Olisi kyllä mielenkiintoista lukea tuo Sundqvistin satukirjaksi nimeämä Gör mål Jaro -kirja, niin saisi myös Boströmin näkemykset vuoden 2004 tapahtumista. Tuossa kirjassahan kai syy Jaron silloiseen huonoon menestykseen pistetää Sundqvistin niskaan.
Sundqvistin näkemyshän on tullut toistettua kymmeniä kertoja tällä foorumilla ja maan suurimman päivälehden verkkosivuilla, kun taas toinen puoli ei ainakaan netissä ole hirveää ääntä pitänyt.
Tarkoitus ei ole syyttää Satraappia vääristelystä, mutta harvoin kiistasta saa totuudenmukaista kuvaa vain yhtä asianomaista kuunneltaessa.
Sinänsä minusta on hienoa, että sisäpiiriläinen kirjoittelee tänne näkemyksiään, mutta tulevan valmentajamme kannalta tuntuu hieman epäoikeudenmukaiselta, että ihmiset muodostavat hänestä kuvan sellaisen todistuksen perusteella, joka ainakin on ainakin minusta jäävi tarkastelemaan asioita objektiivisesti.
Onko Maakuntasatraapilla halua referoida Boströmin ja mainitun satukirjan näkemyksiä tapahtumista ja kenties valottaa, miksi Sundqvist itse erosi Jaron tj:n paikalta vain vähän aikaa sen jälkeen, kun antoi Boströmille ensin itse potkut Jarosta? Ilmeisesti Sundqvist ei ollut puikoissa käytännössä kuin vain ja ainoastaan tuon vuoden 2004, jolloin Jaro ajautui kriisiin?
Vai pitääkö marssia kirjastoon, että asioista saisi tasapuolisen kuvan?
Asiallinen viesti, johon vastaan tiettyjen rajoitusten (niistä alempana) valossa niiltä osin kuin katson olevan sopivaa.
Asia kun on niin, että kun Boström ja FF Jaro asianhoitajiensa välityksellä pääsivät sopimukseen Boströmille potkujen vuoksi maksettavasta kompensaatiosta - joka ei kattanut koko sopimuskauden loppuajan palkkaa, mutta oli kuitenkin kohtuullisen tuntuva - liitettiin sopimukseen tiettyjä klausuuleja. Yksi niistä oli, että sen paremmin Boström kuin FF Jaron tj + hallituksen jäsenet eivät jatkossa anna julkisuuteen mitään kommentteja, jotka saattaisivat toisen sopimusosapuolen edustajat negatiiviseen valoon. Koska pykälään ei kirjattu mitään sopimussakkoa oli kyse näiltä osin käytännössä herrasmiessopimuksesta.
Tämän sopimuspykälän Boström yksipuolisesti rikkoi tuossa mainitussa kirjassa (Sören Bäck: Gör mål Jaro!, omakustanne 2005). Kirjassa Boström esittää sivuunkirjoittanutta kohtaan voimakasta kritiikkiä, mutta Bäck ei haastatellut minua kirjaan lainkaan, joten minulla ei ollut mitään mahdollisuutta puolustautua syytöksiltä.
Tästä johtuen katsoin tuolloin, että herrasmiessopimus ei enää velvoita minua siinä mielessä, ettenkö saisi edes yrittää puolustautua osin täysin valheellisilta syytöksiltä. Niinpä suostuin antamaan Pietarsaaren Sanomille haastattelun, jossa oioin härskeimpiä väitteitä. En ole koskaan sen jälkeenkään käsitellyt Boströmin Jaro-jakson osalta sellaisia aihepiirejä, joita ei olisi tuotu esille tuossa mainitussa kirjassa. Jokainen voi kuitenkin itsekseen miettiä, miksi Boström tyytyi täyttä sopimuskauden palkkaa pienempään kompensaatioon (asia, jonka Gör mål Jaro! muuten jättää taktisesti kertomatta). Jos irtisanominen olisi mennyt oikeuteen olisivat sen kaikki perusteet tietysti tulleet julki.
Mitä väitteisiin tulee, niin Boström esimerkiksi kaatoi kauden 2004 Jaron keskuspuolustuksen kriisiin meikäläisen niskaan. Kriisi käynnistyi maalis-huhtikuun vaihteessa, kun loistavan kauden 2003 pelanneen Roope Heilalan polvesta katkesi ristiside. Roope pelasi tuolloin kolmatta täyttä otteluaan 40 tunnin sisään Pietarsaaren hallin vähän hankalalla alustalla. Boströmillä oli paineita tehdä tulosta Jaron perinteisessä talviturnauksessa, koska aiemmat harjoituspelit sekä liigacup olivat menneet pelillisesti ja tuloksellisesti päin helvettiä.
Noh, oltiin siis tilanteessa, jossa tähtitopparin kausi oli ohi. Boströmillä oli samassa turnauksessa näytillä Vesku Vasara ja Heppa Hevonkorpi, ja valmentajalle oli luvattu, että jos hän ko. pelaajat haluaa ja pystyn neuvottelemaan riittävän edulliset sopparit, niin hän saa molemmat mutta sen jälkeen pelaajahankintoihin ei kerta kaikkiaan ole enää mahdollisuuksia. Boström halusi molemmat ja joukkue oli siis valmis, Boströmin käsityksen mukaan Hevonkorpi saattoi pelata myös topparina.
Ei siitä sitten oikein mitään tullut, topparipari Hevonkorpi-Kalliokoski ei toiminut semminkään kun pitkän pallon vetäminen oli kategorisesti kiellettyä, edes maalivahti ei saanut avata pitkällä. Boström (ihan ymmärrettävästi) reagoi tilanteeseen vaatimalla topparin värväämistä. Koska vaihtoehtoja ei ollut suostui seuran hallitus - jonka kautta budjetin ylitys piti käyttää - pelaajabudjetin ylittämiseen, kunhan liigatason toppari saadaan. Boström toi jo varhaisessa vaiheessa topparinetsintää esille Jokereissa aiemmin pelanneen Kristjan Timarin nimen, hänet hän haluaisi.
Jäljitin Timarin kotimaastaan Unkarista, jossa hän pelasi jonkun pääsarjaseuran (en enää muista minkä) riveissä ja hänelle oli sopimus vielä seuraavaksikin kaudeksi. Timar ilmoitti agenttinsa välityksellä, ettei hänellä ole kiinnostusta siirtyä Suomeen ja vaikka olisikin vaatisi seura siirtokorvausta (joka oli ajatuksenakin ehdoton nou-nou Jaron hallitukselle). Se asia jäi siihen. Kirjassa Boström kertoo, että minä sössin Timarin siirron.
Mitään kontakteja ulkomaille ei Boströmillä tai kenelläkään muullakaan Jarossa ollut, joten ryhdyin kauhealla kiireellä luomaan sellaisia itse. Ryhdyin yhteistyöhön bulgarialaisen Gradev Sports -toimiston kanssa, jolle olen sivumennen sanoen tehnyt joitain duuneja vielä kohtuullisen hiljattain ja hankin juhannuksen aikoihin toppariksi Angel Ginevin, joka osoittautui kovaksi vahvistukseksi. Tulokset eivät kuitenkaan parantuneet, Jaro oli syvässä pelillisessä kriisissä. Tämän Boström tosiaan saa kirjassa minun viakseni, koska en kyennyt hankkimaan hänelle Timaria.
Kerron tämän asian näinkin yksityiskohtaisesti, jotta kävisi ilmi, miksi koen kirjan syytökset epäreiluiksi semminkin, kun minulle ei tarjottu mahdollisuutta niihin tuossa kirjassa vastata.
Lisäksi minua kirjassa syytetään mm. siitä, että loin huonoa työilmapiiriä kyttäämällä työntekijöiden (tässä tapauksessa Boströmin itsensä) puhelinkuluja ja vastaavia. Seuralla oli paikallisen puhelinosuuskunnan kanssa sopimus ilmaisista lankapuheluista seuran toimistolta, ja Boström asui 150 metrin päässä toimistolta jossa hänellä olisi ollut käytettävissään työpiste. Hänen kännykkälaskunsa huitelivat neljässäsadassa eikä miestä koskaan näkynyt toimistolla kuin erikseen pyydettynä. Minä olisin katsonut esimerkiksi tuollaisen asian sormien läpi kun oli vähän isompiakin murheita, mutta seuran hallitus puuttui tähän juttuun osana isompaa kulukuriprojektia. Ja hallitus oli kollektiivinen esimieheni, jota on toteltava. Ja minulle asetettujen henkilökohtaisten tulostavoitteiden kärjessä oli että seura saavuttaa nollatuloksen. Boström tiesi nämä asiat, muttei halunnut tai kyennyt näkemään esim. tätä asiaa muuten kuin omalta kannaltaan, hän halusi tehdä töitä kotoaan ja sillä selvä. Kaikenlaiset yritykset käyttää työnantajan direktio-oikeutta johtivat kiukutteluun, jonka pelkäsin vievän fokusta varsinaisesta valmentajantyöstä.
Tässä nyt jokunen esimerkki. Oleellista on, että nämä kaikki nyt vuoden 2012 näkökulmasta katsoen mitättömät asiat olisivat jääneet historian hämäriin, ellei Boström olisi yksipuolisesti rikkonut minun ja muun Jaro-johdon kanssa solmimaansa kirjallista sopimusta. Eniten minua mietityttänyt, mikä tuon yli vuosi irtisanomisen jälkeen julkaistun hyökkäyksen motiivina oli, mitä Siku sillä voitti? Kirjassa kun ei haukuta ainoastaan minua, vaan Jaron tuolloista puheenjohtajaa Timo Kuusistoa mm. kutsutaan jalkapallosta mitään ymmärtämättömäksi kahvikauppiaaksi. Minua henkilökohtaisesti tuo kirja kyllä loukkasi, koska se käsittelee rakasta seuraani, julkaistiin kotikaupungissani enkä saanut kirjassa edes vastata syytöksiin.
Mitä oman seurajohtaja”uraani” Jarossa tulee, niin aloitin toimessa 1. syyskuuta 2003 (ensimmäiset kolme kuukautta o.t.o) ja lopetin muodollisesti 31.3 2005, käytönnössä kolmea viikkoa aiemmin. Esitin loppusyksyllä 2004 tukun uudistusehdotuksia, joita tukivat päävalmentaja Touru ja puheenjohtaja Kuusisto, mutta loput hallituksen jäsenet äänestivät ne nurin. Lopuksi tein hallitukselle esityksen, joka joko hyväksytään tai minä eroan välittömästi. Esitystä vastustava kanta voitti 6-1, jonka jälkeen Kuusisto pyysi minua jatkamaan tehtävässä kunnes kauden 2005 joukkue on saatu pääpiirteittään koottua ja minun hoidossani olleiden sponsoreiden kanssa seuraavan kauden sopparit tehtyä. Suostuin toivomukseen ja jatkoin töissä vielä kolme kuukautta.
Bäckin kirjassa luonnollisesti kerrotaan, että olisin saanut käytännössä potkut, mutta ne olisivat olleet siitä kummalliset potkut että esimiestahon edustaja ylipuhui jatkamaan vielä jonkun kuukauden. Hallituksen enemmistö kyllä varmasti halusi minusta eroon, mutta se olisi onnistunut vain laittoman irtisanomisen kautta, minulla oli vakituinen työsopimus.
Omalta osaltani tämä on nyt tässä enkä aio palata asiaan blogissanikaan (joka on käynnissä neljättä vuotta, ja jossa Sikua on käsitelty tasan kahdesti, molemmilla kerroilla yhteinen historiamme julki tuoden). Sikun kanssa olen - ja olen ennenkin ollut - valmis olemaan aivan asiallisissa väleissä, jos tekemisiin päädymme. Tuon Bäckin kirjan minulle aiheuttamaa pahaa mieltä ei saa pois eikä tehtyjä tekemättömiksi, mutta nykyisyydessä ja tulevaisuudessa olisi kuitenkin elettävä. Henkilökohtaisesti kerroin blogissani totuuden eli sen, että mielestäni Siku on tässä kohtaa oikea (joskin riskejä sisältävä) valinta HJK:n päävalmentajaksi. Se, kuinka ilkeä hän on minua kohtaan mahdollisesti joskus ollut ei vaikuta siihen, miten arvioin häntä valmentajana.
E: No sen verran pitää lisätä, että mitä siellä kulissien takana sitten oikeasti tapahtui, kun ne potkut annettiin. Sitähän Bäckin kirja ei kokonaisuudessaan kerro, kun niitä jotka tietävät joko ei ole haastateltu tai he eivät ole kertoneet.
Seuran hallitus päätti heinäkuun toisen viikon maanantaina, että mikäli torstain kotiottelu TamU:a vastaan hävitään niin valmentajan luottamuksesta äänestetään ottelun jälkeen. Minut valtuutettiin kartoittamaan uutta valmentajaa siltä varalta, että potkut annetaan. Mikä tahansa muu tulos kuin tappio, niin valmentaja jatkaa kauden loppuun tapahtui mitä hyvänsä. Peli odotusten mukaan hävittiin mennen tullen, vaikka Jaron surkean tilanteen tiennyt Hjelm peluutti junnupitoista miehistöä. Sen jälkeen äänestettiin ja päävalmentaja irtisanottiin äänin 4-3. Ottelua seuraavan yön aikana neuvottelin valmentajasopimuksen Tourun kanssa ja ilmoitin Boströmille aamulla hänen potkuistaan. Sen jälkeen "vedin" elämäni ensimmäiset ja viimeiset liigaseuran harjoitukset, jotka tosin koostuivat kapteeniston johdolla tehdystä palauttavasta + palaverista.
Ei siellä kulissien takana enää tuossa vaiheessa sen kummempaa tapahtunut. Tourun johdolla ottelukohtainen pistekeskiarvo melkein kolminkertaistui ja Jaro säilyi lopulta helposti.
Bäckin kirjassa mm. väitetään, että olisin neuvotellut Tourun kanssa jo viikkoja aiemmin Inter - Jaro -matsin yhteydessä. Tämäkin on täysi valhe, totta kai kävin seurajohtajan ominaisuudessa tervehtimässä seuran historian menestyneintä valmentajaa kun hänet katsomossa näin, muttei siinä kyselty kuin kuulumisia. Kirjassa myös väitetään, että Aleksei Eremenko Sr. olisi juonitellut Boströmin poispotkimiseksi, tämäkään ei pidä paikkaansa vaikka potkut tietysti olivatkin Romalle äärimmäisen positiivinen juttu (hän pääsi edustusjoukkueen kokoonpanoon). Bäckin kirjan tekee dokumenttiarvoltaan erityisen heikoksi se, että tällaisia väittämiä ei ole lähteytetty mitenkään, vaan ne perustuvat kirjoittajan olettamuksiin tai hänen kuulemiinsa huhuihin.
