Suomijunnujen suurin puute: pelaajien taktinen osaaminen

[huckerby]

Taitotaso on hyvä, mutta ei lähellekään Suomen kärkeä. Asioita olisi voinut tehdä paremminkin.

Drillejä tulee käytettyä yleensä kun näyttää ja opettaa jotain ensimmäisiä kertoja. Tällöin on helppo valvoa, että tekniset suoritukset ovat oikeanlaisia, kun tehdään vain jotain tiettyä juttua. Parin drillin jälkeen on tullut siirryttyä soveltaviin harjoituksiin, jotka ovat yleensä psykoteknisia harjoitteita.

Muuten:
-pienpeleillä (1 vs. 1, 2 vs. 2, 3 vs. 3)
-kannustamalla pelaajia haastamaan sekä treeneissä että peleissä
-kitkemällä "syöttelyn" eli roiskinnan (pelaaja, joka ei uskalla pitää palloa roiskaisee sen yleensä johonkin ja väittää syöttäneensä)
-syöttämistä on alettu opettaa vasta tällä kaudella kunnolla, muuten on ollut henkilökohtaisen pallollisen pelaamisen harjoittelua, syöttää saa toki (ja pitääkin) pelissä, mutta sen treenaamiseen on käytetty aika vähän peliaikaa
-pallon laukomistakaan ei ole harjoiteltu

Tällä hetkellä meillä tekee tiukkaa tai häviämme hyvin syötteleville joukkueille, joista näkee, että syöttelyä on harjoiteltu jo vuosia. Pallonhallintataidot meillä on kuitenkin keskimäärin aika hyvällä tasolla. Jonkin verran tulee myös joukkueita vastaan, joissa jollekin pelaajalle on opastettu maalivahdin häirintää tai ylhäällä roikkumista ja noista rokotetaan, mutta se ei itseä haittaa. Parin vuoden päästä ei varmasti rokoteta ja roikkuja/häiritsijä ei osaa pelata.

Sanotko sä nyt tossa, että sun joukkueen pelaajien taitotaso on hyvä, vaikka ne ei osaa syöttää? Syöttäminen on kuitenkin aikalailla jalkapalloilijan perusosaamista.

[Sope]

Sanotko sä nyt tossa, että sun joukkueen pelaajien taitotaso on hyvä, vaikka ne ei osaa syöttää? Syöttäminen on kuitenkin aikalailla jalkapalloilijan perusosaamista.

Sanon. Ne eivät osaa syöttää niin hyvin kuin joukkueet, jotka ovat selkeästi harjoitelleet lähes pelkästään syöttelyä ja joille valmentaja on ohjeistanut tarkasti kelle syöttää missäkin tilanteessa. Itse mietin vain, että missähän vaiheessa noiden joukkueiden valmentajat alkavat painottamaan harhauttamista tai kuljettamista tai USKALLUSTA harhauttaa ja yrittää itse. Tai tehdä päätöksiä itse (turhan usein näkee 5 vs. 5 tai 7 vs. 7 -peleissä jotain "yksi roikkuu ylhäällä, pallon saanut tiputtaa ja alin pelaa pitkän roikkujalle" -tason huipputaktisia kuvioita).

[huckerby]

Mä meinasin, että tarkoitatko, että ne junnut ei vielä ole opetellut syöttämistä tai laukomista teknisenä suorituksena?

Kuulostaa ulkopuolisen korvaan jalkapalloilijana kehittymisen kannalta aika pahalta.

[Keijo K. Kojootti]

Mä meinasin, että tarkoitatko, että ne junnut ei vielä ole opetellut syöttämistä tai laukomista teknisenä suorituksena?

Kuulostaa ulkopuolisen korvaan jalkapalloilijana kehittymisen kannalta aika pahalta.

Päinvastoin. Näinhän se pitääkin mennä. Ei esim. 7-vuotiaalle kannata vielä hirveästi opettaa syöttämistä, koska se ei halua sitä luonnostaan tehdä. Silloin kannattaa hoitaa rauhassa kuntoon pallonhallinta ja kuljettaminen koska sitä 7-vuotias haluaa tehdä "minä ja pallo". Seuraavassa vaihessa pelaajat alkavat ymmärtää myös kanssapelaajien merkityksen. 9-vuotta on kuitenkin se hetki että alkaisin viimeistään opettamaan myös syöttämistä.

[Louhari]

-pallon laukomistakaan ei ole harjoiteltu

Missä kohtaa tämä foorumistien mielestä pitäisi aloittaa? Todella monella suomalaispelaajalla tämä on heikko kohta, joka varmasti osaltaan vaikuttaa niiden maalintekijöiden puuttumiseen.

Lisäksi ihmetyttää, että tuota ei oikeasti opeteta. Pistetään kaverit jonoon vetämään. Kun joltain sitten tulee jatkuvasti teknisesti huonoja suorituksia, sanotaan vain, että vedä enemmän nilkalla. Eikö näissä tilanteissa kannattaisi ottaa kaveri sivummalle, neuvoa tarkemmin tukijalan sijaintia, jalkojen asentoa, osumakohtaa jne. Sitten pyydät vetämään pari kertaa vaikka seinään siten, että näet pelaajan sisäistäneen asian. Eli siis potkutekniikan opettamista, ei vain sitä, että pistetään kaverit lämimään.

[Pussikalja]

No, se varmaan herkkyyskausiuskovaistenkin on myönnettävä, että laukominen ja maalinteko on kausista aikaisin. Eli kyllä sitä laukausta on hauska hieroa ikävälillä 3-45. Kun ikää on 45 joutuu jo vähän alle lämmittelemään, mutta silti se on pelivieteistä SE JUTTU.

Tuossa syöttelyn vieroksumisessa se olennaisin moka ei ole itse syöttöjen puute. Se ongelma on siinä, että lapsilta riistetään pelin olennainen osa, eli liikkuminen pelattavaksi. Lahjakkaimmat luonnostaan osaavat löytää parhaan paikan ajatuksella "kun saan pallon, teen maalin" . Tarpeeksi monta vuotta kun rohkaistaan " itse vaan rohkeasti" , niin sitten tuo lapsuudesta niin ominainen palloton liike joudutaan kädestä pitäen uudestaan opettamaan. Ei ne lapset nimittäin pitkään viitsi turhaan esille pelistä liikkua, kun sitä palloa ei valmentajan tuella koskaan tarvitse syöttää. Ja luonnollisen osaamisen ja opetetun taidon välillä on ja pysyy ne reaktioiden sekunnin osat, joita koskaan takaisin ei enää saada.

Jos se sijoittuminen ei lähde selkärangasta, vaan se on ajateltava, ollaan aina myöhässä, jos jollekin se tiedostamaton luonnollinen pelitapa on. Tämä piirre me hienosti suomessa pelaajilta poisopetetaan, yksilötaidon nimissä. Eikä se edes yksilötaitoa kehitä, kun vuoron perään ilman joukkuetta sumppuun vuosia opetellaan " harhauttelemaan".

[Sope]

Mitä vittua nyt taas?

Pussikaljankin pitäisi ymmärtää, että vaikka jotain ei opeteta, ei se silti tarkoita sitä, että se olisi kiellettyä. Kyse on vain siitä mihin keskitytään.

Totta kai lapset tykkää vedellä palloa, mutta kysymys onkin, että kannattaako sitä treeneissä harjoitella tai opettaa ennen kuin lapsi osaa ojentaa ja lukita nilkan?

Syöttämistäkin voisi opetella jonain lirutteluna, mutta parempi on alkaa opetella sitä kunnolla teknisenä suorituksena, kun pelaajien pallonhallintataito on tarpeeksi korkealla tasolla, että sen saa haltuunkin.

Välissä mietin, että onko trollaako Pussikalja vai onko hän tosissaan tuota mieltä aina kaikista asioista.

Niin joo. Meillä on harjoiteltu syöttämistä nyt syksystä asti (kauden vaihteesta). En usko, että menee montaakaan kuukautta, että otetaan kiinni ne vuosia syötelleet porukat. Etenkin, kun pelaajat uskaltaa ottaa niitä muutamia askelia syötön jälkeen, kun on yksilötaitoja harjoittelemalla saatu samalla pelirohkeutta.

[Pussikalja]

No, en ehkä osaa kovin diplomaattisesti kirjoittaa, pahoittelut siitä. Lähinnä olen kiinnittänyt huomiota, miten pelaajat ovat vuosien varrella muuttuneet. Mielestäni nykypelaajia leimaa passiivisuus pallottomana ja sellainen ravihevosmainen laput silmillä väkisin yrittäminen. Lisäksi koko kentän hahmotuksessa on suuria puutteita, joka näkyy siinä, että kun aletaan pelata pientä, sitä pelataan yleensä pienellä alueella ihan loppuun asti, ilman että sitä puolustavan porukan houkuttelua pienelle alueelle osattaisiin purkamalla ahtaus hyödyntää. En tiedä voiko edes puhua vielä taktisista puutteista, kun heikkoudet on ihan pelaamisen perusteissa. Positiivista on parantunut ketteryys ja sellainen pikkunäppärä taitotaso.

Sitten kun siihen etsii syitä, luonnollisesti etsii muutoksia valmennuksesta. Mitä on muuttunut ja miten se kentillä näkyy? Meillä on paljon jalkapallojonglöörejä, jotka eivät osaa laukoa, tai keskittää. Keskityksellekin vaadittaisiin joku halukas oikea-aikainen ei passiivinen kohde ja keskittäjältä ymmärrys, että joku kanssapelaaja on edullisemmassa asemassa kuin itse. Muutoksia, syitä ja seurauksia, niistä olisin kiinnostunut. Ja yhden tälläisen muutos-syy-seuraus ajatuksen ilmoille edellisessä viestissä heitin...

[Jortsukka]

Kyllä potkutekniikan perusteisiin heti kannattaa lähteä, kun vain se alkaa olemaan fyysisesti mahdollista. Ja molempia jalkoja käyttäen. Omat huomiot että 7-vuotiailtakin tuo jo hyvin onnistuu, syöttötekniikka samoin. Ei toki kaikilta, mutta kuitenkin osalta. Nehän saa hyvin mukaan esim. erilaisiin alkuleikkeihin/-peleihin. Ja jos niitä harjoitellaan, niin silloin toki hyvin tärkeää että puututaan virheellisiin toistoihin.

1vs1:n saa noita myös hyvin upotettua, ilman että se on mistään muusta pois.

Ja osa tuon ikäisistä varmasti osaa jo vähän ottaa ensimmäistä kosketustakin mukaan, jolloin sitten nuo asiat hyvin lomittuvat toisiinsa.

Mitä itse otsikkoon tulee, niin koen suuriksi ongelmiksi sen että pelikäsitystä ei kehitetä tarpeeksi, ensimmäinen kosketus on heikko, pelinomaisuutta ei ole tarpeeksi, tempoon ei osata suhtautua ja virheitä pelätään/opetetaan pelkäämään nuorissa. Kaikki nämä yksin ja yhdessä vaikuttavat merkittävästi tuohon otsikon aiheeseen.

[Ikifani]

Mielenkiintoinen keskustelun aihe, jutut tosin kääntyneet aika pitkälle pelaajien tekniseen suorittamiseen. Ehkä se kertoo paljon siitä ongelman syvyydestä joka tässä taktisen puolen osaamiseen meillä Suomessa liittyy. Paljonkohan meillä junnuvalmennuksessa käytetään aikaa esim. hyökkäyksien porrastukseen ja ajoitukseen suhteessa paitsiosääntöön tai paljonko puolustussuuntaan pelattaessa opetetaan tarkoituksellista vastustajan vapaaksi jättämistä syötönkatkomahdollisuuden ja nopean hyökkäyseen lähtömahdollisuuden luomiseksi ?

[drone]

Tämä ei varsinaisesti liity topiciin, mutta liittyy kuitenkin.
Suomen U16 on hävinnyt Itävallan turnauksessa kaikki ottelunsa: Meksikoa, Kroatiaa ja Montenegroa vastaan.
Selitykset ovat moninaiset, mutta vähän tulee myös deja vu-elämystä tässä mukaan.

"Olimme parempia, mutta emme saaneet edes onnekasta maalia aikaan"
Näin selitellään Montenegro-tappiota, siis pelistä, joka olisi kaiken järjen mukaan pitänyt voittaa.

Kysymys on tietysti kokemuksen hakemisesta ja harjoitusturnauksesta, mutta jossakin vaiheessa sitä voittamisen kulttuuriakin olisi ruvettava opettelemaan (taktisten, teknisten ja fyysisten hienouksien lisäksi tietenkin).

[Mersault]

Mielenkiintoinen keskustelun aihe, jutut tosin kääntyneet aika pitkälle pelaajien tekniseen suorittamiseen. Ehkä se kertoo paljon siitä ongelman syvyydestä joka tässä taktisen puolen osaamiseen meillä Suomessa liittyy. Paljonkohan meillä junnuvalmennuksessa käytetään aikaa esim. hyökkäyksien porrastukseen ja ajoitukseen suhteessa paitsiosääntöön tai paljonko puolustussuuntaan pelattaessa opetetaan tarkoituksellista vastustajan vapaaksi jättämistä syötönkatkomahdollisuuden ja nopean hyökkäyseen lähtömahdollisuuden luomiseksi ?

Tarviiko noita hyökkäyksiä porrastaa jos maataan omalla alueella ja jätetään vastustaja vapaaksi syötönkatkomahdollisuuden ja nopean vastahyökkäyksen vuoksi. Toivottavasti noiden asioiden sijaan juniorivalmennuksessa keskitytään aktiiviseen pelaajia kehittävään peliin eikä puolustamiseen ja vastahyökkäyksien kyttäämiseen.

[Messi]

Mielenkiintoinen keskustelun aihe, jutut tosin kääntyneet aika pitkälle pelaajien tekniseen suorittamiseen. Ehkä se kertoo paljon siitä ongelman syvyydestä joka tässä taktisen puolen osaamiseen meillä Suomessa liittyy. Paljonkohan meillä junnuvalmennuksessa käytetään aikaa esim. hyökkäyksien porrastukseen ja ajoitukseen suhteessa paitsiosääntöön tai paljonko puolustussuuntaan pelattaessa opetetaan tarkoituksellista vastustajan vapaaksi jättämistä syötönkatkomahdollisuuden ja nopean hyökkäyseen lähtömahdollisuuden luomiseksi ?

En oikein edes ymmärtänyt näitä kysymyksiä. Voisitko vähän tarkentaa mitä tarkoittaa:
1. Hyökkäyksen porrastus suhteessa paitsiosääntöön?
2. Hyökkäyksen ajoitus suhteessa paitsiosääntöön?

Tuohon kolmanteen voin sanoa, että kyllä pelissä varmaan joskus jätetään joku pelaaja tarkoituksella "vapaaksi" ja houkutellaan vastustaja pelaamaan tälle pallo. Tällöin tiedossa on, että siellä on joku puujalka palloa vastaanottamassa. Kahdeksankymmentä luvulla pelaamassani joukkueessa tämä oli joukkueen lähes ainoa puolustuksellinen asia, mitä painotettiin. Se, tarvitseeko tällaista esim. junioripuolella kovinkaan paljon harjoitella on hieman kyseenalaista. Mutta voihan sitä peleissä kokeilla tällaistakin vaihtoehtoa puolustaa / hakea vastaiskumahdollisuuksia. Enemmänkin nykyään aluepuolustuksen aikakaudella puhuisin ennemminkin siitä missä kohden kenttää aletaan prässäämään. Aluepuolustus pelissä kun tarkoituksellisesti jätetään pallosta katsottuna vastakkainen laita "tyhjäksi", samoin pallon ollessa keskellä laidoilla ei välttämättä ole puolustavalla joukkueella "miehitystä". Nykyään kun nuo pelaajat tuppaavat olemaan pallollisena sen verta fiksuja ja taitavia, etteivät pahemmin palloa menetä / anna harhasyöttöjä omalla kenttäpuoliskolla, joten tuollainen "houkuttelu" on aikas turhaa. Toki voi toimia alemmilla sarjatasoilla.

Tuo mainitsemasi houkutteluhan voisi olla sitä, että vastustajan maalipotkussa sijoitutaan kentälle ennakkoon sovitulla tavalla ja jätetään esim vasen pakki vapaaksi. Kun pallo avataan tälle vapaalle miehelle, sinne säntää useampi pelaaja prässäämään. Tässä vaan tullaan tuohon yllä mainitsemaani nykyasiaan pelaajien taitotasosta. Taitavat pelaajat (joukkueet) pelaavat yhdellä kahdella syötöllä useamman pelaajan tilanteesta ulos ja saavat ylivoiman hyökkäykseen. Tässäkään ei ole mitään mitä ei aluepuolustuspelin opettamisessa opetettaisi. Kyse on vain siitä missä kohtaa tuo prässi pyritään tekemään.

Siis kyllähän junnupuolella kuuluu ensimmäisenä opettaa syötön katkaiseminen ja siihen kuuluva ennakointi. Tämä kun lienee se helpoin tapa saada pallo omalle joukkueelle.

Ja siihen kysymykseesi, kuinka paljon tuohon aikaa käytetään? En tiedä, mutta tietääkö edes Pep Guardiola?

Hieman tuli poukkoilevaa tekstiä.

[Sope]

En tiedä voiko edes puhua vielä taktisista puutteista, kun heikkoudet on ihan pelaamisen perusteissa.

Kyllä kyseessä on taktiset/pelikäsitykselliset puutteet. Pelaamisen perusteena ovat tekniset suoritukset ja en kyllä näe mitään syytä miksi pienenä kuljettamiseen kannustaminen ajaisi pelaajat hieromaan palloa pienessä tilassa. Pikemminkin päinvastoin. Luulisin, että näille pelaajille alkaisi tulla selkärangasta se, että pallon kanssa ei jäädä paikalleen, vaan heti liikkeeseen, kun pallo saadaan.

Mitä on muuttunut ja miten se kentillä näkyy?

Tällä hetkellä on lähinnä näkyvissä Youtube-sukupolven esiinmarssi. Osataan kaikki samat kikat kuin idolitkin ja pallonkäsittely on juurikin tuota jonglöörihommaa, mutta ei osata pelata. Itsenäinen harjoittelu on käytetty lähinnä ponnautteluun ja potkutekniikasta ei olla harjoiteltu esimerkiksi perusrintapotkua juurikaan, mutta jotain saatanan knuckleshotia sitten hinkataan tuhansia kertoja.

Tämä tällä hetkellä monessa paikassa pinnalla oleva "pienpelejä ja yksilösuorituksia korostavaa peliä ihan pienille junnuille"-linja näkyy vasta muutaman vuoden päästä, joten siitä on turha vetää johtopäätöksiä katsomalla nykyisten A- tai B-junnujen pelejä.

Paljonkohan meillä junnuvalmennuksessa käytetään aikaa esim. hyökkäyksien porrastukseen ja ajoitukseen suhteessa paitsiosääntöön tai paljonko puolustussuuntaan pelattaessa opetetaan tarkoituksellista vastustajan vapaaksi jättämistä syötönkatkomahdollisuuden ja nopean hyökkäyseen lähtömahdollisuuden luomiseksi ?

Nämä nyt on sellaisia joukkuetaktisia asioita, joita tulisi opetella ehkä 17-vuotiaasta eteenpäin, mutta ne eivät sinänsä ole ongelma. Ongelma on se, että pelaajat tekevät yksilötasolla liian paljon taktisesti vääriä ratkaisuja, joiden paikkaaminen joukkuetaktisilla ratkaisuilla on väärä lääke ongelmaan.

(taktisten, teknisten ja fyysisten hienouksien lisäksi tietenkin).

Tästä paistaa läpi jännä asenne: "hienouksien". Ne eivät ole mitään hienouksia, vaan jalkapalloilijan perusjuttuja, joiden pitää olla kunnossa. Vaikea opettaa voittamisen kulttuuria, jos pelaajat ovat yksilötasolla vastustajia jäljessä noissa kaikissa.

Esimerkki parin vuoden takaa siitä miksi noita hienouksia kannattaisi treenata:

http://futisforum2.org/index.php?topic=109875.0

Tuossa otsikossa Yourworstnightmaren kommentti kertoo missä mentiin pari vuotta sitten teknisesti, taktisesti ja fyysisesti suhteessa ranskalaisiin poikiin. Jotenkin itsestä vaikea kuvitella, että Suomen parhaiden pelaajien taso on se, että lähes kaikki syötöt otetaan vastaan seisovin jaloin ja ei heti haeta uutta paikkaa syötön jälkeen.

[Pussikalja]

Lainaus käyttäjältä: Ikifani - eilen kello 13:00:51
Paljonkohan meillä junnuvalmennuksessa käytetään aikaa esim. hyökkäyksien porrastukseen ja ajoitukseen suhteessa paitsiosääntöön tai paljonko puolustussuuntaan pelattaessa opetetaan tarkoituksellista vastustajan vapaaksi jättämistä syötönkatkomahdollisuuden ja nopean hyökkäyseen lähtömahdollisuuden luomiseksi ?

Nämä nyt on sellaisia joukkuetaktisia asioita, joita tulisi opetella ehkä 17-vuotiaasta eteenpäin, mutta ne eivät sinänsä ole ongelma. Ongelma on se, että pelaajat tekevät yksilötasolla liian paljon taktisesti vääriä ratkaisuja, joiden paikkaaminen joukkuetaktisilla ratkaisuilla on väärä lääke ongelmaan.

Ai meinaatko, että vasta seittämäntoista vanhana kerrottaisiin kk kaverille, että epätarkkakin pudotus linjan taakse ensimmäisestä on parempi, kuin haltuunotto ja puhdas sisäkierresyöttö 4 metriä paitsiossa seisovalle hyökkääjälle. Tai että tulevalle laiturille kerrottaisiin 17v, että keskitys kannattaa heittää toisesta kosketuksesta, koska sen mukaan hyökkääjä ajoittaa harhautusliikkeensä ja irtiotto spurttinsa ja puolustuskaan ei ehdi ryhmittäytyä. Siihen asti laiturille on ollut OK yrittää itse joka kerta murtautua kuljettaen 16:sta.

Tämä tällä hetkellä monessa paikassa pinnalla oleva "pienpelejä ja yksilösuorituksia korostavaa peliä ihan pienille junnuille"-linja näkyy vasta muutaman vuoden päästä, joten siitä on turha vetää johtopäätöksiä katsomalla nykyisten A- tai B-junnujen pelejä.

No onhan sitä yksilötaitoa ja pienpelejä kuitenkin jo 90-luvun alusta asti pikkujunnuille painotettu. Ei ehkä näin jyrkästi, mutta kuitenkin.

Tiedätkö kuinka monta kymmentä kertaa olen kuullut lauseen, "ei nämä mitkä nykyjään pelaa edarissa, mutta kunhan tämä minun 84,85.....03 ikäluokka tulee läpi, niin joka äijä näistä pelaa avauksessa ja noustaan maailman huipulle." Voin kertoa että aika monta ja tänäkin keväänä jo kolmesti...Ainut missä olen uusia treenejä nähnyt ovat olleet koordinaatio ja oheisharjoitteluliikkeissä 20 vuoteen. Kaikista muista pallollisista treeneistä on ollut samantyyppinen harjoite jo 80-luvulla olemassa. Ei tässä ruutia ole kukaan keksinyt vuosi kymmeniin...

Yhteistä näille kolmelle viime vuosikymmenelle on ollut se, että jalkapallo opetetaan yksittäisinä suoritteina, ilman kokonaisuutta. Taktiikkaa ja joukkuepeliä ei juuri opeteta, selitetä, kävellä joukkueena jne...Ihmetellään vaan kun ollaan jäljessä vauhdissa, vaikka testien mukaan ollaan samalla viivalla vastustajan kanssa ja ihmetellään kun ei tule ovelia laitureita tai hyökkääjiä.

 No pusketaan kovempaa yksin sumppuun, kun ei vielä taito näköjään vielä riitä, vai mitä. Entäpä jos se juju onkin siinä, ettei väliä miten vaan milloin, kannattaa olla röyhkeä ja ovela? Onko näitä koskaan yritetty valmentaa, tai koskaan lähestytty lajia kokonaisuutena, jossa opetetaankin kaikkea koko ajan, vähän niinkuin kieltenopetuksessakin tehdään? Aika turha opetella pelkästään kirjoittamaan sanoja, jos niitä ei opeteta lausumaan saati yhdistelemään...

[Sope]

Ai meinaatko, että vasta seittämäntoista vanhana kerrottaisiin kk kaverille, että epätarkkakin pudotus linjan taakse ensimmäisestä on parempi, kuin haltuunotto ja puhdas sisäkierresyöttö 4 metriä paitsiossa seisovalle hyökkääjälle. Tai että tulevalle laiturille kerrottaisiin 17v, että keskitys kannattaa heittää toisesta kosketuksesta, koska sen mukaan hyökkääjä ajoittaa harhautusliikkeensä ja irtiotto spurttinsa ja puolustuskaan ei ehdi ryhmittäytyä. Siihen asti laiturille on ollut OK yrittää itse joka kerta murtautua kuljettaen 16:sta.

Tarkoitin lähinnä tuota "jonkun pelaajan/syöttösuunnan vapaaksi jättämistä", joka on joukkuetaktinen asia. Ei ole paskaakaan hyötyä, jos joku sen tekee ja joukkueella ei ole selkärangassa/sovittuna, että mitä sitten tehdään. Tätä voisi verrata Shefkin yksinäiseen Espanjan puolustuslinjan prässäämiseen. Prässääminen sinänsä on taktisesti järkevää, mutta se pitää tehdä joukkueena. Ensin pitää kuitenkin oppia toimimaan siinäkin yksilönä.

Tiedätkö kuinka monta kymmentä kertaa olen kuullut lauseen, "ei nämä mitkä nykyjään pelaa edarissa, mutta kunhan tämä minun 84,85.....03 ikäluokka tulee läpi, niin joka äijä näistä pelaa avauksessa ja noustaan maailman huipulle." Voin kertoa että aika monta ja tänäkin keväänä jo kolmesti...

Väitinkö jossain niin, että minulla on jotkin ihmekonstit ja näillä minun eväillä päästään edariin/pelastetaan Suomen jalkapallo. Totesin vain, että nykyisen valmennuslinjan tulokset näkyvät sitten hyvässä tai pahassa vasta muutaman vuoden päästä.

Ainut missä olen uusia treenejä nähnyt ovat olleet koordinaatio ja oheisharjoitteluliikkeissä 20 vuoteen. Kaikista muista pallollisista treeneistä on ollut samantyyppinen harjoite jo 80-luvulla olemassa. Ei tässä ruutia ole kukaan keksinyt vuosi kymmeniin...

Varmasti. En usko, että kovin moni on keksinyt/ottanut käyttöön mitään uusia harjoitteita (ehkä joku horstweinilainen usean maalin pienpelaaminen voisi olla jotain mitä ei ole ainakaan isommin tehty aiemmin). Enkä usko, että on olemassa jotain messiasharjoitetta, jolla saa pelaajista parempia. Kysymys onkin siitä, että millainen on valmennuksen kokonaislinja ja tässäkin ketjussa on tarkoitus keskustella siitä missä on eniten puutetta (minun mielestäni pelaajien pelikäsityksessä/yksilötaktisessa osaamisessa). Sinun mielestäsi siinä, että 6-8 -vuotiaat eivät osaa syöttää ja laukoa tarpeeksi hyvin vaan riplaavat.

Yhteistä näille kolmelle viime vuosikymmenelle on ollut se, että jalkapallo opetetaan yksittäisinä suoritteina, ilman kokonaisuutta. Taktiikkaa ja joukkuepeliä ei juuri opeteta, selitetä, kävellä joukkueena jne...Ihmetellään vaan kun ollaan jäljessä vauhdissa, vaikka testien mukaan ollaan samalla viivalla vastustajan kanssa ja ihmetellään kun ei tule ovelia laitureita tai hyökkääjiä.

 No pusketaan kovempaa yksin sumppuun, kun ei vielä taito näköjään vielä riitä, vai mitä. Entäpä jos se juju onkin siinä, ettei väliä miten vaan milloin, kannattaa olla röyhkeä ja ovela? Onko näitä koskaan yritetty valmentaa, tai koskaan lähestytty lajia kokonaisuutena, jossa opetetaankin kaikkea koko ajan, vähän niinkuin kieltenopetuksessakin tehdään? Aika turha opetella pelkästään kirjoittamaan sanoja, jos niitä ei opeteta lausumaan saati yhdistelemään...

Tästähän tässä ketjussa juuri onkin kysymys. Pelaajille osataan opettaa tekniset suoritukset suhteellisen hyvin, mutta ei sitä miten ja milloin niitä sovelletaan. Se näkyy aika pitkälti siinä, kun tiputaan yhtäkkiä kelkasta piirijoukkueiässä.

[Pussikalja]

Sinun mielestäsi siinä, että 6-8 -vuotiaat eivät osaa syöttää ja laukoa tarpeeksi hyvin vaan riplaavat.

En nyt ihan tätä mieltä ole. Olen sitä mieltä, että ensimmäisiä askeleita väärään suuntaan otetaan jo siinä, jos ohittaminen opetetaan yksittäisenä suoritteena, ilman että samalla opetetaan toista vaihtoehtoa, eli syöttöä. Peli perustuu siihen että opitaan valitsemaan vaihtoehdoista paras.

Pelin perimmäiset vaihtoehdothan on joko kuljettaa tai syöttää pallo kaverille tai maalin perukoille. Miksi jättää se valinta ja vaihtoehto pois, jolloin suoritus on outo, ei jalkapallomainen yksilösuorite? Kun jätät sen vaihtoehdon pois, opetat myös ettei syötettäväksi/pelattavaksi tarvitse/kannata liikkua. Päin vastoin opetat, että kannattaa liikkua oman pelaajan ja vastustajan maalin väliin, eli viemään tilan pois, koska sieltä sen pallon todennäköisimmin itsellesi saat.
Näitä asioita nimittäin pelaajilla c-b junnuissa voi havaita ja jostain ne toimintamalleiksi syntyvät.

Ja todellakaan en ole yksilötaitoa tai rohkeutta harhauttaa vastaan. Olisi hienoa, että kun on tilaisuus uskalletaan haastaa ja että kanssapelaajat osaisivat sitä tilaa liikkumalla kaverille haastaa luoda. Niin se ihan oikeassakin pelissä pelataan.

[ZZlatan]

"Vanhaksi jääräksi" Pussikalja on harvinaisen hyvin kartalla ja ajanhermolla - suorastaan aallon harjalla.

Havainto+valinta on yhtälö, joka pitäisi lisätä jokaiseen harjoitteiseen. Tekniset lajitaidolliset hinkkaukset mukaan lukien.

Tilanteeseen liittyvä ärsyke --> havainto --> valinta --> toiminta. Mielellään vielä pelinomaiseen tilanteeseen liittyen, pelipaikkakohtaisesti ja oikeassa pelistä leikatussa ympäristössä.

[Mersault]

Yhteistä näille kolmelle viime vuosikymmenelle on ollut se, että jalkapallo opetetaan yksittäisinä suoritteina, ilman kokonaisuutta. Taktiikkaa ja joukkuepeliä ei juuri opeteta, selitetä, kävellä joukkueena jne...Ihmetellään vaan kun ollaan jäljessä vauhdissa, vaikka testien mukaan ollaan samalla viivalla vastustajan kanssa ja ihmetellään kun ei tule ovelia laitureita tai hyökkääjiä.

Henkilökohtaisesti olen myös holistisen ajattelun kannalla eli kaiken tekemisen tulisi liittyä kokonaisuuteen. En ymmärrä näkemyksiä joiden mukaan 6-9 -vuotiaiden tulisi keskittyä vain 1v1 pelaamiseen, koska jalkapallo on joukkuepeli. Toki näitäkin aivan samalla tavalla kuin kaikkea muutakin tulee opettaa, mutta en ymmärrä miksi lapsia kannustetaan tekemään jotakin joka todellisuudessa ei ole järkevää. Puhtaalla järjellä ajateltuna kaiken valmennuksen tulisi jollakin tavalla liittyä peliin joka taas ei ole pelkkää teknistä suorittamista, vaan myös taktiikalla on pelaamisessa suuri merkitys ja sen vuoksi lapsille pitäisi siitä asti kun heillä on jonkinlaista taitoa jalkapalloa pelata, opettaa lajin taktista puolta. Tämä taas ei tarkoita mitään fläppitauluesityksiä, vaan sitä, että treeneissä luodaan tilanteita joissa jokin asia toistuu, esimerkiksi 1v1 -tilanteet osana peliä, tätä kautta lapsille opetettaisiin, että välillä voi ja kannattaa haastaa ja välillä taas syöttäminen on hyvä vaihtoehto. Tämän, muistaakseni kemppisläisen metodin mukaan kun lapsi näin joutuu monta kertaa tiettyyn tilanteeseen ja pystyy sen eri keinoilla ratkaisemaan, vähitellen lapsi nopeasti ja ilman sen suurempaa miettimistä pystyy ratkaisemaan tilanteen. Toki tämä on valmennuksellisesti vaativampaa, mutta pelaajien taktisen kehittämisen kannalta taatusti parempi vaihtoehto kun rohkaisee aina haastamaan jos lopputuloksena on varma pallon menetys tai jotain muu joukkueen kannalta huono vaihtoehto.

Varmasti. En usko, että kovin moni on keksinyt/ottanut käyttöön mitään uusia harjoitteita (ehkä joku horstweinilainen usean maalin pienpelaaminen voisi olla jotain mitä ei ole ainakaan isommin tehty aiemmin). Enkä usko, että on olemassa jotain messiasharjoitetta, jolla saa pelaajista parempia. Kysymys onkin siitä, että millainen on valmennuksen kokonaislinja ja tässäkin ketjussa on tarkoitus keskustella siitä missä on eniten puutetta (minun mielestäni pelaajien pelikäsityksessä/yksilötaktisessa osaamisessa). Sinun mielestäsi siinä, että 6-8 -vuotiaat eivät osaa syöttää ja laukoa tarpeeksi hyvin vaan riplaavat.

Wein on taatusti kova jätkä, mutta voisko joku selittää, että mitä ideaa on pelata pienpelejä moneen maaliin jotka ovat vaikka kentän kulmissa. Oikealla kentällä maalit kuitenkin ovat aina siinä samassa vanhassa paikassa, keskellä, joten eikö olisi järkevämpää, että maalit olisi aina omalla paikalla ja laitettaisiin aina jokin portti jonka läpi kuljettaa tai jotain vastaavaa ja sen jälkeen pallo maalille. Se, että maalit ovat vaikka kulmissa taatusti palvelee jotakin asiaa, mutta eihän oikeassakaan pelissä se voita jolla on enemmän kuljetuksia kulmalipulle.

[Pussikalja]

Wein on taatusti kova jätkä, mutta voisko joku selittää, että mitä ideaa on pelata pienpelejä moneen maaliin jotka ovat vaikka kentän kulmissa. Oikealla kentällä maalit kuitenkin ovat aina siinä samassa vanhassa paikassa, keskellä, joten eikö olisi järkevämpää, että maalit olisi aina omalla paikalla ja laitettaisiin aina jokin portti jonka läpi kuljettaa tai jotain vastaavaa ja sen jälkeen pallo maalille. Se, että maalit ovat vaikka kulmissa taatusti palvelee jotakin asiaa, mutta eihän oikeassakaan pelissä se voita jolla on enemmän kuljetuksia kulmalipulle.

Siinä opitaan pelaamaan leveyteen. Esim 7 vs 7 jossa toisessa jengissä alakerta 4-2-1 muodostelmassa vs. keskikenttä samalla systeemillä.

Maalit kulmissa, eli pakkien oikea-aikaiset nousut, keskikenttämiesten ensimmäinen kosketus, kierrätykset, leveys pallollisena ja aluepuolustuksen alkeet puolustuksellisesti eli kaikki puolustajat pallon puolelle, pelin avaukset jne...

Mielettömän hyvä harjoitus pallon hallintaan ja keskikenttäpeliin sekä alakerran pallolliseen pelaamiseen ja ennenkaikkea pallottomien aktivoimiseen. Helppo, selkeä ja nopeasti opittavissa, jossa pääsee tarttumaan kosketuksiin, ajoituksiin, ison kentän syöttöjen laatuun jne... Niitä treenejä, jonka hyöty näkyy oikeassa pelissä lähes välittömästi, jos laitapeli tai pakkien nousuhaluttomuus ja keskikenttämiesten kyvyttömyys vaihtaa puolta on ollut ongelmana...

[Sope]

Ei kai kukaan olekaan vaatinut, että 9-vuotiaaksi asti hinkattaisiin pelkkää 1 vs. 1? Jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, ovat pelaajat valmiita ratkomaan jopa 3 vs. 1 tai 3 vs. 2 -tilanteita. Ei silti ole mitenkään harvinaista, että joku vasta aloittaa jalkapallon 9-vuotiaana (2. Luokalla), jolloin hänen harjoittelunsa tulisi olla aluksi yksin tilanteiden ratkaisemiseen tarjoitettuja (tai yleensäkin tällainen pelaaja tarvitsee aluksi vähän opetusta pallon hallintaan). Olen itse huomannut sen, että jos pelaajaa ei kehoita ottamaan palloa haltuun ja kuljettamaan (jopa siis luonteen vastaisesti), on pelaajan ratkaisu lähes aina roiskaisu johonkin suuntaan perusteena "mä syötin." Yleensä pallo myös lähtee mihin sattuu.

Neljän maalin pelistä: juurikin kuten Pussikalja sanoi. Se myös auttaa tuohon Pussikaljan toitottamaan ongelmaan, että peliä hierotaan pienellä alueella, kun jo pienemmät pelaajat alkavat huomata, että voi hakea paikkaa tyhjästä tilasta ja sinne voi syöttää.

Erinomainen harjoitusten perusjuttu, josta on helppo soveltaa harjoitteita eri asioihin, kunhan vain tietää mitä haluaa harjoituttaa milläkin harjoitteella. Vähän sama kuin eri väristen keilojen nosto ja vihellykset eli nämä psyko-harjoitteet, joissa ei ole mitään mieltä, jos valmentaja ei ymmärrä mitä missäkin harjoitteessa haetaan.

[Mersault]

Ei kai kukaan olekaan vaatinut, että 9-vuotiaaksi asti hinkattaisiin pelkkää 1 vs. 1? Jos kaikki on mennyt suunnitelmien mukaan, ovat pelaajat valmiita ratkomaan jopa 3 vs. 1 tai 3 vs. 2 -tilanteita. Ei silti ole mitenkään harvinaista, että joku vasta aloittaa jalkapallon 9-vuotiaana (2. Luokalla), jolloin hänen harjoittelunsa tulisi olla aluksi yksin tilanteiden ratkaisemiseen tarjoitettuja (tai yleensäkin tällainen pelaaja tarvitsee aluksi vähän opetusta pallon hallintaan). Olen itse huomannut sen, että jos pelaajaa ei kehoita ottamaan palloa haltuun ja kuljettamaan (jopa siis luonteen vastaisesti), on pelaajan ratkaisu lähes aina roiskaisu johonkin suuntaan perusteena "mä syötin." Yleensä pallo myös lähtee mihin sattuu.

Neljän maalin pelistä: juurikin kuten Pussikalja sanoi. Se myös auttaa tuohon Pussikaljan toitottamaan ongelmaan, että peliä hierotaan pienellä alueella, kun jo pienemmät pelaajat alkavat huomata, että voi hakea paikkaa tyhjästä tilasta ja sinne voi syöttää.

Erinomainen harjoitusten perusjuttu, josta on helppo soveltaa harjoitteita eri asioihin, kunhan vain tietää mitä haluaa harjoituttaa milläkin harjoitteella. Vähän sama kuin eri väristen keilojen nosto ja vihellykset eli nämä psyko-harjoitteet, joissa ei ole mitään mieltä, jos valmentaja ei ymmärrä mitä missäkin harjoitteessa haetaan.

Näin se varmaan menee, mutta omalta osalta voin sanoa, että siinä vaiheessa kun omalle kohdalle sattui pelaaja, joka omassa ikäluokassaan, vuotta vanhemmissa ja kahta vuotta vanhemissa ratkoi 1v1 tilanteet pistämällä pallon maaliin tai syöttämällä maalintekopaikkaan, tuli mieleen, että voinko ikinä tehdä näistä tähän kaveriin verrattuina lahjattomista pelaajista huippupelaajia. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että nostin kädet pystyyn. Se mikä loppujen lopuksi ratkaisee on, että kuinka paljon yksittäinen pelaaja on valmis tekemään töitä menestyksen eteen. Jari Litmanen teki. Teemu Tainio teki. Jalkapalloa pelataan muuallakin kuin Suomessa ja on naivia kuvitella, että suomalainen jalkapallo nousee sillä, että perustetaan joku akatemia ja ruvetaan kellolla mittaamaan sitä, että kuinka lujaa keskinkertaisuudet juoksee. Jos todella halutaan menestyä, keskinkertaisuuksille pitää kylmästi näyttää keskaria ja panostaa lahjakkuuksiin. Suomessa Kai Pahlman voittajista varmaan 5% pystyy luomaan uran ykkösessä, mutta maailmallla tuskin kukaan.

[Sope]

Näin se varmaan menee, mutta omalta osalta voin sanoa, että siinä vaiheessa kun omalle kohdalle sattui pelaaja, joka omassa ikäluokassaan, vuotta vanhemmissa ja kahta vuotta vanhemissa ratkoi 1v1 tilanteet pistämällä pallon maaliin tai syöttämällä maalintekopaikkaan, tuli mieleen, että voinko ikinä tehdä näistä tähän kaveriin verrattuina lahjattomista pelaajista huippupelaajia. Tässä vaiheessa täytyy myöntää, että nostin kädet pystyyn.

Tekikö se pelaaja ne maalit siksi, että oli lahjakas vai siksi, että se oli harjoitellut itsestään maalintekijän tai syöttäjän? Minkä ikäinen pelaaja? Oliko ne muut lahjattomia, koska ne eivät voineet tehdä samaa, vai olisiko niillä ollut jotain muuta lahjakkuutta?

Sinänsä ihan jännä ilmiö luovuttaa, kun tajuaa, että pelaajista ei voi tulla huippupelaajia. Itsellä on ainakin koko ajan mielessä, että todennäköisesti kenestäkään mun valmentamasta ei tule huippupelaajaa, mutta uskon, että jos keskimäärin aletaan tekemään asioita valmennuksellisesti paremmin, nousee tuo todennäköisyys.

Tämän ketjun tarkoitus on, että mietitään missä mennään tärkeässä vaiheessa, mitä on vikana ja mitä voidaan parantaa.

Se mikä loppujen lopuksi ratkaisee on, että kuinka paljon yksittäinen pelaaja on valmis tekemään töitä menestyksen eteen. Jari Litmanen teki. Teemu Tainio teki.

Totta kai. Se ei silti tarkoita sitä, että kannattaisi lyödä se joukkuevalmennus läskiksi. Jos sen tasoa saadaan nostettua, saadaan ehkä nostettua innokkaiden yksilöharjoittelijoidenkin harjoitteiden tasoa.

Jalkapalloa pelataan muuallakin kuin Suomessa ja on naivia kuvitella, että suomalainen jalkapallo nousee sillä, että perustetaan joku akatemia ja ruvetaan kellolla mittaamaan sitä, että kuinka lujaa keskinkertaisuudet juoksee.

Mihin tämä oikein liittyy? Yleistä katkeruutta?

Jos todella halutaan menestyä, keskinkertaisuuksille pitää kylmästi näyttää keskaria ja panostaa lahjakkuuksiin. Suomessa Kai Pahlman voittajista varmaan 5% pystyy luomaan uran ykkösessä, mutta maailmallla tuskin kukaan.

Joo, mutta kuka päättää ketkä ovat keskinkertaisuuksia ja ketkä lahjakkuuksia ja missä iässä? Kannattaako lahjakkaaseen pelaajaan panostaa, jos hänellä ei ole intoa panostaa omatoimiseen harjoitteluun (Enckelman, Ro. Riski...)? Kannattaako heikkolahjaisempaan innokkaaseen himoharjoittelijaan panostaa?

[Messi]

Sopen kanssa hyvin pitkälti samoilla linjoilla ollaan. Kannattaa muistaa, että ihmistyyppeinä on niitä lahjakkuuksia ja sitten on niitä puurtajalahjakkuuksia. Sitten on vielä harrastelijoita. Jokainen voi sitten itse päätellä mihin ryhmiin kannattaa satsata, jos todellisia lahjakkuuksia on 0,1%, puurtajalahjakkuuksia 5-10% ja loput harrastelijoita (en puhu yksittäisistä joukkueista vaan koko jalkapalloilevasta väestä). Ps. prosentit vedin hatusta.

[Messi]

Pistetäänpä kiertoon: http://blog.paf.com/juhareini/2012/05/02/koululiikuntaa-lisaa/