Jalkapallo pelikirjapelinä

[2012]

http://www.youtube.com/watch?v=-xP224zLPX0&feature=related

5 versus 5 peliä U10 ikäluokassa.

"Älä koskaan harjoittele ilman ideaa"

Jo se, että pelataan viisi vastaan viisi tuossa ikäluokassa on se "iso" idea tässä. Koska ei ole mitään järkeä noin nuorilla pelata isolla kentällä ja 11 vs 11, koska pallokosketuksia ei tule tarpeeksi pelaajille.

Tämäkään yllä oleva ei ole ollut mikään itsestäänselvyys Suomessa 5-10 vuotta sitten.  Toinen "iso" idea on, että harjoitusten pitäisi olla mahdollisimman pelinomaisia "aina".

[Ricardo Leite]

Suomalaisista pelaajista ne, joilla on myös muuta kuin futistaustaa, on pelaaminen älykkäämpää, kuin pelkillä futareilla.

Tämä on a) aivan varmasti silkkaa mutuilua ja b) melko varmasti silkkaa paskaa. Mitään dataa tästä ei ole ja vaikea sitä on saadakin. Jo siksikin, että Suomessa ne muksut, jotka eivät ole koskaan mitään muuta pallopeliä kuin futista harrastaneet ovat melko harvassa.

Ei ole oikeanlaista ensimmäistä kosketusta, ilman syöttösuuntia, ei hyvää keskitystä, ilman oikea-aikaista pallotonta kanssapelaajan juoksua, ei järkevää prässiä, ilman kanssapelaajan varmistusta. Mutta silti niitä ei pelaajille saa kertoa, saati opettaa. Pitää junnujen tajuta ne itse ...

Eipä ole näin yksinkertaista, sillä kaikkiin löytyy kyllä yksilötaktiikan piiristä poikkeukset ihan joukkuetaktisesti järkevien perusteiden raameissa. Hyökkääjältä hyvä ensimmäinen kosketus topparin ohi ja pallo maalin: syöttösuuntia ei tarvita. Järkevä prässi ilman varmistusta: vastustajan puolustaja joutuu juoksemaan pallon perään selkä kentälle päin kohti omaa päätyrajaa: prässi on järkevää ilman tukeakin. Hyvä keskitys: vailla tukea kova ja matala pallo maalin eteen kakkospallojen toivossa: varsinaista kohdetta ei tarvita. Ja esimerkkejä toki löytyy lisääkin.

No. Se saivartelusta.

Meillä on ongelmana muihin futismaihin verrattuna se, että emme kykene luomaan läheskään niin paljon syöttösuuntia, kuin kulttuurimaat.

Tämäkin vaatisi dataa. Mutulla heittäisin, että joo, näin on. Toisaalta pitäisi myös varmistua siitä, ettei kyse ole vain siitä, että syöttösuuntia on, mutta taito ei riitä niihin syöttämään. Todellisuudessa suurempi ongelma verrattuna "kulttuurimaihin" on edelleen taito ja sen puute. Toisaalta voidaan taas ajatella, että sitä syöttösuuntaa ei ole, jos siihen ei osata syöttää. Mutta onko kyse silloin taktisen tai pelikäsityksellisen osaamisen puutteesta?

Nappuloissa meillä ei ajatella joukkuepelin opastusta tarpeelliseksi. Oisko niiden syöttösuuntien vähyyden ja joukkuepelin/ ryhmityksen tarpeellisuuden vähättelyllä jokin yhteys? Miksi jalkapallo on ainut peli ja ainut asia jota ei voi opettaa myös kokonaisuutena, vaan sen on oltava yksilön vapauksien temmellyskenttä?

Tämä on mielestäni täyttä asiaa. Miten helvetissä se on poissa junnun yksilöllisestä kehittymisestä, jos on olemassa sovittuja asioita. Kuten juuri ryhmitys, joka mahdollistaa sen, että junnu tietää suunnilleen missä pelikaveri sijaitsee ja pystyy siten pelaamaan oikeaan suuntaan tietyssä tilanteessa.

Kyllä sille luovuudella ja yksilötaidolle jää ihan hyvin tilaa, vaikka joitan kevyitä joukkuepelin raamejakin noudatettaisiin.

Mutta toki jos haluat itse lokeroida kyselytekniikan ja oppimaan ohjaamisen (E: sekä nappuloiden psyykkisen kehitysvaiheen huomioimisen) samaan kategoriaan "ei saa opettaa, pitää tajuta itse" kanssa, niin ole hyvä vain.

Tässä Pussikaljalla menee todennäköisesti ohjatun oivaltamisen ja itseoppimisen käsitteet hieman sekaisin. Mutta olen opettanut itseni pois siitä nykymantrasta, etteikö junnuille voisi toisinaan suoraan sanoa kuinka asia pitää tehdä. Vaikka pedagogeilla on tapana hurahtaa aina tietyin väliajoin uskomaan, että jokin tietty oppimismenetelmä on se ainoa oikea, en itse ole kovin taipuvainen hurahtamaan yhtään mihinkään. En esimerkiksi ole ollenkaan varma, että jalkapallopiireihinkin rantautunut konstruktivistinen oppimistapa olisi se ainoa tie autuuteen.

Onko kukaan muuten ajatellut, että oivaltamaan ohjaava tai konstruktivistinen oppimistapa on hidasta. Jalkapallossa on tiettyja lainalaisuuksia, jotka eivät ole koskaan muuttuneet, eivätkä koskaan kenties muutukaan. Eikö siis olisi fiksumpaa nopeuttaa prosessia siten, että junnuille kerrottaisiin miten jokin tietty asia tapahtuu, jotta näille jäisi myöhemmin aikaa kehittyä konstruktiivisesti oppimalla meitä valmentajia paremmiksi?

Menisikö tiede eteenpäin, jos tiedemiesten tulisi ensin opetella ratkaisemaan omatoimisesti samat ongelmat, jotka näiden opettajat ovat ratkaisseet jo aiemmin? Todennäköisesti ainakin edistys olisi melko hidasta ja perustuisi vain evoluutioon. Tiede kehittyy siksi, että edeltäjien oivaltamat asiat omaksutaan nopeasti, jotta yksilön elinkaaressa jää aikaa oivaltaa itse jotain uutta, mikä vie tiedettä eteenpäin.

Jalkapallossa mahdotonta? Ei. En kerro totuuksia. Sorrun vain pohtimaan.

[joks11]

Kertoo sekin jotain,  että täälläkin ollaan pelkästään puhuttu prässin purkamisesta syöttämällä nappuloissa. Eiköhän kuitenkin siihen prässin purkamiseen ole joku muu ratkaisu olemassa nappuloissa ensin,  vai? Tämä ratkaisu muuten toimii vielä hyvin 9-vuotiallakin - jos vaan taitoa on riittävästi.

Nopein ja ikään omasta mielestäni sopivin tapahan on opettaa "tilanteko itselle"-juoksu johon maalivahti pystyy avaamaan. Tullaan vaikka vastaan, vaihdetaan suuntaa ja avot(karkeasti). 4v4- ja 7v7-peleissä ei mistään prässin tuesta ole kuitenkaan mitään tietoakaan, joten tuo toimii ihan kivasti. Tuon opettaminen on myös pelikäsityksen kannalta hyvä, samaa tilantekoa itselle käytetään syötön vastaanotoissa muissakin pelitilanteissa.

"Kertoo sekin jotain,  että täälläkin ollaan pelkästään puhuttu prässin purkamisesta syöttämällä nappuloissa. Eiköhän kuitenkin siihen prässin purkamiseen ole joku muu ratkaisu olemassa nappuloissa ensin,  vai? Tämä ratkaisu muuten toimii vielä hyvin 9-vuotiallakin - jos vaan taitoa on riittävästi."

Tulisi äkkiä mieleen kaksi muuta tapaa kuin syöttäminen purkaa prässi. Kuljettaminen ja pitkä pallo. Pitkää palloa esiintyy myös jalkapallossa, muttei kuljettamalla alhaalta pallon ylös tuontia. Se on yksinkertaisesti liian helppo puolustaa. Palveleeko moisen iskostaminen pelaajaa jalkapallossa myös 9 ikävuoden jälkeen? Eikö viisaampi olisi opettaa kentän alueet ja mm. se, että kuljettamalla palloa on hankala viedä läpi kentän ja haastamisen valinnan järkevyyteen vaikuttaa kentän alueet ja mm. oma 16 ei ihan edullisimpia alueita kenttää ole sitä systemaattisesti harrastaa? Jos olet opettanut topparille, että kuljeta vaan rohkeasti läpi kentän, niin kenen vastuulle jää kertoa, ettei se kovin fiksua ole?  Ei, vaikka se isolle fyysisesti kehittyneemmälle pelaajalle teoriassa nappuloissa on täysin mahdollista.
Kuka sen poisopettaa, jos se on opetettu pelaajalla vaihtoehto nro:1 valinnaksi?

Miksi pitää vain trollata?

[SirLoser]

Mutta olen opettanut itseni pois siitä nykymantrasta, etteikö junnuille voisi toisinaan suoraan sanoa kuinka asia pitää tehdä. Vaikka pedagogeilla on tapana hurahtaa aina tietyin väliajoin uskomaan, että jokin tietty oppimismenetelmä on se ainoa oikea, en itse ole kovin taipuvainen hurahtamaan yhtään mihinkään.

Tälle.

On hyvin turhauttava ihmistyyppi, joka ei kykene keskustelemaan asioista, vaan tekee itsepäisesti asioita sillä omalla ainoalla oikealla tavallaan ja hyppää samantien takajaloilleen, jos joku kyseenalaistaa asian. Vielä kun tokaisee perusteluksi perään, että näin on aina ennenkin tehty, niin ei paremmasta väliä.

[Pussikalja]

Mihinkäs se mantra muuttuu, kun ei muutu pelaajat. Karkeasti meillä nappuloista junnuihin kasvaa pelaajia keskilinjalle, jotka ovat aktiivisia. Siis toppareita, kk keskimmäisiä ja kärkiä, jotka elää pelin mukana. He eivät vain tahdo löytää pakkeja ja laitoja, eivätkä laidat ja pakit elä pelissä mukana, kuin pallollisena. Näiden keskilinjan ympärillä pelaavien aktivoimiseen menee iso osa ajasta 13-18 vuotiaiden parissa. Tähän on parannusta tuonut futsal, mutta ei riittävästi. Apuja tarvitaan myös futiksen nappulavalmennuksen puolelta. Luulen että salaisuus on ryhmitys ja sen muoto ja vaatimus, että porukka liikkuu mukana niin hyökätessä, kuin puolustaessa. Kukaan ei saa oppia jäämään pelin ulkopuolelle.

Kun passiivisuus riivaa, se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen kosketus, syöttöjen voima, pallottoman aloittellinen liike, jää vanhempien ikäluokkien valmentajien opetettavaksi. Korostan sitä, että johonkin tapaan vuosia tottunut, esim laitapakki joka pelaa paikkaansa vain ylös-alas-suuntaan ja jämähtää keskiviivalle hyökkäyksessä, on vaikea opettaa aktiiviseksi ja liikkumaan myös sivuttain ja loppuun asti hyökkäyksissä.

Kun käytetään aika perusasioihin, se on jostain pois. Kun treenataan haltuunoton suuntaa ja syötön kovuutta ja laatua (mikä pitäisi olla jo mielestäni hyvällä mallilla 12v.), ei päästä kiinni esim. pelattavaksi hakeutumisen ajoitukseen, hyökkääjän harhautuksen ajoitukseen jne, mitkä pitäisi junnulle olla selviä asioita, kun aikuisten pelit koittaa. Voidaan opettaa vain karkeat pääpiirteet perusasioista, jotka jäävät ilman nyansseja. Syöttösuunta on kuitenkin olemassa vain hetken aikaikkunassa, vaikka kaiken tekisi oikein ajoitusta lukuunottamatta. Näistä ne erot pelaajien välille sitten syntyvät, kun vähistä pelipaikoista joukkueissa kilpaillaan.

Jättämällä osa jalkapallon kokonaisuudesta nappuloissa kokonaan pois tapahtuu kaksi asiaa. Opitut taidot eivät aina tue peliä. Osa vaadittavista taidoista mm. taktinen pelikäsitys jää hataralle pohjalle, kun siihen asti ei ehditä valmennuksessa. Homman pitäisi olla johdonmukaista nappuloista junioriajan kautta aikuispeleihin. Muuten osa jää kokonaan oppimatta ja osa opitaan ensin "väärin" ja joudutaan poisopettamaan. Pelikirja tarvitaan, aivan selkeästi. Ei muuta, pitäkää hauskaa...

[Kaihlamo]

Miten tämä keskustelu nyt kääntyi sellaiseksi, että hyökätessä pallottomana ollaan passiivisia ja ei edes haluta palloa? Ei jeesus sentään. Mikä osa-alue nyt on unohdettu? Se on futiskasvatusta,  että lapset oppivat pienestä asti arvostamaan sitä että pelataan JALKAPALLOA eikä potkupalloa. Siihen ei mitään erillistä pelikirjaa tarvita.  Edelleen jotkut raamit on hyvä olla, mutta ei missään nimessä mitenkään tiukat - tämä siis edelleen nappuloissa.

Itseäni vituttaa oikeasti nämä pelikirjanatsit, jotka tulevat selittämään esim.  5v5 - peleissä, että timantilla pelaaminen on ainoa oikea tapa pelata. Ei se vaan ole.  Tietyt jutut kun toimii oppimisen kannalta huomattavasti paremmin 2-2-muodossa. Ja tuosta muodosta kun syntyy aina hyökätessä  se kaikkien hokema  timantti ihan luontaisesti ilman että sitä pitää erikseen käydä läpi ja opettaa,  jos vaan antaa niiden lasten oikeasti pelata.

[nozick]

Itseäni vituttaa oikeasti nämä pelikirjanatsit, jotka tulevat selittämään esim.  5v5 - peleissä, että timantilla pelaaminen on ainoa oikea tapa pelata. Ei se vaan ole.  Tietyt jutut kun toimii oppimisen kannalta huomattavasti paremmin 2-2-muodossa. Ja tuosta muodosta kun syntyy aina hyökätessä  se kaikkien hokema  timantti ihan luontaisesti ilman että sitä pitää erikseen käydä läpi ja opettaa,  jos vaan antaa niiden lasten oikeasti pelata.

Me on pelattu viimeisen kolmen vuoden aikana (siis 6->9 vuoteen) timanttia, 2-2:sta ja 2-1-1:stä. Minusta joku 'muoto' on ihan hyvä olla ihan jo sen takia että pelaajat saa sijoiteltua kentälle johonkin 'alkuasentoon", mutta ei se 5v5 pelikirja ole niin monimutkainen, etteikö käytettävää muotoa voisi muuttaa vaikka montaa kertaa vuodessa. Kuten Kaihlamo toteaa, niin kyllä ne nappulat osaa ottaa järkevän muodon siellä kentällä jos perusasiat on kunnossa.

[Lenko]

Joo.

Uskon, että kyselemällä ja oivaltamalla opettamisen pitäminen yksioikoisena totuutena tulee vuosien saatossa laantumaan. Pidän opetusmetodia hyvänä ja sillä tapaa tehokkaana, että se laittaa oppilaat miettimään itse. Oman oivalluksen kautta saatu oppi pysyy paremmin päässä kuin sinne valmiina totuutena kaadettu mantra. Silti. Ei pyörää tarvitse keksiä uudelleen joka maanantai.

On ihan kohtuullista opettaa esimerkiksi lapselle kirjaimet ja siten helpottaa lukemaan oppimista. Sitten, kun osaa lukea, voi lukemalla oppia vaikka mitä. Matematiikkaakin oppii mukavammin, kun derivointia tai integrointia ei tarvitse jokaisen kehittää itse. Riittää, kun osaa soveltaa oikein.

Vähän samaan tapaan jalkapallossa voi ihan opettamalla opettaa asioita ja ikään kuin siirtää sen pelaajan oman oivaltamisen tietyn perustason ohi. Lapsille voi vaikka opettaa takaakierron periaatteet ja kertoa, mihin sillä pyritään. "Pelikirjassa" voi sitten olla ryhmityksen ja pelitavan seurauksena tyypillisiä tilanteita, joissa takaakiertoa on luontaista käyttää. Pelaajalle jää vielä tilaa oivaltaa ja tunnistaa tilanteita, missä, miten ja milloin takaakiertoa hyödynnetään. On siinä oivaltamista siinäkin. Sitten voi pelitilanteen jälkeen kysyä, että mikä olisi ollut sinusta tuossa ja tuossa tilanteessa oikea ratkaisu tai että miksi jäit juttelemaan maalivahdin kanssa tai että minkä takia ryntäsit vastustajan päätyrajalle, vaikka pallo oli vastustajalla. Sen sijaan on aika epätodennäköistä nähdä kovin mallikkaasti toteutettuja takaakiertoja tai kovin kummoisia muitakaan taktisen älyn osoituksia, jos lasten pitää alusta saakka kaikki itse oivaltaa ja ilman ryhmitystä tai pelitapaa sitä tehokkaasti hyödyntää.

Minä ajattelen sopivan väljän pelikirjan tukevan lasten omaa pelin ymmärtämistä, oivaltamista ja peliälyn kehitystä, kunhan pelikirjaa ei opeteta ainoana jyrkkänä ja joustamattomana totuutena. Ihan toisessa elämässä ja toisella alalla muuan miekkonen aikanaan totesi, että pitää osata säännöt, jotta niitä voi tietoisesti rikkoa. Sama pätee jalkapallossa.

Ja vielä. Peluutin aikanaan 5vs5 peleissä jonkin verran muodostelmaa 3-1, koska sen ikäiset ilkiöt eivät tulleet puolustamaan, jos heidät nimesi keskikenttäpelaajiksi. Muodostelma vaihteli 3-1, 2-2, 1-2-1 ja 1-3 välillä. Pelin aikana oli timanttia ja kaikenlaista hässäkkää. Olennaista oli, ettei kukaan jäänyt pelitilanteesta ulos vaan kaikki kirmailivat jonkin löysän roolin ja nimetyn pelialueen mukaan kentällä sinne suuntaan, missä oli pallo. Esimerkiksi oikea laitapelaaja pelasi ylös alas kentän oikealla laidalla, vasen vasemmalla. Keskuspuolustajan pelialue ulottui omalta maalilta vastustajan rangaistusalueen rajalle, ihan laitoihin ei ollut asiaa. Jne. Pelikirja oli pelipaikka ja muutama edellämainitun kaltainen yksinkertainen nyrkkisääntö. Pelissä valmentajan aika meni muistuttaessa, että kentällä on peli, jokainen on pelissä mukana, pallotonkin, vaikka ei juuri sillä hetkellä olisi potkaisuvuorossa.

En tiedä kehittyikö kukaan tai oliko missään mitään järkeä, mutta kyllä siellä silti pelatessa tuli välillä hyvä fiilis. Muistan tapauksia, joissa hyökkääjä suojasi palloa ja odotti, että laitaa kirmaa kaveri, jolle syöttää. Tuskin olisi tehnyt niin, ellei olisi ollut sovittua "pelikirjaa" ja juniori tiennyt, että sieltä on kaveri pystyjuoksulla tulossa. Vastaavasti oikean laitapelaajan ei ollut lupa juosta vasempaan laitaan, mistä seurasi lukuisia vaarallisia tilanteita ja hyviä syöttöjä keskelle maalin eteen. Ilman "pelikirjaa" olisi varmasti mennyt samaan palloon vasemman laitapelaajan ja hyökkääjän kanssa ja luultavasti kolauttanut päänsä jompaan kumpaan.

Ei se pelikirja ja vähäinen määrä taktiikkaa tai joidenkin yksinkertaisten asioiden opettamalla opettaminen ole keneltäkään pois, päinvastoin.

[Kaihlamo]

Opettaako joku vielä takakiertoa futiksessa?

Mä nyt haluaisin tässä keskustelussa erottaa tekniset suoritukset itse pelaamisesta. Tottakai on myös vääriä asioitateknisessä suorittamisessa olemassa ja niihin pitää puuttua koko ajan ja opettaa oikeita suoritustekniikoita. Mutta pelaamisen kohdalla olisin aika varovainen tämän suhteen.  Ei ole edelleenkään automaattisen väärää tapaa olemassa vaan ainoastaan hyviä ja vähän huonompia ratkaisuja. Meidän valmentajien on sitten ohjattava pelaajan oppimista siihen suuntaan, jossa näitä hyviä ratkaisuja tulee jatkuvasti enemmän ja enemmän. Näin mä ainakin näen asian.

[Lenko]

Opettaako joku vielä takakiertoa futiksessa?

Oli ehkä huono esimerkki. En minä näiden termien kanssa ole mikään velho. Kävisikö taustanousu?

Joo, on hyviä ja huonoja ratkaisuja. Voiko hyviä ratkaisuja opettaa ja jättää sitten pelitilanteiden tulkitsemisen pelaajalle vai pitääkö kaikki oivaltaa itse? Voisiko esimerkiksi kertoa laitapakille, että saa nousta ja kehottaa katsomaan, että jos joukkueella on pallo ja edessä tilaa juosta, sinne saa mennä. Vai pitääkö odottaa, että puolustajaksi määrätty pelaaja hoksaa itse, että puolustaja voi myös hyökätä, vaikka on juuri nimetty puolustajaksi?

Voiko pelaajaa kehottaa liikkumaan syötön jälkeen vai pitääkö odottaa, että pelaaja hoksaa sen sitten joskus itse?

Minä en osaa vetää rajaa, mitä voi antaa valmiina ja mitä täytyy oivaltaa. Sanonpa vain, että joitain asioita voi kertoa eikä pyörää tarvitse keksiä uudestaan joka maanantai.

[joks11]

Opettaako joku vielä takakiertoa futiksessa?

Ollaan ainakin meillä käyty pikaisesti läpi tuokin. Muutamalla toistolla vain, siten että ajatus jää takaraivoon. Futsalissa ihan käyttökelpoinen ratkaisu tiettyihin tilanteisiin.

Ei noita "valmiita" ratkaisumalleja mielestäni kannata tuntitolkulla jauhaa. Jonkun 2v1-harjoitteen tai pienpelin yhteydessähän kierronkin opettaa vaivattomasti.

[Kaihlamo]

Oli ehkä huono esimerkki. En minä näiden termien kanssa ole mikään velho. Kävisikö taustanousu?

Joo, on hyviä ja huonoja ratkaisuja. Voiko hyviä ratkaisuja opettaa ja jättää sitten pelitilanteiden tulkitsemisen pelaajalle vai pitääkö kaikki oivaltaa itse? Voisiko esimerkiksi kertoa laitapakille, että saa nousta ja kehottaa katsomaan, että jos joukkueella on pallo ja edessä tilaa juosta, sinne saa mennä. Vai pitääkö odottaa, että puolustajaksi määrätty pelaaja hoksaa itse, että puolustaja voi myös hyökätä, vaikka on juuri nimetty puolustajaksi?

Voiko pelaajaa kehottaa liikkumaan syötön jälkeen vai pitääkö odottaa, että pelaaja hoksaa sen sitten joskus itse?

Minä en osaa vetää rajaa, mitä voi antaa valmiina ja mitä täytyy oivaltaa. Sanonpa vain, että joitain asioita voi kertoa eikä pyörää tarvitse keksiä uudestaan joka maanantai.

Mitäs kysymyksiä noi on?  Tottakai noita asioita käydään läpi jatkuvalla syötöllä treeneissä ja peleissä.  Kysymys on siitä annetaanko sen pelaajan itse ratkaista se tilanne omin ehdoin eli omat taidot vs. havainnoitu tilanne kentällä vai  lyödäänkö  pelaaja raamien keskelle ja raamien ulkopuoliset asiat ovat automaattisen vääriä asioita? Täällähän on jo ehditty mm. prässinohituskeinona kuljettaminen ja harhauttaminen tuomita vääräksi tavaksi pelata nappuloissa.

[Kaihlamo]

Ollaan ainakin meillä käyty pikaisesti läpi tuokin. Muutamalla toistolla vain, siten että ajatus jää takaraivoon. Futsalissa ihan käyttökelpoinen ratkaisu tiettyihin tilanteisiin.

Ei noita "valmiita" ratkaisumalleja mielestäni kannata tuntitolkulla jauhaa. Jonkun 2v1-harjoitteen tai pienpelin yhteydessähän kierronkin opettaa vaivattomasti.

Takakierto ei vaan nykyfutiksessa ole kovinkaan toimiva tai ylipäätään käytetty ratkaisu 2vs1-tilanteissa (tila/aikarajoite),   joten itse en näkisi vaivaa asian opettamiseen. Taustanousu sitten on asia erikseen.

[Mersault]

Tuo oivaltaminen on ajatuksena hieno, mutta ongelmana vaan on, että joikainen oivaltaa milloin oivaltaa ja osa ei oivalla ikinä. Joku heitti esimerkkinä lukemisen. Jokainen normaalia koulua käymään kykenevä oletettavasti oppii jossakin vaiheessa koulu-uraansa lukemaan, mutta lukemisen ymmärtäminen taas on eri asia. Selkokielellä kirjoitettuja opuksia ymmärtää melkein jokainen, mutta siinä vaiheessa kun aletaan lueskelemaan Lacanin Écritsiä, Joycen Finnegans wakea tai vaikkapa Kantin Puhtaan järjen kritiikkiä, lukijoiden määrä pysyy vakiona, mutta ymmärtäjien määrä vähenee huomattavasti. Sama koskee myös jalkapallon pelaamista ja oivaltamista. Näppärimmät oivaltavat heti mitä valmentaja yrittää kysyä ja hiemaan hitaammin syttyvät oivaltavat ymmärtävät yskän hieman hitaammin ja loput eivät ikinä, mutta se, että pelaaja oivaltaa jonkin asian ei tarkoita sitä, että pelaaja ymmärtää asian. Puhumattakaan siitä, että pelaaja pystyy nopeatempoisessa pelissä oivaltamaansa soveltaa käytäntöön. Wein ja co ovat pedagogisessa mielessä oikeassa, että asioita oppii oivaltamalla paremmin ja taas toistoilla nämä oivaltajat saadaan toimimaan tietyssä tilanteessa tietyllä tavalla, mutta jos tämä olisi pettämätön keino tuottaa huippupelaajia, huippupelaajia kasvaisi jokaisessa puussa. Oivaltamisen ja oppimisen rinnalla kulkee aina ymmärtäminen ja tämä ymmärtäminen on seikka joka lopulta erottaa pelaajat toisistaan. Vaikka kuinka oppii ja oivaltaa asioita ei juurikaan auta jos asiaa ei todella ymmärrä.

[Ricardo Leite]

Joycen Finnegans wakea

Ainoa oikea tapa ymmärtää Finnegans wake on ymmärtää, ettei sitä ole tarkoitettu ymmärrettäväksi. Mistä voikin rakentaa melko hyvän, eli ihan vitun lattean ja paskan, allegorian kuvaamaan jalkapalloa: sillä ainoa oikea tapa ymmärtää jalkapalloa on ymmärtää, ettei sitä koskaan voi täysin ymmärtää.

Siinä kohtaa kun luulee jomman kumman noista ymmärtävänsä on syytä olettaa, että on joko väärässä tai huomattavasti henkilön oman toleranssin äärirajat ylittävien aineiden vaikutuksen alaisena.

Minä juon nyt kahvia.

[Lenko]

Kysymys taitaa olla, mitkä ne raamit ovat, kuinka paljon "oikeita" vastauksia annetaan ja kuinka paljon jätetään pelaajalle tulkinnanvaraa.

Ihan samalla tavalla kuin esimerkissäni laitapuolustajalle annetaan valmiina toimintamalli lähteä hyökkäyksiin mukaan, puolustajalle annetaan Kaihlamon esimerkissä suositeltava toimintamalli purkaa prässi syöttämällä vapaalle pelaajalle. Näissä tilanteissa, jos laitapakki ei lähde peliin mukaan tai puolustaja epäonnistuu prässin purkamisessa yrittämällä harhauttaa vastustaja vaikka vapaita syöttösuuntia olisi tarjolla, tehdään vastoin suositeltua pelitapaa tai "pelikirjaa". Oli se sitten hyvä tai huono, molemmat ovat valmentajan antamia valmiita "oikeita" vastauksia johonkin tiettyyn tilanteeseen.

Jos mennään yhteen ääripäähän, ei anneta vastauksia lainkaan. Ratkaiskoot pelaajat itse. Jos mennään toiseen, ei sallita oman pään käyttöä yhden jyrkän systeemin ulkopuolella lainkaan. Tuskin kukaan edustaa puhtaasti kumpaakaan ääripäätä.

Se, mistä keskustellaan, on, kuinka paljon ja tiukasti ratkaisuja voidaan sulkea vaihtoehtoina pois tai ratkaisumalleja antaa valmiina. Eikö juuri tästä ole pelikirjassa kyse? Erilaisten pelitilanneratkaisujen yhdistelemisestä kokonaisuudeksi? Pelaamisen täydellinen vapaus vastaan joustamaton konemaisuus?

Valmiit ratkaisuvaihtoehdot tai poissuljetut huonot vaihtoehdot, joista lopulta muodostuu joko tiukka tai löysä pelikirja, eivät minusta riittävän väljinä suinkaan heikennä pelaajan omaa kykyä ratkaista tilanteita, ainoastaan pelkistävät ja yksinkertaistavat tehtävää, jolloin ongelmanratkaisu pelitilanteessa keskittyy lopulta valinnaksi hyvien ratkaisujen välillä, oli niitä vaihtoehtoisia ratkaisuja sitten yksi tai kaksikymmentä.

Minusta siis esimerkiksi joidenkin pelitilanneratkaisujen sulkeminen pelistä pois "väärinä" on täysin sallittua eikä millään tavalla heikennä pelaajan omaa kykyä ratkaista tilanteita nyt eikä jatkossa. Siitä toki olen samaa mieltä, että pelitilanteessa ratkaisuvaihtoehtoja pitää olla ja ratkaisu on pelaajan, ei valmentajan.

edit: Hmmm...vielä yksi esimerkki "väärästä" ratkaisusta. 7vs7 pelikirjan mukaan kaksi hyökkääjää aloittaa oman maalivahdin avauksessa leveällä puolen kentän seutuvilla. Maalivahdille sanotaan, ettei avaa pitkällä potkulla kentän keskelle, koska siellä ei ole silloin yhtään omaa pelaajaa. Kas, pelikirjaan on kirjattu yksi sen pelikirjan mukainen absoluuttinen totuus, yksi väärä vaihtoehto, ratkaisu, jota maalivahdin ei tarvitse harkita avausta antaessaan. Jos tämä hyväksytään, voidaan hyväksyä, että pelaajalle voidaan antaa selviä kieltoja, asioita, joita ei pelissä tehdä. Heikentääkö tämä sitten pelaajan omaa ratkaisukykyä, kun hänellä on yhä käytössään arsenaali erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja? Minusta ei. Miten tämä keinona eroaa siitä, että topparia kielletään purkamasta prässiä peippailemalla oman maalin edessä? Kyseessä on eri tilanne, mutta sama toimenpide.

edit 2: En muuten usko, että olen Kaihlamon kanssa kovinkaan eri mieltä. Pelikirjan tulee olla lapsille hyvin yksinkertainen, ainoastaan vähäisiä pelaamisen periaatteita, ei tiukkoja raameja. Antaa Serie A:n valmentajien sitten piirrellä tiukkoja raameja.

[Mersault]

Ainoa oikea tapa ymmärtää Finnegans wake on ymmärtää, ettei sitä ole tarkoitettu ymmärrettäväksi. Mistä voikin rakentaa melko hyvän, eli ihan vitun lattean ja paskan, allegorian kuvaamaan jalkapalloa: sillä ainoa oikea tapa ymmärtää jalkapalloa on ymmärtää, ettei sitä koskaan voi täysin ymmärtää.

Siinä kohtaa kun luulee jomman kumman noista ymmärtävänsä on syytä olettaa, että on joko väärässä tai huomattavasti henkilön oman toleranssin äärirajat ylittävien aineiden vaikutuksen alaisena.

Minä juon nyt kahvia.

No, allekirjoittanut nosti kädet pystyy ensimmäisen kappaleen jälkeen, mutta varmasti löytyy niitäkin, jotka siitä jotakin ymmärtävät ja vielä pystyvät sitomaan omat kengännauhat. Jalkapallon ymmärtäminen taas on kiinni ymmärtäjästä. Silloin kun puhutaan jalkapallon valmentamisesta, toivottavasti jokainen valmentaja ymmärtää sen, että valmentajan oma ymmärrys ei saa olla este tai hidaste pelaajan kehitykselle. Pahimmillaan voi käydä niin, että valmentajan käsitys siitä, että miten peliä pitää pelata, tuhoaa muutaman lupaavan pelaajan uran.

Ehkäpä Kaihlamo on oikeassa siinä, että antaa pelaajien pelata. Tällä metodilla valmentaja saa vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin läväyttämällä pelaajan nokan alle 100 -sivuisen pelikirjan siitä miten 5v5 -peliä tulee pelata.

[nozick]

Täällähän on jo ehditty mm. prässinohituskeinona kuljettaminen ja harhauttaminen tuomita vääräksi tavaksi pelata nappuloissa.

Onko? Minä en muista tuollaista lukeneeni, joten luulen sinun puhuvan palturia.

[SirLoser]

Silloin kun puhutaan jalkapallon valmentamisesta, toivottavasti jokainen valmentaja ymmärtää sen, että valmentajan oma ymmärrys ei saa olla este tai hidaste pelaajan kehitykselle. Pahimmillaan voi käydä niin, että valmentajan käsitys siitä, että miten peliä pitää pelata, tuhoaa muutaman lupaavan pelaajan uran.

Ehkäpä Kaihlamo on oikeassa siinä, että antaa pelaajien pelata. Tällä metodilla valmentaja saa vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin läväyttämällä pelaajan nokan alle 100 -sivuisen pelikirjan siitä miten 5v5 -peliä tulee pelata.

Pätee lähes asiaan kuin asiaan, ettei missään nimessä kannata yrittää opettaa sellaisia asioita, joita ei itse ymmärrä tarpeeksi syvällisesti ja pysty toiminnan tarkoitusta perustelemaan itselleen jokaiselta kantilta. On viisautta tiedostaa se mitä ei tiedä ja mitä ei osaa. Antaa poikien sitten ennemmin vain pelata.

Minä olen ainakin oppinut sen, että mitä enemmän oppii ymmärtämään jalkapalloa, niin sitä useammasta asiasta tajuaa olevansa täysin pihalla.

[Sope]

Onko? Minä en muista tuollaista lukeneeni, joten luulen sinun puhuvan palturia.

Tulisi äkkiä mieleen kaksi muuta tapaa kuin syöttäminen purkaa prässi. Kuljettaminen ja pitkä pallo. Pitkää palloa esiintyy myös jalkapallossa, muttei kuljettamalla alhaalta pallon ylös tuontia. Se on yksinkertaisesti liian helppo puolustaa. Palveleeko moisen iskostaminen pelaajaa jalkapallossa myös 9 ikävuoden jälkeen? Eikö viisaampi olisi opettaa kentän alueet ja mm. se, että kuljettamalla palloa on hankala viedä läpi kentän ja haastamisen valinnan järkevyyteen vaikuttaa kentän alueet ja mm. oma 16 ei ihan edullisimpia alueita kenttää ole sitä systemaattisesti harrastaa? Jos olet opettanut topparille, että kuljeta vaan rohkeasti läpi kentän, niin kenen vastuulle jää kertoa, ettei se kovin fiksua ole?  Ei, vaikka se isolle fyysisesti kehittyneemmälle pelaajalle teoriassa nappuloissa on täysin mahdollista.

Kuka sen poisopettaa, jos se on opetettu pelaajalla vaihtoehto nro:1 valinnaksi?

[Ricardo Leite]

Ehkäpä Kaihlamo on oikeassa siinä, että antaa pelaajien pelata. Tällä metodilla valmentaja saa vähemmän vahinkoa aikaiseksi kuin läväyttämällä pelaajan nokan alle 100 -sivuisen pelikirjan siitä miten 5v5 -peliä tulee pelata.

Ei kukaan näitä pelikirjajuttuja vieläkään 5v5 -junnuille tarjoile fasistisina käskyinä ja sääntöinä, vaan lähinnä tiettyinä yksittäisen pelaajan pelaamista helpottavina ohjeina...

Voidaanko kaikki ihan yhdessä olla tekemättä säälittäviä ja epäkypsiä kärjistyksiä aiheesta pelikirja ja juniorit. Sillä vaikka reaktion aikaansaaminen usein edellyttää pientä kärjistämistä provosoinnilla, ei se jatkuvasti toistettuna ole kovin hedelmällistä. Ei se, että uskoo pelaajien vapaaseen, pelikirjattomaan pelaamiseen varmaan koskaan tarkoita sitä, etteikö näitä mitenkään ohjattaisi. Eikä se, että pikkujunnuille on olemassa jonkinnäköinen pelikirja tarkoita sitä, että se ohjaisi kategorisesti pelaajan jokaista liikettä kohti ehdollistettua robottimaista suorittamista.

Jalkapalloon keskittyvän keskusteluforumin valmennusosiossa on kaksi kantavaa teemaa. Jalkapallovalmentaminen ja keskustelu. Juuri tällä hetkellä olen enemmän huolissani keskustelun kuin jalkapallovalmentamisen tasosta, eikä tahallinen väärinymmärtäminen edesauta mainituista teemoista kumpaakaan.

[Ricardo Leite]

Jalkapallon ymmärtäminen taas on kiinni ymmärtäjästä. Silloin kun puhutaan jalkapallon valmentamisesta, toivottavasti jokainen valmentaja ymmärtää sen, että valmentajan oma ymmärrys ei saa olla este tai hidaste pelaajan kehitykselle. Pahimmillaan voi käydä niin, että valmentajan käsitys siitä, että miten peliä pitää pelata, tuhoaa muutaman lupaavan pelaajan uran.

Lihavoituun hassutteluna: luulisin, että minkä tahansa ymmärtäminen on kiinni ymmärtäjästä. Sikäli subjektiivisesti jokainen maailmansa kokee.

Kursivoitu on täyttä asiaa.

[Sope]

Tuli tuosta kursivoidusta mieleen:

Muutama vuosi sitten D-kurssilla kurssin ohjaaja näytti pallon suojaamista meille kurssilaisille ja siinä oli tietenkin nämä oman kropan pitäminen pallon ja puolustajan välissä jne.

Yksi asiasta ilmeisesti ensimmäistä kertaa kuuleva valmentaja sai sitten kurssitehtäväksi pitää malliryhmälle harjoituksen, jossa piti olla mukana pallon suojaamista. Tämä valmentaja sitten selitti vakavalla naamalla malliryhmälle kuinka suojatessa pitää laittaa molemmat kädet leveälle, jotta pysyisi paremmassa tasapainossa. Yleensäkin ottaen hän selitti avainasioina suojaukseen liittyen ihan mitä sattuu aivan pokalla.

[Mersault]

Ei kukaan näitä pelikirjajuttuja vieläkään 5v5 -junnuille tarjoile fasistisina käskyinä ja sääntöinä, vaan lähinnä tiettyinä yksittäisen pelaajan pelaamista helpottavina ohjeina...

Kyllä näitäkin löytyy. Olen nähnyt otteita erään nimeltä mainitsemattoman henkilön eräälle nimeltä mainitsemattomalle seuralle tekemästä pelikirjasta, jossa selkeästi määritellään, että miten sijoitutaan kun vastustajalla on pallo laidassa jne. Samaten yhdellä suurella Suomalaisella junioriseuralla on selkeä linjaus siitä, että miten ainakin 7v7 peleistä ylöspäin tulee pelata, 5v5 peleistä en tiedä koska en niitä ole nähnyt. Jokainen valitsee linjansa enkä ketään halua arvostella, mutta kun monen pelikirjajoukkueen pallonhallintapeliä on viime aikoina tullut katsottua, monella joukkueella peli perustuu siihen, että haastamisen sijaan pallo pelataan alaspäin, jotta pallo pysyy joukkueen hallussa. Monesti tämä taas johtaa siihen, että palloa pidetään hallussa omalla alueella eikä eteenpäin päästä. Toisten mielestä tuo on ihan ok ja toisten mielestä taas palloa pitäisi pelata koko ajan ylöspäin.

[Sope]

Ricardo taisi tarkoittaa, että ei kukaan täällä.

Kyllähän noita surullisia tapauksia näkee. Helsinki cupissa oli erään seuran 8-vuotiaiden joukkue, joka pelasi nollalla vaihtomiehellä ja kiinteillä pelipaikoilla. Joukkue oli kuulemma kuukauden harjoitellut pelkästään tuota turnausta varten hioen peliä kuntoon tuolla tietyllä miehityksellä. Joukkue pelasi hyvin, mutta eihän tuossa ole vähääkään järkeä.

Jopa tuosta Ajaxin ja Barcelonan pelistä näki, että vaikka pelaajat olivat teknisesti ja taktisesti kypsiä, eivät he pelanneet robottifutista ja siinä tuli myös niitä tyhmiä ratkaisuja ja pelaajat selvästi valitsivat ratkaisut tilanteen mukaan.