QPR 2012/13Lähtökohdat:Ensimmäinen kausi Valioliigassa 15 vuoteen oli Ärrien osalta jännittävämpi ja dramaattisempi kuin kukaan osasi ajatellakaan. Ennen kauden alkua odotukset eivät olleet kovin korkealla omistajasekoilujen takia mutta eipä silti olisi uskonut että draaman kaaret jatkuvat kauden viimeisille sekunneille asti. Välillä näytti jo todella pahalta kun tammi-helmikuussa QPR hävisi päävastustajiaan vastaan kerta toisensa jälkeen, osasyynä tähän oli se että etenkin Loftus Roadilla QPR hövelinä isäntänä antoi vastustajilleen tasoitusta ottamalla ulosajon jo avausjakson puolella. Loppukaudesta kuitenkin Mark Hughesin opit alkoivat tehota ja Loftus Roadilla otetun viiden ottelun voittoputken jälkeen (ruumiiden joukossa mm. Liverpool, Arsenal ja Tottenham) sarjapaikka säilyi vaikka päätösottelussa tulikin 2-3 tappio mestaruutensa varmistaneelle Manchester Citylle.
Kesän aikana ovi on käynyt länsi-Lontoossa tiuhaan tahtiin kun Mark Hughes on alkanut muokkaamaan joukkuetta mieleiseensä suuntaan. Uusia pelaajia on tähän mennessä hankittu seitsemän ja lähtöpuolella on ollut kymmenkunta ukkoa. Lähtijät ovat olleet pitkälti reservejä ja ainoastaan Akos Buzsakyn lähtö on henkilökohtaisesti suuri pettymys. Akos kuitenkin nousi takaisin pelaavaan kokoonpanoon Hughesin alaisuudessa ja pelasikin varsin hyvän loppukauden joten siinä mielessä unkarilaisesta luopuminen ihmetyttää.
Maalivahdit: Loftus Roadin portinvartijan paikka on vaihtunut kun Paddy Kenny vaihtui Robert Greeniin. Vaihdosta on vähän kaksijakoiset fiilikset sillä Green on mielestäni aina ollut yliarvostettu maalivahti tasoonsa nähden. Johtuisiko se osin maajoukkuestatuksesta joka on enemmänkin seurausta Englannin surkeasta maalivahtitasosta kuin Greenin hyvyydestä. Paddy puolestaan oli nousun takuumies ja aivan kelpo vahti myös Valioliigassa mutta tietty loistokkuus puuttui. Ja kun kyseessä oli Warnockin luottosoturi niin ketään tuskin yllätti että kynsihoitaja halusi hänet mukanaan Leedsiin. Kaikesta huolimatta kokonaisuutena maalivahtipuolella mentiin eteenpäin sillä kyllähän ylhäällä kirjoitetusta huolimatta Green on hyvänä päivänään Valioliigan ylempää keskikastia ja toivottavasti torjuu Ärrille useita voittoja kauden mittaan. Pienten loukkaantumisten tai ulosajojen sattuessa Radek Cerny tuuraa mutta mikäli Green loukkaantuu vakavasti (2 kuukautta tai yli) hankkii Hughes todennäköisesti uuden veskarin lainasopimuksella.
Puolustus: Alakerrassa on tapahtunut muutama muutos kun Danny Gabbidon, Fitz Hall ja Danny Shittu vapautettiin sopimuksistaan ja tilalle hankittiin ManUsta lainasopimuksella Fabio ja vapailta markkinoilta konkari Ryan Nelsen. Nelsen lienee hankittu leventämään rinkiä ja tuuraamaan keskuspuolustajia tarpeen vaatiessa mutta Fabio on kyllä mielenkiintoinen hankinta. En ole ManUn pelejä pahemmin seuraillut mutta jotenkin nuoresta brassista on tullut sellainen mielikuva että nopeus ja tekniikka riittäisivät pelipaikallaan aivan korkeimmalle huipulle asti mutta peliäly ja etenkin puolustuspelaaminen eivät. Uskon kuitenkin että hän tulee olemaan Ärrille selvä vahvistus ja se, että hänet voi laittaa kummalle laidalle tahansa on iso plussa. Vanhat luottomiehet Ferdinand, Onuoha, Hill, Young ja Traore saavat taatusti peliaikaa myös tulevalla kaudella mutta mielestäni tuohon pitäisi saada yksi kovan luokan keskuspuolustaja lisää.
Keskikenttä: Paras uutinen keskikentän suhteen oli Samba Diakiten pysyvä siirto länsi-Lontooseen onnistuneen lainapestin jälkeen. Diakite teki hyvän vaikutuksen keskikentän keskustassa ja odotuksen keskikentän konehuoneen kaksikolle Diakite-Faurlin ovat korkealla. Vanha rautaluuta Shaun Derry voi tuurata tarvittaessa mutta hyvästä loppukaudestaan huolimatta miehen puutteet näkyivät turhan useaan otteeseen. Joey Bartonin City-ottelun pimenemisestä on puhuttu jo kaikki mahdollinen mutta kyllä minä voisin antaa hänelle vielä mahdollisuuden sillä vaikka ensi kaudella on väistämättä odotettavissa vähintään yksi ulosajon arvoinen kilahdus on hän silti kuitenkin pelaamiseen keskittyessään ehdoton vahvistus.
Laidoilla tilanne näyttää tällä hetkellä suorastaan loistavalta. Kesällä hankitut Junior Hoilett ja Park Ji-Sung tuovat sekä laatua että vaihtoehtoja laitapelaamiseen ja kun jo ennestään sieltä löytyy Adel Taarabt, Jamie Mackie ja Tommy Smith niin Hughesilta löytyy ainakin vaihtoehtoja. Lisäksi em. pelaajia pystyy laittamaan tarvittaessa myös hyökkäykseen rooleihin ja Parkin keskikentän keskustaan. Olisihan siellä vielä Shaun Wright-Phillips ja Kieron Dyer mutta SWP:n viime kauden näytöt olivat niin järkyttävät ettei niiden perusteella peliaikaa ole luvassa ehkä liigacupin otteluita lukuunottamatta ja Dyer puolestaan tulee todennäköisesti viettämään ensi kaudella enemmän aikaa seuran lääkärin ja fysioterapeutin kanssa kuin Hughesin. Harmi, sillä molemmat olisivat parhaimmillaan edelleen hyvän tason Valioliigapelaajia.
Hyökkääjät: Viime kauden alla pohdittiin paljon siitä että kuka ne maalit tekee kun mitat täyttäviä pääsarjatason hyökkääjiä ei tuntunut olemaan ensimmäistäkään. Heidar Helguson kuitenkin vastasi huutoon ja oli alkukaudella suorastaan huikeassa lennossa odotuksiin nähden ansaiten jatkosopimuksen jo hyvissä ajoin. Vaikka loppukausi menikin pilalle nivusvaivojen takia oli hän kuitenkin joukkueen ykköspyssy yhdeksällä maalillaan. Kesken kauden hankittu Bobby Zamora oli tehojen suhteen hienoinen pettymys, olisin odottanut häneltä huomattavasti vahvempaa panosta kun taas Djibril Cisse oli todellinen Dr. Jekyll & Mr. Hyde. Kaksi suoraa punaista tärkeissä otteluissa olivat käsittämättömiä ratkaisuja mutta anteeksianto tuli tärkeiden maalien muodossa joista etenkin Stoke-ottelun voittomaali 89. minuutilla oli ratkaisevassa roolissa sarjapaikan uusimisen kannalta.
Hyökkäysvoimaa hankittiin lisää kun Andy Johnson siirtyi Fulhamista ilmaisella siirrolla. Johnsonhan paukutteli viime kaudella hattutempun Ärrien verkkoon järkyttävässä 0-6 tappiossa Craven Cottagella mutta toisaalta ne olivat Johnsonin ainoat maalit viime kaudella Valioliigassa, Euro-otteluissa niitä syntyi toki kahdeksan lisää. Erinomainen hankinta jolta odotan ensi kaudella paljon. Onhan rosterissa vielä viime kaudella loukkaantumisesta kärsinyt DJ Campbell ja Jay Bothroyd joista ainakin jälkimmäisestä haluaisin nopeasti eroon. Bothroydilla ei ole MITÄÄN käyttöä Valioliigassa vaikka hän viime kaudella onnistui jotenkin kaksi maalia tekemään.
Valmennus:Mark Hughes aloittaa ensimmäisen täyden kautensa QPR:n managerina. Vuoden alussa Ärriin saapunut Sparky teki sen, mitä varten oli hankittukin eli piti QPR:n Valioliigassa. Yleensä uusi manageri tuo joukkueeseen piristysruiskeen joka siivittää väliaikaisesti hyviin tuloksiin mutta tässä tapauksessa kävi toisin. Hughesin pari ensimmäistä kuukautta olivat todella vaikeita ja joukkueen pistepussi karttui tuskallisen hitaasti, osasyynä tähän oli tosin punaisten korttien suma joka etenkin kotipeleissä oli silmiinpistävää. Vähitellen joukkue kuitenkin alkoi omaksua Hughesin opit ja kun pelaajat ymmärsivät pysyä täydet minuutit kentän puolella alkoi loppukiri joka vaikeasta loppuohjelmasta huolimatta riitti säilymiseen.
Kesän aikana Hughes on saanut paitsi tuoda omia ideoitaan pelisysteemiin yhä enemmän, rakentaa joukkuetta mieleiseensä suuntaan. Henkilökohtaisesti pidin jo talvella ja pidän edelleenkin valmentajanvaihdosta todella hyvänä asiana, sillä vaikka Warnock olikin sarjanousun arkkitehti, ei hänen kyvyt riitä siihin, mihin kunnianhimoinen omistaja Tony Fernandes haluaa seuran viedä.
Odotukset: Uudet hankinnat ja seurajohdon panostukset esim. uusien stadionsuunnitelmien myötä ovat nostaneet odotukset ainakin korkeammiksi kuin viime kauden alla. Tosin siihen ei paljoa tarvita, vuosi sitten epätietoisuus Briatore&Ecclestone-kaksikon toiminnan johdosta oli sellaista että ainoa toive oli pelata kunniallinen kausi, putoamista kummempaa ei voinut odottaa. Vuodessa asiat ovat menneet sen verran parempaan suuntaan että realistisesti arvioiden veikkaisin QPR:n sijoittuvan johonkin 10.-14. sijan paikkeille. Materiaali on kuitenkin viime kautta sen verran laadukkaampi ja laajempi että ainoa paikka johon oikeastaan tarvitsee hankkia vahvistusta on keskuspuolustus. Minimitavoitteena voisi olla sarjapaikan varmistaminen ennen paria viimeistä kierrosta, kevään kaltaiset draamat ovat mielenterveyden kannalta aivan liian rasittavia ja tuskaisia seurata vaikka viimekeväisen jälkeen sarjapaikan säilyttäminen tuntuikin uskomattoman hienolta ja upealta.
Mutta kuten kaikki QPR:ää pidempään seuranneet tietävät, asiat eivät KOSKAAN mene tässä seurassa niin kuin ennen kautta on ounasteltu. Käänteitä on viimeisten vuosien aikana ollut niin paljon että vähitellen toivoisi seuran viettävän niin taustojen kuin pelillisten asioidenkin suhteen vakaan kauden. Tuleeko sellainen, se jää nähtäväksi.
