Yksijalkaisuus/molempijalkaisuus jalkapalloilussa

[Tahtipuikot]

Tää on ihan täysin pelaajasta kiinni ja miten tarpeellisena hän kokee heikomman jalan käytön. Ehkä tärkeintä omatoimisessa harjoittelussa on se että sitä edes tekee ja mielellään laadukkaasti. Toki on todettu että jos harjoittelee heikompaa jalkaa, se kehittää pitkässä juoksussa enemmän myös parempaa jalkaa. Eli jos harjoittelet 2h vasenta ja oikeaa jalkaa versus 4h oikeaa jalkaa, on oikea jalka kehittynyt teorian mukaan enemmän ensimmäisessä harjoittelutavassa.

[Vikkelä vaihtomies]

Tää on ihan täysin pelaajasta kiinni ja miten tarpeellisena hän kokee heikomman jalan käytön.

Jos kysytään vain (varsinkin junnu)pelaajalta mikä olisi hänen mielestään tärkeintä kehittää, niin saadaan ihan vähän paskoja ja yksiulotteisia jalkapalloilijoita...

Ihan minimissään jokaisen pelaajan pitäisi pystyä syöttämään maata pitkin tavalliset syötöt (lyhyet kaikilla osilla ja keskipitkät sisäsyrjällä ja nilkalla) ja keskipitkät ilmassakin ihan normaalisti heikommalla jalalla sekä potkaisemaan 40m hätäpurku myös ja boksin sisältä potkaisemaan pallo maaliin. Lisäksi molemmille puolille pitäisi osata haastaa.

[Tolisman]

voisi lisätä että reenaisi sillä heikommalla jalalla myös  pallon kuljettamista

[Tahtipuikot]

Jos kysytään vain (varsinkin junnu)pelaajalta mikä olisi hänen mielestään tärkeintä kehittää, niin saadaan ihan vähän paskoja ja yksiulotteisia jalkapalloilijoita...

Ihan minimissään jokaisen pelaajan pitäisi pystyä syöttämään maata pitkin tavalliset syötöt (lyhyet kaikilla osilla ja keskipitkät sisäsyrjällä ja nilkalla) ja keskipitkät ilmassakin ihan normaalisti heikommalla jalalla sekä potkaisemaan 40m hätäpurku myös ja boksin sisältä potkaisemaan pallo maaliin. Lisäksi molemmille puolille pitäisi osata haastaa.

Keskustelut pelaajien kanssa yleensä menevät niin että "Haluan pistää mun oikean jalan vedon kuntoon" "Ok harjoittele sitä". Jos puhutaan ihan junnuista niin ehkä lähtisin vanhempien kautta ajamaan taitovaatimuksia sisään. Mitä vanhemmaksi tullaan niin sen enemmän vaaditaan omatoimista harjoittelua, mutta en näkisi pakollisena pelaajien harjoitella molempijalkaisuutta.

Minusta laitapakkien ei tarvitse osata heikommalla jalalla ristipalloa, topparin ei tarvitse osata antaa maatapitkin 30m kahden linjan ohittavaa syöttöä molemmilla jaloilla, hyökkääjän ei tarvitse osata 50m hätäpurkuja heikommalla jalalla. Ei siitä haittaa ole, mutta se ei ole este ammattilaisuuteen ja noita heikkouksia ei todellakaan ole pakko harjoitella. Mielummin käyttää ajan vahvuuksien parantamiseen.

[Snoopy]

Minusta laitapakkien ei tarvitse osata heikommalla jalalla ristipalloa, topparin ei tarvitse osata antaa maatapitkin 30m kahden linjan ohittavaa syöttöä molemmilla jaloilla, hyökkääjän ei tarvitse osata 50m hätäpurkuja heikommalla jalalla. Ei siitä haittaa ole, mutta se ei ole este ammattilaisuuteen ja noita heikkouksia ei todellakaan ole pakko harjoitella. Mielummin käyttää ajan vahvuuksien parantamiseen.

Siis miksi ei voi asettaa pelaajille tavoitteita, vaikka ne olisivatkin jopa epärealistisia?? Jos lähdemme siitä olettamuksesta, että jokainen pelaaja voi olla potentiaalinen ammattilainen, niin minkä takia me emme vaatisi heiltä myös asioita jotka antavat heille valmiuden olla sitä joskus?
Kyllä mielestäni pelaajan joka haluaa ammattilaiseksi täytyy pystyä pelaamaan aktiivisesti molemmilla jaloilla. Mikäli olet pelaaja joka pelaa keskikenttää tai topparia, niin kyllä sinun tulee kyetä antamaan murtava pallo ihan molemmilla jaloilla. Mistä lähtien on opetettu pelaajia, että sinun ei tarvitse antaa murtavaa palloa vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta mikäli peliasentosi on paremmalle jalalle väärä, voit jättää sen tekemättä?
Miten ihmeessä laitapakin ei tarvitse osata antaa ristipalloa painottomalle laidalle ja samalla paremmalla jalalla pystypallo prässilinjan ylös laitalinkille?
Sama kuin maalivahdin tulisi oppia kierrätys vain paremmalla jalalla? Hieman on hankalaa pelata ammattilaisena, mikäli palloa ei saa kierrätettyä toiselle laidalle kahdella kosketuksella? Mihin kierresuunnan antaminen on unohtunut?

Ei meidän ole todellakaan helppo tehdä pelaajia ammattilaiskentille maasta nimeltä Suomi, jonka ranking sijoitus on jossain parinsadan kieppeillä? Kaikkien pelaajien jotka täältä lähtevät ovat kaikella todennäköisyydellä vähemmällä seurannalla kuin esimerkiksi Saksassa tai Englannissa, joten pelaajien on mentävä suoraan huipulle. Ei kakkossarjoissa pyöri yhtään ylimääräistä pelaajaa hakemassa vauhtia vaan siellä on maiden omat pelaajat tai vaihtoehtoisesti valtamaiden pelaajat. Kyllä meidän tulee kyetä tekemään pelaajia jotka menevät suoraan pääsarjoihin tai keksittävä toinen tapa tuoda pelaajia esille. Itse panostaisin pelaajien laatuun ja kyllä siihen kuuluu monipuolisuus.

-Snoopy-

[Tahtipuikot]

Siis miksi ei voi asettaa pelaajille tavoitteita, vaikka ne olisivatkin jopa epärealistisia?? Jos lähdemme siitä olettamuksesta, että jokainen pelaaja voi olla potentiaalinen ammattilainen, niin minkä takia me emme vaatisi heiltä myös asioita jotka antavat heille valmiuden olla sitä joskus?
Kyllä mielestäni pelaajan joka haluaa ammattilaiseksi täytyy pystyä pelaamaan aktiivisesti molemmilla jaloilla. Mikäli olet pelaaja joka pelaa keskikenttää tai topparia, niin kyllä sinun tulee kyetä antamaan murtava pallo ihan molemmilla jaloilla. Mistä lähtien on opetettu pelaajia, että sinun ei tarvitse antaa murtavaa palloa vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta mikäli peliasentosi on paremmalle jalalle väärä, voit jättää sen tekemättä?
Miten ihmeessä laitapakin ei tarvitse osata antaa ristipalloa painottomalle laidalle ja samalla paremmalla jalalla pystypallo prässilinjan ylös laitalinkille?
Sama kuin maalivahdin tulisi oppia kierrätys vain paremmalla jalalla? Hieman on hankalaa pelata ammattilaisena, mikäli palloa ei saa kierrätettyä toiselle laidalle kahdella kosketuksella? Mihin kierresuunnan antaminen on unohtunut?
-Snoopy-

Hyvää pohdintaa, mutta oletan ettei sinulla ole hirveästi kokemusta näistä asioista (voi olla liian hätäinen tulkinta). Totta kai pelaajalle voi asettaa tavotteita, jotka voivat tuntua joistakin liian kovilta. Mutta en näe mitään syytä miksi niitä tavotteita ei asetettaisi niihin asioihin jotka merkkaavat kaikkein eniten sinun pelipaikalle, sinun vahvuuksiin ja sinun heikkouksiin. Minulla on sellainen mielikuva etteivät pelaajat pysty tällä hetkellä laadukkaisiin suorituksiin edes paremmalla jalalla.

Nykyajan laitapakin ehkä tärkeimmät tehtävät ovat hyökkäyksien tukeminen, 1v1 tilanteet puolustus sekä hyökkäyssuuntaan sekä erilaiset keskitystilanteet. Näissä asioissa on jo ihan älyttömästi tekemistä että ne saadaan paremmaksi. Jos laitapakilla on esim erinomainen potkutekniikka niin hänelle voisin lähteä kehittämään keskityspalloja kahdella kosketuksella, sen jälkeen yhdellä kosketuksella, täydestä vauhdista, molemmilla jaloilla jne. Mutta jos vahvuudet ovat ihan jossain muualla niin miksi pelaajien pitäisi harjoitella samoja asioita? En usko että Messikään omatoimisesti harjoittelee pääpalloja, vaikka hän ei sitä osaisikaan.

[koera]

Mielummin yksi erinomainen jalka kuin kaksi keskinkertaista.

Ehkä näin, mutta toisaalta löytyy aika vahvaa näyttöä siitä, että heikomman jalan treenaaminen parantaa vahvemman jalan taitoja aluksi huomattavasti nopeammin kuin vahvemman jalan lisätreeni!

Eli toisin sanoen voidan ilman epäilyksen häivää todeta, että täysin yksijalkaiset kannattaa patistaa treenaamaan heikommalla jalalla suurimman osan ajasta. Huonomman jalan treenauksen hyöty paremmalle vähentyy kun jalkojen taitoero kaventuu, ja teini-iän ohittaneen pelaajan tottumuksia tosipeleissä voi olla hankala muuttaa. Eli sopiva annos väärän jalan painottamista on tapauskohtaista, mutta nappuloille ja täysin yksijalkaisille voi määrätä huoletta.

[Hossam Ramsu]

En tiedä, onko kyse silkasta päähänpinttymästä, mutta Saksasta on tuntunut tulevan pitkään paljon molempijalkaisia pelaajia, kuten Brehme, Matthäus, Hässler, Ballack, Hamann ja Lahm aivan muutamia mainitakseni.

Toki samalla voidaan ilman varsinaista pointtia todeta, että myös Mursun aikojen EOM-maajoukkue kuhisi vastaavia. Kolkka antoi kulmia molemmilla jaloilla, Miklun paremman jalan selviämisessä itselleni meni pitkään, minkä lisäksi myös Tainiolla ja Väyrysellä oli jokseenkin erinomaiset huonommat jalat. Puolustuksesta vastaavasti Hyypiältä ja Pasaselta lähti tarvittaessa pitkiä SYÖTTÖJÄ myös vasemmalla.

[Snoopy]

Hyvää pohdintaa, mutta oletan ettei sinulla ole hirveästi kokemusta näistä asioista (voi olla liian hätäinen tulkinta). Totta kai pelaajalle voi asettaa tavotteita, jotka voivat tuntua joistakin liian kovilta. Mutta en näe mitään syytä miksi niitä tavotteita ei asetettaisi niihin asioihin jotka merkkaavat kaikkein eniten sinun pelipaikalle, sinun vahvuuksiin ja sinun heikkouksiin. Minulla on sellainen mielikuva etteivät pelaajat pysty tällä hetkellä laadukkaisiin suorituksiin edes paremmalla jalalla.

Nykyajan laitapakin ehkä tärkeimmät tehtävät ovat hyökkäyksien tukeminen, 1v1 tilanteet puolustus sekä hyökkäyssuuntaan sekä erilaiset keskitystilanteet. Näissä asioissa on jo ihan älyttömästi tekemistä että ne saadaan paremmaksi. Jos laitapakilla on esim erinomainen potkutekniikka niin hänelle voisin lähteä kehittämään keskityspalloja kahdella kosketuksella, sen jälkeen yhdellä kosketuksella, täydestä vauhdista, molemmilla jaloilla jne. Mutta jos vahvuudet ovat ihan jossain muualla niin miksi pelaajien pitäisi harjoitella samoja asioita? En usko että Messikään omatoimisesti harjoittelee pääpalloja, vaikka hän ei sitä osaisikaan.

Nykyään sitä ja tätä...

Kyllä laitapakin nousut ovat tärkeässä roolissa, mikäli se kuuluun joukkueen tapaan pelata ja halutaan pelata nousevilla laitapakeilla. Vaikka se onkin nykyaikaa ei se ole pelin kokonaisuutta vaan rooleihin kuuluu ihan kaikkea. Samalla tavalla kuin esimerkiksi topparille tai mille tahansa keskikenttäpelaajalle, mutta kyllä edelleen pelin monipuolisuus on tärkeässä roolissa.

Olen jo aikoinaan pyrkinyt puhumaan siitä, että tekisin mielelläni joukkueen jossa jokaiselle pelipaikalle olisi siihen sopiva pelaaja, yksilöllinen pelaaja joilla kaikilla on yksilölliset ominaisuudet sekä taidot. Oli kyseessä sitten pituus ja fyysisyys, ketteryys ja nopeus, mutta itse toivoisin aina, että jokaisella pelaajalla on mahdollisuus pelata mahdollisimman monipuolisesti ja varsinkin niin, että mikään peliasento tai pelin kulkusuunta ei aiheuta pelaajalle ongelmia, eli ongelmia siitä ettei hän kykene antamaan esimerkiksi tilanteen laukaisevaa syöttöä heikommalla jalalla.

Itse en myöskään jaksa uskoa, että heikomman jalan treenaaminen olisi mitenkään pois vahvemman jalan kehittämisestä. Ihminen on tasapainoinen olento, mikä tarkoittaa puhtaasti sitä, että toimit paremmin kun hallitset kehosi kaikki osa-alueet mahdollisimman hyvin. Heikompi jalka näkyy kaikessa tekemisessä, aivan liikkeestä eteenpäin. Kävelläkseen sinun on opittava käyttämään molempia jalkoja, sama kuin juoksemista varten. Ei se poikkea mitenkään siitä, että sinun tulee osata käyttää heikompaa jalkaa palloteknisissä asioissa. On edes hullua ajatella, että voisin pelata laadukkaasti toispuoleisesti. Uskon vakaasti, että jokainen junnuvalmentaja näkee omassa joukkueessaan ne pelaajat jotka kykenevät pelaamaan molemmilla puolilla kenttää ja kykenevät esimerkiksi keskittämään molemmilla jaloilla. Jokainen varmasti tunnistaa omasta (tai seuraamastaan) junnujoukkueestaan ne parhaimmat keskikentän pelaajat jotka kykenevät antamaan ratkaisevia syöttöjä molemmille puolille. Itse ihaillen toppareita jotka kykenevät nousemaan jopa viimeiselle kolmannekselle asti ja siihen todellakin tarvitaan molempia jalkoja tai että topparit kykenevät antamaan syöttöjä laitalinkille niin että syöttö tulee aina sen puoleisella jalalla jonka kierre on pallottomalle pelaajalle oikea.

Ei vedetä oikeasti näihin keskusteluihin Messiä tai ketään muutakaan vastaavaa pelaajaa koska a) koko peli saatetaan rakentaa juuri hänen mukaansa b) peliä pelataan juuri hänelle ja hänen paremmalle puolelle sovitusti c) kaveri on niin aktiivinen, että hän myös hakeutuu paremmalle puolelle enemmän kuin muut d) hän toimii pelokkeena ja saa enemmän aikaa pelata kuin muut (oma ego on aika käsittämätön) ja e) kaveri osaa pelata aivan takuuvarmasti molemmilla jaloilla tarpeeksi hyvin ollakseen (todellinen) maailman paras jalkapalloilija.

Edit. uskoakseni jonkin verran on kokemusta...

-Snoopy-

[Kaihlamo]

Ehkä näin, mutta toisaalta löytyy aika vahvaa näyttöä siitä, että heikomman jalan treenaaminen parantaa vahvemman jalan taitoja aluksi huomattavasti nopeammin kuin vahvemman jalan lisätreeni!

Eli toisin sanoen voidan ilman epäilyksen häivää todeta, että täysin yksijalkaiset kannattaa patistaa treenaamaan heikommalla jalalla suurimman osan ajasta. Huonomman jalan treenauksen hyöty paremmalle vähentyy kun jalkojen taitoero kaventuu, ja teini-iän ohittaneen pelaajan tottumuksia tosipeleissä voi olla hankala muuttaa. Eli sopiva annos väärän jalan painottamista on tapauskohtaista, mutta nappuloille ja täysin yksijalkaisille voi määrätä huoletta.

Miksi se siirtovaikutus toimii vain toiseen suuntaan? Miten norjalaistutkimuksessa on poissuljettu se, ettei tutkimukseen osallistuneet pelaajat treenanneet "salaa" myös sitä parempaa jalkaa? Näihin kysymyksiin ei muuten ole vielä yksikään siirtovaikutuksesta luennoinut asiantuntija ole antanut vastausta.

Siitä olen samaa mieltä, että nappuloita voi huoletta laittaa tekemään molemmilla jaloilla kaikkea. Myöhemmin sitten yksijalkaisille heikomman jalan treenausta sen verran, että tulee toimeen sillä heikommalla jalalla niin että ei jää sen kanssa peleissä kiinni. Mutta noin muuten molempijalkaisuus niin, että molemmat jalat olisivat yhtä hyviä (tai lähes yhtä hyviä), on ymmärretty aika usein täysin väärin Suomessa. Yleensä kun se tarkoittaa nimen omaan sitä, että pelaajalla on keskinkertaiset jalat. Mielummin siis vahvempi jalka erinomainen ja heikompi jalka sellainen että tulee toimeen sen kanssa.

[Vikkelä vaihtomies]

En usko että Messikään omatoimisesti harjoittelee pääpalloja, vaikka hän ei sitä osaisikaan.

https://youtu.be/qTGTGnHIh6w

Ajassa n. 3:55 Messin puskutekniikkaa sellaisessa höntsässä kuin chämppärifinaali.  Kääpiö on hinkannut tuollaisia aivan varmasti tuhansia toistoja ja suurimman osan nimenomaan omalla ajalla. Jaa että miksi? Koska hän haluaa olla paras ja paras puskee palloa teknisesti hyvin tilanteen mahdollistaessa, vaikka olisikin jotain 160cm pitkä. Sillä 40cm pidemmällä topparilla toki on aikamoinen etu noissa, joten lähtökohtaisesti Messi ei ole boksissa laittamassa korkeita keskityksiä sisään, mutta Messi pitää huolen siitä, että tämänkaltaisten tilanteiden varalta hän osaa puskea. Tai potkaista oikealla jalalla, jos pallo tulee kohdalle

E: Suomalaisen pelaajatuotannon ongelma ei ole se, että liian hyvän perustekniikan ja pelikäsityksen harjoittelu kaikille typistäisi poikkeusominaisuudet erityisyksilöiltä pois, vaan nimenomaan se, että se perustaso ei ole niin hyvä, että poikkeusominaisuuksia päästäisiin hyödyntämään. Näin esimerkkeinä Petteri Forsell ja Eero Markkanen: molemmilla  erityisominaisuuksia jopa kv-mittakaavassa (paksulla potkutekniikka, heerolla liikkuvuus/nopeus kokoisekseen ukoksi), mutta maailman huipulle ei ole asiaa, kun perustekemisessä on tiettyjä puutteita

[kovis11]

Ei tarvitse kentällä kovin suuri älykkö olla, että huomaa jos vaikka sinun laidalla 1v1 tilanteissa kaveri hakee haaston aina oikealle jalalle. Huomattava etu siirtyy puolustavalle pelaajalle kun puuttuu yllätyksellisyys. Tietysti huipulle näyttää riittävän myös jos toistaa tarpeeksi laadukkasti muutamia asioita.

[Staggela]

Kyllähän tuo molempijalkaisuus tuo juuri sitä yllätyksellisyyttä. Jos vaikkaa vertaa Depay/Sturridge/Walcott pelaajiin kuten Wissam Ben Yedder/Neymar/Heung Min Son niin kyky tehdä hienoja juttuja vahvalla jalalla jää tasaisen suorittamisen taakse molemmilla jaloilla.

[Pussikalja]

Miksi se siirtovaikutus toimii vain toiseen suuntaan? Miten norjalaistutkimuksessa on poissuljettu se, ettei tutkimukseen osallistuneet pelaajat treenanneet "salaa" myös sitä parempaa jalkaa? Näihin kysymyksiin ei muuten ole vielä yksikään siirtovaikutuksesta luennoinut asiantuntija ole antanut vastausta.

Siitä olen samaa mieltä, että nappuloita voi huoletta laittaa tekemään molemmilla jaloilla kaikkea. Myöhemmin sitten yksijalkaisille heikomman jalan treenausta sen verran, että tulee toimeen sillä heikommalla jalalla niin että ei jää sen kanssa peleissä kiinni. Mutta noin muuten molempijalkaisuus niin, että molemmat jalat olisivat yhtä hyviä (tai lähes yhtä hyviä), on ymmärretty aika usein täysin väärin Suomessa. Yleensä kun se tarkoittaa nimen omaan sitä, että pelaajalla on keskinkertaiset jalat. Mielummin siis vahvempi jalka erinomainen ja heikompi jalka sellainen että tulee toimeen sen kanssa.

No. Oletkos Kaihlamo koskaan tavannut pelaajaa, jolla on erinomainen oikean jalan laukaus, siten ettei hänellä olisi vähintäänkin oikeajalkaisiin verrattuna hyvä vasemmanjalan potkutekniikka. Pelaaja jolla on kyky ampua niin puhtaasti, ettei pallo kierrä, hallitsee potkut myös kierteillä. Ja jos se hallitsee ne vahvemmalla jalalla, kykenee kyllä toki heikommalla tarkkuudella ja voimalla toteuttamaan ne myös vasemmalla jalalla. Et kyllä se kroppa peilaa opitun ja harjoitellun molempiin suuntiin. Sellaista pelaajaa ei tarvitse kuin rohkaista käyttämään myös vasenta, niin siitä tulee kelpo työkalu pelaamiseen. Hyvä ois harjotuttaa molempia niin paljon, ettei heikommasta jalasta tule este ratkaista laukaiseeko tai syöttääkö, että siihen luottaa niin paljon et se toimii. Se on edellytys pelata nopeasti, ei voi jäädä jalasta kiinni perus syötöt ja laukaukset. Se miksi aivan huiput tai osa niistä käyttää heikompaansa niin vähän ei johdu siitä, että heikompi jalka olisi huono. Niillä on ajattelu niin paljon nopempaa, et ne ehtii kääntää tilanteet vahvemmalle jalalle, huipuilla on aniharvoin pelatessa kiire.

[Oikea pakki]

Omasta jalkapallo"urasta" on aikaa reilu 20v ja kahdella jalalla pelaajia oli joukkueessa tasan 2. Yksi umpivasuri ja yksi umpioikeajalkainen oli joukkueessa ja pelipaikat jaettiin niin ettei herrojen heikompi jalka ollut kentän puolella. Pallollisesta harjoittelusta alle 10% oli molempijalkaista ja sen kyllä huomasi.
Itse sitten kiersin jokaisen pelipaikan kaksi jalkaisena ja kuitenkin sitten aina päädyin pakiksi, koska kukaan muu ei kelvollisesti paikkaa osannut hoitaa. Yksi suurin syy oli yksijalkaisuus. Myöskään uskallusta puolustaa ei monelta löytynyt. Itse olin joukkueen lyhimpiä pelaajia, mutta se ei menoa haitannut.
Molempaa jalkaa kannattaa harjoittaa eikä se huonomman jalan harjoittaminen heikennä sitä vahvempaa jalkaa. Nyt mitä olen katsellut niin nuoret 03-09 poikien jalat ainakin täällä lounaassa toimivat paremmin kuin aikoinaan omana peliaikanani.

Oma tyttäreni on oikeajalkainen, mutta jo alusta lähtien on kuljettanut palloa vasemmalla jalalla todella hyvin. Kuitenkaan laukaus ei lähde vasemmalla lähellekään yhtä hyvin kuin oikealla. Kuljetus oikealla on vähän heikompi (mutta huippua joukkueen sisällä). Varsinkin nuorelle motivoidulle pelaajalle kannattaa opettaa molempien jalkojen käyttöä ehkä jopa korostetusti sitä heikompaa.
Joukkueen pelaajista 75% ei osaa pelata heikommalla jalalla ollenkaan tai kosketukset ovat hallitsemattomia ja flipperiefekti on valmis. Kuljettaminen, syötön vastaanotto, syöttäminen, laukaisu, harhauttaminen käyttämällä heikompaa jalkaa. Tästä me ainakin olemme lähteneet liikkeelle.
Kyse on siis 09-10 ikäisistä.  Ja ei kannata suoraan verrata tyttöjen ja poikien harjoittelua. Poikien omatoimiharjoittelu on pääsääntöisesti 20-kertainen (vähintään) tyttöihin verrattuna.