Pallonhallinta 100%, tie kehitykseen?

[Jortsukka]

Toisessa ketjussa kehotettiin aloittamaan uusi keskustele aiheesta joka itselleni pulpahti esiin, taas kerran, kun katselin KäPa-OLS 00:n pelaamista Eerikkilässä. Todettakoon alkuun että oli hieno katsoa urheilullisia, taitavia ja teknisiä poikia. Selvästi pojat ja valmentajat ovat tehneet asioita oikein junioreissa. Varsinkin KäPa:ssa oli muutama todella taitava poika. Tämä korostui vielä illan aikana, kun pojat olivat malliryhminä erilaisissa harjoitteissa.

Nyt sitten itse aiheeseen. Eli nyt Barcelonan ja Espanjan menestyksen siivittämänä tuntuu että Suomessa on lähdetty painottamaan hyvin paljon pallon hallitsemista, kokoajan. Lyhyillä syötöillä, pienessä tilassakin syötellen. Tähän asti kaikki onkin mielestäni hyvin. Harjoittelussa(joukkue sekä yksilö) on saatu luotua hyvä henkilökohtainen taitotaso pojille. Noh sitten tullaan siihen mikä on se iso MUTTA. Tämä MUTTA tuli heti alussa silmiin, korostui koko pelin ja muistutti siitä mitä nähnyt tällä kaudella jopa näitä nuoremmissakin paljon. Eli palloa kun pitää hallita kokoajan pelissä, niin se tuntui heijastuvan siihen että pelissä vältettiin riskejä. Tällä siis tarkoitan sitä että jos oltiin jo 20-25m päässä maalista, niin ennemmin tyydyttiin syöttämään pallo alaspäin omalle, kuin että yritettiin 1vs1 haastamista tai murtavaa syöttöä. Tämä siitä huolimatta että KäPa pelasi 9vs9 peliä niin että usein vastustajan puolustuslinjan tasolla oli 2 kaveriakin, jotka selvästi yrittivät tehdä aloitteita. Tämä vielä tuntui korostuvan valmentajan huutamisessa, jossa kokoajan korostus oli pallon itsellä pitämisessä. Nämä asiat siis koskevat ennenkaikkea KäPa:a. n.45minuutin kohdalla taidettiin nähdä pelin ensimmäinen 1vs1 haasto. Sitten kun myöhemmin illalla vielä näki melkeinpä jokaisen KäPa-pelajaan nopeuden ja taitotason 1vs1 harjoitteissa, niin siinä meni entistä enemmän hämilleen.

Eli lyhyesti, onko niin että nyt monella on lähtenyt keulimaan mopo pallon hallitsemisen kanssa. Eli pääasia että palloa pidetään, ilman että edes yritetään tehdä ratkaisuja. Itse koen että kyllä suoraviivaisuutta pitäisi saada mukaan nykyistä paljon enemmän. Tuntuu että junnuja yritetään saada pelaamaan aikuisten peliä, todella nuorissakin.

edit:Nyt otsikko ei ole niin provosoiva vaan paremmin omaa ajatusmaailmaani(tai sitä haastava).

Otin nyt vain tuon pelin esimerkiksi, mutta olisin voinut ottaa myös muita otteluita, mutta tuon kun ilmeisesti useampi forumisti näki, niin voi sitten kommentoida tuonkin pohjalta asiaa, jos haluaa.

[Vikkelä vaihtomies]

Kyseessä siis jonkinlainen harjoitusottelu? Varmaan Käpa vain päättänyt, että tänään harjoitellaan pallonhallintaa täysillä. On nimittäin myös taito pelata sopivassa määrin varmasti sensijaan, että vastustajalle annettaisiin mahdollisuus riistoon. Jos siellä se 1vs1 taito todella on, niin sitä on varmasti myös harjoiteltu peleissä. Peliä on helppo suoraviivaistaa sitten isompana, kuin koettaa kehittää "pallo kohti kulmalippua juoksevalle laiturille ja sieltä joko takaviistoon tai keskitys"- porukasta tuollaista neppailijaporukkaa.

[Jortsukka]

Kyseessä siis jonkinlainen harjoitusottelu? Varmaan Käpa vain päättänyt, että tänään harjoitellaan pallonhallintaa täysillä. On nimittäin myös taito pelata sopivassa määrin varmasti sensijaan, että vastustajalle annettaisiin mahdollisuus riistoon. Jos siellä se 1vs1 taito todella on, niin sitä on varmasti myös harjoiteltu peleissä. Peliä on helppo suoraviivaistaa sitten isompana, kuin koettaa kehittää "pallo kohti kulmalippua juoksevalle laiturille ja sieltä joko takaviistoon tai keskitys"- porukasta tuollaista neppailijaporukkaa.

Kyse ei ollut vain tästä ottelusta, vaan siitä että näitä otteluita näkee 9-vuotiaasta saakka(eri mittakaavassa vain) ns. hyvien jengien esittämänä paljonkin. Tottakai on oikein pitää palloa hallussa, vältellen turhia/tyhmiä riskejä. Mutta jos hyökkäyskolmanneksella et kertaakaan yritä pienessä tilassa kääntää peliä ylöspäin, haastaa 1vs1 tai antaa murtavaa syöttöä, niin silloin ollaan mielestäni kaukana siitä että "annettaisiin vastustajalle mahdollisuus riistoon".

Peliä voi suoraviivaistaa, mutta pelirohkeutta et taio pelaajista esille, jos ovat tottuneet pelaamaan vaikkapa ensimmäiset 5-6vuotta aina alaspäin, jos vähänkin on riskiä menettää.

Kuten jo totesin, niin tämä oli vain yksi esimerkki, joka oli hyvä tilaisuus ottaa asia esiin, kun paikalla oli useampikin foorumisti. Eli ne jotka eivät peliä nähneet voivat unohtaa että mistä jengeistä puhuttiin ja miettiä vain yleistä kuvaa. Eli onko se tarkoituksenmukaista että korostetaan niin paljon pallon pitämistä, ettei yritetä edes murtautua/haastaa, vaan luotetaan vain että kun tarpeeksi kauan pitää palloa niin vastustaja väsyy.

[referee3000]

Olin itse myös paikalla kyseisessä ottelussa ja jonkin verran tein samanlaisia huomioita. KäPan osalta valmentaja kertoi, että joukkue pyrkii pallonhallintaan hyökkäysalueella ja se taisi olla tärkein pointti peliin. Alkuunhan tuo ei meinannut onnistua vastustajan prässin ansioista, mutta toisella puoliajalla väsyneempi OLS ei jaksanut prässätä samalla tavallla ja niin KäPa sai pyöritettyä palloa melko hyvin. OLS:n valmentajan mainostama laitapelaaminen taas jäi aikalailla vaatimattomaksi ja siitä syystä kyseisiä kavereita ei juuri hyökkäyspäässä nähty.

Olen kertakaikkiaan samaa mieltä siitä, että ns. barcelonamainen pallon pitäminen on aivan turhaa, jos joukkueesta puuttuu selkeät linjaa putkovat hyökkäykset ja pallo yritetään enemmänkin syötellä maaliin saakka. Suoraviivaisuus on mielestäni olennainen osa jalkapalloa ja varsinkin hyökkäyspäässä sekä erityisesti selkeissä vastahyökkäyksen paikoissa pallonriiston jälkeen. Jostain syystä tästä on tullut muoti-ilmiö ja pallonhallinta on noussut ylikorostettuun asemaan.

[Jortsukka]

Olin itse myös paikalla kyseisessä ottelussa ja jonkin verran tein samanlaisia huomioita. KäPan osalta valmentaja kertoi, että joukkue pyrkii pallonhallintaan hyökkäysalueella ja se taisi olla tärkein pointti peliin. Alkuunhan tuo ei meinannut onnistua vastustajan prässin ansioista, mutta toisella puoliajalla väsyneempi OLS ei jaksanut prässätä samalla tavallla ja niin KäPa sai pyöritettyä palloa melko hyvin. OLS:n valmentajan mainostama laitapelaaminen taas jäi aikalailla vaatimattomaksi ja siitä syystä kyseisiä kavereita ei juuri hyökkäyspäässä nähty.

Olen kertakaikkiaan samaa mieltä siitä, että ns. barcelonamainen pallon pitäminen on aivan turhaa, jos joukkueesta puuttuu selkeät linjaa putkovat hyökkäykset ja pallo yritetään enemmänkin syötellä maaliin saakka. Suoraviivaisuus on mielestäni olennainen osa jalkapalloa ja varsinkin hyökkäyspäässä sekä erityisesti selkeissä vastahyökkäyksen paikoissa pallonriiston jälkeen. Jostain syystä tästä on tullut muoti-ilmiö ja pallonhallinta on noussut ylikorostettuun asemaan.

OLS:n ongelma tuossa laitapelaamisessa oli se että laiturit seisoi valmiina jo siellä ylhäällä. Näin ei jäänyt tilaa oikein juosta mihinkään tai tehdä nousuja.

Se mikä suurin ihmetys olikin, että KäPa:n ongelmat oli aluksi pelin avaamisessa, OLS otti keskialueen keskustan 4 pelaajalla ja siihen KäPa:n peli tukkeutui aika hyvin. Eli saivat pyörittää alhaalla, mutta eivät ylempänä. Mutta toisella puoliajalla sitten tuntui että vaikka palloa saatiin paremmin ylös ja tilaa oli tosiaan enemmän, niin siltikään ei uskallettu rohkeammin pelata ylöspäin.

Edelleen käytän tätä peliä nyt vain esimerkkinä ja kyseenalaistan vain sen yleisen suuntauksen mistä referee3000:kin tuossa puhuu. Eli se että ei lähdetä yrittämään edes välillä suoraviivaisemmin eteenpäin tai varsinkaan yritetä tehdä rohkeampia ratkaisuja ylhäällä, kun ollaan jo lähellä vastustajan maalia. Vaan sielläkin vielä koitetaan jauhaa poikittain jne.

Pakko vielä todeta erityismaininta KäPa:n poikien teknisen tason lisäksi taktisesti todella hyvää pelaamista sijoittumisen suhteen. Tällä tarkoitan että laidoilta erinomaisia oikea-aikaisia taustanousuja, hyvin osasivat paikata kaverin nousuja, jne.

Tarkoitus ei ole siis millään muotoa näitä joukkueita, pelaajia tai valmentajia arvostella. Vaan yleisesti kyseenalaistaa sen nykyisen trendin mikä tuntuu olevan vallalla. Eli vedetään pallonhallinta överiksi.

[Mersault]

Se mikä suurin ihmetys olikin, että KäPa:n ongelmat oli aluksi pelin avaamisessa, OLS otti keskialueen keskustan 4 pelaajalla ja siihen KäPa:n peli tukkeutui aika hyvin. Eli saivat pyörittää alhaalla, mutta eivät ylempänä. Mutta toisella puoliajalla sitten tuntui että vaikka palloa saatiin paremmin ylös ja tilaa oli tosiaan enemmän, niin siltikään ei uskallettu rohkeammin pelata ylöspäin.

Tuossa on tiivistettynä lasten pallonhallintapelaamisen suurin ongelma. Kun keskustan lyö tukkoon, pallonhallintapeli on käytännössä pallon syöttelyä alakerrassa. Barcelonan pelin filosofia seminaarissa luennoitsija kertoi, että moni tietää pienpelit joita Barcelonassa hinkataan pallonhallinnan parantamiseksi, mutta harva ymmärtää sitä, mitä noilla pienpelien hinkkamisilla haetaan. Kyseisistä porukoista en osaa sanoa, mutta jos keskustan tukkoon lyömisellä pallonhallinta loppuu silloin joko pelaajat eivät ole tarpeeksi taitavia pallonhallintapeliin, joka valtaosassa tapauksista on syy pallonhallinan kuolemaan, tai pienpeleissä joilla pallonhallintaa hiotaan ei painoteta oikeita asioita. Jos noita pienpelejä hinkkaa ja painottaa oikeita juttuja, semitaitavan ryhmän taatusti saa Suomenmaassa liikuttelemaan palloa näyttävästi, mutta tuosta pallonliikuttelusta ei juurikaan ole hyötyä jos palloa ei saa maaliin. Pelkkä pallonhallintapeli ei tee ketään autuaaksi eikä pelkkä pallon liikuttelu kehitä ketään. Esimerkiksi voi ottaa Barcelonan joka Guardiolan pallonhallintapelin alkuaikoina pallonhallinnasta huolimatta päästi paljon maaleja, mutta vähitellen oma pää saatiin tiiviimmäksi. Suomessa tuo pallonhallinta on usein sitä, aikuistenkin joukkueissa, että palloa pidetään ja sen jälkeen itketään, että vastustaja pelaa pitkää eikä kehitä pelaajia, kun vastustaja iskee pallonhallinnasta huolimatta maalin. Jos pallonhallinnasta huolimatta oma pää vuotaa ja maalinteko on vaikeaa, silloin kannattaa miettiä, että onko syy vastustajassa vai mikä on omassa pallonhallintapelissä vialla. Monesti syy on vain siitä, että pelaajat eivät ole tarpeeksi hyviä pallonhallintaan, enkä usko, että pelkällä pallonsiirtelyllä he juurikaan kehittyvät, sillä jossakin vaiheessa vierellä olevat kaverit häipyy ja silloin pitäisi osata ihan oikeasti pelata.

[2012]

Arnold Muhren oli kuuluisa sekä tekniikastaan että ainutlaatuisen hollantilaisesta kyvystään suhtautua peliin ikään kuin se olisi eräänlaista fyysistä shakkia. ’Se on ajattelupeliä. Se ei merkitse juoksemista ympäriinsä ja vain kovan työn tekemistä, vaikka tietenkin täytyy myös tehdä kovasti töitä. Jokainen hollantilainen pelaaja haluaa kontrolloida peliä. Pelaamme mieheltä miehelle; odotamme avaussyöttöjä. Niin jalkapalloa täytyy pelata: aivoilla, ei jaloilla. Ei tarvitse olla shakinpelaaja, mutta täytyy ajatella eteenpäin. Ennen kuin sain pallon, tiesin täsmälleen, mitä tekisin sillä. Tiesin aina kaksi tai kolme liikettä etukäteen. Ennen kuin saan pallon, näen jo jonkun liikkuvan edessäni, joten kun pallo tulee minulle, minun ei tarvitse ajatella sitä. Eikä minun tarvitse katsoa palloon, koska minulla on oikea tekniikka.’ Jos pelaajan pallonhallinta on luontaista, hän tarvitsee vain yhden kosketuksen saadakseen pallon sinne minne se kuuluu. Näin ei ole, jos palloa hallitsevan pelaajan täytyy pysähtyä ajattelemaan. Sekunnin murto-osankin liian myöhässä lähtenyt syöttö aiheuttaa seurausvaikutuksia seuraavaan syöttöön ja niin edelleen. ’Englantilaiset pelaajat alkavat ajatella vasta sitten kun pallo on jo heidän jaloissaan. Pallo on annettava kaverille oikealla hetkellä. Hollannissa emme ajattele ensimmäistä miestä. Jos minä saan pallon, kolmas mies voi lähteä heti juoksuun, koska hän tietää minun välittömästi syöttävän toiselle miehelle ja hänen syöttävän tälle kolmannelle. Jos minä myöhästyn, kolmas mies joutuu myöhästyttämään juoksuaan ja otollinen hetki on ohi. Kyseessä on juuri se erityinen hetki, se erityinen syöttö.’

[rukkanen]

Tuollainen "väkinäinen" pallonhallinta kieltämättä yhtään taustoja tuntematta kuulostaa epäilyttävästi siltä, että joukkueen pelitavassa on aika tiukat raamit sen suhteen, milloin yritetään suuremmalla pallonmenetysriskillä edistää peliä kohti vastustajan maalia. Näin ollen pallonmenetykseen johtaneella ratkaisulla voisi olla mm. peliaikaa vähentävä seuraus tai vähintäänkin negatiivinen palaute valmentajalta. Väitän, että eivät 12-vuotiaat vielä täysin hahmota sitä, milloin hyökkäyskolmanneksen pallonmenetys on ollut seurausta omasta väärästä pelivalinnasta ja milloin taas siitä, että pelivalinta sinällään oli hyvä, mutta jokin muu syy (teknisen suorituksen puutteellisuus tai vastustajan loistava pelinluku/tekninen vastasuoritus) on aiheuttanut pallonmenetyksen. Näin ollen liian tiukasti raamitetussa pelitavassa, jota pelaajat totta kai pyrkivät parhaansa mukaan noudattamaan, saattaa pelirohkeus noissa hyökkäyskolmanneksen riskinottotilanteissa kärsiä. TAI sitten valmentajan on kyettävä todella tarkkasilmäisesti tunnistamaan edellä mainittu ero hyökkäyskolmanneksen "turhien" (väärä valinta) ja "valitettavien" (tekninen puute / vastustajan hyvä pelaaminen) pallonmenetysten välillä, jotta pelaajat saavat johdonmukaista palautetta.

Jos pelaaja esim. 1v1-haaston tai läpisyöttöyrityksen seurauksena menettää pallon, lienee parasta jättää antamatta palautetta ollenkaan, ellei sitten tule tilaisuutta pikaisesti tilanteen jälkeen jututtaa ko. pelaajaa (jos tämä esim. tulee vaihtoon pian tilanteen jälkeen tai tulee puoliaika) kysymällä, että mitä hän tilanteessa yritti ja että olisiko ollut muita vaihtoehtoja jne.

Mutta niin. En tiedä KäPan 00:ien toiminnasta mitään, joten tuo oli siis vain yksi hypoteesi sille, mitä taustalla voisi olla. Yleisellä tasolla olen sillä kannalla, että 12-vuotiailla täytyisi olla yksittäisten pelitilanteiden ratkaisu sillä tavalla omalla vastuulla, että pelitapaan ei olisi "kirjoitettu auki" kovinkaan pikkutarkkoja ohjeita eri tilanteisiin (tästä on kyllä jauhettu jo pelikirjaketjussa ja muissakin). Tällöin jokainen ottelutapahtuma toimii uutena oppimistilaisuutena, kun pelajaat saavat itse ratkaista esimerkiksi sen, lähtevätkö 1v3-tilanteessa väkisin puskemaan pallon kanssa kohti maalia vai pitävätkö palloa itsellään kunnes syöttösuuntia muodostuu tarpeeksi lähelle...

Sekava viesti, mutta ehkä nyt jotain lisäarvoa kuitenkin keskusteluun.


EDIT: Tuohon Mersault'n barcelonajuttuun vielä se, että tuossa samaisessa koulutuksessa (tai ainakin samojen heppujen vetämässä) näytettiin eri ikävaiheissa olevien junioreiden pelaamista, ja yksi esimerkki taisi olla n. 12-vuotiaista. Siinä ei todellakaan pelattu "barcelonamaista" pallonhallintaa, vaan pyrittiin hyvin suoraviivaisiin ratkaisuihin pallon kanssa. Toisin sanoen vielä 12-vuotiaillakin pitää ylläpitää 1v1-pelaamista (se ei tietenkään enää tässä vaiheessa ole tärkein osa-alue), mistä taas seuraa se, että ei 12-vuotiaiden joukkueen pelitapa saisi olla sellainen, jossa 1v1-tilanteita pyritään tietoisesti välttämään.

[puskasta]

Ymmärsinkö oikein, että keskustelussa on monella oletuksena, että "barcelonamaisessa pallonhallintapelitavassa ei pyritä ratkaisuihin".

Kyseinen pelitapa ja sen variaatiot on taidon ja pelikäsityksen osalta kaikkein vaikein oppia. Siis pelaajien.
Keskustelun perusteella näyttää, että myös kentän reunalla on hankaluuksia ymmärtää pelitavan ydintä ja olennaisuuksia.

Ei pidä ihmetellä, jos 12-vuotiaat eivät vielä asiaa täysin hallitse. Mutta sitä pitää ihmetellä, että täällä sen perusteella tuomitaan pelitapa ja pyrkimys sen suuntaiseen pelaajakehitykseen.

Siitä toki plussa, että moni keskustelija rehellisesti mainitsee tavalla tai toisella puheenvuoronsa johdantona lauseen "asiasta yhtään mitään tietämättä".

[Jortsukka]

Ymmärsinkö oikein, että keskustelussa on monella oletuksena, että "barcelonamaisessa pallonhallintapelitavassa ei pyritä ratkaisuihin".

Ei vaan "suomalaisessa versiossa" ei pyritä rohkeisiin ratkaisuihin hyökkäyspäässä. Eli ei uskalleta murtautua, koska voidaan menettää tällöin pallo. Koetaan että tärkeämpää hallita palloa, kuin yrittää a)haastaa b)antaa murtavaa syöttöä c)tehdä jotain muuta ratkaisua missä pallo voidaan menettää jos suoritus ei täysin onnistu.

[Pussikalja]

Täysin varauksetta on "oikein" puskea yksilötaidon nimissä herkkyyskausiajattelulla ohi vaikka väkisin, vuosia. Eikö samaisella herkkyyskausiajattelulla sitten ole loogista syöttää vaikkapa turhaan, kun sen ajan herkkyyskausi on?

Ongelma meillä on opettaa pelaajat lukemaan peliä ja tunnistamaan oikea hetki haastaa. 12 v. ei varmaankaan ole vielä valmis niitä hetkiä pelistä tunnistamaan, ei vaikka pallonhallintapeli, nopea pelaaminen syötöillä ja vähillä kosketuksilla, niitä otollisia ohituspaikkoja tehokkaasti peliin luo. Jossain vaiheessa syöttöpelikin on opeteltava.

[ElPaso]

Ainakin omien kokemuksien mukaan Junnu fudiksessa suurimmat ongelmat on juuri 1vs1.
Viimeiset kymmenen vuotta toiminut kentän laidalla,niin nähnyt hyvin,että suomessa opetetaan harhauttamaan,mutta ei ohittamaan.
Suomalaisilla tekniikka riittää,ja perjaatteessa lähtönopeus, mutta oikea-aikaisuus ja pelikäsitys jotain.. Noh,ei nyt katastrofaalista, mutta sinne päin.
Usein haastetaan siellä missä ei pitäisi, ja taas syötetään, kun selkeä 1vs1.
Enemmän pitäisi kiinnittää huomiota nimenomaan ohittamiseen. Jos osaat harhauttaa, mutta et ohittaa niin sinusta ei hirveästi ole hyötyä.
Ja vielä lisäkommenttina suomalaisten puolustaminen ei kuitenkaan taas ole maailmanluokkaa..
Varmasti tuli paljon asiaa,jota jo oli puitu, sekä osin ohi aiheen,mutta menkööt silti!

[logytel]

Ei kai vaan tässä "pallonhallinnassa" ole menty siihen, että estetään kykyjen vapaa kehittyminen. Valjastetaan nuoret pelaajat tiettyyn taktiikkaan liian aikaisin, estetään nuorten pelaajien pakoton kehittyminen. (ennen tuloksen johdota ~ nyt pallonhallinnan johdosta)

Voitontahdon täytyy tulla lapsen sisältä. Vanhempien, aktiviteettien vetäjien ja treenarien täytyy vain luoda olosuhteet järjestämällä otteluja ja treenisessioita – on pidettävä mielessä maailma sellaisena kuin lapsi sen hahmottaa. Lapsen halu voittaa ja luotu ilmapiiri tekevät lapsen kypsäksi kehittymään jalkapallon pelaajana ja ihmisenä, ja painotuksen on oltava ensin mainitun kohdalla.

On kuitenkin tärkeää aloittaa joukkueenrakentamisen prosessi mahdollisimman nuorena, jo nuorimmassa ikäryhmäkategoriassa. Joukkueen rakentaminen on asteittainen kasvatusmekanismi. Nuorissa ikäryhmissä se tapahtuu käyttäen monia yksinkertaisia peukalosääntöjä, esimerkiksi vapaan tilan etsiminen, yritys saada pallo takaisin haltuun heti kun se on menetetty ja koko pelialueen hyväksikäyttö. Tämän ansiosta nuoret pelaajat alkavat toimia paremmin joukkuekehikossa.

Kun jokainen yksilö vaikuttaa myönteisesti toisiin, jokainen voi tiedostamattaan saavuttaa taitojensa rajat. Oivallus siitä, kuinka treeneissä harjoiteltuja asioita voi käyttää pelitilanteissa ja kuinka niitä voi johdonmukaisesti soveltaa ratkaisuihin ja siten saada joukkue pelaamaan parempaa jalkapalloa, parantaa pelin nautittavuutta. Pelaajat oppivat pelaamaan hauskemmalla tavalla. Aluksi sellaisissa muodoissa kuin 4v4 ja 7v7 ja lopulta noin 11 ikäisinä kaikkein vaikeimmassa muodossa: 11v11.

On harmi, että monissa maissa valmentajat valjastavat nuoret pelaajat tiettyyn taktiikkaan liian nuoressa iässä. Tässä vaiheessa on liian vähän tilaa kykyjen vapaaseen kehittämiseen. Syy? Liian monet nuorisovalmentajat ovat sitä mieltä, että heidän joukkueensa menestys on hyvin tärkeää. Tämä tapahtuu nuorten pelaajien pakottoman kehittymisen kustannuksella. Usein fyysisen voiman kartuttaminen menee jalkapallotaitojen edelle.

Hollantilaiset nuorisojoukkueet pärjäävät harvoin hyvin kansainvälisellä tasolla. Ne pelaavat kivaa jalkapalloa, mutta keskinkertaisin tuloksin. Vasta myöhemmin, kun nämä pelaajat aikuistuvat, tämä kehittyminen antaa optimaalisia tuloksia.
Varsinkin hyökkäävämmälle ja riskejä kaihtamattomalle pelityylille pelaajien pakoton kehittyminen on oleellisen tärkeää. Monissa maissa nuorten pelaajien kehitys estyy. Pelaajat eivät saavuta täyttä potentiaaliaan, koska heidät uhrataan liian nuorina tuloksen alttarille. Heidän kehittymisensä pysähtyy, koska sovelletaan periaatetta ”tulos on tärkeämpi kuin tapa jolla se saavutetaan”. Heitä ei varmastikaan kasvateta pelaamaan hyvin luovaa, hyökkäävää jalkapalloa.

Onneksi on muutamia maita kuten esimerkiksi Hollanti, Portugali, Tanska, Espanja ja Brasilia, joissa treenaus toimii toisin. On sääli, että muutamissa näistä maista – esimerkiksi Portugali ja Espanja – maajoukkueet eivät rakenna tämän erinomaisen nuorisokoulutuksen varaan. Ne vajoavat johonkin taas uuteen aivan liian puolustavaan ja pelokkaaseen pelitapaan. Viime aikoina, varsinkin Espanjassa, tähän on saatu muutos.

[Superjunnukoutsi]

Ymmärsin, että aloittajan esittämän ongelman juurisyy olisi, että valmennus muuttuu (herkkyyskauden mukaisesti) vain siihen yhteen asiaan sen sijaan, että laajennettaisiin harjoiteltavia asioita koskemaan tätä uutta juttua.