Manchester 2.3-5.3.2012 (Sisältää runsaasti paskoja kännykkäkuvia.)
Taivaansinen perässä huoraaminen alkoi perjantaina kukonlaulun aikaan. Paskaa tuli taivaan täydeltä ja ennakkoon tilattu taksi oli venttaillut alaovella mittari raksuttaen jo minuutteja. Aivan sama, nasta lautaan ja rautatieasemalle. Finnairin bussi vie väsyneen matkamiehen 2.terminaaliin ja silmissä alkaa näkyä elämää. Muodollisuudet hoidettu ja kohti lounge-baaria, jossa päivänavaus
"suomalaisella aamiaisella". Matkalukemistakaan ei tarvinnut kauaa mietiskellä.
Lössi koneeseen ja FlyBe:n Embraer 170LR kohti Pohjanmerta. Lento oli ensimmäisen 1½ tunnin osalta erittäin epämiellyttävä, koska turbulenssia oli ns. kotitarpeiksi asti. Lentoemäntä sanoi, ettei ollut vastaavaa urallaan kokenut.
Pieni kone säilyi kuitenkin ehjänä perille ja Manchesteriin laskeuduttiin 10 minuuttia aikataulusta myöhässä.
Kentällä meikäläistä oli odottamassa
auto ja kuski. Kuskini John oli puhelias viisissäkymmenissä oleva lädi, joka tiedusteli menemisiä ja antoi infoa omien mieltymystesi mukaan. Eräissä liikennevaloissa mies yhtäkkiä vetää kässärin ylös, lähtee autosta ulos ja palaa turistikartan kanssa takaisin autoon. What a charmin' fella.
Hotlalla, Princess streetillä, ollaan paikallista aikaa n. 10:30 ja early check-in alkaa klo. 13:00. Siis runsaasti aikaa perehtyä paikalliseen juomakulttuuriin.
Ensimmäinen kohde oli kuskini ehdottama
The Paramount, Oxford streetin ja Portland streetin kulmassa. N. 50 metriä omalta hotelillta.
Paikka oli erittäin viihdyttävä baari/pub, lähes vastaavanlainen, kuin Sport Academyn yläkerta. Ensimmäisenä "English breakfast" ja
kokis(?!)
pöytään.
Seuraavana
The Deanskate, joka yllätys yllätys sijaitsi Deanskatella, juna-aseman välittömässä läheisyydessä. Paikka oli melko pieni ja näinkin parhaaksi mennä kokeilemaan mestan kattoterassia, jossa aurinko hyväili matkaajaa ja
siideri maistui taivaalliselle. Näkymät toki suoraan vieressä olevan talon tiiliseinään, mutta vähät siitä. Meininki katolla oli kuin morsian: Lämmin ja märkä. Tässä vaiheessa mittarissa n. +10 celsiusta.
The Deanskatesta katu alaspäin, jossa sijaitsi
The Atlas bar. Selkesti nuoremmalle käyttäjäkunnalle suunnattu semi-pintaliitomesta, jossa nuubialainen kaunotar-kyyppari tarjosi matkaajalle silmänruokaa ja olutta. Terassi oli mahtava ja lädien ollessa töissä, otin sen yksinäni haltuun. Matkan huli-osuus päättyy tähän.
Takaisin Portland Streetille ja matkanvarrelle osuu *
Ra!n, pukumiesten ja ylemmän keskiluokan kupittelupaikka, jonka takapihalla virtaa ns. "shit river", eli Manchesterin kanaali. *Patoportti #89:n kohdalla. Itse terassi oli melkoisen paska, kun paikalle oli raahattu ne niin perinteiset umpipuiset mökkikalusteet ja kaikki pöydät olivat varattu omille kuppikunnilleen. Join oluen ja suksin vittuun.
Aivan hotellin vieressä, Princess Streeting ja Portland Streetin kulmassa olikin se etsimäni "lähiökuppila",
Old Monkey. Sisälle päästyäni puheensorina vaikeni ja tiesin, että olin löytänyt etsimäni. Snadi puna naamalla kohti tiskiä ja pubiruusun ja pirihuoran risteytys kysyy iloisella äänellä, mitä saisi olla, rakas. Pikaisen Manchester-Englanti-Suomi session jälkeen saan kuin saankin kaljan kouraan ja itseni ängettyä nurkkapöytään ja huomaan, etten ole ainoa paikalle
eksynyt. Keski-ikäinen pariskunta vastakkaisessa pöydässä näyttää nyrpeää naama, kun pubiruusu/pirihuora lösseineen pitää hirveää mekkalaa paikan ainoan rahapelin viedessä näiltä viimeisetkin pencet.
Kuulen sivukorvalla, kuinka pubiruusu/pirihuora on valmis pudottamaan housunsa vuokseni ja vaikka kaipaankin haastetta...Suksin jälleen vittuun. Eikö sitä olutta jumalauta saa missään juoda rauhassa?
Tässä vaiheessa kello näytti jotain, en muista mitä. Hotlaan pääsee jo sisään ja pikku nokoset tekevät hyvää.
Itse hotelli sijaitsee siis Pricess Streetillä, numerossa 36. Aivan
China townin kupeessa.
Lisätietoa hotellista löytyy tuolta
http://www.roomzzz.co.uk/ ja kyseessä on siis
huoneistohotelli.
Varasin itselleni Liberty Suiten, joka nimestään huolimatta on kai jotain keskitasoa. Itse huone näyttää ovesta sisään astuttaessa
tältä ja loput huoneesta
tältä. Jokaisessa huoneessa on mäkki ja ilmainen netti/wi-fi.
Itse huoneeseen olen tyytyväinen, joskin suihkutilassa oli jonkin verran "rakeenteellisia vaurioita" ja sängyllä maatessa pystyt tuntemaan, kuinka metro/raitovaunu/bussi ajaa ohi/ali.
Perjantain suhteen ei enempää raportoitavaa. Aikaisin nukkumaan ja latamaan akkuja peliä varten. Kiimaa!
Lauantai. Maailman paras päivä heti perjantain jälkeen.
The Paramount oli tietysti lauantaina melkoisen täynnä. Paikalla olivat jo innokkaimmat City-yanarit vetämässä aamusoppaa, itse näin parhaaksi jättää "sotatamineet" vielä hotlalle. Pari rohkaisukaljaa myöhemmin olinkin jo tosin kävelemässä hotlalle vääntämään paitaa ja huivia päälle ja eikun kohti stadikkaa ja prematch-pinttejä.
Prematch baariksi arvoin Mary D'Bemish Barin, joka on kaikille Citya seuraaville tuttu paikka vähintäänkin keskustelufoorumeilta.
http://www.youtube.com/watch?v=5eVrfRf8TLgHarmi vaan, että oletin mestan olevan auki jo klo. 10, mutta paikallisten mukaan Mary D's aukeaakin kaksi tuntia myöhemmin.
Eipä hätää, vastapäätä löytyy nuhjuisen oloinen lähiöpubi,
Freehouse the Manchester ja taas tutuksi tulleet tuijotukset. Vittu kun noi on aina yhtä ihania. Telkkarista pauhaa BBC:n otteluennakot ja huomaa että ollaan Englannissa; Kaikki tuijottavat kivettyneinä töllöä.
Lämmittelynä Liverpool - Arsenal ja ainakin yhdessä asiassa Manchesterilaiset ovat seuraan ja uskontoon katsomatta samasta puusta veistettyjä: Liverpoolista ei tykätä. Paikka täyttyy pikkuhiljaa sinipaitaisista, myös old bill kunnioittaa baaria läsnäolollaan ja saa raikuvat aplodit kaadettuaan kaljat vanhan ukon syliin. Tässä vaiheessa kello oli sitä luokkaa, että näin parhaaksi jättää Mary D:n jälkipeleihin ja hoipertelen stadionille, ennenkuin se on liian myöhäistä. Toki, matkaahan oli kokonaiset 300 metriä...
Etihad itsessään on todella simppeli käyttää. Ensin sisäänkäynti kirjaimen kohdalta, joka sinulla on lipullasi. Tämän jälkeen katsomonnumero, rivi ja paikka. Voilá. Omalta paikalta paikat näyttivät n. ½ tuntia ennen starttia
tältä. Paikka oli keskeltä, 5. rivi. Samalta riviltä bongasin myös
tämän fani-kuuluisuuden. Ja on ihan nussittava.
Itse ottelusta ei liiemmälti raportoitavaa. Yayaa sai repiä ja raastaa halunsa mukaan, eivätkä muutkaan Cityn mustat miehet olleet tuomarin suosikkeja. "YOU SCOUSE BASTARD!" taisi olla pelin käytetyin chantti. Suurimmat hulinat tapahtuivat totta kai vieraskannattajien molemmin puolin. Tuonne voisi ehkä joskus miettiä menevänsä, koska pääkatsomossa oltiin kovinkin konservatiivisesti.
Matsin loputtua alkokin "sopivasti" sataa, mutta liikoja ei tarvinnut baariin kävellä. Tämän saman asian huomioi muutama muukin ja Mary D's oli ns. täynnä. Paikalla oli myös runsaasti lapsiperheitä, joka ihmetytti kulkijaa, olihan paikka kuitenkin tarkoitettu baariksi ja takahuoneessa alkoikin olemaan meininki sen
mukaista.
Pienet chanttailyt ja väenpaljous alkoi vituttamaan. Vielä viimeinen kaihoisa katse kohti valossa kylpevää
stadikkaa kohti ja taksilla hotlalle. Kulkija oli väsynyt mutta onnellinen. Vatsankin sai täyteen paikallisen
erikoisuuden suosiollisella avustuksella.
Lauantai completed. Sain mitä halusin ja juominenkaan ei enää kiinnostanut. Vituttaa tämä vanhuus.
Sunnuntai meni krapulaa potiessa ja lähinnä
näistä ja
tästä nautiskellessa.
Maanantai klo. 10:00 hotellista ulos ja suoraan kentälle juomaan olusia.
Siinä turvatarkastukseen jonottaessa kattoin, että onpas tutun näköinen kalju kaveri. Harmaa puku päällä ja vasemmassa rinnassa Englannin leijona. Missäköhän tuon...Eiiiii saatana, sehän on **** (
Kenet Dunderton jonossa näki?)
Baarissa "suomalaisen aamupalan" vastikkeeksi otin paikallisen
"aamupalan". Bongasin myös
tälläisen. On se komee!
Tuntien odottelun (dokaamisen) jälkeen vihdoinkin koneeseen ja eikös vaan viereeni istahtanut Liverpool-yanari ja tämän kavereita. Matka meni rattoisasti juodessa ja futiksesta höpöttäessä ja lähetänkin terveiset koko porukalle, jos tätä satutte lukemaan.
Helsinkiin laskeuduttiin minuutilleen aikataulussa ja matkaa pitkittääkseni jäin loungeen vielä oluelle.
Reissu tehtynä, mies rahattomana, mutta erittäin onnellisena. Toukokuussa uudestaan: Watch this space...
