Tämä rapo tulee vähän myöhässä, mutta parempi kai näin kuin ei lainkaan. Painotin rapossa varsinaisten ottelutapahtumien sijaan käytännön asioita, joista toivottavasti on jotain iloa samantyylistä reissua suunnitteleville.
EnnakkovalmistelutJo heti otteluohjelman julkaisemisen jälkeen valittu ajankohta vaikutti parhaalta vaihtoehdolta töiden ja kahden ottelun näkemisen kannalta. Ensimmäinen käytännön järjestely oli lentolippujen varaaminen syyskuussa. Uskalsimme tehdä tämän, koska otteluohjelman puitteissa näytti mahdottomalta, että matseja voitaisiin televisiointien takia siirtää valitsemiemme päivien ulkopuolelle. Tässä kohtaa veikkasimme väärin, mutta onneksi se oli Spurs-Chelsea, joka siirrettiin torstaille, joka oli siis meidän paluupäivämme.
Hotellit, junat ja bussit varasimme heti, kun ajankohdan tv-siirrot varmistuivat. Viimeinen vaihe, eli lippujen hankinta, suoritettiin heti, kun liput tulivat kyseisten seurojen verkkosivuilla avoimeen myyntiin. Ensimmäisen Newcastle-matsin ja Man City-matsin liput tulivat postissa, muut piti käydä hakemassa lipputoimistosta.
PerjantaiOma matkani alkoi varhain aamulla Helsinki-Vantaalta, josta Finnarin operoimalla Air Francen -lennolla Pariisiin. CDG:llä olivatkin vastassa paikalliset jouha-joukot, mutta kyse ei ollut pahamaineisen Pohjoiskaarre-kannattajan saapumisesta maahan vaan lentokentä turvahenkilöstön aloittamasta työtaistelusta. Lakko Ranskassa – kuinka omaperäistä!
CDG:n huonon maineen vuoksi valitsin yhden ja kuuden tunnin vaihtojen väliltä jälkimmäisen. 2E-terminaali osoittautuikin varsin väljäksi viihtyisäksi: kauppoja oli monipuolisesti, mutta ruokapaikkojen määrä ja laatu jättivät aika paljon toivomisen varaa. Varsinkin, kun olin ajatellut käyttää suuren osan ajasta syömällä ja juomalla hyvin.
Lento Newcastleen lähti lähes ajallaan.
Perillä oli edessä matka ensimmäiseen majoituskohteeseen: keskustasta muutaman kilometrin verran länteen sijoittuva The Brighton. Kävelymatka oli St. James’ Parkin metroasemalta noin 15 minuuttia (ylämäkeen) ja paikallisbussi meni saman matkan (ja lähes ovelta ovelle) noin viidessä minuutissa.
The Brighton osoittautui hieman nuhjuiseksi, mutta lähes toimivaksi B&B-mestaksi. Huone oli melko pieni ja kylmä. Yhteiset vessa-/suihkutilat olivat siistit ja toimivat lukuunottamatta normaalia epävarmuutta lämpimän veden suhteen. Huoneen oven lukon kanssa sai olla todella tarkkana. Asiasta ei mitenkään varoitettu vaan onnistuimme frendini kanssa lukitsemaan itsemme sisään, kun ovi meni takalukkoon. Pienellä väkivallalla ovi saatiin kuintekin väännettyä auki lukkoa tai ovea vahingoittamatta. Tämä jälkeen selvisi, että kikka oli kääntää avainta vain sen verran kuin on tarpeen eikä missään nimessä kokonaan ympäri. Full English Breakfast kuului hintaan, vaikka Hotels.comin varausjärjestelmä aikanaan väitti, ettei kuuluisi.
Kokonaan oma lukunsa oli paikan omistaja (tai jos ei omistaja, niin ainakin äijä, joka tuntui olevan siellä töissä 24/7). Pitkään jatkunut tupakointi oli sen verran verottanut kaverin keuhkoja, että jo pelkkä seisominen vaikutti olevan liikaa. Se ei kuitenkaan hidastanut tahtia, vaan juttua riitti enemmän kuin tarpeeksi. Säästä aloitettiin ja sitten päästiin futikseen. Mies harmitteli vieläkin kovasti sitä, että Etelä-Afrikan reissu oli jäänyt väliin, kun vaimo oli jäänyt auton alle. Nyt oli kovasti lähdössä parin vuoden päästä Brasiliaan. Jalkapallosta päästiin lopulta liikakansoitukseen ja siihen kuinka kolmas maailmansota olisi hänen mielestään kovin tervetullut karsimiskeino. Alkoi tosin sitten pohtia, että mahtaisiko moinen riittää, kun ei se Hitlerkään juuri saanut väestönkasvua hidastettua.
Joka tapauksessa kaksi yötä meni tuolla ihan hyvin, mutta pidemmäksi ajaksi kannattaa ehkä panostaa johonkin vähän viihtyisämpään.
Illalla tapasin ei-foorumisti frendini Strawberry-pubissa, jonne hän saapui muutaman sattumalta samalla koneella kaupunkiin saapuneen foorumistin kanssa. Naks, Naks...
LauantaiLauantaina ohjelmassa oli käytännössä ainoastaan Swansea-matsi. Sitä ennen pyörittiin vähän kaupungilla ja käytiin tsekkaamassa, mitä uutta Back Pagen ja Newcastlen fanimyymälän valikoimiin oli tullut. Sitten prematch pintit ja sämpylät Strawberryssä ja kohti stadionia.
Ottelun alla pidettiin lyhyt muistotilaisuus Gary Speedille.
Itse matsi oli lähes täysin Newcastlen hallinnassa, mutta Swansea pystyi pitämään maalinsa puhtaana ja ansaitsi pisteensä, vaikkei saanut laukaustakaan kohti Krulin maalia. Istuimme itäkatsomon pohjoispäädyssä, joten varsinkin ensimmäisellä puoliajalla saimme seurata läheltä Obertanin harvinaisen onnistunutta (tai ainakin aktiivista) pelaamista.
Matsin jälkeen oli hieman tyhjä olo. Aiemmilla reissuilla tutuksi tullut tasapelikirous (viidestä aiemmasta matsista peräti kolme) tuntui jatkuvan. Eikä tällä kertaa tullut edes maaleja! Se hieman lohdutti, että seuraava yritys olisi jo muutaman päivän päässä.
SunnuntaiAamulla varhain jätimme The Brightonin ja menimme bussilla rautatieasemalla. Sieltä juna ensin Yorkiin, josta ei tullut nähtyä muuta kuin maailmanpyörä asemalaiturilta. Toisella junalla jatkettiin sitten Manchesteriin ja yllätykseksemme yhden tunnelin jälkeen maisema oli muuttunut valkoiseksi.
Manchesteriin päästyämme kävimme heittämässä kamat hotellille. Holiday Inn Oxford Roadilla oli kaikin puolin hyvä ja moderni perustason hotelli. Sen minkä se tunnelmassa hävisi The Brightonille otettiin takaisin toimivuudessa ja mukavuudessa.
Sitten olikin aika lähteä talsimaan kohti Etihad Stadiumia. Matka osoittautui maisemiltaan melko tylsäksi, mutta onneksi sää oli upea. Olimme melko ajoissa paikalla, mutta Etihadin ympäristö osoittautui aikamoiseksi pettymykseksi. Emme löytäneet urheilukeskusten viidakosta perinteisiä pubeja ja ainoa ruokapaikkakin tuntui olevan McDonald’s. Stadionin kupeessa oli toki kiitettävästi kaljatelttoja ja muuta tapahtumatorimeininkiä, jota ei tosin tässä seesteisessä kuvassa näy...
Itse stadionkin oli varsin hieno, moderni ja toimiva. Pienen miinuksen voisi antaa siitä, että katto piti äänen ja tunnelman hyvin sisällä, mutta aiheutti sen, että chantit muuttuivat hetkessä epämääräiseksi mylvinnäksi. Tai ainakin piippuhyllylle se kuulosti siltä.
Ottelu oli kerrassaan upeaa katsottavaa. Mieletön tempo ja taito tekivät kokemuksesta todella viihdyttävän. Paljon upeita syöttäjä ja komeita maalipaikkoja. City teki matsin ainoan maalin, mutta se ei juurikaan haitannut. Tätä ottelua olisi katsonut mieluusti vaikka toisen 90-minuuttisen heti perään. Voin muutenkin täysin epäröimättä sanoa, että kyseessä oli ylivoimaisesti kovatasoisin jalkapallo-ottelu, jonka olen livenä nähnyt.
Vaikka Man City on rahalla kasattu joukkue ja stadionin kliininen ympäristö tuki tätä “historiatonta” fiilistä, oli hauska nähdä katsomossa, kuinka intohimoisia kannattajia seuralla on. Tunnelma oli kerrassaan mainio. Matka stadionilta takaisin kaupunkiin sujui liukastellen, sillä kirkas päivä oli muuttunut pimeäksi pakkaseksi. Autot ja ihmiset olivat todella suurissa vaikeuksissa, vaikka suomalaisittain kyseessä olivat ihan tavanomaiset olosuhteet.
Toisin kuin tavallisesti Newcastlessa, Manchesterin keskustassa ei enää illalla näkynyt juuri merkkiäkään siitä, että kaupungissa oli pelattu matsi. Toki kyseessä oli sunnuntai-ilta ja onhan kaupunkikin selvästi isompi.
MaanantaiReissun ainoa matsiton päivä. Yorkissa olisi ollut tarjolla Conference-matsi York-Kidderminster, mutta totesimme, ettei se ole edestakaisen junamatkan arvoinen.
Suuntasimme katsastamaan Old Traffordia. Matka meni kätevästi Metrolinkillä, joka on jonkinlainen paikallisjunan ja ratikan välimuoto. Stadionilla painelimme sateen vuoksi suoraan sisälle ja ostimme liput museoon ja stadionkierrokselle. Järjestely meni siten, että museossa odotettiin oman kierroksen alkua. Meille odotettavaa tuli noin 40 minuuttia, mikä oli ehkä hieman niukasti, sillä museo oli melko laaja ja kohtuu kiinnostava, vaikka Man Utd nostaa foorumille kirjoittaneella pikemminkin niskakarvat kuin hymyn. Tulipahan opittua sekin, mistä se englanninkielessä maaotteluista käytettävä sana “cap” on saanut alkunsa.
Kierros oli varsin tavanomainen ja stadion suuri, mutta jotenkin kuluneen ja vähän ränsistyneen tuntuinen. Sisällä ei näkynyt samanlaista kasvojenkohotusta kuin stadionin edustalla.
Iltapäivä päivä menikin sitten Arndale-ostoskeskuksessa joululahjoja ja vaatteita katsellen. Ja ilta syöden ja juoden kaupungilla.
TiistaiAamusta kiertelimme vielä vähän kaupungilla. Kävimme muun muassa pääsymaksuttomassa Mosi-museossa. Ensimmäinen halli oli tekniikasta kiinnostuneelle hyvin mielenkiintoinen, sillä siellä esiteltiin teollistumisen ja esimerkiksi höyrykoneiden historiaa. Enpä sitäkään tiennyt, että Manchesterissa on ollut laaja energian jakeluun tarkoitettu paineilmaverkosto. Toinen rakennus oli täynnä lentokoneita.
Iltapäivästä lähdimmekin sitten paikallisjunalla kohti Blackburnia. Liput ostimme automaatista, jossa tuli opittua taas jotain uutta. Juna oli jo lähdössä, joten kahmaisin mukaani kolme ensimmäistä lippua luullen, että siinä oli kaikki (VR-tyyliin: kaksi menopaluuta ja kuitti). Vasta junassa huomasimme, että siinä olikin kaksi menolippua ja yksi paluulippu. Toinen paluulippu ja kuitti jäivät kiireessä sinne. Onneksi taloudellinen tappio ei ollut kovin suuri.
Blackburnissa satoi, joten kaupungista jäi aika rajoittunut kuva. Ainakin siellä oli iso ja sokkeloinen ostoskeskus. Myöhäisen ja kostean pubilounaan jälkeen lähdimme vaeltamaan kohti Ewood Parkia. Matka oli varmaan samaa luokkaa kuin Manchesterin keskustasta Etihadille: kävellen noin 30-40 minuuttia. Ewoodin lähistöltä löysimme perinteisen pubin, joka oli tupaten täynnä Rovers-kannattajia.
Stadion oli varsin perinteinen ja toimiva brittistadion. Meidän paikat olivat pääkatsomon yläosissa, joissa tunnelma oli yllättävän rauhallinen, mutta näkyvyys kentälle erinomainen.
Otteluahan oli etukäteen mediassa ennakoitu Coylen ja Keanin väliseksi kuolemankamppailuksi, jonka häviäjä saisi potkut. Tunnelma olikin läpi ottelun melko jännittynyt. Kotikatsomo suorastaan raivostui, kun Bolton meni jo viiden minuutin pelin jälkeen johtoon. “Kean out!” raikasi ja ympäri stadionia alkoi ilmestyä keltaisia paitoja, joissa toivotettiin kaikkea ikävää Keanille ja Venky’sille. Ja hetken kuluttua kotikannattaja yhtyivät vierasfanien Keanille osoittamaan lauluun “You gonna get sacked in the morning!”.
Päätykatsomossa tilanne meinasi karata käsistä, kun järjestysmiehet yrittivät hakea sieltä pois Kean Out! -lakanan. Lakana heitettiin kuitenkin nopeasti syvemmälle katsomoon, joten poliisit ja järjestysmiehet antoivat asian olla.
Keanilla ei muuten ollut ihan hirveästi asiaa pelaajilleen puoliajalla, sillä Blackburn palasi jo noin kymmenen minuutin jälkeen kentälle seisoskelemaan ja pallottelemaan.
Tästä huolimatta tai sen vuoksi Blackburn piristyi hieman ja Yakubu saikin tehtyä kavennusmaalin. Ottelu päättyi 1-2.
Ottelun jälkeen stadionin pääuloskäynnillä oli käynnissä kiivas mielenosoitus, jossa laulamalla ilmoitettiin, etteivät aio häipyä ennen kuin Kean lähtee. Mahtavatko olla yhä siellä?
Toisenlaista jälkimeininkiä toditimme Blackburn-Manchester-junassa, joka kulki Boltonin kautta ja oli tupaten täynnä laulavia ja meuhkaavia teini-ikäsiä vieraskannattajia. Paras chantti tuli junan saapuessa Boltoniin, kun stadionilla useasti laulettu “Blackburn is a shithole, I wanna go home” muuttui muotoon “Bolton is a shithole, I wanna go back”.
KeskiviikkoTaas oli aikainen herätys ja lähtö. Kamat raahattiin Shudehillin bussiasemalle, jossa hyppäsimme ja aiemmilla reissuilla luotettavaksi ja edulliseksi osoittautuneen Magabusin kyytiin. Ja neljä tuntia myöhemmin olimmekin taas Newcastlessa!
Ensin kävimme tekemässä ostoksia seuran myymälässä ja sitten lähdimme heittämään kamoja hotellille. Viimeiseksi yöksi olimme valinneet Doubletree-lentokenttähotellin, koska foorumillekirjoittaneen kone Pariisiin lähti torstaiaamuna jo hieman kuuden jälkeen. Hotellista ei ole paljoa sanottavaa, mutta ihan laadukkaalta se vaikutti ja sijainti lentokentän suhteen oli kerrassaan erinomainen.
Ennen matsia pyörimme vielä kaupungilla ja kävimme perinteisillä pinteilla Strawberryssa.
Tällä kertaa meillä oli liput Gallowgaten päädyn yläkertaan.
Ottelu oli erittäin viihdyttävä: paljon maaleja ja maalipaikkoja molempiin päihin. Newcastlen puolustus ei kuitenkaan ollut terävimmillään ja WBA sai hyödynnettyä tämän ottaen voiton lukemin 3-2. Newcastlen osalta mieleenpainuvimmat asiat olivat Demba Ban upea vaparimaali ja erittäin hyvin pelannut Haris Vuckic.
Matsin jälkeen vielä parit pintit kaupungilla ja sitten metrolla kohti lentokenttää.
TorstaiLiian aikainen herätys ja sitten kohti kotia. Frendini oli valinnut hieman kalliimman ja myöhäisemmän lennon ja jäi vielä nukkumaan. Oma lentoni kulki saman kaavan mukaan kuin tullessa: Pariisin kautta kuuden tunnin odotuksella.
Menomatkalla CDG:n ostosmahdollisuudet näyttivät niin hyviltä, että olin ajatellut tehdä suuren osan joululahjaostoksista paluumatkalla. Harmi vain, etten ollut huomannut silloin kuinka suuri ero 2E- ja 2D-terminaalien kauppatarjonnassa oli. Paluumatkan 2D-terminaali osoittautui täysin CDG:n huonon maineen veroiseksi: pieni, ahdas, tukkoinen... Kauppoja ei ollut montaa: kaksi lähes identtistä (ja pientä) Tax Free -myymälää sekä kioski. Ravintolatarjontakin oli varsin onneton.
CDG onnistui muuten pettämään vielä kerran Helsinki-Vantaalla: laukku oli jäänyt jonnekin sinne pyörimään ja tuli lähetin mukana kotiin vasta perjantai-iltana.
*****
Yhteenveto kuluistaLennot: 185 euroa
Yöpymiset: 391 euroa (Tämä tosin jaettiin kahdelle)
Matsiliput: 144 euroa (57 euroa Cityn matsista, Newcastlen matsit 32 ja 37 euroa, Blackburnin matsi vaivaiset 18 euroa)
Newcastle-Manchester -juna: 19 euroa
Manchester-Newcastle -bussi: 4 euroa
Eli oma reissuni ilman ruokia, ostoksia ja paikallisliikenteen lippuja maksoi noin 550 euroa. Paljonkohan valmismatkatoimisto veloittaisi neljän matsin Valioliiga-reissusta?
