Näinhän se on. Hodgsonin pelitapa on todella kaukana noista kolmesta edellämainitusta asiasta, joihin englantilainen jalkapallo on kautta historian perustunut. Ei siis ihme, että pelaajat ovat kentällä kuin peuraperhe ajovaloissa. Kaikkihan tietävät, että Englanti tippui jo vuosia sitten parhaimpien maiden kelkasta, mutta on käsittämätöntä, että tätä rakoa yritetään kuroa umpeen ultrapuolustavalla Hodgsonilla.
Englannin joukkue teki kannattajilleen karhunpalveluksen pääsemällä kisoissa näinkin pitkälle, sillä jääminen alkulohkoon olisi todennäköisesti avannut kaikkien silmät. Pelillisesti Englanti oli yksi turnauksen heikommista joukkueista, vaikka tätä lädiuskovaisten onkin vaikea myöntää.
Hodgsonia voi pelata Suomella tai Kreikalla, mutta ei sentään Englannilla. Katsotaan kuinka kauan kestää, että Englannin jalkapalloliitto myöntää virheensä.
Harvinaisen hyvä analyysi. Valitettavasti. Haluaisin vielä lisätä raa´alta tuntuvan tosiseikan. Englannin pelaajat, paria poikkeusta lukuunottamatta, olivat esim. Italiaa vastaan selkeästi puutteellsempia jo henkilökohtaiselta tekniikaltaankn. Joku Carroll ei hallinnut palloa alkuunkaan riittävän näppärästi, kun joutui jalalla pelaamaan. Aivan lian yksipuolinen pelaaja näihin karkelohin.
Puhutaan "alisuorittamisesta." Suomennettuna tämä tarkoittaa, että joukkue ei ole riittävän laadukas materiaalltaan arvoksohin. Muuta ovat yksinkertaisesti parempia. Ei kukaan voi 50 vuotta alisuorittaa. Muiden joukkueiden (Italia, Saksa, Espanja jne.) paljon puhuttu "suoritusvarmuus", taas puolestaan tarkoittaa, että ko. jengit ovat Englantia laadukkaampia.
Ensin totuus tulisi myöntää, vasta sitten voi alkaa suunta ylöspäin. Mutta, niin kauan, kun valoligassa on 70% ulkomaalaisia, ei surrta tovoa ole. Edelleen valitettavasti. Ja, sorry vaan Mixu!
