6.5 Heart of Midlothian – St. Johnstone, Tynecastle Stadium - SPL
7.5 Hibernian – Dunfermline Athletic, Easter Road - SPL
9.5 GKS Katowice – Polonia Bytom, Stadium GKS Katowice – Ekstraklasa
10.5 SV Mattersburg – Rapid Wien, Pappelstadion – Bundesliga (Itävalta)
11.5 First Vienna – WAC/St. Andra, Stadion Hohe Warte – Bundesliga II (Itävalta)
12.5 Ujpest – Ferencvaros, Szusza Ferenc Stadion – NB1
13.5 FC 1. Lokomotive Leipzig – Dynamo Dresden II – Oberliga
Pahoittelen reissuraportin pituutta - vähän turhan siitä tuli. Jaksoinko lukea tekstiä itse läpi edes yhtä kertaa? En. Toivottavasti (tai miten sen ottaa) joku muu jaksaa. Katsoin kyllä kuvat!
Yritin erottaa eri matsit väliotsikoilla, jotta suvantovaiheiden ja turhien jaaritteluiden yli olisi helppo hyppiä. Matkakertomus painottuu muuten tosi yllättäen vahvasti jalkapallokulttuuriin ja sen etsimiseen – onhan minut ristitty lutuurilarppaavaksi salkkarikääpiöksi, joten titteli (kiitos straiter!) velvoittaa. Lutuurilarppaustarve on jälleen tyydytetty ainakin vähäksi aikaa.
Oli hauskaa.
Reitti ja kustannuksetSkotlannissa poikkeaminen on ollut mielessä koko kevään, sillä isäni asuu tätä nykyä Edinburghissa. Erityisen hyvä ajakohta matkalle tarjoutui toukokuun alkupuolella, jolloin kaupungin molemmat joukkueet (Hibernian ja Hearts) pelaisivat kotiottelunsa peräkkäisinä päivinä. Kun tähän oli vielä mahdollisuus yhdistää New Orderin keikka samassa kaupungissa samaan aikaan, houkutus lähteä matkaan kasvoi liki sietämättömäksi. Onneksi aina jalomielinen Ryanair tarjosi menolipun vaatimattomaan 14 euron (sisältäen verot ja muut maksut) kokonaishintaan.
Koska Iso-Britanniasta pääsee lentämällä edukkaasti vähän kaikkialle, päätin yhdistää samaan kiertueeseen vielä muutaman päivän futiskulttuurin perässä itäisessä Keski-Euroopassa. Karttoja ja otteluohjelmia selailemalla tielle osui tukku mukavia matseja: esimerkiksi Sleesian derby Katowicessa, paikallinen Budapestissa ja pari kiinnostavaa kamppailua Itävallassa. Ostin paluulennon Frankfurtin liepeiltä Hahnista maanantaiksi, jotta ehtisin poikkeamaan reissun loppupuolella kiimamatsissa Leipzigissa. Kaikkien lentojen yhteishinnaksi muodostui hieman runsas sata euroa, jonka kylkeen ostin vielä 170 euroa kustantaneen nuorison reilikortin (matkan selvästi suurin yksittäin kustannuserä). Hotelli-/hostelliöitä kertyi kaikkineen neljä. En laskenut pennilleen käyttämääni rahamäärää, mutta joka tapauksessa viikon reissun kokonaishinta oli mielestäni varsin siedettävä.
6.5 Heart of Midlothian – St. Johnstone, Tynecastle Stadium – SPL
Heart of Midlothian pelaa kotiottelunsa kunnioitettavan ikäisellä Tynecastle-stadionilla (rakennettu 1886) aivan keskustan kupeessa. Kaava on tuttu: ajoissa stadionille, lippu kouraan ja juomaan pre-match-pintit lähimpään pubiin. Aivan areenan kulmalla sijaitseekin mukava ja täyteen ahdettu Tynecastle Arms, josta pullotettu Magners jäillä irtoaa sopuhintaan.
Sisäänkäyntiportit ovat oikeasti ahtaat. Ei läskeille.
Tynecastle-stadionin pääkatsomo (rakennettu 1914) on tyylikkään vanhanaikainen. Ikä näkyy kuitenkin palveluissa ja mukavuusasioissa: puutolppien takaa osa kentästä jää pimentoon, jalkatilaa ei ole käytännössä ollenkaan, myyntikioskeja on vain yksi ja saniteettitilojen lattiaa peittää paksu sammalpeite. Vittuako pienistä: täältä on kiva katsoa peliä nimeltä jalkapallo. Modernia futista vastaan!
Ottelutunnelma on hillityn rauhallinen. Noin 30-päinen Hearts-kannattajakatsomo metelöi vastapäisen katsomon ylimmässä kulmassa, mutta muuten on hiljaista. Kauden viimeiseen otteluun on saapunut 12543 katsojaa, mikä on hieman joukkueen yleisökeskiarvoa pienempi lukema. Edinburghissa on kuitenkin päällä pieni futiskiima, sillä kaupungin joukkueet kohtaavat toisensa cupin loppuottelussa 19. toukokuuta (ottelu on nyt pelattu: Hearts voitti Hibsin rumin lukemin).
Itse peli ei anna hienouksia. Hearts ottaa luulot pois ylemmän loppusarjan viimeiseltä joukkueelta St. Johnstonelta heti ensimmäisellä puoliajalla, eikä vierasnippu pysty oikein missään vaiheessa vastaamaan isäntien vauhtiin. Matsin paras pelaaja on kotijäähyväisensä otteleva Ian Black, ja lopputuloksena on rutiininomainen 2-0-voitto Heartsille.
Pian matsin jälkeen suuntaan kohti historiaa Edinburghin Usher Hallia. Futisväenkin muinoin suosima New Order on palannut keikkalavoille muutamien vuosien hiljaiselon jälkeen – ilman jo Joy Division -ajoista tuttua Peter Hookia, mutta kuitenkin. Tuskaisen pitkän jonottamisen jälkeen olen saanut rotsin narikkaan, muovituopillisen lämmintä Heinekenia kouraan ja itseni hyviin asemiin lavalta katsottuna vasemmalle puolelle. Usher Hall on keikkapaikkana näyttävä, ja New Orderin paluuperformanssi tuntuukin vetäneen tuvan likipitäen täyteen.
Keikan alku on kehno: surkean mössöiset soundit, veltto esiintyminen ja laulajan soiton sekaan hukkuva ääni eivät todellakaan vakuuta. Onneksi kyse on vain alun jähmeydestä, sillä New Order parantaa rivakan tasaisesti. Keikan jälkimmäinen puolisko onkin sitten todellista tykitystä, ja erityisesti klassikkobiisit Blue Monday, Temptation ja True Faith herättävät yleisön maltillisimmissakin pukumiehissä selkeästi havaittavaa kiimaa. Edes encorena vedetyt hieman laimeat Joy Division -kiskaisut eivät onnistu latistamaan tunnelmaa. Ehdottomasti hyvä keikka & kokemus.
7.5 Hibernian – Dunfermline Athletic, Easter Road - SPLSeuraava päivä kuluu maleksiessa pitkin Edinburghin katuja. Käyn tsekkaamassa Roseburn-pubin kaupungin läntisessä lähiössä, sillä kuppilaa on joskus mainostettu Hibsin kovan linjan kannattajien kokoontumispaikaksi. Matsipäivänä kolmelta on hiljaista, mutta muuten Roseburn on oikein mukava kyläpubi ilman keskustan mestojen turistihälinää ja ylihinnoiteltuja tuoppeja. Paikka vaikuttaa varsin kanta-asiakasvetoiselta, ja tuntematon ulkomaalaisnuorukainen saakin osakseen epäileviä katseita.
Liput on hankittu etukäteen, joten tällä kertaa ei tarvitse kiirehtiä lippuluukulle. Illan aloittelupaikaksi valikoituu Easter Roadilla sijaitseva Middleton, joka on nettitietojen mukaan myös vieraskannattajien suosiossa. Baari on täyteen ahdettu jo pari tuntia ennen aloitusvihellystä. Keskellä pubia kulkee näkymätön viiva, jonka toisella ovat puolella alkoholijuomiaan litkivät vieraskannattajat. Dunderfmlinelaisille on varattu oma ovi, jonka ulkopuolella vahtii pari konstaapelia.
Easter Roadin illassa kohtaavat kaksi liigan alemman loppusarjan viimeistä joukkuetta (Hibs & Dunderfmline Athletic), joista toinen on tuomittu putoamaan toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Kotijoukkueelle sarjapaikan uusimiseen riittää piste - Dunderfmlinen pitäisi voittaa tänään, eikä sekään vielä välttämättä riitä. Tunnelma on korkealla: Hibernianin Sect 43 (yksi Iso-Britannian harvoja eurooppalaistyylisiä kannattajaporukoita) meuhkaa piippuhyllyn kupeessa kiitettävällä volyymilla. Matka Skotlannin entisestä pääkaupungista Dunfermlinestä Edinburghiin on vain noin neljäkymmentä kilometriä, joten äänekkäitä vieraskannattajiakin on saapunut paikalle satamäärin.
Vieraskatsomo hiljenee kuitenkin nopeasti Hibernianin iskiessä taululle kolme osumaa viidessätoista minuutissa. Runsaslukuisen kotiyleisön valtaa helpotus - epätietoisuus on päättynyt ja 1875 perustettu perinneseura tulee säilymään pääsarjassa. Dunfermlinen kannattajat turhautuminen omiensa surkeaan neppailuun kiteytyy janarissa, joka viskaa katsomoon lentäneen pallon vähän liian kovaotteisesti takaisin kentälle ja joutuu talutetuksi ulos stadionilta järjestysmiesten kovakouraisessa otteessa.
Täydellistä nöyryytystä ei kuitenkaan nähdä, sillä Hibs lyö käsijarrun päälle 3-0-tilanteessa. Ottelun viimeinen 75-minuuttinen on tylsää varmistelufutista, jossa kotijoukkue kontrolloi ja vieraat yrittävät pysyä kintereillä. Lopputulokseksi jää maltillinen 4-0. Kotijoukkueen kannattajat palkitsevat joukkueensa esityksen viiden minuutin standing ovationilla (anteeksi, en keksinyt/jaksanut keksiä käännöstä). Loppuvihellyksen jälkeen kotiyleisö hoilaa vielä hymniä pelaajien kiertäessä kiittämässä katsojia. Myös vieraspuolella tapahtuu: ilmeisesti Lahdessa opintomatkalla käyneet dunfermlinelaiset vetävät
junaa tyhjässä katsomossa.
Tiedänpä tämänkin. Sivuhuomio: Mahalissa on ylivoimaisesti Edinburghin parhaat kebabit.
Seuraavana iltana suunta osoittaa kohti Lontoon Lutonin lentokenttää, josta matka jatkuu aamulla Puolan Katowiceen. Koska lentokentällä nukkuminen on aina yhtä riemukasta, tämäkin yö kuluu kevyesti romanialaisen lentoyhtiön matkatavaratelineen takana nuokkuen. Toimii, mutta kolealle kivilattialle varauksetonta sentteriä.
9.5 GKS Katowice - Polonia Bytom
Katowicessa on kuuma, lämmin, todellinen seksihelle. Käyn heittämässä tavarat hotellille (aina yhtä viehättävä neuvostobunkkeri Hotel Katowice, toimi tukikohtanani myös edellisellä reissulla) ja suuntaan rautatieasemalle ostamaan reilikortin. Yksikään todennäköisesti jo Neuvostoliiton aikoina tikettikojuissaan istuneista tädeistä ei osaa englantia, mutta käsien heiluttelun ja muutamien epätoivoisten yritysten jälkeen saan tehtyä ostokseni. Puolalaishinnoilla korttia ei tarvitse, mutta esimerkiksi Saksassa yksittäinen junamatka kostautuu usein yllättävän hintavaksi.
Puolan toiseksi korkeimmalla sarjatasolle pelaavan GKS Katowicen stadion sijaitsee noin kymmenen minuutin raitiotiematkan päässä kaupungin keskustasta. Pari tuntia ennen ottelun alkua lippuluukulla on hiljaista, joten saan ostaa noin viiden euron hintaisen piletin pääkatsomoon ilman häsellystä passin ja rahojen kanssa. Kaduillakaan ei näy ketään tai mitään, ja lähin kuppilakin löytyy vasta päämäärättömän harhailun seurauksena. Puolen tunnin sisällä kadut täyttyvät keltapaitaisista kotijoukkueen kannattajista, joista useimmat jäävät pussikaljoittelemaan lähikaduille. Jään itse litkimään kylmää oluttani aurinkovarjon alle läheiselle terassille, josta on hyvä seurata väen valumista kohti stadionia. Hämmentävänä yksityiskohtana kaikki lähialueen kaupat on suljettu niin, että ostokset pitää tehdä huutamalla pienestä luukusta oven takaa.
Matkaileminen opettaa. Nyt tiedän, että puolalaisista mellakkapoliiseista ei kannata ihan välttämättä ottaa valokuvia edes pokkarikameralla. Tällä kertaa seurauksena oli joutua kahden kytän kovakouraisesti ohjaamana reippaalle keskustelutuokiolle poliisimaijaan, josta pääsin pois vasta todistettuani jokaiselle poliisille erikseen olevani ulkomaalainen näyttämällä passiani. Puolalaiselta olisi luultavasti jäänyt matsi näkemättä.
Bukowa-stadionissa on viehättävää neuvostocharmia. Ruostetta on joka paikassa ja vähän kaikki repsottaa, mutta sympaattinen se silti on. Stadion kuvaa hyvin sen isäntääkin - sympaattinen mutta vähän rempallaan. GKS Katowice muistetaan erityisesti Rovaniemellä porukkana, jonka RoPS pudotti 80-luvulla UEFA Cupista. Nyt kasariajan puolalainen suurseura (kolme mestaruutta!) on jämähtänyt toiseksi korkeimmalle sarjatasolle. Sen syöksyskierre alkoi alueelle tyypillisen kaivosteollisuuden kriisistä ja johti lopulta neljänneksi korkeimmalle sarjatasolle pudottamiseen 2000-luvun puolivälissä. GKS Katowice on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa ykkösdivarissa, mutta tie ylöspäin on tukossa - krooninen rahapula estää toistaiseksi kapuamisen Ekstraklasaan.
Illan vastustaja Polonia Bytom on kotoisin naapurikaupungista, joten kyseessä yksi Sleesian monista paikallisotteluista. Ihmisissä tai oikein missään muussakaan on vaikea huomata mitään spesiaalia derbytunnelmaa, ja yleisömääräkään (2200) noudattelee katowicelaisseuran kauden keskiarvoa. Bukowalla ei nähdä myöskään vieraskannattajia, sillä stadionin huonokuntoisen päätykatsomon purkamisen takia vieraille ei olemassa minkäänlaista sijoituspaikkaa. Lähtökohdat paikallisotteluun ovat siis lutuurimielessä varsin kehnot.
Kentällä nähdään yritteliäs mutta äärimmäisen huonotasoinen jalkapallo-ottelu. Vaikka Polonia Bytom pelasi vielä viime vuonna Puolan pääsarjaa Ekstraklasaa, liki täysin uusiutunut joukkue ei todellakaan vaikuta pääsarjatason nipulta. GKS Katowice vääntää helteessä lopulta 2-0-voiton, joka pelastaa sen putoamiselta. Polonia Bytomin kohtalo on kurjempi: joukkue jää putoamisviivan alapuolelle. Tällä hetkellä ykkösliigaa on pelaamatta yksi kierros, mutta Polonia Bytomin putoaminen on jo varmistunut. GKS Katowice tulee säilymään sarjassa muutaman pisteen marginaalilla.
Kuvassa vaatimattomalta näyttävä kannattajaporukka on desibelitasoltaan maailmanluokkaa. Bandikset ovat jääneet kotiin (protesti?), mutta tsäntit irtoavat silti terävästi. Erityisesti mieltäni lämmittää tunnustuksen antaminen kahdelle GKS Katowicen kannattajien ystävyysseuralle Banik Ostravalle ja Gornik Zabrzelle. 90-luvulta jatkunut liitto ostravalaisten kanssa on yksi puolalais-tsekkiläisen jalkapallon lujimpia. Ystävyyssuhde naapurikaupunki Zabrzen ylpeyteen Gornikiin on tuoreempi ja perustuu lähinnä yhteiseen viholliseen Ruch Chorzowiin (joka sekin on yksi monista kaupungeista Sleesian teollisuusryppäässä). Noin 10-vuotias isänsä kanssa kulkenut pikkupoika kantoi ylpeästi hupparia, jonka selässä luki teksti "Gornik Zabrze & GKS Katowice - United hooligans against Ruch Chorzow". Teksti kertoo täsmällisesti, mistä tässä liitossa on kyse.
10.5 SV Mattersburg - Rapid WienWiener Neustadt on kiva kaupunki pitää tauko noin viiden tunnin junamatkalla kohti Mattersburgia. Aurinko paistaa, ihmiset ovat iloisia ja terassit täynnä väkeä - mikäpä sen parempaa.
Aivan Unkarin rajan tuntumassa sijaitseva Mattersburg on säälittävä noin 7000 asukkaan pikkukylä. Sen rautatieasema on pieni ja keskusta vielä olemattomampi. Ensimmäinen löytämäni baari on täynnä Rapid Wienin kannattajia, vaikka ottelun alkuun on ainakin kolme tuntia. Wieniläiset kostautuvat kerrassaan mukavaksi porukaksi, ja humalatila puoli tuntia ennen ottelun alkua on kiitettävän kova. Harmittavasti vieraskannattajapääty on loppuunmyyty. Rapidilaiset ovat kuitenkin miehittäneet myös pääkatsomon - ottelun 7200 katsojasta ainakin yli puolet tunnustaa vierasjoukkueen värejä.
Ottelu on parilla sanalla kuvaillen tylsää pallottelua. Rapid tekee maalin ensimmäisen puoliajan alussa ja oikeastaan mitään muuta ei tapahdukaan. Lopputulokseksi jää 0-1, ja Rapid ottaa samalla vahvan kiinnityksen Bundesliigan toiseen europaikkaan.
Katsomomeno korvaa kuitenkin paljon - näyttävä wieniläisryhmä pitää 90 minuuttia loistavaa meteliä. Muutama vieraskannattaja intoutuu soihduttamaan metsän laidassa stadionin ulkopuolella. Mattersburgin kannattajaryhmä on noin 20-päinen ja koostuu lähinnä hassuhatuista & pikkupojista. No, pienelle kylälle ei voikaan asettaa isoja lutuuriodotuksia.
Matsin jälkeen otan viimeisen junan Unkarin Soproniin (noin 15 minuutin matka), sillä Mattersburgissa ei ole yöpaikkoja. Rautatieaseman löytäminen ja yleinen navigointi tuottaa hieman vaikeuksia, mutta onnistun lopulta selviämään hotellille.
11.5 First Vienna - WAC / St. Andrä
Kelailen aamukrapulassa seuraavaa siirtoani. Päädyn lopulta Sopronissa nautitun erinomaisen pihviaterian ja tasoittavien juomien jälkeen junailemaan itseni Wieniin, jossa toiseksi korkeimmalla sarjatasolle pelaava First Vienna pelaa kauden viimeisen kotiottelunsa.
Lähikaduilla ja -terasseilla pyörii jo pari tuntia ennen ottelua Wienin vanhimman seuran (kuten nokkelimmat ehkä päättelivätkin sen nimen perusteella) väreihin pukeutunutta väkeä. Ostan edukkaan lipun (paikan saa valita itse) ja rynnistän sisään stadionin porteista. Vieraskannattajat soljuvat sisään muun joukon jatkona.
First Vienna on perinteikäs ja ennen kaikkea äärimmäisen sympaattinen seura. Se on Wienin vasemmistolaisin vaihtoehto, mistä kielii seuran väreissä tehdyt Antifa Döbling -tarrat ja sharp-skineiltä näyttävien janareiden runsas lukumäärä. Myös joukkueen kotiareena Stadion Hohe Warte edustaa perinteisen sympaattista linjaa. Kiinteitä katsomoita on vain yksi - muin osin stadion koostuu ruohikkokatsomoista. Mikäpä sen mukavampaa kuin siemailla edukasta olutta makoillen lämpimän kesäilman helliessä käsivarsia. Pääkatsomon takana möllöttää suurkaupungin pilvenpiirtäjäsilhuetti kuin muistuttaakseen siitä, että ajat muuttuvat ja Hohe Warte -stadionin kaltaisten symppisareenoiden aika on ohi (okei, oli aika heikko).
Yllätyksekseni kotijoukkueella on kohtalaisen iso kannattajapääty, joka pitää jopa melko hyvää ääntä. Osa tsänteistä on First Viennan juuria kunnioittaen englanniksi, ja lauluja säestää kieltämättä personaallinen säkkipilli.
Futiselämyksen kruunaa viihdyttävä ja tapahtumarikas ottelu. Ensimmäinen puoliaika sujuu tasaisissa tunnelmissa, vaikka WAC onkin aavistuksen edellä First Viennaa. Toisella puoliajalla WAC/St. Andrä lisää höyryä masiinaan ja menee johtoon numeroin 1-2. Lopullisesti vierasvoiton sinetöi espanjalaiskeskikenttä Jacobo, joka täräyttää
upean osuman kotimaalivahti Thomas Daun taakse.
Kun 90 minuuttia on pelikellossa, mökä WACin kannattajien joukossa lisääntyy. Päätösvihellyksen jälkeen innokkaimmat ryntäävät katsomosta kentälle. Viidessä minuutissa nurmella on koko vieraskatsojien joukko. Joukkue on ilmeisesti varmistanut pari kierrosta ennen sarjan loppumista nousun Bundesliigaan. Oivalluettani tämän päätän itsekin juosta kentälle. Aidan ylittäminen viinimuki kourassa (viiniä futismatsissa hintaan 3€/0,25l + 0.25 lantrinkia - oli pakko kokeilla!) ei ole ihan helppoa, mutta onnistun taiteilemaan itseni muun joukon jatkoksi kentälle.
Kannattajien ylimmillään olevaa riemua on aina mukava katsoa. Pahvilaatikosta löytyy olutta, väki hyppii ja kuohujuomat roiskuvat. Pyydän jotakin janaria ottamaan yhteiskuvan itsestäni ja satunnaisesta pelaajasta, mutta tätä taideteosta en kuitenkaan kehtaa julkaista tämän raportin yhteydessä. Aikani pompittuani siirryn stadionilla olevalle olutalueelle, jossa on satamäärin ihmisiä. Jos juomat olisi hinnoiteltu inhimillisesti, ihmiset saattaisivat viipyä areenalla pidempään - tämä opiksi suomalaisillekin seurajohtajille. Hauskaa on ja eri puolille Eurooppa tulee taas solmittua uusia tuttavuuksia. Jutusteltua tulee niin Rapidia kuin Austriaakin kannattavien First Vienna -symppaajien kanssa.
12.5 Ujpest - FerencvarosKello kilistää herätyksen merkiksi heti aamuseitsemältä, ja yöunet jäävät muutaman tunnin mittaisiksi. Surkealle aamupalalle marssiessani huomaan olevani edelleen selvästi humaltunut.
Matka Budapestiin menee nukkuessa, eikä olo Unkarin puolella ole enää erityisen kaksinen. Käyn heittämässä repun säilytykseen rautatieasemalle, kurvaan Burger Kingiin ja otan metron kohti Ujpestin stadionia. Yksi reissun päämatseista - Budapestin paikallinen - on edessä tänään. Lievä alakuloisuus muuttuu stadionille kuljettavassa linjurissa nautittujen virvokkeiden myötä iloiseksi matsitunnelmaksi.
Tapaan stadionin ulkopuolella pari ulkomaalaista grounhopperia, jotka kertovat muistavansa meikäläisen marraskuun Belgradin derbystä. Melkoista. Pian seuraan liittyy toinen ennakolta tuntematon (ja sitä sinivihreää ex-joukkuetta kannattava) tamperelaislähtöinen foorumisti. Mukava janari, kiitokset näin jälkikäteen matsiseurasta siihen suuntaan mikäli satut lukemaan tätä.
Kotikutoisen baarin terassilla nautittujen olusten jälkeen siirrymme kohti stadionia. Pienen harhailun jälkeen oikea portti löytyy, ja vaatimattomasti neljän turvatarkastuksen jälkeen olemme sisällä areenalla. Paikat toisella pitkällä sivulla (lippu luukulta jotakuinkin viisi euroa, muistaakseni) saa valita vapaasti. Lippuja myydään ilmeisesti enemmän kuin katsomossa on istuimia - yläkaiteella norkoilee sadoittain väkeä, eikä tyhjiä penkkejä ole käytännössä olelnkaan
Budapestin derby on ehdottomasti Unkarin futiskartan isoin matsi. Tämä kausi on mennyt molemmilta joukkueilta surkeasti, mutta siitä huolimatta Szusza Ferenc -stadionille on saapunut joukkueiden normaaleihin yleisömäärän verrattuna iso väkijoukko (10000 katsojaa ja oletettavasti loppuunmyyty stadion). Molempien porukoiden kannattajat tifoilevat - joskin Ujpestin kannattajien koreo on melko vaatimaton.
Ottelun tunnelma on hyvä, mutta jää selvästi kakkoseksi esimerkiksi Belgradin derbyyn verrattuna. Ujpestilaiset polttavat vieraskannattajilta kähvellettyjä riepuja, ja soihduttelua nähdään katsomon molemmissa päissä.
Iltapäivän auringonpaisteessa sitä kaipaisi kovasti jotakin juotavaa. Ujpestin stadionilla tämä toive on vaikeasti toteutettavissa. Yritän karata kioskille jo 40. minuutin kohdalla, mutta jonon etenemistahti ei vakuuta - kahdessakymmenessä minuutissa pääsen noin kolme metriä eteenpäin ja lopulta luovutan. Katsomon puolella on toinen myyntipiste, josta toisen janarin tuoma olut irtoaa käteen noin 70. minuutilla vajaan puolen tunnin jonottamisen jälkeen. Paskaa.
Violettia väriä tunnustavien pettymykseksi Ferencvaros karkaa heti parinkymmenen peliminuutin jälkeen 0-1-johtoon Tamas Gruzin puskumaalilla. Tämän jälkeen pelin tempo hidastuu, eikä paikallisvääntö näytä kasvavan kunnon kamppailuksi. Noin kymmenen minuuttia ennen peliajan päättymistä Ujpestille vihelletään kuitenkin hyvin kyseenalainen rangaistuspotku. Kotijoukkueen hyökkääjä lähinnä hyökkää Ferencvarosin maalin tehneen Gruzin kimppuun, mutta tuomarin kantti pettää ja pallo viedään pilkulle. Serbialainen Dusan Vasiljevic täräyttää tilanteen tasoihin, ja toisen puoliajan aikana vaisuksi laskenut tunnelma kohoaa kattoon. Viimeisen kymmenminuuttisen aikana laulu raikaa, soihdut palavat ja katkiskatsomon väki seisoo. Tasapeli tyydyttää Ujpestin kannattajat täydellisesti.
Matsin jälkeen siirryn muun väkijoukon mukana lähipubin kautta bussipysäkille. Huomaan pian, että matsipäivän julkinen liikenne ei vastaa täysin sen käyttäjämäärien vaatimuksia. Pysäkille rämistelee yksi bussi noin kerran vartissa, mutta kyytiin haluavia olisi viisinkertainen määrä onnikan kapasiteettiin nähden. Unkarilaiset pilleribodarit yrittävät ahtaa toisiaan sisään täyteen ahdettuun bussiin japanilaistyylisellä työntötekniikalla, mikä toki tuottaakin jossain määrin tulosta. Pienenä janarina onnistun ahtautumaan sisään toiseen pysäkille päristelevään linjuriin.
Poliiseja on stadionia lähimpänä olevan metroaseman ympärillä kymmenittäin. Tämänkertainen Budapestin derby sujuukin ilman merkittäviä myllyjä tai häiriöitä - luen tosin jälkikäteen netistä, että vieraskannattajat olivat onnistuneet kaatamaan stadionin porteilla aidan ja päässeet sisään suunniteltua isompana laumana. Kannattajien erotteluu onnistuu, ja näen ensimmäisen Ferencvaros-fanin vasta kaupungin rautatieasemalla.
Asemalla huomaan myös kadottaneeni matkatavarasäilytyksen avaimen. En suosittele. Soitan luukun seinustalla lukevaan palvelunumeroon, jossa vastaava janari ei puhu sanaakaan englantia. Seuraavaksi yritän aseman infopistettä, jossa harvinaisen tympääntynyt akka kertoo luukun avaamisen yleisavaimella onnistuvan aikasintaan 20.15. Yöjuna olisi lähdössä 20.05. Akka: mene seuraavalla.
Menen odottelemaan infopisteelle varttia vaille kahdeksan, ja noin tasalta paikalle rynnistääkin nuori janari yleisavaimen kanssa. Ystävällinen tyyppi huitoo minua tulemaan mukaansa, jotta ehtisin vielä seuraavaan junaan. Avausoperaatio käy parissa minuutissa. Palkitsen miehen ystävällisestä palvelusta unkarilaisittain suurella tipillä ja rynnistän junaan. Ylimääräistä aikaa jää kaksi minuuttia.
13.5 FC 1. Lokomotive Leipzig – Dynamo Dresden II – OberligaYöjunan istumaosaston penkillä nukkuminen ei ole ykkösluokan mukavuuselämys, mutta tällä kertaa matka taittuu nopeasti ja jopa vähän torkkuen. Juna saapuu Dresdenin rautatieasemalle aamukuudelta, jossa havainnoin
t-paita päällä ikävät uutiset: kolmenkymmenen asteen helle on vaihtunut noin viiden asteen kirpeään aamuilmaan.
Aamu kuluu asemalla hengaillen ja sekä fyysistä että henkistä kohmeloa sulatellen. Edessä on reissun viimeinen ottelu, Saksan viidennneksi korkeimman sarjatason DDR-ajoilta perua oleva naapurikaupunkien kuuma vääntö. Yllätyksekseni samassa kaupungissa vaikuttaa sattumalta pari muuta foorumistia, jotka tulevat sivullekirjoittanutta vastaan asemalle.
Lokomotive Leipzig - entinen Itä-Saksan pääsarjan kestomenestyjä ja eurocupien vakiovieras - vajosi alasarjoihin pian Saksojen yhdistymisen jälkeen ja meni lopullisesti konkurssiin vuonna 2004. Leipzigissakin intohimoiset kannattajat puhalsivat seuran takaisin henkiin. Se aloitti saksalaisfutiksen yhdenneltätoista sarjaportaalta Kreisklassesta ja on vuosi vuodelta kohonnut takaisin kohti futispyramidin huippua (tänä vuonna Lokomotive kipusi jälleen yhden askeleen ylemmäs neljänneksi korkeimmalle tasolle - tämä ei tosin ollut vielä tässä ottelussa varmaa). Ottelun alussa Lokomotivin kannattajat tekevät kunniaa kauden 1986-1987 pelaajille, jotka johdattivat leipzigilaisjoukkueen silloisen Cup-voittajien cupin finaaliin Ajaxia vastaan. Vaikka Lokomotive Leipzig hävisikin ottelun numeroin 0-1, kyseessä on silti seuran historian suurin yksittäinen menestystarina.
Seuran pahin vihollinen on läpi historian ollut toinen Saksin suuri Dynamo Dresden. Joukkueet ovat kuitenkin kohdanneet viime vuosina vain satunnaisesti ja yleensä nämä kamppailut ovat päättyneet kannattajien yhteenottoihin. Osaksi tästä syystä tämän vuoden ottelu pelattiin sieluttomalla Red Bull Arenalla - turvatoimet on helpompi järjestää suurstadionilla kuin Lokomotivin omalla Bruno-Plache-stadionilla.
Seuraamme kovimman näköisiä jätkiä ja ostamme piletit pääkatsomoon. Seurueeseen kuuluu yksi intohimoinen Chemie Leipzigin kannattaja, mitä ei luonnollisesti kannata toitottaa kovin suureen ääneen näissä piireissä.
Noin vartti ennen ottelun alkua katsomossa on mennä hulinaksi. Noin sadan dynkkykannattajan joukko repii katsomoiden välille asetetun peiton irti ja ryntää kohti Lokomotivin faniblokkia. Matka päättyy kuitenkin aidalle, jonka ylittämisessä naapurikaupungin pojilla on vaikeuksia. Noin samoilla sekunneilla paikalle rynnistää piilosta useampia kymmenia mellakkapoliiseja, jotka erottavat keskusteluetäisyydelle päässeet kannastajat toisistaan.
Sekä Lokomotize Leipzigin että Dynamo Dresdenin kannattajat vaikuttavat poliittisen kentän äärioikealla laidalla. Tämä on helppo huomata kotijoukkueen kannattajien tyylistä: joka puolella viipottaa klanipäätä, ja vaatetuksessa suosittuja merkkejä ovat esimerkiksi Thor Steinar, Lonsdale ja Everlast. Brutal Fans -banderollin katsomoonsa ripustaneet dresdiläisetkään eivät näytä tulleen Leipzigiin pelkästään jalkapallon seuraamisen ilosta - joka janarilla on päällään mustaa ja useimmat ovat peittäneet kasvonsa joko aurinkolaseilla tai huivilla. Lauluja ei kuulla kummaltakaan kannattajaporukalta.
Loppumatsi sujuu kuitenkin vahvan poliisivalvonnan alaisuudessa rauhallisesti yksittäisiä raketteja, bandiksien polttelemista ja molemminpuolista vittuilua lukuun ottamatta.
Pelin taso liikkuu jossain noin Suomen Kakkosen kulmilla. Toisaalta iso stadion hämää, ja peli saattaa näyttää ajoittain tasoaan huonommalta. Koska en muista ottelutapahtumia enää erityisen tarkasti, jätän ne tässä sen tarkemmin selostamatta. Matsi päättyy kuitenkin numeroihin 2-1 Leipzigin saaden nousukamppailun kannalta elintärkeät kolme pistettä.
Rautatieaseman ovilla päivystää kyttärivistö, joka valikoi asemalle sisään päästettävät henkilöt. Liikenne on jumissa & poikki myös aseman sisällä. Seuraan omaa junaa odotellessani Dynamon kannattajien saapumista asemalle, mikä sekään ei suju ongelmitta. Yhtäkkiä ilmassa on pippurikaasua ja koirat/poliisit haukkuvat. Tilanne on ohi muutamissa kymmenissä sekunneissa. Hämärän peittoon jää, mitä oikeastaan tapahtui. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin vieraskannattajien ja poliisien keskinäinen välienselvittely.
Luen jälkikäteen netistä, että ennen ottelua leipzigilaiset olivat tehneet voihappoiskun Dynamo Dresdenin kannattajien junaan päivällä. Lisäksi noin sata kotijoukkueen kannattajaa oli yrittänyt hyökätä dresdeniläisfanien bussin kimppuun ottelun jälkeen. Kovaa touhua.
Poistun saman illan aikana Frankfurtiin. Viimeinen ilta menee istuskelessa ainoalta säädylliseltä näyttävässä baarissa rautatieaseman lähistöllä. 20 euron hintainen hotellihuone antaa aavistuksen siitä, millaista olisi asua vankisellissä.
Lopuksi palaan Tampereelle. Sen pituinen se.
