Jalkapallo pelikirjapelinä

[Ricardo Leite]

(Pitäisi löytää jostain joku kääntäjä, joka alkaisi kääntämään kirjallisuutta suomeksi liukuhihnalta!)

Ei tämä ole ongelma. Johan täälläkin on pari kaveria siihen tarjoutunut. Luulisin, että jo forumilta löytyisi monta ihan oikeasti pätevääkin kaveria hommaan. Ongelma on löytää se instanssi, mikä sen tekstin kääntämisen ja kansiin saattamisen maksaa.

[rukkanen]

Ei tämä ole ongelma. Johan täälläkin on pari kaveria siihen tarjoutunut. Luulisin, että jo forumilta löytyisi monta ihan oikeasti pätevääkin kaveria hommaan. Ongelma on löytää se instanssi, mikä sen tekstin kääntämisen ja kansiin saattamisen maksaa.

Juuri näin. Mulle saa heti viskata YV:tä, jos on tarjolla futisaiheinen käännösprojekti (englannista tai ranskasta suomeen), josta maksetaan asianmukainen (lue: jotta projektiin voi keskittyä täysipäiväisesti) korvaus.

[joks11]

Lassen mielestä kääntäminen on tehtävä jalkapalloyhteiskunnan nimissä maksutta.

[erno]

Luulisi tämän johtuvan siitä että esimerkiksi jääkiekossa pelaajia nyt on vain se 5+1 ja pelialue suhteessa pieni. Tuosta määrästä ei kovin paljoa variaatioita saa aikaan joten harjoiteltujen kuvioiden määrä on myös pienempi. En ole näihin kendon pelikirjoihin kyllä koskaan tarkemmin tutustunut mutta mitä käänteentekevää noista vaihtoehdoista nyt saa aikaan?

Tämän lisäksi iso ero on myös siinä että lätkässä noin 2 kertaa minuutissa peli pysäytetään ja pelaajilla on aikaa sijoittua optimaalisesti.

[Savon keisari]

On kyllä todella surullista ja ei tarvitse ihmetellä jos ei menestytä edes seuraavan 100 vuoden aikana, jos maan johtavalla jalkapallon keskustelupalstallakin on edes "asiantuntevimmilla" kirjoittelijoilla palloilulajien peruslainalaisuudet noin hukassa.

[Syöttöharhojen maailma]

Jos panostaa, kielen perusteet oppii kuukaudessa. Muutakin tehdessä niin vuosi. Tämän jälkeen tutustuu itselleen mielenkiintoisiin aiheisiin kyseisellä kielellä ja oppii lisää. Ja miten liittyy valmennukseen? Ruotsissa hommat tehdään paremmin kuin täällä, se on maana meitä lähellä ja siellä elää joissain paikoissa suomalainen kulttuuri vahvana. Voi siis lähteä esimerkiksi juuri Ruotsiin hakemaan kokemuksia valmennuksen saralta. Joka taas on helpompaa jos osaa kielen.

Varmasti siitä on yksilötasolla hyötyä. Mutta sen sijaan, että jokainen opiskelisi italian, saksan, ruotsin, hollannin, japanin ja romanian perustaidot itselleen kotimaista jalkapalloa hyödyntää paljon enemmän se, että keskeisin tieto on saatavilla suomeksi. Tietysti jos tavoitteena valmennus ulkomailla kannattaa kieliäkin opiskella, mutta suurin osa tuskin Thaimaata pitemmällä käy kääntymässä. Käännöskirjallisuuteen pääsääntöisesti turvautumalla jää sille valmennustietämyksen hankinnalle kieliopintojen ohessa aikaa vähän enemmän, jonka kuitenkin laskisin olennaisemmaksi kuin kommunikointikyvyn ruotsalaisten kanssa, joka käytännössä onnistuu myös englanniksi.

Asianmukaiselle korvaukselle

Englannista suomeksi kääntämisen ei luulisi kovin paljon vaativan työvoimalta, mutta kai sitä muiden kielien osalta voi tehdä "oman osansa" hyvän asian eteen vaikka ihan harrastusmielessä maltillisella korvauksella, jos osaa muutakin kuin Savon ja Karjalan murretta.

[Zuma]

Kappas kun mielenkiintoinen ja itseä henkilökohtaisesti koskettava aihe jäänyt lukematta. Tarkoituksena kun olisi Ruotsista hakea opit, jalkapallokokemuksen ja korkeakoulututkinnon muodossa, suomalaisen jalkapallon ja etenkin junioritoiminnan kehittämiseen. Vuoden hommaa katselleena voi jo turvallisesti väittää että juurikin pelitapaan ja pelikirjaan liittyvissä asioissa ollaan valovuosia ruotsalaisia jäljessä. Jo junioreille, miesten joukkueista puhumattakaan, yritetään opettaa monimutkaisiakin pelipaikkakohtaisia liikkumisia ja ratkaisuja pallon kanssa. Voitosta pelataan tosissaan mutta pelitavasta ei tingitä, mikä tuntuu olevan kollektiivinen ajatustapa ja toisinajattelijoita eli persroiskijoita paheksutaan.  Suomessa kuvitellaan yleisesti, että pelitaktisiin asioihin keskittyminen hidastaa pelaajien kehittymistä yksilöinä mutta jostain syystä länsinaapurista kuitenkin tulee, harrastajamääriinkin suhteutettuna, enemmän huippupelaajia kuin Suomesta.

Omassa neljänneksi korkeimman sarjatason joukkueessa on olemassa kaikille jaettava n. 5 sivun laajuinen pelikirja, joka pitää sisällään sekä yleiset suuntaviivat puolustamiseen ja hyökkäämiseen että pelipaikkakohtaisia ohjeita pallon kanssa ja pallottomana pelaamiseen. Näitä asioita sitten yhdessä harjoitellessa kaikki tietävät mistä puhutaan, näin ollen virheisiin voidaan puuttua yksityiskohtaisesti ja vaatimustaso myös pelaajien kesken voi olla korkeampia ja pelaajat kehittyvät taktikkoina huomaamattaan. Ei ole myöskään lainkaan tavatonta, että valmentajan kanssa keskustellaan pelikirjan detaljeista joko kahdenkesken tai oman pelipaikan pelaajien kanssa. Lisäksi kulmiin ja vapareihin on 2-3 variaatiota, pelaajien roolit kuvioissa jaetaan luettavaksi ennen jokaista peliä.

Suomessa en ole törmännyt vastaavaan taktiseen yksityiskohtaisuuteen yhdessäkään joukkueessa millään sarjaportaista 2-4, joten IMO ei ruotsalaisten apinoinnista ainakaan haittaa olisi.

[13ergkamp]

Kääntämiseen sama, olisipa kerrankin hauska yhdistää ammatti ja harrastus . Parempaa ja päivitettyä versiota en tosin itse lupaa laatia. Mutta tosiaan nämä on sen kokoluokan projekteja, että ihan asianmukainen korvaus näistä pitäisi myöskin saada.

Paljonko on asianmukainen korvaus käännöstyöstä?

[rukkanen]

Paljonko on asianmukainen korvaus käännöstyöstä?

Vaihtelee vähän sen mukaan, onko toimeksiantajalla oma kielentarkistus vai tilataanko ns. täysin julkaisuvalmis tuote. Noin 10–15 snt per englannin sana on aika keskimääräinen vaihteluväli kieliparissa en–su.

[2012]

Paljonko on asianmukainen korvaus käännöstyöstä?

Ihan oikea kääntäjä on ottanut A5 kokoisesta sivusta minimissään 10e / sivu.

Minulla olisi tekstejä käännettäväksi, mutta ei riitä ainakaan  juuri tällä hetkellä rahat kustantaa hommaa.

[Ricardo Leite]

Kontakteja on kääntäjiin, vaan ei kustantamoihin - ja ei tässä virallista kielenkääntäjää tarvita, vaan ammattikääntäjä, joka ymmärtää lajista riittävän paljon.

No tämä. Virallisen, mutta jalkapalloa ymmärtämättömän, kääntäjän käsittelyssä voisivat kyseiset opukset kääntyä melko mielenkiintoiseksi koomailuksi.

[Siperia]

Varmasti siitä on yksilötasolla hyötyä. Mutta sen sijaan, että jokainen opiskelisi italian, saksan, ruotsin, hollannin, japanin ja romanian perustaidot itselleen kotimaista jalkapalloa hyödyntää paljon enemmän se, että keskeisin tieto on saatavilla suomeksi. Tietysti jos tavoitteena valmennus ulkomailla kannattaa kieliäkin opiskella, mutta suurin osa tuskin Thaimaata pitemmällä käy kääntymässä. Käännöskirjallisuuteen pääsääntöisesti turvautumalla jää sille valmennustietämyksen hankinnalle kieliopintojen ohessa aikaa vähän enemmän, jonka kuitenkin laskisin olennaisemmaksi kuin kommunikointikyvyn ruotsalaisten kanssa, joka käytännössä onnistuu myös englanniksi.

Lähes kaikki huippuvalmentajat ovat jossain kohtaa uraansa käyneet ammentamassa oppia ulkomailta. Pep Guardiola mm.Bielsalta, jonka kanssa katsoi myös elokuvia. Parhaimmillaan oppi on, kun sen suoraa opettajalta saat. Eivät kirjat voi korvata suullista tietoa, kommunikaatiota ja kritiikkiä ja väittelyitä.

Kappas kun mielenkiintoinen ja itseä henkilökohtaisesti koskettava aihe jäänyt lukematta. Tarkoituksena kun olisi Ruotsista hakea opit, jalkapallokokemuksen ja korkeakoulututkinnon muodossa, suomalaisen jalkapallon ja etenkin junioritoiminnan kehittämiseen. Vuoden hommaa katselleena voi jo turvallisesti väittää että juurikin pelitapaan ja pelikirjaan liittyvissä asioissa ollaan valovuosia ruotsalaisia jäljessä. Jo junioreille, miesten joukkueista puhumattakaan, yritetään opettaa monimutkaisiakin pelipaikkakohtaisia liikkumisia ja ratkaisuja pallon kanssa. Voitosta pelataan tosissaan mutta pelitavasta ei tingitä, mikä tuntuu olevan kollektiivinen ajatustapa ja toisinajattelijoita eli persroiskijoita paheksutaan.  Suomessa kuvitellaan yleisesti, että pelitaktisiin asioihin keskittyminen hidastaa pelaajien kehittymistä yksilöinä mutta jostain syystä länsinaapurista kuitenkin tulee, harrastajamääriinkin suhteutettuna, enemmän huippupelaajia kuin Suomesta.

Omassa neljänneksi korkeimman sarjatason joukkueessa on olemassa kaikille jaettava n. 5 sivun laajuinen pelikirja, joka pitää sisällään sekä yleiset suuntaviivat puolustamiseen ja hyökkäämiseen että pelipaikkakohtaisia ohjeita pallon kanssa ja pallottomana pelaamiseen. Näitä asioita sitten yhdessä harjoitellessa kaikki tietävät mistä puhutaan, näin ollen virheisiin voidaan puuttua yksityiskohtaisesti ja vaatimustaso myös pelaajien kesken voi olla korkeampia ja pelaajat kehittyvät taktikkoina huomaamattaan. Ei ole myöskään lainkaan tavatonta, että valmentajan kanssa keskustellaan pelikirjan detaljeista joko kahdenkesken tai oman pelipaikan pelaajien kanssa. Lisäksi kulmiin ja vapareihin on 2-3 variaatiota, pelaajien roolit kuvioissa jaetaan luettavaksi ennen jokaista peliä.

Suomessa en ole törmännyt vastaavaan taktiseen yksityiskohtaisuuteen yhdessäkään joukkueessa millään sarjaportaista 2-4, joten IMO ei ruotsalaisten apinoinnista ainakaan haittaa olisi.

TPV:n B/2:ssa pelatessani joukkueen valmennus oli tehnyt tälläiset opukset kaikille. 13 vuotiaana kävimme taas toisen valmentajan kanssa n.1 kerta viikossa pelkkää taktista reeniä, jossa käytiin liikkuminen ja syöttövarianssit läpi maalipotkusta viimeiseen syöttöön asti läpi. Joskus oli "vastustaja" kentällä joka demonstroi kriittisellä, pallon läheisyydellä toimivaa vastustajan puolustusta yleisten perusmallien mukaisesti. Eli jos oli avattu laitapakille harjoiteessa, ryhmittyivät neljä puolustavaa pelaajaa laitalinkin, hyökkääjän, keskikenttäpelaajan ja vaikka laitapakin paikoilla niin, kuin oletettavasti vastustajan puolustus kyseisessä tilanteessa puolustaisi.

Tietyllä tavallahan, kuten on tullut esille, on käsityksiä pelikirjoista monenlaisia. Jos ihmisellä ei ole yhteistä kieltä, yhteisiä määritelmiä tietyille asioille, on asioista vaikea, jopa mahdoton keskustella. Ja kun nyt monelle pelikirja käsittää aika laaja-alaisesti pelin osa-alueita, on yksi tärkeimpiä asioita määritellä pelikirja, jonka jälkeen voidaan pohtia sisältöä, mikä on hyvä pelikirja jne...

[2012]

Legendaarinen Rinus Michels puhuu kirjassaan näin:

TAKTINEN JOUKKUEEN RAKENTAMISEN PROSESSI

Useat valmentajat uskovat, että pelaajien mentaliteetin työstäminen on yhtä kuin joukkueen rakentaminen. Vähintään yhtä tärkeää on joukkueen rakentaminen liittyen siihen, miten jalkapalloa pelataan eli joukkueen taktinen puoli. Kaikki valmentajat työskentelevät joukkuetaktiikoiden parissa, mutta monet eivät tunnista tai tunnusta sitä rakenteelliseksi prosessiksi. Useimmiten se nähdään pelitaktiikan muotona, mikä on toki tärkeää, olettaen että se pohjautuu optimaalisesti kehitettyyn pelaamistyyliin. Tämä vaatii rakenteellista harjoittelua käyttäen apuna selkeitä joukkuetaktisia ohjeita. Olen jakanut joukkueen taktisen rakentamisen kolmeen eri tyyppiin:

ORGANISATORINEN JOUKKUEEN RAKENTAMINEN

Organisatorinen joukkueen rakentaminen käsittää ohjenuorat, jotka liittyvät joukkueen organisoimiseen, joukkueen rakenteeseen ja organisatoriseen muotoon. Nämä ohjenuorat määrittävät jokaisen pelaajan roolin ja funktion joukkueorganisaation sisällä. Niitä voidaan verrata liikennesääntöihin, joiden mukaan yksilön käyttäytymistä tiellä ”ohjataan” ohjenuorien (liikennesääntöjen) kautta suhteessa toisiin tien käyttäjiin, jotta estetään liikennekaaos. Kokemuksen kautta tästä käyttäytymisestä tulee automaattista; sitä ei tarvitse enää ajatella.

Sama pätee moniin asioihin kentällä. Siellä ei ole aikaa ajatella. Tulee toimia nopeasti ja joukkuetta hyödyttävällä tavalla. Tämän yhdistelmän kautta pelaajat saavat toisensa suoriutumaan paremmin.

STRATEGINEN JOUKKUEEN RAKENTAMINEN

Strateginen joukkueen rakentaminen liittyy ohjenuoriin, jotka kuvaavat miten koko joukkue, rivi tai ryhmä pelaajia tietyn joukkueen rakenteen sisällä puolustavat, pelaavat keskikentällä ja hyökkäävät. Tämän vuoksi tärkeää on pelaajien jatkuva sijoittelu suhteessa toisiinsa ottaen vastustajan vastarinta ja ottelun kehittyminen huomioon.

TAKTINEN JOUKKUEEN RAKENTAMINEN

Taktiseen joukkueen rakentamiseen liittyy kysymyksiä kuten: miten valmistelen joukkueeni taktisesti tulevaan otteluun? Pitäisikö tehdä muutoksia vastustajan vuoksi? Millaisia vaikutuksia liiga-asemilla on ottelun tärkeyteen? Mitä variaatioita käytän, ottaen ottelun kehittyminen huomioon? Nämä ovat variaatioita tutuissa joukkuestrategioissa. Ne perustuvat tiettyihin vastarintoihin ottelussa.

Tämä joukkueen rakentamisen prosessin jakaminen kolmeen osaan on tietenkin kaavamainen lähestymistapa. Käytännössä nämä kolme eri tyyppiä menevät päällekkäin ja kietoutuvat toisiinsa. Ne ovat toistensa osia. Tämä luokittelu tulee nähdä viitekehyksenä, valmentajien parempana jalansijana. Joukkueen suoritustasosta riippuen yksi valmentaja käyttää sitä todella paljon ja toinen valmentaja taas harvemmin. Toivottavasti tämä auttaa valmentajia ymmärtämään, että tämänkaltainen viitekehys on tarpeellinen.

[Felitto]

Kännyllä kirjoitan joten ei tule paljoa nytten mutta mielestäni aiheellinen lisäys keskusteluun on että pelikirjojen yksityiskohtaisuus pitäisi olla aika yleisellä tasolla seuran junioritoiminnan suhteen, esimerkkinä MINKÄLAISIA harjoitteita tehdään, ei MITÄ harjoitteita tehdään. Ja pelitapakin pitäisi olla samanaikaisesti tehokas mutta myöskin kehittävä, mutta ei mitään kiveen hakattuja 4-3-2-1 'pakollinen' lausuntoja. Jos mennään liian yksityiskohtaisesti asioihin tulee juniorit menettämään valmentajan osaamisen kokonaan pilkunviilaamiseen, olettaen että valmentajat ovat osaavia.
Edustusjoukkueessa sitten saa olla valmentajalla ihan miten yksityiskohtaiset mietteet tahansa, kunhan oma pelikirja perustuu seuran pelikirjan perustuksiin. Olisi paaaaljon lisättävää, mutta kirjoitan kännyllä juuri nytten

[Viltsu]

TaNoKe kaiketi on joihinkin seuroihin tuonnut pelikirja-ajattelun. Tai varmaan jotkut seurat itsekin ovat kehitelleet omia pelikirjojaan. Minulta löytyy kurssien satona 5v5, 7v7 ja 9v9-pelikirjat. Kemppisen ajatusmaailma, ainakin silloin, tähtäsi isolla kentällä 4-2-3-1-systeemiin ja näin pienempien kenttien pelisysteemit olivat esimerkiksi 5v5 timantilla ja 7v7 3-2-1.

[Baggio4eva]

TaNoKe kaiketi on joihinkin seuroihin tuonnut pelikirja-ajattelun. Tai varmaan jotkut seurat itsekin ovat kehitelleet omia pelikirjojaan. Minulta löytyy kurssien satona 5v5, 7v7 ja 9v9-pelikirjat. Kemppisen ajatusmaailma, ainakin silloin, tähtäsi isolla kentällä 4-2-3-1-systeemiin ja näin pienempien kenttien pelisysteemit olivat esimerkiksi 5v5 timantilla ja 7v7 3-2-1.

Miltä kursseiltä jäänyt siis nämä käteen ? Itseäni siis kiinnostaa nimenomaan 5v5, 7v7 ja 9v9 pelikirja ajattelu.

[Kaihlamo]

Miltä kursseiltä jäänyt siis nämä käteen ? Itseäni siis kiinnostaa nimenomaan 5v5, 7v7 ja 9v9 pelikirja ajattelu.

Toivottavasti ei mistään. Antakaa lasten pelata.

[rukkanen]

Toivottavasti ei mistään. Antakaa lasten pelata.

Ei pelikirja-ajattelussa sinänsä mitään vikaa ole ihan kaikkein nuorimmillakaan. Eri asia sitten on, minkä sisältöisistä pelikirjoista puhutaan. Jollain 7-vuotiailla esim. pelikirjan tulisi perustua vahvasti 1v1-tilanteisiin, vähän vanhemmilla 2v1-tilanteisiin (mukaan lukien se, miten tällaisiin tilanteisiin päästään) jne. Ei pelikirjan tarvitse (eikä näin nuorilla kuulukaan) olla kaiken kattava "raamattu", josta jokainen mahdollinen pelitilanne löytyy kuvailtuna ja ohjeistettuna. "Annetaan lasten pelata" on sekin jo tavallaan pelikirja, joskaan ei kovinkaan systemaattiseen pelaajien ominaisuuksien kehittämiseen tähtäävä

[Lenko]

Selventäkääpä joku, mitä oikein tarkoitatte pelikirjalla. Yksi puhuu kirjatusta pelitaktiikasta, -ryhmityksestä ja -tavasta. Toinen tahtoo, että hollantilaisten juoniorivalmennuskirja suomennetaan. Kolmas puhuu junioreille teetettävistä harjoitteista. Tekeekö jalkapalloilijan kuva kannessa kirjasta pelikirjan? Minulla oli lapsena hyvä kirja. Siinä oli esitelty satoja höntsiä, leikkejä ja pelejä. Kannessa oli palloa potkivia lapsia. Selkeä pelikirja.

Minä ymmärrän pelikirjalla tuota ensimmäistä eli pelitaktiikkaa, -ryhmitystä ja -tapaa kuvaavaa kokoelmaa tekstiä ja kuvia. Sitten, kun puhutaan treenien harjoitteista, ei puhuta enää pelikirjasta. Vai?

[joks11]

Toivottavasti ei mistään. Antakaa lasten pelata.

Tähän lievä eri. En ole TaNoKe-kursseilla käynyt enkä ihan heti menekään, mutta taitoharjoittelu ja "luova pelaaminen" eivät kärsi mitenkään jos samalla treenataan jotain tiettyä pelitapaa ajatellen. Kohtuus kaikessa, tässäkin, tietenkin.

[joks11]

Selventäkääpä joku, mitä oikein tarkoitatte pelikirjalla. Yksi puhuu kirjatusta pelitaktiikasta, -ryhmityksestä ja -tavasta. Toinen tahtoo, että hollantilaisten juoniorivalmennuskirja suomennetaan. Kolmas puhuu junioreille teetettävistä harjoitteista. Tekeekö jalkapalloilijan kuva kannessa kirjasta pelikirjan? Minulla oli lapsena hyvä kirja. Siinä oli esitelty satoja höntsiä, leikkejä ja pelejä. Kannessa oli palloa potkivia lapsia. Selkeä pelikirja.

Minä ymmärrän pelikirjalla tuota ensimmäistä eli pelitaktiikkaa, -ryhmitystä ja -tapaa kuvaavaa kokoelmaa tekstiä ja kuvia. Sitten, kun puhutaan treenien harjoitteista, ei puhuta enää pelikirjasta. Vai?

Miksei puhuttaisi? Harjoituksissahan harjoitellaan sitä miten peleissä halutaan pelata.

[rukkanen]

Miksei puhuttaisi? Harjoituksissahan harjoitellaan sitä miten peleissä halutaan pelata.

Itsekin miellän pelikirjan niin, että se sisältää kaiken pelillisiin asioihin liittyvän teoreettisen tiedon – siis myös harjoitteet, joiden avulla tiettyyn pelilliseen toteutukseen pyritään. Mistään yksiin kansiin sidotusta opuksestahan ei välttämättä ole kyse, vaan tämä tieto voi olla hajallaan useissa eri lähteissä (oma muisti on myös tällainen lähde, ja varmaan joillakin jopa ainoana pelikirjan "tallennuspaikkana").

[Lenko]

Kysymykseen, miksi ei puhuttaisi, minusta pelikirja sanana kertoo nimenomaan joukkueen taktiikan, ryhmityksen ja pelitavan eikä enää ulotu harjoitteiden sisältöön. Minusta mikä tahansa hyvä kokonaisuus on rajattu, keskittyy aiheeseensa eikä lipsu sen ulkopuolelle.Treenit, millä tavoitteeseen pyritään, kerrotaan sitten harjoitussuunnitelmassa, kausisuunnitelmassa tai vastaavassa. Toki näillä on hyvässä joukkueessa selvä yhteys, mutta minä ajattelen, että kyseessä on kaksi eri asiaa.

Hmmm...vähän samaan tapaan kuin vaikka jalkaväen joukkueelle kuvataan taktiikka ja toimintatapa eri tilanteisiin. Ei siinäkään enää kerrota, miten kasarmilla harjoitellaan. Kirja keskittyy nimenomaan siihen, miten tilanteessa toimitaan, ei siihen, miten niitä tilanteita harjoitellaan.

Jos taas puhutaan jalkapallosta pelikirjapelinä, minä ymmärrän kysymyksen niin, että kuinka tarkkaan jalkapallossa on tarkoituksenmukaista määritellä ennalta esimerkiksi pelaajien liikkuminen kentällä kenttätapahtumien mukaan ja kuinka paljon jätetään pelaajien itsensä harkintaan. Koska pelaajia on enemmän, tilateet muodostuvat vapaammin ja monimuotoisemmin ja koska pelirytmi vähäisine katkoineen ja vaihtoineen on erilainen kuin vaikka jääkiekossa, ei jalkapallo välttämättä sovellu pelikirjapeliksi yhtä hyvin kuin vaikka jääkiekko. Tai niin minä sen ymmärrän ja niin minä otsikon ymmärsin.

Näkemyksiä on varmaan erilaisia enkä minä tiedä oikeaa vastausta. Sitähän minä kysyin, että mitä siihen pelikirjaan teidän mielestänne kuuluu.

edit: lisäsin kolmannen kappaleen

[Kaihlamo]

Mun maailmassa esim. ei nappulafutiksessa ole pelitapaa muutenkuin siinä muodossa, että on tietyt isot ja laveat raamiasiat olemassa mitä pelaajat toteuttavat pelissä. Mulla näitä asioita on tällä hetkellä yhteensä kolme (tai laskentatavasta riippuen 4):

1. Puolustaessa aina agressiivinen prässi niin peleissä kuin harjoituksissa.

Hyökätessä 2. pidetään pallo omalla joukkueella, 3. tehdään maaleja [ja 4. yhdistetään 2.- ja 3.-kohdat]

Kaikki muu on pelaajien omaa ajattelua ja reagointia vaihtuviin tilanteisiin. Itse haluan, että pelaajat on itsenäisesti ja avoimesti ajattelevia yksilöitä, jotka uskaltavat rohkeasti kentällä toteuttaa itseään. Pelaavat omilla vahvuuksilla ja tekevät oman persoonansa mukaisia ratkaisuja. Pelaajat ei siis ole valmentajan pelinappuloita tai robotteja, joiden toimintaa ja ennen kaikkea ajattelua rajoitetaan kentällä haluttuun "muottiin". Treeneissä sitten keskitytään lähinnä työkalujen antamiseen, jotta ylläolevia asioita pystytään pelaamisessa toteuttamaan.

[Jortsukka]

Mun maailmassa esim. ei nappulafutiksessa ole pelitapaa muutenkuin siinä muodossa, että on tietyt isot ja laveat raamiasiat olemassa mitä pelaajat toteuttavat pelissä. Mulla näitä asioita on tällä hetkellä yhteensä kolme (tai laskentatavasta riippuen 4):

1. Puolustaessa aina agressiivinen prässi niin peleissä kuin harjoituksissa.

Hyökätessä 2. pidetään pallo omalla joukkueella, 3. tehdään maaleja [ja 4. yhdistetään 2.- ja 3.-kohdat]

Kaikki muu on pelaajien omaa ajattelua ja reagointia vaihtuviin tilanteisiin. Itse haluan, että pelaajat on itsenäisesti ja avoimesti ajattelevia yksilöitä, jotka uskaltavat rohkeasti kentällä toteuttaa itseään. Pelaavat omilla vahvuuksilla ja tekevät oman persoonansa mukaisia ratkaisuja. Pelaajat ei siis ole valmentajan pelinappuloita tai robotteja, joiden toimintaa ja ennen kaikkea ajattelua rajoitetaan kentällä haluttuun "muottiin". Treeneissä sitten keskitytään lähinnä työkalujen antamiseen, jotta ylläolevia asioita pystytään pelaamisessa toteuttamaan.

Muuten täysin samaa mieltä, mutta itselläni on yksi "alaviite" vielä tuohon eli sellainen että yleisesti pelaajien etäisyydet ovat kentällä sellaiset että "kukaan ei olisi pelin ulkopuolella" ja "ei oltaisi pelikaverissa kiinni". Toki se ehkä jossain määrin on noita työkalujasi, mutta mielestäni ansaitsee oman kohdan. Koska tietyillä pelaajilla on hyvin herkästi tapana sortua jompaan kumpaan. Ok, peli voi mennä pölypalloksi, mutta tärkeintä olisi pystyä jo pienestä saakka olemaan aina osallisena(tietyt pelaajat ovat luonnostaan arkoja ja jättäyvät sivuun jos siihen ei kannusteta), mutta ei koskaan kaverin tiellä.

Noin muuten siis 5vs5 pelaaminen varsinkaan ei todellakaan kaipaa mitään pelikirjoja.

Lengon kanssa samaa mieltä sitten siitä, että kun aikanaan mennään pelikirjaan, niin pelikirja on mielestäni myös käsitteenä täysin selvästi keskittyen pelitapaan ja taktikkaan, ei harjoitteluun miten niitä harjoitellaan. Oma kansio(virtuaalinen tai paperinen) sitten harjoittelemisella.