisten pelien ja harjoittelun tärkeyttä, mutta kovasti vähän työkaluja valmentajille on tarjolla noiden omatoimisten treenien motivoimiseen.

[Snoopy]

Edit: otan takaisin ja luen tarkemmin...

-Snoopy-

[Kaihlamo]

Luetaan Snoopy niitä viestejä vähän tarkemmin.

Ja hippasen tuodaan sitten maan pinnalle näitä keskusteluja, joiden mukaan valmentajien ymmärtämättömyys pelistä on se suurin ongelma suomalaisessa jalkapallossa. Tämän tilityksen otanta toki on pientä, mutta toivon mukaan tuo näkökulmaa hieman akatemiatasoisen toiminnan ulkopuolelta. Sain käsiini yhden 10-11-vuotiaiden harrastetasoisen joukkueen testitulokset.

SHY asettaa piip-testin tavoitetasoksi 10-vuotiaille 2100 metriä. Testissä tehtiin 13 suoritusta. Paras tulos oli 850 metriä, heikoin 300 metriä. Tulosten keskiarvo oli 500 metriä, mediaani myös 500 metriä, ja keskihajonta 162m.

[A.I.Virtanen]

SHY asettaa piip-testin tavoitetasoksi 10-vuotiaille 2100 metriä. Testissä tehtiin 13 suoritusta. Paras tulos oli 850 metriä, heikoin 300 metriä. Tulosten keskiarvo oli 500 metriä, mediaani myös 500 metriä, ja keskihajonta 162m.

Kyllähän lasten huonokuntoisuus on ollut tiedossa jo pitkään, mutta nämä tulokset jaksavat silti yllättää. Hyvinkin mahdollisesti ihan mikä tahansa verrokkiryhmä pääsisi melkein samanlaiseen keskiarvoon, vaikka ryhmä koostettaisiin satunnaisista samanikäisistä lapsista, jotka eivät harrasta futista.

[DBergkamp]

SHY asettaa piip-testin tavoitetasoksi 10-vuotiaille 2100 metriä. Testissä tehtiin 13 suoritusta. Paras tulos oli 850 metriä, heikoin 300 metriä. Tulosten keskiarvo oli 500 metriä, mediaani myös 500 metriä, ja keskihajonta 162m.

Nuo Jokkedoken ilmoittamat tulokset on niin kehnoja, että pitää jo kyseenalaistaa että onko testi tehty varmasti oikein? Johonkin 850 metriin pitäisi kyllä jokaisen normaalipainoisen 10-vuotiaan pojan päästä kohtuullisen helposti, vaikka ei viettäisikään kuin murto-osan vapaa-ajastaan liikunnan parissa.

[jokkedokke]

Nuo Jokkedoken ilmoittamat tulokset on niin kehnoja, että pitää jo kyseenalaistaa että onko testi tehty varmasti oikein? Johonkin 850 metriin pitäisi kyllä jokaisen normaalipainoisen 10-vuotiaan pojan päästä kohtuullisen helposti, vaikka ei viettäisikään kuin murto-osan vapaa-ajastaan liikunnan parissa.

Jep, naulan kantaan.

Pitää tarkistaa vielä että käytetty äänite oli kuosissa testin speksien suhteen. Jos jollakin on linkkiä esmes SHY:ssä käytettyyn testiäänitteeseen niin nakatkaas linkkiä. Aika moneen kertaan tuon testin speksit kyllä läpi kävin. Toki suoritusalusta oli sisällä, ja sisäliikuntakengillä tehtiin. Pitää tekaista testi uusiksi kunhan päästään ulos. Joukkueen rinkiin on liittynyt talven muiden lajien jälkeen yksi uusvanha poika, jonka uskon pääsevän aika hyviin tuloksiin.