On taas aika palata matkailuosioon pienen matkaraportin mennessä. Ihmeen hiljaista ollut näin kesällä kun niitä kaivattuja EM-reissuraportteja ei tullutkaan. Näin kesäisin noiden arvokisojen lisäksi "järkeviä" kohteita ei ihan riesaksi asti ole. Venäjän pääsarjaa on tullut jo kahden reissun verran tutkittua, joten Pohjoismaiden kesäsarjat olivat loppujen lopuksi varsin luonnollinen valinta. Näin jonkin verran ulkomaisia sarjoja (olisiko niitä jo toistakymmentä?) nähneenä sekä Ruotsin, Norjan että Tanskan sarjat olivat minulle kaikki korkkaamattomia. Ihan varma en edes osannut olla siitä mitä odottaa. Pelin tasoa en euromenestysten perusteella odottanut ainakaan Norjassa tai Ruotsissa mitenkään dramaattisesti Suomea korkeammaksi. Kun mikään reissun kohteista ei ole mikään varsinainen pikkuseura, odotin ottelutapahtumien olevan melko laillakin isompia kuin mihin suomalaisessa sarjapalloilussa on totuttu.
Alkujunailut Lyhyen sarjaohjelmien selailun ja kalenterin tutkinnan jälkeen sain aikaiseksi seuraavan "kolme ottelua kolmessa maassa kolmessa päivässä"- matkaohjelman:
14.7. Vålerenga-Molde, 15.7. FC Kobenhavn-FC Midtjylland, 16.7. Malmö FF-GAIS. Kun nuo kaikki pelaavat kotiottelunsa suurehkoilla stadioneilla en arvellut lippujen saamisessa portilta tulevan suurempia ongelmia. Paremman paikan varmistamiseksi ja jonottelun välttämiseksi hankin kuitenkin liput ennakkoon. Kaikilla oli toimiva, helppokäyttöinen ja printtilipun mahdollistava nettikauppa. Kööpenhamina vaikutti alkuun hankalalta kun liput eivät olleet vielä junailua aloittaessa 3.7. aamupäivällä myynnissä lainkaan. Tulivat kuitenkin iltapäivällä, jolloin minulla oli sitten printtiliput kourassa kaikkiin peleihin. Ilahduttavasti (vaikkei tosiaan mikään kynnyskysymys olekaan) huomasin Kööpenhaminan pyrkivän matalilla hinnoilla innostamaan suuria väkijoukkoja liikkeelle. Varsin hyvä paikka irtosi 90 DKK:lla. Tämän perusteella arvelin että otteluun, joka oli siis samalla Tanskan liigan sarja-avaus voisi tulla kohtuullisesti väkeäkin. Hyvä niin, parempi ettei Parken ihan tyhjyyttään kumise.
Lentojen ja hotellien kanssa ei kauaa nokka tuhise. Aikatauluiltaan järkevät ja kohtuu huokeat lennot löytyivät Norwegianilta Helsingistä Osloon ja Kööpenhaminasta Helsinkiin. Oslon ja Kööpenhaminan välille löytyi yhteys SASilta. Hotellit valitsin Oslosta ja Kööpenhaminasta samalla speksillä: mahdollisimman läheltä päärautatieasemaa. Malmöön pääsee sujuvasti Kööpenhaminasta paikallisjunalla, joten majoitusta ei sieltä tarvittu.
Ja sitten reissuunNäennäisestä maantieteellisestä läheisyydestään huolimatta
Oslo on jäänyt sivuunkirjoittaneelle varsin vieraaksi. Yhden kerran olin tainnut pari vuosikymmentä sitten käväistä lomareissulla ja sen päälle muutaman kerran työmatkoilla, joilla päädyttiin pysyttelemään enimmäkseen esikaupungit-lentokenttä-linjalla.
Jalkapallomatkan tunnelmaan pääsin näkemällä, hieman yllättäen Oslon lentokenttäjunan ikkunasta kentälle asti muutaman sekunnin ajan ohiajettessa juuri käynnistymässä ollutta
Lilleström-Tromsö-ottelua. Ilman lentoni puolentoista tunnin myöhästymistä (tai aiemmalla lennolla saapumalla...) olisi ollut mahdollisuus neljään peliin neljänä päivänä. Jäi kuitenkin tällä kertaa käyttämättä. Lievää lähes ensikertalaisen Oslon-seikkailumieltä vaimensivat tehokkaasti harmaan sateinen keli, perjanti-iltaiseksi varsin kuolleen oloinen keskusta ja intialaisravintolasta ilmeisesti saatu lievä ruokamyrkytys. Kaupunki ei sinänsä vaikuttanut erityisen ankelta, olosuhteet eivät vaan suosineet hyvän ensivaikutelman syntymistä. Myllertävä vatsa ja sateisen kuollut keskusta ajoivat minut hotellihuoneeseen kaupunkikierroksen sijasta. Mainittakoon kuriositeettina huoneen korkeus, reippaasti yli neljä ja puoli metriä. Makuuparveltakin löytyi seisomakorkeus.
Launtain aikana Oslo vaikuttikin sitten mukavan auringonpaisteiselta ja sopivalta kohteelta lähes päämäärättömälle turistihaahuilulle. Toinenkin päivä olisi mennyt mukavasti. Koetin pitää silmäni auki ja katsella katukuvaa arvioidakseni näkyykö paikallinen sarjapalloilu jotenkin Suomea enemmän pääkaupungin meiningissä sarjakauden aikana ottelupäivän aikana. Suomalaisittain lohdullisesti voi todeta ettemme ole tällä rintamalla pahemmin perässä: niin koti- kuin vierasjoukkueenkin värit loistivat poissaolollaan katukuvassa. Julkisten kulkuneuvojen screeneillä näkyi muutamaan kertaan jalkapallouutisia Euroopan "suuremmista" liigoista, viittauksia oman maan peleihin ei silmiini osunut.
Vålerenga-MoldeMatka Vålerengan stadionille, Ullevaalille taittui sujuvasti metrolla Ullevaal Stadion-asemalle. Reilua tuntia ennen aloitusta ei Norjan liigan ottelu riitä täyttämään metroa hoilaavilla fanilaumoilla. Kohtuullisen runsaasti sinipaitaista VIF-väkeä metrosta kuitenkin löytyi. Stadionin ympärilläkin alkoi jo päästä jalkapallo-ottelun tunnelmaan.
Kuva. Avataan kuvasato vaikka tällä. Ullevaal ulkoapäin on jossakin määrin epästadionmainen. Stadionrakennukseen tai siihen välittömästi kiinni on rakennettu kaikenlaista kauppaa, liiketilaa ja toimistoa keskikokoisen ostoskeskuksen verran. Tällä varmaan on saatu rakennusliikkeet innostettua tekemään stadion samalla. 
Kuva. Toinenkin kuva stadion-ostoskeskus-konseptille. Kauppakujalta erottuu sieltä täältä katsomolohkojen sisäänkäyntejä. Tässä kuvassa oikealla numero 11.
Kuva. Sitten hiljalleen kohti asiaa. Kotijoukkueena siis Vålerenga IF, VIF Stadionina Ullevål on komea ja varsin tarkoituksenmukainen olematta kuitenkaan mitenkään pröystäilevä. Kapasiteetiltaan (25572) ja muutenkin olemukseltaan se ei ole kauhean kaukana Saksan tai Englannin ylimmän sarjatason alapään tai kakkostason tyypillisestä pelipaikasta. Ja kelpaisi varmasti monelle Suomessa maajoukkueen kotikentäksi.
Kuva. Ensi tuntumat pelipaikasta. Asiallinen on. Varsin hämmentävästi on tuolla yläkatsomossa näkölinjoja haittaavia pylväitä. 
Kuva. Ullevålin aulatilat, katsomolohkoille 115-117. Tyypillisesti olen pitänyt karun pelkistetyistä mutta tämä on jo viety aika äärimmilleen. Siistiä, puhdasta ja toimivaa. Palvelut ainakin tässä katsomonosassa varsin vaatimattomat. Sisään menon jälkeen ei stadionia päässyt kiertelemään. Itse pelissä oli ihan mielenkiintoiset asetelmat. Vålerenga lähti sarjakutosena haastamaan kakkosena olevaa Moldea. Varsin tasaisissa merkeissä edettiin, sanoisin että kotijoukkue vaikutti hallitsevan keskikenttää hienokseltaan mutta Molden kärkipelaajat olivat jatkuvasti vaarallisemman oloisia.
Kuva. Ennen peliä vedetään eurooppalaiseen tyyliin seurahymni. Ihan hyvin vetivät täälläkin. Tuntemattomien joukkeiden pelin tason vertailu johonkin aiempaan nähtyyn ei välttämättä aina mene oikein. Sanoisin että norjalainen peli on jonkinverran suomalaista edellä. Pelaajat vaikuttivat järjestään jonkin verran urheilullisemmilta ja pääsääntöisesti kaksinkamppailuihin mentiin aika lujaa.
Kuva. Peli käynnissä Ullevålilla. Itse pelissä nähtiin Molden yllättävä 0-1 johtomaali, Vålerengan ansaittu tasoitus ja Molden ansaittu 1-2 voittomaali 87. minuutilla. Vålerengan pelaajilla oli sen jälkeen takki niin tyhjä että kummempaa loppupainostusta ei saatu aikaan ja pallon prässääminen pois Moldeltakin vei välillä aika pitkään.
Kuva. Ärhäkästi vastavaloon. Vålerengan tasoitus syntynyt. 
Kuva. Ja vielä toinenkin samasta tilanteesta. Kotiyleisön päivän paras hetki. KOhtuullisen hitaasti päivittävät norjalaiset verkkosivujaan. Tätä reissun päällä kirjoittaessa ei Tippeligaenin tai Vålerengan sivuilta tahdo osua silmiin viitattavaa linkkiä, jossa olisi kokoonpanot ja maalintekijät. Soccerwaystä sellainen löytyy, eli tuolta:
http://www.soccerway.com/matches/2012/07/14/norway/eliteserien/valerengen-idrettsforeningen/molde-fotballklubb/1236740/Linkissä mainittu ja paikalla kuulutettu yleisömäärä 10175 vaikuttaa suurehkolta paikalleni näkyneisiin ja raportin kuvissa näkyvistä katsojista syntyvään vaikutelmaan nähden. Huomattakoon että se puoli miltä kuvat otettiin oli alakatsomon osalta täydehkö ja kuvaajalle täysin näkymättömissä olevassa yläkatsomossakin oli runsaahkosti väkeä. Ehkä norjalaiset eivät harrasta tässä samanlaista silmäänsahaamista kuin mihin olemme Suomessa tottuneet. Mene ja tiedä.
Tunnelma oli kohtuullinen. Pomppimisen ja ääneenlaulamisen ystäville vinkkinä että Vålerengan fanipäädyssä näytti olevan hyvä meno ja vaikutti ulottuvan myös vastapäiseen sivukatsomoon. Sillä puolella missä minä istuin (katsomolohko 117) oli vaisumpaa. Erityistunnustus Molden "Kyläseuran" kannattajaporukalle. Molden asukasluku on reilu 24000 ja ajomatkaa Osloon taitaa olla seitsemisen tuntia. Ehkä nuo kannattajat olivat enimmäkseen etämoldelaisia, mutta tunnustusta täytyy antaa siitä huolimatta.
Kuva. Molden kannattajat. Enemmänkin mahtuisi mutta aika vaikuttava sakki tämäkin oli kaupungin kokoon nähden. Hyvin olivat mukana. Tässä voittomaali on juuri syntynyt ja seitsemän tunnin paluumatkasta tullee mukavampi. Tämän tapahtuman perusteella Oslon jalkapallokulttuuri ei ole mitenkään erityisen vahvaa eurooppalaiselle "pienelle suurkaupungille". Taakse jää toki Helsinki, muttei ehkä ihan pilvin pimein muita. 24000 asukkaan Molde sen sijaan voi olla melkoinen jalkapallokylä. Kuuluuhan seuran meriitteihin mm. Mestarien Liigan lohkopaikka vuodelta 1999-2000.
Paluukyyti metrolla takaisin keskustaan sujui varsin nopeasti. Asemat ja junat olivat täydehköjä mutta aika lailla suoraan sai metroon kävellä. Mitään kymmenien minuuttien odottelua ei täällä tarvinnut harrastaa. Myös ilta aurinkoisessa Oslossa ilman myllertävää vatsaa oli paljon edellisiltaa mukavampi.
Seuraavan päivän matkailusta Oslosta Kööpenhaminaan ei ole kummempaa kerrottavaa. Saapumispäivän tapaan Oslon mainio lentokenttäjuna, Flytoget, ei ollut rataremontin vuoksi käytössä kuin Lilleströmistä lentokentälle, joten osa matkasta taittui bussilla. Kööpenhaminassa asetuin hotelliini aseman lähelle ja ryhdyin valmistautumaan illan otteluun.
FC Kobenhavn-FC MidtjyllandSunnuntaisella päiväkävelyllä Kööpenhaminan kävelykeskustassa ja rautatieaseman ympäristössä ei päivän ottelu näkynyt millään tavalla. Niin koti- kuin vierasjoukkueen värit loistivat poissaolollaan. Suomalaisittain lohdullista ettemme ole tässä ihan kauheasti perässä mutta olisihan tuota väriä ollut mukava kaupungillakin nähdä.
Stadionin suuntaan siirtyminen tapahtuu kätevästi junalla. Österportin asemalta on reilun kilometrin kävely Parkenille. Sen verran pieni tapahtuma näköjään Tanskan liigan ottelukin on ettei stadionille niin vaan suunnistettu väkijoukkojen perässä vaan parissa risteyksessä täytyi oikein tarkkaan katsella näkyykö FCK:n sinivalkoisia värejä menossa johonkin suuntaan. Hyvin löytyi näinkin.
Ulospäin Parken on varsin vaikuttava näky. Stadion on suurehko, kenttä ei ole missään kuopassa ja katsomot varsin jyrkät. Rakennelman korkeutta lisää se ettei kentän nurkissa ole katsomoita vaan nurkkiin sijoittuvat paikat on sitten täytynyt laittaa sivu- ja päätykatsomoiden ylimmiksi riveiksi. Kaiken kaikkiaan varsin onnistunut ratkaisu. Nyt kaikissa nurkissa on jonkinlaiset toimistorakennelmat. Jos on pakko laajentaa joskus niihin saanee joitakin tuhansia katsomopaikkoja.
Kuva. Parken ulkoa. Korkea ja vaikuttava rakennelma.
Kuva. Karun asialliset aulatilat täälläkin. Olutta saa ja saa viedä katsomoonkin. Näillä katsojamäärillä palvelu toimi nopeasti. 
Kuva. Ensivaikutelmat sisältä. Teki vaikutuksen vaikka jokunen stadion on tullutkin nähtyä. Jyrkät ja korkeat katsomot kuuluvat asiaan. 
Kuva. Näilläkin on sarjan paras kahdestoista pelaaja 
. 
Kuva. Hieman erikoinen ratkaisu. Toisesta päädystä puuttui yläkatsomo, jonka takana jonkin verran aitioita ja silmämääräisesti katsottuna toimistotilaa. Sinänsä ymmärrän hyvin sen päälle että peliä katsotaan päädystä korkealta. Suomessa ei taida olla mahdollista. Paikkani oli sivuyläkatsomon eturivillä. Matkaa TV-kameroiden kuvauspisteeseen ei ollut paljoakaan. Paikalle päästyäni paljastui miten tämä paikka (kuten koko eturivikin) oli jäänyt myymättä kausikorttilaisille. Turvakaide blokkasi näkyvyyttä aika ikävästi. Eturivin (ja sisäänkäyntien yläpuolella olevien) paikkojen karttaminen on hyvä nyrkkisääntö ja olisi kannattanut pitää mielessä täälläkin. Pelin alettua katsoin pari riviä ylempää vapaan paikan kausikorttilaisten joukossa ja katselin pelin sitten siitä.
Kuva. Laitetaan nyt havainnollistukseksi noista kaiteista. Tätä peliä ei tuon alkuseisoskelun jälkeen kukaan jäänyt katselemaan tästä. 
Kuva. Sitten mennään. 
Kuva. Peli käynnissä Parkenilla. Peli alkoi kohtuullisen vauhdikkaana ja Norjan peliin verrattuna hieman tasokaamman oloisena. Yleisökin oli kohtuullisesti mukana. Niin oli myös vierasjoukkue, joka pääsi johtoon 9. minuutilla. 0-2-maalin syntyessä 54. minuutilla ei Midtjyllandilla vaikuttanut olevan enää mitään hätää. Kööpenhamina vaikutti väsyneeltä, haluttomalta ja luovuttaneelta. Myös mukavan äänekkäästi aloittanut kotiyleisö vaikutti luovuttaneen. Pyörittelin päässäni lauseita sarjan suurimmalla (olisiko noin? ehkä joku tietää?) budjetilla surffailevista virkamiespalloilijoista.
Kuva. Taukoviihdettä. Sponsori laittoi juniorit sonnustautumaan vihreisiin U,N,I,B,E ja T-palloihin ja höntsäämään Benny Hill-musiikin tahdissa pallon perässä. Ihan hauskaa oli. 
Kuva. Pallo maalissa. 0-2 Midtjyllandille. Tässä vaiheessa vaikutti siltä että peli jää laimeaksi ja vieraat vievät helpohkot pisteet. Vierasfanit päätykatsomon oikeassa reunassa. Peli vaikutti saavan lopullisen ratkaisunsa 71. minuutilla kun Midtjyllandin kaverit kavalalla ajanpeluulla ja tuuppimisella provosoivat kotijoukkueen Claudemirin ottamaan ääliömäisen punaisen kortin ja Kööpenhamina jäi miesalivoimalle. Tästä tuli sitten pelin käännekohta, varsin yllättävään suuntaan. Tuohon punakorttiin loppui virkamiesasenne Kööpenhaminalaisilta. Tämän jälkeen he alkoivat mennä jokaiseen palloon aivan hirveällä raivolla ja peli kääntyi täysin toiseen suuntaan. Myös uinahtanut yleisö heräsi ja jonkinlainen loppukiima käynnistyi. Peli oli tasan 7 minuutissa ulosajon jälkeen ja Kööpenhamina alkoi raivokkaasti hakea voittomaalia, joka myös syntyi. Kirsikaksi kakun päälle lisäajalla tuli vielä 4-2 maalikin. Huolimatta Parkenin varsin pienestä (10800) yleisömäärästä kiima oli aika mainio tuon loppurytistyksen aikana. Tällaisia pelejä on hieno aina välillä päästä näkemään!
Kuva. Kiimainen takaa-ajo käynnistymässä. Tästä taisi tulla maali. 
Kuva. Takaa-ajo vajaalla miehityksellä jatkuu. 
Kuva. Ihan hyvä ja äänekäs kotifanikatsomo. (Paljon) enemmänkin olisi mahtunut. 
Kuva. "Varma" tappio on kääntynyt voitoksi. Kovin moni ei jäänyt stadionilla kylmäksi. Ainakin tuolta näkee kokoonpanot ja kuinka lopussa maalit syntyivät:
http://livecast.superliga.dk/matchcenter/matchCenterSuperligaKobenhavn.php?journee=1Mainittakoon vielä että seuraavan päivän Kööpenhaminan kävelyllä sattui kirjakaupasta mukaan kotijoukkueen historiikki:
Rene Deichgraber: FC Kobenhavn - Historien om byens hold. . Taisi olla ainoa kappale ko. kirjakaupassa. Messi-elämäkertoja oli toki useampia.
Malmö FF-GAISMatka Kööpenhaminasta Malmöön taittuu reilussa puolessa tunnissa Öresund-junalla. Minulle tämä kerta oli ensimmäinen Juutinrauman sillan ylitys ja vaikka fakta Malmön ja Kööpenhaminan etäisyyden supistumisesta oli ollut tiedossa pitkään oli se silti varsin vaikuttavaa kokea livenä. Malmössä en ollut koskaan aiemmin käynyt työ- tai vapaa-ajanmatkailun merkeissä. Pikaisen parituntisen aikana jäi vaikutelma siististä ja mukavasta eurooppalaisesta (aika paljon keskieurooppalaisia piirteitä löytyi, kävelykeskustoineen ja mutkaisine katuineen) keskisuuresta kaupungista. Mitään Zlatanin kirjassa mainittua Rosengård-meininkiä ei todellakaan osunut silmiin. Ainoana tämän reissun kohteista tuli Malmön keskustassa nähtyä ihan kohtuullisesti sekä kotijoukkueen että vierasjoukkueen värejä. Ja myös poliiseja keskieurooppalaiseen tapaan. Levottomuuksia ei.
Kuva. Laitetaan nyt ihan ei-jalkapalloilullinen kuvakin kun oli minulle ensimmäinen kerta Juutinrauman sillan yli. Malmön ja Kööpenhaminan väliä sahaavat tämännäköiset Öresundtogit, jotka oleellisesti yhdistävät kaupungit osaksi samaa suurkaupunkialuetta. Kuva otettu Malmön stadionia lähinnä olevalla Triangeln-asemalla. Triangelnin asemalta on vähän toista kilometriä kävelyä hyvin hoidetun puiston läpi ennen kuin päästään stadionalueella. Toisin kuin Kööpenhaminan laitakaupungilla täällä ei tarvinnut arvailla kävelysuuntaa vaan sai kävellä melkoisen ihmisvirran mukana. Näin pitääkin.
Kuva. Avataan Malmön jalkapallokuvasato tällä. Kyseessä Ruotsin koti-MM-kisoihin rakennettu Malmö Stadion. FF pelasi kotipelinsä täällä vuoteen 2009 asti. Täällä pelasivat aikanaan niin Zlatan kuin Jari Litmanenkin. 
Kuva. Uudempi kotistadion Swedbank Stadion on aivan vanhan Malmö Stadionin vieressä. 
Kuva. Raportin tyylin mukaisesti kuva aulatiloista täältäkin. Tarkoituksenmukaista ja modernia. Olutta sai ja sai viedä katsomoonkin. Kapasiteetiltaan (24000) Swedbank Stadion ei ole kovin paljon Ullevålia pienempi, vaikka ainakin minulle jäi vaikutelma selvästi pienemmästä paikasta. Joka tapauksessa aika hieno paikka tämäkin ja kelpaisi Suomessa vaikka maajoukkueen kotiareenaksi. Paikkani oli jälleen varsin hyvä. Alakatsomossa, rivillä 11 melko läheltä keskiviivaa.
Kuva. Ensivaikutelmat tyhjältä stadionilta. Myös täällä oli aitiotiloja päädyssä ja varsin kunnioitettavan kokoinen seisomakatsomo 
Kuva. Joukkueetkaan eivät ole vielä saapuneet alkulämmittelyihin. 
Kuva. Lisää tyhjää Swedbank Stadionia. Tässä ottelussa oli selkeä ennakkosuosikki. Malmö oli sarjakakkosena ja GAIS suoran putoajan paikalla. Myös suomalaisväriä oli nähtävissä. Henri Sillanpää aloitti GAISin maalilla ja Markus Halsti Malmön penkillä. Ennakkoasetelmien mukaisesti Malmö myös vei peliä ja siirtyi jo ensimmäisellä puoliajalla 2-0-johtoon. Vaikutelma pelin tasosta verrattuna kahteen edelliseen iltaan oli että nyt ollaan jo lähempänä veikkausliigatasoa. Puujalkoja tuntui löytyvän molemmista joukkueista, huonoja pallokosketuksia ja omalaatuisia pelinlukuja tuli tämän tästä. Pelaajat vaikuttivat toki edelleen hieman urheilullisemmilta mutta miltään eri planeetalta tuo kentällä nähty ei todellakaan ollut.
Kuva. Peli käyntiin. 
Kuva. Malmöläisten 1-0 johto-osuma syntynyt. 
Kuva. Johtoluvut saatu myös taululle. Fanipääty ilmaisee tyytyväisyyttään. Jos kentällä mentiinkin tutuissa merkeissä niin katsomossa meininki oli sitten eri planeetalta kuin suomalaisessa sarjapalloilussa. Malmöläisillä oli lähes täysi ja saksalaistyyppisen äänekäs seisomapäätykatsomo, joka oli erittäin hyvin pelissä mukana. Muu stadion oli suunnilleen puolillaan (yleisöä 12571) mutta vaikutti kyllä selkeästi täysimmältä tämän reissun kohteista. Huolimatta vaatimattomasta sarjasijoituksestaan myös GAISilta oli ihan hyvän kokoinen vierasfanijoukko paikalla arkiotteluun. Toki Göteborg on aika lailla Moldea tai Herningiä suurempi mutta eipä GAISkaan ole ainoa sikäläinen Allsvenskan-joukkue.
Kuva. Malmöläisten kotifanipääty. Myös täällä on aitioita päädyssä ja hauska VIP-seisomaparvi tulostaulun päällä. Suomalaisittain ilta ei ollut vahva. Halsti piti penkin lämpimänä pelin loppuun asti. Kaksi maalia ensi jaksolla päästänyt Sillanpää vaihdettiin toisen jakson alkupuolella ilmeisesti selän venähtämisen vuoksi. Malmön maalit toki olivat sellaisia että olisivat menneet monelle muullekin maalivahdille. Mitään kovin näyttävää torjuntaparaatia ei Sillanpää kuitenkaan ehtinyt esittää.
Kuva. Henri Sillanpään ilta päättyi tähän. Ei kauhean mukavasti mennyt. Kaksi omiin ja loukkaantuminen. 
Kuva. Peli käynnissä Swedbank Stadionilla. Toisella jaksolla ei lisää maaleja nähty. GAIS oli selvästi väsyneempi eikä saanut oikeastaan minkäänlaista takaa-ajoa aikaiseksi. Malmöllä oli muutama kohtuullinen paikka tehdä lisäosumia. Tällä kertaa ei kuitenkaan natsannut.
Ruotsalaisilla on kannatuskulttuuri kohdallaan. Aika hyvät hehkutukset ja voitonjuhlat saatiin aikaiseksi kun sarjakakkonen otti nk. pakkovoiton putoajan paikalla olevasta vastustajastaan. Näin kuuluukin. Satunnaisen katsojankin lienee helpompi tulla uudestaan kun tunnetaso on rutiinivoitossakin kohdallaan.
Perustiedot ottelusta löytyy esim. tuolta:
http://svenskfotboll.se/allsvenskan/match/?scr=result&fmid=1785525&html5=1
Kuva. Malmöläisten ansaittua voitonjuhlintaa. Loppuun lopputunnelmatMatkan loppulogistiikassa ei kummempia yllätyksiä tapahtunut. Rauhallisen Kööpenhamina-päivän jälkeen paluureissu Suomeen sujui yllätyksettä. Tältäkin jalkapallomatkalta - kuten aina - jäi hyvä mieli ja seuraavan kaavailu on toki jo käynnissä. Kun tämä oli minulle uusi kohde ja kaikki sarjat ja joukkueetkin jossakin määrin tuntemattomia en ollut aivan varma mitä odottaa. Äkkiseltään sanoisin että tapahtumina (tai pelillisesti) ei ihan päästy Saksan kakkosbundesliigan tai Englannin toisen sarjatason tasolle muttei välttämättä jääty kovin paljon taakse. Kesäisenä kohteena Pietari ja Moskova jäävät minun kirjoissani edelle (kokemusta on molemmmista) jos vain jalkapallokohteina arvioidaan. Jalkapallon ulkopuolisissa asioissa on sen verran eroa että ne pitää jokaisen arvioida itse omalta kohdaltaan
E. Pari kirjoitusvirhettä.
E2. Kuulemma yksi Imageshack-kuvista lakannut näkymästä jossakin välissä. Pientä säätöä sen suhteen. Nyt näkyy.
E3. Ja taas Imageshack kuulemma hukannut yhden kuvan. Säädetty jälleen näkyviin. Mikähän noissa oikein on?
