Ruotsin ja Suomen jalkapallokulttuurin välinen ero

[Kopite81]

Eikös näiden tifojen takia ole joskus jotain kausikorttejakin täälä kotosuomessa revitty. Eli ei riitä, että virkavallalla on hommat hakusessa, vaan myös seurat tuntuvat olevan osittain ihan ulkona kuvioista. Luulis, että kannattajaryhmät, seurat ja virkavalta voisivat tälläset jutut sopia ennakkoon silleen, ettei tarvis mitää tollasia paskarangaistuksia jaella. Näinhän se taitaa mennä ruottissaki.

[Gunner]

[Lataamo]

- Satun tietämään, että Suomessa ei saa virittää tifoja.

.. ei ole paskaa, vaan puhdasta faktaa. Taisi olla Tamun faniryhmä joka sai sakot tifosta, olisiko ollut viime kaudella, mene ja tiedä.

Eikös näiden tifojen takia ole joskus jotain kausikorttejakin täälä kotosuomessa revitty. Eli ei riitä, että virkavallalla on hommat hakusessa, vaan myös seurat tuntuvat olevan osittain ihan ulkona kuvioista. Luulis, että kannattajaryhmät, seurat ja virkavalta voisivat tälläset jutut sopia ennakkoon silleen, ettei tarvis mitää tollasia paskarangaistuksia jaella. Näinhän se taitaa mennä ruottissaki.

Suomessa saa kyllä tehdä tifoja, mutta tietynlaisia rajoituksia on tietysti laitettu. Vastaavanlaisia rajoituksia löytyy varmasti jokaisesta jalkapalloilevasta maasta. Ehkä tämänkin palstan lukijoiden tulisi ymmärtää sanan tifo todellinen merkitys edes vähän alusta. Soihdut ja savut ei ole ainoita tapoja tehdä tifoja, näistä tuleekin lähes aina sakkoja. suur-sweitsi ja Kopite81 voi hakea minulle vaikka yhden esimerkin mosaiikista tai overheadeista saaduista sakoista.

Ainakin tällä foorumilla Sakilaisten reppujen heittely on onnistuttu nimeämään repputifoksi, joten joillain todellakin on vielä opittavaa. Ehkä juuri tämä asiasta tuntemattomuus saattaa olla yksi syy Ruotsin ja Suomen kulttuurierolle. 

[suur-sweitsi]

No jotkut mosaiikit ja repputifot ovatkin sitä suomifutsimeininkiä.

SWEITSISSÄ viritetään sentään kunnon tifoja.

 

[AllanMesörs]

Sweitsille  ;D
Eikös tuolla Veikkausliiga-osiossa ole joku väsähtänyt "Näin teet aidon tifon"-topikki? "Tifon voi esimerkiksi heittää kentälle, tifoja saa ostettua maritimistä ja italiasta..."  ;D
e. löytypäs topikkikkikin http://futisforum2.org/index.php/topic,243.0.html

[Kuku]

Suomalaisten luonteeseen ei oikein tunnu käyvän kunnon tuuletus ja huutaminen (lue= joukkueen kannattaminen), vaan kaikki tuntuvat istuvan kädet ristissä kuten kirkossa. Liekö tämä sitten kukkahattutätien aikaansaannosta vai mitä? Suomalaiset, niin futis- kuin lätkäfanitkin tarvitsevat ns. kanssakumppaneita "räyhäämään", niin kyllä sitten katsomoonkin ääntä saadaan. Myös katsojaluvut pitäisi saada huomattavasti korkeammalle tasolle, kuin mitä ne nyt on.

Positiivinen kannustus ei istu suomalaisille, kansalle joka lähtökohtaisesti jo historiansa painolasteista johtuen vihaa menestyjiä, ja erityisesti omasta porukasta nousseita (vrt. Ruotsi). Epäonnistumiset, vastustajille vittuilu ja kuittailu on se, mikä saa suomalaisen katsojan syttymään. Voi sitä riemua kun joku ulkomaan kentille lähtenyt palaa maitojunalla takaisin! Jos halutaan saada enemmän positiivista ilmapiiriä ja sen mukana kannustusta niin sitten täytyy vaihtaa kansa. Valitettavasti demokraattisessa yhteiskunnassa siihen on heikot mahdollisuudet, eli sillä materiaalilla mennään mitä täällä on käytössä myös katsojapuolella.

[Ior Bock]

Eli otetaas uudestaan. Kai näitä perustamisvuosiakin vertailemalla voi nähdä - että perinteet ovat Ruotsissa aikalailla eri luokkaa kuin Suomessa.

NYKYISET VEIKKAUSLIIGAJOUKKUEET/PERUSTAMISVUOSI

HJK 1907
IFK MARIEHAMN 1919
TPS 1922
KUPS 1923
VPS 1924
HAKA 1934
MYPA 1947
FC HONKA 1957
JARO 1965
INTER TURKU 1993
FC LAHTI 1996
TAMPERE UNITED 1998
FC KOOTEEPEE 2000 (1927)

NYKYISET ALLSVENSKANIN JOUKKUEET/PERUSTAMISVUOSI


Gefle IF 1882
Örgryte IS 1887
AIK 1891
Djurgårdens IF 1891
GAIS 1894
Hammarby IF 1897
IFK Göteborg 1904
IF Elfsborg 1904
Helsingborgs IF 1907
Malmö FF 1910
Kalmar FF  1910 (1927)
Halmstads BK 1914
Östers IF 1930
BK Häcken 1940

edit. korjattu vuosiluku

Tässä Divari seurat Suomesta.

Vifk 1900
MP 1929
KPV 1930
PK-35 1935 (Helsinkiin muistaakseni 1946)
TP-47 1947
Rops 1950
Fc Viikingit 1965(1998)
PP-70 1970
Fc Hämeenlinna 1991
Rakuunat 1994
Atlantis 1995
Jippo 2001
Ac oulu 2002
Klubi-04 2004

Aika muovin kutkuista.

Ja Ruotsista:

Norrköping 1897
Sundsvall 1903
Åtvidabergs 1907
Degefors 1907
Örebro 1908
Landskrona 1915
Jönköpings södra 1922
Trelleborgs 1926
Ljungskile 1926
Falkenbergs 1928
Mjällby 1939
Brommapojkarna 1942
Assyriska 1974
Qviding 1987
Umeå 1987
Väsby united 2005(Väsby IK 1924, Cafe Opera 1991)

[Ezsi]

Ero on siinä, että Ruotsissa ei puhuta Suomen ja Ruotsin jalkapallokulttuurin välisistä eroista.

[AllanMesörs]

Ero on siinä, että Ruotsissa ei jokaisesta soihdusta ja savusta (ei kuulu tapahtuman luonteeseen) mennä heti hätiin ja ruveta höpisemään vakavasta huligaaniongelmasta.

[Kuku]

Ero on siinä, että Ruotsissa ei luulla jalkapallokulttuurin riippuvan parista savusta.  ;D

[Spude]

Kun tästä Suomen ja Ruotsin välisesti suuresta kuilusta katsomokulttuurin saralla on ollut puhetta, niin järkeilin asiaa mielessäni. Homman voisi juurikin ilmasta niin, että Ruotsissa ollaan vuosikymmeniä Suomea edellä katsomokulttuurissa. Suomessa on ikävä kyllä vallinnut aina ja vallitsee edelleenkin mentaliteetti, jossa peliä seurataan hiirenhiljaa ja eläytymättä. Tunteita ei uskalleta näyttää eikä etenkään kannustaa.

Viime aikoina, tarkalleen ottaen 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkuaikoina on kuitenkin syntynyt Suomeen jalkapallopiirit (lue: FF), jotka kokevat haluavansa muutosta kannatuskulttuuriin. Tämän seurauksena kehitystä katsomossa tapahtuu jatkuvasti, mutta uskon, että todellinen läpimurto katsomokulttuurissa voi tapahtua vasta sukupolven vaihduttua. Tällä suht tuoreella jalkapallopiirillä on avainrooli siinä, mihin suuntaan katsomokulttuurimme etenee. Oma jälkipolvi pitää kasvattaa kiinni kannattamiseen ja tunteiden näyttämiseen otteluissa ja tämä nimenomaan kotoisissa sarjoissamme. Omat isämme eivät ole tällaista meille koskaan opettaneet, joten vallitseva hyssyttely suomalaisissa katsomoissa ei ole mikään ihme. Tähän hyssyttelyyn suomalaiset ovat oppineet. Ruotsissa tätä hyssyttelyä ei esiinny lähellekään näin räikeästi, vaan katsomossa on avoimempi tunnelma. Kannustavia henkilöitä ei katsota paheksuen ja kannustetaan ennemminkin ylpeydellä.

Laulu- ja tifokulttuurit ovat Suomessa vielä melko tuoreita asioita, eikä niitä ole sisäistetty kannattajaryhmien ulkopuolella. Tällaisellekin kulttuurille on synnyttävä ensin perinteet Suomessa, jotta ihmiset omaksuvat ne perinteisiksi kannatusmuodoiksi. Tämä ottaa oman aikansa, kenties vuosikymmeniä. Kun vanhat hiljaa istuvat jyyrät alkavat kadota katsomoista ja tilalle tulee tämä uusi sukupolvi, muutos parempaan tunnelmaan otteluissa voidaan saada aikaiseksi.

[Työnsankari]

En jaksanut lukea kuin vähän alusta mutta jos oikein ymmärsin niin porukka luulee suomen futiskulttuurin nousevan jollain parilla savupelleilyllä. Ainoa tie saada taso nousuun on ensin nostaa pelin tasoa n.150 % ja sitä kautta saada väkeä katsomoon ja tunnelmaa nousuun. Taitaa olla vaan ikuisuus haave.

[Ilmarinen]

Aika erikoinen nimimerkki henkilölle, joka on jo luovuttanut. Eikö työ palkitsekaan?

[Kuku]

Otsikon aihe on jalkapallokulttuuri. Täällä näemmä luullaan, että jalkapallokulttuuri on yhtä kuin katsomokulttuuri. Katsomokulttuuri on vain pieni, tosin näkyvä osa jalkapallokulttuuria. Pari savua lisää katsomossa ei vie kulttuuria mihinkään päin. Todellinen kulttuuri on syvällisempää, nimenomaan sitä että jalkapallo kiinnostaa itsessään massoja ja mediaa. "Vanhat hiljaa istuvat jyyrät" ovat myös tätä kulttuuria ylläpitävä voima, jotka kukaties ovat välittäneet kiinnostuksen siemenen lapsille ja lapsenlapsilleen.

Minulla on oma tapa mitata lajikulttuuria, se on "täti-indikaattori". Silloin kun kuulen Suomessa neutraalissa ympäristössä kahden aikuisen naisihmisen puhuvan keskenään edes parilla sanalla jalkapallosta, tiedän että eteenpäin on menty ja pitkälle. Muut voivat heitellä silppua sillävälin, minä seuraan muita merkkejä.

[Spude]

No otin kantaa ainoastaan katsomokulttuuriin, koska yläpuolella puhuttiin suomalaisten hiljaisuudesta katsomossa. Kuten itse totesit, katsomokulttuuri liittyy osana jalkapallokulttuuriin. Mikä siis ongelma?

Arvelinkin, että joku tarttuu vanhat jyyrät-kohtaan. En tässä mitenkään ole tarkoitus herjata vanhempia katsojia, päinvastoin. Mutta puhuin nimenomaan katsomotunnelman kannalta ja fakta on, että he eivät katsomossa ääntä pidä. Kun ajat muuttuvat ja ihmiset muuttuvat, niin muutoksia voidaan saada myös katsomossa aikaan.

[JMP]

Joissain piireissä Suomessa luullaan, että esim. nousu Veikkausliigaan synnyttäisi kaupunkiin pysyvän futiskulttuurin. Ks. AC Oulu -topic sivut 1-21 ja OPS sivut 2-3.  :

[Fuzzy]

Joissain piireissä Suomessa luullaan, että esim. nousu Veikkausliigaan synnyttäisi kaupunkiin pysyvän futiskulttuurin. Ks. AC Oulu -topic sivut 1-21 ja OPS sivut 2-3.  :

Tuollainen ajattelumalli kulttuurin syntymisestä nousulla Veikkausliigan on kuollut ajatus. AC:n tapauksessa kulttuuri on nuorta ja orastavaa. Rahalla ja sarjatasolla ei ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. Tärkein syy peleihin menemisessä on oltava oman joukkueen pelin ja pelaajien seuraaminen. Oikeastaan vastustajalle ihan sama ja pääsiasia että ottavat päihin. Hienoa että Oulussa alkaa löytyä myös vastakkain asettelua eri seurojen kannattajien välillä. Asioista ja seuroista voi olla eri mieltä.

Jalkapallokultuurille 

[kuukkeli]

Näin tanskassa, löytyy muovia, mutta silti lutuuri maa.
Aalborg Boldspilklub af 1885
Brøndbyernes Idrætsforening Fodbold 1964
Fodbold Club København 1992
Fodbold Club Nordsjælland 1991
Fodbold Club Midtjylland 1991
Esbjerg forenede Boldklubber 1924
Odense Boldklub 1887
Alliance Club Horsens 1915
Randers Fodbold Club 2003
Silkeborg Idraets Forening 1917
Viborg Fodsports Forening 1896
Vejle Boldklub 1891

[Ricky Rocket]

Odense Boldklub 1887

Sympaattiselle, sekä perinteikkäällä sinivalkoraitaiselle OBK:lle 

[Uuno Front]

Kun tästä Suomen ja Ruotsin välisesti suuresta kuilusta katsomokulttuurin saralla on ollut puhetta, niin järkeilin asiaa mielessäni. Homman voisi juurikin ilmasta niin, että Ruotsissa ollaan vuosikymmeniä Suomea edellä katsomokulttuurissa. Suomessa on ikävä kyllä vallinnut aina ja vallitsee edelleenkin mentaliteetti, jossa peliä seurataan hiirenhiljaa ja eläytymättä. Tunteita ei uskalleta näyttää eikä etenkään kannustaa.

Viime aikoina, tarkalleen ottaen 1990-luvun loppupuolella ja 2000-luvun alkuaikoina on kuitenkin syntynyt Suomeen jalkapallopiirit (lue: FF), jotka kokevat haluavansa muutosta kannatuskulttuuriin. Tämän seurauksena kehitystä katsomossa tapahtuu jatkuvasti, mutta uskon, että todellinen läpimurto katsomokulttuurissa voi tapahtua vasta sukupolven vaihduttua. Tällä suht tuoreella jalkapallopiirillä on avainrooli siinä, mihin suuntaan katsomokulttuurimme etenee. Oma jälkipolvi pitää kasvattaa kiinni kannattamiseen ja tunteiden näyttämiseen otteluissa ja tämä nimenomaan kotoisissa sarjoissamme. Omat isämme eivät ole tällaista meille koskaan opettaneet, joten vallitseva hyssyttely suomalaisissa katsomoissa ei ole mikään ihme. Tähän hyssyttelyyn suomalaiset ovat oppineet. Ruotsissa tätä hyssyttelyä ei esiinny lähellekään näin räikeästi, vaan katsomossa on avoimempi tunnelma. Kannustavia henkilöitä ei katsota paheksuen ja kannustetaan ennemminkin ylpeydellä.

Laulu- ja tifokulttuurit ovat Suomessa vielä melko tuoreita asioita, eikä niitä ole sisäistetty kannattajaryhmien ulkopuolella. Tällaisellekin kulttuurille on synnyttävä ensin perinteet Suomessa, jotta ihmiset omaksuvat ne perinteisiksi kannatusmuodoiksi. Tämä ottaa oman aikansa, kenties vuosikymmeniä. Kun vanhat hiljaa istuvat jyyrät alkavat kadota katsomoista ja tilalle tulee tämä uusi sukupolvi, muutos parempaan tunnelmaan otteluissa voidaan saada aikaiseksi.

Edellä puhutaan 100 %:sesti täyttä asiaa. Itse katson kuuluvani tämän hetken "katsomokulttuuripioneereihin" ja aion kasvattaa omat kersani näyttämään tunteitaan matseissa. Tytär 2 v 4 kk osaa jo hieman kannatuslauluja ja hihkuu innoissaan aina kuullessaan, jos pääsee matsiin.Sellaista positiivisilla mielikuvilla luotavaa aivopesua

[Metsän siimes]

Suomessa jalkapallon lisenssipelaajia on 110 000 (http://www.slu.fi/verkkolehti/artikkeli/?ARTIKKELI_NUM=33679), yhteensä harrastajia 117 000 (2001, http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=sae30030), jääkiekkoilijoita yli 50 000. Ei se nyt pahitteeksi olisi jos olisi 50% nykyistä enemmän mistä valita.

Ruotsissa lisenssipelaajia on 240 000 (joista naisia 56 000) ja vielä saman verran lisää junioripelaajia, yhteensä harrastajia pari miljoonaa ( http://www.svenskfotboll.se/t2svff.aspx?p=152178 )

[Energetik]

Suomen ja Ruotsin välisen jalkapallokulttuurin eron huomaa siitä kun Suomessa kysytään joltain tyypiltä suosikkiseuraa, niin kyseessä on 100% varmuudella joku jääkiekon SM-liigan seura. Esim. Tamperelaisilta kysytään Ilves vai Tappara ja Helsinkiläisiltä HIFK vai Jokerit. Löytyyhän Suomestakin paljon jalkapallon ystäviä, mutta valitettavasti useimmiten monen suosikki on esim Liverpool, Arsenal, Manu, Barcelonat jne...

Ruotsissa taas on ihan päinvastaisesti. Eli kysyttäessä suosikkiseuraa niin vastaus on useimmiten oman maan jalkapallosarjan joukkue.

[Vonandi]

Djoo, ei jaksaisi hirveästi toistella jo moneen kertaan tahkottua, mutta mutta. Minulle on jäänyt useimmista ruotsalaisseuroista kuva, että suhteet kannattajiin hoidetaan pääasiallisesti ammattimaisesti. Kannattajille tarjotaan kerhotiloja, erikoisiltoja/toimintapäiviä ynnä muuta vastaavaa. Suomessa aika monella seuralla alkaakin olemaan jo jotain yksinkertaisia fanituotteita, mikä on hyvä asia, mutta parantamisen varaa on aina ja jatkuvasti. Perusjuttu, mikä pitää tarjota, jotta ihmiset voisivat ottaa seuran edes joskus omakseen, on edes suhteellisen kestävästä materiaalista valmistettu kausikortti taviskatsojille. Ei minua kiinnostaisi aina jonottaa lippuluukulle (AC Oulu?), vaan ohittaa jono ennakkoon ostetulla lipulla ja päästä nopeasti katsomoon. Tietysti vikaa on suomalaisissakin, jos lippua tullaan ostamaan vasta varttia ennen pelin alkua. Minä en mieluiten kuluta aikaa turhaan katsomossa ja saavun sinne tavallisesti (jos ei ole mitään hommia) 10-15 minuuttia ennen alkuvihellystä.

On myönnettävä, että useimpien seurojen resurssit talkoopohjalta Suomessa eivät riitä, mutta kyllä nyt kausikortteja pitää olla saatavissa. Luulisi kaikilla seuroilla olevan jonkunlaiset toimistotilat. Jos sieltä ei kausikorttia jostain syystä voi hakea, niin kuinka vaikeaa on esimerkiksi parissa kauden ekassa pelissä laittaa pystyyn erillinen jono/oma piste kausikorttimyynnille?

Omasta puolestani voin todeta, että katsoja haluaa tuntea, että häntä lippunsa maksaneena arvostetaan. Itselläni mielenkiinto Feikkauksen sponsoroiman maamme pääsarjan peleihin on vähentynyt huomattavasti. Joitain parannustoimia olen havaitsevinani, mutta eipä kiinnostaisi aina lukea juttuja .com:ista kuinka katsojakeskiarvo on vähentynyt 3,66858 katsojaa tai lisääntynyt sillä ja sillä määrällä ja kuinka paljon lähempänä jotain idioottimaista yleisöennätystä ollaan. Tulkaa, pliis, sitten puhumaan yleisöennätyksistä, kun katsojakeskiarvossa päästään 5 000-6 000:n tienoille. Joku Tampere United tuntuu välittävän pelkästään yrityslippulaisistakaan, joka ei todellakaan nosta mielipidettäni heistä. En voi päällimmäiselle ajatukselle "muovinen seura, muoviset toimintatavat" mitään. Todettakoon, että en sinänsä vastusta nuoria jalkapalloseuroja, sillä jostainhan on lähdettävä (ei United, ei AC, ei FC, mieluiten rehellisiä suomenkielisiä/ruotsinkielisillä alueilla mahdollisesti ruotsinkielisiä nimiä). Jos haluan keskittyä katkarapuvoikkarikatsojien hyvinvointiin, voin yhtä hyvin matksutaa Englantiin ja maksaa suolaiset 60-80 euroa ottelulipustani.

Ykkösen ja Kakkosen tason talkootoiminnalle ja aidolle innostukselle/asialle omistautumiselle


Muuten kyllä ruotsalaisetkin usein kannattavat jotain ulkomaista seuraa, mutta havaintojeni mukaan useimmissa tapauksissa merkittävää on se, että heillä on silti kotimainen/kotipaikkakunnan seura "ykkösseuranaan". Tämä siis päin vastoin kuin täällä puolen lahtea, missä omaa tekemistä halveksutaan, vaikka ei edes itse yritetä tukea kotimaista jalkapalloilua. Eriävät ielipiteet ovat aina sallittuja, mutta kommentit tyyliin "suomifutis on pelkkää p---" eivät varmasti kohenna mitään. Jos he kerta tietävät paremmin, niin yrittäisivät itse olla seurojen toiminnassa mukana tai edes tukea niitä jollakin muulla konkreettisella tavalla. Kritiikki on tärkeä, mutta se tehoaa paremmin, jos se on rakentavaa.

Edittiä: http://www.jarnkaminerna.se/nyheter.asp?id=3799 <- esimerkki Djurgårdenin puolesta, vaikka Järnkaminerna onkin itsenäinen kannatusyhdistys. Silti jäseniltoja pidetään kotistadionin tiloissa. Suomessa kannattajaryhmät ovat koonsa puolesta lähinnä huutosakkeja, joten seurat voisivat joskus miettiä keinoja järjestää erikoistapahtumia esimerkiksi kausikortin haltijoille. Jos rahat eivät riitä tiedotteen postittamiseen jokaiselle kotiin, niin viralliset kotisivut lienevät hyvä media tiedottamiseen. Jos voimavaroja olisi, niin miksipä esimerkiksi kausikorttilaisilla ei voisi olla pääsyä myös muilta suljettuun osioon osana kotisivuja, jossa he saisivat erikoistarjouksia yhteistyökumppaneilta tai muita seuran toimintaan liittyviä tiedotteita.

[Berlusconi]

Ruotsista ja Suomesta ei kannata edes puhua samana päivänä. Toinen on ollut vuosisatojen ajan erooppalainen sivistysvaltio ja toinen peräkylän junttien luvattu maa jossa juodaan karjalaa ja seurataan muna pystyssä kääkkää ja kimiä.

[JMK]

Lutuurissa Suomi jää jälkeen nimen omaan tuossa Ior Bockin mainitsemassa
"Aika muovin kutkuista"

Vituttaa yli kaiken nämä yhdistymiset jolla viedään historia ja samaistumisen kohteet.
Kuinka moni voi sanoa olleensa AC Oulun tai Tampere Unitedin kasvatti.
FC Lahti? Minun nuoruudessani Lahdessa oli kyykkä.
JKL United (onneksi jo kuopattu) ja mitä näitä on.

On se vaan eri asia sanoa käyneensä isoisänsä kanssa katsomassa kuinka isä
pelaa 1907 perustetussa HJKssa (VIFKissä, MIFKissä, MPssa jne.)
Tätä historiaa(kulttuuria) voi sitten opettaa sille 3-vuotiaalle pojalleen/lipunmyyjälleen.

Ja Suomen maajoukkuepeleissä ei saa Suomen lipulla peittää K-Kaupan mainoksia....