Capítulo 2:
A gran festa do fútbol galegoTaustaaTässä tämä luvattu raportti nyt on. Pohjustukseksi voisin avata hieman motiivejani tämän derbyn suhteen.. minulle autenttinen Espanja tarkoittaa maan pohjoista osaa. Tokihan etelässä on lämmintä ja makeampia hiekkarantoja, mutta suomalaiseen mielenlaatuun sopii mielestäni paremmin pohjoisen kiirettömämpi tunnelma ja “aidommat” ihmiset. Jälkimmäistä voisi yrittää kuvata vaikka niin, että eteläosissa on välillä vaikea tietää missä seisoo ihmisten suhteen, koska kaikki ovat ystävällisiä (tío, chaval, primo, qué tal!?!). Tapakulttuuri pohjoisessa on hieman jäykempää, mutta silloin kun sinut kutsutaan jonnekin tai kodin ovet aukeavat voit olla varma siitä, että rinnallasi seisoo joku myös hieman pahemmissa paikoissa. Ajatusta voinee verrata vaikkapa stereotyyppiseen jenkkikulttuuriin, jossa kaikki hymyilevät, mutta hymyn taakse voi kätkeytyä mitä vain.
Paikallista huivimuotiaOlen matkustanu melko paljon ympäriinsä eri maakunnissa, mutta syvimmän vaikutuksen ovat tehneet Atlantin rannikon kaupungit, ruoka ja ihmiset. Suurin osa kavereistani on Baskimaasta, mutta itselleni parhaiten on jostain syystä aina kolahtanut Asturias ja Galicia. Myönnettäköön, että tutustuminen näihin paikkoihin ei ole hirveän helppoa ilman kielitaitoa, sillä turisteista valtaosa on maansisäisiä lomailijoita ja englannin kanssa tekee taatusti tiukkaa saada viestinsä läpi. Voitettavaa kuitenkin on reilusti, sillä maisemat ovat pannukakkumaisesta Suomesta saapuvalle silmiä hivelevän kauniita (samoin kuin muuten ainakin omaan makuuni neiti-ihmiset), hintataso on taloudellinen ja ruoka, voi pojat... Asturiasissa kannattaa naukkailla vaikkapa paikallisia juustoja, sidra naturalia tai vuoristossa keiteltävää yrttipontikkaa. Galician tarjonnassa taas esiin täytyy nostaa itsestään selvästi erilaiset merenelävät, kuten vaikkapa mustekala (pulpo a la gallega), osterit ja tietysti kokaiini, jonka Euroopan kokonaiskulutuksesta jopa 80% saapuu Galician kautta. Muista päihteistä mainittakoon vielä Espanjan mittakaavassa hyvätasoinen olutkulttuuri johtotähtenään Estella Galicia, josta myöhemmin lisää. Ihan perusbissejä nämä ovat, mutta niihin on ainakin yritetty ympätä jotain makua, toisin kuin suurimpaan osaan täällä myytävästä kurasta.
Viskaa!
..ja vetäydy.Kirjoitan blogiini hieman tarkemmin taustoja reissusta, mutta pähkinänkuoressa tutustuin matkan varrella erittäin ystävällisiin ihmisiin, jotka sitten loppujen lopuksi tarjosivat minulle täysylläpidon viikonlopun ajaksi. Rahaa ei siis viikonlopun aikana mennyt muutamaa kymppiä enempää, vaikka ylläpidin tasaista humalatilaa koko ajan ja söin erittäin hyvin joka päivä. Elämä on aika ajoin ihmeellistä.. Futisforumilla kun ollaan, niin mennään seuraavaksi asiaan eli itse matsiin ja yleiseen hulinaan.
Derbyistä ja derby GallegostaCelta Vigon ja Deportivo la Coruñan välinen ottelu on yksi Espanjan harvalukuisista suurista derbyistä. Samaan kategoriaan kuuluu Sevillan ja Betisin sota, el Derbi Sevillano, Atletin ja Realin sopupeli el Derbi Madrileño, Barnan el Derbi Barcelones ja Baskimaan taisto La Realin ja Athleticin välillä. Samaan kategoriaan voisi nostaa vielä Asturiasin derbyn Sporting Gijónin ja Real Oviedon välillä sekä tietysti el Clásicon, mutta ensimmäisen lähivuosien toteutumismahdollisuudet näyttävät aika kehnoilta Oviedon kyntäessä mutadivarien syövereissä ja jälkimmäinen ei kuitenkaan ole derby sanan varsinaisessa merkityksessä, vaikka se koko kansakunnan jakaakin kahtia. Kuten jo kirjoitettua haaveeni olisi todistaa paikanpäällä näitä kaikkia ja vielä muitakin pienempiä, mutta paikallisesti tärkeitä otteluita. Tämä vuosi onkin siinä mielessä erittäin hyvää aikaa derbyhuntterille, sillä paluun teki sekä Sevillan, että Galician koitokset.
Hyvin tietoisena el Derbi Gallegon suosiosta murehdin jo tammikuussa lippupolitiikka kyseistä ottelua silmälläpitäen. Murheeni kuitenkin osoittautui turhaksi, sillä noin kuukaisi sitten huomasin ilokseni Celtan avanneen sivuilleen lipunmyynnin kyseiseen otteluun, joten pienehkön taistelun jälkeen sähköpostiini saapui ilmoitus onnistuneesta lippukaupasta. Hintaa riemulle tuli 60€, mutta tuo ei juurikaan haitannut, sillä pääsisin todistamaan ensimmäistä derbyä Vigossa viiteen vuoteen. Deportivo on viime vuodet heilunut sitkeästi bussitaktiikallaan ylimmällä sarjatasolla Celtan vaivuttua talousongelmien saattelemana Segundaan keräämään voimiaan. Tunnelin päässä rupeaa pikku hiljaa olemaan valoa, sillä talouden tervehdyttämistoimet ovat purreet ja pelillinen ilmekin rupeaa olemaan sillä tasolla, mitä nousijakandidaatilta vaaditaan. Ottelun alla tilanne oli se, että gallegot miehittävät Segundan sijoja 1. ja 2. Deportivon ollessa jo käytännössä varma nousija voitettuaan 32 matsista 22. Celta sen sijaan tarvitsi voittoa, sillä takana Valladolid hengitti niskaan vain yhden pisteen päässä, joskin Celtan täytyy vielä pelata 30 minuuttia erästä aiemmin keskeytettyä ottelua. Voitolla tilanne olisi erittäin hyvä, mutta tappio suistaisi joukkueen kolmannelle paikalle, joka Segundassa tarkoittaa paikkaa neljän joukkueen nousukarsinnassa.
Tuularitkin suuttuu kun tarpeeksi kiusaattePanosta siis oli enemmän kuin tarpeeksi ja pyhää vihaakin varastossa kannattajien kesken kaikkien näiden vuosien jälkeen. Joukkueiden ultras-henkiset kannattajat ovat molemmat kallellaan vasemmalle ja itsenäisyyden suuntaan, joten poikkeuksellisesti poliittisista mielipiteistä ei tällä kertaa tarvinnut tapella. Jalkapallo on toki aivan riittävän hyvä syy vihanpitoon, sillä yksi harvoista huliganismin kuolonuhreista on näiden joukkueiden kohtaamisesta, jossa tietojeni mukaan omat Deporin kannattajat rusikoivat kuoliaaksi yhden omistaan tämän suojeltua Celtan puolella ollutta ystäväänsä. Viitseliäämmät voinevat tarkastaa tarinan netistä, eiköhän tuosta jotain juttua löydy.
Lisälöylyä kiukaalle löi se fakta, että Celtan kannattajat saivat aika rumaa kohtelua osakseen vierasottelussa, jossa poliisi katsoi parhaaksi katsoa vierestä bussien kivitystä ja vastaavaa toimintaa. Tämä luonnollisesti ärsytti sitten Vigon nuorisoa ja sen saattoi kyllä huomatakin stadionin läheisyydessä..
Itse matsiSaavuin paikalle hyvissä ajoin, sillä näiden paikallispelien tunnelmaan kannattaa kokemukseni mukaan virittäytyä pitkän kaavan mukaan. Kellon näyttäessä 10.30 oli minulla automaatista noutamani liput kourassa, joten suuntasin särpimään olutta stadionin vieressä olevaan kuppilaan. Väkeä rupesi tässä vaiheessa olemaan jo jonkin verran paikalla ja olutta näytti uppoavan ihan kiitettäävä tahtia kurkusta alas. En luonnollisesti halunnut olla pekkaa pahempi, joten kevyen café con leche ja tortilla tankkauksen jälkeen siirryin mallasjuomiin. Valinta osui Estrella Galician erikoisversioon nimeltään 1906. Aiempien havaintojeni mukaan kyseessä on sangen onnistunut kevyehkö lager, joka kaikeksi onneksi vielä tarjoiltiin hyvät lento-ominaisuudet omaavassa pitkäkaulaisessa pullossa.
Ehdin nappailla siinä yhden oluen verran kun puhelimeni soi. Linjan toisessa päässä oli Deporia kannattava kaverini ja sovimme treffit sitten siihen kulmakapakkaan. Alun perin oli puhetta, että olisin haastatellut blogia varten Riazor Bluesin kavereita, mutta en sitten jaksanut ruveta säätämään tuota vaikka se mahdollista olisi ollutkin. Aika moni tätäkin juttua lukeva varmaan tietää jotakin Espanjan ultras-skenestä, mutta joku pieni juttutuokio ja vaikkapa yksittäisen ryhmän mielipiteiden kartoittaminen voisi olla ihan mielenkiintoista luettavaa, vai?
Kaverini saapuessa kello näytti noin 11 ja väkeä rupesi olemaan paikalla enemmänkin. Luonnollisesti tuhosimme lisää olutta samalla kun vaihdoimme kuulumisia, mutta sitten rupesi väkijoukossa olemaan sen näköistä liikehdintää, että katsoin parhaaksi tarttua kameraan ja siirtyä kartoittamaan sopivaa kuvauspaikkaa.
Aluksi kuvittelin liikehdinnän johtuvan Riazor Bluesin saapumisesta, he nimittäin tulivat marssien kaupungin läpi bussiyhtiöiden kieltäydyttyä vuokraamasta ajopelejä väkivaltaan vedoten, mutta syyksi paljastuikin paikallisen nuorison yhteenotto poliisien kanssa. Kaverini toteamus, “mira, estrellas volando” aiheutti kunnon repeämisen miettiessäni tähdenlentojen olevan yleensä hieman kauniimpi kokemus. Nuoriso oli poliisin aiemmasta toiminnasta mielensä pahoittaneena peittänyt kasvonsa kuka milläkin ja nyt hamstrattiin tyhjiä pulloja ravintoloiden edustalta ja saateltiin ne ilmateitse matkaan kohti kulman takana kyttäävää mellakkapoliisia.
Ei huolta, poliisi on täällä!
Tomaaaa! (tämä kaveri ei tehnyt mitään..)Hakeuduin yhden baarin edustalla olevalle pyötärykelmälle, kiipesin tuolin päälle ja annoin kameran laulaa. Äskettäin täynnä ollut stadionin edusta oli tyhjentynyt poliisin hyökättyä kumiluotien ja pamppujen kanssa väkijoukkoon ja nyt käytiin asemasotaa tällä tyhjällä alueella. Toisena osapuolena oli siis ehkä 50 hengen lauma 15-25 välissä olevia nuoria ja toisena osapuolena mellakkavarusteinen poliisi. Taistelu jatkui melko pitkään, sillä hulit olivat kerenneet kerätä melko hyvän arsenaalin kiviä, pulloja ja kaikkea lentävää, mutta noin 10 minuutin kohdalla poliisi rupesi todenteolla painamaan päälle. Muuten ihan ok, mutta saamani kuva espanjan poliisivoimista sai vain vahvistusta siinä vaiheessa, kun nämä naamioidut runkkarit päättivä ruveta ampumaan kumiluotua summanmutikassa tuulareiden ja hassuhattujen sekaan.
Vähän pamppua ja kenkää, niin kyllä se siitäTässä vaiheessa rupesi sitten pikku hiljaa muukin yleisö lämpenemään, sillä heittelyyn osallistuneessa porukassa ei tainnut olla yhtään pelipaitaan pukeutunutta tyyppiä, ainoastaan sekalainen joukko verkkarinuorisoa, skinejä, kasuaaleja ynnä muita. Tämä ei kuitenkaan estänyt poliisia hyökkäämästä kohti baarin edustalle suojatunutta väkijoukkoa ja yksi tyyppi saikin sitten melko pahasti osumaa 4-5 poliisi hakatessa pampuilla potkiessa saappaillaan. Vielä mukavampi oli heidän päätöksenä vetäytyä hakemaan suojaa baarin edustalta, sillä se johti pullosateeseen meidän päällemme, eikä meillä tietenkään ollut mitään suojavarusteita. Itse luikahdin tässä kohtaa ison roskiksen taakse suojaan pullosateelta ja napsimaan todistusaineistoa tapahtumista.
UhoKostoiskunsa suoritettua poliisi vetäytyi takaisin ja pullonuoriso palasi viskomaan Estrellaa kauempana olevien kyttien päälle. Yhteenotto oli kestänyt tähän mennessä ehkä reilun puoli tuntia ja kello rupesi jo lähestymään pelin alkua, joten suuntasin baariin hakemaan vielä viimeisen bissen matsia varten. Ulkona vaihdoin muutaman sanan parin irkun kanssa. Heidän ihmetyksensä oli kova, sillä vastaavaa välinpitämättömyyttä yleisestä turvallisuudesta ei heidän mielestään näe esimerkiksi brittein saarilla ollenkaan. Enkä kyllä epäile tuota hetkeäkään, useamman välikohtauksen Espanjassa nähneenä voin vakuuttaa suurimman väkivallan uhan tulevan nimenomaan näiden naamioitujen kusipäiden taholta, ei niinkään sen varsinaisen rikollisryhmän.
Painelin sitten sisään ja asettauduin muutaman valokuvan jälkeen paikalleni. Harvoin tulee Tribunassa istuttua, sillä sekä taloudellisita että muista syistä tykkään mielummin olla päädyssä seuraamassa peliä. Tällä kertaa kuitenkin tein poikkeuksen vesisateen pelossa ja paikka oli kyllä kieltämättä ensiluokkainen. Vaihdoin sitten muutaman sanan vieressä istuneen tyypin kanssa ja peli alkoi. Katastrofi. Ehkä minuutin pelin jälkeen Deporin kärki karkasi läpiajoon ja nosti pallon löysästi maalivahdin yli, 0-1. Deporin kannattajat ottivat luonnollisesti kaiken irti tästä ja sieltä kajahtikin melko komeasti jotain “Puta Celta” henkistä runoutta varmaan noin tuhannen ihmisen voimin. Vieruskaverini nyhti jo muutenkin harvoja hiuksiaan päästään ja kotiyleisö oli hiljaa.
Keskustelua
PuoliaikaJohtomaalin jälkeen Depor teki ns. Deporit, eli vetäytyi kuoreensa ja puolusti tarkasti. Joukkue ei ole vuosiin tarjoillut juuri mitään muuta kuin kellontarkkaa puolustustyötä ja suhteellisen kliinisiä vastaiskuja, joten minään yllätyksenä tämä ei tullut. Vitsailimmekin siinä puoliajalle tultaessa miehityksen olevan klassinen 8-1-1, sillä siltä tuo pahimmillaan näytti. Celtalla oli omat paikkansa, mutta viimeistely ontui pahemman kerran.
Muuten pelissä ei sen sijaan mitään valittamista ollut, intentiseetti oli kohdallaan ja pelaajista näki että kyseessä on derby. Molemmissa joukkueissa on tällä hetkellä ihan kohtuullinen edustus oman canteran väkeä, joten tunnetta ei tarvitse palkka-armeijatyyliin hakea erikseen mistään vaan kaikki tiedostavat ottelun merkityksen. Tähän kun lisää todella sallivan tuomarilinjan, niin mistään tyypillisestä manolopallosta ei voi puhua. Hyvänä esimerkkinä tästä vaikkapa tuomarin päätös antaa pelin jatkua Deporin Rikin tippuessa kentälle. Celtaa ei napannut laittaa palloa yli, eikä Riki halunnut ryömiäkään pois, joten loppujen lopuksi mies sitten kökötti ja kieriskeli Celtan 16 tuntumassa varmaan lähemmäksi 5 minuuttia. Tämä luonnollisesti johti vastareaktioon, joten herrasmiessäännöt heitettiin romukoppaan ja peliä jatkettiin tämän jälkeen joka kerta loukkaantumisesta huolimatta.
Jotain ne haluaa kertoa
Pojat ottaa lepiäTauon jälkeen Celta tuli takaisin paremmalla jalalla ja vaaranpaikkojakin rupesi siunaantumaan enemmän. Pallonhallinta oli koko ajan ollutkin kotijoukkueella, joten pelin alkaessa näyttää paremmalta rupesi katsomokin elämään kunnolla mukana ottelussa (mitä se oli kyllä tehnyt koko ajan, mutta vähemmän positiivisessa hengessä). Ja sitten tulikin taas kylmää suihkua niskaan. Lassad läpi, pallo hallitusti alakulmaan ja peli oli 62. minuutin kohdalla 0-2. Kaikeksi onneksi selkäranka ei kotijoukkueella katkennut, vaan päinvastoin koko joukkue teki ryhtiliikkeen ja paria minuuttia myöhemmin syntyikin sitten kavennus Quique de Lucasin lapikkaasta tyylikkäällä pommilla takanurkkaan. Golazoooo! Nyt koko katsomo räjähti kannustamaan omiaan ja vastaavasti Deporin osaston juhlat päättyivät. Vaalean siniset vyöryivät laulun saattelemina kohti vierasjoukkueen maalia kerta toisensa jälkeen varttia myöhemmin tapahtui väistämätön Catalán niitatessa pelin tasoihin. Meteli oli korviahuumaava yleisön riemuitessa omiensa puolesta ja halatessa toisiaan. 2-2 tuntui ansaitulta tulokselta tällaisen partidazon päätteeksi ja ilmassa oli suuren jalkapallojuhlan tuntua.
Ja yliajalla tuli sitten Deporin voittomaali Borja Fernándezin puskiessa vaparin jälkitilanteesta pallon pienestä kulmasta verkkoon. Epäuskoa, käsien väliin hautautuneita päitä ja kiroilua. Vastapuoli sen sijaan otti kaiken riemun irti, sillä voitto käytännössä varmisti paluun ylimmälle sarjatasolle yhden Segundassa vietetyn vuoden jälkeen. Päätösvihellys tuli ja pettynyt yleisö lähti valumaan pois stadionilta Deporin pelaajien tuulettaessa kannattajiensa kanssa sydämensä kyllyydestä.
Pallo maalille..
..ja pallo maaliin. Täältä tullaan Primera!LoppuhulinatKysäisin vierustoveriltani haluaisiko hän kenties napata oluen tai pari jossakin baarissa lähistöllä ja vastauksen ollessa myönteinen lähdimmekin sitten etsimään sopivaa paikkaa. Kadulla törmäsimme hänen kavereihinsa ja marssimme matsia puiden vajaan kilometrin matkan heidän kaveriporukalleen varattuun baariin. Jokaisen peli-iltana kyseinen paikka sulkee ovensa yksityistilaisuuden takia ja nämä herrat kokoontuvat puimaan peliä ja viikon tapahtumia. Kyseinen seurua oli oikein otettu kehuessani peliä, tunnelmaa ja paikallisia ihmisiä siinä cañan äärellä eikä täten maksaminen onnistunut ollenkaan kavereiden kiikuttaessa minulle lisää olutta.
Kyttiä ei kiinnostaPorukan ryhtyessä syömään vaihdoimme yhteystietoja ja suuntasin uuden tuttavuuteni kanssa takaisin stadionin tuntumaan. Minulle yöpaikan tarjonnut kaveri oli luvannut tulla noukkimaan minut stadionin kupeesta, joten menimme sitten sinne nauttimaan vielä yhdet oluet. Paikalla oli edelleen poliiseja ja helikopterikin pyöri ilmassa, vaikkei mitään mellakkaan viittavaa ollut näkyvillä. Pääsin myös todistamaan huvittavaa näkyä kun poliisiauto ilman näkyvää syytä päätti jyrätä täysillä roskista päin vaikka vieressä oli tilaa vaikka kuinka paljon. Näistä turvallisuuden ammatilaisista ei todellakaan saa ihan täyspäistä kuvaa näiden tapahtumien yhteydessä... Paiskasin lopuksi kättä uuden tuttavuuteni kanssa ja suuntasin kohti sovittua noutopaikkaa. Talolle päästyämme oli lämmin ruoka odottamassa ja suuntasinkin syötyäni nukkumaan pahinta humalaa pois.
LoppusanatYhteenvetona voisin todeta viikonlopun olleen yksi parhaista pitkiin aikoihin. Kaikki toiveeni ylittyivät ja tutustuin todella mukaviin ihmisiin joiden kanssa tulee varmasti oltua yhteydessä jatkossakin. Ya sabes que es tu casa, kuten sanoivat. Galicia on kerrassaan upea yhdistelmä kaikkea onnistuneelta lomalta vaadittavaa, lukuunottamatta säätä. Alueella sataa käytännössä joka ikinen päivä ja tälläkin reissulla keli vaihteli tunnin sykleissä kuurosateesta auringonpaisteeseen.
Ihmiset alueella ovat todella ystävällisiä, luonto kerrassaan mahtavaa ja ruoka merenelävien osalta kenties Euroopan parasta. Tähän kun ynnätään edulliset hinnat ja vielä vaikkapa sitten sitä jalkapalloa, niin itse olen ainakin aivan myyty. Täytyy toivoa molempien joukkueiden nousevan kauden päätteeks Primeraan, jotta näitä derbyjä nähdään jatkossakin. Omasta puolestani voin suositella lämpimästi näitä pohjoisen kohteita jalkapalloturistille. Meininki ei ehkä ole niin tähteyden kyllästämää tai stadionit hohdokkaita, mutta oikeastaan kaikki pohjois-rannikon joukkueet nojaavat omaan vahvaan juniorityöhön, joten ehkä jalkapallon voisi sanoa olevan aidompaa? Minä tiedän palaavani, niin jalkapallon merkeissä kuin muutenkin. Mitä aiemmin sen parempi, mutta jollei suoraa nousua tule, niin nousukarsinnat houkuttaa aika paljon.
Toivottavasti tästä saa jotain irti, kuvia en saanut näkymään enää yhtään huonommin. Seuraavaksi on vuorossa El Clásico, jonka lippu varmistui tuossa kaksi tuntia sitten.
Blogin puolelle laitan varmaan vähän pidempää jutustelua muista tapahtumista, mutta tämä keskittyi nyt lähes pelkkään futikseen.
-León aka. Antti-Madridista
