Beijing Guoan, Chinese Super League 2012

[Fenris]

Jonkin aikaa on tullut Kiinassa majailtua, mutta vasta nyt pääsin paikan päälle tarkastamaan paikallisen pääsarjafutiksen tason. Aikaisempina vuosina CSL:ää on värittänyt fanien välinen väkivalta ja järjestetyt ottelut.

Asuinpaikastani johtuen ensimmäiseksi ottelukseni valikoitui ennalta odottaen kiimainen 30.3. pelattu paikalliskamppailu Beijing Guoan-Tianjin Tedan. Guoan pelaa kotiottelunsa yleensä perjantaisin 19:30 alkaen. Pekingistä Tianjiniin on luotijunalla puolen tunnin matka, joten odotin näkeväni runsain määrin myös vierailijajoukkueen kannattajia. Kotiottelunsa Guoan pelaa 66 161 katsojaa vetävällä vanhanaikaisella Worker's Stadionilla. Stadionille on hyvät kulkuyhteydet parillakin metrolinjalla. Joukkue ei näy katukuvassa oikeastaan mitenkään, lukuunottamatta pelipäiviä, jolloin seuran värejä kantavia faneja voi bongata ympäri kaupunkia. Paikallisten päällä näkee pelipaitoja enemmän joukkueen verkkaritakkeja ja kaulahuiveja.

Lippujen ostaminen ennen ottelua virallisia teitä pitkin on hankalaa, sillä en ainakaan itse löytänyt stadionin läheltä lipputoimistoa. Lippuja on ilmeisesti mahdollista ostaa netin kautta ennakkoon, mutta itse en tätä tapaa kokeillut. Stadionin edestä löytyy sen sijaan pilvin pimein trokareita, joilta lipun saa ostettua normaalihintaa kalliimmalla. Itse päädyin maksamaan 50RMB hintaisesta lipusta kaarteeseen tuplahinnan, eli 100RMB (n.12€). Jalkikäteen ajateltuna maksoin aivan liikaa, mutta menköön oppirahojen maksamisen piikkiin.

Turvatarkastuksiin ei tarvinnut jonottaa minuuttia kauempaa, ja muutenkin stadionille sisään pääseminen vajaata tuntia ennen ottelun alkua sujui helposti. Suoraan töistä otteluun tulleena ajattelin testata paikallisen kisamakkara tarjonnan, mutta pettymys oli melkoinen. Ihan ok makuisia pieniä kanavartaita myytiin 10RMB kappalehintaan, kun normaali ravintolahinta niille on 2RMB luokkaa. Pienestä hodarista sai maksaa 15RMB. Molempia tuli kokeiltua. Normaaliravintolassa 15RMB saa kelpo annoksen ruokaa. Olutta stadionilla ei myyty lainkaan. Stadionin ahtailta käytäviltä sai ostettua kanahampurilaisia ja limsaa, mutta jätin niiden kokeilun väliin.

Eniten ottelussa yllätti paikallisten fanien määrä, 66 161 henkeä vetävällä stadionilla väkeä oli reilusti yli puolet kapasiteetista. Olin ennakkoon ajatellut ettei paikallinen sarja kiinalaisia kiinnosta. Jälkikäteen tarkastettuna katsojia ilmoitettiin olevan paikalla 38508. Vieraskatsojia paikalla ei näyttänyt olevan ainuttakaan, vieraille normaalisti varattu päätykatsomo oli täysin tyhjä. Vaikka kaikissa katsomoissa on muoviset kuppituolit, suurin osa katsojista seurasi ottelu seisoen joko lattialla tai muovituolien päällä.

Itse ottelu ei aluksi hienouksia tarjoillut, ensimmäinen puoliaika mentiin vierailijoiden hallinnassa. Mieleen jäivät erityisesti Tianjinin ulkomaalaispelurit, varsinkin hollantilainen Sjoerd Ars, joka paukutti tolppia pariinkin otteeseen. Peli oli aikamoista perseroiskimista, eikä palloa edes yritetty pelata eteenpäin lyhyillä syötöillä. Erityisesti Guoan kunnostautui korkeiden kukkupallojen heitossa hyökkääjille. Tauolle mentiin tasatilanteessa 0-0.

Toisella puoliajalla kotijoukkue alkoi saada enemmän juonesta kiinni ja sai iskettyä muutaman minuutin sisään pari maalia. Tianjin kavensi, mutta Beijing Guoan iski vartii ennen päätöstä loppulukemat 3-1. Kotijoukkueesta mieleen jäivät peliä hyvin rakentanut Piao Cheng, sekä jatkuvasti pallon kompastellut Reinaldo. Ensimmäinen oli Guoanin pelin sielu, jälkimmäinen lähinnä kasa paskaa.



Kotijoukkue otetaan vastaan asianmukaisin menoin.


Ottelu kiinnosti myös naisväkeä


Järjestyksenvalvonnasta vastasi makkarapalkkalaisten sijaan Kansan Vapautusarmeija.


Vieraskannattajien puuttumisen vuoksi turhautuneet kotijoukkueen kannattajat päätyivät myllyttämään keskenään.


Pakollinen pelitilannekuva


Kotijoukkueen kannattaja luopui paidastaan 3-1 maalin kunniaksi.


Lopputulos 3-1 kotijoukkuelle.


Worker's Stadium

[Fenris]

Toiseksi ottelukseni valikoitui 13.4. perjantai pelattu ottelu Beijing Guoan-Shandong Luneng. Täällä kertaa olimme liikkellä isommalla porukalla, ja tarkoituksena oli ostaa liput hyvissä ajoin ennakkoon. Tämäkin ottelu oli lopulta loppuunmyyty useita päiviä ennakkoon, joten liput jouduttiin taas hankkimaan trokarilta. Epäviralliset lipunmyyjät päivystävät stadionin porttien edessä monta päivää ennen itse ottelua, joten lippujen ostaminen onnistuu melko näppärästi. Tällä kertaa päädyimme maksamaan 100RMB lipuista 120RMB kappaleelta. Lippuja oli hyvin saatavilla, sillä saimme kaikki kymmenen lippua samaan katsomoon.

Tällä kertaa paikalla oli runsaasti vieraskannattajia. Vieraskannattajat oli ohjattu omaan katsomoonsa, eikä heitä stadionin ulkopuolella näkynyt. Edellisen ottelun tapaan paikalla oli runsaasti mellakkavarustuksessa olevia poliiseja ja sotilaita. Tunnelma oli edellisen ottelun tapaan varsin hyvä. Guoanilla on runsaasti erillisä faniryhmiä, jonka lisäksi suurin osa katsojista on pukeutunut kotijoukkueen vihreisiin väreihin. Huutoa riittää läpi ottelun. Edellisessä ottellussa mieleen oli jäänyt kulma- tai vapaapotkua antavalle vastustajalle huudettu Shabi! (傻屄) , jolle sanakirja antaa merkityksen stupid cunt. Lutuuria. Myös kentälle taklauksen jälkeen makaamaan jäänyt vastusta on shabi.

Itse ottelussa vierailija Shandong meni alussa 1-0 johtoon, mutta kotijoukkueen kömpelö Reinaldo pääsi onnekkaan flipperipallon jälkeen yksin läpi ja tasoitti ottelun. Molempien joukkueiden peli perustui pitkälti pitkien pallojen heittelyyyn, mutta silloin tällöin nähtii myös yrityksiä kontroloidumpiin hyökkäyksiin. Kotijoukkueen Piao Cheng jatkoi vahvoja otteitaan keskikentällä. Kiinan U20 ja U23-maajoukkueissa esiintynyt pelaaja olisi mukava nähdä jossain eurooppalaisessa sarjassa. Ottelun ratkaisu nähtiin parikymmentä minuuttia ennen loppua, kun kotijoukkueen Renaldo pääsi puolittain läpi ja rankkarialueelle päästyään heittäytyi tökerösti nurmen pintaan. Olin varma, että tilanteesta seuraa miehelle varoitus, mutta tuomari yllätti katsojat antamalla tilanteesta rangaistupotkun. Vierasjoukkueen pelaajat protestoivat voimakkaasti. Cheng ampui rankkarin maalivahdin ulottuville, mutta Xu Liang iski paluupallosta kotijoukkueen 2-1 yksi voittoon.

Ottelun jälkeen siirryimme stadionin vieressä sijaitsevaan Tube Station pizzeeriaan, josta kymmenellä eurolla irtoaa 28 tuumaisia varsin maukkaita lättyjä. Paikallinen olut irtosi vajaalla parilla eurolla.


Ottelun jälkeen Shandongin pelaajilla riitti asiaa tuomarille.


Jälkipelit.

[äägee]

Mielenkiintoista rapoilua.

[Lortto]

Täähän on mukavaa luettavaa kun itsekin tuolla jokunen vuosi sitten kävin Guoanin matsin katsastamassa. Ainakin silloin vielä lippuja myytiin Guoanin kaupassa Workersillä joskaan pelipäivinä ei ole enää virallista lipunmyyntiä. Silloin myös olutta myytiin stadionalueella ja oluen kun kaatoi muovimukiin niin sen kanssa pystyi kävelemään katsomoon asti. Tuo Zha binin huutaminen on suurinta huvia tuulareiden keskuudessa ja se on yksi pahimmista loukkauksista mitä ihmiselle voi sanoa, joten sitä ei siis normaalissa elämässä kannata hirveästi käyttää.

[thejaba]

Kiitoksia hyvästä referenssistä. Olen itse tällä hetkellä Pekingissä, ja ajattelinkin käydä tarkastamassa perjantaina olevan matsin.

[thejaba]

Tulin, näin, koin. Beijing Guoan - Guizhou Rehne, 11/05/2012. Kävin keskiviikkona tarkastamassa jahka liput saisi ennakkoon jostain lipunmyyntipisteestä, mutta turhaan. Kiertelin stadionia ja yritin kysellä sujuvalla englannin kielellä lippuja. En puhu kiinan kieltä, joten kyselyistä huolimatta en saanut ostettua lippua ennakkoon. Netistä olisi saanut, mutta päätin kuitenkin ostaa liput stadionilta. Menin siis perjantaina hieman etuajassa stadionille hillumaan. Ostin lipun 100 RMB:llä yläkatsomoon vähän matkan päähän yhdestä niistä noin kolmesta fanikatsomosta, eli varmaankin maksoin siitä hieman liikaa. Mikäli haluaa fanikatsomoon, niin suosittelen katsomolohkoja 5-7, 16-17 ja sitten 23-24.

Kaikki kaikessa, tunnelma stadionilla oli hyvä, vaikka paikalla oli porukkaa omien arvioiden mukaan 35000-40000, eli tilaa oli. Zha bin -huutot raikasivat sekä vierasjoukkueen noin 50-päiselle katsojamassalle, mutta myös tuomari sai osansa jossain vaiheessa. Mutta itse jalkapallo oli suuri pettymys. En ole kovin monessa matsissa käynyt edes Suomessa, mutta tämä oli säälittävän ja itkettävän välimaastossa. Juttelin muutaman kansainvälisen opiskelijan kanssa matsin jälkeen, ja he olivat ihan samaa mieltä. Ekalla puoliajalla tuli kyllä jonkin verran vettä joten sillä oli varmasti osuutta pallonkarkailuun. Toisella puoliajalla vettä ei enää tihuuttanut, ja matsissa oli edes jonkin verran yritystä. Guizhoun porukasta jäi mieleen numerot 9 ja 11 (Zlatan Muslimović ja Rafa Jordà) joilla oli monta hyvää paikkaa tehdä maaleja. Kotijoukkueen numero 37 (Reinaldo), brassi, jäi mieleen, mutta lähinnä huonoista suorituksista, vaikka sille onnistuttiinkin luomaan hyviä maalintekopaikkoja.

Lopputulos oli 2-1, ei välttämättä ihan oikeutettu kotijoukkueelle, mutta tulipa onneksi todistettua  kotijoukkueen maalin jälkeinen tunnelma. Otin muutamia kuviakin matsista, mutta huonolla kännykälläkin, joten en laita niitä tänne. Ajattelin kuitenkin käydä katsomassa toisenkin matsin kun kerran olen täällä: tällä kertaa fanikatsomosta.