Nappulavalmennukseen vihjeitä (F8)

[Sope]

Talja oli kyllä varsin hyvä kouluttaja. Musta tuntui, että ainakin sillä kurssilla millä itse olin, hän provosoi tahallaan esittämällä ehdottomia linjanvetoja, että saisi porukan ajattelemaan.

[Superjunnukoutsi]

Talja oli kyllä varsin hyvä kouluttaja. Musta tuntui, että ainakin sillä kurssilla millä itse olin, hän provosoi tahallaan esittämällä ehdottomia linjanvetoja, että saisi porukan ajattelemaan.

No mutta eikös tuo mainittu palautteen antaminen ole ihan palloliitonkin nykylinjausten kanssa linjassa. Sehän se suomalainen käsitys tasapäistämisestä on, että jos joku osaa jonkin asian hyvin, tämä pitää saada karsittua pois, tai vähintäänkin rankaista osaamisesta.

[fingerström]

Sehän se suomalainen käsitys tasapäistämisestä on, että jos joku osaa jonkin asian hyvin, tämä pitää saada karsittua pois, tai vähintäänkin rankaista osaamisesta.

Ihan uteliaisuudesta kyselen, että jos suomalaiset "käsittävät tasapäistämisen" sellaiseksi, että

jos joku osaa jonkin asian hyvin, tämä pitää saada karsittua pois, tai vähintäänkin rankaista osaamisesta.

, niin mitä tämä oikein tarkoittaa? Mitä vitun väliä sillä on, miten "suomalainen käsitys" näkee "tasapäistämisen"?

PS EDIT:

...kun valmentajan ohjeet ja peliin valittu taktiikka "unohtuu" sopivasti kun esimerkiksi halutaan tehdä maali omalta kenttäpuoliskolta.

Ei sellaista taktiikkaa kandee nappulaikäisillä olla edes olemassakaan. Kaksi puolustajaa, kaksi hyökkääjää, siinä se. Antaa lasten yrittää järkeillä ja ratkaista pelin kulun. Perusneuvoja kandee syöttää ("oman maalin puolelta", "rohkeesti kiinni"...ja jos on hyvä päivä, linjojen välimatkasta kandee huomauttaa. Aika usein itseasiassa se eka ja tärkein kentälle huuto on ennen aloitusvihellystä puolustuksen nousu) mutta esimerkiksi en näe pointtia jossain kuvio-ohjeistuksissa. Kun lapset ovat tarpeeksi niitä itse tehneet, tulee tuokin opetus kuin heurekana sitten ajallaan. Lapset ovat jo oppineet murtamaan ulkoaopitut läksyt ja kun he ottavat ne mallit sitten itse käyttöön, ottavat he ne käyttöön eivätkä ole orjia.

PS EDIT 2: Olikohan se tässä vai tuossa naapuriketjussa, missä ihmeteltiin sitä, miten lapsille puhutaan. Mun mielestäni lapsille puhutaan suoraan ja niin, että heitä koskeva puhe menee suoraan heille eikä heidän päittensä yli vanhemmille. Jos olet vaihtamassa paidan numeroa, selitä hänelle (niin että vastuullinen vanhempi kuulee), mitä haluat tehtäväksi. Sama esimerkiksi treeniajoista puhuttaessa. Peleissä puheen on oltava kannustavaa, mutta suoraa. Jos joku lapsi ei keskity, ota hänet vaihtoon, katso silmiin ja sano, että hei, saat pelata, jos keskityt, aiotko tehdä niin vai haluatko tehdä jotain muuta -pohjalta. Lapsille on oltava aina aikaa. Jos joku lapsista kysyy jotain sinulta, valmentajalta, sinulla on oltava aikaa vastata kysymykseen.

[Merttsi]

Henk. koht. suosin enemmän noissa 5 v 5 matseissa ns. "timanttimuodostelmaa", mutta jokainen tyylillään.

[pekkham]

Kaksi puolustajaa, kaksi hyökkääjää, siinä se.

Miksi?

Henk. koht. suosin enemmän noissa 5 v 5 matseissa ns. "timanttimuodostelmaa", mutta jokainen tyylillään.

Miksi?

Molemmissa on varmaankin puolensa, mutta miksi olette päätyneet näihin muodostelmiin? Ja onko tuo muodostelma miten sitova/ehdoton? Kuinka esitätte tuon ikäisille muodon/pelipaikat/roolit?

[Jortsukka]

Itse ainakin suosisin sen takia timanttia, että siinä olisi sitten mieluiten se 3 ainakin aina mukana pelissä, kun suurin ongelma noin nuorilla on se että ollaan pelin ulkopuolella. Toki jollain F7:lla aikamoista toiveajattelua että paikat jotenkin pysyisi ja ei niiden tarvitsekkaan. Tärkeintä silloinkin se että oltaisiin mukana pelissä, vaikka sitten "pölypallossa".

[Merttsi]

Miksi?

Mun mielestä tuolla 2-2 "taktiikaalla" ei saada oikein laitapeliä aikaiseksi. Plus ns. syöttökolmioiden opettelu on tuolla tavalla helpompaa. Ja jää aina tuo alin pelaaja joko pelattavaksi tai sitten estämään vastustajan nopeat hyökkäykset.

En sano, että 2-2 olisi huono (aiemmin peluutin junnuja niin), mutta omasta kokemuksesta tuo timantti vaikutti paremmalta. Ja kun  siirrytään 7v7 peleihin, niin ei tarvitse systeemiä hirveästi muuttaa. Timantin päähän vain kaksi hyökkääjää molemmille laidoille.

[Tsidane]

Mun mielestä tuolla 2-2 "taktiikaalla" ei saada oikein laitapeliä aikaiseksi. Plus ns. syöttökolmioiden opettelu on tuolla tavalla helpompaa. Ja jää aina tuo alin pelaaja joko pelattavaksi tai sitten estämään vastustajan nopeat hyökkäykset.

En sano, että 2-2 olisi huono (aiemmin peluutin junnuja niin), mutta omasta kokemuksesta tuo timantti vaikutti paremmalta. Ja kun  siirrytään 7v7 peleihin, niin ei tarvitse systeemiä hirveästi muuttaa. Timantin päähän vain kaksi hyökkääjää molemmille laidoille.

Toisaalta 2-2 pelaaminen on siitä hyvä, että se vaatii aina toisen pakin nousun hyökkäyksiin ja toisaalta hyökkääjien osallistumisen puolustamiseen. Kärjistäen tuntuu siltä, että timantti on yleisimmin käytetty näissä pääkaupunkiseurun edariporukoissa, joissa palloa vierittämällä siiretään vastuuta pelaajalta toiselle.

Sitäpaitsi 7v7 peleihin siirtyminen on kyllä ihan yhtä helppoa. Tuon mainitsemasi ryhmityksen saa aikaan sillä, että pistää neliön sisään keskikenttäpelaajan ja topparin keskelle. Ja 7v7-ryhmityksiäkin on monta hyvin perusteltavissa olevaa.

[Superjunnukoutsi]

Ihan uteliaisuudesta kyselen, että jos suomalaiset "käsittävät tasapäistämisen" sellaiseksi, että , niin mitä tämä oikein tarkoittaa? Mitä vitun väliä sillä on, miten "suomalainen käsitys" näkee "tasapäistämisen"?

Sitä, että sillä tasapäistämisellä saadaan rivikaupalla "peruskauraa", mutta ei yhtäkään menestyjää. Jos osaat jonkin asian hyvin, olet aivan yksin asian kanssa - siihen asti kun kaikki muut ovat saaneet sinut osaamisessa kiinni.
Kuulin vastikään kommentin eräältä kokeneelta valmentajalta, jonka sisältö oli karrikoiden, että ei väliä mitä kukakin osaa ja miten opettaa; kaikki ovat 15-vuotiaina yhtä hyviä. Sikäli huolestuttavaa, että porukan motivoitunein ja lahjakkain ei ole kymmenen harjoitteluvuoden aikana pystynyt kehittymään vähiten motivoitunutta ja vähiten lahjakkainta paremmaksi! Huhhuh.

Ei sellaista taktiikkaa kandee nappulaikäisillä olla edes olemassakaan. Kaksi puolustajaa, kaksi hyökkääjää, siinä se. Antaa lasten yrittää järkeillä ja ratkaista pelin kulun. Perusneuvoja kandee syöttää ("oman maalin puolelta", "rohkeesti kiinni"...ja jos on hyvä päivä, linjojen välimatkasta kandee huomauttaa. Aika usein itseasiassa se eka ja tärkein kentälle huuto on ennen aloitusvihellystä puolustuksen nousu) mutta esimerkiksi en näe pointtia jossain kuvio-ohjeistuksissa. Kun lapset ovat tarpeeksi niitä itse tehneet, tulee tuokin opetus kuin heurekana sitten ajallaan. Lapset ovat jo oppineet murtamaan ulkoaopitut läksyt ja kun he ottavat ne mallit sitten itse käyttöön, ottavat he ne käyttöön eivätkä ole orjia.

Mitään ehdottomia linjanvetoja ei tietenkään pidä vetää, vaan ratkaisut kentällä edelleen tekee pelaaja. Mutta taktisilla linjauksilla pyritään ohjaamaan joukkuepeliin, onnistumisiin ja saamaan rohkeutta oman osaamisen kautta.

Peruskuviona timantti on parempi kuin 2-2, pallo saadaan nopeammin ylös, "keskikenttäpelaamista" tulee enemmän ja kentällä on selkeä "maalintekijä". Pelikuvio tietysti muuttuu dynaamisesti pelin aikana ihan kuviosta riippumatta.

PS EDIT 2: Olikohan se tässä vai tuossa naapuriketjussa, missä ihmeteltiin sitä, miten lapsille puhutaan. Mun mielestäni lapsille puhutaan suoraan ja niin, että heitä koskeva puhe menee suoraan heille eikä heidän päittensä yli vanhemmille. Jos olet vaihtamassa paidan numeroa, selitä hänelle (niin että vastuullinen vanhempi kuulee), mitä haluat tehtäväksi. Sama esimerkiksi treeniajoista puhuttaessa. Peleissä puheen on oltava kannustavaa, mutta suoraa. Jos joku lapsi ei keskity, ota hänet vaihtoon, katso silmiin ja sano, että hei, saat pelata, jos keskityt, aiotko tehdä niin vai haluatko tehdä jotain muuta -pohjalta. Lapsille on oltava aina aikaa. Jos joku lapsista kysyy jotain sinulta, valmentajalta, sinulla on oltava aikaa vastata kysymykseen.

Ehdottomasti aikaa ja vastauksia on löydettävä, mutta sen verran pitää sitäkin rajoittaa ettei harjoitus mene pelkäksi Q&A -tilaisuudeksi .

[fingerström]

Toisaalta 2-2 pelaaminen on siitä hyvä, että se vaatii aina toisen pakin nousun hyökkäyksiin ja toisaalta hyökkääjien osallistumisen puolustamiseen. Kärjistäen tuntuu siltä, että timantti on yleisimmin käytetty näissä pääkaupunkiseurun edariporukoissa, joissa palloa vierittämällä siiretään vastuuta pelaajalta toiselle.

Näin mäkin ajattelen. On aika hehkeä tunne, kun kuulee nollanelosen tytön komentavan pakkipariansa nousemaan ja ilmoittaa itse jäävänsä varmistamaan. Lisäksi 2-2 mahdollistaa jo kättelyssä sen, että lapset voivat käsittää linjojen liikkumisen ja etäisyydet. MUTTA: ei niillä muodostelmilla ole periaatteessa sen suurempaa virkaa.

Rinus Michels taisi joskus sanoa, että 7vs7 1-3-3 -muodostelmalla kelpaa oliko se nyt 15-vuotiaisiin asti, koska siinä kaikki joutuvat ottamaan vastuuta tms. Siinäkin linjat joutuvat itse päättämään, miten liikkuvat, kuka nousee ja kuka laskee.

...ja kentällä on selkeä "maalintekijä".

Taisit esittää aika hyvän syyn sille, miksei timanttia kandee käyttää (vahva hymiö).

DISCLAIMER: Tosiasiassa taitaa olla aika sama, mikä se formaatti on. Kysymys on vain pelirohkeudesta ja pelin ymmärryksestä, ei menestyksestä, vaikka sitäkin kummasti alkaa tulla, kun lapset oppivat itsevarmuutta ja ratkaisemaan itse asiat.

[Superjunnukoutsi]

Taisit esittää aika hyvän syyn sille, miksei timanttia kandee käyttää (vahva hymiö).

Ymmärrän yskän, mutta olen eri mieltä. Kärjessä pääsee harjoittelemaan maalintekemistä ja maalineduspelaamista, siinä missä 2-2 kuviolla oletuksellisesti ei voida kärkkyä esim. katkoja niin aggressiivisesti.

[Baggio4eva]

Onko mielipiteitä F8-F9 (5v5 peli) ikäluokkien Kausisuunnitelmasta (harjoittelu)?

Mitä teemoja? Kuinka pitkiä jaksoja yhtä asiaa? Kuinka monta teemaa yhdessä kaudessa, jotta voi oikeasti viedä tiettyä asiaa eteenpäin?

Minkälaisia määriä harjoittelette? Kuinka pitkiä on joukkutreenit?

tässä vähän kysymyksiä...

[Iskender]

Hyvä nyrkkisääntö on, että kun jätkät tulee kouluikään, niin päiväkotimainen leikki ja hauskanpito voidaan heittää romukoppaan, ja karsia joukkueesta kaikki riippakivet pois, sillä kuka tahansa jalkapalloa koskaan seurannut osaa sanoa jo 7-vuotiaasta, onko pelaajalla minkäänlaista tulevaisuutta jalkapallon saralla. Ja muistakaa rankaista kunnolla virheistä, niistä jolle ei ole junnuna pidetty tarpeeksi kovaa kuria tulee juurikin näitä paikkoja hukkaavia nallipyssyjä ja merkkausvirheitä tekeviä pupeltajia.

T. Erkka V. Lehtola

[joks11]

:

[Pixie]

DISCLAIMER: Tosiasiassa taitaa olla aika sama, mikä se formaatti on. Kysymys on vain pelirohkeudesta ja pelin ymmärryksestä, ei menestyksestä, vaikka sitäkin kummasti alkaa tulla, kun lapset oppivat itsevarmuutta ja ratkaisemaan itse asiat.

Sama. Kun puolustetaan, on hyvä olla jokin ryhmitys. Kun hyökätään, pelisysteemi on "etsi pallottomana tilaa, käytä mielikuvitusta, haasta, ole rohkea pallollisena sekä pallottomana, ja tärkeimpänä liiku paljon ja nauti."

[Teijo Davinsky]

Kaveri tarvis apuja. Hänellä on 7-vuotias superjunnu, ihan lahjakaskin, mutta puseilee tilanteisiin mennessä. Ei uskalla oikein mennä palloon ja jää ulkopuolelle pelinomaisissa harjoitteissa ja peleissä. Mikä avuksi? Isäukon kanssa kylki kylkeen koko ilta tulee vai...?

[Superjunnukoutsi]

Kaveri tarvis apuja. Hänellä on 7-vuotias superjunnu, ihan lahjakaskin, mutta puseilee tilanteisiin mennessä. Ei uskalla oikein mennä palloon ja jää ulkopuolelle pelinomaisissa harjoitteissa ja peleissä. Mikä avuksi? Isäukon kanssa kylki kylkeen koko ilta tulee vai...?

Vähemmän neuvomista (ei näin, ei noin jne, annas kun näytän) siitä mitä tehdään ja enemmän vapaata pelaamista (kannustusta, kehuja jne) etenkin kotona.

[sateentekijä]

Kaveri tarvis apuja. Hänellä on 7-vuotias superjunnu, ihan lahjakaskin, mutta puseilee tilanteisiin mennessä. Ei uskalla oikein mennä palloon ja jää ulkopuolelle pelinomaisissa harjoitteissa ja peleissä. Mikä avuksi? Isäukon kanssa kylki kylkeen koko ilta tulee vai...?

Jos mahdollista niin pelinomaisissa harjoitteissa mahdollisimman samantasoiset pelaajat jolloin pääsee helpommin palloon kiinni.
Asiasta ei kannata ainakaan tehdä numeroa vaan kehua muista asioista. Jos kuitenkin jossain tilanteessa pelaakin rohkeammin niin siitä kannustusta.

[sateentekijä]

Kaipaisin kommentteja valmennuslinjan löytämiseen.

Itse olen toiminut valmentajana 6-7 vuotiaille pojille pari vuotta ns. pienessä seurassa jossa ei ole yhteistä valmennuslinjaa eli jokainen ikäluokka noudattaa pitkälti omaa linjaansa.
Harjoituksissa on pelattu paljon pienpelejä ja erilaisia pallollisia ja pallottomia leikkejä, mikä on toiminut hyvin. Nyt on tullut eri tavoilla esille että valmentamiseen olisi hyvä löytää yhteinen punainen lanka, koska ryhmän koon takia joudumme jakamaan vastuuta useamman valmentajan kesken. Valmennuskoulutusta meillä on vähän(E-taso ja lisää on tarkoitus hankkia) ja jonkinlainen pelaajatausta (juniorina ja/tai aikuisena) löytyy kaikilta valmentajilta.

Tähän asti olen pitänyt esim. Horst Weinin materiaaleja hyvinä, mutta mielestäni ongelmaksi niissä muodostuu meidän kohdalla että valmentajan pitää olla aika pitkälle selvillä mitä kussakin pienpelissä haetaan ja kuinka lapsia ohjataan. Toisin sanoen vaatii etukäteisvalmistelua kaikilta valmentajilta, joka voi tulla ongelmaksi.

Toinen lähde josta olemme ottaneet esimerkkejä on Spanish Soccer Coaching Bible -kirja. Harjoitteet ovat toimineet mielestäni hyvin ja olen tällä hetkellä vähän kallistumassa ko. lähestymistavan käyttämiseen sen selkeyden takia.
Muutama asia kyseisessä teoksessa mietityttää, siinä nimittäin suositellaan 7-10 vuotiaille harjoitteiksi pallon kuljettamisen harjoittelemista vauhdikkaissa leikeissä/peleissä, erilaisia nopeutta kehittäviä leikkejä (hippa yms.), pomputtelun alkeiden harjoittelua  sekä paljon pienpelejä vähäisellä ohjauksella. Lisäksi jonkin verran laukomisen ja heittojen harjoittelua.
Vakavampi harjoittelu aloitettaisiin vasta 11 vuotiaana jolloin tarkemmin aletaan opastamaan oikeisiin suorituksiin. 11-12 vuotiaille mukaan tulisi syöttäminen, harhautukset, pääpeli, taktiset harjoitteet jne.

Lähinnä mietityttää se että tässä mallissa edetään paljon hitaammin kuin mitä esim. Suomessa yleisesti.
Osaako joku viisaampi valaista mistä moinen johtuu? Onko jollakulla jopa kokemusta tällaisen linjan noudattamisesta?

[Superjunnukoutsi]

Kaipaisin kommentteja valmennuslinjan löytämiseen.

Itse olen toiminut valmentajana 6-7 vuotiaille pojille pari vuotta ns. pienessä seurassa jossa ei ole yhteistä valmennuslinjaa eli jokainen ikäluokka noudattaa pitkälti omaa linjaansa.
Harjoituksissa on pelattu paljon pienpelejä ja erilaisia pallollisia ja pallottomia leikkejä, mikä on toiminut hyvin. Nyt on tullut eri tavoilla esille että valmentamiseen olisi hyvä löytää yhteinen punainen lanka, koska ryhmän koon takia joudumme jakamaan vastuuta useamman valmentajan kesken. Valmennuskoulutusta meillä on vähän(E-taso ja lisää on tarkoitus hankkia) ja jonkinlainen pelaajatausta (juniorina ja/tai aikuisena) löytyy kaikilta valmentajilta.

Tähän asti olen pitänyt esim. Horst Weinin materiaaleja hyvinä, mutta mielestäni ongelmaksi niissä muodostuu meidän kohdalla että valmentajan pitää olla aika pitkälle selvillä mitä kussakin pienpelissä haetaan ja kuinka lapsia ohjataan. Toisin sanoen vaatii etukäteisvalmistelua kaikilta valmentajilta, joka voi tulla ongelmaksi.

Toinen lähde josta olemme ottaneet esimerkkejä on Spanish Soccer Coaching Bible -kirja. Harjoitteet ovat toimineet mielestäni hyvin ja olen tällä hetkellä vähän kallistumassa ko. lähestymistavan käyttämiseen sen selkeyden takia.
Muutama asia kyseisessä teoksessa mietityttää, siinä nimittäin suositellaan 7-10 vuotiaille harjoitteiksi pallon kuljettamisen harjoittelemista vauhdikkaissa leikeissä/peleissä, erilaisia nopeutta kehittäviä leikkejä (hippa yms.), pomputtelun alkeiden harjoittelua  sekä paljon pienpelejä vähäisellä ohjauksella. Lisäksi jonkin verran laukomisen ja heittojen harjoittelua.
Vakavampi harjoittelu aloitettaisiin vasta 11 vuotiaana jolloin tarkemmin aletaan opastamaan oikeisiin suorituksiin. 11-12 vuotiaille mukaan tulisi syöttäminen, harhautukset, pääpeli, taktiset harjoitteet jne.

Lähinnä mietityttää se että tässä mallissa edetään paljon hitaammin kuin mitä esim. Suomessa yleisesti.
Osaako joku viisaampi valaista mistä moinen johtuu? Onko jollakulla jopa kokemusta tällaisen linjan noudattamisesta?

Teidän pitäisi valmentajien kesken sopia vastuuvalmentaja joka tekee päätökset, suunnittelee harjoitukset, ja antaa ohjeet niiden vetämisestä; mitä tehdään ja miksi.
Oppimiskäsityksellinen linjanne on kieltämättä valmentajan kannalta haastava.

Minkä suhteen siinä edetään hitaammin? Pelikäsityksen? Pelaajan omien vahvuuksien kehittämisen?

[Jortsukka]

Kaipaisin kommentteja valmennuslinjan löytämiseen.

Itse olen toiminut valmentajana 6-7 vuotiaille pojille pari vuotta ns. pienessä seurassa jossa ei ole yhteistä valmennuslinjaa eli jokainen ikäluokka noudattaa pitkälti omaa linjaansa.
Harjoituksissa on pelattu paljon pienpelejä ja erilaisia pallollisia ja pallottomia leikkejä, mikä on toiminut hyvin. Nyt on tullut eri tavoilla esille että valmentamiseen olisi hyvä löytää yhteinen punainen lanka, koska ryhmän koon takia joudumme jakamaan vastuuta useamman valmentajan kesken. Valmennuskoulutusta meillä on vähän(E-taso ja lisää on tarkoitus hankkia) ja jonkinlainen pelaajatausta (juniorina ja/tai aikuisena) löytyy kaikilta valmentajilta.

Tähän asti olen pitänyt esim. Horst Weinin materiaaleja hyvinä, mutta mielestäni ongelmaksi niissä muodostuu meidän kohdalla että valmentajan pitää olla aika pitkälle selvillä mitä kussakin pienpelissä haetaan ja kuinka lapsia ohjataan. Toisin sanoen vaatii etukäteisvalmistelua kaikilta valmentajilta, joka voi tulla ongelmaksi.

Toinen lähde josta olemme ottaneet esimerkkejä on Spanish Soccer Coaching Bible -kirja. Harjoitteet ovat toimineet mielestäni hyvin ja olen tällä hetkellä vähän kallistumassa ko. lähestymistavan käyttämiseen sen selkeyden takia.
Muutama asia kyseisessä teoksessa mietityttää, siinä nimittäin suositellaan 7-10 vuotiaille harjoitteiksi pallon kuljettamisen harjoittelemista vauhdikkaissa leikeissä/peleissä, erilaisia nopeutta kehittäviä leikkejä (hippa yms.), pomputtelun alkeiden harjoittelua  sekä paljon pienpelejä vähäisellä ohjauksella. Lisäksi jonkin verran laukomisen ja heittojen harjoittelua.
Vakavampi harjoittelu aloitettaisiin vasta 11 vuotiaana jolloin tarkemmin aletaan opastamaan oikeisiin suorituksiin. 11-12 vuotiaille mukaan tulisi syöttäminen, harhautukset, pääpeli, taktiset harjoitteet jne.

Lähinnä mietityttää se että tässä mallissa edetään paljon hitaammin kuin mitä esim. Suomessa yleisesti.
Osaako joku viisaampi valaista mistä moinen johtuu? Onko jollakulla jopa kokemusta tällaisen linjan noudattamisesta?

Mun mielestä tuo linja vaikuttaa ihan hyvältä. Voihan sitä vähän nuorentaa, mutta 6-8vuotiaalle riittävä tavoite olisi jo osata kuljettaa tyhjää tilaa kohden, havainnoiden tilanteita kentällä. Tähän päälle teknisesti oikein vielä osata kääntyä, laukaista ja ehkä teknisesti sitten myös osata syöttää(sen taktiseen puoleen voi mennä sitten myöhemmin).

Mielestäni on paljon tärkeämpää itse miettiä mitä sen ikäiset pystyvät oikeasti oppimaan ja omaksumaan sen perusteella mitä olet heitä nähnyt ja mitä tiedät näiden eri materiaalien perusteella, kuin se mitä "Suomessa yleisesti edetään". Se että Suomessa "yleisesti edetään" paljon nopeammin tarkoittaa usein sitä että yritetään opettaa asioita mitä tuon ikäiset ei oikeasti kunnolla opi/havainnoi/sisäistä. Tästä syystä esim. syöttämistä korostetaan vaiheessa missä pelaajat ei oikeasti vielä havainnoi kenttää, vaan useimmiten vaan valmentaja sitten huutaa kentänlaidalta syöttöä ja minne sitä tahtoo.

[sateentekijä]

@Superjunnukoutsi
Meillä on sellainen hyvä/huono tilanne että useampi valmentaja on kiinnostuneita suunnittelemaan harjoituksia. Ajatuksena olisi
suunnitella harjoitukset yhdessä linjan mukaisesti.

Esimerkiksi juuri syöttämisen harjoittelu aloitetaan asteittain 10-11 vuotiaana, mikä on mielestäni myöhemmin mitä
lähiseuroissa tehdään. Samoin pelikäsitys asiat tulee silloin, sitä ennen pelikäsitystä kehitetään pelaamalla paljon.

7-10 vuotiaana harjoittelu on vapaampaa ja "ei-metodista". Tarkoituksena antaa lasten löytää omia tapoja käsitellä palloa/ratkaista tilanteita ja olla luovia. Ymmärtääkseni esim. Coerver tyyppinen pallonkäsittely aloitettaisiin vasta
11 vuotiailla koska oppivat nopeasti ja ns. pää kestää. Tällöin hiottaisiin tekniikkaa kuntoon systemaattisemmin.

@Jortsukka
Nimenomaan tuo syöttämisen harjoittelu otti silmään. Eli tällä linjauksella sitä alettaisiin jauhamaan pari vuotta myöhemmin
kuin mitä lähiseurossa, joita vastaan enimmäkseen pelaamme. Yleisestä linjasta poikkeaminen vaan vaatii että on itse suht varma asiasta, koska asioita voi joutua perustelemaan enemmän.

[Jortsukka]

@Jortsukka
Nimenomaan tuo syöttämisen harjoittelu otti silmään. Eli tällä linjauksella sitä alettaisiin jauhamaan pari vuotta myöhemmin
kuin mitä lähiseurossa, joita vastaan enimmäkseen pelaamme. Yleisestä linjasta poikkeaminen vaan vaatii että on itse suht varma asiasta, koska asioita voi joutua perustelemaan enemmän.

Itselläni on jo useamman vuoden kokemus näistä ikäluokista, eli alle 10-vuotiaista. Tämän perusteella harva 7-8 havainnoi kenttää vieläkään kovin laajasti. Siispä syöttämisessä lähtisin siitä että se saataisiin ensin teknisesti kuntoon. Sitten hiljalleen voisi kauden mittaan lisätä 2vs0->2vs1 tilanteen, jossa havainnointia voi rajoittaa sopivasti, mutta kuitenkin tullaan tilanteeseen missä valitaan syötänkö/kuljetanko.

Ja se miten perustelet, ihan vain sillä että 7-8vuotias tai 9-vuotiaskaan ei havainnoi maailmaa kuten aikuinen. Tuon ikäinen voi vielä myös kehittää nopeus ominaisuuksiaan selvästi, kun myöhemmin se on vaikeampaa. Hyvä siis keskittyä asioihin missä voi kunnolla kehittyä tuossa iässä ja samoin asioihin mitkä olisi syytä olla kunnossa, kun mennään "seuraavaan vaiheeseen".

Mielestäni tosin esim. harhautusten oppiminen jossain määrin on myös hyvää harjoitusta tuon ikäisille. Samalla kun tulee sekä pallonhallintaa että koordinaatiota ja rytmiikkaa.

[rukkanen]

@Superjunnukoutsi
Meillä on sellainen hyvä/huono tilanne että useampi valmentaja on kiinnostuneita suunnittelemaan harjoituksia. Ajatuksena olisi
suunnitella harjoitukset yhdessä linjan mukaisesti.

Jos kaikki ovat kuitenkin suurin piirtein samalla sivulla, ehkä harjoitusten suunnitteluvastuun voisi jakaa aihepiirien mukaan? Yksi suunnittelee kuljettamiseen liittyviä harjoitteita, toinen laukaisemiseen, kolmas pallonriistoihin jne...

Noin yleisesti ottaen valitsemanne linja vaikuttaa hyvältä, ja syöttämisen taktisesta puolesta olen ihan samoilla linjoilla. Mulla on -06 syntyneet nyt kehitettävänä, ja ensisijaisesti 1v1-taitoja hiotaan. Totta kai annan palautetta aina onnistuneista syötöistä (jotka myös vaikuttavat tarkoituksenmukaisilta syötöiltä eikä vain sinnepäin potkaisuilta), mutta aktiivisesti ei vielä syöttämisen taktista puolta opetella.

Sen sijaan pelikäsitystä voi mielestäni kyllä opettaa jo heti ensimmäisissä futistreeneissäkin. Asiat ovat silloin vain yksilötaktisia, kuten Jortsukankin mainitsema pallon kuljettaminen tyhjää tilaa kohti ym.

Sekava viesti, mutta toivottavasti jokin murunen asiaakin.

[sateentekijä]

@Jortsukka
Tuossa korostetaan nimenomaan erilaisten vauhdikkaiden leikkien merkitystä jalkapallossa tarvittavan nopeuden kehittämisessä(kiihdytys, rytminvaihto,kääntyminen).
Muutenkin mielestäni tuossa tavallaan korostuu fyysiset asiat aika paljon: juoksuleikit, pallonkuljetuskisat, paljon pelaamista. Se mikä ihmetyttää myös on että ymmärtääkseni teknisiä suorituksia ei aktiivisesti korjata vaan annetaan löytää oma tapa tehdä asioita.
Ohjatumpi harjoittelu aloitettaisiin vasta n. 11 vuotiaana esim. kuljetukset jalan eri osaa käyttäen käytäisiin tarkasti läpi.

Toimiiko tämä käytännössä: annetaan oppia vapaasti oma suoritustapa alkuvuosina ja muutaman vuoden päästä hiotaan asiat toimiviksi?

@Rukkanen
Tällaista jakoa olen itsekin miettinyt vähän. Kunhan saadaan yhteinen linja ja kulloinkin tärketä teemat sovittua.