Kaksi Bundesliigan symppaajaa ja keväinen Saksa - yksi haave toteutettu. Viikon mittainen matka Saksaan on suoritettu. Majapaikkana matkan aikana toimi hiukan sivussa Düsseldorfin keskustasta sijaitseva Auszeit Hotel Düsseldorf. Otin vapauden lainailla rapoon Dieter Bohlenin tulospäivityksiä. Pahoittelen jo aluksi huonoa kuvanlaatua, lähikuvat pelaajista on lainattu joukkueiden FB-sivuilta.
7.4 Borussia Mönchengladbach - Hertha BSC 0:0
Ring kentälle 75'Allekirjoittaneen ensimmäinen Bundesliga-ottelu paikanpäällä. Piinaavan pitkä odotus olisi vihdoinkin ohi. Junamatka Düsseldorfista taittui hujauksessa odottavaisissa tunnelmissa. Junasta ei käytännössä voinut erehtyä, sillä jo aamupäivästä asemalaiturilla oli bongattavissa Borussian väreissä olutta nautiskelevia kannattajia. Laulut raikasivat junamatkan aikana iloisesti, eikä edes vanhimpia kanssamatkaajia tuntunut kova meteli häiritsevän.
Mönchengladbachin hbf:n kulmilta lähtevä kävelykatu liikkeineen johdatti kätevästi seuran fanikauppaan. Kaupungin suuri koko tuli hiukan yllätyksenä, sillä odotuksissa oli reilusti Tamperetta pienempi kaupunki. Pakollisten huiviostosten jälkeen matkaa jatkettiin rautatieasemalta bussilla kohti Borussia-Parkia. Sanomattakin selvää, että linja-auto oli ääriään myöten täynnä, huolimatta siitä, että itse pääkallopaikalla oltiin lähes 3 h ennen ottelun alkamista. Stadionin ympärille oli kuitenkin kerääntynyt sankoin joukoin väkeä seuraamaan suurelta screenilta 2. Bundesin matsia. Kaiken kaikkiaan ensikertalaiselle melko uusi Borussia-Park oli vaikuttava näky.
Istumapaikkamme stadionilla olivat suhteellisen korkealla viime tingassa ostettujen lippujen takia. Muille matkaajille vihjeeksi, että Saksan keväinen sää saattaa olla petollinen. Stadionilla kävi melko kova tuuli, joten lämmin vaate ei olisi ollut todellakaan haitaksi. Monet paikalliset olivatkin varautuneet joukkueen väreillä koristelluilla huovilla.
Stadion im Borussia-Park kaksi tuntia ennen ottelun alkua.
Itse maalittomasta pelistä ei lopulta hirveästi hienouksia jäänyt jälkipolville kerrottavaksi. Menneiden vuosien tähtihetkiään uudelleen etsivä kotijoukkue koki heti ottelun alussa kovan kolauksen tähtipelaaja Reusin loukattua polvensa, minkä johdosta joukkueen hyökkäyspelikin tuntui latistuvan.
Marco Reusin peli päättyi polveen kohdistuneeseen iskuun.
Peliltä perinteisten stadioneväiden currywurstin ja oluen lisäksi huomion veivät alapuolella elämöivät Herthan fanit, jotka tuntuivat pitävän meteliä taukoamatta. Putoamiskurimuksessa taistelevien berliiniläisten kannatusryhmä oli todella omilleen omistautunut. Eniten kiimamittarin sai värähtämään kuitenkin Alexander Ringin kentälle tulo 75. minuutin kohdalla ja nuorukaisen puolittainen maalipaikka loppuhetkillä. Maalittomuudesta huolimatta tunnelman takasivat viisikymmentuhatpäinen yleisö, onhan areenan yleisökeskiarvo Euroopan 11. suurin.
Ottelun jälkeen ilmassa oli yhä vahvaa latausta ja Herthan fanien poistumisen ajaksi ainakin stadionin eteläpääty(meidät mukaan lukien) suljettiin aitojen taakse. Huutelua tapahtui luonnollisesti puolin toisin ja zweite-laulut raikasivat Gladbach-fanien toimesta, josta joku herthalainen äityi jopa vähemmän urheilumaisesti sylkemään vastakannattajien päälle. Ei todellakaan jatkoon.
8.4 FC Schalke 04 - Hannover 96 3:0 (1:0)
1:0 Raul (Farfan) 6'
2:0 Raul (Farfan) 47'
3:0 Huntelaar (Farfan) 63'
Pukki kentälle 77'Ruhrin matka, ehkäpä viikon helmi, osui sopivasti aurinkoiselle sunnuntaille. Pienestä suunnistussekoilusta ja keskustan fanikaupan kiinniolosta toivuttiin nopeasti. Kaivoskaupungiksi profiloituneen Gelsenkirchenin asemalle saavuttaessa(tai oikeastaan jo junassa) tuli selväksi, että tänään on pelipäivä. Suuri joukko Schalken faneja piti majapaikkaa päärautatieaseman edustalla, kun taas takapiha oli poliisien turvin pyhitetty vihreäpaitaisille vierasfaneille. Yleisesti muillakin pelipaikoilla poliisien suuri määrä pisti silmään.
Matka stadionille taittui asemalta lähtevän maanalaisen/ratikan avulla. Arena AufSchalke, tuttavallisemmin Veltins-Arena, oli kaikessa komeudessaan(eikä vähiten suuren kokonsa vuoksi) reissun komein maamerkki. Saksalainen bratwurst, kylmä olut ja katsojakeskiarvon mukainen täysi tupa n. 61000 hengen voimin täyttivät täydellisyyden tunnusmerkit.
Kannattajat näyttävät osaamistaan aurinkoisessa Ruhrin iltapäivässä.
Stadionilla huivit lähtivät mukaan kylmällä käteisellä, mutta elintarvikkeet vaativat ostokorttia, jolle oli ladattava rahaa. Ovela systeemi, kahteen 3,80€/kpl maksavaan paikalliseen panimotuotteeseen kului täysi kymppi, sillä jokainen osto veloitti erikseen euron ja jäljelle jääviä hiluja ei pelin jälkeen jaksanut jäädä vaatimaan. Ei sillä, että tietäisin saako kortilta edes mitään ulos. Hieno matkamuisto joka tapauksessa.
Tällä kertaa myös itse peli tarjosi viihdettä koko rahalla. Suorasta sieniliigapaikasta taisteleva Schalke otti vakuuttavan voiton maagisen El Sieten maalatessa kahdesti. Eritoten toisen maalin hidastusta on syytä ihailla. Myös perulainen Farfan osoitti tasoaan kolmella alustuksellaan ja Huntelaar jatkoi Torjäger-tittelin metsästystä kauden 24. osumallaan.
Weltklasse.
Luonnollisesti kentälle odotettiin koko Suomen Pukkia, joka pääsikin kirmaamaan kentälle viimeiseksi vartiksi. Kotkalaisen arvostus kannattajien keskuudessa tuli heti kokoonpanohuutojen kajahtaessa selväksi. Pukin esitys jäi kuitenkin harmittavan vaisuksi, mutta mitäpä siinä on tehtävissä kun muu joukkue jo varmistelee voittoa.
Väärä pelipaikka ei El Pukin pelaamista helpottanut.
Katsomossa oli lisäksemme useita suomalaisia, mutta paljonpuhuttu Kotkan porukka jäi näkemättä. Toki stadionilta bongattu Suomen lippu sekä Pukki lakana, kuka tunnustaa?
Torjäger Pukki.
Hannover-faneilla oli asiaankuuluvasti komeat liput mukanaan ja kannatuslaulut raikasivat jo hyvissä ajoin ennen peliä. Vierassektion vauhti kuitenkin hiipui pelin edetessä, kun joukkueen pelikään ei tuntunut kulkevan toivotulla tavalla.
Stadionilta poistuminen olikin sitten melkoista kaaosta. Suosittelen kaikille lämpimästi vain jonottamaan ratikan lähtöasemalle. Pysäkiltä matkan varrelta kyytiin mahtuminen ei todellakaan ole läpihuutojuttu.
10.4 Fortuna Düsseldorf - FSV Frankfurt 1:0 (0:0)
1:0 Jovanovic (Ilsö) 55'
Furuholmia ei kentällä nähty.Matkaan oli tietenkin mahdutettava myös 2. Bundesliigan peli. Fortunan Esprit-Arena(virallinen nimi LTU Arena) oli varsin kookas 2. Bundesjengin kotipaikaksi. Stadionia ei toki saatukaan loppuunmyytyä. Silmiinpistävä yksityiskohta olivat stadionin eriväriset penkit, tarkoitus kaiketi luoda illuusio täydemmästä stadionista.
Paikallinen makkaranpaistaja halusi välttämättä mukaan kuviin.
Areenan kulmassa sijaitsevilta paikoilta näki varsin hyvin, hintakin oli edukas 13€. Kotiyleisö piti mukavasti meteliä ja tunnelma oli koleasta säästä huolimatta hyvä. Vierasfanit, joita ei voinut edes verrata edellisten pelien fanikantaan, järjestivät varsin vaatimattoman esityksen. Yksinäinen rumpu hakkasi vaisusti rytmiä muiden frankfurtilaisten seuratessa rauhallisesti peliä. Ymmärrettävää kuitenkin, FSV kun on aikojen saatossa jäänyt pahasti isoveljensä varjoon.
Vierasjoukkueen esitys muutenkin jätti melko kylmäksi. Ei tainnut Hesseniläisillä olla yhtään kunnollista maalintekoyritystä. Toisella puoliskolla vaihtopelaajien ottaessa lämpöjä edessämme kävi melko selväksi, että Furuholmin löysät lämmöt kielivät pelaamattomuudesta. Ja näinhän siinä valitettavasti kävi. Fortuna otti kuitenkin kotiyleisön mieliksi tärkeän voiton, ja karsintapaikka ykköseen näyttää todennäköiseltä. Vastaan voi asettua jopa rakas vihollisseura Kölnistä, jolloin ennustettavissa olisi tulikuumia tunteita ja tapahtumia. ”Hissiseuran” maineesta ei kuitenkaan taideta olla pääsemässä eroon.
Rot und weiß ein Leben lang
11.4 Bayer 04 Leverkusen - 1.FC Kaiserslautern 3:1 (1:1)
1:0 Stefan Kießling 1'
1:1 Julian Derstroff 42'
2:1 Simon Rolfes 57'
3:1 Stefan Reinartz 69'Heti saavuttaessa Leverkusenin piskuiselle Mitte-asemalle osoittautui Leverkusen sympaattiseksi ”pikkukaupungiksi”. Mukava, pieni keskusta ja vehreä puisto, jonka läpi pääsi mukavasti BayArenalle kävellen. Zehn Minuten zu Fuß, totesivat paikalliset. Väite osoittautui hieman liioitelluksi, mutta eipä peliin mikään kiire ollutkaan. Paikanpäällä viralliseksi kisaeväspaikaksi ilmoittautui stadionia vastapäinen McDonald’s. Onneksi Pukki siirtyi kuninkaansinisiin.
Stadion ei ollut lähellekään loppuunmyyty, liekö samaan aikaan alkanut kauden kärkipeli Dortmund – Bayern vienyt mielenkiinnon. Kyseistä peliä seurattiin myös ahkerasti VIP-tilojen vastaanottimista. Ottelun momentumiksi osoittautui Hyypiän dominoinnoin lisäksi Kießlingin tämän kauden nopein maali Bundesliigassa. 23. sekunnin kohdalla syntyneen maalin seurauksena katsomo syttyi niin, että pari penkkiriviä edellä istunut janari sai oluet niskaansa. Onnekseen osapuolilla oli yhteinen kannatuksenkohde. Lopulta ottelu osoittautui erittäinkin vauhdikkaaksi, 4 maalia, josta etenkin Kaiserslauternin maali oli seurausta varsin komeasta vaparikuviosta.
BayArenan komea kattoratkaisu.
Leverkuseniin saapuneiden vierasfanien määrä yllätti, olihan myöhäinen arkipeli ja Kaiserslautern kuitenkin 250 kilometrin päässä. Vierassektion ollessa täynnä myös pääkatsomoissa punaisten paholaisten kannattajia oli runsaasti. Maalin tullessa kannattajat eivät pettäneet odotuksia, eikä soihduitta jääty. Vierasfanit osoittautuivat pelin jälkeen muutenkin erittäin kannatusintoisiksi tappiosta ja varmasta tippumisesta huolimatta.
Mellakkapoliisit eivät vierasfanien soihdutteluun reagoineet.
Pelin jälkeen hotellilla oli ilo seurata miten Hyypiän onnistunut kotiavaus huomioitiin.
Leverkusen feiert ersten Sieg unter Hyypiä.
Pääsiäinen matkan ajankohdaksi oli varsin hyvä, sillä viikkopelit eivät Saksassa taida olla yleisiä? Otteluiden lisäksi Rheinturmin näköalat sekä jokilaivan oluet auringonpaisteessa sopivat vallan mainiosti ohjelmaksi. Pääsiäisen takia välipäivinä kaupat ja liikkeet olivat valitettavasti suljettu, kuppilat ja ravintolat kuitenkin auki. Mutta tuskinpa Kö:n ökykaupat köyhille opiskelijoille olisivatkaan oikea kohde olleet. O’reilly’s Marktplatzin kulmassa osoittautua varsin mainioksi pelienkatselu paikaksi, miinusta tosin kalliista, ketjupaikkojen hintatasosta.
Matkalta jäi mieltä askarruttamaan, onko Düsseldorfin ratikoissa tarkastajia vai maksavatko ihmiset puhtaasti omantunnonsyistä? Useita kymmeniä matkoja taitettiin viikon aikana, mutta yhteenkään tarkastajaan ei törmätty(ostettuna oli kuitenkin ilmaisiin matkoihin oikeuttava kortti, joten jättäkää tuomitseminen). Yhdellä junapätkällä sitten lippua kysyttiin, joka oli tietenkin hankittu.
Mutta summa summarum matkasta jäivät käteen mahtavat ottelumuistot, huivikokoelman täydennys, Saksan äärimmäisen hyvin toimivat kulkuyhteydet, maan ylivertainen urheilutarjonta TV:ssä, fanien yhteislaulut, sympaattiset farkkuliivit, kokoonpanojen yhteishuudot sekä vierasfanien aktiivisuus. Luvattavissa, että ensimmäinen matka ei jää viimeiseksi.
