Futisreissu alkoi automatkalla kohti Tamperetta, ja se sujuikin nopeasti brenkua kaadellessa. Kentällä baarissa vielä nopeat ennen koneeseen nousua. Lento sujuin mukavasti kallista Heinekenia tissutellessa! Saavuimme Lontooseen torstai-iltana, noin klo 24.00. Siitä sitten junalla Liverpool Streetille, ja loppumatka hotellille taksilla. Pienessä nousussa tarkoitus oli alunperin lähteä vielä yöhön, mutta luovuimme siitä, koska aika tuli armottomasti vastaan.
Perjantai menikin sitten enemmän tai vähemmän kaupungilla pyörimiseen, sekä pubien kiertelyyn. Illalla päätimme määränpääksemme MInistry of Sound clubin, Soutwarkin/Tower Bridgen alueella Thamesin eteläpuolella. Oli odotuksiin nähden ehkä pienen pieni pettymys, johtuen liiallisesta ahtaudesta ja istumapaikkojen puutteesta. Eikä aivan älyttömiä kissojakan ollut!?
http://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/London2006035.jpg Lauantaina lähdimme heti aamusta pienessä kohmelossa White Hart Lanelle. Matkalla tapasimme metrossa muutamia faneja, mutta suurta ryntäystä ei vielä ollut, koska olimme niin aikaiseen vaiheeseen liikkeellä. Ensimmäisenä suuntasimme Spursin Megastoreen, ja mukaan tarttui jos jonkin näköistä fanirompetta.
Siinä samassa bongasin muuten Huddlestonen saapuvan jollain överibemarilla stadionin porteille.
http://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/lontoo043.jpg http://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/lontoo049.jpghttp://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/lontoo048.jpg Tämän jälkeen suuntasimme pubeihin, ja pelin tunnelma alkoi olla jo aistittavissa. Noin yhden aikaan lähdimme hakemaan lippujamme, ja pientä jännitystä alkoi leijua ilmassa, koska emme heti meinanneet löytää niitä. Kun olin varmistanut lippujemme sijainnin spursilaiselta, suuntasimme pääportille, ja siitä sisälle White Hart Lanelle, ja seuran toimistoon, jonne turvamies minut opasti. Oli melko hieno fiilis kävellä pitkin isojen herrojen käytäviä.
Lopulta sihteeri kaivoi kirjekuoren pöytälaatikostaan. Aluksi eivät kuitenkaan meinanneet uskoa että liput olivat meille, mutta nimi kuoressa ei jättänyt epäilyksille sijaa. Tästä jatkoimme sisälle itse stadionille, ja etsimme omat paikkamme, jotka olivat West Standissa. Kello tuli puoli kolmeen ja pelaajat tulivat lämmittelemään kentälle. Pikku hiljaa paikat täyttyivät, ja Addicks fanitkin löysivät paikoilleen, muutamakymmenen metriä meistä oikealle. Kokoonpanot tulivat taululle, ja eniten hurrauksia keräsivät Ledley King ja Aaron Lennon.
http://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/DSC00590.jpghttp://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/London06046.jpgLaulu raikui tuttuun tapaan kun alkuvihellys kuului, ja näin kauan odotettu peli oli käynnissä. Ensimmäiset 10-15 min olivat Spursilta melko sekavaa peliä, ja syötöt napsahtelivat poikkeuksetta vastustajalle, eikä keskikentän keskusta oikein pelannut. Charlton loi muutamia puolittaisia paikkoja, tai ainakin katsomosta käsin näytti siltä. Ei kuitenkaan mitään äärimmäisen vaarallista. 31min kellossa kun Huddlestone ja Lennon pelasivat Berbatovin hienosti läpi ja katsomossa räjähti! Pari minuuttia myöhemmin Lennonin keskityksen jälkeen pallo ajautui Temelle, joka laukoi hienoisella tuurilla pallon maaliin n 20 metristä. No maali kun maali, hienoa joka tapauksessa!
Ja hieno homma myös se, että onnistuminen tuli, juuri kun olimme paikan päällä. Puoliajan lopussa sitten oma maali, pienen häsläyksen jälkeen, ja Addicksitkin heräsivät huutoon. 55min ja Steed iski volleysta hienon kuvion päätteeksi. Yleisö oli jälleen haltioissaan ja vieressa istuvat ladit halailivat meitä ja toisiaan! 63min ja Defoe paukutti upean laukauksen oikeaan yläkulmaan, ja porukka ei meinannut pysyä housuissaan. Itsekin alkoi olemaan jo melko liekeissä tuon maalin jälkeen! Ja Berbatovin toinen maali oli melkoinen näyte miehen hyvästä tekniikasta. Toki pallo pysyi hienoisella tuurillakin mukana, mutta kuitenkin hän loi maalipaikan melkein tyhjästä. Loppu oli melkoista leijumista ja laulu kaikui WHL:lla. Muutama hyvä Robinsonin torjunta vielä loppuun, ja joukkueen itsevarmuus paistoi kaikista syötöistä ja otteista. Peli oli paketissa, ja pelaajat kiittivät fanejaan.
http://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/London06051.jpghttp://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/DSC00600.jpghttp://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/DSC00626.jpghttp://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/DSC00612.jpghttp://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/DSC00602.jpghttp://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/DSC00623.jpgOli hieno/hauska seurata vaihtopelaajien lämmittelyä kun olivat parin metrin päässä. Jimmy Floydille heitettiin aika hyvin herjaa yleisöstä, mutta aika huumorimiehiä taitaa Jimmy olla kun vaan virnuili katsomoon päin. Midon juoksennellessa katsomosta huudeltiin lähinnä että Mido, slow down! joka oli myös melko huvittavaa. Murphy ei juossut ikinä Charlton fanien päätyyn asti vaan pysytteli keskialueella. Addicks päädystä kaikui laulu: Daaaanny Murphy, wanker, wanker! Pelin jälkeen suuntasimme pelaajien aulan ulkopuolelle, mutta turvamiehet ajoivat meidät puoliksi väkivallalla porttien ulkopuolelle, vaikka sanoimme että pitää tavata äijiä. No odottelimme portilla, kunnes Teme tuli hakemaan meidät sisäpuolelle takaisin. Oli muut fanit aika näreissään, kun jäivät vain nuolemaan näppejään
Sitten ihan perus juttutuokiot Defoen ja Midon kanssa, niin säästä, keitolle lähdöstä kuin kissoistakin. Kuuli jopa jotain sisäpiirin huhujakin, jotka näin jälkikäteen ajateltuna pitivät aika lailla kutinsa
Sitten vaan kädenpuristukset, ja Spursin jäsyt pikkujouluihin, ja me kohti hotellia.
Hyppäsimme bussiin, ja kohta ei ollut enää tietoakaan missä päin kaupunkia oltiin. Sitten tulikin päätebysäkki, ja kuski käski kaikki ulos. Siinä neppailtuamme huomattiin että oltiin jossain Camden townin pohjoispuolella, eikä minkäänlaista liikettä näkynyt missään. Pelkkää metsää ja joitain taloja. Kiipesimme jonnekin kukkulalle, ja näimme kun London Eyen, ja Thamesin valot todella! kaukana. Sitten saimme hirveellä munkilla pimeän taksin, ja äkäseen hotellille. Oli jo aika myöhä, joten nopeat pohjat hotellin baarissa, ja sitten kaupunkiin. Melko lähellä oli paikka nimeltä Club Aquarium, joten suuntasimme sinne. 20puntaa sisään, 5 narikkaan, ja punta uima-altaaseen
Oli aika siisti mesta, ja muijat kirmaili bikineissä altaasta toiseen. No ite eikun boksereilla altaaseen. Pitkään ei siitä altaasta keretty nauttia, kaveri kun dumppas eka biitin altaan pohjaan, ja kun joku pukuun sonnustautunut järkkäri tuli asiasta huomauttamaan, niin päätti vielä roiskaista sen päälle vettä. No sitten se äijä nosteli meidät yks kerrallaan kalsareittein saumoista sieltä altaasta ylös. No eihän siinä auttanut muu kun farkut vaan kommandona jalkaan ja vaihettiin puolta. Mutta oli kyllä siisti mesta, ja silmä lepäs!
Jotenkin aamuyöstä sitten päästiin hotellille, ja eikun selvittelemään päätä.
http://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/London2006054.jpghttp://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/London2006064.jpgSunnuntaina heti aamupäivästä kaupungille, ja brenkkua kaadeltiin kurkusta alas pitkin päivää. Oli ihan leppoisa päivä. Ilta meni taas tuttua kaavaa. Ensin pohjat hotellilla happy hourin aikaan, ja siitä keskustaan. Otimme taksin Piccadillylle, ja huomasimme, että monet clubit eivät olleet auki sunnuntaisin. Hotellissa olimme tutustuneet muutamaan hämeenlinnalaiseen äijään, ja pariin aussiin. Joten olimme liikkeellä yhdeksän hengen porukalla. Kaikki olivat ihan hyvässä huurussa, ja päädyimme On Anon nimisen clubin jonoon. Siinä ovella rupesimme kaivelemaan kolikkoja portsarille. No ovimies katteli siinä porukkaamme, ja tokaisi että 900puntaa koko sakki, niin saadaan ilmaset juomat koko illaks ja oma VIP kulmaus. Hetki mietittiin ja tuumattiin, että perhana kai sitä kerran elämässä voi! No eikun rahat tiskiin ja portieeri ohjas meidät paikoillemme. Illan aikana kului muistaakseni 26 litran kannua erinäisiä cocktaileja ja drinksuja. Portieeri kantoi pöytään ja avasi reunahihnan aina kun lähdettiin esim. tanssilattialle tai kuselle. Oli ihan törkeen hieno paikka, ja meidän pöytämme ikkunasta näkyi Piccadillyn mainostaulut. Allekirjoittanut passitettiin jo alkuillasta 15 minuutin "take a fresh air, and come back" tauolle pihalle. Poliisisetä kävi huomauttamassa, että ei saisi hoiperrella kadulla, tai tulee noutaja. Kuittasin vaan että "roger that". Eikun takaisin sisään ja meno sen kuin yltyi valomerkkiin asti. No sitten eikun kipin kapin ulos, mutta kuinka kävikään? " 24askelman rappusten ylimmällä rapulla, joku teki mielestään hauskan jekun ja päätti kampata. No pää edellä kierien raput alas, ja tuloksena verinen naama ja paita, sekä runnoutunut olkapää. Yllättäen se sama poliisisetä oli vastassa ja kanto putkaan, vaikka kuinka taistelin vastaan. Katto vaan henkkareita ja mutis jotain itekseen että "fucking fin.."tms. Selittelin siinä tekoani, ja kusetin että lento lähtee kohta takasin suomeen, että pakko päästä pois. No sitten se hyvää hyvyyttään päästi pois sieltä loukusta.
Kaikki porukasta rahattomina ja rähjäisinä pyydystimme taksin. No, lähestyimme hotellia, niin ajattelimme että sama kai se on ottaa juoksutaksi. Käskimme pysäyttää, ja kirmasimme kaikki ihan täyttä eri suuntiin. Kaikki paitsi yks meidän porukasta. Liikkeet oli sen verran verkkaiset, että kuski kerkesi pistää ovet lukkoon, ja oli kuulema uhonnut ajavansa poliisiasemalle jos ei rahaa löydy. No kaveri kuitenkin notkeena poikana pääs sitten ikkunasta ulos ja juos henkilökohtaisen 100m ennätyksensä. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Maanantai aamu, ja ihan järetön kanuuna, ja ei tietoakaan että ois 10 aikaan pystyny lähtemään, joten eikun respasta kysymään pari tuntia lisäaikaa.
http://i177.photobucket.com/albums/w228/sadippa/London2006113.jpgSitten paluumatkalle, junalle Stanstediin, ja lentäen Tampereelle. Väsy painoi jo kaikkien puserossa, ja uni maistui koneessa. Lyhyt automatka päälle ja lopulta kotona.
Kaiken kaikkiaan todella mukava ja onnistunut reissu. Pelikin oli hienoa viihdettä, ja kokemuksen mahtava. Harmi vaan ettei muita pelejä sattunut samalle reissulle, mutta ei pidä valittaa
Seuraavaa reissua odotellessa!
