hyökkääjien yliarvostus

[hauman]

mistä johtuu jalkapallossakin vallitseva hyökkääjien yliarvostus. Hyökkääjät nostetaan jalustalle, mutta
samalla unohdetaan puolustajien rooli lopputulokseen ja joukkuuen menestykseen. Onko puolustajien rooli
jotenkin vähäpätöisempiniin, vai pidetäänkö puolustajien taitotasoa heikompana. 
Monessa junnu joukkueessa  puolustajia ei pidetä minään.
Valmentajien kuuluisi nostaa esiin puheissaan, toiminnassaa jna arvostuksessaan muidenkin kuin hyökkääjien rooli
joukkueen menestyksessä

[eiks oo kauheet]

Eipä arvosteta maalivahtejakaan, nähdään kun molari pelaa huonosti, mutta kun on hyvä päivä molarilla niin sitä ei nähdä ei sitten millään.

[Ali Hankkija]

Onhan tuota hieman vaikea lapselle selittää, että puolustaja on yhtä tärkeä joukkueelle kun kuka tahansa muukin pelaaja. Itse muistan ainakin omalta kohdalta, kun menin junnuna uuteen joukkueeseen ja valmentaja joka ei minusta mitään tiennyt laittoi pakiksi, vaikka olin hyökkiä ennen pelannutkin. RÄÄKYHÄN siinä pääsi

[Pussikalja]

Onneksi joukkueen sisällä arvostus on yleensä ihan toisessa järjestyksessä kuin joukkueen ulkopuolelta katsottuna näyttää. Se taisteleva keskikenttä ja uhrautuva toppari ovat sisäisessä hierargiassa useinmiten hyökkäjien yläpuolella. Yhtä usein hyökkääjä on sellainen pelaaja, jota ei missään muualla kuin mahdollisimman kaukana omasta maalista uskalla peluuttaa, kuin että sinne olisi se paras lahjakkuus valikoitunut. Kapteenin nauha hyökkääjällä on itseasiassa aika harvinaisuus ja se tietyllä tavalla joukkueen nokkimisjärjestyksestä aika paljon kertoo.

Jos junnuista meinataan pelaajia tehdä, ei pelipaikkoja missään nimessä kannata kiveen kirjoittaa liian aikaisessa vaiheessa. Parasta oppia tulevalle kärjelle, on jokunen peli esim. topparinakin pelata. Oppii näkemään mikä liike, juoksu on vaikea puolustaa ja mikä helppo. Jos tosiaan junnuvalmentaja ei osaa kaikkia pelipaikkoja arvostaa, on kyse huonosta/kokemattomasta valmentajasta.

[Vorssander]

Pussikaljalta ihan asiaa ylempänä. Lapsellahan maalinteko on ihan ymmärrettävästi se mukavin osa-alue jalkapallossa ja tästä syystä suurin osa haluaa kärjessä myös pelata. Iän myötä sitten oppivat arvostamaan muitakin pelipaikkoja. Toisaalta esimerkiksi Shefki Kuqi sanoi jossain haastattelussa, että "ehkä suomalaisten luonne vaan sopii paremmin puolustukseen tai keskikentälle". Tämä siis vastauksena kysymykseen, miksi ulkomaalaistaustaiset pelaajat ovat Suomessa usein hyökkäävissä rooleissa, kun taas ulkomailla asti läpilyövät nuoret suomalaishyökkääjät ovat harvinaisuuksia.

Vaikeahan tuota on oikeasti pienellä lapselle selittää, mutta iän myötä se ymmärrys sitten tulee. Sen takia ihan nuorimmilla junnuilla ei mielestäni pitäisi olla mitään lukkoonlyötyjä  pelipaikkoja. Toisaalta, eiköhän tilanne ole jokapuolella maailmaa samanlainen - maalinteko on se, mikä kiinnostaa. Avausviestissä mainittiin, että edes junnuvalmentajat eivät välttämättä arvosta tasaisesti kaikkia pelipaikkoja. Näissä tapauksissa valmentaja on kyllä täysin väärän lajin parissa.

[Bablo Aimar]

Lähtökohta topicin avauksessa aivan ymmärrettävä, mutta myös helposti selitettävä erityisesti junioreiden keskuudessa. Esimerkkinä FC Barcelonan juniorivalmennuksen periaatteet: Alle kahdeksan vuotiaille ei kannata edes pyrkiä opettamaan syöttämistä koska ajattelu on vielä niin minä -keskeistä ettei heitä kiinnosta edes syöttää. Tähän kun lisätään tuloskeskeisen ajattelun esille tuomat nimet jotka ovat maalintekijöitä niin onhan se rankka paikka kun ei pääsekkään hyökkäämään ja tekemään niitä maaleja. Kolmas samaan pisteeseen vievä asia on kun se isä/äiti, joka ei työkiireiltään kerkeä yhtään peliä katsomaan, kysyy pelin jälkeen "Paljonko peli päättyi?" - "Aijjaa, teitkö maaleja?" Tämäkin on osaltaan luomassa ajattelua maalin tekemisen tärkeydestä.

Yleisesti aliarvostetuista pelipaikoista voisin todeta etten itse näkisi enää olevan aliarvostettuja pelipaikkoja kuten ennen. Pelinrakentaminen lähtee nykyään, jos nyt ei ihan pääsääntöisesti toppareilta niin, laitapakeilta ja keskikentän pohjilta ainakin, jolloin nämä pelaajat saavat näkyvyyttä myös pallollisina pelaajina.

[Coffee and Cigarettes]

Futismaalivahdeilla on yleensä huonompi torjuntaprosentti kuin jääkiekossa. Siksi niitä ei arvosteta yhtä paljon.

[eiks oo kauheet]

Tulee mieleen vanhat ajat kun pelkkä torjuminen riitti aika pitkälle kun puhuttiin maalivahdeista. Yleensä homma toimi niin että jos ei pärjännyt kentällä joutui maaliin, seurauksena hyviä veskareita ja vähemmän hyviä. Tänä päivänä jos haluat hyväksi veskariksi tuo äsken mainittu yhtälö ei enää toimi. Ensiksi pitää osata pelata jalalla hyvin jotta voi olla hyvä maalissa. Toisin sanoen huonoista kenttäpelaajista ei voi tulla hyvää maalivahtia. Liian nuorena erikoistutaan maalin suulle, kun luotetaan että ne torjunnat kattaa kaiken. Siinä vaiheessa kun pitää osata pelata jalalla, jalkatekniikka on päin persettä. Ne joukkueet jotka laittaa veskaria myös kenttäpelaajaksi silloin tällöin ovat homman oivaltaneet. Omasta mielestäni n. 11-12 v voi alkaa erikoistua maalin suulle jos haluja on. ÄÄrettömän haastavaa olla maalissa tänä päivänä vaikka ei sitä kaikki tajua.