Jo viime vuoden puolella lukkoon lyöty Pohjos-Saksan invaasio toteutettiin neljän reippaan (lu)turistin voimin ja kohteena 26. kierroksen ottelut HSV-Freiburg ja Hannover-Köln.
Perjantai 16.3.Hampuriin saavuimme jo hyvissä ajoin perjantaiaamuna, joten aikaa jäi mukavasti nurkkien nuuhkimiseen. Hotelli oli nimeltään Grand City Hotel Berlin joka sijaitsi aivan Berliner Tor-aseman vieressä. Hotlan itselleen asettama neljän tähden status on kyllä liioittelua, mutta kyllä tuo nukkumispaikaksi kelpasi. Suht rauhallista seutua ja kivenheiton päässä ollut asema takasi loistavat kulkuyhteydet.
Kuten kuvasta ilmenee, niin keli suosi turisteja.
Kaupunkia otettiin haltuun pääasiassa sataman ja St. Paulin suunnasta. Hampurin joukkoliikenne tuntui todella toimivalta ja oli kaiken hyvän lisäksi puoli-ilmaista hupia. Retkueemme suhasi 10€ maksaneella 9-Uhr-Gruppenkarte-päivälipulla (max 5 henk.), joka toimii kaikkina muina aikoina paitsi arkisin klo 6-9.
Kiertelyyn sisältyi luonnollisesti Millerntorin bongaus. Ihan kiva Mini.
Lauantai 17.3.Lauantaina päästiin sitten kiinni itse asiaan HSV-Freiburg ottelun muodossa. Ennakkoon ajatellen tylsähkön ottelun lähtökohdat olivat muuttuneet suht mielenkiintoisiksi edellisten kierrosten aikana Sport-Vereinin konttaamisen ja Freiburgin hitusen piristyneiden otteiden myötä. Isoja pisteitä siis tarjolla putoamiskamppailua ajatellen.
Koska keli oli mitä parhain, niin suoritimme siirtymisen Stellingenin asemalta stadionille jalkamarssina ja mikäs siinä talsiessa kun ystävällismieliset saksalaiset olivat iloksemme sijoittaneet matkan varrelle riittävästi juottopisteitä. Paikat olimme ottaneet Nordkürven 22B:sta. Tunnelman suhteen paikkojen piti oleman optimaaliset koska yläpuolella möykkäsi Block22C:n ultrat ja alapuolella ääntä piti laajempi seisomakatsomo.
Block22C jaksoi laulaa kiitettävästi, mutta hiljeni loppua kohden isäntien konttauksen myötä.
Tunnelma olikin aluksi ihan kohdillaan, kun matsi alkoi lähes täydellisessä HSV:n hallinnassa mutta tyhjä maalikaan ei tuntunut kelpaavan. Kun Freiburg sitten iski 20. minuutilla, niin isännät suorittivat suorastaan skandaalimaisen housuunpaskomisen. Ensimmäisen jakson loppuun tullut 0-2 tappoi tunnelman aika vahvasti. HSV:lla oli paikkansa tulla mukaan, mutta mikään ei tuntunut onnistuvan. 72. minuutin 0-3 oli jo niskalaukaus. 1-3 kavennus ei juuri yleisöä lämmittänyt ja niinpä farssin päätteeksi n.52 000 katsojaa buuasi ja vihelsi kotijoukkueen kentältä.
Sympaattista saksalaista kannattajakulttuuria osa 1: farkkuliivit
Emme jääneet sen isommin murehtimaan punahousujen puppelointia, vaan riensimme taas iloisin mielin Hampurin yöelämään, mikä olikin kiitettävän eläväistä. Paitsi sen speden kohdalla joka oli hypännyt S-bahnin alle ja sulki käyttämämme junalinjan. Ihan Fischmarktin aukeamiseen ei turnauskestävyys riittänyt, mutta ehkä ihan hyvä niin.
Sunnuntai 18.3.Pienen huokailun jälkeen raahasimme perseemme Hauptbahnhofille ja hyppäsimme Hannoverin junaan. ICE-luotijuna oli tupaten täynnä ja budjettimatkailijoina olimme skipanneet tietenkin paikkaliput. Käytävällä istuskelu ei kuitenkaan ollut mikään ylivoimainen rasti kun matkan kesto oli vain 1:15. Parin tunnin luppoaika ennen peliä käytettiin luonnollisesti mielen ja ruumiin virkistämiseen.
Sympaattista saksalaista kannattajakulttuuria osa 2: huivihame
Paikat oli jälleen kotikannattajien Nordkürvesta. Vaikka oltiin lähes piippuhyllyllä, niin näköalat kentälle oli varsin mainiot. Ennen pelin alkua meno päädyssä vaikutti jopa vaisulta, mutta 96 Alte Liebe-hoilotus herätti stadionin ja biisin loputtua tifoiltiinkin sitten isosti: koko Nordkürven ylemmän osaston päälle vedettiin musta-valko-vihreä overhead. Toisaalta olisi ollut hieno nähdä homma kauempaa, mutta ei siellä allakaan tylsää ollut.
Tästä linkistä elävää kuvaa tifon nostosta:
http://youtu.be/gOjLmNE8Nuk jos ei alun lauleluita jaksa katsella, niin lakana lähtee liikkeelle n. kohdasta 2:15.
Peli olikin sitten kuin eri planeetalta verrattuna lauantaiseen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti molemmissa päissä. Varsinkin Köln kunnostautui maalipaikkojen tuhlaamisessa ja toisaalta Ron-Robert Zieler H96:n tolppien välissä pysäytti pari ”varmaa” maalia. Toiselle puolikkaalle kentälle otettu Mame Diouf toi lisää sähinää isäntien hyökkäyspeliin. Mies pisti pari kertaa pallon pussiin ja sinetöi komean 4-1 voiton kotijengille.
Pari bussillista Kölnin huleja oli pysäytetty kaupungin ulkopuolelle ennen peliä, mutta pientä pyroilun yritystä silti nähtiin katsomossa. Jotain protestilakanoita Köllen kannattajat myös levittelivät ja liput kaiteessa oli ripustettu ylösalaisin. Paremmin asiaan perehtyneet voinevat valaista mihin kiukuttelu kohdistuu.
Löysää aikaa oli varattu jonkun verran myös ottelun jälkeen ja sen kulutimme luonnollisesti Hannoverin ravintolaskenen jatkokurssiin. Paluumatkalla junassa oli jo paremmin tilaa ja väsyneet ruumiit saivat lepoa ihan oikeilla istumapaikoilla.
Kaikin puolin onnistunut reissu vaikka kohtalaisen ryytyneitä miehiä maanantaina härmään palasikin. Päälimmäisenä fiiliksenä nyt vuorokauden kotona olon jälkeen että joko kohta mennään taas
