Nappulavalmennukseen vihjeitä (F8)

[Superjunnukoutsi]

Ongelma varmaan on samanlainen minkä kanssa jokainen nappulavalmentaja painii, elikkä miten kehittää nappuloiden heikkoja osa-alueita paremmaksi ilman, että vahvat osa-alueet kärsivät?

Tilanne on sellainen, että joukkueessa on kaksi kappaletta päätä muita pidempää poikaa ja sitten taas kaksi muita lyhyempää.
Isoimmilla pojilla on kova veto ja ovat nopeita juoksemaan, kun pienimmät tietysti juoksevat hitaammin ja potkivat hiljaa, mutta osaavat olla aika virtuooseja kikkailemaan vastustajan kahville.

Kärjistääkseni tilannetta entisestään, toinen isoista pojista tekee puolet joukkueen maaleista - ja kaksi kolmasosaa laukauksista, mutta siinä kaikki mitä poika osaa. Pelipaikasta riippumatta rynnitään kohti maalia ja vedetään kärjellä täysillä, ja pallo menee minne menee, mutta syötetä ei juuri koskaan.
Ja toinen pienistä pojista vie varmaankin 80% hyökkäävistä 1v1 -tilanteista kotiin, ison osan 1v2 -tilanteista, kalastaa vapareita ja hankkii kulmapotkuja ja sivurajaheittoja/potkuja silloin kun uskaltaa/viitsii ottaa vastuun pallosta. Toimii myös syöttöautomaattina, eli kun joku huutaa vieressä, että syötä, syöttö lähtee äänen suuntaan edes katsomatta kuka siellä huutaa.

Eli mikä voisi olla toimiva ratkaisu saada pojat kehittämään heikompia ominaisuuksiaan?

Ja 04 ikäluokasta kyse.

[Haapamies]

Kuten sanoit ... varmaan kaikki nappula valmentajat painii ko asian kanssa.

Itse olen (minulla 03 joukkue) painottanut joukkue peliä ja kaikki asiat tehdään joukkueena. Ja ainakin tänä keväänä (otteluita hurjat 2 kpl takana) pelattiin hyvin joukkueena. Vaikka meilläkin on muutamat pelaajat jotka vastaa maalinteosta. Mutta kyllä hekin huomasivat talvella (futsall) tai toisella varsinkin oli tapana hyydella hyökkäys maalilta syöttäkää tänne .... toistuvasti harkoissa palattiin asiaan ja nyt on tullut jo "hakemaan" syöttöjä.

Mutta voin toki kertoa kuinka tänään .... uudet pelit ..... :-)

Mutta lyhyesti itse totesin että esimerkein ja kertomalla ... tuli joukkue peliä ....

[Sope]

Eli mikä voisi olla toimiva ratkaisu saada pojat kehittämään heikompia ominaisuuksiaan?

Kotiläksyt.

Kysymys on myös siitä mitä painotat treeneissä ja millaisia pelejä haluat. Jos haluat, että iso jyrä kehittää heikkouksiaan, teet pelin, jossa hänen on pakko pelata vahvuuksiensa ulkopuolella. Esimerkiksi maalin saa tehdä vain suoraan syötöstä ja maalit ovat pienet, jolloin rynniminen+kärkkäri ei tepsikään.

Tuosta nopeus-asiasta: et saa millään ihme keinolla pientä pelaajaa  juoksemaan yhtä kovaa pidempää matkaa kuin isompaa, mutta se ei ole tarkoituskaan. 04-ikäluokalle tärkeintä on vielä askeltiheyden kehittäminen.

[Mersault]

Kotiläksyt.

Tuosta nopeus-asiasta: et saa millään ihme keinolla pientä pelaajaa  juoksemaan yhtä kovaa pidempää matkaa kuin isompaa, mutta se ei ole tarkoituskaan. 04-ikäluokalle tärkeintä on vielä askeltiheyden kehittäminen.

Pitäskö tuosta päätellä, että isommat juoksevat nopeammin kuin pienemmät? Iso ja nopea ja vastaavasti pieni ja hidas. Henkilökohtaisten kokemusten perusteella olen sitä mieltä, että nopea on nopea ja hidas on hidas koosta huolimatta. En tiedä onko kyseessä hyypiäakatemian luoma illuusio siitä, että kaikista voi tehdä huippu-urheilijoita, mutta tosiasia vaan taitaa olla, että kaikista voi tehdä jonkinsortin urheilijan, mutta huippu-urheilijaksi kaikista vain ei ole. Esimerkiksi tuo nopeus tai sen puute on sellainen asia, joka jostain D-juniori-iästä lähtien tekee pelaamisesta vaikeaa. Toki voi askeltiheyttä kehittää, mutta epäilenpä, että siitä huolimatta nopeammat menevät heittämällä ohi.

[Sope]

Pitäskö tuosta päätellä, että isommat juoksevat nopeammin kuin pienemmät?

Ei, vaan tarkoitin sitä, että lyhyellä tähtäimellä ei kukaan valmentaja saa tehtyä pienikokoisesta 8-vuotiaasta nopeaa rynnijää. Jos nopea rynniminen siis lasketaan vahvuudeksi (Superjunnukoutsi kysyi, että miten saisi kehitettyä pelaajien heikkouksia ilman, että mennään vahvuuksien kustannuksella). 8-vuotiaiden nopeutta saa kehitettyä vain lähinnä kehittämällä askeltiheyttä, mutta silti niistä toisia pelaajia 30 senttiä lyhyemmistä ei saa nopeita rynnijöitä, vaikka jalat kävisivät kuin ompelukone.

[Merttsi]

Perusjuttuja: Tikasjuoksuja, erillaisia syöttöharjoituksia, kosketuksia, harhautuksia ym. kuljetusjuttuja, 1 v 1 ja pienpelejä tasosta ja lähtökohdista riippumatta. Toki jos on mahdollista ainakin noissa 1 v 1 ja pienpeleissä saada mahdollisimman tasaiset puolet, mutta tässä monesti tulee vastaan ryhmän koko ja valmentajien määrä.

Nuo pienpelit neljään maaliin (tötsämaaleja) ja maalit tehdään joko kuljettamalla tai sievällä sijoituksella n. metrin päästä maalilta. Vetoharjoituksia kannattaa antaa enemmän kotiläksyksi ja treeneissä opettaa ne perusjutut (tukijalka, osumakohta yms.).

E: Henk. koht. en hirveästi miettisi kenenkään vahvuuksia tai heikkouksia tai lähtisi niitä muokkaamaan, sillä paljon ehtii tapahtua vuosien aikana. Nuorille futareille tulee roppakaupalla itseluottamusta ja järkiratkaisuja peliin, kun osaavat tehdä noita perusjuttuja suht hyvin (syöttö, kuljetus, haltuunotto) ja se oma peliäly kehittyy, kun joutuvat tekemään itse ratkaisunsa pelikentällä. Toki ne eväät pitää antaa ennen matseja (=treeneissä), kertoa ennen peliä muutamia "tärppejä" ja pitää pelin jälkeen palaveri, että mikä meni hyvin ja mihin kannattaa seuraavalla kerralla panostaa.

Kitarisat ulkona kentänlaidalla ohjeista karjuen ei kehitä ketään.

[Haapamies]

Itsellä on tapa että pelataan joukkueena ... mutta pelipaikoilla pystyy säätämään kunkin pelaajan vahvuudet .... missä on hyvä siellä pelaa usean ottelun .... tosin vaihdan paikkojakin (joku kuitenkin älähtää ;-). )

Tärkeäähän tuossa iässä on kuitenkin se liikkuminen ei liian vakavasti oteta tätä.

Ja tuo kitarisat ulkona kommenttiin .... yksi hauska juttu .... pojat kysyi talvella yhden peliillan jälkeen .... etkö sinä neuvo meitä enää .... olin ilmeisesti ollut liian hiljaa .... :-)
Tämä siis poikien omasta suusta kun pelin jälkeen "palaverissa" kysyin onko mietteitä .....

[Superjunnukoutsi]

Kiitoksia kaikille neuvoista! Luin nuo viestit kolmeen-neljään kertaan ja yritin jopa sisäistää ne.

Noita käännettyyn maaliin pelaamisia, kuljetuksia maaliin, 1v1 harjoituksia, pienellä kentällä pelaamista, yhden kosketuksen maaleja, ja niin edelleen on kyllä pyöritetty. Lauottu on vapaalla tyylillä, kuin myös nilkka suorana painopiste tekniikassa.
Ajattelin asiaa niin, että millä keinoin saisi muitakin pelillisiä osa-alueita kehitettyä hyödyntäen/tukien tätä parasta osaamisaluetta.

Tuosta juoksunopeudesta, että tarkoituksena ei siis ole tehdä "löntystäjästä pikasprintteriä" tai toisin päin. Mainitsin asian siksi koska se on olennainen asia aiheeseen liittyen. Karrikoituna kuvailisin tuota juoksunopeuden korrelaatiota muihin ominaisuuksiin kentällä siten, että (pallosta) taistelutahtoisimmat pelaajat juoksevat (omien rajojensa puitteissa tietenkin) kovaa loppuun saakka, pelkän tavoitteen näkevät pelaajat rynnivät päin, ja arimmat himmailevat koko juoksumatkan. Ja hitaimmat juoksivat joutuvat tietysti hiomaan enemmän pallonkäsittelytaitojaan koska pääsevät harvoin pallon kanssa karkuun.

Rynnimistä en siis laske hyväksi ominaisuudeksi, vaan yhdeksi kehitettäväksi osa-alueeksi. Rynniminen toimii niin kauan kuin vastapelaajat väistävät ja yrittävät koukkia pallon pois, mutta kun se (uhka)rohkea sivuttaisliikkuva puolustava pelaaja tulee vastaan eikä väistä, iskee seinä vastaan, nostetaan kädet pystyyn ja annetaan pallo pois ilmaiseksi kun yritetään tappaa vauhti ennen törmäystä.

Voi olla, että en eilen saanut oikein pointtiani esille omasta arviostani, mutta ongelma on psykologinen kun pojat eivät älyä miksi pitäisi tehdä toisin kuin minkä ovat toimivaksi todenneet. Harjoituksissa saattaa monikin asia onnistua, mutta pelitilanne onkin sitten jo täysin toinen asia, kun valmentajan ohjeet ja peliin valittu taktiikka "unohtuu" sopivasti kun esimerkiksi halutaan tehdä maali omalta kenttäpuoliskolta.

Ilman muuta haluan kuitenkin tukea kykyä ja rohkeutta tehdä ratkaisuita kentällä, maaleja tai haastaa vastapuolen pelaajia taisteluun pallosta; pelaajan kentällä tekemät ratkaisut kuitenkin ovat oletuksellisesti oikeita, mutta aina ne eivät vain tuota haluttua lopputulosta.

Suu käy kentän laidalla koko ajan, mutta niin huonosti pojat eivät varmaan voi pelata, etteikö ulkopuolisesta kuulostaisi, että joukkue pelaa elämänsä parasta peliä, kun suorituksista tulee kaivettua ne hyvät asiat esiin.

Pelaajia sitten riittää kahden tasoryhmän joukkueiksi asti ja valmentajia tarvittaessa "kourallinen".

[Sope]

Voi olla, että en eilen saanut oikein pointtiani esille omasta arviostani, mutta ongelma on psykologinen kun pojat eivät älyä miksi pitäisi tehdä toisin kuin minkä ovat toimivaksi todenneet.

Jep. Yksi suurimpia valmennuskysymyksiä on, että kannattaako jotain yrittää kitkeä pois tai lisätä, jos pelaaja itse kokee jonkin toimivaksi.

Jalkapallon historiassa on varmasti miljoonia junioreita, jotka ovat inttäneet valmentajalle, että kärkkäri on parempi kuin rintapotku. Tuon kaltaisessa teknisessä seikassa se perustelu on helppoa, kun näyttää mallisuorituksena kovan rintapotkun, mutta pelissä jonkin asian muuttaminen onkin toinen juttu.

Harjoituksissa saattaa monikin asia onnistua, mutta pelitilanne onkin sitten jo täysin toinen asia, kun valmentajan ohjeet ja peliin valittu taktiikka "unohtuu" sopivasti kun esimerkiksi halutaan tehdä maali omalta kenttäpuoliskolta.

Kannattaako 8-vuotiaille hirveästi tehdä mitään taktiikkaa, jolla yritetään tehdä maalia? Jos pelaaja kokee, että maalin voi tehdä omalta kenttäpuoliskolta, niin miksi et anna yrittää? Tai jos joku kokee pystyvänsä harhauttamaan kaikki, niin kannattaako huutaa syötä?

Itsellä on ollut pari linjaa pikkujunnujen kanssa, joita on tullut noudatettua:

1. kaikkien pitää puolustaa ja hyökätä
2. pallon kanssa pitää lähteä liikkeelle
3. palloa ei saa roiskaista pois paniikissa

2&3 liittyy lähinnä arkoihin pelaajiin, jotka eivät ikinä opi pelaamaan, jos heitä ei patista yrittämään.

Saatan huutaa siis "liikkeelle" tai jotain vastaavaa, mutta muuten annan pelaajan tehdä mitä lystää. Sitten vaihdossa olevaa pelaajaa tulee neuvottua jotain "Huomasitko mitä tapahtui, kun syötit oman maalin eteen? Mitä olisit voinut tehdä?"

Ilman muuta haluan kuitenkin tukea kykyä ja rohkeutta tehdä ratkaisuita kentällä, maaleja tai haastaa vastapuolen pelaajia taisteluun pallosta; pelaajan kentällä tekemät ratkaisut kuitenkin ovat oletuksellisesti oikeita, mutta aina ne eivät vain tuota haluttua lopputulosta.

Jep. Silti pitää saada tehdä niitä huonoja ja "vääriäkin" ratkaisuja, joten anna niiden itse hoksata mikä on oikea ja mikä ei. Voithan aina kysyä pelaajalta, että miten meni ja miksiköhän ei tullut maalia tai miksi tuli maali.

Parastahan 8-vuotiaiden valmentamisessa on, että ei ole mitään väliä voittaako ne vai ei, joten antaa tehdä ne virheet siinä iässä ja oppia itse.

Suu käy kentän laidalla koko ajan, mutta niin huonosti pojat eivät varmaan voi pelata, etteikö ulkopuolisesta kuulostaisi, että joukkue pelaa elämänsä parasta peliä, kun suorituksista tulee kaivettua ne hyvät asiat esiin.

Kannustus on hyvä asia, mutta kannattaa kokeilla välissä olla hiljaakin ja katsoa mitä ne pelaajat tekevät, kun kukaan ei kommentoi millään tavalla.

Pelaajia sitten riittää kahden tasoryhmän joukkueiksi asti ja valmentajia tarvittaessa "kourallinen".

8-vuotiaiden kanssa kannattaa pelata välissä sekajoukkueilla, välissä edistyneimmillä, välissä väliryhmällä ja välissä heikoimmilla. Tasojen mukaisten vastustajien etsiminen on tosin hankalaa, mutta omasta seurasta voi löytyä sopivia vastustajia eri ikäluokista. Esim. oma heikoin ryhmä vs. vuotta nuorempien keskiryhmä.

[Superjunnukoutsi]

Kannattaako 8-vuotiaille hirveästi tehdä mitään taktiikkaa, jolla yritetään tehdä maalia? Jos pelaaja kokee, että maalin voi tehdä omalta kenttäpuoliskolta, niin miksi et anna yrittää? Tai jos joku kokee pystyvänsä harhauttamaan kaikki, niin kannattaako huutaa syötä?

Taktiikka tässä tapauksessa: "laita vie pallon ylös ja syöttää kärjelle maalin eteen" ja monimutkainen taktiikka: edelliseen lisättynä "jos vastustajan pakki puolustaa kärkeä, laita vetää itse, jos pakki juoksee kohti laitapelaajaa, laita syöttää". Eli sellaista minkä harjoituksissakin ymmärtävät.

En noita kikkailuita ja laukomisia halua pois karsiakaan, vaan saada käsittämään muunkinlaisen pelitavan edut. Kikkaileva pelaaja lisäksi löysi vastikään uudelleen miltei vuoden kadoksissa olleen rohkeuden lähteä haastamaan vastustajia.
Kuitenkin, kyse ei ole vain näiden pelaajien oppimisesta, vaan koko joukkueen yhteispeli kärsii.

Itsellä on ollut pari linjaa pikkujunnujen kanssa, joita on tullut noudatettua:

1. kaikkien pitää puolustaa ja hyökätä
2. pallon kanssa pitää lähteä liikkeelle
3. palloa ei saa roiskaista pois paniikissa

2&3 liittyy lähinnä arkoihin pelaajiin, jotka eivät ikinä opi pelaamaan, jos heitä ei patista yrittämään.

Saatan huutaa siis "liikkeelle" tai jotain vastaavaa, mutta muuten annan pelaajan tehdä mitä lystää. Sitten vaihdossa olevaa pelaajaa tulee neuvottua jotain "Huomasitko mitä tapahtui, kun syötit oman maalin eteen? Mitä olisit voinut tehdä?"

Oikein hyviä neuvoja. Etenkin noille ujoille pelaajille pitää antaa positiivista palautetta siitä mikä suorituksessa oli hyvää, vaikka yritys ei olisi onnistunutkaan.

Jep. Silti pitää saada tehdä niitä huonoja ja "vääriäkin" ratkaisuja, joten anna niiden itse hoksata mikä on oikea ja mikä ei. Voithan aina kysyä pelaajalta, että miten meni ja miksiköhän ei tullut maalia tai miksi tuli maali.

"Mitä olisit voinut tehdä toisin" on kyllä tullut käytettyä aina kun muistaa, mutta tuo jälkimmäinen neuvo ei ole vielä mieleen pälkähtänyt. Pitääpä kokeilla.

Kannustus on hyvä asia, mutta kannattaa kokeilla välissä olla hiljaakin ja katsoa mitä ne pelaajat tekevät, kun kukaan ei kommentoi millään tavalla.

Vastuuvalmentajana en ole joukkueella vielä pitkään ollut, joten tuo (yltiö)positiivinen palaute ei ole vielä ehtinyt menettää tehoaan.

8-vuotiaiden kanssa kannattaa pelata välissä sekajoukkueilla, välissä edistyneimmillä, välissä väliryhmällä ja välissä heikoimmilla. Tasojen mukaisten vastustajien etsiminen on tosin hankalaa, mutta omasta seurasta voi löytyä sopivia vastustajia eri ikäluokista. Esim. oma heikoin ryhmä vs. vuotta nuorempien keskiryhmä.

Tässä suhteessa ollaan varsin onnellisessa asemassa; turnauksiin mennään kahdella joukkueella. Kyläjoukkueiden kanssa (sekä saman että eri ikäluokan) on helppo pistää pelit pystyyn (tähän tarkoitukseen löytyy tekonurmivuorokin), joissa yleensä pelataan sekajoukkueilla.

[Kaihlamo]

Taktiikka tässä tapauksessa: "laita vie pallon ylös ja syöttää kärjelle maalin eteen" ja monimutkainen taktiikka: edelliseen lisättynä "jos vastustajan pakki puolustaa kärkeä, laita vetää itse, jos pakki juoksee kohti laitapelaajaa, laita syöttää". Eli sellaista minkä harjoituksissakin ymmärtävät.

Mitäs jos oikeasti annat niiden lasten itse pelata ja ratkoa niitä tilanteita - ja jätät ylläolevan kaltaiset ohjeistukset kokonaan pois.

Vastuuvalmentajana en ole joukkueella vielä pitkään ollut, joten tuo (yltiö)positiivinen palaute ei ole vielä ehtinyt menettää tehoaan.

Kai oikeasti sinä ja moni muukin foorumin yltiöpositiivisen palautteen puolestapuhuja ymmärtää, että lasten kanssa pitää olla ensisijaisesti äärimmäisen rehellinen - ja sitäpaitsi ne lapset myös arvostaa sitä että valmentaja on palautteessaan aina rehellinen ja tasapuolinen (on se sitten positiivista tai negatiivista palautetta)

[Superjunnukoutsi]

Mitäs jos oikeasti annat niiden lasten itse pelata ja ratkoa niitä tilanteita - ja jätät ylläolevan kaltaiset ohjeistukset kokonaan pois.

No se on siitä huono ratkaisu, että noilla ohjeistuksilla pyrin ohjaamaan peliä siihen, että tehtäisiin muutakin kuin vain "sitä yhtä juttua", antamaan ujommille/aremmille pelaajille "luvan" pelata sitä palloa, ohjaamaan heikompitasoisia motivoiviin onnistumisiin ja tietysti ohjata poikia pelaamaan joukkueena. Unohtamatta pelikäsityksen kehittymisen tukemista, että sen ymmärtäminen missä pallo seuraavaksi on missäkin tilanteessa helpottuisi.

On kuitenkin kaksi täysin eri asiaa yrittää rohkaista noihin asioihin kesken pelin kuin käydä pari juttua läpi etukäteen, jotka kaikki ikään kuin hyväksyvät. Noin muutoin tietysti kannustan tekemään päätökset kentällä.

Kai oikeasti sinä ja moni muukin foorumin yltiöpositiivisen palautteen puolestapuhuja ymmärtää, että lasten kanssa pitää olla ensisijaisesti äärimmäisen rehellinen - ja sitäpaitsi ne lapset myös arvostaa sitä että valmentaja on palautteessaan aina rehellinen ja tasapuolinen (on se sitten positiivista tai negatiivista palautetta)

Tietysti. Mutta tosiasiassahan jos jokin on mennyt päin persettä, tietää pelaaja sen itsekin. Siihen huonoon suoritukseen takertuminen on aivan turhaa, vaan kannustus yrittämään uudestaan tuottaa paremman tuloksen. Seuraavalla kerralla ehkä jo onnistuu tai tekee jotain vähän eri tavalla.
Harkat sitten ovat asia erikseen ja niissä on jo aikaa puuttua epäkohtiin ja neuvoa miten jonkin asian voi tehdä paremmin.

[Jortsukka]

Tietysti. Mutta tosiasiassahan jos jokin on mennyt päin persettä, tietää pelaaja sen itsekin. Siihen huonoon suoritukseen takertuminen on aivan turhaa, vaan kannustus yrittämään uudestaan tuottaa paremman tuloksen. Seuraavalla kerralla ehkä jo onnistuu tai tekee jotain vähän eri tavalla.
Harkat sitten ovat asia erikseen ja niissä on jo aikaa puuttua epäkohtiin ja neuvoa miten jonkin asian voi tehdä paremmin.

Tietää varmasti, mutta tietääkö miksi se asia meni päin persettä? Siitähän on kyse, että tunnistaisi "miksi?" eikä "menikö?". Ja pelihän on nuorilla ihan samalla tavalla "harjoitus" kuin "perus treenit". Eli oppimistapahtuma, vastustajalla maustettuna.

[Superjunnukoutsi]

Tietää varmasti, mutta tietääkö miksi se asia meni päin persettä? Siitähän on kyse, että tunnistaisi "miksi?" eikä "menikö?". Ja pelihän on nuorilla ihan samalla tavalla "harjoitus" kuin "perus treenit". Eli oppimistapahtuma, vastustajalla maustettuna.

Ei ehkä tunnista, mutta pelikentällä ei asiaa oikein voi ruotia, eikä vaihtoonkaan voi jonkin kämmin takia ottaa neuvottavaksi. Mielummin sitten seuraaviin harkkoihin ottaa jonkin harjoituksen/leikin jossa harjoitellaan sitä mistä löytyy kehittämistarvetta. Priorisoimaanhan noita joutuu, mutta jos joku on "niin lähellä", sitä mielestäni kannattaa uhrata yhden harjoitteen verran parissa harkoissa tarkoituksena ihan vain saada homma klikkaamaan kohdalleen tällä yhdellä pelaajalla.

[Kaihlamo]

Ei ehkä tunnista, mutta pelikentällä ei asiaa oikein voi ruotia

Miksei?

[Superjunnukoutsi]

Miksei?

Pelissähän pitäisi siirtyä nopeasti tilanteesta toiseen, eikä jäädä vatvomaan sitä kahden sekunnin takaista tilannetta. Kannustava lyhyt ja välitön palaute taas tähtää hyvään fiilikseen seuraavaa tilannetta varten ja auttaa ymmärtämään, että ainakin jotain meni oikein.

Jos sinulla on jokin vinkki jakaa tuosta palautteen antamisesta, niin luen sen toki mielelläni.

[joosar]

Miksei?

Eikös se teidän perän J.Talja ole opettanut ettei pikkufutaajille *saa* olleskaan antaa negaativista palautetta?? Sehän se Suomen futiksesa onkin pielessä jos joku yrittää vaikka jotain *kikkakakkosta* niin sitä sitten joukon edessä ruoditaan kuinka nuin ei voi tehdä!! (ja voi olla varma ettei poika enää yritä mitään jotain vastaavaa vaan niistä tulee niitä *perusperttejä*?)

[Tsidane]

Eikös se teidän perän J.Talja ole opettanut ettei pikkufutaajille *saa* olleskaan antaa negaativista palautetta?? Sehän se Suomen futiksesa onkin pielessä jos joku yrittää vaikka jotain *kikkakakkosta* niin sitä sitten joukon edessä ruoditaan kuinka nuin ei voi tehdä!! (ja voi olla varma ettei poika enää yritä mitään jotain vastaavaa vaan niistä tulee niitä *perusperttejä*?)

Mä olen varmaan vähän tyhmä, mutta miksi se ei-ihan-pelkästään-positiivinen palaute pitäisi antaa koko joukkueen edessä? Eikös pelaajalla ole jalat alla myös sitä varten, että voi kutsusta kipaista kentän reunalla valmentajan juttusilla? Ihan vaikka kesken pelin. Eikä sitä palautetta tilanteesta riippumatta edes tarvitse negatiivisesti antaa. Parempi on esim kysyä, että mitä tarkoittaa jos itsensä ja maalin välissä on neljä vastustajaa, kuin että huutaisi pää punaisena, että miksi perkele tunget väkisin sinne ahtaaseen.

[Kaihlamo]

Eikös se teidän perän J.Talja ole opettanut ettei pikkufutaajille *saa* olleskaan antaa negaativista palautetta?? Sehän se Suomen futiksesa onkin pielessä jos joku yrittää vaikka jotain *kikkakakkosta* niin sitä sitten joukon edessä ruoditaan kuinka nuin ei voi tehdä!! (ja voi olla varma ettei poika enää yritä mitään jotain vastaavaa vaan niistä tulee niitä *perusperttejä*?)

Mitä sä sekoilet? Mitä Juki nyt liittyy muutenkaan tähän juttuun? Häh? Sä voit mennä antamaan sitä pelkkää positiivista palautetta pelaajille ihan vapaasti - älä sitten ihmettele kun pelaajat ei jaksa enää kuunnella pelkkää lässytystä ja menetät kaiken kunnioituksen niiden silmissä...

Pelissähän pitäisi siirtyä nopeasti tilanteesta toiseen, eikä jäädä vatvomaan sitä kahden sekunnin takaista tilannetta. Kannustava lyhyt ja välitön palaute taas tähtää hyvään fiilikseen seuraavaa tilannetta varten ja auttaa ymmärtämään, että ainakin jotain meni oikein.

Jos sinulla on jokin vinkki jakaa tuosta palautteen antamisesta, niin luen sen toki mielelläni.

Kannustava lyhyt palaute = "Hyvä yritys!" ?

Pienille junnuille pelit on ensisijaisesti oppimistapahtumia, joten ihan samalla tavalla kuin treeneissä voit pelaajia opastaa. Ihan sama onko siellä peli käynnissä vai ei. Kutsu se pelaaja sinne vaihtopenkin viereen juttelemaan asiasta kesken pelin. Sen 10-30 sekunttia - mitä siinä pelaajan kanssa keskustellessa menee - voi pelata alivoimallakin. Palautteen anto pelin jälkeen, vaihtoon tullessa tai pahimmassa tapauksessa vasta seuraavissa treeneissä on kyllä täysin turhaa, kun ei ne pienet ja vähän vanhemmatkaan  pelaajat sellaisia enää muista. Enkä nyt tarkoita, että joka asiassa pitäisi näin toimia vaan silloin, jos joku ongelmatilanne pelissä toistuu jatkuvasti ja pelaaja ei itse ilman avustamista oivalla tilanteeseen/ongelmaan ratkaisua (taas muistakaa se, että älkää kertoko niitä vastauksia vaan kysykää vähän pelaajasta tai asiasta riippuen niitä suljettuja tai avoimia kysymyksiä - johdatelkaa kysymyksin pelaaja oivaltamaan itse se asia!). Jos se palaute tulee välittömästi tälläisen ongelmatilanteen jälkeen ilman vaihtoonottamista niin se mahdollistaa sen, että a) pelaaja muistaa vielä kyseisen tilanteen ja oman ratkaisun tilanteessa, b) pelaaja jäädessään kentälle pystyy tekemään parhaassa tapauksessa välittömästi vastaavanlaisessa tilanteessa jonkun muun tyyppisen ratkaisun kuin aiemmin (ja mikä parasta vielä onnistua siinä), jolloin c) voi aiheesta antaa sen positiivisen palautteen asiasta.

[Jortsukka]

Pienille junnuille pelit on ensisijaisesti oppimistapahtumia, joten ihan samalla tavalla kuin treeneissä voit pelaajia opastaa. Ihan sama onko siellä peli käynnissä vai ei. Kutsu se pelaaja sinne vaihtopenkin viereen juttelemaan asiasta kesken pelin. Sen 10-30 sekunttia - mitä siinä pelaajan kanssa keskustellessa menee - voi pelata alivoimallakin. Palautteen anto pelin jälkeen, vaihtoon tullessa tai pahimmassa tapauksessa vasta seuraavissa treeneissä on kyllä täysin turhaa, kun ei ne pienet ja vähän vanhemmatkaan  pelaajat sellaisia enää muista. Enkä nyt tarkoita, että joka asiassa pitäisi näin toimia vaan silloin, jos joku ongelmatilanne pelissä toistuu jatkuvasti ja pelaaja ei itse ilman avustamista oivalla tilanteeseen/ongelmaan ratkaisua (taas muistakaa se, että älkää kertoko niitä vastauksia vaan kysykää vähän pelaajasta tai asiasta riippuen niitä suljettuja tai avoimia kysymyksiä - johdatelkaa kysymyksin pelaaja oivaltamaan itse se asia!). Jos se palaute tulee välittömästi tälläisen ongelmatilanteen jälkeen ilman vaihtoonottamista niin se mahdollistaa sen, että a) pelaaja muistaa vielä kyseisen tilanteen ja oman ratkaisun tilanteessa, b) pelaaja jäädessään kentälle pystyy tekemään parhaassa tapauksessa välittömästi vastaavanlaisessa tilanteessa jonkun muun tyyppisen ratkaisun kuin aiemmin (ja mikä parasta vielä onnistua siinä), jolloin c) voi aiheesta antaa sen positiivisen palautteen asiasta.

Muuten samaa mieltä, mutta kyllä jo jotkut 8/9-vuotiaat hyvinkin osaa ja käsittää sekä muistaa tilanteen tullessaan vaihtoon. Puhumattakaan vanhemmista. Eikä toki tilanteen tarvitse olla aina liittyen johonkin yksittäiseen tilanteeseen, vaan yleiseen pelaamiseen. Toki on osa pelaajista jotka eivät vielä tuossa iässä sitä osaa ottaa(voi olla suurikin osa), mutta silti mielestäni ihan hyvä lähteä melko nuoresta lähtien antamaan sitä jonkunlaista palautetta vaihtoon tullessakin.

Itse olin muutama kausi sitten onnellisessa asemassa ja valmensin erittäin kypsää(henkisesti, pelinhahmotuksen ja pelikäsityksen sekä oppimisen suhteen) poikaa. Oli aikamoinen ihme kun pojalle(8-vuotias) antoi palautetta vaihtoon tullessa ja huomasi kuinka heti se siirtyi pelikentälle. Toki nyt puhuttiin aika poikkeuksellisesta yksilöstä, mutta kuitenkin niiden innokkaimpien/parhaimpien vuoksihan itse ainakin valmennan. Toki samalla tavalla kaikkia yritän valmentaa, mutta aina löytyy niitä joita ei oikeasti kiinnosta kehittyä tai yrittää edes täysillä asioita. Varsinkin riippuen ryhmistä mitä valmentaa.

[Kaihlamo]

Muuten samaa mieltä, mutta kyllä jo jotkut 8/9-vuotiaat hyvinkin osaa ja käsittää sekä muistaa tilanteen tullessaan vaihtoon. Puhumattakaan vanhemmista. Eikä toki tilanteen tarvitse olla aina liittyen johonkin yksittäiseen tilanteeseen, vaan yleiseen pelaamiseen. Toki on osa pelaajista jotka eivät vielä tuossa iässä sitä osaa ottaa(voi olla suurikin osa), mutta silti mielestäni ihan hyvä lähteä melko nuoresta lähtien antamaan sitä jonkunlaista palautetta vaihtoon tullessakin.

Itse olin muutama kausi sitten onnellisessa asemassa ja valmensin erittäin kypsää(henkisesti, pelinhahmotuksen ja pelikäsityksen sekä oppimisen suhteen) poikaa. Oli aikamoinen ihme kun pojalle(8-vuotias) antoi palautetta vaihtoon tullessa ja huomasi kuinka heti se siirtyi pelikentälle. Toki nyt puhuttiin aika poikkeuksellisesta yksilöstä, mutta kuitenkin niiden innokkaimpien/parhaimpien vuoksihan itse ainakin valmennan. Toki samalla tavalla kaikkia yritän valmentaa, mutta aina löytyy niitä joita ei oikeasti kiinnosta kehittyä tai yrittää edes täysillä asioita. Varsinkin riippuen ryhmistä mitä valmentaa.

Muistaako oikeasti? Vai nyökyttelevätkö vain mukana? Tässä pitää muistaa se kanssa, että mikä se väli tapahtuman ja vaihtoon tulemisen välillä on. Itse kun pyrin pitämään peliryhmät kohtuu pieninä ja samalla vaihtovälin isona niin siinä voi olla 10 minuuttia ja kymmeniä muita tapahtumia helposti välissä ennen palautteen antoa jos sen palautteen antaa vasta vaihdossa. Tällöin uskon, että ne muistikuvat tilanteesta tai tilanteessa tehdystä ratkaisusta ei enää ole tarkkaan muistissa. Ja jollei asia ole tarkkaan muistissa niin mun mielestä silloin se palautekaan ei enää ole niin tehokasta kuin heti tilanteen jälkeen annettuna.

[Superjunnukoutsi]

Kannustava lyhyt palaute = "Hyvä yritys!" ?

Käytännössä sisällöllisesti juuri noin.

"Hyvä syöttö"
"Haastoit vastustajan hyvin"
"Rohkea nousu"
"Hyvin ajateltu"
ja niin edelleen. Tietenkään mistään paniikkiratkaisuista ei kehuja heru, mutta tilanteista missä on yritystä ollut mukana. Tärkein yksittäinen ominaisuus siellä kentällä kuitenkin on, että uskaltaa yrittää... ...aina vain uudestaan.

Pienille junnuille pelit on ensisijaisesti oppimistapahtumia, joten ihan samalla tavalla kuin treeneissä voit pelaajia opastaa. Ihan sama onko siellä peli käynnissä vai ei. Kutsu se pelaaja sinne vaihtopenkin viereen juttelemaan asiasta kesken pelin. Sen 10-30 sekunttia - mitä siinä pelaajan kanssa keskustellessa menee - voi pelata alivoimallakin. Palautteen anto pelin jälkeen, vaihtoon tullessa tai pahimmassa tapauksessa vasta seuraavissa treeneissä on kyllä täysin turhaa, kun ei ne pienet ja vähän vanhemmatkaan  pelaajat sellaisia enää muista. Enkä nyt tarkoita, että joka asiassa pitäisi näin toimia vaan silloin, jos joku ongelmatilanne pelissä toistuu jatkuvasti ja pelaaja ei itse ilman avustamista oivalla tilanteeseen/ongelmaan ratkaisua (taas muistakaa se, että älkää kertoko niitä vastauksia vaan kysykää vähän pelaajasta tai asiasta riippuen niitä suljettuja tai avoimia kysymyksiä - johdatelkaa kysymyksin pelaaja oivaltamaan itse se asia!). Jos se palaute tulee välittömästi tälläisen ongelmatilanteen jälkeen ilman vaihtoonottamista niin se mahdollistaa sen, että a) pelaaja muistaa vielä kyseisen tilanteen ja oman ratkaisun tilanteessa, b) pelaaja jäädessään kentälle pystyy tekemään parhaassa tapauksessa välittömästi vastaavanlaisessa tilanteessa jonkun muun tyyppisen ratkaisun kuin aiemmin (ja mikä parasta vielä onnistua siinä), jolloin c) voi aiheesta antaa sen positiivisen palautteen asiasta.

Tottakai toistuvissa tilanteissa pitää noin toimia omasta mielestänikin, vaikka palautteen perille menemisen ongelmaksi muodustuukin pelaajan hinku takaisin kentälle ja tästä johtuva keskittymiskyvyn puute (toisaalta into palata kentälle voi tehostaakin palautteen ymmärtämistä).

Mutta itse ajattelin tuota palautteen antamista palautteena yksittäisistä suorituksista, kun itse näen pelin satunnaisena joukkona yksittäisiä yksilösuorituksia, joista koko joukkue hyötyy siten, että jokainen yksilösuoritus tukee seuraavien yksilösuoritusten onnistumista tavoitteen saavuttamiseksi. Periaatteessahan jalkapallopeli voidaan jakaa ennaltamäärittelemättömäksi määräksi 1v1 tilanteita.

Ei niissä harkoissa kannata enää muuta palautetta antaa pelistä kuin se, että teettää niitä harjoituksia missä on nähnyt puutteita pelissä.

[Pussikalja]

Aika hurjia on jutut...

[Jortsukka]

Muistaako oikeasti? Vai nyökyttelevätkö vain mukana?

Osa muistaa, osa ei. Samoin kuin osa kuuntelee/osa ei. Ja tottakai huomioitavaa on ottaako vaihtoon myöhemmin vai pian sen jälkeen. Mutta siis yleisesti liputin sen puolesta että annetaan palautetta kun tulee vaihtoon, sehän voi olla sitten yleisemmällä tasolla kuin sillä että "Pete oisitko voinut siinä x tilanteessa toimia toisin?". Vaan ennemminkin "mikäs meni Pete hyvin ja mitä voisi parantaa?". Sen yksittäisen asian kun voi kentällekkin todeta tai tosiaan pyytää kaverin käymään luonaan.

Ja siis tosiaan ainakin tuo yksi poika jota valmensin silloin muutama kausi sitten olisi osannut analysoida melkein mitä vain asioita kaverille olisin heittänyt.

[joosar]

Mitä sä sekoilet? Mitä Juki nyt liittyy muutenkaan tähän juttuun? Häh? Sä voit mennä antamaan sitä pelkkää positiivista palautetta pelaajille ihan vapaasti - älä sitten ihmettele kun pelaajat ei jaksa enää kuunnella pelkkää lässytystä ja menetät kaiken kunnioituksen niiden silmissä...

En mä mitään sekoile kun Paras kouluttaja jonka tilaisuuksissa olen ikinä käynyt niin kertoi tämmöisiä asioita. Yritetäänköhän sitä tällä positiivisella jutulla hakea mallia Ruotsista jossa kuiten on näin menetelty ymmärtääkseni kautta aikojen lajista riippumatta ja ehkä siellä menee litebätre kuin meillä?