... rakastaa tai [paikallisena] olla ylpeä Saksasta. Taatusti useampi palstalaisista osaisi näistä asioista
Campinosta ja kollegoistaan poiketen laatia listankin, vaan se ei tässä otsikossa ole aiheena tai tarkoituksena. Tämä otsikko on pyhitetty Saksan jalkapallomaajoukkueelle ja sille faktalle, ettei paria hassua spesiaalitapausta lukuun ottamatta tästä nykyisestä[kään] nipusta löydy yhtään mitään sympattavaa tai edes siedettävää asiaa tai miestä. Ei kai kukaan tosissaan tykkää badenilaisesta, schwaabilaisia ja ihovoiteita sekä harvinaisen hölmöä murrettaan rakastavasta kaulaliinapellestä? Tai politikoivasta, kaikissa käänteissä puukkoa selkään työntävästä, saavutuksiinsa nähden katteettoman arrogantista ja Fritz Walterin, Uwe Seelerin sekä kumppaneiden aikanaan kantamaa kapteeninnauhaa häpäisevästä baijerilaispygmistä? Kannattaako tätä kysymystä edes esittää lähes parimetrisestä buerilaistissiposkesta, äitinsä kanssa etelään menestymään - kakkossijoja ja finaalitappioita keräämään - lähteneestä, kaikki arvonsa sekä itsekunnioituksensa edeltävänä kesänä roskakoriin heivanneesta maalivahtimarakatista? Pystyykö kukaan näkemään positiivisia asioita Bastian Schweinsteigerissa harakanpesää 'kampauksenaan' kantavassa Mario Gomezissa?
Vaikealta tuntuu uskoa tällaiseen.
Tämä otsikko on nyt vapaata aluetta esittää omat syynsä Saksan [nykyisen] jalkapallomaajoukkueen hylkimiselle sekä tätä kohtaan elätellyille antipatioille. Tässä otsikossa toivomme myös Saksan kompuroivan vuosituhannen alun tapaan lohkovaiheesta asti tai eteenpäin päästessään häviävän viimeistään Kiovassa heinäkuun alussa, vastuksesta huolimatta. Englanti, Italia, Hollanti, Espanja, Ranska... mikä tahansa näistä tai kymmenestä muusta osallistuvasta porukasta on Joachim Löwiä, Oliver Bierhoffia ja näiden alaisia mieluisampi vaihtoehto nostamaan Coupe Henri-Delaunay'ta ilmaan nyt käynnissä olevien karkeloiden päättyessä.
Haluatko Sinä nähdä hänen ja kaltaistensa juhlivan tänä kesänä?Aloitetaan yhdestä tällaista tavallista Saksan valtion sekä kansan ystävää valtavasti häiritsevästä ilmiöstä: saksalaisesta arvokisatuulipukukansasta. Palstalla on tavattu haukkua, aiheestakin, Suomessa keväisin päänsä pensaikosta tai vähemmän miellyttävistä paikoista nostavaa kiekkokansaa, vaikka tämä on hyvin kesyä kamaa saksalaisiin nähden. Maaseutukylissään tai suurkaupunkien hipsteriluolissaan yksitoista kuukautta palloa pakoillen - tai kulloinkin menestyvää saksalaisseuraa tekstitelevision tulospalvelun kautta kannustaen - elävät valitettavat ihmiskohtalot ovat taas kaivautuneet esiin ja täyttävät valtakunnan kadut sekä torit. Punaista, mustaa sekä keltaista yhdistävät hassuhatut, lakanat, kasvomaalit sekä kaikki muut tuikitärkeät tavarat on kaivettu esiin ja laitettu kaikki yhtäaikaisesti päälle. Hanaviini tai
Radlerit on korkattu, humala on nousussa ja herkkulista bratwurstin tuoksua häiritsee ilmassa vahvasti haiseva hapankaalin luontaantyöntävä käry. No, kyllä tästä ainakin yleensä hengissä selviää... aina siihen asti, kunnes nämä ihmiset alkavat soittamaan ja hoilaamaan uusia, kahden vuoden välein ilmestyviä suosikkikappaleitaan.
Kanssaihmistensä mielenterveydestä huolestuneet
11FREUNDEn skribentit uhrautuivat ymmärtämättömästä syystä ja kävivät läpi sekä analysoivat tämän kesän saldoa. Taattua hittimateriaalia edustavat
"J.Lö schenk' uns den Titel",
"All you need is Löw" tai kahden esiteinin sanoittama sekä laulama
"Wir stürmen bergauf" saavat kysymään, löytyykö maailmasta enää minkäänlaista oikeutusta Euroopan mestaruuden osumiselle tällaisten ihmisten juhlittavaksi? Kaikista karmaisevimmasta musiikillisesta rikoksesta vastaa kuitenkin
DJ Uwe Dienes. Keski-ikäisen tusinamuusikon ylle lankeaa kuninkaansininen fatwa Schalken seurahymnin plagioimisesta sekä raiskaamisesta. Näillä ihmisillä ei ole minkäänlaista häpyä.
... ja muun muassa siitä syystä me valaistuksen kokeneet toivommekin tänä kesänä mestaruuden matkaavan muualle.
Liebe Deutschland, hasse DFB! Hup Holland Hup!
