Yksijalkaisuus/molempijalkaisuus jalkapalloilussa

[Tahtipuikot]

Tää on ihan täysin pelaajasta kiinni ja miten tarpeellisena hän kokee heikomman jalan käytön. Ehkä tärkeintä omatoimisessa harjoittelussa on se että sitä edes tekee ja mielellään laadukkaasti. Toki on todettu että jos harjoittelee heikompaa jalkaa, se kehittää pitkässä juoksussa enemmän myös parempaa jalkaa. Eli jos harjoittelet 2h vasenta ja oikeaa jalkaa versus 4h oikeaa jalkaa, on oikea jalka kehittynyt teorian mukaan enemmän ensimmäisessä harjoittelutavassa.

[Vikkelä vaihtomies]

Tää on ihan täysin pelaajasta kiinni ja miten tarpeellisena hän kokee heikomman jalan käytön.

Jos kysytään vain (varsinkin junnu)pelaajalta mikä olisi hänen mielestään tärkeintä kehittää, niin saadaan ihan vähän paskoja ja yksiulotteisia jalkapalloilijoita...

Ihan minimissään jokaisen pelaajan pitäisi pystyä syöttämään maata pitkin tavalliset syötöt (lyhyet kaikilla osilla ja keskipitkät sisäsyrjällä ja nilkalla) ja keskipitkät ilmassakin ihan normaalisti heikommalla jalalla sekä potkaisemaan 40m hätäpurku myös ja boksin sisältä potkaisemaan pallo maaliin. Lisäksi molemmille puolille pitäisi osata haastaa.

[Tolisman]

voisi lisätä että reenaisi sillä heikommalla jalalla myös  pallon kuljettamista

[Tahtipuikot]

Jos kysytään vain (varsinkin junnu)pelaajalta mikä olisi hänen mielestään tärkeintä kehittää, niin saadaan ihan vähän paskoja ja yksiulotteisia jalkapalloilijoita...

Ihan minimissään jokaisen pelaajan pitäisi pystyä syöttämään maata pitkin tavalliset syötöt (lyhyet kaikilla osilla ja keskipitkät sisäsyrjällä ja nilkalla) ja keskipitkät ilmassakin ihan normaalisti heikommalla jalalla sekä potkaisemaan 40m hätäpurku myös ja boksin sisältä potkaisemaan pallo maaliin. Lisäksi molemmille puolille pitäisi osata haastaa.

Keskustelut pelaajien kanssa yleensä menevät niin että "Haluan pistää mun oikean jalan vedon kuntoon" "Ok harjoittele sitä". Jos puhutaan ihan junnuista niin ehkä lähtisin vanhempien kautta ajamaan taitovaatimuksia sisään. Mitä vanhemmaksi tullaan niin sen enemmän vaaditaan omatoimista harjoittelua, mutta en näkisi pakollisena pelaajien harjoitella molempijalkaisuutta.

Minusta laitapakkien ei tarvitse osata heikommalla jalalla ristipalloa, topparin ei tarvitse osata antaa maatapitkin 30m kahden linjan ohittavaa syöttöä molemmilla jaloilla, hyökkääjän ei tarvitse osata 50m hätäpurkuja heikommalla jalalla. Ei siitä haittaa ole, mutta se ei ole este ammattilaisuuteen ja noita heikkouksia ei todellakaan ole pakko harjoitella. Mielummin käyttää ajan vahvuuksien parantamiseen.

[Snoopy]

Minusta laitapakkien ei tarvitse osata heikommalla jalalla ristipalloa, topparin ei tarvitse osata antaa maatapitkin 30m kahden linjan ohittavaa syöttöä molemmilla jaloilla, hyökkääjän ei tarvitse osata 50m hätäpurkuja heikommalla jalalla. Ei siitä haittaa ole, mutta se ei ole este ammattilaisuuteen ja noita heikkouksia ei todellakaan ole pakko harjoitella. Mielummin käyttää ajan vahvuuksien parantamiseen.

Siis miksi ei voi asettaa pelaajille tavoitteita, vaikka ne olisivatkin jopa epärealistisia?? Jos lähdemme siitä olettamuksesta, että jokainen pelaaja voi olla potentiaalinen ammattilainen, niin minkä takia me emme vaatisi heiltä myös asioita jotka antavat heille valmiuden olla sitä joskus?
Kyllä mielestäni pelaajan joka haluaa ammattilaiseksi täytyy pystyä pelaamaan aktiivisesti molemmilla jaloilla. Mikäli olet pelaaja joka pelaa keskikenttää tai topparia, niin kyllä sinun tulee kyetä antamaan murtava pallo ihan molemmilla jaloilla. Mistä lähtien on opetettu pelaajia, että sinun ei tarvitse antaa murtavaa palloa vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta mikäli peliasentosi on paremmalle jalalle väärä, voit jättää sen tekemättä?
Miten ihmeessä laitapakin ei tarvitse osata antaa ristipalloa painottomalle laidalle ja samalla paremmalla jalalla pystypallo prässilinjan ylös laitalinkille?
Sama kuin maalivahdin tulisi oppia kierrätys vain paremmalla jalalla? Hieman on hankalaa pelata ammattilaisena, mikäli palloa ei saa kierrätettyä toiselle laidalle kahdella kosketuksella? Mihin kierresuunnan antaminen on unohtunut?

Ei meidän ole todellakaan helppo tehdä pelaajia ammattilaiskentille maasta nimeltä Suomi, jonka ranking sijoitus on jossain parinsadan kieppeillä? Kaikkien pelaajien jotka täältä lähtevät ovat kaikella todennäköisyydellä vähemmällä seurannalla kuin esimerkiksi Saksassa tai Englannissa, joten pelaajien on mentävä suoraan huipulle. Ei kakkossarjoissa pyöri yhtään ylimääräistä pelaajaa hakemassa vauhtia vaan siellä on maiden omat pelaajat tai vaihtoehtoisesti valtamaiden pelaajat. Kyllä meidän tulee kyetä tekemään pelaajia jotka menevät suoraan pääsarjoihin tai keksittävä toinen tapa tuoda pelaajia esille. Itse panostaisin pelaajien laatuun ja kyllä siihen kuuluu monipuolisuus.

-Snoopy-

[Tahtipuikot]

Siis miksi ei voi asettaa pelaajille tavoitteita, vaikka ne olisivatkin jopa epärealistisia?? Jos lähdemme siitä olettamuksesta, että jokainen pelaaja voi olla potentiaalinen ammattilainen, niin minkä takia me emme vaatisi heiltä myös asioita jotka antavat heille valmiuden olla sitä joskus?
Kyllä mielestäni pelaajan joka haluaa ammattilaiseksi täytyy pystyä pelaamaan aktiivisesti molemmilla jaloilla. Mikäli olet pelaaja joka pelaa keskikenttää tai topparia, niin kyllä sinun tulee kyetä antamaan murtava pallo ihan molemmilla jaloilla. Mistä lähtien on opetettu pelaajia, että sinun ei tarvitse antaa murtavaa palloa vaikka siihen olisi mahdollisuus, mutta mikäli peliasentosi on paremmalle jalalle väärä, voit jättää sen tekemättä?
Miten ihmeessä laitapakin ei tarvitse osata antaa ristipalloa painottomalle laidalle ja samalla paremmalla jalalla pystypallo prässilinjan ylös laitalinkille?
Sama kuin maalivahdin tulisi oppia kierrätys vain paremmalla jalalla? Hieman on hankalaa pelata ammattilaisena, mikäli palloa ei saa kierrätettyä toiselle laidalle kahdella kosketuksella? Mihin kierresuunnan antaminen on unohtunut?
-Snoopy-

Hyvää pohdintaa, mutta oletan ettei sinulla ole hirveästi kokemusta näistä asioista (voi olla liian hätäinen tulkinta). Totta kai pelaajalle voi asettaa tavotteita, jotka voivat tuntua joistakin liian kovilta. Mutta en näe mitään syytä miksi niitä tavotteita ei asetettaisi niihin asioihin jotka merkkaavat kaikkein eniten sinun pelipaikalle, sinun vahvuuksiin ja sinun heikkouksiin. Minulla on sellainen mielikuva etteivät pelaajat pysty tällä hetkellä laadukkaisiin suorituksiin edes paremmalla jalalla.

Nykyajan laitapakin ehkä tärkeimmät tehtävät ovat hyökkäyksien tukeminen, 1v1 tilanteet puolustus sekä hyökkäyssuuntaan sekä erilaiset keskitystilanteet. Näissä asioissa on jo ihan älyttömästi tekemistä että ne saadaan paremmaksi. Jos laitapakilla on esim erinomainen potkutekniikka niin hänelle voisin lähteä kehittämään keskityspalloja kahdella kosketuksella, sen jälkeen yhdellä kosketuksella, täydestä vauhdista, molemmilla jaloilla jne. Mutta jos vahvuudet ovat ihan jossain muualla niin miksi pelaajien pitäisi harjoitella samoja asioita? En usko että Messikään omatoimisesti harjoittelee pääpalloja, vaikka hän ei sitä osaisikaan.

[koera]

Mielummin yksi erinomainen jalka kuin kaksi keskinkertaista.

Ehkä näin, mutta toisaalta löytyy aika vahvaa näyttöä siitä, että heikomman jalan treenaaminen parantaa vahvemman jalan taitoja aluksi huomattavasti nopeammin kuin vahvemman jalan lisätreeni!

Eli toisin sanoen voidan ilman epäilyksen häivää todeta, että täysin yksijalkaiset kannattaa patistaa treenaamaan heikommalla jalalla suurimman osan ajasta. Huonomman jalan treenauksen hyöty paremmalle vähentyy kun jalkojen taitoero kaventuu, ja teini-iän ohittaneen pelaajan tottumuksia tosipeleissä voi olla hankala muuttaa. Eli sopiva annos väärän jalan painottamista on tapauskohtaista, mutta nappuloille ja täysin yksijalkaisille voi määrätä huoletta.

[Hossam Ramsu]

En tiedä, onko kyse silkasta päähänpinttymästä, mutta Saksasta on tuntunut tulevan pitkään paljon molempijalkaisia pelaajia, kuten Brehme, Matthäus, Hässler, Ballack, Hamann ja Lahm aivan muutamia mainitakseni.

Toki samalla voidaan ilman varsinaista pointtia todeta, että myös Mursun aikojen EOM-maajoukkue kuhisi vastaavia. Kolkka antoi kulmia molemmilla jaloilla, Miklun paremman jalan selviämisessä itselleni meni pitkään, minkä lisäksi myös Tainiolla ja Väyrysellä oli jokseenkin erinomaiset huonommat jalat. Puolustuksesta vastaavasti Hyypiältä ja Pasaselta lähti tarvittaessa pitkiä SYÖTTÖJÄ myös vasemmalla.

[Snoopy]

Hyvää pohdintaa, mutta oletan ettei sinulla ole hirveästi kokemusta näistä asioista (voi olla liian hätäinen tulkinta). Totta kai pelaajalle voi asettaa tavotteita, jotka voivat tuntua joistakin liian kovilta. Mutta en näe mitään syytä miksi niitä tavotteita ei asetettaisi niihin asioihin jotka merkkaavat kaikkein eniten sinun pelipaikalle, sinun vahvuuksiin ja sinun heikkouksiin. Minulla on sellainen mielikuva etteivät pelaajat pysty tällä hetkellä laadukkaisiin suorituksiin edes paremmalla jalalla.

Nykyajan laitapakin ehkä tärkeimmät tehtävät ovat hyökkäyksien tukeminen, 1v1 tilanteet puolustus sekä hyökkäyssuuntaan sekä erilaiset keskitystilanteet. Näissä asioissa on jo ihan älyttömästi tekemistä että ne saadaan paremmaksi. Jos laitapakilla on esim erinomainen potkutekniikka niin hänelle voisin lähteä kehittämään keskityspalloja kahdella kosketuksella, sen jälkeen yhdellä kosketuksella, täydestä vauhdista, molemmilla jaloilla jne. Mutta jos vahvuudet ovat ihan jossain muualla niin miksi pelaajien pitäisi harjoitella samoja asioita? En usko että Messikään omatoimisesti harjoittelee pääpalloja, vaikka hän ei sitä osaisikaan.

Nykyään sitä ja tätä...

Kyllä laitapakin nousut ovat tärkeässä roolissa, mikäli se kuuluun joukkueen tapaan pelata ja halutaan pelata nousevilla laitapakeilla. Vaikka se onkin nykyaikaa ei se ole pelin kokonaisuutta vaan rooleihin kuuluu ihan kaikkea. Samalla tavalla kuin esimerkiksi topparille tai mille tahansa keskikenttäpelaajalle, mutta kyllä edelleen pelin monipuolisuus on tärkeässä roolissa.

Olen jo aikoinaan pyrkinyt puhumaan siitä, että tekisin mielelläni joukkueen jossa jokaiselle pelipaikalle olisi siihen sopiva pelaaja, yksilöllinen pelaaja joilla kaikilla on yksilölliset ominaisuudet sekä taidot. Oli kyseessä sitten pituus ja fyysisyys, ketteryys ja nopeus, mutta itse toivoisin aina, että jokaisella pelaajalla on mahdollisuus pelata mahdollisimman monipuolisesti ja varsinkin niin, että mikään peliasento tai pelin kulkusuunta ei aiheuta pelaajalle ongelmia, eli ongelmia siitä ettei hän kykene antamaan esimerkiksi tilanteen laukaisevaa syöttöä heikommalla jalalla.

Itse en myöskään jaksa uskoa, että heikomman jalan treenaaminen olisi mitenkään pois vahvemman jalan kehittämisestä. Ihminen on tasapainoinen olento, mikä tarkoittaa puhtaasti sitä, että toimit paremmin kun hallitset kehosi kaikki osa-alueet mahdollisimman hyvin. Heikompi jalka näkyy kaikessa tekemisessä, aivan liikkeestä eteenpäin. Kävelläkseen sinun on opittava käyttämään molempia jalkoja, sama kuin juoksemista varten. Ei se poikkea mitenkään siitä, että sinun tulee osata käyttää heikompaa jalkaa palloteknisissä asioissa. On edes hullua ajatella, että voisin pelata laadukkaasti toispuoleisesti. Uskon vakaasti, että jokainen junnuvalmentaja näkee omassa joukkueessaan ne pelaajat jotka kykenevät pelaamaan molemmilla puolilla kenttää ja kykenevät esimerkiksi keskittämään molemmilla jaloilla. Jokainen varmasti tunnistaa omasta (tai seuraamastaan) junnujoukkueestaan ne parhaimmat keskikentän pelaajat jotka kykenevät antamaan ratkaisevia syöttöjä molemmille puolille. Itse ihaillen toppareita jotka kykenevät nousemaan jopa viimeiselle kolmannekselle asti ja siihen todellakin tarvitaan molempia jalkoja tai että topparit kykenevät antamaan syöttöjä laitalinkille niin että syöttö tulee aina sen puoleisella jalalla jonka kierre on pallottomalle pelaajalle oikea.

Ei vedetä oikeasti näihin keskusteluihin Messiä tai ketään muutakaan vastaavaa pelaajaa koska a) koko peli saatetaan rakentaa juuri hänen mukaansa b) peliä pelataan juuri hänelle ja hänen paremmalle puolelle sovitusti c) kaveri on niin aktiivinen, että hän myös hakeutuu paremmalle puolelle enemmän kuin muut d) hän toimii pelokkeena ja saa enemmän aikaa pelata kuin muut (oma ego on aika käsittämätön) ja e) kaveri osaa pelata aivan takuuvarmasti molemmilla jaloilla tarpeeksi hyvin ollakseen (todellinen) maailman paras jalkapalloilija.

Edit. uskoakseni jonkin verran on kokemusta...

-Snoopy-

[Kaihlamo]

Ehkä näin, mutta toisaalta löytyy aika vahvaa näyttöä siitä, että heikomman jalan treenaaminen parantaa vahvemman jalan taitoja aluksi huomattavasti nopeammin kuin vahvemman jalan lisätreeni!

Eli toisin sanoen voidan ilman epäilyksen häivää todeta, että täysin yksijalkaiset kannattaa patistaa treenaamaan heikommalla jalalla suurimman osan ajasta. Huonomman jalan treenauksen hyöty paremmalle vähentyy kun jalkojen taitoero kaventuu, ja teini-iän ohittaneen pelaajan tottumuksia tosipeleissä voi olla hankala muuttaa. Eli sopiva annos väärän jalan painottamista on tapauskohtaista, mutta nappuloille ja täysin yksijalkaisille voi määrätä huoletta.

Miksi se siirtovaikutus toimii vain toiseen suuntaan? Miten norjalaistutkimuksessa on poissuljettu se, ettei tutkimukseen osallistuneet pelaajat treenanneet "salaa" myös sitä parempaa jalkaa? Näihin kysymyksiin ei muuten ole vielä yksikään siirtovaikutuksesta luennoinut asiantuntija ole antanut vastausta.

Siitä olen samaa mieltä, että nappuloita voi huoletta laittaa tekemään molemmilla jaloilla kaikkea. Myöhemmin sitten yksijalkaisille heikomman jalan treenausta sen verran, että tulee toimeen sillä heikommalla jalalla niin että ei jää sen kanssa peleissä kiinni. Mutta noin muuten molempijalkaisuus niin, että molemmat jalat olisivat yhtä hyviä (tai lähes yhtä hyviä), on ymmärretty aika usein täysin väärin Suomessa. Yleensä kun se tarkoittaa nimen omaan sitä, että pelaajalla on keskinkertaiset jalat. Mielummin siis vahvempi jalka erinomainen ja heikompi jalka sellainen että tulee toimeen sen kanssa.

[Vikkelä vaihtomies]

En usko että Messikään omatoimisesti harjoittelee pääpalloja, vaikka hän ei sitä osaisikaan.

https://youtu.be/qTGTGnHIh6w

Ajassa n. 3:55 Messin puskutekniikkaa sellaisessa höntsässä kuin chämppärifinaali.  Kääpiö on hinkannut tuollaisia aivan varmasti tuhansia toistoja ja suurimman osan nimenomaan omalla ajalla. Jaa että miksi? Koska hän haluaa olla paras ja paras puskee palloa teknisesti hyvin tilanteen mahdollistaessa, vaikka olisikin jotain 160cm pitkä. Sillä 40cm pidemmällä topparilla toki on aikamoinen etu noissa, joten lähtökohtaisesti Messi ei ole boksissa laittamassa korkeita keskityksiä sisään, mutta Messi pitää huolen siitä, että tämänkaltaisten tilanteiden varalta hän osaa puskea. Tai potkaista oikealla jalalla, jos pallo tulee kohdalle

E: Suomalaisen pelaajatuotannon ongelma ei ole se, että liian hyvän perustekniikan ja pelikäsityksen harjoittelu kaikille typistäisi poikkeusominaisuudet erityisyksilöiltä pois, vaan nimenomaan se, että se perustaso ei ole niin hyvä, että poikkeusominaisuuksia päästäisiin hyödyntämään. Näin esimerkkeinä Petteri Forsell ja Eero Markkanen: molemmilla  erityisominaisuuksia jopa kv-mittakaavassa (paksulla potkutekniikka, heerolla liikkuvuus/nopeus kokoisekseen ukoksi), mutta maailman huipulle ei ole asiaa, kun perustekemisessä on tiettyjä puutteita

[kovis11]

Ei tarvitse kentällä kovin suuri älykkö olla, että huomaa jos vaikka sinun laidalla 1v1 tilanteissa kaveri hakee haaston aina oikealle jalalle. Huomattava etu siirtyy puolustavalle pelaajalle kun puuttuu yllätyksellisyys. Tietysti huipulle näyttää riittävän myös jos toistaa tarpeeksi laadukkasti muutamia asioita.

[Staggela]

Kyllähän tuo molempijalkaisuus tuo juuri sitä yllätyksellisyyttä. Jos vaikkaa vertaa Depay/Sturridge/Walcott pelaajiin kuten Wissam Ben Yedder/Neymar/Heung Min Son niin kyky tehdä hienoja juttuja vahvalla jalalla jää tasaisen suorittamisen taakse molemmilla jaloilla.

[Pussikalja]

Miksi se siirtovaikutus toimii vain toiseen suuntaan? Miten norjalaistutkimuksessa on poissuljettu se, ettei tutkimukseen osallistuneet pelaajat treenanneet "salaa" myös sitä parempaa jalkaa? Näihin kysymyksiin ei muuten ole vielä yksikään siirtovaikutuksesta luennoinut asiantuntija ole antanut vastausta.

Siitä olen samaa mieltä, että nappuloita voi huoletta laittaa tekemään molemmilla jaloilla kaikkea. Myöhemmin sitten yksijalkaisille heikomman jalan treenausta sen verran, että tulee toimeen sillä heikommalla jalalla niin että ei jää sen kanssa peleissä kiinni. Mutta noin muuten molempijalkaisuus niin, että molemmat jalat olisivat yhtä hyviä (tai lähes yhtä hyviä), on ymmärretty aika usein täysin väärin Suomessa. Yleensä kun se tarkoittaa nimen omaan sitä, että pelaajalla on keskinkertaiset jalat. Mielummin siis vahvempi jalka erinomainen ja heikompi jalka sellainen että tulee toimeen sen kanssa.

No. Oletkos Kaihlamo koskaan tavannut pelaajaa, jolla on erinomainen oikean jalan laukaus, siten ettei hänellä olisi vähintäänkin oikeajalkaisiin verrattuna hyvä vasemmanjalan potkutekniikka. Pelaaja jolla on kyky ampua niin puhtaasti, ettei pallo kierrä, hallitsee potkut myös kierteillä. Ja jos se hallitsee ne vahvemmalla jalalla, kykenee kyllä toki heikommalla tarkkuudella ja voimalla toteuttamaan ne myös vasemmalla jalalla. Et kyllä se kroppa peilaa opitun ja harjoitellun molempiin suuntiin. Sellaista pelaajaa ei tarvitse kuin rohkaista käyttämään myös vasenta, niin siitä tulee kelpo työkalu pelaamiseen. Hyvä ois harjotuttaa molempia niin paljon, ettei heikommasta jalasta tule este ratkaista laukaiseeko tai syöttääkö, että siihen luottaa niin paljon et se toimii. Se on edellytys pelata nopeasti, ei voi jäädä jalasta kiinni perus syötöt ja laukaukset. Se miksi aivan huiput tai osa niistä käyttää heikompaansa niin vähän ei johdu siitä, että heikompi jalka olisi huono. Niillä on ajattelu niin paljon nopempaa, et ne ehtii kääntää tilanteet vahvemmalle jalalle, huipuilla on aniharvoin pelatessa kiire.

[Oikea pakki]

Omasta jalkapallo"urasta" on aikaa reilu 20v ja kahdella jalalla pelaajia oli joukkueessa tasan 2. Yksi umpivasuri ja yksi umpioikeajalkainen oli joukkueessa ja pelipaikat jaettiin niin ettei herrojen heikompi jalka ollut kentän puolella. Pallollisesta harjoittelusta alle 10% oli molempijalkaista ja sen kyllä huomasi.
Itse sitten kiersin jokaisen pelipaikan kaksi jalkaisena ja kuitenkin sitten aina päädyin pakiksi, koska kukaan muu ei kelvollisesti paikkaa osannut hoitaa. Yksi suurin syy oli yksijalkaisuus. Myöskään uskallusta puolustaa ei monelta löytynyt. Itse olin joukkueen lyhimpiä pelaajia, mutta se ei menoa haitannut.
Molempaa jalkaa kannattaa harjoittaa eikä se huonomman jalan harjoittaminen heikennä sitä vahvempaa jalkaa. Nyt mitä olen katsellut niin nuoret 03-09 poikien jalat ainakin täällä lounaassa toimivat paremmin kuin aikoinaan omana peliaikanani.

Oma tyttäreni on oikeajalkainen, mutta jo alusta lähtien on kuljettanut palloa vasemmalla jalalla todella hyvin. Kuitenkaan laukaus ei lähde vasemmalla lähellekään yhtä hyvin kuin oikealla. Kuljetus oikealla on vähän heikompi (mutta huippua joukkueen sisällä). Varsinkin nuorelle motivoidulle pelaajalle kannattaa opettaa molempien jalkojen käyttöä ehkä jopa korostetusti sitä heikompaa.
Joukkueen pelaajista 75% ei osaa pelata heikommalla jalalla ollenkaan tai kosketukset ovat hallitsemattomia ja flipperiefekti on valmis. Kuljettaminen, syötön vastaanotto, syöttäminen, laukaisu, harhauttaminen käyttämällä heikompaa jalkaa. Tästä me ainakin olemme lähteneet liikkeelle.
Kyse on siis 09-10 ikäisistä.  Ja ei kannata suoraan verrata tyttöjen ja poikien harjoittelua. Poikien omatoimiharjoittelu on pääsääntöisesti 20-kertainen (vähintään) tyttöihin verrattuna.

[miniemit]

Uskon, että tuo enemmän poikkeus korvien välissä. Itse olen molempikätinen.(Oikea vahvempi) Tämän opin hyvin yksinkertaisesti sillä, että vaan kokeilin onnistuisiko asiat myös vasemmalla. En oikeastaan nähnyt juurikaan vaivaa asian eteen, joka päivä jotain pientä ja yhtäkkiä huomasin tekeväni asioita kummalla tahansa kädellä.
Varmasti kaikkia kannattaa kannustaa hiukan harjoittelemaan junnuna tuota, kun ei se harjoittelematta lähde, mutta kuinka paljon tuon eteen kannattaa uhrata tunteja, jos ei lähde?

[rivers]

Tytön kanssa toissa kesänä käytiin potkimassa suht usein ja jos oltiin vaikka 1h niin ehkä 10-15min potki oikeaan sijaan vasurilla eli ei nyt älyttömän paljon. Oppi nopsaan syöttään yhtä hyvin vasemmalla ja edelliskesänä anto jo kulmapotkuja ja vapareita molemmilla jaloilla. Ei ole mikään erityislahjakkuus futarina. Tuosta innostui kun huomasi kehityksen ja treenasi heikompaa jalkaa usein, mutta ajallisesti vähän.

[RPA]

Vasen jalka on aivan yhtä vahva ja liikkuva kuin toinenkin, mutta yksi neljästäkymmenestä potkusta lähtee edes kelvollisesti. Vika ei siis ole kehossa, vaan enempi mielessä. Olen huomannut vian olevan eniten tasapainossa - oikean jalan ollessa tukijalka en ole vakaa. Siinä vaiheessa kun tulee se potku, jalan saatto ja heijariosuus, menetän täydellisen tasapainon. Potkaiseminen ei tunnu millään tavalla luonnolliselta.

OP:lle. Tukijalan merkitys on olennainen, eikä pelkästään potkussa vaan toki pallon käsittelyssä esim suojauksessa. Tukijalka tekee kehon tasapainon ja stabiliteetin joka vaikuttaa suoraan myös potkun liikerataan ja voimantuottoon. Tukijalan lihashermojärjestelmän ja staattisen voimantuoton puutteet johtaa “energiavuotoon” potkussa joka näkyy käytännön tasolla epäpuhtaana osumana ja heikompana potkutehona. Kuten sanoit, että vasurin potkusi lähtee vain harvoissa episodeissa hyvin johtuu tod.näk näistä tukijalan puutteista. Tukijalan tulee toimia vakaana ankkurina jonka varaan lantion ja ylävartalon on hyvä kiertyä. Tästä kierrosta tulee suuri osa voimaa. Edelleen, jalan liikkuessa eteen ja taakse kehon tasapainoon vaikuttaa myös merkittävästi tuki- ja potkaisevan jalan proprioseptiset sensorit nilkassa, polvessa ja lantiossa.

Ja jos nyt ajatellaan laajemmin, niin tuohan on ongelma. Molempijalkainen jalkapalloilija on aina hyödyllisempi kuin yksijalkainen, olettaen, että ovat molemmat siis toisella jalallaan aivan yhtä hyviä. Miten kehittäisitte tuota? Mitä tuolle on tehtävissä ja miten?

Huipputasolla monijalkaisuus on hyvin kompleksinen kokonaisuus.  Sinun kohdallasi jos tilanteesi on, että puhutaan jostain harrastetasosta ja vasurisi on ollut epävarma olet todennäköisesti rakentanut luonnollisen pelitavan pelata ilman vasuria. Nyt jos alat tätä väkisin muuttamaan ja pakotetusti käyttämään voi se todellisuudessa hidastaa päätöksentekoa ja vaikeuttaa peliäsi. Eli vaikka harjoittelisit vasuria kesäprojektina yritä pelata kuten aina ennenkin ja anna vasurin ratkaisujen tulla pelitilanteisiin mukaan luomuna ("siittä olisi ollut pakko vetää vasurilla.."). Myös tilanteet esim vasuria käyttäen voit kääntyä pois vastustajasta ja jatkaa peliä sujuvasti vasurilla ovat jo isoja "mullistuksia".

Heikompaa oikeaa tukijalkaa voit kehittää seisomalla yhdellä jalalla, haastetta saat laittamalla silmät kiinni ja käyttämällä tasapainotyynyä. Dynaamisuutta saat harjoittelemalla pallon suojaamista ja pyörimistä pallon kanssa ja ympärillä käyttäen heikompaa tukijalkaa. Voimatasapainoa hakisin ihan vain askelkyykyillä ja sitten kun ne ovat vakaita käsiin painoa ja kokeile koskettaa sivuilta takajalkaa. Itse potkimista tarvitaan ylläri myös. Ne auttavat tukijalan sijoittamista oikeaan paikkaan suhteessa palloon ja kaikkeen edellä mainittuun. 

Miten juniorijoukkueissa harjoitellaan nykyään huonomalla jalalla? Juniori-iässähän tuo olisi parasta opetella. Molempijalkaisuus oli ainakin omana junnuaikanani(90-luku) harvinaista, harvalla oli yhtä hyvät molemmat jalat. Tuota harjoiteltiin vain vähän, joskus vetoharjoituksissa muutama vastari ja muutama paikaltaan potkaistiin väärällä jalalla. Onko eteenpäin menty?

Aika laaja kysymys. Muistelisin lukeneeni jonkun pelurin käyttäneen heikompaa jalkaa välituntipeleissä ja vastaavissa pihapeleissä heikompia vastustajia vastaan. Mielestäni hyvä tipsi monelle junnulle ja muistutus, että fiilauksilla voit saada hyvät pelit vaikka missä ryhmässä.

Itse olen ajatellut ottaa kesän projektiksi vasemman jalan potkun/syötön parantamisen niin hyväksi kuin se vain onnistuu. Nyt kun kentät  ovat lumen alla ja ulkona ollaan pakkasen puolella, niin tarkoitus olisi harjoitella liikerataa, niin kauan kunnes siitä tulisi luonnollisen tuntuinen. Joka päivä.

Onnea matkaan ja muista se tukijalan tärkeys eikä pelkästään vasurin "liikerata".

[KVilho]

...Sinun kohdallasi jos tilanteesi on, että puhutaan jostain harrastetasosta ja vasurisi on ollut epävarma olet todennäköisesti rakentanut luonnollisen pelitavan pelata ilman vasuria. Nyt jos alat tätä väkisin muuttamaan ja pakotetusti käyttämään voi se todellisuudessa hidastaa päätöksentekoa ja vaikeuttaa peliäsi. Eli vaikka harjoittelisit vasuria kesäprojektina yritä pelata kuten aina ennenkin ja anna vasurin ratkaisujen tulla pelitilanteisiin mukaan luomuna ("siittä olisi ollut pakko vetää vasurilla.."). Myös tilanteet esim vasuria käyttäen voit kääntyä pois vastustajasta ja jatkaa peliä sujuvasti vasurilla ovat jo isoja "mullistuksia".
..

Sattuneesta syystä olen miettinyt tätä asiaa enemmänkin. Ei taaskaan aivan 100% osu aiheeseen, mutta kuulostaa siltä että nimim. RPA tietänee asiasta ja siksi päätin hyödyntää tilaisuuden kysyä.

Ollen ymmärtänyt että aika pieni lapsi jo tiedostaa sen kumpi kätinen on ja hän toimii ja rakentaa toimintamallit tästä näkökulmasta. Tämä pätee myös jalkapalloon. Tämä rajoittaa ajattelua ja ratkaisumalleja myös muilla elämän alueilla.

Mitä jos lapsi on molempikätinen (ambidekstria)? Miten ja kuinka paljon vaikuttaa esim. jalkapallossa. Nykyinen näkemys taittaa olla että oppii käsittelemään palloa ja mm. potkaisemaan helposti molemmilla. Pitänee sisällään myös tuon mitä kirjoitit tukijalasta.

Itse väitän että vaikuttaa syvemmin kuin nämä teknismotoriset asiat. Voisiko olla molempikätinen (ja siis myös jalkainen) hahmottaa pelin alusta asti monipuolisemmin, koska kätisyys ei rajoita ajattelua millään lailla eikä sitä miten peliä ajattelee ja ratkaisuja hakee. Voisiko vaikka sanoa että näkeen pelin "stereona" (parempaa käsitettä en tähän hätään keksi)? Vaikka ihan pieni lapsi opettelisi pelaamaan molemmilla jaloilla hyvin, ei millään kuitenkaan voi vaikuttaa aivojen tasolla esim. ajatteluun ja ratkaisumalleihin.

Toki kaksikätisillä on enemmän mm. ADHD:ta ja keskittymisvaikeuksia, eli voihan olla että hyöty on +-0.

Voisiko tässä olla perää?

[RPA]

Ihan mielenkiintoista pohdintaa ambidekstriasta ilmiönä. En ole kuitenkaan tämän asiantuntija ja juurikaan edes käyttänyt kyseistä ilmaisua. Kokemukseni rajoittuu molempijalkaisiin pelaajiin joista aiheen suhteen erikoisin eräs joka lisäksi kirjoitti vasurilla, mutta heitti palloa oikealla.  Sinällään tämän asianhan voi niputtaa yksilön biologisen pohjan eroavaisuuksien sateenvarjon alle ja todeta, että syntymässä saadut ominaisuudet aivojenkin suhteen ovat erilaisia. Toisin sanoen, itselleni on enemmän mielekästä keskittyä toiminnan ja harjoittelun vaikutusten tutkimiseen ja pohdiskeluun, niihin kun voi suoriltaan vaikuttaa ja ilman niitä mitkään biologiset pohjatkaan kuten "stereonäkymä" eivät maksimoidu.

[Billy the Badger]

Toki kaksikätisillä on enemmän mm. ADHD:ta ja keskittymisvaikeuksia, eli voihan olla että hyöty on +-0.

No helvetti, tässäkö sitten tuli oman jalkapalloilijan uran lopettamisen syy selville näin vähän alle parikymmentä vuotta jälkikäteen. Eipä kyllä tuo vasen jalkakaan koskaan suuremmin asiasta hyötynyt.

[Nigel Kugelschfeir]

Sattuneesta syystä olen miettinyt tätä asiaa enemmänkin. Ei taaskaan aivan 100% osu aiheeseen, mutta kuulostaa siltä että nimim. RPA tietänee asiasta ja siksi päätin hyödyntää tilaisuuden kysyä.

Ollen ymmärtänyt että aika pieni lapsi jo tiedostaa sen kumpi kätinen on ja hän toimii ja rakentaa toimintamallit tästä näkökulmasta. Tämä pätee myös jalkapalloon. Tämä rajoittaa ajattelua ja ratkaisumalleja myös muilla elämän alueilla.

Mitä jos lapsi on molempikätinen (ambidekstria)? Miten ja kuinka paljon vaikuttaa esim. jalkapallossa. Nykyinen näkemys taittaa olla että oppii käsittelemään palloa ja mm. potkaisemaan helposti molemmilla. Pitänee sisällään myös tuon mitä kirjoitit tukijalasta.

Itse väitän että vaikuttaa syvemmin kuin nämä teknismotoriset asiat. Voisiko olla molempikätinen (ja siis myös jalkainen) hahmottaa pelin alusta asti monipuolisemmin, koska kätisyys ei rajoita ajattelua millään lailla eikä sitä miten peliä ajattelee ja ratkaisuja hakee. Voisiko vaikka sanoa että näkeen pelin "stereona" (parempaa käsitettä en tähän hätään keksi)? Vaikka ihan pieni lapsi opettelisi pelaamaan molemmilla jaloilla hyvin, ei millään kuitenkaan voi vaikuttaa aivojen tasolla esim. ajatteluun ja ratkaisumalleihin.

Toki kaksikätisillä on enemmän mm. ADHD:ta ja keskittymisvaikeuksia, eli voihan olla että hyöty on +-0.

Voisiko tässä olla perää?

Aidosti molempikätisiä on niin vähän ettei niistä saa edustavaa otosta. Varhaiskasvatuksessa ainakin aletaan vahvistamaan toista puolta jossain vaiheessa jos ei ala itsestään kätisyys tulla esille, esim meidän poika käyttää edelleen molempia käsiä mutta ehkä se vasen puoli kuitenkin tuntuu sille helpommalta.  ADHD ei ole sinänsä este jalkapallossa menestymiseen kunhan sen energian saa kohdistettua oikein. Tosin niiden tapauksessa ongelmaksi voi muodostua se ettei kiinnosta mikään muu kuin jalkapalloilu.

Vanhemmalla tyttärelle on opetettu vasurin käyttö ja hiljalleen on saanut siirrettyä sen peleihin. Isoin haaste on ollut se ettei peleissä aina käännä oikealle jalalle vaan käyttää sitä vasuria myös. Nuorempi poika on taas vasuri jo valmiiksi mutta on sen verran pieni vielä ettei voi sanoa miten oikean jalan käyttö onnistuu.

[KVilho]

Aidosti molempikätisiä on niin vähän ettei niistä saa edustavaa otosta. Varhaiskasvatuksessa ainakin aletaan vahvistamaan toista puolta jossain vaiheessa jos ei ala itsestään kätisyys tulla esille, esim meidän poika käyttää edelleen molempia käsiä mutta ehkä se vasen puoli kuitenkin tuntuu sille helpommalta.  ADHD ei ole sinänsä este jalkapallossa menestymiseen kunhan sen energian saa kohdistettua oikein. Tosin niiden tapauksessa ongelmaksi voi muodostua se ettei kiinnosta mikään muu kuin jalkapalloilu.

Vanhemmalla tyttärelle on opetettu vasurin käyttö ja hiljalleen on saanut siirrettyä sen peleihin. Isoin haaste on ollut se ettei peleissä aina käännä oikealle jalalle vaan käyttää sitä vasuria myös. Nuorempi poika on taas vasuri jo valmiiksi mutta on sen verran pieni vielä ettei voi sanoa miten oikean jalan käyttö onnistuu.

Tähän liittyy monia näkökulmia eikä vain kätisyys / jalkaisuus. Yksi näkökulma on se, että voiko ei-ambidekstra edes ymmärtää miten molempikätinen saattaa asiat hahmottaa ja ymmärtää, sanotaan nyt vaikka jalkapallossa? Pystyykö ihan tavalllisen (joko vasen- tai oikea kätinen) yksipuolisen näkökulman omaava valmentaja oikeasti ymmärtämään asiaa tai opastaa ko. erikoiskyvyn hyödyntämisessä? Veikkaan että yhtä paljon kuin vaikka se yksisilmäinen stereonäöstä.

Taitaa about prosentti ihmisistä olla aidosti kaksikätisiä. Futiksen ihan terävimmässä kärjessä uskon olevan ihmisiä joilla on todennäköisesti useampi vastaavanlainen ominaisuus joka mahdollistaa pelaaminsen huipulla. Mulle on tullut kuva että tämmöiset ei meikäläisiä valmentajia voisi vähempää kiinnostaa, mikä tuntuu vähän erikoiselta.

[Hegetsu]

Jos noin 1% olisi aidosti kaksikätisiä, niin meidänkin seurassa se tarkoittaisi sitä että jokaisessa aloittavassa ikäluokassa ei tällaista pelaajaa tilastollisesti olisi ja aloittavasti ikäryhmästä ei oikein voi sanoa mitään kun ovat varsin pieniä.

Kun mennään tuonne 8 vuotiaiden ikäryhmiin tilastollisesti joka toisessa ikäryhmässä olisi (tai voisi olla) tällainen aidosti kaksikätinen (ja jalkainen) niin se kyllä menisi valmentajilta ohi ja huonoimmillaan molempijalkaisuus (on muuten fiksumpi sana tässä yhteydessä kuin kaksijalkaisuus) menisi täysin ohi jos pelaaja ei olisi kummallakaan jalalla "kärkiryhmää" eli todettaisiin pelaajan olevan motorisesti keskiryhmää eikä nähtäisi sitä että on "heikommalla" jalalla selvästi vertailuryhmää parempi.

[KVilho]

Jos noin 1% olisi aidosti kaksikätisiä, niin meidänkin seurassa se tarkoittaisi sitä että jokaisessa aloittavassa ikäluokassa ei tällaista pelaajaa tilastollisesti olisi ja aloittavasti ikäryhmästä ei oikein voi sanoa mitään kun ovat varsin pieniä.

Kun mennään tuonne 8 vuotiaiden ikäryhmiin tilastollisesti joka toisessa ikäryhmässä olisi (tai voisi olla) tällainen aidosti kaksikätinen (ja jalkainen) niin se kyllä menisi valmentajilta ohi ja huonoimmillaan molempijalkaisuus (on muuten fiksumpi sana tässä yhteydessä kuin kaksijalkaisuus) menisi täysin ohi jos pelaaja ei olisi kummallakaan jalalla "kärkiryhmää" eli todettaisiin pelaajan olevan motorisesti keskiryhmää eikä nähtäisi sitä että on "heikommalla" jalalla selvästi vertailuryhmää parempi.

Näinhän se on. Toisaalta jos halutaan oikeasti huippuja, niin nämä tämmöiset pitäisi tunnistaa ajoissa.

Pointtina kuitenkin edelleen myös se että aidosti kaksikätinen lapsi ei tulisikaan todennäköisti näkyviin kentällä molempijalkaisuutena vaan poikkeuksellisena liikkumisena tai pelin hahmottamisena tmv.

Todennäköisesti tämmöine lapsi sysättäisiin pois kilparyhmästä tai mielellään koko seurasta, jos olisi vaikka vähän hankaluuksia keskittyä tmv.