Suomijunnujen suurin puute: pelaajien taktinen osaaminen

[Sope]

Viimeiset vuodet on Suomessa ja tällä foorumillakin keskitytty todella paljon pikkujunnujen valmentamiseen ja sen ongelmakohtiin sekä oikeisiin ratkaisuihin. Omien havaintojeni osalta tämä alkaa olla jo aika hyvällä mallilla: suomalaiset juniorit ovat ihan hyvin eurooppalaisella tasolla ehjkä joksikin 10-vuotiaaksi asti, mutta sitten aletaan pikku hiljaa pudota kyydistä. Aloin miettiä, että mistä tämä johtuu ja tulin siihen tulokseen, että pelaajien henkilökohtainen taktinen osaaminen on heikkoa ja joukkuetaktinen osaaminen myös. Ja tämä heikkous on pääasiassa valmentajien heikkoutta.

Omalle kohdalle tämä osuu siinä, että valmennan itse 03-junnuja. Heidän taitotasonsa on hyvällä tasolla ja tässä vuosien varrella on tullut opittua aika hyväksi valmentajaksi tekniikkaan painottavien osioiden osalta. Nyt olisikin helppo urautua tähän: vetäisin vain tähän samaan malliin lisäten vain pelaajia ja hioen teknistä taitoa vielä paremmalle tasolle. Varmasti tulisi todella teknisiä pelaajia, jotka äkkiseltään näyttäisivät hyvältä satunnaisen katsojan silmiin.

Tämä ei kuitenkaan riitä. Valmensin viime vuonna puoli vuotta paikallista aladivarijengiä, jossa kävi pelaamassa A- ja B-juniori-ikäisiä pelaajia. Nämä pelaajat olivat järkiinsä teknisesti todella hyviä: he ponnauttelevat todella hyvin, osaavat monia harhautuksia ja potkutekniikkakin on hyvällä tasolla. Ei ollut mitenkään ihmeellistä nähdä näiden pelaajien heittävän pitkiä kaaripalloja, joita he ottivat haltuun niin, että pallo putosi silkinpehmeästi eteen. Näillä pelaajilla oli kuitenkin taktinen osaaminen pääasiassa ihan surkeaa. Haltuunotot otettiin ihan väärään suuntaan, helpot sisäsyrjäsyötöt syötettiin pelaajan taakse tai helpon syötön sijaan annettiin joku ihmeellinen ulkosyrjätsippi, joka on vaikea saada haltuun, mutta näyttää hyvältä.

Nyt olisikin aika nostaa kissa pöydälle! Näille 10-15 -vuotiaille lahjakkuuksille tulisi saada paljon henkilökohtaista valmennusta vanhoilta pelaajilta. Juuri näiden valmentamiseen tulisi nämä vanhat liigajyrät saada eikä mihinkään divariseuroihin tai Veikkausliigaan. Pikkujunnut eivät myöskään heitä tarvitse. Pikkujunnuille "riittävää" on asiasta innostunut alasarjapotkija tai jopa isävalmentaja parilla taitavalla isolla junnulla vahvistettuna, jolloin saadaan opetettua oikeaoppiset tekniset suoritukset. 10-15 -vuotiaat on kuitenkin niitä, jotka pitäisi saada opetettua vaikka ihan kädestä pitäen ja taluttaen oikeisiin yksilötaktisiin suorituksiin.

Mitä mieltä muut ovat?

[Messi]

Tämä ei kuitenkaan riitä. Valmensin viime vuonna puoli vuotta paikallista aladivarijengiä, jossa kävi pelaamassa A- ja B-juniori-ikäisiä pelaajia. Nämä pelaajat olivat järkiinsä teknisesti todella hyviä: he ponnauttelevat todella hyvin, osaavat monia harhautuksia ja potkutekniikkakin on hyvällä tasolla. Ei ollut mitenkään ihmeellistä nähdä näiden pelaajien heittävän pitkiä kaaripalloja, joita he ottivat haltuun niin, että pallo putosi silkinpehmeästi eteen. Näillä pelaajilla oli kuitenkin taktinen osaaminen pääasiassa ihan surkeaa. Haltuunotot otettiin ihan väärään suuntaan, helpot sisäsyrjäsyötöt syötettiin pelaajan taakse tai helpon syötön sijaan annettiin joku ihmeellinen ulkosyrjätsippi, joka on vaikea saada haltuun, mutta näyttää hyvältä.



Mitä mieltä muut ovat?

Ehkei niinkään taktinen ongelma. Enemmänkin voisi puhua pelitaidollisesta tai pelikäsityksellisestä ongelmasta.

[drone]

Nyt olisikin aika nostaa kissa pöydälle! Näille 10-15 -vuotiaille lahjakkuuksille tulisi saada paljon henkilökohtaista valmennusta vanhoilta pelaajilta.

Mitä mieltä muut ovat?

Minun mielestäni tämä ei koske ainoastaan "liigajyrien" tuomista valmentajiksi nappuloille, vaan koko seurafilosofia pitäisi rakentaa ajattelulle, että isommat, taitavammat ja kokeneemmat ohjaavat nuorempia. Kysymys ei olisi ainoastaan taktisesta osaamisesta, vaan myös vapaa-ajalla tapahtuvan omaehtoisen harjoittelun ohjaamisesta. "Isoveli valvoo" kuulostaa ehkä pahalta, mutta totuus on se, että nuoret pelaajat ilman kunnon ohjausta ovat kuin veneellinen lampaita tuuliajolla järven selällä.

[Lenko]

Olen huomannut saman. Seurasin muutama viikko sitten paikallisten A- ja B- junioreiden harjoituksia. Pelitilanteissa ensimmäinen kosketus oli noin 50% :sti "virheellinen" (väärään suuntaa, väärälle jalalle, liian lähelle, liian kauas) yms. Kyse ei ollut usein siitä, ettei tekniikka olisi riittänyt vaan siitä, ettei pelaaja ennen haltuunottoa ollut havainnoinut riittävästi kenttää, ottanut käyttöönsä kentällä olevaa tilaa, osannut pyytää syöttöä oikeaan suuntaan tai kääntänyt vartaloaan oikeaan pelisuuntaan.

Jotta asia ei menisi ihan paikallisten junioreiden piikkiin, kannattaa kaivaa Mako Heikkisen "legendaarinen" haltuunotto Mixun ensimmäisestä Ruotsi-Suomi ottelusta, jossa miekkonen saa kasattua yhteen hetkeen kaikki mahdolliset ensimmäisen kosketuksen virheet. 

Ja on kyseessä sitten terminä pelikäsitys, yksilön taktinen osaaminen tai pelitaito, asia pysyy samana. Näiltä osin ollaan isojen poikien peleissä jäljessä.

[Sope]

Ja on kyseessä sitten terminä pelikäsitys, yksilön taktinen osaaminen tai pelitaito, asia pysyy samana. Näiltä osin ollaan isojen poikien peleissä jäljessä.

Joo. Ei takerruta nyt termeihin. Kaikki varmaan kuitenkin ymmärtää mitä ajan takaa.

Yksi asia mitä kuulee hoettavan on "kyllä se pelikäsitys sitten paranee kokemuksen myötä". Mistähän johtuu, että huippuseuroissa tulee taktisesti kypsiä pelaajia jo nuorena tai ihaillaan Pohjanpalon maaleja, kun ei tarvitse edes katsoa maalia kohti, kun tietää pallon menevän maaliin? Vaikka sitä tatsia ihaillaan, ei se ole varmasti edes oman ikäluokkansa pehmein. Erotus tulee vain siitä, että Joel valitsee ainakin noissa maaleissa sen tilanteeseen parhaan ratkaisun.

Mika Väyrynen (valitettavasti) on myös yksi pelaaja, joka kaikkien muiden ominaisuuksiensa perusteella voisi olla maailman huippua, mutta kun pelikäsitys/yksilötaktinen osaaminen/pelitaito on mitä on, niin rajat ovat tulleet vastaan. Väykkä on hyvä malliesimerkki pelaajasta, joka väläyttelee uskomattomia juttuja (rabonakeskitykset nevö forget), mutta joka valitsee väärän ratkaisun tärkeässä tilanteessa.

[Sope]

Tietääkö joku millaisia treenejä kultturimaissa vedetään ikäluokasta 10 ylöspäin? Horst Weinin harjoitteet tuntuvat olevan in ainakin nimellisesti tällä hetkellä Suomessa ainakin, mutta mitä muualla?

Meillä tunnutaan koulutuksissakin keskittyvän vain siihen, että intetään pitääkö siirtyä 9 vs. 9 peleihin tietyssä ikäluokassa ja kuinka monta harjoitusta on viikossa miettimättä mitä pitäisi harjoitella.

Ei ole mitenkään harvinaista nähdä esimerkiksi 13-vuotiaiden treenejä, jossa kaikki pelaajat hyökkäävät ja puolustavat vuorotellen 1 vs. 1, syötellään pareittain ja nakutetaan askelluksia tikkailla. Ja lopuksi pelataan. Valmentaja huutaa "hyvä yritys", kun vasemmalla oleva pelaaja keskittää oikealla sisäsyrjällä sisäkierteisen, joka kaartaa maalivahdin syliin. "Hyvä yritys, kun tavoittelit pystyynjuoksevaa kärkeä", vaikka tilanteessa valittu potku on täysin väärä.

Itsellä tuli tuo "hyvä yritys" eteen monta kertaa viime kesänä, kun kommentoin täysin väärän ratkaisun valitsevalle A- tai B-juniorille jotain negatiivista tai rakentavaa, ja katsottiin kummaksuvasti. Heidän asenteestaan huokui se "olen ollut piirijoukkueessa, joten osaan", ja yksi peräti kommentoi kritikkiini, että hänellä on edarin kanssa sopimus.

[caucho]

Tietääkö joku millaisia treenejä kultturimaissa vedetään ikäluokasta 10 ylöspäin? Horst Weinin harjoitteet tuntuvat olevan in ainakin nimellisesti tällä hetkellä Suomessa ainakin, mutta mitä muualla?

Jos nyt puhutaan ihan taktiikasta, niin ainakin Italiassa pelatessani taktiikkareenit saattoivat kestää 4 tuntia. Ensin oltiin noin tunti kopissa ja käytiin paperilla läpi omaa pelitapaamme (4-4-2), miten ja mitä kautta lähdetään avaamaan pääsääntöisesti peliä, miten puolustetaan, milloin prässätään kovaa ja milloin tyydytään peittelemään syöttösuuntia jne.
"Teoriatunnin" jälkeen sitten mentiin kentälle ja alettiin tehdä näitä asioita kentällä. Ensin ihan kävelyvauhdilla niin että valmentajat ohjasivat jatkuvasti ja neuvoivat, kunnes alettiin ymmärtää että miten valmentaja halusi meidän liikkuvan. Kun homma alkoi sujua niin valmentajat vähensivät ohjaamista ja lisäsivät tempoa.

Hyökkäykseen lähdössä harjoiteltiin pääasiassa sitä, minne esim keskikenttäpelaaja liikkuu kun pallo pelataan laitapuolustajalle jne.

Puolustuksessa nyrkkisääntönä oli, että kun pallo on vastustajalla niin meidän pelaajista jokaisen tulee nähdä pallo kokoajan. Missään vaiheessa ei saanut sijoittua niin että oli oman pelaajan takana niin ettei nähnyt pallollista vastustajaa.

[gugu]

Jos nyt puhutaan ihan taktiikasta, niin ainakin Italiassa pelatessani taktiikkareenit saattoivat kestää 4 tuntia. Ensin oltiin noin tunti kopissa ja käytiin paperilla läpi omaa pelitapaamme (4-4-2), miten ja mitä kautta lähdetään avaamaan pääsääntöisesti peliä, miten puolustetaan, milloin prässätään kovaa ja milloin tyydytään peittelemään syöttösuuntia jne.
"Teoriatunnin" jälkeen sitten mentiin kentälle ja alettiin tehdä näitä asioita kentällä. Ensin ihan kävelyvauhdilla niin että valmentajat ohjasivat jatkuvasti ja neuvoivat, kunnes alettiin ymmärtää että miten valmentaja halusi meidän liikkuvan. Kun homma alkoi sujua niin valmentajat vähensivät ohjaamista ja lisäsivät tempoa.

Hyökkäykseen lähdössä harjoiteltiin pääasiassa sitä, minne esim keskikenttäpelaaja liikkuu kun pallo pelataan laitapuolustajalle jne.

Puolustuksessa nyrkkisääntönä oli, että kun pallo on vastustajalla niin meidän pelaajista jokaisen tulee nähdä pallo kokoajan. Missään vaiheessa ei saanut sijoittua niin että oli oman pelaajan takana niin ettei nähnyt pallollista vastustajaa.

Väittäisin, että viisi vuotta sitten suomessa junioriseurat (13v. ylöspäin) eivät käyttäneet taktiikkaan neljää tuntia edes kuukauden aikana. Nykyään tähän panostetaan selkeästi enemmän.

[Todo Poderoso]

Ei ole mitenkään harvinaista nähdä esimerkiksi 13-vuotiaiden treenejä, jossa kaikki pelaajat hyökkäävät ja puolustavat vuorotellen 1 vs. 1, syötellään pareittain ja nakutetaan askelluksia tikkailla. Ja lopuksi pelataan.

Juu ei.

Itse katsellut sivusta erään pääkaupunkiseudulla vaikuttavan joukkueen junnujen "treenaamista" pitkin talvea. Tunnin harjoituksesta valehtelematta 15-20min istutaan ja kuunnellaan koutsin monologia, loput ajasta sitten yleensä juuri pelataan tai tehdään jotain älytöntä (esim. juoksuja). Ja kyseessä on siis käsittääkseni ihan seuran ykkösporukka tässä n. 15-vuotiaiden ikäluokassa. Mietin vain, etteikö olisi järkevämpi käyttää kallis(?) puolen kentän hallivuoro tehokkaaseen pallotreeniin ja hoitaa sitten juoksut ja taktiset palaverit jossain muualla.

[Sope]

Tunnin harjoituksesta valehtelematta 15-20min istutaan ja kuunnellaan koutsin monologia,

Riippuu mistä koutsi puhuu. Jos se on jotain "Vittu eilen hävittiin. Pitää tsempata." tuon ajan, ollaan väärillä jäljillä. Jos siinä käsitellään taktiikkaa on se vähän parempi. Ideaalitilanne olisi tietenkin, että tämä 15-20 minuuttia tulisi siinä pelaamisen tai pelillisen harjoitteen väleissä.

loput ajasta sitten yleensä juuri pelataan

Pelaaminen on hyvä, jos siinä tehdään jotain mistä oli puhe tuossa koutsin monologissa.

tai tehdään jotain älytöntä (esim. juoksuja).

Juoksujen tekeminen ei ole älytöntä, jos treenataan juoksutekniikkaa tai on fyysisen harjoittelun kausi menossa.

Mietin vain, etteikö olisi järkevämpi käyttää kallis(?) puolen kentän hallivuoro tehokkaaseen pallotreeniin ja hoitaa sitten juoksut ja taktiset palaverit jossain muualla.

Tämä on oikeastaan juuri se mikä on Suomessa vialla. Koska kenttävuoro on kallis, pitää treenata vain pallolla. Taktinen opettaminen sitten joskus tai ei koskaan.

Pitäisi olla pikemminkin toisin päin: vähäisellä treeniajalla puhutaan taktiikasta ja treenataan pelikäsitystä ja omalla ajalla sitten ne pallotreenit. Vaikka menisikin se kallis kenttävuoro siihen.

Tästä varmaan johtuu suomalaisten valmentajien ihmetys, kun esimerkiksi Ajaxin valmentajat kertovat heillä olevan 3 tapahtumaa viikossa (treenit ja peli). "Milloin sitten ehtii treenata pitkiä potkuja, jos ei ole harjoituksia kuudesti viikossa?" Omalla ajalla.

[Todo Poderoso]

Juoksujen tekeminen ei ole älytöntä, jos treenataan juoksutekniikkaa tai on fyysisen harjoittelun kausi menossa.

Ei tietenkään, mutta silloin kun minä olin nuori niin juoksutreenit pidettiin visusti erillään jalkapalloharjoittelusta. Joko ennen, jälkeen tai kokonaan omana harjoituksena. Sisävuorot ovat kai vielä nykyäänkin suhteellisen tiukassa niin kannattaisi hyödyntää ne tarkoituksenmukaisella tavalla.
 

Tämä on oikeastaan juuri se mikä on Suomessa vialla. Koska kenttävuoro on kallis, pitää treenata vain pallolla. Taktinen opettaminen sitten joskus tai ei koskaan.

Sama juttu kuin juoksemisen kanssa. Toki harjoitusten aikana valmentajan pitää olla kartalla ja antaa palautetta välittömästi. Väitän kuitenkin, että junnujen keskittyminen taktiseen jargoniin ei ole parasta mahdollista luokkaa silloin kun on mahdollisuus tehdä jotain pallon kanssa. Ja näinhän sen pitääkin olla.

Pitäisi olla pikemminkin toisin päin: vähäisellä treeniajalla puhutaan taktiikasta ja treenataan pelikäsitystä ja omalla ajalla sitten ne pallotreenit. Vaikka menisikin se kallis kenttävuoro siihen.

[Sope]

Väitän kuitenkin, että junnujen keskittyminen taktiseen jargoniin ei ole parasta mahdollista luokkaa silloin kun on mahdollisuus tehdä jotain pallon kanssa. Ja näinhän sen pitääkin olla.

Se on se mihin olemme junnut totuttaneet. Eikä sen tarvitse olla mitään jargonia, vaan oikeasti asioiden opettamista.

Nythän oli puhe isommista junnuista (15 v.). Ei niiden treenit tarvitse olla sellaisia, että koko ajan tehdään jotain. Olen itsekin puhunut meidän seuran Italiassa harjoitusleireillä käyneiltä junnuilta eroista ja he kertoivat, että treenin aikana oli paljon hetkiä, jolloin puhuttiin taktiikasta tai opetettiin asioita, jonka jälkeen tehtiin taas jotain lyhyen aikaa. Huomattava ero oli kuulemma myös siinä, että sen kotoisen tunti putkeen kohtuullisen löysällä temmolla sijaan olikin lyhyitä pätkiä todella kovalla temmolla.

[Todo Poderoso]

Se on se mihin olemme junnut totuttaneet. Eikä sen tarvitse olla mitään jargonia, vaan oikeasti asioiden opettamista.

Tottakai, mutta onko taktisten asioiden opettamisen paras hetki kentällä harjoitusten aikana vai esim. ennen treenejä samalla kun tulevia harjoituksia käydään läpi? En tiedä, jälkimmäinen on itselleni huomattavasti luontevampi tapa ja joku muu on aivan varmasti eri mieltä. Mielestäni kuitenkaan pallollinen harjoittelu ei saisi koskaan kärsiä sen takia, että kenttätreeneistä varataan aikaa syvälliselle taktiikan opiskelulle.

Nythän oli puhe isommista junnuista (15 v.). Ei niiden treenit tarvitse olla sellaisia, että koko ajan tehdään jotain. Olen itsekin puhunut meidän seuran Italiassa harjoitusleireillä käyneiltä junnuilta eroista ja he kertoivat, että treenin aikana oli paljon hetkiä, jolloin puhuttiin taktiikasta tai opetettiin asioita, jonka jälkeen tehtiin taas jotain lyhyen aikaa. Huomattava ero oli kuulemma myös siinä, että sen kotoisen tunti putkeen kohtuullisen löysällä temmolla sijaan olikin lyhyitä pätkiä todella kovalla temmolla.

Uskoisin, että käyttämäsi italialainen esimerkkijoukkue toimii hivenen eri resursseilla kuin useimmat suomalaiset seurat, joilla kunnon sisätreenivuoroja on talvella ehkä 2-4 h/vko. Jos tuosta ajasta aletaan vielä nipistää aikaa taktiikalle niin ei ole ihme, että suomalaisten futaajien taitotaso on kansainvälisesti heikko. Korostit aiemmin omatoimisen harjoittelun merkitystä, mutta eihän se voi olla junnun pääasiallinen palloharjoittelun perusta, eihän?

[mtontola]

Siis aivan ehdottomasti aivan pienimmistä junnuista lähtien niin aktiivista prässiä ja osallistuvaa pelaamista kuin koskaan vain uskaltaa. Ongelma-kohta on, että valikoituu tietyn luonteisia pelaajia, mutta sitten niitä muitakin pitää yrittää saada kannustettua tälle linjalle. Tässä ei taida olla mitään muita vaihtoehtoja.

[murdock]

Korostit aiemmin omatoimisen harjoittelun merkitystä, mutta eihän se voi olla junnun pääasiallinen palloharjoittelun perusta, eihän?

Totta helvetissä omatoiminen harjoittelu on pääasiallinen palloharjoittelun perusta.

[Sope]

Totta helvetissä omatoiminen harjoittelu on pääasiallinen palloharjoittelun perusta.

Sama. Treeneissä opetetaan miten pallon kanssa harjoitellaan ja mitä ja valvotaan, että palloharjoittelu on kehittänyt teknisiä suorituksia oikeaan suuntaan (ettei joku esimerkiksi opettele laukomaan väärin).

Muutenkin tässä on kyse isoista junioreista, joiden pitäisi jo osata kaikki asiat teknisesti (periaatteessa pelaajan pitäisi osata kaikki jo 12-13 -vuotiaana, josta eteenpäin se on vain taitojen hiomista ja soveltamista), jolloin harjoituksissa on kyse lähinnä siitä, että opetetaan pelaajaa valitsemaan oikea tekninen suoritus oikeassa tilanteessa. Taitoja hiotaan sitten paremmiksi omalla ajalla.

[Noviisi]

Ainakin suuremmissa seuroissa pallollinen tekninen perussuorittaminen ja tämän teknisen osaamisen soveltaminen pelinomaisiin tilanteisiin seuraavat luontevasti toisiaan jo ala-asteikäisiä valmennettaessa.
Tässä on mielestäni otettu isoja edistysaskeleita viime vuosina.

Esim. juuri tuo syötön haltuunotto ja pallon välitön suuntaaminen järkevästi sekä syötettäessä sen huomioiminen syötetäänkö paikallaan olevalle tai liikkuvalle ja kummalle jalalle tulevat nykyään jo aikaisin mukaan kuvaan.
Muutamia vuosia sitten näissä oli puutteita vielä kuudes-seitsemäsluokkalaisilla futareilla...
Mutta ei enää, ja hyvä niin.

Mielestäni teknisiä saavutettuja taitoja on syytä alkaa soveltamaan pelinomaisissa tilanteissa heti kun ne on opittu.
Aluksi yksinkertaisissa ja sitten monimutkaisemmissa ja nopeammalla temmolla. Näin homma hioutuu luontevasti selkärankaan. Ei noita voi erottaa toisistaan.

Valmentajan vastuulla on esim. pienpeleissä korjata virheitä, joita tulee ekoissa kosketuksissa, suuntaamisissa, suojaamisissa, syötöissä. Ja tasasaisesti pitäisi nostaa näitä pelin perusosasia harjoitusten erikoisteemoiksi.
Peliäly ja pelin lukeminen ei voi kehittyä, jos näissä taidoissa on isoja puutteita. Toisaalta nämä taidot ovat suhteellisen yksinkertaisia oppia, joten ne voidaan oppia jo nuorina. Sitten taitava valmentaja voi kiinnittää huomiota yhä hienovivahteisempiin asioihin ja peli alkaa rullata ja pallo liikkuu ja miehet kanssa (tarkoituksenmukaisesti).

Kyllä sen huomasi, kun viime kesänä katsoi eräässä turnauksessa Barcelonan nuoria junnuja. Kukin tiesi tasan tarkkaan miten hänen oletetaan pelaavan omaa pelipaikkaa. Syötöt napsuivat kohdalleen ihailtavalla tarkkuudella, ekat kosketukset olivat tarkoituksenmukaisia ja pelaajat tekivät nöyrästi töitä joukkueena. Kyllä se yllättävät pienestä alkaa tuo pelaaminen joukkueena, taktisesti "kypsästi". Se on vain osattu valmentaa ja opettaa nuorille junnuille niin, että he ovat omaksuneet sen selkärankaan. Tuskin on menty kauhesti liitutaulun ja teorian kautta... Sitäkin enemmän hyvin ohjattujen pienpelien.

[caucho]

Pelaaminen on hyvä, jos siinä tehdään jotain mistä oli puhe tuossa koutsin monologissa.

Juurikin näin. Ensin valmentaja kertoo miten haluaa joukkueensa pelaavan, jonka jälkeen näitä asioita opetellaan sitten käytännössä.

Tottakai, mutta onko taktisten asioiden opettamisen paras hetki kentällä harjoitusten aikana vai esim. ennen treenejä samalla kun tulevia harjoituksia käydään läpi? En tiedä, jälkimmäinen on itselleni huomattavasti luontevampi tapa ja joku muu on aivan varmasti eri mieltä. Mielestäni kuitenkaan pallollinen harjoittelu ei saisi koskaan kärsiä sen takia, että kenttätreeneistä varataan aikaa syvälliselle taktiikan opiskelulle.

Taktisten asioiden opetteluhan on osa treenejä Mutta pointti tuli kyllä selväksi. Tietysti taktiikka teoreettisessa muodossa pitää käydä läpi ennen kenttävuoron alkamista, jotta kentällä sitten voidaan harjoitella mahdollisimman kauan ja huolellisesti että paperilla käydyt asiat osataan myös käytännössä.

Mielestäni taktiikkaharjoituksia ei tarvitse alle 15-vuotiaille hirveästi opettaa (esim miten tietyssä ryhmityksessä täytyy puolustaa), eli puhun nyt vanhemmista valmennettavista. Tuo mainitsemasi pallollinen harjoittelu - se on aika laaja käsite jos tarkoitat kaikkea pallon kanssa tapahtuvaa harjoittelemista. Omista kokemuksista voin sanoa että Italiassa ja Venäjällä alulämmöt otetaan harvoin juoksemalla kenttää ympäri 15 minuuttia, vaan alkulämpö on jo sitä mitä suomessa ovat perustekniikkaharjoitteet. Syötellään paljon, otetaan haltuun erilaisia palloja, pujotteluja jne. Taktiikan opiskeluun kuitenkin tarvitaan palloa kun harjoitellaan vaikkapa pelin avaamista. Jos B- tai A-juniorin pääpainon harjoituksissa täytyy olla perustekniikassa niin ollaan jo jääty siitä junasta mikä vie jalkapalloammattilaisuuteen.

Uskoisin, että käyttämäsi italialainen esimerkkijoukkue toimii hivenen eri resursseilla kuin useimmat suomalaiset seurat, joilla kunnon sisätreenivuoroja on talvella ehkä 2-4 h/vko.

Oma italialainen esimerkkijoukkueeni omisti 2 kenttää; stadionin ja hiekkakentän. Kaikki harjoittelu peliä edeltävää harjoitusta lukuunottamatta tapahtui hiekkakentällä. Harjoituksia oli joka päivä pelipäivää ja sen jälkeistä päivää lukuunottamatta, eli yleensä reenattiin ma-pe, lauantaina peli ja sunnuntaina vapaapäivä. Suomessa tähän ei kyllä talvella päästä missään, mutta kesällä ei hiekkakenttiä tarvitse varmaan missään kaupungissa hirveästi varailla, kunhan katsoo ettei minkään divaripelin kanssa samaan aikaan mene kentälle. Se on sitten oma päätös onko liian ylpeä harjoittelemaan hiekalla. Tiettyjen taktisten asioiden harjoittelu sujuu hiekalla täysin yhtä hyvin kuin teko- tai luonnonnurmella.

Muutenkin, vaikka hiekkakentällä onkin vittumaista reenata, ei se ole este futisammattilaisuuteen. Silloisesta joukkueestani nykyään 5 jamppaa pelaa futista ammatikseen Serie C:ssä.

[Todo Poderoso]

Totta helvetissä omatoiminen harjoittelu on pääasiallinen palloharjoittelun perusta.

Muutamalla prosentilla ehkä joo. Jos valtaosalla junioreista tilanne olisi tämä niin hallit ja lähiökentät olisi notkollaan omatoimisesti treenaavia tenavia. Vaan kun ei valitettavasti ole.

Ja tosiaan täysin samaa mieltä, ettei 14-15 -vuotiaille pitäisi opettaa perustekniikkaa. Kuitenkin joukkueen ja pallon kanssa harjoitellessa tulee niitä kuuluisia toistoja, joista suurin osa on sellaisia, joita omatoimisesti (yksin) on mahdoton toteuttaa.

[Pussikalja]

"Muutamalla prosentilla ehkä joo. Jos valtaosalla junioreista tilanne olisi tämä niin hallit ja lähiökentät olisi notkollaan omatoimisesti treenaavia tenavia. Vaan kun ei valitettavasti ole."

Tämä on tosiasia, mikä vain täytyy hyväksyä. Aikamonella olisi ollut päätä lukea itsensä lääkäriksi, mutta aika harva sitä työtä sen eteen viitsi läksyjä tehdessään tehdä, joten voi tyytyä merkonomin papereihin...Tämäkin kannattaisi muistaa, kun niitä 8 vanhoja heitetään pesuveden mukana pihalle talenteista, mutta se on toinen tarina....

Hienoa, että Sope tämän aiheen avasi. Täällä on monta fiksua kirjoitusta jo nyt tullut ja usko Suomifutikseen alkaa pikkuhiljaa palailla. Nyt kun on treenit maailmalta kopioitu, alkaa porukka jo tajuta, mitä niillä haetaan. Hienoa!

[Sope]

Ei se seiso kuitenkaan. (vastauksena Todon viimeisimpään siis)

Kaikkea ei voi yksin treenata, mutta kahdestaan tai muutaman kaverin kanssa voi jo treenata paljon. Taktiseen puoleen tai pelikäsityksen kehittämiseen keskittyvät harjoitukset eivät myöskään tarkoita etteikö niissä tulisi paljoa kosketuksia ja teknisiä suorituksia. Etenkin, jos harjoitteissa on kova tempo.

Pelitaitoharjoituksia on muutenkin ehkä hankala pitää isoille junnuille, koska ei ole mitään järkeä teetättää tiettyjä harjoituksia kaikkien pelipaikkojen pelaajille. Käytännössähän taktisiin asioihin painottuvissa harjoitteissa tulee sitten mukaan pelipaikkakohtaiset tekniset suoritukset.

[joks11]

Muutenkin, vaikka hiekkakentällä onkin vittumaista reenata, ei se ole este futisammattilaisuuteen. Silloisesta joukkueestani nykyään 5 jamppaa pelaa futista ammatikseen Serie C:ssä.

Minkä ikäisenä olit tuolla ja kuinka pitkään?

Hiekkakenttä ei ole harjoitusalustana missään nimessä huono. Pallo käyttäytyy siinä eri tavalla kuin nurmella tai muovilla, ja nimenomaan niin että alusta ei anna huonoja kosketuksia samalla tavalla anteeksi kuin pehmeämmällä nurmella.

[caucho]

Minkä ikäisenä olit tuolla ja kuinka pitkään?

Hiekkakenttä ei ole harjoitusalustana missään nimessä huono. Pallo käyttäytyy siinä eri tavalla kuin nurmella tai muovilla, ja nimenomaan niin että alusta ei anna huonoja kosketuksia samalla tavalla anteeksi kuin pehmeämmällä nurmella.

Yhden kauden pelasin 17-vuotiaana.

[joosar]

Omalle kohdalle tämä osuu siinä, että valmennan itse 03-junnuja. Heidän taitotasonsa on hyvällä tasolla ja tässä vuosien varrella on tullut opittua aika hyväksi valmentajaksi tekniikkaan painottavien osioiden osalta. Nyt olisikin helppo urautua tähän: vetäisin vain tähän samaan malliin lisäten vain pelaajia ja hioen teknistä taitoa vielä paremmalle tasolle. Varmasti tulisi todella teknisiä pelaajia, jotka äkkiseltään näyttäisivät hyvältä satunnaisen katsojan silmiin.

Minkälaisilla harjotteilla olet saanut 03-junnujen taitotason hyväksi?  Joukkuetreeneissä ootko tehnyt paljonkin näitä paljon parjattuja *suljettuja drillejä* vai oletteko jotenki muuten? (kotitehtävien kautta?)

[Sope]

Minkälaisilla harjotteilla olet saanut 03-junnujen taitotason hyväksi?  Joukkuetreeneissä ootko tehnyt paljonkin näitä paljon parjattuja *suljettuja drillejä* vai oletteko jotenki muuten? (kotitehtävien kautta?)

Taitotaso on hyvä, mutta ei lähellekään Suomen kärkeä. Asioita olisi voinut tehdä paremminkin.

Drillejä tulee käytettyä yleensä kun näyttää ja opettaa jotain ensimmäisiä kertoja. Tällöin on helppo valvoa, että tekniset suoritukset ovat oikeanlaisia, kun tehdään vain jotain tiettyä juttua. Parin drillin jälkeen on tullut siirryttyä soveltaviin harjoituksiin, jotka ovat yleensä psykoteknisia harjoitteita.

Muuten:
-pienpeleillä (1 vs. 1, 2 vs. 2, 3 vs. 3)
-kannustamalla pelaajia haastamaan sekä treeneissä että peleissä
-kitkemällä "syöttelyn" eli roiskinnan (pelaaja, joka ei uskalla pitää palloa roiskaisee sen yleensä johonkin ja väittää syöttäneensä)
-syöttämistä on alettu opettaa vasta tällä kaudella kunnolla, muuten on ollut henkilökohtaisen pallollisen pelaamisen harjoittelua, syöttää saa toki (ja pitääkin) pelissä, mutta sen treenaamiseen on käytetty aika vähän peliaikaa
-pallon laukomistakaan ei ole harjoiteltu

Tällä hetkellä meillä tekee tiukkaa tai häviämme hyvin syötteleville joukkueille, joista näkee, että syöttelyä on harjoiteltu jo vuosia. Pallonhallintataidot meillä on kuitenkin keskimäärin aika hyvällä tasolla. Jonkin verran tulee myös joukkueita vastaan, joissa jollekin pelaajalle on opastettu maalivahdin häirintää tai ylhäällä roikkumista ja noista rokotetaan, mutta se ei itseä haittaa. Parin vuoden päästä ei varmasti rokoteta ja roikkuja/häiritsijä ei osaa pelata.