FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
25.06.2022 klo 08:08:40 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Facebook & Twitter
 
Futissuomi.fi, FF2-kauppa:kauppa.ff2.fi, Yhteys ylläpitoon: ff2 ät futisforum2 piste org

Sivuja: 1 ... 27 [28] 29
 
Kirjoittaja Aihe: Fyysinen harjoittelu  (Luettu 180426 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Kisaturisti10

Poissa Poissa


Vastaus #675 : 22.03.2022 klo 01:59:35

Mielenkiintoinen tapaus. Kaveri, joka aloitti futiksen 10-vuotiaana Santa Clausissa ja sitä ennen urheili monipuolisesti nousi 17-vuotiaana maajoukkueeseen. Miten ois käynyt, jos olisi mennyt Klubin/Käpan edariin jo 8-vuotiaana ja päässyt kouliutumaan SHA:n valvonnan alla ekkono-metodein ja käyttänyt kaikki lomat siitä eteenpäin Kemppisen Neurotanoke- ja eksperttien potkutekniikkaleireillä?

Huonostihan noille 8-vuotiaina akatemioihin valituilla yleensä käy. Pikkuseurat edelleen ihan ylivoimaisia pelaajakehityksessä tuonne 12-15v asti.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #676 : 22.03.2022 klo 11:47:22

Huonostihan noille 8-vuotiaina akatemioihin valituilla yleensä käy. Pikkuseurat edelleen ihan ylivoimaisia pelaajakehityksessä tuonne 12-15v asti.

Mielelläni tilaston tai tutkimuksen katson mikä todistaa näin.

Saksassa kuitenkin esim. Bundesliiga 1&2 pelaajista ~55% pelaajista oli jo alle 14-vuotiaana jo ns. eliittiakatemioissa. Kun ottaa huomioon ulkomaalaiset pelaajat, niin ei kauheasti tuon ulkopuolelta enää pelaajia tule.
Spangen

Poissa Poissa


Vastaus #677 : 29.03.2022 klo 14:11:46

Nämä on näitä että jos Jape olisi syntynyt Barcelonassa niin olisiko parempi vai olisiko lopettanut fudiksen kun huomasi että kilpailu on kovempaa. Täysin siis turha miettiä tuollaisia "mitä jos". Tässä varmaan vielä yritettiin luoda taas klassista mielikuvaa että "parempi vaan kun aloittaa myöhemmin ja harrastaa 10 eri lajia joukkueissa". Sitten yksitäisen pelaajan esimerkillä tästä tehdään validi esimerkki, vaikka kaikki tutkimukset jalkapallon suhteen todistavat että mitä nuorempana teet mitä enemmän toistoja pallon kanssa sitä parempi mahdollisuus tulla myöhemmin ammattilaiseksi. Toki siis niin että sillä ei ole isosti merkitystä teetkö viikossa 30 vai 33h jalkapalloharjoituksia.

Mielelläni tilaston tai tutkimuksen katson mikä todistaa näin.

Saksassa kuitenkin esim. Bundesliiga 1&2 pelaajista ~55% pelaajista oli jo alle 14-vuotiaana jo ns. eliittiakatemioissa. Kun ottaa huomioon ulkomaalaiset pelaajat, niin ei kauheasti tuon ulkopuolelta enää pelaajia tule.
Missä ne pelas vuodet 8-14? Hinkkas ohjatuissa harjoituksissa futista niinkö? Voitko linkittää yhden niistä kaikista tutkimuksen, johon ensimmäisessä viestissäsi viittaat?

https://www.popsci.com/science/kids-sports-best-practices/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22974248/

Suomessa asiat tehdään erityisesti futiksessa melko lailla päin persettä. Vaaditaan käytännössä erikoistumista alle 10-vuotiaana. Useampi futiskoutsi on minulle kirkkain silmin väittänyt, että kyllä nämä futistreenit on sitten monipuolisia, ei tartte mitään voimistelua, yleisurheilua tai kamppailulajeja siinä sivussa. Noissa lajeissa sitä hankkisi sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat myös futiksessa myöhemmin hyödyllisiä. Lukemattomia keissejä rasitusvammoista ja henkisestä loppuunpalamisesta tulee sitten vastaan drop-out iässä.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #678 : 29.03.2022 klo 14:31:43

Missä ne pelas vuodet 8-14? Hinkkas ohjatuissa harjoituksissa futista niinkö? Voitko linkittää yhden niistä kaikista tutkimuksen, johon ensimmäisessä viestissäsi viittaat?

https://www.popsci.com/science/kids-sports-best-practices/

https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/22974248/

Suomessa asiat tehdään erityisesti futiksessa melko lailla päin persettä. Vaaditaan käytännössä erikoistumista alle 10-vuotiaana. Useampi futiskoutsi on minulle kirkkain silmin väittänyt, että kyllä nämä futistreenit on sitten monipuolisia, ei tartte mitään voimistelua, yleisurheilua tai kamppailulajeja siinä sivussa. Noissa lajeissa sitä hankkisi sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat myös futiksessa myöhemmin hyödyllisiä. Lukemattomia keissejä rasitusvammoista ja henkisestä loppuunpalamisesta tulee sitten vastaan drop-out iässä.

Suomi on maailman ainoita maita missä koitetaan ratkaista jalkapallon pelaaminen sillä että harjoitellaan useampaa lajia ja sitten 15-vuotiaana aletaan keskittyä fudikseen. Edelleen jalkapallo on täysin eri laji kuin 99% muista lajeista, miksi? Koska pelivälineen kesyttäminen perustuu jalalla toistoihin. Tämän takia esim. yleisurheilijan tai vaikkapa hiihtäjän on paljon helpompi vielä myöhemmällä iällä erikoistua lajiin, mutta jalkapallossa riittävän toistomäärän puutetta et voi kompensoida enää myöhemmin samalla tavalla.

Tässä nyt suomalainen tutkimus: https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2016/06/tiedote-2018-02-28-10-45-15-840299

Ja tämän blogitestin lopusta löytyy hyviä otoksia ulkomaalaisista tutkimuksista: https://eerikkila.fi/monipuolisuus-vai-monilajisuus-miten-jalkapalloilussa-voi-paasta-huipulle/

Tunti määrä mikä yleisesti useammassa tutkimuksessa on pyörinyt jossain 20-30h välillä ja esim. SHA:n tämän hetken suositus noiden eri tutkimusten pohjalta on 24h harjoittelua josta (8 lajiharjoittelua, 8 omatoimista ja 8 liikuntaa yleisesti).  Ja tämä suositus siis tulee sekä noista ulkomaalaisista tutkimuksista että oman datan seuraamisesta(pelaajat jotka päässeet Suomesta huipulle paljonko ovat harjoitelleet). Tärkeämpää kuin siis harrastaa kauhean montaa lajia olisi saada riittävä määrä pallokosketuksia ja liikkua monipuolisesti. Se että tarvitseeko se välttämättä ohjatun harrastuksen riippuu täysin pelaajan(ja perheen) elämäntavoista muuten.

Se on toki täysin selvää että Suomessa mennään fudiksessa monessa mielessä päin persettä, mutta siihen ei auta se että harrastetaan jotain muita lajeja enemmän ja toivotaan että oppii sitten pelaamaan fudista myöhemmin.

Ja siis iso osa pelaajista on ollut jo noissa akatemioissa tuota ennen tai jossain pienemmissä akatemioissa/seuroissa. Väite vaan että "pienet seurat tekee parempaa työtä" on täysin absurdi, kun miettii että Suomessakin pelaajamassa ns. pienemmissä seuroissa on valtavan suuri, mutta ei ole mitään pienempää seuraa josta säännöllisesti tulisi maajoukkuepelaajia. Niin kauan kun pelaajia tulee seurasta satunnaisesti yksittäisiä pelaajia ei puhuta mistään "seura tekee parempaa työtä" vaan puhutaan pelaajan tekemästä työstä. Se että tehdäänkö isoissakaan seuroissa sitten kovin laadukasta työtä, niin siitä voi olla montaa mieltä ja riippuu paljon myös seurasta. Tässä vielä tuosta Bundesliigasta tilastoa:

https://twitter.com/EronenKimmo/status/719474255776346116/photo/1
Spangen

Poissa Poissa


Vastaus #679 : 29.03.2022 klo 15:31:54

Kiitokset, hyviä linkkejä ja asiallista pohdintaa.

Ja tämän blogitestin lopusta löytyy hyviä otoksia ulkomaalaisista tutkimuksista: https://eerikkila.fi/monipuolisuus-vai-monilajisuus-miten-jalkapalloilussa-voi-paasta-huipulle/

Tunti määrä mikä yleisesti useammassa tutkimuksessa on pyörinyt jossain 20-30h välillä ja esim. SHA:n tämän hetken suositus noiden eri tutkimusten pohjalta on 24h harjoittelua josta (8 lajiharjoittelua, 8 omatoimista ja 8 liikuntaa yleisesti).  Ja tämä suositus siis tulee sekä noista ulkomaalaisista tutkimuksista että oman datan seuraamisesta(pelaajat jotka päässeet Suomesta huipulle paljonko ovat harjoitelleet). Tärkeämpää kuin siis harrastaa kauhean montaa lajia olisi saada riittävä määrä pallokosketuksia ja liikkua monipuolisesti. Se että tarvitseeko se välttämättä ohjatun harrastuksen riippuu täysin pelaajan(ja perheen) elämäntavoista muuten.

Se on toki täysin selvää että Suomessa mennään fudiksessa monessa mielessä päin persettä, mutta siihen ei auta se että harrastetaan jotain muita lajeja enemmän ja toivotaan että oppii sitten pelaamaan fudista myöhemmin.
Tuossa blogissa näkyy näitä Palloliiton asiantuntijoiden (luultavasti Kyösti Lampinen) seinähulluja päätelmiä:

Lainaus
MONILAJISUUS EI TAKAA MONIPUOLISUUTTA
Väittäisin, että on hyvinkin mahdollista harrastaa montaa lajia harjoittelematta monipuolisesti. Tämä onnistuu helpoiten harrastamalla esimerkiksi kahta samantyylistä palloilulajia, kahta kestävyyslajia tai vaikkapa kahta nopeusvoimalajia. Tämä voi onnistua myös harrastamalla kahta erilaista lajia, sillä kukaan tuskin koordinoi näiden kahden lajin harjoittelua niin, että yksilön näkökulmasta 1. laji + 2. laji = monipuolista harjoittelua. Ongelma on siis siinä, että monilajisesta harjoittelusta ei kellään ole kokonaisvastuuta, joka voi johtaa siihen, että se joko tukee tai ei tue monipuolisuutta.

Väittäisin että suurempi todennäköisyys monipuolisiseen harjoitteluun tulee, kun harrastaa montaa eri lajia, eikä vain yhtä. Kokonaisvastuu on tietysti vanhemmilla. Taitojen, motoriikan ja hermoston kehityksen optimaalinen herkkyysvaiheiden hyödyntäminen tulee monen eri lajin harrastamisella. Jos nyt vertaa vaikka futista ja voimistelua tai painia motoriikan kehittäjänä, niin onhan nuo kaksi jälkimmäistä aivan eri levelillä.

Lainaus
PAREMPI OSATA JOTAIN KUNNOLLA, KUIN VÄHÄN KAIKKEA
Uskon itse vahvasti siihen, että urheilussa menestymisen näkökulmasta tärkeää on lapsuusvaiheessa saada onnistumisia, jotka johtavat korkeaan koettuun pätevyyteen ja sisäiseen motivaatioon harrastaa omaa lajiaan. Olennaista on lajirakkauden syntyminen lapsuusvaiheessa, joka tulee näkymään myöhemmin motivaationa harrastaa lajia. Onnistumisia tulee, kun harjoituksissa on oikean tasoisia haasteita ja harjoittelun toistomäärät ovat riittävän suuret. Onnistumisten kautta pelaaja innostuu harjoittelemaan taitojaan myös omalla ajalla. Jos tämän päivän lasten melko vähäinen liikuntamäärä jaetaan usean eri lajin kesken, on vaarana, ettei onnistumisia tule missään lajissa, ei osata mitään kunnolla, eikä rakkautta ja motivaatiota synny mihinkään lajiin tai urheiluun yleensä.

Muissa lajeissako ei tule onnistumisia? Jos voittaa turnauksen painissa, niin saattaapa joskus futiksessakin jonkun kaksinkamppailun joskus voittaa. Luultavasti liikunnallinen lapsi pärjää lähes lajissa kuin lajissa.

Futiksen putkinäköinen ajattelu pyrkii "omimaan" lahjakkaat pelaajat jo nuorena pelkästään futiksen pariin, vaikka tämä ei ole millään lailla perusteltua. Monessa muussa lajissa lapsuus on aika, jolloin vasta rakennetaan ominaisuuksia. Varsinainen erikoistuminen ja työ tulee myöhemmin. Voisihan tuota futiksessakin ajatella niin, että talvella olisi hyvä treenata jotain motoriikkaa, nopeutta tai muuta hyödyllistä ominaisuutta kehittävää lajia vaikkapa 2-4 tuntia futiksen sijaan.

Lainaus
MENESTYÄKSEEN ON OLTAVA RIITTÄVÄN HYVÄ, RIITTÄVÄN AIKAISIN

Nuo lopun linkit ovat toteavat, että hyvät futarit ovat pelanneet jo pienenä paljon futista. Totta kai vähintään perustaidot on osattava jo lapsena. Suurin osa on näemmä harrastanut myös muita lajeja 8-12 vuotiaana. Siitä ei puhuta, kuinka monta muiden lajien lupausta hukataan, kun erikoistutaan liian aikaisin futikseen. Luultavasti aika monta.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #680 : 29.03.2022 klo 20:00:37

Blogin pohdinnat ovat Hannele Forsmanin. Toki varmasti lähellä Lampisen, mutta hyvä nyt ottaa huomioon että Forsman on kuitenkin Suomessa yksi harvoista joka oikeasti tutkinut jalkapalloa tieteellisesti sekä hyödyntämällä SHA-datapankkia että sitten ulkomaalaisten tutkimusten tutkimisen kautta, jne.

Olen jostain asioista eri mieltä, mutta en kauhean monesta ja ennenkaikkea arvostan työtä minkä tehnyt jalkapallon eteen Suomessa oikeasti tuomalla tietoa tänne eikä vain "musta tuntuu". Kuitenkin tätä "musta tuntuu" on Suomi pullollaan.

Kaikissa tutkimuksissa on kuitenkin siis yhtenäistä että riittävä määrä jalkapalloa ja suurimmassa osassa myös löytyy se että riittävä määrä muuta liikuntaa. Suomessa on todella vähän pelaajia joilla tulee jalkapalloa riittävästi ja näiden joukossa sitten tosi vähän niitä joilla riittävän monipuolista liikuntaa tulee riittävästi. Tästä johtuu usein sitten rasitusvammat, muut loukkaantumiset, jne. varsinkin kun pelaajat siirtyvät vaikka ulkomaille. Tämän takia myös Suomessa pärjäävät vielä ainakin nuorisomaajoukkueissa suhteessa liian hyvin pelaajat jotka ovat urheilullisia(johtui se sitten aikaisesta kasvusta tai ihan oikeasta urheilullisuudesta), vaikka heiltä puuttuu jalkapallotaitoja. Kuitenkin näiden pelaajien ura tyssää sitten viimeistään VL tasolla useimmiten tai ainakaan ulkomailla ei enää riitä kun suomalainen "erityisominaisuus" urheilullisuudessa on perusominaisuus maailmalla.
« Viimeksi muokattu: 29.03.2022 klo 20:03:50 kirjoittanut Jortsukka »
erno

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RMA, Dortmund, City, United, Chelski, Bayern, Arsu


Vastaus #681 : 30.03.2022 klo 16:37:41

Ainahan näissä on kyse siitä mitä milläkin asialla haetaan. Suurimmalla osalla huippufutareista löytyy sen pallonkäsittelytaidon lisäksi joku tai joitain sellaisia erityisominaisuuksia, jotka on kuitenkin heille tulleet jostain muusta kuin futiksen peluusta. Esimerkiksi Teemu Pukin suurin erottava ominaisuus KV-jalkapallossa on se nopeus, jolla Teemu liikkuu lähdöstä ensimmäisen viisi metriä. Jos kuitenkin katsotaan ihmisiä jotka juoksee sillai oikeasti, niin se vauhti jolla Teemu liikkuu ekan viis metriä ei ole kauhean korkea. Ylipäätään jalkapallossa juoksemisella on tärkeä funktio ja esim. Veikkausliigatasollakin näkee pelaajia jotka ottais leveluppia jalkapalloilijana opettelemalla juoksemaan, joko teknisesti tai kestävästi.

Sinänsä kuitenkin tuntuu että tässä ihmiset puhuu myöskin samoista asioista eri nimillä. Kai yleisurheilu, voimistelu tai vaikka kamppailulajit voi olla niitä elementtejä jotka tuo sitä monipuolista liikuntaa.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #682 : 30.03.2022 klo 19:45:27

Ainahan näissä on kyse siitä mitä milläkin asialla haetaan. Suurimmalla osalla huippufutareista löytyy sen pallonkäsittelytaidon lisäksi joku tai joitain sellaisia erityisominaisuuksia, jotka on kuitenkin heille tulleet jostain muusta kuin futiksen peluusta. Esimerkiksi Teemu Pukin suurin erottava ominaisuus KV-jalkapallossa on se nopeus, jolla Teemu liikkuu lähdöstä ensimmäisen viisi metriä. Jos kuitenkin katsotaan ihmisiä jotka juoksee sillai oikeasti, niin se vauhti jolla Teemu liikkuu ekan viis metriä ei ole kauhean korkea. Ylipäätään jalkapallossa juoksemisella on tärkeä funktio ja esim. Veikkausliigatasollakin näkee pelaajia jotka ottais leveluppia jalkapalloilijana opettelemalla juoksemaan, joko teknisesti tai kestävästi.

Sinänsä kuitenkin tuntuu että tässä ihmiset puhuu myöskin samoista asioista eri nimillä. Kai yleisurheilu, voimistelu tai vaikka kamppailulajit voi olla niitä elementtejä jotka tuo sitä monipuolista liikuntaa.

Voivat tuoda ja varsinkin voimistelu olisi erinomainen tukilaji aloittaa heti pienenä lapsena. Tai esim. paini. Liikkuvuutta ja kehonhallintaa.

Kyse on lähinnä siitä, että pitää ymmärtää kuinka paljon aikaa voi käyttää ohjattuun harjoitteluun muissa lajeissa, koska se on yleensä pois esim. omatoimisesta jalkapalloharjoittelusta.

Ongelmaksi koen siis suomalaisen nykyurheilujärjestelmäkin, jossa on todella vaikea vain "harrastaa" esim. voimistelua tai yleisurheilua sivulajina 1-2 krt/viikko, vaan melkein kaikissa lajeissa pitäisi sitoutua sitten käymään 3-4 krt/viikko.

Ja siis jos otetaan Suomessa joku ikäluokka mistä otetaan kaikki pelaajat, niin se että kuinka monta pelaajaa koko ikäluokasta harjoittelee tuon 20h/viikko niin että tulisi joukkueharjoittelun lisäksi riittävä määrä omatoimista ja riittävä määrä muuta liikuntaa, niin puhutaan todella pienestä pelaajamäärästä. Ja tätä nyt haen takaa tässä omassa paatoksessani. Eli jos pelaajat eivät riittävästi ole kokoajan(pienestä pitäen) pallon kanssa tekemisissä, niin sitä ei myöhemmässä vaiheessa voi kompensoida jalkapallossa samalla tavalla kuin vaikka koripallossa, jos kasvat vain pitkäksi.
« Viimeksi muokattu: 30.03.2022 klo 19:47:32 kirjoittanut Jortsukka »
Nuorenanätti

Poissa Poissa


Vastaus #683 : 30.03.2022 klo 21:04:20

...kuinka monta pelaajaa koko ikäluokasta harjoittelee tuon 20h/viikko...

Ei monta. Tässä on koko suomalaisen juniorijalkapallon isoin kompastuskivi. Pelaajia, jotka harjoittelisivat tarpeeksi paljon ja tarpeeksi laadukkaasti ei vain ole riittävästi. Se on koko keskustelussa enää sivuseikka, tuleeko lajiharjoittelun lisäksi se treeni painimatolta, yleisurheilukentältä, voimistelusta, joukkueen fysiikkaharjoittelusta vai jostain muualta. Pitää paikkansa, ettei voi olla huippu jalkapalloilija olematta huippu-urheilija, mutta vielä hankalampaa on olla huippu jalkapalloilija osaamatta pelata jalkapalloa. Sitä riittävää lajiharjoittelua ei vain voi korvata zumbaamalla.
« Viimeksi muokattu: 30.03.2022 klo 21:11:24 kirjoittanut Nuorenanätti »
Bunuel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kansandemokraattinen jalkapallo


Vastaus #684 : 30.03.2022 klo 23:20:17

Tosi hyvää keskustelua. Urheilu-yläkoulussa toimivana tulee nähtyä läheltä päivittäin eri lajien nuoria lupauksia ja voi hyvin todeta että fyysisesti heikoimmassa kondiksessa ovat joukkueurheilijat, kovin suurta eroa en ole huomannut eri lajien välillä. Tasapaino, kehonhallinta ja liikkuvuus on heikkoa, yksinkertaisimpia voimaliikkeitä (kyykky) ei kyetä suorittamaan ja erilaisia vammoja ja vaivoja on lukematon määrä.

Lähiviikkojen aikana kaikissa Suomen urheiluyläkouluissa vedetään läpi https://www.olympiakomitea.fi/harjoitettavuuskartoitus/ , muistaakseni tämä toteutetaan jollain aikajänteellä myös urheiluakatemioissa. Odotan suurella mielenkiinnolla testipäivää ja sitä missä kunnossa nuoret urheilijamme ovat.
Spangen

Poissa Poissa


Vastaus #685 : 31.03.2022 klo 16:22:39

Tosi hyvää keskustelua. Urheilu-yläkoulussa toimivana tulee nähtyä läheltä päivittäin eri lajien nuoria lupauksia ja voi hyvin todeta että fyysisesti heikoimmassa kondiksessa ovat joukkueurheilijat, kovin suurta eroa en ole huomannut eri lajien välillä. Tasapaino, kehonhallinta ja liikkuvuus on heikkoa, yksinkertaisimpia voimaliikkeitä (kyykky) ei kyetä suorittamaan ja erilaisia vammoja ja vaivoja on lukematon määrä.

Lähiviikkojen aikana kaikissa Suomen urheiluyläkouluissa vedetään läpi https://www.olympiakomitea.fi/harjoitettavuuskartoitus/ , muistaakseni tämä toteutetaan jollain aikajänteellä myös urheiluakatemioissa. Odotan suurella mielenkiinnolla testipäivää ja sitä missä kunnossa nuoret urheilijamme ovat.
Näin se taitaa valitettavan usein olla ja pätee myös lätkään.

Juniorijalkapalloilijoiden, siis ihan edaritasolla, liikkuvuus on usein jotain aivan järkyttävää. Voimaliikkeitä ei osata, kun liikeratoja ei harjoitella, kun siihen ei ole tekonurmella mahdollisuutta. Edes perus motorisia suorituksia ei osata (treenataan kato futista, ei kuperkeikkoja). Silti väitetään, että harjoittelu on monipuolista ja vaaditaan (käytännössä) aikaista erikoitumista. Seinähullua.
Kaihlamo

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Jalkapallo


Vastaus #686 : 31.03.2022 klo 17:12:58

En kyllä ymmärrä yhtään tämän Spangenin uliuli-tason valittamista. Mulla on U10 ja U12 ikäluokat valmennuksessa T5-tason seurassa. Molemmissa ikäluokissa esim. nyt talvella ollut 6h joukkueharjoituksia, joista puolet on fysiikkaharjoittelua. Kentällä siis ollaan treenattu 3h pallon kanssa minkä lisäksi on 3h kenttävuorojen ulkopuolista aikaa, joka on jakautunut osioittain seuraavasti:

30 min aktivoinnit (askellukset, koordinaatio, kehonhallinta, tasapaino, hyppelyt, liikkuvuus)

30 min nopeus (kimmoisuus, askellukset, lähdöt 10 m/suunnanmuutos)

30 min räjähtävyys (mm.juoksuvedot 30-40m)

30 min lihaskunto

40 min liikkuvuus

20 min nopeuskestävyys

Lisäksi oheisharjoitteluna painia 1h/vko

+ pelitapahtumat, jossa samat aktivoinnit käytössä


Onko tämä Spangenin mielestä riittävän monipuolista vai tarviiko tämän lisäksi ohjatusti pelata jääkiekkoa (helvetin yksipuolinen laji) tai käydä voimistelussa/painissa yms usean kerran viikossa? Vai olisiko järkevämpi ratkaisu vetää ylläkuvatun joukkuetoiminnan lisäksi sen väh. 8h viikossa omatoimista futista ja siihen päälle liikuntatunnit ja muu organisoimaton liikunta kaverien/perheen kanssa. Jos siis huippujalkapalloilijaksi haluaa eikä ihan ok-tason höntsääjäksi useassa lajissa.
erno

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: RMA, Dortmund, City, United, Chelski, Bayern, Arsu


Vastaus #687 : 31.03.2022 klo 19:54:40

Noh, noi on U10 tasolle ainakin Suomessa varmaankin jonkinlainen poikkeus. Ittellä näkökentässä 1000+ harrastajan seurassa (sori, en tiedä tasoja) U10 kilpa ja 1500+ harrastajan seurassa U10 kilpa, eikä talvikaudella olla oltu lähelläkään tuollaisia määriä. 1000+ harrastajan seurassa U10 kilpa treenas talvikaudella 3x1h15min kentällä ja joka kolmas viikko tunti salissa ja tätä viimeistä voi pitää ainoana fysiikkapainotteisena. 1500+ harrastajan seurassa kolme kertaa viikkoon kentällä ja tunti jossain joko salissa, superparkissa, dapissa tai vastaavassa. Molemmat näistä seuroista kuitenkin kasvattanut U17-U21 tasolle pelaajia lähivuosina. Ja uskon siis että näissä jengeissä mitkä on mun näkökentässä on asiat paremmin kuin keskimääräisessä suomalaisessa jalkapalloseurassa. Tossa pienemmässäkin U10 ikäsille vetää fysiikkatreenejä palkattu ja koulutettu anmattilainen.
Bunuel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kansandemokraattinen jalkapallo


Vastaus #688 : 31.03.2022 klo 22:49:08

Määrä ja laatu ei tässäkään tapauksessa välttämättä kulje käsi kädessä. Jos yksi koutsi vetää tunnin fysiikkatreenin parillekymmenelle junnulle niin on erittäin haastavaa saada kehitettyä jokaista kovin optimaalisella tavalla vaikka olisi millainen fysiikkavalmennuksen velho. Erot ovat aivan valtavia varsinkin yläkouluikäisillä pojilla paitsi urheilullisissa perustaidoissa niin myös tietysti kehityksessäkin. Sitten kun tästä parinkymmenen jätkän laumasta joka toisella on erilaisia vaivoja jotka tulisi sen tunnin aikana ottaa huomioon niin.. onnea vain jokaiselle joka tästä yhtälöstä selviytyy onnistuneesti.

Kuinka monessa joukkueessa aidosti seurataan vaikka liikkuvuuden kehittymistä testipattereilla? Liikkuvuus on kuitenkin kehitettävä ominaisuus siinä missä voimakin. Voimassa on vain sellainen puoli että sitä tulee ihan itsestään tuon ikäisillä janareilla kun karvat alkaa kasvamaan. Ikävä kyllä samaan aikaan käy vastakkainen efekti liikkuvuuden ja kehonhallinnan saralla. Kun voima kasvaa mutta sitä ei osata käyttää ja suunnata oikein, voimaharjoittelulla tehdään helposti enemmän hallaa kuin hyötyä.

Futiksen haaste on tosiaan se että itse pelivälineen kanssa pitäisi käyttää tolkuttomasti aikaa. Mutta jos suomalainen koululainen pelaa futista 10 tuntia viikossa niin kehittyvistä maista löytyy jokaista suomalaista superjunnua kohti miljoona janaria jotka potkii palloa sen 10 tuntia päivässä.

Korkean elintason maassa jossa urheiluun opiskelun sijaan keskittyvä on nolo idiootti on järkevämpää hyödyntää niitä väyliä joita väkirikkaissä mutta köyhemmissä maanosissa ei ole. Sellainen väylä voisi olla laadukas fysiikkaharjoittelu.
Spangen

Poissa Poissa


Vastaus #689 : 01.04.2022 klo 13:55:47

En kyllä ymmärrä yhtään tämän Spangenin uliuli-tason valittamista. Mulla on U10 ja U12 ikäluokat valmennuksessa T5-tason seurassa. Molemmissa ikäluokissa esim. nyt talvella ollut 6h joukkueharjoituksia, joista puolet on fysiikkaharjoittelua. Kentällä siis ollaan treenattu 3h pallon kanssa minkä lisäksi on 3h kenttävuorojen ulkopuolista aikaa, joka on jakautunut osioittain seuraavasti:

30 min aktivoinnit (askellukset, koordinaatio, kehonhallinta, tasapaino, hyppelyt, liikkuvuus)

30 min nopeus (kimmoisuus, askellukset, lähdöt 10 m/suunnanmuutos)

30 min räjähtävyys (mm.juoksuvedot 30-40m)

30 min lihaskunto

40 min liikkuvuus

20 min nopeuskestävyys

Lisäksi oheisharjoitteluna painia 1h/vko

+ pelitapahtumat, jossa samat aktivoinnit käytössä


Onko tämä Spangenin mielestä riittävän monipuolista vai tarviiko tämän lisäksi ohjatusti pelata jääkiekkoa (helvetin yksipuolinen laji) tai käydä voimistelussa/painissa yms usean kerran viikossa? Vai olisiko järkevämpi ratkaisu vetää ylläkuvatun joukkuetoiminnan lisäksi sen väh. 8h viikossa omatoimista futista ja siihen päälle liikuntatunnit ja muu organisoimaton liikunta kaverien/perheen kanssa. Jos siis huippujalkapalloilijaksi haluaa eikä ihan ok-tason höntsääjäksi useassa lajissa.
Onhan tuossa jo keskivertoa paljon enemmän monipuolista urheilua. Varsinkin paini kehittää kehonhallintaaja  motoriikkaa ja tuo monipuolisuutta. Oletettavasti fysiikkaharjoittelu toteutetaan ennen/jälkeen varsinaisen harjoitusvuoron kentän/hallin sivussa mikä tekee siitä väkisinkin aika juoksupainotteista. Vaikea sanoa mitä vaikkapa liikkuvuus tai lihaskunto pitää sisällään. Varsinkin liikkuvuutta pitäisi ohjata mitattavasti ja melko lailla yksilötasolla. Juuri siihen yleensä paikka tuo paljonkin rajoitteita, vähän nihkeä niitä suurimman osan vuodesta tekonurmen reunalla tehdä. Joka tapauksessa teet fysiikkaa enemmän ja monipuolisemmin kuin suurin osa juniorijoukkueista. Toki tuossa ovat läsnä nuo Bunuelin mainitsemat haasteet.

Yleisesti näkisin, että vanhempien tulisi olla tässä aktiivisia. Vaikka skipata yhdet treenit talvella ja viedä toisen lajin treeneihin. Toinen vaihtoehto on toki, että futisseura järjestää painitreenit, kuten yllä olevassa esimerkissä. Näitä näkee aika paljon. Sen toivoisi vain olevan pitkäjänteistä ja mitattavaa toimintaa.
Alcala

Poissa Poissa


Vastaus #690 : 01.04.2022 klo 16:06:55

Haastattelin HJK:n fysiikka valmentajaa Álvaro Molinosia espanjaksi. Kysyin hänen näkemystään esimerkiksi siihen miten hän suhtautuu, kun harjoituksissa hävinnyt joukkue laitetaan punnertamaan tai juoksemaan. Alla linkki espanjan kieliseen haastatteluun, joka on teksitetty suomeksi. Videon kuvauksesta löytyy käsitellyt aiheet, josta voi kätevästi hyppiä itseään kiiinnostaviin kohtiin

https://youtu.be/3FTNsWlAf-I


Viime kauden puolella haastattelin myös Interin fysiikkavalmentajaa Michel Bellveria ja tässä linkki myös tuohon haastatteluun

https://youtu.be/6Kye2Hlaiys

Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #691 : 01.04.2022 klo 21:10:55

Haastattelin HJK:n fysiikka valmentajaa Álvaro Molinosia espanjaksi. Kysyin hänen näkemystään esimerkiksi siihen miten hän suhtautuu, kun harjoituksissa hävinnyt joukkue laitetaan punnertamaan tai juoksemaan. Alla linkki espanjan kieliseen haastatteluun, joka on teksitetty suomeksi. Videon kuvauksesta löytyy käsitellyt aiheet, josta voi kätevästi hyppiä itseään kiiinnostaviin kohtiin

https://youtu.be/3FTNsWlAf-I


Viime kauden puolella haastattelin myös Interin fysiikkavalmentajaa Michel Bellveria ja tässä linkki myös tuohon haastatteluun

https://youtu.be/6Kye2Hlaiys



Hienoa työtä! Näitä mukava kuulla/nähdä lisää. Kulttuuriteko suorastaan.
naumanen

Poissa Poissa


Vastaus #692 : 02.04.2022 klo 10:28:12

Hienoa! Tuoppi
joku roti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: "guaranteed orgy of bullshit"


Vastaus #693 : 02.04.2022 klo 10:38:01




Ylos Täytyypä ottaa kuunteluun ja samalla topik seurantaan. Ja jospa sitä itsekin jossain vaiheessa aktivoituisi täällä kirjoittelemaan, kun fysiikkavalmennushommia futiksen puolella saatan aloitella. Onko muuten ihan valtakunnallinen käytäntö, että junnuvalmentajat tekee hommia rakkaudesta lajiin vai maksaako joku työstä jotain nimellisiä kulukorvauksia enemmän?
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #694 : 02.04.2022 klo 16:07:34

Ylos Täytyypä ottaa kuunteluun ja samalla topik seurantaan. Ja jospa sitä itsekin jossain vaiheessa aktivoituisi täällä kirjoittelemaan, kun fysiikkavalmennushommia futiksen puolella saatan aloitella. Onko muuten ihan valtakunnallinen käytäntö, että junnuvalmentajat tekee hommia rakkaudesta lajiin vai maksaako joku työstä jotain nimellisiä kulukorvauksia enemmän?

Varmaan sanoisin että 99% valmentajista tekee hommaa Suomessa kulukorvauksilla. Tuo 1% sitten jakaantuu vielä niin että suurin osa tekee puolipäiväisesti fudista ja esim. jotain seuran muita toimia siinä ohella ja todella pieni määrä tekee hommaa puhtaasti ammatikseen. Ja tämä viimeinenkin ryhmä usein sitten niin että "Kun maksetaan palkkaa, niin laitetaan kaikki työtkin sille" asenteella seuroilta.
Bunuel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kansandemokraattinen jalkapallo


Vastaus #695 : 02.04.2022 klo 18:35:01

Jos joku tottuu saamaan jotain ilmaiseksi, hän yleensä ajattelee niin ettei siitä ole syytä maksaa jatkossakaan.

Toki aloittelevien (fysiikka)koutsien pitää ymmärtää että osaaminen syntyy vain kokemuksen ja oppimisen kautta joten alussa varmasti kaikkien on tehtävä hommaa talkoilla jotta voisi käytännön valmennustyöllä kehittää tietotaidon josta jonkun kannattaa jotain maksaakin.
Jortsukka

Poissa Poissa


Vastaus #696 : 02.04.2022 klo 19:11:38

Jos joku tottuu saamaan jotain ilmaiseksi, hän yleensä ajattelee niin ettei siitä ole syytä maksaa jatkossakaan.

Toki aloittelevien (fysiikka)koutsien pitää ymmärtää että osaaminen syntyy vain kokemuksen ja oppimisen kautta joten alussa varmasti kaikkien on tehtävä hommaa talkoilla jotta voisi käytännön valmennustyöllä kehittää tietotaidon josta jonkun kannattaa jotain maksaakin.

Niin tämä nyt on vähän sellainen kysymys, että itselläni useampi nosto liittyen koutsien palkkaukseen:

A) Meillä on tällä hetkellä valtava määrä valmentajia joille maksetaan palkkaa, mutta heitä ei voi hyvällä syyllä kutsua ammattivalmentajiksi(ts. Suomessa palkkataso on heikko ja valmentajien koulutus sekä tietotaito vielä heikompaa)
B) Maailmallakin on aika yleistä että jopa isoissa akatemioissa (tyyliin Barcelona) nuorimpien ikäluokkien valmentajat varsinkin ovat osa-aikaisesti vain seurassa töissä ja lopun sitten esim. kouluissa liikunnan opettajina. Eli maailmalla on valtavasti hyviä valmentajia myös jotka tekevät "ilmaiseksi" tai "lähes ilmaiseksi" töitä
C) Jos palkkaa maksettaisiin useammalle, niin silloin raha pitäisi saada jostain millä se maksetaan. Vaihtoehdot ovat lisää rahaa vanhemmilla, kaupungeilta, kunnilta tai valtiolta. Monessa maassa nämä tahot rikkaampien seurojen lisäksi mahdollistavat palkkauksen. Suomessa näin valitettavasti ei ole
D) Nykyisessä Suomen mallissa moni alkaa "ammattivalmentajaksi" rakkaudesta lajiin ja tekee sitten ihan naurettavia työsopimuksia, joissa korvaus on naurettavan pieni ja työnkuva aivan naurettavan iso. Itse ainakin ennemmin pitäisin valmentamisen otona/harrastuksena kuin lähtisin tuollaisiin sopimuksiin
E) Nykyisellään Suomessa tämän ja aiempien kohtien takia moni ns. palkattu valmentaja ei välttämättä omaa mitään kokemusta tai koulutustakaan valmennuksesta, jonka takia meillä paljon ns. parhaista valmentajista ei valmenna ollenkaan tai valmentaa otona ja ns. ammattivalmentajissa on paljon valmentajia joiden tietotaito on hyvin rajallista.

Lyhyesti siis jos tässäkin tahdottaisiin kehittyä, niin pitäisi saada sekä enemmän rahaa, parempaa koulutusta ja myös seurojen parempaa tietotaitoa valmentajien rekryämisestä ja valmentajien työnkuvista. Nyt todella monessa seurassa paperilla valmentaja tekee 100 asiaa, mutta käytännössä ei ehdi tehdä yhtään asiaa kunnolla. Kun pitäisi ennemmin valita ydintoiminnot missä halutaan että valmentaja tekee töitä ja sitten rekrytä oikea henkilö tuohon työnkuvaan.

Ja tarkoitus ei ole vähätellä Suomessa toimivia valmentajia, päinvastoin, mutta nykyinen järjestelmä ei valitettavasti mahdollista sen että saisimme parhaat valmentajat keskittymään valmentamiseen. Aivan päinvastoin. Matala palkkataso ja valtavat työmäärät eivät todellakaan tue tätä kehitystä.
Bunuel

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Kansandemokraattinen jalkapallo


Vastaus #697 : 02.04.2022 klo 19:18:23

Erinomaisesti kiteytetty, se on just näin Ylos

Suomalainen urheilu ei voi kehittyä ennen kuin valmentamista aletaan aidosti arvostaa ja erilaisten rakenteiden ja hallintohimmelien sijaan pelimerkit menee ruohonjuuritason haalarihommiin.
Jaakob

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: S


Vastaus #698 : 02.04.2022 klo 19:27:34

Varmaan sanoisin että 99% valmentajista tekee hommaa Suomessa kulukorvauksilla. Tuo 1% sitten jakaantuu vielä niin että suurin osa tekee puolipäiväisesti fudista ja esim. jotain seuran muita toimia siinä ohella ja todella pieni määrä tekee hommaa puhtaasti ammatikseen. Ja tämä viimeinenkin ryhmä usein sitten niin että "Kun maksetaan palkkaa, niin laitetaan kaikki työtkin sille" asenteella seuroilta.

Saako muka jostain kulukorvaukset? Ja hymiö tähän perään
joku roti

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: "guaranteed orgy of bullshit"


Vastaus #699 : 02.04.2022 klo 21:47:57

Kiitos vastauksista, sama kuva minullakin oli. Yksilölajien puolen tunteva kaverini vaan hämmästeli, kun kuuli, ettei mitään oikeaa korvausta olisi luvassa.

Oma tilanne on sellainen, että mielelläni tekisin valmennushommia fysioterapeutin työni ohessa enemmänkin, mutta jos ammatinharjoittajan pitää valita ilmainen työ tai työ, jolla voi maksaa laskut, on valinta ilmiselvä. Rakkaudesta lajiin ja uuden opiskelu edellä siis mennään valmennushommiin mukaan. Toivottavasti aika riittää, intoa on!

 
Sivuja: 1 ... 27 [28] 29
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa