Suomijunnujen suurin puute: pelaajien taktinen osaaminen

[nozick]

Joo ja kääpiökokoisella sokealla kehitysvammaisella on erilaiset fyysiset ominaisuudet kuin Shefkin ja Didier Drogban lapsella.

En ole itse huomannut syntymäajalla niin suurta vaikutusta (itse asiassa yllätyin, kun kerran selasin omien junnujen syntymäaikoja ja aika moni isokokoisista oli syntynyt loppuvuonna ja pienikokoisia alkuvuonna). Lähinnä vaikutusta on geeneillä (pitkillä vanhemmilla on pitkiä lapsia) ja kasvatuksella (paljon leikkineet ja vauhdikkaat lapset ovat valmiiksi liikunnallisempia kuin kaatumahaarniskoissa ja kävelykypärissä pidetyt lapset joille lässytetään vielä tokaluokalla).

Kumotaanpas nyt tämäkin luulo:

Olen joskus löytänyt Palloliiton sivuilta Excel-taulukon jossa on kasvattajarahasysteemin piirissä olevat pelaajat. Nykyisin taulukkoa ei taida netissä enää olla, mutta onneksi se oli minulla tallessa. Taulukossa on 745 pelaajaa jotka ovat pelanneet veikkausliigassa, ykkösessä tai naistenliigassa. Jonkinasteisia menestyjiä siis. Mikä mielenkiintoisinta - taulukosta löytyy syntymäaika. Pelaajien syntymäajat vuosineljänniksittäin:

1-3: 249
4-6: 191
7-9: 179
10-12: 126

Suomessa menestys on siis kaksi kertaa todennäköisempää mikäli on syntynyt vuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kuin jos on syntynyt vuoden kolmen viimeisen kuukauden aikana.

Kansainvälisetkin tutkimukset antaa muuten ihan samat tulokset.

[Sope]

Ehkä sitä otetaan alkuvuonna syntynyt sakkesaarinen mieluummin kuin loppuvuonna syntynyt sakkesaarinen jossain vaiheessa mieluummin johonkin piirijoukkueeseen, mutta todellisten tähtien kohdalla ei ole mitään merkitystä (tarkoitan tähdillä esimerkiksi Veikkausliigan parhaimmistoa)

Tässä tämänhetkinen tehopörssin top 10:

Gruborovics synt. 3.7.
Pohjanpalo synt. 13.9.
Sirbiladze synt. 27.9.
Ojala synt. 21.6.
Forsell synt. 16.10.
Wusu synt. 18.4.
Innanen synt. 9.8.
Ääritalo synt. 25.7.
Savage synt. 17.6.
Kari synt. 22.9.

Näissä nuo määrät ovat

tammi-maalis 0
huhti-kesä 3
heinä-syys 6
loka-joulu 1

Tietenkin voi olla niin, että jokaisen yllä olevan pelaajan ikäluokasta on ne alkuvuonna syntyneet huippulupaukset revitty ulkomaille ja nämä pelaajat ovat jämähtäneet Veikkausliigaan.

Tässä esimerkiksi Barcelonan pelaajia (suomalaisen wikipediasivun listaamat pelaajat):

Valdes synt. 14.1.
Dani Alves synt. 6.5.
Pique synt. 2.2.
Puyol synt. 13.4.
Fabregas synt. 4.5.
Leo Messi synt. 24.6.
Busquets synt. 16.7.
Mascherano synt. 8.6.
Villa synt. 3.12.
Iniesta synt. 11.5.
Alexis Sanchez synt. 19.12.
Xavi synt. 25.1.
Afellay synt. 2.4.
Pedro synt. 28.7.
Abidal synt. 11.7.
Thiago synt. 11.4.
Pinto 8.11.
Keita 16.1.
Adriano 26.10.
Cuenca 27.4.
Fontas 14.11.
Tello 11.8.

tammi-maalis 4
huhti-kesä 9
heinä-syys 4
loka-joulu 5

Painotus on jostain syystä sattunut loppukeväälle ja alkukesälle, mutta muuten pelaajia on aika tasaisesti eri vuodenajoilta.

Voi olla, että sillä syntymäajalla on merkitystä, kun se nyrkkeilytaustainen isävalmentaja valitsee niitä isoja pelaajia edustusryhmään, mutta ei mitään väliä, jos olet huippupelaaja/lahjakkuus/innokas harjoittelija.

[defcon1]

Nykyisin taulukkoa ei taida netissä enää olla

Löytyy, 2011 tilasto on materiaalisalkussa jos tilastonikraus kiinnostaa

[koera]

Tässä ei yksittäiset otokset palvele mitään. Tottakai huippulahjakas ja ennen kaikkea paljon treenaava menestyy vaikka olisi syntynyt joulukuun lopussa. Lahjakkaimpia pelaajia siirrellään muutenkin vanhempiin ikäluokkiin. Pointti on siinä, että esimerkiksi nuorisomaajoukkueissa valintojen alkuvuodelle painottuminen on todella selvä, tutkimuksin todennettu tendenssi.

Tuoreessa lahjakkuustutkimuksessa taas puhutaan epigeneettisistä tekijöistä (tietyt geenit aktivoituvat tai voivat jäädä aktivoitumatta ympäristön ja elintapojen seurauksena), aivojen plastisuudesta (aivot mukautuvat, luovat yhteyksiä ja ohjaavat resursseja sen mukaan miten niitä käytetään), joten perintötekijöiden ei voida ajatella asettavan edes ehdottomia raameja pelaajan maksimitasolle. Perintötekijöitä paljon ratkaisevampana kysymyksenä pitäisin sitä, miten superjunnu saadaan viettämään 2-3 tuntia pallon kanssa päivittäin.

Fyysisiä raameja ei tietenkään voida rajattomasti muokata, eli kaikista ei voi tulla Drogbia tai Hyypiöitä. Kun puolestaan miettii Littiä tai toisenlaisena esimerkkinä vaikka Messiä, näiden pelityyliin on vahvasti vaikuttanut puutteet fysiikassa. Olisiko Litmasesta tullut niin ilmiömäinen pelinlukija, jos olisi juniorivuosina ollut nopeampi, vahvempi ja täten kykenevä juoksemaan kentän läpi pallo jalassa ratkaisemaan otteluita ilman joukkuetovereiden apua? Olisiko Messistä tullut niin ilmiömäinen driblaaja, jos tämän ei olisi kokonsa puolesta aikanaan tarvinnut pyrkiä mahdollisimman puhtaasti vastustajista ohi?

Näitä taustoja vasten olisi tosiaan vaarallista että junnupelaajan taso arvioitaisiin ja lyötäisiin lukkoon missään vaiheessa. Parjattujen tasoryhmien tarkoitus ei ole tämä, vaan pikemminkin tarjota paras oppimisympäristö kussakin kehitysvaiheessa. Kaikki valmentaneet tietävät että yllättäviä kehitysspurtteja tapahtuu tuon tuosta ja pelaajat kehittyvät varsinkin pahimmassa kasvuiässä hyvin eri vauhtia. Joillain saattaa tekniikka ja koordinaatio heiketäkin hetkellisesti. Tämän takia dynaamiset tasoryhmät, joiden välillä voi vaihdella vaivattomasti, ovat tärkeitä.

[Panze]

Oli ilo huomata tuossa muutama viikko sitten, kun olin katsomassa 13-vuotiaiden (akatemiajoukkueita) ottelua, missä molemmille joukkueille oli painotettu selkeästi taktisia asioita. Kumpikin joukkue pyrki pelaamaan syöttäen, eikä minkäänlaista roiskimista ollut havaittavissa, oikeastaan kaikki pelasivat rauhallisesti ja osasivat liikkua kentällä fiksusti. Ainakin näiden joukkueiden osalta oli helppo nähdä, että taktisiin asioihin oltiin kiinnitetty huomiota.

Asiasta toiseen liittyen kokokysymykseen, tietääkö joku korostetaanko kokoa edelleen esimerkiksi kun valitaan piirijoukkueita? Ennen tuntui, että tällä oli liikaa painoa...

[nozick]

Löytyy, 2011 tilasto on materiaalisalkussa jos tilastonikraus kiinnostaa

Kiitos linkistä. Tässä taulukko. Vasen sarake on siis syntymäkuukausi ja oikea on pelaajien lukumäärä. Tilanne ei siis ole muuttunut mihinkään vaan alkuvuonna syntyneet jyräävät.

01   91
02   92
03   109
04   94
05   65
06   75
07   76
08   64
09   66
10   60
11   53
12   37

[Superjunnukoutsi]

Menestys syntymäaikojen perusteella varmaan korreloi syntyvyyden kanssa samalla ajanjaksolla.

Viimekädessä nuo henkilökohtaiset ominaisuudet tietysti määräävät pärjääkö vai ei, mutta mitä nuoremmista puhutaan, sitä enemmän etua syntymäajasta on, niin koon kuin henkisen kypsyyden osalta. Sitten nuo pitkien vanhempien lapset antavat tasoitusta koordinaatiossa, sillä mitä nopeammin kasvaa, sitä vaikeampi on hahmottaa omia ulottuvuuksiaan.

[Sope]

Menestys syntymäaikojen perusteella varmaan korreloi syntyvyyden kanssa samalla ajanjaksolla.

Ei. Ainakaan vuosina 2004-2006. Lapsia syntyy vähiten talvikuukausina (n. 4500, myös alkuvuoden talvikuukaudet) ja eniten kesällä (n. 5000). Erotus ei ole kuitenkaan noin selkeä.

Väitän kuitenkin, että ei tuo myöhäinen syntymäkuukausi kuitenkaan vaikuta enää oikeastaan yhtään jossain 12-vuoden iässä (en ole itse huomannut eroa noissa 9-vuotiaissakaan). Suurin ero henkisessä kypsyydessä tulee kasvuympäristöstä ja kasvatuksesta. Ei tarvitse kaukaa hakea syytä oman joukkueen lapsellisimpien pelaajien henkiselle kehitykselle, kun vanhemmat vaihtavat heille shotsit jalkaan ja taluttavat kädestä jne. Näille lapsille myös kuri js totteleminen ovat monesti ihan vieraita käsitteitä. Reippaimmat taas tulevat itse pyörällä treeneihin ja osaavat hoitaa omat vaatteensa.

Ei silti, kyllä noihin "isoin ja kovin rynnijä on joukkueen tähti" -jengeihin törmää aina jossain turnauksissa. Näissä joukkueissa valitettavasti voi olla myös taktiikkana pelata pallo koko ajan tälle pelaajalle. Muut ovat statisteja. Viimeksi tuli vastaan porukka, jossa joukkueen isoin ja kovin pelaaja makasi alhaalla ja katkoi hyökkäyksiä valmentajan ohjeiden mukaan. Ei noussut kertaakaan tai tehnyt juurikaan omia ratkaisuja. Ennustan loistavaa tulevaisuutta.

[Superjunnukoutsi]

Ei. Ainakaan vuosina 2004-2006. Lapsia syntyy vähiten talvikuukausina (n. 4500, myös alkuvuoden talvikuukaudet) ja eniten kesällä (n. 5000). Erotus ei ole kuitenkaan noin selkeä.

Noin 10% ero, kun tuossa postatussa ero oli tuollaisen 2% (ja väärään suuntaan). Nuo syntyvyydet kuukausittain muuttuvat ajan saatossa, joten vuosien 2004-2006 syntyvyystilastot eivät ole vertailukelpoisia palloliiton tilastojen kanssa aikuisten sarjojen pelaajien syntymäaikojen kanssa.

Väitän kuitenkin, että ei tuo myöhäinen syntymäkuukausi kuitenkaan vaikuta enää oikeastaan yhtään jossain 12-vuoden iässä (en ole itse huomannut eroa noissa 9-vuotiaissakaan). Suurin ero henkisessä kypsyydessä tulee kasvuympäristöstä ja kasvatuksesta. Ei tarvitse kaukaa hakea syytä oman joukkueen lapsellisimpien pelaajien henkiselle kehitykselle, kun vanhemmat vaihtavat heille shotsit jalkaan ja taluttavat kädestä jne. Näille lapsille myös kuri js totteleminen ovat monesti ihan vieraita käsitteitä. Reippaimmat taas tulevat itse pyörällä treeneihin ja osaavat hoitaa omat vaatteensa.

Totta, mutta ajattelin henkistä kypsyyttä pelillisiin asioihin kehittymisessä. Vaikka kyllähän kaikki asiat vaikuttavat kaikkeen. Kotona hemmotellulta kakaralta menee helposti vuosi-pari sen oppimiseen, että harkoissa pitää tehdä sama kuin muidenkin jos haluaa pärjätä. Ja jos mielenkiinto on riittänyt niin pitkälle, seuraavaksi opetellaan, että kyseessä on joukkuepeli.

Ei silti, kyllä noihin "isoin ja kovin rynnijä on joukkueen tähti" -jengeihin törmää aina jossain turnauksissa. Näissä joukkueissa valitettavasti voi olla myös taktiikkana pelata pallo koko ajan tälle pelaajalle. Muut ovat statisteja. Viimeksi tuli vastaan porukka, jossa joukkueen isoin ja kovin pelaaja makasi alhaalla ja katkoi hyökkäyksiä valmentajan ohjeiden mukaan. Ei noussut kertaakaan tai tehnyt juurikaan omia ratkaisuja. Ennustan loistavaa tulevaisuutta.

Joo, ei tuommoinen kyllä hyvä juttu ole. Ymmärrettävää jos lapset itse pelaavat pallon "sille kenelle kannattaa syöttää jos voittaa halutaan", mutta valmentajan ei pitäisi sitä pelitapaa tukea.

[Pussikalja]

Koeralta hieno kirjoitus.

Ja Sope, olet yksinkertaisesti nyt vain väärässä. Trendi on ollut olemassa aina (huolimatta 80-luvun kokeiluista muuttaa ikäluokkien määräytymiskuukautta). Se pitää vain tiedostaa ja huolehtia myös niiden "harrastelijaryhmäläisten" hyvästä valmennuksesta. Jos homma hoidetaan hyvin, ei pelaajat edes myöhemmin seuran edarissa tiedä, olivatko he F-junnujen edareita, ressuja, yms harrastelijoita. Edareihin heitä nimittäin päätyy näistä kaikista ryhmistä vaikka se pikkujunnujen valmentajien on todella vaikea myöntää. Tosiasia vain on, ettei aikuisjoukkueen valmentajaa kiinnosta oliko joku lahjakas F-junnuna ja joku toinen ei. Peliaikaa saa pelaajista se, joka sillä hetkellä on vaihtoehdoista parempi.

[Sope]

Missä olen väärässä? Totta helvetissä tiedostan trendin. Väitän vain, että syntymäkuukaudella ei ole juurikaan merkitystä henkiselle kehitykselle enää kouluikäisistä puhuttaessa. Enkä minä ole pelaajia valitsemassa tasoryhmiin syntymäkuukauden perusteella. Pikemminkin toisinpäin. Täällähän jotkut selittävät, että kannattaa keskittyä alkuvuonna syntyneisiin, koska heistä tulee kolme kertaa todennäköisemmin Veikkausliigapelaajia kuin loppuvuonna syntyneistä.

Ja ei, en usko, että pikkujunnujen valmentaminen jotenkin muuttaisi katsantokantaani. Olen valmentanut isompiakin ihan A-junnuista aikuisiin asti.

Totta kai valmennus pitää hoitaa hyvin joka ryhmällä muun muassa kasvuspurttien ja treenausinnostuksen takia. Se kuitenkin, että tasoryhmiin valinta ei vaikuttaisi pelaajien kehitykseen millään lailla, on höpöpuhetta. Kyllähän se vaikuttaa innostukseen treenata, jos valmentaja valitsee aina sen oman lapsensa tai fyysisesti kehittyneimmät edustukseen. Alkuvuonna syntyneet ovat keskimäärin fyysisesti kehittyneempiä, mutta henkisesti kehittyneempiä? En usko.

Ehkä tuo trendi johtuu siitä, että valmentajat vailtsevat keskimäärin enemmän niitä fyysisesti kehittyneempiä kehitettäväksi (koko joukkueen peli perustuu ison pelaajan rynnimiseen), myös maailmalla?

[mjanders]

Missä olen väärässä? Totta helvetissä tiedostan trendin. Väitän vain, että syntymäkuukaudella ei ole juurikaan merkitystä henkiselle kehitykselle enää kouluikäisistä puhuttaessa.

Tammikuussa ja joulukuussa syntyneen junnun iässä on noin vuoden ero. Eli noin vuoden etumatka henkisessä (ja fyysisessä) kehityksessä kurotaan umpeen alle seitsemässä vuodessa?

Eikä silläkään ilmeisesti ole väliä että jos molemmat kehittyvät yhtä nopeasti (ja aloittavat täysin samanikäisinä harrastuksen) aiemmin syntynyt on jokaisena hetkenä harrastanut lajia noin vuoden enemmän?

En usko. Kyllä melkein vuoden vanhempi juniori pitäisi olla fyysisesti kypsempi ja vuoden enemmän harrastanut taitavampi jalkapalloilija.

Totta kai sillä on merkitystä kun valitaan aikaisessa vaiheessa edustusryhmät, joille järjestetään parempaa ja enemmän valmennusta (jolloin ero vielä kasvaa). Totta kai sillä on vaikutusta kun valitaan parhaat pelaajat piiri-/maajoukkuetoimintaan.


Edit: Kun tällä alueella (tässä topicissa?) on käytetty Zlatania (3.10.1981) esimerkkinä, niin omassa ikäluokassaan hän ei ollut lupaavin jalkapalloilija siinä vaiheessa kun nostettiin Malmö FF:n edustusjoukkueen kanssa treenaamaan. Monien mielestä häntä lupaavampi oli Tony Flygare (6.1.1981)

Utmärkelser, skyttekung och ständigt omtalad. I MFF:s ungdomslag spåddes Tony Flygare en ljusare framtid än självaste Zlatan Ibrahimovic, som i Flygares skugga till och med var nära att sluta.

[lähde]

Nopeasti suomennettuna: Palkintoja, maalikuninkuus ja paljon puhuttu. MFF:n nuorisojoukkueessa Tony Flygarelle ennustettiin valoisampaa tulevaisuutta kuin itse Zlatan Ibrahimovicille, joka Flygaren varjoon joutuneena oli jopa lähellä lopettamista.

[Sope]

Eikä silläkään ilmeisesti ole väliä että jos molemmat kehittyvät yhtä nopeasti (ja aloittavat täysin samanikäisinä harrastuksen) aiemmin syntynyt on jokaisena hetkenä harrastanut lajia noin vuoden enemmän?

En usko. Kyllä melkein vuoden vanhempi juniori pitäisi olla fyysisesti kypsempi ja vuoden enemmän harrastanut taitavampi jalkapalloilija.

Käytännössä nämä pelaajat kuitenkin yleensä aloittavat harrastuksen yhtä aikaa, koska seuroissa perustetaan uudet joukkueet ikäluokittain.

Tietenkin, jos lapset kehittyvät täysin samalla tavalla (mikä on jo todella teoreettista), on alkuvuodesta syntynyt edellä. Lapset eivät kuitenkaan kehity samaa tahtia ja ole kiinnostuneet samoista asioista. Joku voi olla hyvä jossain oppiaineissa koulussa, vaikka on loppuvuodesta syntynyt, joku oppii lukemaan 5-vuotiaana, joku vasta 8-vuotiaana, joku on hyvä laskemaan jo varhaisessa vaiheessa. Kyse on lähinnä kiinnostuksen kohteista, lahjakkuudesta ja kasvatuksesta.

Ja kyllä sen kehityksen voi kuroa kiinni seitsemässä vuodessa: Messi oli taitavampi alle kouluikäisenä kuin moni suomalainen 10-vuotiaana.

Totta kai sillä on merkitystä kun valitaan aikaisessa vaiheessa edustusryhmät, joille järjestetään parempaa ja enemmän valmennusta (jolloin ero vielä kasvaa). Totta kai sillä on vaikutusta kun valitaan parhaat pelaajat piiri-/maajoukkuetoimintaan.

Valitaanko nämä pelaajat aina oikealla perusteella?

Edit: Kun tällä alueella (tässä topicissa?) on käytetty Zlatania (3.10.1981) esimerkkinä, niin omassa ikäluokassaan hän ei ollut lupaavin jalkapalloilija siinä vaiheessa kun nostettiin Malmö FF:n edustusjoukkueen kanssa treenaamaan. Monien mielestä häntä lupaavampi oli Tony Flygare (6.1.1981)

Utmärkelser, skyttekung och ständigt omtalad. I MFF:s ungdomslag spåddes Tony Flygare en ljusare framtid än självaste Zlatan Ibrahimovic, som i Flygares skugga till och med var nära att sluta.

[lähde]

Nopeasti suomennettuna: Palkintoja, maalikuninkuus ja paljon puhuttu. MFF:n nuorisojoukkueessa Tony Flygarelle ennustettiin valoisampaa tulevaisuutta kuin itse Zlatan Ibrahimovicille, joka Flygaren varjoon joutuneena oli jopa lähellä lopettamista.

Oliko Flygare sitten oikeasti lupaavampi vai vaivaako Ruotsissa valinnoissa ja pelaajatarkkailussa sama sokeus kuin Suomessa? Ihan kohtuulliseksi jalkapalloilijaksi tuo Zlatankin on kehittynyt, vaikka on loppuvuonna kehdannut syntyä.

[drone]

Kimmo J. Lipposen ajatuksia alle 18-vuotiaiden Ranska-pelin jälkeen:
- Kova tempo säikäytti
- Tämän tason tempo ja vauhti oli monelle pelaajalle aivan uutta
- Sen jälkeen kun näimme kuinka kova tempo on, karkasi joiltain hetkeksi itseluottamus
- Osalla oli teknisiä ongelmia ehtimisen kanssa, mutta suurin osa oli uskalluksen puutetta.
- Ensimmäisen jakson lopussa pääsimme taas mukaan, kun huomasimme, että eihän tämä ole tämän kummempaa
- Toisen puoliajan ensimmäiset puoli tuntia olivat jo Suomelta hyvää peliä.
- Saimme muutamat paikat ja painetta. Viimeisenä varttina näki, että olimme juosseet pallon perässä

Kehtaako joku vielä tämän jälkeen vakavissaan mainita suomijunnujen SUURIMMAKSI puutteeksi taktisen osaamisen?

[Matthias Sindelar]

Topic lukkoon.

[Sope]

Lipponen voi selittää tuota tulosta jollain yllättävällä kovalla tempolla, mutta tässä ottelua seuranneiden foorumistien mietteitä:

Suomi ollut kyllä valitettavan paska, hyvä jos on neljä-viisi kosketusta parhaimmillaan saatu ennen vääjäämätöntä pallonmenetystä. Persroiskaisut, keskitykset ja puolenvaihdot ovat olleet kauheita, suunnilleen jokainen 5-15 metriä väärään paikkaan. Joskus 35. minuutin kohdalla erittäin hyvä vapaapotku Suomelta, mutta kokonaisuutena kyllä tasoero on Ranskan hyväksi todella suuri joka osa-alueella. Ei tietenkään mitään yllättävää tässä.

3-0 noin 40 minuutin pelin jälkeen.

Suomi pitää palloa ja syöttelee, Riku Heinoselta todella huono syöttöyritys viereen Brechtelille: pallo karkaa suoraan ranskalaiselle, joka lähettää hyökkääjän pystyjuoksuun. Lundberg tulee täysin puhtaalla ja hienolla liu'ulla pysäyttäen pallon ja ranskalainen lentää. Tuloksena Lundbergille keltanen ja Ranskalle vapari noin paristakymmenestä metristä. Laukaus jostain muurin ohi suoraan alakulmaan.

Jaaha, LIpposen näkemyksiä Palloliiton sivuilta:

- Kova tempo säikäytti
- Tämän tason tempo ja vauhti oli monelle pelaajalle aivan uutta
- Sen jälkeen kun näimme kuinka kova tempo on, karkasi joiltain hetkeksi itseluottamus
- Osalla oli teknisiä ongelmia ehtimisen kanssa, mutta suurin osa oli uskalluksen puutetta.
- Ensimmäisen jakson lopussa pääsimme taas mukaan, kun huomasimme, että eihän tämä ole tämän kummempaa
- Toisen puoliajan ensimmäiset puoli tuntia olivat jo Suomelta hyvää peliä.
- Saimme muutamat paikat ja painetta. Viimeisenä varttina näki, että olimme juosseet pallon perässä

Eli, Suomen joukkue ei ollut valmistautunut otteluun.
Mitäköhän matsia minä katselin kun en huomannut Suomen päässeen mukaan ensimmäisen puoliajan lopulla. (Kimmo Lipponen ja Palloliitto puhuu jaksoista).
Sami Hyypiä-Akatemian mukaan Suomalaiset juoksevat aivan liian vähän. Nyt juoksivat, mutta väärin. Ei pallon perässä juosta enää tällä tasolla.

Onneksi on kimmolipposia uudistamassa suomalaista huippujalkapalloa. Sillä lailla!

Pitää hieman ihmetellä näitä pelaajavalintoja. Olen ymmärtänyt, että maajoukkueisiin valitaan pelaajia, jotka pelaavat säännöllisesti omissa joukkueissa. Miksi esim. Aspegren pelaa laitapakkia kun pelaa Klubi04:ssä keskuspuolustajana?
Onko tässäkin ikäluokassa jaettu jo kausikortteja määrätyille?

Lihavoin oleelliset asiat.

Ehkä joku vielä kuvittelee, että fysiikkaa parantamalla (jossa myös ollaan toki jäljessä) ajettaisiin välimatkaa kiinni. Palloliiton lajiraportissa päädyttiin siihen tulokseen, että juostuilla kilometreillä ei ole väliä (itse asiassa yleensä altavastaaja juoksee pelissä enemmän) vaan tärkeintä on voittaa ja hoitaa oikein korkean intensiteetin tilanteet (1 vs. 1, pallontavoittelu, ahtaassa tilassa toimiminen, nopeat kuljetukset). Menestyvät joukkueet voittavat vastustajaa useammin nämä tilanteet. Näissä tilanteissa pärjääminen vaatii ennen kaikkea sitä henkilökohtaista taktista osaamista tekniikan ja fysiikan lisäksi.

[Jortsukka]

Lipponen voi selittää tuota tulosta jollain yllättävällä kovalla tempolla, mutta tässä ottelua seuranneiden foorumistien mietteitä:

Ei Lipponen tuota selitä, vaan kyllähän se on ihan fakta. Siis että ulkomailla KAIKKI tehdään nopeammin ja huolellisemmin(sekä pienemmässä tilassa), mitä suomalaiset junnut tekee. Aivan kaikessa tekemisessä on sellainen vauhti että jossain Ranskassa 15-vuotiaissa on sama tempo kuin Suomessa 17-vuotiaissa, jne.  Tosin se on selitys jos tuo tempoero on tullut yllätyksenä.

Suomalainen pelaaja voi periaatteessa osata tehdä asian x(oli se sitten ensimmäinen kosketus, syöttö, tai mikä vain), mutta kun tempo onkin jotain kunnon jalkapallomaata niin kova että aikaa ei olekkaan sen "normaalin 5sekunnin" sijasta kuin 0.5s, niin ei homma toimikkaan.

Tämä ei toki poista muita puutteita, mutta siis tuo tempo ero on oikeasti valtava. Siitä vain katsomaan ensin jotain esim. HJK:nkin(joka ikäluokassa Suomen kärkeä) 16-vuotiaiden harjoitusta ja sitten katsomaan vaikka vastaavaa Baselin, puhumattakaan Lyonin, harjoitusta.

Nyt viime vuosina jotkut suomalaiset joukkueet ovat ulkomailla pärjänneet "ihan kivasti" 12-14vuotiaissa, mutta on hyvä sitten katsoa onko tämä oikeasti kehitystä myös myöhempiin ikäluokkiin siirryttäessä, vai onko niin että nuorissa pärjätään, mutta vähän vanhemmissa käy kuten aiemminkin.

[Sope]

Ehkä Suomessa on se ongelma myös, että tiettyyn rajaan asti tehdään asiat kohtuullisen hyvin (ja pärjätään ihan kohtuudella 12-vuotiaaksi asti), mutta sitten iskee kylläisyys sekä valmentajilla että pelaajilla. Ei nosteta tempoa ja vaatimustasoa tarpeeksi, vaan tyydytään siihen, että se ikäluokan kärkiryhmästä koottu joukkue hakkaa lähiseudun joukkueita.

Harmittavan usein muuten näkemäni C-, B- ja A-junnujen treenien loppupelit ovat löysää neppailua ja kikkailua, jossa ei ole pelinomaista tempoa.

Edelleen väitän kuitenkin, että se suurin puute näillä junnuilla on siinä taktisessa osaamisessa. Miten voi vaatia pelinomaista tempoa, kun:

-ei osata prässätä
-keskitetään lottopalloja
-syötetään taakse tai vähän sinnepäin
-annetaan tilaa vastustajalle; tähän liittyy myös se, että taitavat pelaajat oppivat kääntymään jopa 180 astetta tilanteessa kuin tilanteessa, kun ei ole painetta
-harhautuksen jälkeen liikkeen suunta ja nopeus ei edistä peliä
-pysähdytään, kun pitäisi mennä kovaa
-kun pitäisi rauhoittaa, laukataan laput silmillä kohti päätyä tai kohti useaa vastustajaa
-vartioidaan pelaajaa väärältä puolelta
-erikoistilanteita ei osata luonnostaan pelata nopeasti, kun siihen olisi tarvetta tai tilaisuus

Tietenkin voisi vain lisätä tempoa ja vaatia sitä ja sitten katsoa oppisivatko pelaajat itse keksimään niitä oikeita ratkaisuja, kun huonot ratkaisut näkyisivät heti eikä niitä ehtisi korjata nopean tempon vuoksi.

[Jortsukka]

Ehkä Suomessa on se ongelma myös, että tiettyyn rajaan asti tehdään asiat kohtuullisen hyvin (ja pärjätään ihan kohtuudella 12-vuotiaaksi asti), mutta sitten iskee kylläisyys sekä valmentajilla että pelaajilla. Ei nosteta tempoa ja vaatimustasoa tarpeeksi, vaan tyydytään siihen, että se ikäluokan kärkiryhmästä koottu joukkue hakkaa lähiseudun joukkueita.

Niin tai että se jengi on "suomen paras" tai lähes sitä. Kun aina tavoitteena olisi kehittyä.

En siis sanonut että ei olisi muita puutteita, vaan juuri se että jos ei koskaan edes päästä siihen oikeasti vaadittuun tempotasoon(siis mitä vaadittaisiin oikeasti hyvälle tasolle pääsemiseen), niin kaikki muut asiat ovat "merkityksettömiä", koska niitä ei osata hyödyntää, jos vastustaja yht. äkkiä onkin sitä tasoa mitä se näissä maaotteluissa sitten on.

[Pussikalja]

Tähän Dronen kirjoitukseen on tietyllä tavalla helppo yhtyä, mutta hieman eri johtopäätöksellä. Tempo on varmasti se avainsana. Ihmettelen suuresti, kuinka suomijuniori voi saavuttaa nopean pelirytmin kun a) laji opetetaan yksilölajina alkuvuodet b) vallalla on ajatus, ettei voi kehittyä jalkapalloilijaksi, ellei ole itsekäs pallonkuskaaja ensimmäiset vuodet lajin parissa.

Sekä kohdat a ja b perustuvat siihen, että jalkapalloa ei opeteta joukkueurheiluna, eikä varsinkaan taktisena joukkuepelinä. Tempo on kuitenkin aika paljon muutakin kuin fyysistä nopeutta. Tempo pelissä on oikea-aikaisuutta, usean pelaaja kombinaatioita, pallotonta liikettä, riittävää taitotasoa yksinkertaisiin mutta laadukkaisiin syöttöihin, ja ennenkaikkea todennäköisesti järkevimmän valinnan suorittamista mahdollisimman usein pelin tiimellyksessä. Ja peliäly on näiden ymmärtämistä ja ainut keino sitä kehittää, on kerätä kokemuksia näistä pelin tapahtumista. Miten keräät kokemusta pelaamisesta, kun opetetaan kuskaamaan ja ratkaisemaan ongelmat YKSIN? Miten voi saavuttaa temmon peliin, kun laji ajatellaan yksilöurheiluna tässä hiihdon luvatussa maassa?

[Sope]

a) laji opetetaan yksilölajina alkuvuodet

Ei, vaan harjoittelussa keskitytään yksilötaitojen harjoittelemiseen ensimmäisinä vuosina. Niiden lisäksi harjoitellaan sellaisia ihan turhia yksilöjuttuja kuten kehonhallintaa, ketteryyttä, hyppäämistä, tasapainoa jne.

b) vallalla on ajatus, ettei voi kehittyä jalkapalloilijaksi, ellei ole itsekäs pallonkuskaaja ensimmäiset vuodet lajin parissa.

Missä tällainen on vallalla? Jos katsoo junioriturnauksia, voisi kyyninen todeta, että vallalla on joukkueena yhdelle yksilölle pelaaminen, jossa muut roiskivat palloa joukkueen isoimmalle ja vahvimmalle.

Sekä kohdat a ja b perustuvat siihen, että jalkapalloa ei opeteta joukkueurheiluna, eikä varsinkaan taktisena joukkuepelinä. Tempo on kuitenkin aika paljon muutakin kuin fyysistä nopeutta. Tempo pelissä on oikea-aikaisuutta, usean pelaaja kombinaatioita, pallotonta liikettä, riittävää taitotasoa yksinkertaisiin mutta laadukkaisiin syöttöihin, ja ennenkaikkea todennäköisesti järkevimmän valinnan suorittamista mahdollisimman usein pelin tiimellyksessä. Ja peliäly on näiden ymmärtämistä ja ainut keino sitä kehittää, on kerätä kokemuksia näistä pelin tapahtumista. Miten keräät kokemusta pelaamisesta, kun opetetaan kuskaamaan ja ratkaisemaan ongelmat YKSIN? Miten voi saavuttaa temmon peliin, kun laji ajatellaan yksilöurheiluna tässä hiihdon luvatussa maassa?

Oletko koskaan nähnyt, kun 5-8 -vuotiaat pelaavat jalkapalloa?

Lisäkysymys:

Koska pelaajat opetetaan harhauttamaan ja kuljettamaan palloa (teknisinä suorituksina)?

[Pussikalja]

Oletko koskaan nähnyt, kun 5-8 -vuotiaat pelaavat jalkapalloa?

Olen. Ja olen yrittänyt välillä heikolla ja välillä vielä heikommalla menestyksellä iskostaa 15v vanholle, että pallottomana pitäisi haluta palloa ja että ennenkuin saa pallon pitäisi miettiä muitakin vaihtoehtoja, kuin lähteä aina kuljettamaan kohti vastustajan maalia, siinä koskaan onnistumatta. Jostain se malli tälläiselle pelaamiselle opitaan ja ikävä kyllä OPETETAAN.

[Ricardo Leite]

Luulin, että Sope on vaikuttanut jo pidempään palstalla. Pussikalja, ilmeisesti lajiin vihkiytyneenä ja ajattelukykyisenä ihmisenä, taantuu keskustelupalstalla parin subjektiivisen huomion perusteella harjoittamaan itsesuggestiota. Kovan harjoittelun tuloksena Pussikalja uskoo jo itsekin koko suomalaisen juniorivalmennuksen toimivan juuri niin kuin itse on sen omassa piirissään huonoimmillaan nähnyt toimivan.

Tuota samaa on nyt väännetty noin kymmenessä eri otsikossa muutaman tuhannen viestin verran. Muut kyllästyivät jo.

[Pussikalja]

Koska pelaajat opetetaan harhauttamaan ja kuljettamaan palloa (teknisinä suorituksina)?

Jokaisessa pelissä ja treenissä koko uransa ajan, osana ja yhtenä vaihtoehtona peliä. Ei koskaan peliä hallitsevana yksityiskohtana. Nämä ovat taitoja, jotka vaaditaan pelissä ja ne pitäisi "harjoitella" joukkuetreenien ulkopuolella. Joukkueessa harjoitellaan jalkapalloa ja ymmärtämään milloin on hetki kuljettaa ja harhauttaa.

[Sope]

Luulin, että Sope on vaikuttanut jo pidempään palstalla.

Mitenkä niin?