Kuva vuodelta 1934. Ottelu oli jo ottanut paikkansa roomalaisten sydämistä, mutta lisämaustetta haettiin omalla pamfletilla. Vaikka näin sata derbyä myöhemmin media voi turvautua erilaiseen volyymiin kuin radioon ja paperiin ovat tunteet samat. Juuri niin mustavalkoiset kuin kuva yllä näyttää.
LAZIOLazion kausi on ollut taattua taivaansinistä vuoristorataa. Hämmentävää kyllä seura on yhä edelleen, valtavan loukkaantumissuman, valmentajan kahden eronpyynnön ja totaalisesti epäonnistuneen välimercaton jälkeen sarjassa jaetusti kolmantena. Ja joka hetki, kun on tehnyt kipeää ovat kannattajat muistaneet lokakuun 16. päivän, kun pelikello näytti 92:30. Silloin Matuzalemin jalasta lähti ratkaiseva läpisyöttö Kloselle. Loppu on niin sanotusti derbyhistoriaa.
Vielä viikko sitten oli epäselvää, kuka Laziota derbyssä valmentaa. Dramaattisten vaiheiden jälkeen Edoardo Reja päätyi vetämään eronsa takaisin. Vaikuttimet tähän olivat monet, mutta ehkä suurin oli sittenkin kannattajien reaktio. Kun Lazion tammikuinen mercato floppasi siirtyi Curva yhä selvemmin Rejan taakse. Ratkaisevaa oli lopulta tapa, jolla harmaahapsi uskalsi nousta surkuhupaisaa urheilutoimenjohtajaa Igli Tarea vastaan. ”Zio” Edy todisti omaavansa munat. Corot kuten ”Solo Reja”, ”Edy uno di noi!”, ovat sittemmin vallanneet alaa. Ehkä Rejasta tuntuu vähän samalta kuin nuoruudessaan, kun hän vasta pitkän piirittämisen jälkeen kosi onnistuneesti vaimoaan Liviaa. Livia ja Edy ovat naimisissa edelleen. Derbyllä on luonnollisesti suuri merkitys siihen, kuinka pysyvä kannattajien ja Misterin liitto on.
Lazion maalilla avaa Federico Marchetti. “Tarzanin” kausi on ollut yhtä suurta ylösnousemusta, kun muistaa että Cagliarissa hänet suljettiin vuodeksi joukkueen ulkopuolelle. Marchetti on pelannut liudan huikeita otteluita. Hänen refleksinsä on testattu ja loistaviksi todettu. Marchettia ei ole edes häirinnyt se, että puolustuslinja hänen edessään on vaihtunut loukkaantumisten takia vähän väliä. Taivaansinisten portinvartijan ainoa heikko osa-alue lienee ulostulot, joissa hän on toisinaan hiukan epävarma. Vaihtopenkillä tukena ja turvana toimii kokenut Albano Bizzarri.
Puolustuslinja parsitaan kirjaimellisesti kasaan lääkärin veitsellä. Laitapakit Konko ja Stefan Radu taistelevat aikaa vastaan, mutta jäävät hyvin todennäköisesti kumpikin sivuun. Kummallakin olisi ollut valtava merkitys Lazion puolustuspeliin. Vaihtoehdot Lionel Scaloni ja Javier Garrido ovat pari kertaluokkaa heikompia vaihtoehtoja, sellaisia joita vastaan Enrique juuri haluaa hyökätä. Jumalan kiitos kaikista huonoin, Luciano Zauri, loukkaantui hänkin, eikä näin ollen varmasti pelaa. Keskuspuolustajan tontit on varattu Andre Diasille ja Giuseppe Biavalle. Viime kaudelta tuttua eleganssia on näiltä kahdelta nähty yhä harvemmin. Ykköstopparit ovat olleet vuoron perään hekin sairastuvalla. Korvaajista Mobido Diakite on onnistunut Marius Stankeviciusta paremmin, mutta kumpaakin näistä vaihtoehdoista vaivaa epätasaisuus.
Oletettavasti Reja komentaa keskikenttänsä muotoon 2-3. Pohjalla pelaa registojen regista Christian Ledesma, mutta kenet hän saa avukseen? Luonnolliset henkivartijat Lorik Cana ja viime derbyssä loistanut Christian Brocchi ovat loukkaantuneet, kuinkas muutenkaan. Siksipä vastuu annettaneen Francelino Matuzalemille. ”Matua” ja Ledesmaa vastaan ei ole kenenkään kiva pelata. Kumpikin jakaa taklauksia ja kyynerpäätä sinne, missä punakeltaista vilahtaa. Silti (tai toisaalta siksi) kyse on riskistä. Matuzalem ei pysty liikkumaan niin laajalla säteellä kuin Brocchi. Tämä johtaa auttamatta aukkoihin Lazion keskikentän pohjalla. Sekin tiedetään jo entuudestaan, että brasilialaisella on taipumusta menettää hermonsa. Sitä voi kysyä, vaikka Tottilta, jonka posken päältä Matuzalem viime derbyssä casuaalisti käveli.
Stefano Maurin palattua lähes puolen vuoden tauon jälkeen pelikentille on Lazio saanut aivonsa takaisin. Mauri ottaa näennäisesti hoidettavakseen keskikentän vasemman laidan, mutta liikkuu tosiasiassa monipuolisesti etsien paikkaa tappavalle läpisyötölle. Monzalainen kantaa myös derbyssä velvoittavaa kapteeninnauhaa. Senad ”Juna” Lulic menetettiin Fiorentina-ottelussa loukkaantuneiden listalle. Tämä on valtava takaisku Rejan Laziolle. Huikeaa debyyttikautta pelannut Lulic on vaikeasti korvattava pelaaja. Todennäköisesti Mauri ottaa siis hänen paikkansa vasemmalta ja Alvaro Gonzales siirretään ylemmäs oikealle. ”Tata” Gonzalesin työmoraalia ei kiistä kukaan, mutta toisaalta uruguaylainen on pelaajana melko yksiulotteinen. Peliälyllä Gonzalesia ei ole varsinaisesti siunattu. Silti lazialet huutavat yhdessä kuorossa: kuka vain kunhan ei Antonio Candrevaa! Romanistaksi nuorena tunnustautunut Candreva ei tainnut tietää, mihin hän astui jättäessään tammikuussa Cesenan. Eikä Candreva ole tehnyt mitään sen eteen, että hänelle viheltäminen lopetettaisiin. Oikeastaan alamäessä oleva keskikenttäratsu on ollut yksi Lazion huonoimmista pelaajista jo pitkään.
Maurin ja Gonzalesin välissä pelaa Lazion timantti Anderson Hernanes. ”Profeetta” on viime aikoina löytänyt itsensä uudestaan. Maaleja ja maalisyöttöjä on nähty viime kauden tapaan ja dialogi Klosen suuntaan tuntuu toimivan. Hernanesia auttaa myös se, että Mauri on palannut pelikuntoon. Näin aivan kaikki vastuu hyökkäyskolmanneksen pelinrakentamisesta ei jää Brasilian maajoukkuemiehen harteille.
Mies, moraali ja maalivainu: Miroslav Klose. Lazion piikkinä aloittaa itseoikeutetusti fantastista kautta pelaava saksalaisveteraani. Klosesta on hahmo, jonka jalkoja taivaansininen postinjakaja suutelee, pelaaja jota kunnioitetaan ja jonka merkitystä eivät pelkät maalit mittaa. Kuten Reja on useasti todennut yllätys on ollut se, kuinka kokonaisvaltaisesti Klose auttaa Lazion hyökkäyspelaamista. Ihmisenä Klose on roomalaisista jotenkin kiehtova, mikä saattaa johtua siitä, että hän täysin toisenlainen kuin kanta-asukkaat. Mies ei juuri puhu, pysyy hillittynä niin voiton kuin tappionkin hetkellä ja antaa haastatteluita useista pyynnöistä huolimatta vain harvoin. Klosen vaihtopelaajana tulee toimimaan tsekkiläinen jätti Libor Kozak ja/tai Emiliano Alfaro. Kumpikin on tasoltaan valovuoden Klosea jäljessä. Miesten attribuutit ovat päinvastaiset. Kozak on iso, kankea, mutta toisaalta hämmästyttävän usein oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun taas vasta kerran kentälle päässyt Alfaro on nopea, mutta ensisilmäyksen perusteella melkoinen raakile. Tommaso Rocchi, joka kuuluisi kentälle derbyssä, on hänkin loukkaantunut, eikä näin ollen pääse pelaamaan.
______________________________________________________
Vuonna 1934 pelattu derby oli muuten historiallinen. Roma tyrmäsi Lazion heti alkuunsa. Varttitunnissa silloisen Stadio del Partito Nazionale Fascistan taululla olivat lukemat 3-0. Sitten alkoi vertaansa vailla oleva näytös. Lazion brasilialaissyntyinen hyökkääjä Alejandro Demaría kavensi kahdesti ennen puoliaikaa. Taivaansininen orgasmi valmistui ajassa 83’, kun Demaria viimeisteli hattutemppunsa. Jalkapallon Jumalat yksin tietävät, mitä on luvassa tällä kertaa. En odota paljon vähempää.
