"niillä ei pärjää". Ei riitä minun papereissani perusteluksi sille, että miksi ei voitaisi pelata 3-linjalla. Vanhat ansioitumiset eivät paina vaan se kuinka hyvin valmentaja peluuttaa oikeat miehet oikealla tavalla järjestelmässä. Näiden taktiikoiden eroavuuskaan ei ole mikään kamalan radikaali ja ne yleensä muuttuu useamman kerran ottelun kuluessa. Kun valmentaja ilmoittaa jonkun taktiikan ennen ottelua, niin se on lähinnä sen takia, että jonkilainen lähtökohta on ilmoitettava. Käytännössä tilanne on eri ja varmasti useassa ottelussa toinen osapuoli pelaa ainakin jossakin vaiheessa 3-linjalla.
Valmentajalla kyllä on selkeämpi visio miten pelaajien tulisi pelata kuin "jonkilainen lähtökohta on ilmoitettava". Pelaajien kyky toteuttaa tätä visiota on sitten asia erikseen. Syy miksi kenttäryhmitys muuttuu on aina selvä, joko ollaan tappiolla ja joutuu nostamaan miehiä lisää ylös, tai pyritään turvaamaan johtoa ja pudotetaan alas.
Miksi neljän linja on parempi kuin kolmen on myös selkeä. Kolmella ei pysty tukemaan toista, tilaa on aivan liikaa kun vastustajalla on pallo. Jotta kolmen linjaa pystyisi toteuttamaan onnistuneesti pitäisi joukkueen pystyä dominoimaan peliä pallollisesti aivan ylivoimaisesti (90-luvun Ajax tähän kykeni) jotta vastustaja olisi pakoitettu vain roiskimaan pitkää palloa, mutta en näe tällaista tapahtuvan Suomen kohdalla.
