EnglantiEn varmaankaan avaa tällä kertaa erillistä analyysiketjua Kansojen liigan B2-lohkolle, koska olen jo nähnyt livenä Irlannin ja Kreikan, joten ainoa mielenkiintoisempi vastustaja Huuhkajien syksyssä on Englanti. Olen katsonut nauhalta sen pelaamista viime ajoilta valmistautuakseni hyvissä ajoin lokakuiseen mittelöön Olympiastadionilla. Näin EM-kisojen alla havainnot on hyvä hetki julkistaa tässä ketjussa.
Ykköskorin maana Kansojen liigan B2-lohkoon arvottiin tosiaan yksinkertainen maailmanmestari Englanti. Se voitti viime vuonna EM-karsintalohkonsa häviämättä otteluakaan. Kahdeksasta ottelusta se keräsi 20 pistettä maalierolla +18. Italia ja Ukraina jäivät kuuden pisteen päähän. Viime Kansojen liigassa A3-lohkossa Englanti kuitenkin jäi jumboksi kerättyään vain kolme tasapelipistettä. Italia voitti tuon lohkon pisteellä (11 vs. 10) ennen Unkaria. Saksa oli kolmas (7). Pahin nöyryytys oli 0-4 kotitappio Unkarille. Mielenkiintoisena yksityiskohtana joukkueessa on se, että vanhakantaisesti avauskokoonpanon pelaajat saavat numerot 1-11 paitojensa selkämyksiin, joten Kanekin joutui pelaamaan numerolla 20 viimeisimmässä karsintaottelussa Pohjois-Makedoniassa. Pelaajista Kane, Rice, Maguire ja Pickford esiintyivät jokaisessa EM-karsintapelissä, joten he ovat joukkueen selkänoja. Saka, Walker ja Foden kävivät kentällä 7/8 pelissä. Rashford ja Henderson olivat kuuden pelin miehiä, mutta ainakin minulle yllättäen kumpikaan ei lopulta mahtunut edes alustavaan EM-kisaryhmään.
Englannin maajoukkueen tämänhetkinen syvyyskartta on suunnilleen tällainen (4-2-3-1):Harry Kane (Ollie Watkins, Ivan Toney)
Phil Foden (Anthony Gordon, James Maddison, Jack Grealish) - Jude Bellingham (Eberechi Eze) - Bukayo Saka (Jarrod Bowen, Cole Palmer)
Declan Rice (Kobbie Mainoo, Adam Wharton) - Conor Gallagher (Trent Alexander-Arnold, Curtis Jones)
Luke Shaw (Kieran Trippier) - Harry Maguire (Lewis Dunk, Jarrad Branthwaite) - John Stones (Marc Guehi, Ezri Konsa, Jarell Quansah) - Kyle Walker (Joe Gomez)
Jordan Pickford (Aaron Ramsdale, Dean Henderson, James Trafford)
Hyökätessä 3-1-4-1-1:
Kane
Bellingham
Shaw/Trippier Foden Gallagher/TAA/Mainoo Saka
Rice
Maguire Stones Walker
Pickford
Maailmantähdet ovat kaikille tuttuja, mutta muutaman rivin kilpailutilanteesta voinee rustata. Pickford pelasi kaikki karsintapelit, joten hän on hradeckymainen ykkösveskari. Maguiren rinnalla toisesta topparin paikasta kilvoittelevat tiukimmin Stones ja Guehi. Walker on melko selviö valinta oikeaksi pakiksi ollessaan käytettävissä. Koska Jamesia ei ryhmään valittu, Gomez ja Konsa ovat hänen varamiehiään. Konsa mm. korvasi Walkerin Brasilia-pelissä oikeana pakkina ja aloitti Belgiaakin vastaan oikealla, kunnes Stones loukkaantui, jolloin hän siirtyi toppariksi ja Gomez tuli laitapakiksi. Trippier pystyy pelaamaan molemmilla puolilla ja paikkasi Shawin poissaoloja nimenomaan vasemmalla puolella karsinnoissa. Tämä on ollut loukkaantuneena, joten Trippier varmaan pelaa joitakin matseja itse kisoissakin vasempana pakkina eikä oikealla.
Keskikentän pohjalla Rice on ykkösoptio. Viereen olisi voinut laittaa puolustavammaksi kaveriksi Hendersonin tai Phillipsin, jolloin Rice olisi saattanut ottaa enemmän pallollista vastuuta (ottaa tämä sitä toki muutenkin), mutta kumpikaan näistä ei lopulliseen ryhmään mahdu. Niinpä Liverpoolin syöttövelho Alexander-Arnold tai Gallagher pelannee Ricen vierellä. Jälkimmäinen avasi mm. Brasiliaa vastaan toisena pohjapelaajana maaliskuussa. Belgia-pelissä pelannut Mainookaan ei ole mahdottomuus. Joka tapauksessa keskikentällä Englannilla on tempokuljetusvoimaa rutkasti, mikä on merkittävää nykyjalkapallossa, jossa oman suoran vastustajan voittaminen avaa parhaimmillaan isojakin tiloja. Yläoksilla laitureiden paikoista käydään kovaa kisaa, mutta sanoisin, että Saka on aika turvallinen veikkaus useimmiten avaukseen, vaikka Foden häntä haastaakin. Maddison pelasi vasemmalla puolella silloin, kun avaukseen pääsi eikä suinkaan kymppipaikalla, joten siksi merkkasin hänet itsekin laidalle. Edeltä hierarkiasta on pudonnut pois Rashford, mutta Gordon avasi brasseja vastaan ja voi olla se ykkösoptio. Toki Fodenkin voi vasemmalla puolella nimellisesti pelata, mutta esimerkiksi Belgiaa vastaan hän ei leveydessä viihtynyt, vaan täytti vasenta välikaistaa pallollisessa vaiheessa. Fodenilla on myös paljon erikoistilannevastuuta, joten siksi aavistelen, että hän olisi avauksessa itse kisoissa taskupelaajana ja Shaw/Trippier pitää leveyden vasemmalla. Grealishkin on yksi vaihtoehto. Piikissä tietysti Kane pelaa valtaosan minuuteista. Watkins on varmaan kakkosoptio. Kymppipaikalla Bellinghamia voi stuntata Eze, Gallagher tai laitureista esim. Maddison-Foden kaksikko, mutta eiköhän Jude hyvin lähelle täydet minuutit tule uurastamaan ollen tälle joukkueelle samanlainen talismaani kuin Griezmann on Ranskalle.
Siirrytäänpä sitten suoraan analysoimaan joukkueen tekemistä 169 kuvalla ja kahdeksalla giffillä. Katsoin tarkemmin viimeisimpiä pelejä maaliskuulta Brasiliaa ja Belgiaa vastaan. Lisäksi EM-karsinnoista tutkin Italia- ja Malta-matseja loka-marraskuulta. Transfermarktin mukaan lokakuinen 3-1 voitto Italiasta oli ainoa peli, jossa paperiryhmitys oli 4-1-4-1:n sijasta 4-2-3-1, mutta sehän ei paikkaansa pitänyt, vaan Maltaakin vastaan kotona marraskuussa muoto oli pallottomana lähempänä 4-2-3-1:a, vaikka välillä Alexander-Arnold keskikentän pohjalta nousikin pykälän ylemmäs prässäämään, jolloin muoto oli hetkellisesti myös 4-1-4-1. Tietysti vastustajan avausmallikin vaikuttaa siihen, miten pelaajat kentälle lopulta ryhmittyvät. Yhtä kaikki, oli paperiryhmitys mikä hyvänsä, melko samalla lailla Englanti organisoi varsinkin hyökkäyspelaamistaan, joten aloitetaan siitä.
Avauskokoonpanot Italia-, Malta-, Brasilia, ja Belgia-peleissä olivat tällaiset:
4-2-3-1 vs. Italia
Kane
Rashford - Bellingham - Foden
Phillips - Rice
Trippier - Maguire - Stones - Walker
Pickford
4-2-3-1 vs. Malta
Kane
Rashford - Gallagher - Foden
TAA - Henderson
Tomori - Maguire - Guehi - Trippier
Pickford
4-2-3-1 vs. Brasilia
Watkins
Gordon - Bellingham - Foden
Gallagher - Rice
Chilwell - Maguire - Stones - Walker/Konsa
Pickford
4-2-3-1 vs. Belgia
Toney
Foden - Bellingham - Bowen
Rice - Mainoo
Chilwell - Dunk - Stones/Konsa - Konsa/Gomez
Pickford
Englanti pallollisena vs. vastustaja pallottomanaAvausvaihe
Englannin ykkösoptio alhaalta avaamiseen on paperiryhmitykselle tyypillinen 2-4-1-3.
Malta-pelistä samanlainen otos.
Jos vastustaja prässää korkealta, Englanti ei ota liikaa riskejä ja neppaile palloa alhaalla, vaan lähettää sen puoleen kenttään kohdepelaajille. Kane tuppaa piikistä putoamaan vastaan, vaikka Bellingham onkin varsinainen kymppi. Laitureilta odotetaan vastaliikkeitä, joten se tarkoittaa sitä, että pelisuunnitelmassa on huomioitava se, että laitapakit/wingbackit ovat vikkeläjalkaisia, koska Englannin hyökkäyspelisuunnitelmassa vastustajan selustaan uhka kohdistuu nimenomaan leveysjuoksuista. Tässä Trippier poimii Kanen.
Foden jätti vastaliikkeen tällä kertaa tekemättä ja menetti sitten pallon lopulta Kanen tiputuksen jälkeen ahtaassa tilassa.
Tässä on vielä otos Brasilia-pelistä. Bellingham liikkui laajalla säteellä puolustuslinjan edessä puolipitkien syöttöjen kohdepelaajana, kun Kane oli poissa.
Belgia-matsissa Toney operoi kanemaisena targettina toisinaan ja jatkoi tässä pallon vuorostaan painottomalta puolelta apuun kaventaneen Fodenin kautta leveyteen vastaliikkeen tehneelle Bowenille. Englanti päätti hyökkäyksen suoraviivaisesti, mutta laukaus leikkauksesta ei mennyt maalipuiden väliin.
Italiaa vastaan
3-1 maalissa Kane osoitti maailmanluokan kohdepelaamista. Hän kampesi yksinään kaksi puolustajaa sivuun puolessa kentässä, karkasi läpiajoon ja viimeisteli tyylikkäästi. Guehi chippasi pystyyn yli prässin.
Scalvini ei voittanut kunnolla ykköspalloa...
... ja Bastoni rynni ohi kakkospallosta.
Loppu oli kosmetiikkaa. Englanti kolme, Italia yksi. Parhaimmillaan pelin avaaminen voi olla siis näin simppeliä ja helppoa kuin kaksi viimeistä tilannetta ovat näyttäneet ja vastustajan alakerta joutuu juoksemaan lujaa kohti omaa maalia.
Toinen pelinavausmalli on 3-1-4-1-1, jota Englanti käyttää puolen kentän hyökkäyksissäänkin rakentelu- ja murtautumisvaiheessa. Joko Rice putoaa kolmanneksi toppariksi tai toinen laitapakeista jää alemmas. Italia-matsin alussa Rice liikkui vasemmaksi sivutoppariksi. Phillips jäi yksin keskikentän pohjalle. Trippier puski ylöspäin omalla laidallaan välikaistaa pitkin, kun Rashford oli laitakaistalla.
Rashford pelasi seinän Ricelle.
Kane putosi piikistä täyttämään Ricen jättämää aukkoa keskikentän keskustaan ja veti toppari Acerbin mukanaan.
Kane on loistava jatkamaan palloja vauhtiin leveyteen suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan. Tässäkin tuloksena oli 4v4-hyökkäys, mutta Walkerin keskitys päätyi harakoille.
Pickford tykkää osallistua pelinavaamiseen myös jonkin verran.
Hänen pitkät avauksensa ovat yksi apuväline painopisteen siirtoon. Tässä Pickford ylittää vastustajan korkean prässin ilmassa ja luo Trippierille eristetyn 1v1-tilanteen leveyteen.
Haaston sijaan Trippier pudotti viereen Rashfordille...
... joka kuljetti aina boksiin asti, mutta lopputuote uupui kuten monesti muulloinkin näissä suoraviivaisten hyökkäysten päättämisissä pl. Kanen kihaus.
Brasilia-pelistä seuraava tilanne. Pickford poimii Bellinghamin ohi prässin...
... mutta tämän pudotukset omille eivät oikein onnistuneet tässä pelissä. Tässäkin kakkospallo päätyi Italialle.
39. minuutilta Englannin houkuttelua ja puolipitkien syöttöjen käyttämistä parhaimmillaan. Se purkaa ensimmäisen prässin Stonesin puolenvaihdolla Konsalle.
Tämä jatkoi eteenpäin Bellinghamille, joka pääsi juoksemaan kasvot kohti maalia.
Jude piti kaataa kahden miehen voimin vapaapotkun arvoisesti. Sanoisin, että
Englantia vastaan ei ole helppoa saada yläalueriistoja, jollei se sitten itse lahjoita palloa vastustajalle harhasyötöllä.
Siitä päästään aasinsillalle siihen, että suinkaan aina Pickfordin avaukset eivät ole laadukkaita, vaan ne saattavat katketa vastustajan keskikenttäpelaajiin.
Belgia rankaisi siitä. Onana pääsi väliin.
Tielemans tykitti yläalueen riiston jälkeen...
... nahkakuulan alakulmaan. Englanti nolla, Belgia yksi. Pickfordia kannattaa siis prässätä loppuun asti, koska ahdistettuna hän saattaa sortua syöttöhassiin eikä saa tarpeeksi ilmaa alle pitkiin palloihinsa. Italia-pelissäkin tuli yksi tällainen surkea avaus.
Rakentelu- ja murtautumisvaihe
Englannin yleisin rakenne puolen kentän hyökkäyksissä on 3-1-4-1-1. Sillä on paljon pelaajia muodon sisässä, joille syöttää, joten Englanti kyllä mielellään yrittää siksi mennä keskeltä pelaamalla läpi ykkösvaihtoehtona. Kakkosoptiona ovat sitten laadulliset ylivoimatilanteet laitakaistoilla. Jälleen joko Rice tai toinen laitapakeista liikkuu/jää varsinaisen toppariparin tasolle kierrättämään palloa. Rotaatioita nähdään jonkun verran. Italia-matsissa Rice putosi vasemmaksi toppariksi. Kane täyttää puolestaan hetkellisesti oikeaa välikaistaa, kun Foden on liikkunut keskemmälle ikään kuin sentteriksi. Walker ja Rashford ovat leveydessä, kun Trippier on täyttänyt vasemman ylätaskun. Bellingham kymppinä etsii tiloja kahden alimman linjan välistä. Italian El-Shaarawyn on vasempana laiturina valuttava viidenneksi pelaajaksi viimeiseen linjaan, jottei Italialla ole sentään 4v6-alivoimaa, koska Englanti tykkää uhata pallollisessa vaiheessa vastustajan viimeistä linjaa tosiaankin jopa kuudella pelaajalla ja jättää vain neljä miestä puolustusvalmiuteen. Täten ajattelin alkuun, että Suomi pelaisi valmiilla viiden linjalla Englantia vastaan ja järkevin muoto olisi 5-2-3, jolloin yläkolmikko prässäisi ahnaasti puolessa kentässä Englannin "topparikolmikkoa", jotta tämän kuvan kaltaisia nousuja ei tapahtuisi. Piikki voisi toki jättää keskitopparin auki ja merkata yksinäisen ankkurin pelintekoalueelta. Pohjapari hoitaisi Englannin ylätaskupelaajat ja toppareilla olisi keskellä 3v2-ylivoima Englannin kärkeä ja kymppipaikan pelaajaa vastaan. Wingbackit puolustaisivat leveyden 1v1-tilanteet. Mutta Belgian puolustuspelisuunnitelmaan perehtyminen muutti mieleni. Palataan siihen kohta.
Tässä näkyy vielä paremmin se, että
Englannilla on kuusi miestä useimmiten viimeisessä linjassa. Keskeltä ei läpi päästy, joten Rice kierrätti pelivälineen Rashfordille luoden tälle laadullisen ylivoiman, jota Marcus ei kuitenkaan lähtenyt hyödyntämään sillä kertaa.
Maltaa vastaan Tomori vasempana pakkina jäi kolmanneksi toppariksi. Henderson oli ankkurina. Taskuissa olivat Gallagher ja Alexander-Arnold. Foden oli liikkunut laidalta kympiksi Gallagherin tilalle, kun leveydessä olivat enimmäkseen Rashford ja Trippier. Kane oli tietysti sentterinä.
Huomioitavaa on se, että
keskustaan Englannille muodostuu aina timantti, joka mahdollistaa lyhytsyöttöpelaamisen sopivin mittaisin syötöin, kun pelaajat eivät ole samassa tasossa, vaan sopivasti limittäin.
Brasilia-pelin 3-1-4-1-1 oli tällainen. Rice oli timantin pohjalla. Sakaroina olivat Gordon ja Gallagher. Timantin kärjessä oli Bellingham. Chilwell piti leveyden vasemmalla ja Foden oikealla. Tässä pelissä erona aiempaan oli ehkä se, että Englanti kunnioitti Brasiliaa sen verran, että ihan niin usein sillä ei ollut kuutta pelaajaa uhkaamassa viimeistä linjaa jatkuvasti, vaan Ricen rinnalla käväisi kuka milloinkin vähän alempana.
Belgiaa vastaan Konsa jäi oikeana pakkina sivutoppariksi. Pohjaparista Mainoo nosti itsensä täyttämään oikeaa välikaistaa ja Foden ei tosiaankaan ollut leveydessä, vaan vasemmalla välikaistalla tässä pelissä. Bellingham oli yhä kymppinä ja Toney piikissä. Leveyden pitivät vuorostaan Chilwell ja Bowen.
Koska Saka avannee itse kisoissa, eiköhän tosiaan Englannin leveyspelaajien roolitus organisoida siten, että oikea laituri halaa sivurajaa ja sitten tähän tapaan vasen laituri (Foden/Gordon) kaventaa muodon sisään tehden tilaa vasemman pakin nousuille (Shaw/Trippier).
Sitten siihen
Belgian puolustuspelisuunnitelmaan. Se puolusti 4-1-4-1 muodossa, vaikka Tedesco on enimmäkseen käyttänyt 4-4-2/4-4-1-1 muotoa keskiblokissa. Sytyin siihen ja toivon, että Suomellakin on sama käytössä syksyllä. Lukakun tehtävänä oli merkata pois Rice, jonka avoin jalka onkin hyvä sulkea, koska hänen kauttaan pallo kulkee todella paljon, vaikka vieressä olisikin sitten hyökkäävämpi pohjapelaaja. Ylemmät keskikentät Tielemans ja Mangala tukkivat ylätaskut Fodenilta ja Mainoolta. Onana ankkurina hiillosti Bellinghamia kahden alimman linjan välissä.
Lukaku-Tielemans-Mangala-Onana nelikon voimin Englannin timantti tuli nätisti peilatuksi. Topparipari puolusti 2v1-ylivoimaisena Toneyta. Leveyden puolustamisen Belgia teki tietysti siten, että laitapakit irtosivat leveyteen vain siinä tapauksessa, että kk-linjan laiturit Doku ja Trossard tulivat ohitetuiksi kierrättämällä, mutta
nämä olivat kurinalaisia alaspäin ja valuivat auttamaan laitapakkeja Theatea ja Castagnea, jotteivat nämä jääneet laadullisiin alivoimatilanteisiin Bowenia ja Chilwellia vastaan, vaan pikemminkin Englannin leveyspelaajat tulivat monesti tuplatuiksi ja joutuivat palauttamaan palloa takaisin alaspäin. Dunk ja Stones/Konsa toppareina saivat aika rauhassa pallotella toisilleen.
Vasta kun nämä kierrättivät palloa sivuttain, se oli merkki Belgialle siitä, että prässi tuli käynnistää ja Doku mm. Bowenin tarkkailun lisäksi myös irtosi monesti paineistamaan oikeaa sivutopparia Konsaa/Gomezia. Aika hyvin mielestäni Belgia onnistui tukahduttamaan Englannin, vaikka yksi uinahdus sille toki avausjaksolla sattuikin, mutta palataan siihenkin myöhemmin.
Muita vaihtoehtoisia rakentelumallejakin Englannilla on. Yksi on tosiaan perus 3-2-5, jossa puolustusvalmius on vähän parempi kuin 3-1-4-1-1:ssä. Viisikin pelaajaa riittää murtautumisyritykseen. Maguire avasi tarkasti Bellinghamin jalkaan.
Tämä kääntyi ja levitti Rashfordille, kun hän näki, ettei tilaa edetä keskeltä ole.
Mihinkään kummempaan tämäkään laadullinen ylivoimatilanne ei johtanut, kun Rasse ajautui umpikujaan.
Italiaa vastaan käytössä oli myös 2-2-6 hetkellisesti, mutta kuusi pelaajaa viimeistä linjaa kuitenkin oli valmiudessa haavoittamaan. Rice ja Phillips ovat pohjalla toppareiden yläpuolella, kun Walker on noussut viimeiseen linjaan pitämään leveyttä ja Foden kaventanut tieltä pois.
Malta-pelistä 3-2-5 otos, jossa Gallagher hakee palloa jalkaansa alempaa. Hän tekee näin aika useinkin, jos häntä ei löydetä ylätaskusta linjojen väleistä. Henderson oli toki se, joka "topparikolmikolta" syötön tällä kertaa sai muodon ulkopuolelle.
Vastustajan muodon sisään eteneminen ja halukkuus mennä keskeltä läpi kombinaatioilla
Englanti ensisijaisesti tosiaan yrittää mennä keskeltä läpi kombinaatioilla. Se ei kuitenkaan aina onnistu ja
toisinaan pallonsiirtely on hitusen staattista hieromista alanelikon kesken (pallonhallinta 70-30 20 minuutin jälkeen Belgiaa vastaan)
tai murtavia syöttöjä yritetään liian kaukaa. Rice saattaa lopulta turhautua ja turvautua sitten kakkosoptioon eli laadullisen ylivoiman luontiin esim. ristipallolla. Englannin alanelikon pitäisi toisinaan uskaltaa kuljettaa lähemmäs kk-linjaa ja saada sitä kautta rakoja aikaan muodon sisään.
Toisena kehityskohteena on se, että kun murtavalla syötöllä Englanti löytää pelaajan välikaistalta, negatiivisessa peliasennossa seuraava syöttö viereen omille tai pyörähtäminen suoran vastustajan ohitse jää vajaaksi tai sitä ei uskalleta tehdä, vaan pallo palautetaan takaisin alas, jolloin
Englanti tuppaa juuttumaan "loputtomaan" houkutteluvaiheeseen pääsemättä konkreettisesti etenemään syvälle hyökkäyskolmannekselle. Tässä Tomori poimi Gallagherin, mutta kääntyminen ei maistu.
Stones löytää puolestaan Fodenin, mutta Udogie puolustaa eteenpäin onnistuneesti pakottaen Fodenin palautukseen alas eikä tämä kyennyt jatkamaan palloa Bellinghamille.
Sitten näytteitä hyvistä hetkistä eli kun Englanti onnistuu etenemään muodon sisään ja tekemään siellä tuhoa kombinaatioilla.
Avausmaalissa Maltaa vastaan Guehi kuljetti riittävän lähelle prässilinjaa ja kykeni sitten antamaan murtavan syötön välikaistalle Fodenille.
Tämä pyörähti loistavasti ohi topparin.
Viimeistely meni onnekkaasti Pepen kautta omaan maaliin. Englanti yksi, Malta nolla.
Guehi pystyy myös kuljettamalla murtamaan prässilinjoja ja luomaan kaaosta vihulaisen muodon sisään, joten haluaisin nähdä hänet askissa ainakin jossain EM-pelissä.
Tässä Guehi poimii puolestaan timantin oikean sakaran Alexander-Arnoldin, joka levitti laitaan.
Malta yritti estää keskityksen miesylivoimalla, jolloin TAA jäi auki toiseen aaltoon. Kaukolaukaus Fodenin pudotuksesta meni reippaasti yli.
17. minuutilta
lyhytsyöttöpelaamista parhaimmillaan. Oikea sakara Alexander-Arnold jatkaa pallon timantin kärjen Fodenin jalkaan. Henderson on pohjalla vetäytynyt vähän sivummalle tehden tilan TAA:lle hakea palloa. Kane teki pystyliikkeen Fodenin kääntymisen jälkeen, mutta maltalaisia oli liikaa välissä eikä murtautuminen keskeltä aivan onnistunut. Jatkotilanteessa kakkosoptiona Englanti murtautui leveydestä luoden sinne äkillisen 2v1-tilanteen wingback Mbongia vastaan ja Foden jatkoi liikettään tämän selustaan, mutta keskitys meni veskarin hyppysiin.
75. minuutilla
Englannilta hylättiin 3-0 osuma. Kuusi pelaajaa uhkaa tutusti viimeistä linjaa. Rice tekee sen kuljettamalla.
Laukaushetkellä Kane oli paitsiossa välissä. Tämäkin tilanne oli siltä oiva osoitus Englannin keskikentän tempokuljetusvoimasta linjojen läpi ja kaaoksen luomiskyvystä muodon sisään. Ricen ja Guehin avoimien jalkojen sulkeminen olisi Suomellekin aikanaan tärkeää, jos nuo herrat ovat syksyllä avauksessa Huuhkajia vastaan.
Belgiaa vastaan Englanti sai rankkarin vartin kohdalla, josta Toney tasoitti
1-1:een. Tilanne syntyi siten, että Tielemans yksinkertaisesti nukahti Mainoon puolustamisessa välikaistalla ja päästi tämän kääntymään muodon sisään. Laiskaa puolustamista.
Onanan oli ankkurina irrottava vastaan, jolloin Bellingham jäi auki linjojen väliin eikä Doku ennättänyt paikkaamaan millään.
Jude jatkoi toisella tatsilla pistosyötön aukosta selustaan...
... ja Vertonghen rappasi Toneyn nurmeen.
Italiaakin vastaan Englannille tuomittiin rangaispotku onnistuneen kombinaation päätteeksi. Jos Ricen jalan jättää sulkematta, voi käydä näin eli hän huomaa Bellinghamin avoinna olemisen.
Bellingham pelasi yhden kosketuksen seinän vastaantulleelle Kanelle.
Bellingham teki heti vastaliikkeen Scalvinin jättämästä aukosta pystyyn ja Kane kampesi pallon takaisin jalkaan.
Di Lorenzo kaatoi Juden pilkun arvoisesti. Simppeliä.
Englannilla saattaa olla helposti parikin ukkoa aina hetkellisesti samalla kaistalla pienessä tilassa vähän kuten Suomellakin eli
kaistoja ei aina täytetä tasaisesti, vaan pyrkimyksenä on luoda ylivoimia satunnaisesti tietyille kaistoille ja päästä siten helpommin kombinaatioilla murtautumaan maalintekoon. 21. minuutilla Foden-Bellingham-Mainoo kolmikko oli todella lähekkäin toisiaan eli timantin sakarat ja kärki.
Siltikään tällä kertaa kombinaatiopelaaminen ei onnistunut Onanan taklauksen vuoksi.
Laadullisten ylivoimatilanteiden luonti laitakaistoille
Jos tilaa edetä keskeltä ei ole, Englanti liikuttaa pelivälineen toisena vaihtoehtona laitakaistoille leveyspelaajille 1v1-tilanteisiin.
Niiden tukahduttamisessa on tärkeää syöttöjen ennakointi ja se, että koripallotermein "häiritsee koppausta" eli ennen kuin syöttö tulee jalkaan, puolustaja olisi jo selässä kiinni. Tässä Maltan wingback tekee mainiota työtä ja pakottaa Rashfordin palauttamaan pallon alas.
Nyt Maltan vasen wingback on valmiudessa iskemään Trippieriin. On vain jaksettava pumpata irti puolustuslinjasta ja tuotava vaihdosta sisään tuoreita jalkoja laitakaistoille tunnin pelin jälkeen!
Brasiliakin eliminoi Englannin laitapelaamista maltamaisella ennakoinnilla. Tässä Fodenilta otetaan tila ja aika pois.
Belgia-pelistä näyte siitä, kuinka Rice yrittää ristipallolla luoda Bowenille eristetyn 1v1-tilanteen Theatea vastaan...
... mutta Doku kipitti kurinalaisesti alas tuplaamaan vastustajan, joten epäonnistuneesta haastosta seurasi vain kulmapotku.
Tällaisten tuplausmahdollisuuksienkin vuoksi suosisin Englantia vastaan 4-1-4-1 muotoa viiden linjan sijasta.
Englannin laitapelaamiseen liittyen vielä yksi nyanssi.
Se yrittää satunnaisesti luoda hetkellisiä 2v1-ylivoimatilanteitakin leveyteen eikä tyydy vain laadullisiin ylivoimatilanteisiin, joten siksikin olisi Suomelle ehkä helpointa, että laidoilla olisi valmiiksi kaksi pelaajaa per puoli eikä keskikentän keskustasta tarvitsisi liikkua niin paljoa sivuttain. Tämä tilanne on Belgia-matsista, jossa Toney liikkui irti toppareista luomaan Belgian laitapakkia vastaan 2v1-ylivoiman. Rice huomasi sen.
Toney päästi pallon itsensä ja Theaten läpi Bowenille, joka pääsi kiihdyttämään kohti maalia.
Lopuksi Bellinghamin keskitys ei ollut kaukana kimmota omiin.
Kärkipelaajan lisäksi
Bellinghamkin laajalla säteellä häärätessään griezmannmaisesti (tämä monesti ajautuu oikeaan laitaan Ranskan hyökätessä vapaassa roolissaan) tykkää ajautua laitakaistoille esim. pelaamaan seiniä. Suomen kk-linjan on vain oltava hereillä noissa hetkissä ja luotava tasavoima laitapakin/wingbackin avuksi sekä seurattava mahdolliset aloitteet näiden taakse. Tässä Italiaa vastaan Rice levittää Bellinghamille, joka on ajautunut vaihteeksi laidalle, kun Rashford on rotatoinut muodon sisään. Kommunikointi pelaajavastuistakin on Englantia vastaan hirmuisen tärkeää.
Jude veivasi jalkansa auki Di Lorenzoa vastaan, mutta nosto boksiin oli epätarkka.
Maltaa vastaan Foden ohitti vastustajansa sivurajalla, koska tämä ei ollut ajoissa iholla ja päästi Philin positiiviseen peliasentoon.
Trippier hyökkäsi wingbackin jättämään tilaan ja keskitti heti luukulle, mutta lähin maltalainen blokkasi sen.
Brasilia-pelissä Gordonille luotiin parhaat laadulliset ylivoimatilanteet ja pari kertaa tämä saikin jalkansa auki.
Sisäkierteiset laukaukset takakulmaan jäivät kuitenkin lussuiksi.
Muodon selustaan pelaaminen leveydestä tuleville aloitteille
Englanti uhkaa selustaa varsinkin leveydestä tulevilla aloitteilla, koska Kane tykkää toimia targettina ja jakaa palloa vikkelille miehille vauhtiin, joten siksi erityisesti Suomen laitapuolustajien/wingbackien on oltava nopeita niin ikään. Tässä toki Bellinghamilla on jalka auki ja Foden ymmärtää silloin, että on aika tehdä aloite, mutta chippi jäi vajaaksi.
Tovin päästä Pickford puolestaan haki suoraan koko kollektiivin yli Rashfordia!
Mutta Di Lorenzon nopeus riitti pysymään miehen ja pallon välissä. En ylläty, jos Soiri avaa laitapakkina/wingbackina syksyllä Englanti-matseissa ja Håkanskin voisi olla yksi vaihtoehto vasemmalle, jos Suomi kuitenkin avaa viiden linjalla. Soiri vs. Gordon ja Håkans vs. Foden/Saka, miltäs kuulostaa?
Maltaa vastaan Saka havainnoi, että hänet tuplataan, joten ohi ei ole asiaa, vaan hän palautti pallon keskikentälle.
Sitä seurasi välitön spurtti wingbackin ja sivutopparin välisestä aukosta pystyyn.
Mutta sivutoppari kavensi juuri ajoissa pelastamaan tilanteen.
Tällaisten passien takia Alexander-Arnold pelaa keskikentällä. Jos jalan jättää auki, hän poimii kyllä heti aloitteet linjan takaa. Tällä kertaa laitureiden sijasta sen teki Kane.
Sen kummempaa tuosta pystyjuoksusta ei seurannut. Tämä ei ole niin nopea kärki, etteivätkö topparit uskaltaisi varmasti puolustaa eteenpäin ja pitää muodon tiiviinä linjojen välissä. Wingbackeilla on sitten isompi selustapuolustusvastuu oletettavasti.
Hetken päästä Trippier vuorostaan teki leveydestä aloitteen, mutta Hendersonin syöttö karkasi pitkäksi.
Brasilia-pelistä vielä yksi klippi. Bellingham on ajautunut vaihteeksi laidalle. Hän on tuplattuna, joten valintana on palauttaa pallo keskikentälle.
Gallagher liikkui täyttämään 10-aluetta, josta Jude oli poistunut. Watkins kipitti pystyyn.
Tökkäys meni niukasti yli maalin.
Englannin negatiiviset tilanteenvaihdot
Koska puolustusvalmiudessa on toisinaan vain neljä pelaajaa 3-1-4-1-1:llä hyökätessä, Englannin haavoittaminen riistoista on enemmänkin kuin mahdollista. Ns. isoksi maaksi se on minusta yllättävän huono negatiivisissa tilanteenvaihdoissa. Tuon osa-alueen puutteiden vuoksi en usko, että Englanti juhlii mestaruutta tänäkään vuonna, vaan kaatuu jotain maata vastaan, joka on tehokas transitioissa. Aloitetaan perkuu Brasilia-matsista. 11. minuutilla Vinicius karkasi selustaan riistosta. Kaikki alkoi siitä, kun brassitoppari katkaisi Chilwellin keskityksen leveydestä.
Paqueta ohitti Gallagherin vastaprässin.
Englannilla on 4v3-ylivoima, mutta Viniciusta ei saa kuriin edes Walker.
Korkealla olevan "topparikolmikon" takana on rutkasti tilaa, johon juosta tilanteenvaihdoissa.
Vinicius Jr. chippasi pallon yli vastaan tulleen Pickfordin, mutta Walker pelasti maaliviivalta isännät.
34. minuutillakin Englanti oli helisemässä ja boksissaan sekaisin vastaiskun lopuksi. Rice yritti ensin hidastaa topparikolmikon yläpuolella Raphinhan laidalle, mutta tämä käänsi takaviistoon Paquetalle, jonka ensimmäinen kuti epäonnistui, mutta toisella kertaa hän pamautti tolppaan.
Ja lopulta 79. minuutilla voittomaali syntyi Brasilian positiivisesta tilanteenvaihdosta. Dunk puski irtopallon suoraan Pereiralle.
Vinicius ja Endrick säntäsivät saman tien selustaan 2v4-alivoimaisina ja Pereira näki sen.
Pickford nollasi Vinicuksen...
... muttei Endrickin reboundia. Englanti nolla, Brasilia yksi.
Belgia-pelin alussa Stones söhläsi pallolla.
Laadukkaampi vastaiskun päätös olisi voinut tuoda avausmaalin jo tässä vaiheessa iltaa, mutta Lukakun syöttö jäi liian taakse Tielemansille.
19. minuutilla Mainoon syöttö meni ohi Toneyn tassun.
Tielemans sieti Bellinghamin puolittaisen vastaprässin ja vapautti Dokun vauhtiin.
Tämä päätti 3v4-vastaiskun taidokkaaseen leikkaukseen keskustaan. Pickford torjui laukauksen etualakulmasta.
34. minuutilla Lukakulle lähetettiin puhdas juoksupallo Tielemansin toimesta.
Tämä selvitti yksinään 1v2-alivoiman jykevyydellään ja siirsi Dunkin sivuun, kun tämä avitti sitä kompuroimalla itse.
Lukaku tarjoili kermaleivoksen.
Tielemans juoksi takatolppakeskityksen sisään. Englanti yksi, Belgia kaksi.
Jopa Malta oli haavoittaa Englantia muutamaan otteeseen matsin alussa. Nostan tähän tekstiin yhden näytteen yhdeksänneltä minuutilta. Maguiren harhasyöttö aiheutti 2v3-tilanteen omiin. Järjetön ratkaisu hakea murtavaa passia näin kaukaa ensimmäisestä prässilinjasta.
Mbongin aikainen laukaus meni niukasti yli. Englanti tosiaan tykkää siirrellä palloa sivuttain kärsivällisesti ja liikuttaa muotoa ennen etenemistä sen sisään, joten sellaisiinkin syöttöihin voi ainakin päästä väliin myös Suomi.
Kuten jo muutama tilanne ylempänä osoitti (mm. Tielemansin kierähdys ohi Bellinghamin),
Englannin vastaprässi ylhäällä on välillä hieman puolivillaista eikä intensiteetti häikäise. Pelaajat vuorotellen kokeilevat iskeä pallolliseen kiinni kollektiivisen tekemisen sijaan. Esimerkiksi tässä Foden vastaprässää, mutta muut lähinnä tuijottavat.
Sitten on Rashfordin vuoro. Jos Maltan toppari olisi havainnoinut paremmin, hän olisi vain voinut nepata pallon ohi Marcuksen ja Malta olisi päässyt vastaiskuun. Nyt valintana oli kuitenkin hätäinen roiskaisu pystyyn.
Sen ansiosta Englanti sai ilmaiseksi pallon itselleen, vaikkei sitä olisi ansainnut. Jos ennen EM-kisoja olevalla leirityksellä Southgate ei saa jumpattua vastaprässäämistä ärhäkämmäksi, lädit ovat ongelmissa.
