Sisukkuudesta suomalaisia on kehuttu, mutta missä on se todellinen loppuun asti tsemppaamisen kulttuuri, joka näiden otteluiden kääntämisessä vaadittaisiin? Sellaista kulttuuria on mielestäni aika vaikea luoda, mikäli ammatti-identiteetti ja ammattiylpeys puuttuvat.
Nyt olet suurien viisauksien jäljillä. Itse olen kiinnittänyt vuosien varrella monta kertaa huomiota pelaajien lausuntoihin, joiden mukaan Suomessa ei touhuta tosissaan. Viimeksihän asiasta on maininnut puoliksi suomalainen Alexander Ring. Samasta asiasta minulle kirjaimellisesti itki etelä-afrikkalainen ystäväni, joka on yleisurheilupuolen ammattivalkku. Hän vertasi usein suomalaisten juoksijoiden asennetta aikanaan valmentamiinsa etelä-afrikkalaisiin, ja totesi suomalaisten olevan täysiä paskahousuja eli asenteettomia pullamössöpoikia. Erityisen oidoksi asian teki se, että hän oli valmentanut afrikkalaisia juoksijoita silloin, kun heillä ei saarron vuoksi ollut edes teoreettisia mahdollisuuksia päästä urheilulla kansainvälisiksi ammattilaisiksi. Jokainen suomalainen taas tietää, että tekemällä edes pienen osan siitä mitä Lasse Viren teki 70-luvulla, on leipä taattu.
Itse olen antanut itseni uskoa, että futiksen puolella asenneongelma ei ole läheskään yhtä paha kuin yleisurheilussa. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että monilla yleisurheilijoilla on dopingongelman takia uskonpuute tekemisissään. Toisaalta futiksessa vaikuttaa negatiivisesti se, että harrastajamäärien pienuuden vuoksi kilpailu ei ole kaksitakaan. Kansainvälisesti katsottuna melkoisen keskinkertainenkin kaveri saa pelata melkoisen kauan pelkkien lahjojensa varassa jenginsä tähtenä.
