SPL valmennuslinjaus versus joulukuusi

[Mersault]

Joo, forumin kaikki topikit eivät ole tulleet tutuiksi, joten voi olla, että asiaa on jossakin muualla myös käsitelty, mutta lueskelin tuota SPLn valmennuslinjaa ja siellä hehkutettiin, että Palloliiton valitsema pelitapa on 4-4-2 tai 4-4-1-1, joten väkisinkin on pakko kysyä, että kuinka hyvin nuo linjat ovat linjassa A-maajoukkueen pelitavan kanssa joka Paatelaista siteeratakseni on 4-3-3 jossa nuo laitahyökkääjät tai laitapelaajat kaventavat keskelle eli 4-3-2-1:ksi. Linjaukset on hienoja, mutta väkisinkin pistää silmään se, että Laurikainen ja co linjaavat nuorisomaajoukkueille tuon peribrittiläisen 4-4-2, mutta sitten Brittein saarilta tulee suomalainen kaveri joka haistattaa p:n fourforutwolle. Mutta, joo jos vedetään linja, pitääkö linjaa noudattaa?

[Superjunnukoutsi]

Jos nyt ajatellaan A-maajoukkuetta, niin siihenhän pelaajat kuitenkin tulevat eri (ei-palloliiton alaisista) ammattilaisjoukkueista, joista kukin pelaa omalla tavallaan. Ja junnuissa pelaajat ovat puolestaan palloliiton linjausten "tuotantoa".

Mielestäni junnujen valmennuslinjausten ei siis tarvitse olla yhteneväinen A-maajoukkueen pelitavan kanssa, kunhan junnumajut vain pelaavat valitun linjan mukaan.

[drone]

Mielestäni junnujen valmennuslinjausten ei siis tarvitse olla yhteneväinen A-maajoukkueen pelitavan kanssa, kunhan junnumajut vain pelaavat valitun linjan mukaan.

Asiantuntemukseni ei riitä syväanalyysiin, mutta näin talonpoikaisjärjellä voisi ajatella, että onhan se miesten maajoukkueeseen hyppääminen sata kertaa helpompaa, jos tietää jo heti alusta lähtien (junnumaajoukkueen kokemuksen perusteella) tasan tarkkaan paikkansa ja sen, mitä pitää tehdä. Sitä vartenhan valmennuslinja on olemassa, että sen mukaan edetään.

Kuuntelin tuossa kerran eräällä pukuhuoneella toisella korvalla kun eräs salibandyvalmentaja selitti joukkueelleen pelitavan hienouksia. Porukka istuu ja kuuntelee kuin lammaslauma ja vilkuilee välillä tyhmännäköisenä toisiaan. Teki mieli kysyä tilityksen jälkeen, ovatko kaikki todella ymmärtäneet tehtävänsä (valmentaja kun ei moista kysymystä esittänyt). Mutta ujona kaverina en tohtinut puuttua toisten asioihin.

[Superjunnukoutsi]

Asiantuntemukseni ei riitä syväanalyysiin, mutta näin talonpoikaisjärjellä voisi ajatella, että onhan se miesten maajoukkueeseen hyppääminen sata kertaa helpompaa, jos tietää jo heti alusta lähtien (junnumaajoukkueen kokemuksen perusteella) tasan tarkkaan paikkansa ja sen, mitä pitää tehdä. Sitä vartenhan valmennuslinja on olemassa, että sen mukaan edetään.

Kuuntelin tuossa kerran eräällä pukuhuoneella toisella korvalla kun eräs salibandyvalmentaja selitti joukkueelleen pelitavan hienouksia. Porukka istuu ja kuuntelee kuin lammaslauma ja vilkuilee välillä tyhmännäköisenä toisiaan. Teki mieli kysyä tilityksen jälkeen, ovatko kaikki todella ymmärtäneet tehtävänsä (valmentaja kun ei moista kysymystä esittänyt). Mutta ujona kaverina en tohtinut puuttua toisten asioihin.

Onhan se varmaan helpompaa, sitä en kiistä, mutta miksi maajoukkueen pitäisi pitäytyä jossain tietyssä linjassa jos maajoukkueessa uskotaan menestystä tulevan jollain toisella tavalla. Jos joulukuusella saadaan menestystä, on varmaankin helpompi muuttaa valmennuslinjausta maajoukkueen pelitavan suuntaan.

Maajoukkuetta ajatellen on myös hyvin tärkeää saada niitä pelaajia ottamaan oppia niiltä "isoilta pojilta", eli ulkomaille pelaamaan kovatasoisemmissa sarjoissa, jolloin henkilökohtainen osaaminen on tärkeämmässä roolissa kuin jonkin tietyn pelipaikan osaaminen jossain tietyssä kokoonpanossa (tapauskohtaista toki).
Toisaalta, jos puhutaan 4-4-2 -muodostelmasta ja aluepelistä, näkisin itse asian niin, että siitä on suhteellisen helppoa lähteä pelaamaan myös muihin muodostelmiin.

[rukkanen]

Itse näkisin tämän niin, että ei SPL:n valmennuslinjausta ja joulukuusta ole yritettykään sovittaa tiukasti yhteen. Mixu on maajoukkueelle tietyllä tavalla kuitenkin "välikausivalmentaja", jonka tärkeimpänä tehtävänä liiton valmennuslinjauksen kannalta on ehkä A-maajoukkueen pelikulttuurin muutos suurten linjojen osalta. Pois anteeksi pyytelevästä, alistuvasta, nihilistisestä tai muuten vaan päämäärättömästä potkiskelusta kohti pelaamista, jossa ohjat pyritään pitämään jatkuvasti omissa käsissä. Noin niinkuin kärjistettynä.

Mitä yleisesti tulee nuorisomaajoukkueita koskevaan valmennuslinjaukseen, olen sillä kannalla, että PERIAATTEESSA muodostelmalla ei ole mitään väliä (mutta kuitenkin on, kuten kohta jaarittelen). Nuorisomaajoukkueiden funktio on seuloa maan parhaat pelaajat sellaisista pelaajatyypeistä, joita A-maajoukkueeseen halutaan kasvattaa, ja pikku hiljaa tuoda heille tutuksi sellaisia pelitavallisia raameja, joiden puitteissa A-maajoukkueen halutaan toimivan. Nämä pelitavalliset raamit eivät ole muulla tapaa riippuvaisia muodostelmasta kuin sillä, että jos A-maajoukkueeseen halutaan seuloa perinteisiä laitureita, jotka sahaavat aivan sivurajassa kiinni (esimerkki on tarkoituksella teoreettinen, käsittääkseni tällaisia pelaajatyyppejä ei pyritä sen enempää liiton valmennuslinjauksessa kuin nyky-A-maajoukkueen pelitavassakaan hakemaan), niin kyllä silloin sellainen pelipaikka täytyisi myös junnumaajoukkueiden muodostelmista löytyä. Mutta noin muuten on varmaan sen seitsemännen kertaa todettu, että pelitapa ei ole yhtä kuin muodostelma. Joten vaikka Mixun joulukuusi "paperilla" (ts. muodostelmana) saattaa näyttää aika erilaiselta kuin SPL:n valmennuslinjaus, ovat pelaajatyypit (tai roolit) aika samalla sivulla. Ainakin siihen asti, kunnes joku asiantuntevampi forumisti toisin todistaa

[zekki]

Mitäpä jos suomalainen futis muuttuisi jonkinlaiseksi kloonifutikseksi, jossa kaikki pelaa yhtä ryhmitystä ja pelitapaa ihan vaan sen takia, että toivottaisiin maajoukkueen sen kautta  menestyvän. Olisi se aika onnetonta. Ainakaan seuratasolla ei ole yhtä ainoaa oikea mallia. Menestyksen kannalta on aivan ratkaisevan tärkeää tehdä niiden isojen asioiden suhteen oikeita valintoja: mikä on seuran identiteetti, keitä pelaajia on käytettävissä tai voidaan hankkia, kuka valmentaa jne?

Kaikkiaan tämä aihepiiri on aika hetteinen suo. Peliryhmitelmä on vielä ymmärretävä, mutta sitten kun puhutaan esimerkiksi pelitavasta, mitä se oiken kullekin tarkoittaa. Yhdelle se voi olla hyökkäävä/puolustava, toiselle aktiivista pallonhallintaa, kolmannelle voittoon tyylipisteitä välittämättä jne.
Mikä sitten on pelitavan ja taktiikoiden  suhde?

Ei muuten väliä, mutta puhutaan helposti toistemme ohi!

 

[Tapioinen]

Asiantuntemukseni ei riitä syväanalyysiin, mutta näin talonpoikaisjärjellä voisi ajatella, että onhan se miesten maajoukkueeseen hyppääminen sata kertaa helpompaa, jos tietää jo heti alusta lähtien (junnumaajoukkueen kokemuksen perusteella) tasan tarkkaan paikkansa ja sen, mitä pitää tehdä. Sitä vartenhan valmennuslinja on olemassa, että sen mukaan edetään.

Näinhän tehdään juurikin Hollannissa. Käytännössä pelataan 4-3-3 systeemillä lähes kaikkialla. Pelaajat opetetaan/kasvatetaan pelipaikkakohtaisesti jo nuoresta pitäen (12 ikävuoden jälkeen, kun perustaidot on opittu).

Huom! Alleviivattuna, että tälläistä pelipaikkakohtaista opetusta ei pidä aloittaa liian aikaisin! Eli nimenomaan nuoriso-vaiheessa. Nuoriso ei tarkoita lapsia! (Näin olen asian ymmärtänyt, korjatkaa jos tämä on väärin.)

Joukkueita suunnitellaan ja tuotetaan tehdasmaisesti. Kehuttujen nuorisosuunnitelmien peruspointti on jauhaa esiin numeroituja tuotteita konetta varten. Toisen nuorisotiimin numero 8 pystyy kätevästi astumaan ykkösjoukkueen loukkaantuneen numero 8:n saappaisiin, ja hän tietää tarkasti, kuinka sopeutua paikkaan, kuinka sulautua joukkueen muihin liikkuviin osiin.

Tämä on yksi 'salaisuus' hollantilaisessa futiksessa.

[zekki]

Näinhän tehdään juurikin Hollannissa. Käytännössä pelataan 4-3-3 systeemillä lähes kaikkialla. Pelaajat opetetaan/kasvatetaan pelipaikkakohtaisesti jo nuoresta pitäen (12 ikävuoden jälkeen, kun perustaidot on opittu).

Huom! Alleviivattuna, että tälläistä pelipaikkakohtaista opetusta ei pidä aloittaa liian aikaisin! Eli nimenomaan nuoriso-vaiheessa. Nuoriso ei tarkoita lapsia! (Näin olen asian ymmärtänyt, korjatkaa jos tämä on väärin.)

Joukkueita suunnitellaan ja tuotetaan tehdasmaisesti. Kehuttujen nuorisosuunnitelmien peruspointti on jauhaa esiin numeroituja tuotteita konetta varten. Toisen nuorisotiimin numero 8 pystyy kätevästi astumaan ykkösjoukkueen loukkaantuneen numero 8:n saappaisiin, ja hän tietää tarkasti, kuinka sopeutua paikkaan, kuinka sulautua joukkueen muihin liikkuviin osiin.

Tämä on yksi 'salaisuus' hollantilaisessa futiksessa.

Vähän huonosti tunnen hollantilaista seurafutista. Onko siis niin, että tämän juniorityön vuoksi kaikki hollantilaiset seurat pelaavat samanlailla. Jos pelipaidat olisivat blancoja, ainoa ero mikä näkyisi olisi yksilöiden väliset ja sitä kautta toki joukkueidenkin tasoerot!

[Tapioinen]

Vähän huonosti tunnen hollantilaista seurafutista. Onko siis niin, että tämän juniorityön vuoksi kaikki hollantilaiset seurat pelaavat samanlailla. Jos pelipaidat olisivat blancoja, ainoa ero mikä näkyisi olisi yksilöiden väliset ja sitä kautta toki joukkueidenkin tasoerot!

Aivan kaikki eivät pelaa 4-3-3 systeemillä. Mutta käsittääkseni "tietty pelitapa" on vallitseva. Se minkä vuoksi pelaavat niin, niin en tiedä onko syys "juniorityön vuoksi" vain maajoukkueen vuoksi?

Käsittääkseni se, että seuralla (nyt mennään siis seuraan) on tietty pelitapa, "ohjeistaa" myös nuorisojoukkueet (ei lapsi) pelaamaan samalla pelitavalla. Tämä juuri siksi, että pelaajien on helpompi 17-21 vuoden iässä murtautua ykkösjoukkueen avaukseen. Nuorisotiimin numero 8 pystyy kätevästi astumaan ykkösjoukkueen loukkaantuneen numero 8:n saappaisiin, ja hän tietää tarkasti, kuinka sopeutua paikkaan, kuinka sulautua joukkueen muihin liikkuviin osiin.

Toki huippuvalmentajat pystyvät myös kesken pelin (sen vaatiessa) muuttamaan esim. pelijärjestystä esim. 4-3-3 -> 3:5:2:ksi, mutta tämäkin on taas toinen juttu.

Jos pelipaidat olisivat blancoja, ainoa ero mikä näkyisi olisi yksilöiden väliset ja sitä kautta toki joukkueidenkin tasoerot!

Kyllä tähän suuntaan, mikäli käsitin viestisi oikein.

[Tapioinen]

Ote artikkelista "Kone joka pyörii" - Urheilehti 6/2010

Artikkelin alku:

Suomalaisella jalkapallolla pitäisi olla vain yksi tavoite - luoda sen kaltainen jalkapallokoneisto, joka on kasvattanut FC Interin hollantilaisvalmentajan Job Dragsman.

Artikkelin loppu:

Dragtsma lähestyy jalkapalloa opettamisen kautta. Pelaajille on opetettava pelisysteemi, omat tehtävänsä siinä ja oman pelipaikkansa erityistehtävät. Pelaajat on opetettava jalkapalloilijoiksi. Hän ei ole ensisijaisesti peluuttaja, vaan opettaja ja rakentaja.
 Dratsma on Jansin tavoin onnistunut siinä kaikessa. Pelaajat ovat päässeet eteenpäin ja joukkue on onnistunut resursseihin nähden erinomaisesti. Dragtsma on kolmen kautensa aikana voittanut jokaisen suomalaisen pokaalin - liigamestaruuden, Suomen Cupin ja liigacupin.
 Ron Jans vie kahvikuppinsa huoneen toisessa päässä olevaan pieneen keittönurkkaukseen, kättelee hyvästiksi ja sulkee oven perässään.
 Kuva on selvä.
 Arvokisapaikka Suomelle olisi kiva. Myös se, että joku seura menestyisi hyvin Europpöassa. Ja, että Suomi olisi oikeasti kymmenen parhaan joukossa.
 Mutta ne voivat lopulta olla vain seurausta siitä, että on toimiva jalkapallokoneisto.

[Superjunnukoutsi]

Aivan kaikki eivät pelaa 4-3-3 systeemillä. Mutta käsittääkseni "tietty pelitapa" on vallitseva. Se minkä vuoksi pelaavat niin, niin en tiedä onko syys "juniorityön vuoksi" vain maajoukkueen vuoksi?

No yksi syy varmasti on se, että kun kaikki tekevät samat asiat samalla tavalla, on paljon helpompi seuloa porukasta ne taitavimmat yksilöt. Karrikoiden siis taitavuus määritellään sen mukaan, että ominaisuuksista A, B, C, Å, Ä ja Ö, katsotaan pelipaikkakohtaisesti vaikkapa taitoa B:ssä ja Ö:ssä, jolloin valmentaja ainoastaan kehittää tietyn pelaajan B ja Ö -taitoja. Vähän sellainen itseään toteuttava kierre.