Kausi 2012 eli miten hissi jätti nyt YkköseenJoukkue meni kaudelle 2012 täydellisesti uusiksi toisena kautena peräkkäin, kun sopulien syöksyttyä tuhoonsa kasaan haalittu sekalainen seurakunta pelaajia hajosi pitkin maailmaa. Avainmiehistä jatkoivat ainoastaan Tuomo Könönen, Mika Lahtinen ja Jose Manuel Rivera sekä kesken kauden 2012 sinivalkoisiin palannut Eetu Muinonen.
Pienempien roolien omia poikia jatkoi myös jokunen, mutta käytännössä talvella oli edessä koko joukkueen kasaaminen uudestaan. Puikkoihin palkattiin vanha tuttu Kari Virtanen ja Ounashallille alkoi virrata testimiehiä sieltä, täältä ja muualta. Ensin näytti todella huonolta, sitten siedettävältä ja sitten PS Kemille kärsityn cup-tappion myötä surkealta. Kuitenkin kuin taikaiskusta sarjan alettua joukkue vain voitti, voitti, voitti ja voitti, jolloin talven vaikeudet unohtuivat.
Nousun varmistuttua joukkue hajosi ja loppukausi oli voitotonta pelailua varamiehisenä. Se ei kuitenkaan hälvennä sitä, että RoPS oli harvinaisen ylivoimainen Ykkösessä.
Sankarit sinivalkoisissa eli kenelläs niitä pahveja olikaan?
1. Pauli Tuisku (2013)
Linkki 30. Mikko Vilmunen (2013+1)
Linkki Oskari Forsman (2014)
Linkki 2. Albin Granlund (2013
Linkki 3. Jarkko Lahdenmäki (2013)
Linkki
6. Ndukaku Udoka Alison (2013)
Linkki 13. Joonas Pennanen (2013)
Linkki 23. Antti Peura (2014)
Linkki 35. Faith Friday Obilor (2013)
Linkki 7. Tuomas Tyystälä (2013)
Linkki 8. Tuomo Könönen (2013)
Linkki
10. Jose Manuel Rivera (2013)
Linkki 21. Emenike Mbachu (2013)
Linkki 22. Mika-Matti Maisonvaara (2013)
Linkki
55. Victor Turcios (2014)
Linkki Nicholas Otaru
Linkki 9. Mika Lahtinen (2013)
Linkki 11. Aleksander Kokko (2014)
LinkkiMaalivahdit eli miten pohjoisessakin muistettiin alapään tärkeysTilanne on lyhyesti sanottuna parempi kuin koskaan.
Mikko Vilmunen on selkeä ykkösvahti ja osoitti menneellä kaudella olevansa edelleen voittava maalivahti. Koskilainen ohjaa peliä erinomaisesti, vaatii paljon itseltään ja joukkueelta sekä ennen kaikkea osaa työnsä. Hallitsee ilmatilan, torjunnat ja vastaantulot, ainoa keskinkertaisuus on potkutekniikka. Lyhyesti sanottuna paras maalivahti RoPS:n maalin suulla ikinä.
Ensimmäistä kertaa miesmuistiin ellei kuunaan RoPS hankki myös kykenevän kakkosvahdin, kun
Oskari Forsman teki kaksivuotisen sopimuksen Napapiirille. Nuorella mutta kokeneella porilaisella on ominaisuudet myös ykkösvahdiksi, joten Vilmunen joutuu pysymään terävänä. RoPS-kannattajana on tottunut siihen, että kaikessa on koira haudattuna. Onko seurassa todella opittu arvostamaan laadukasta kakkosvahtia vai tarkoittaako Forsmanin hankinta sitä, että Pelastusopistossa opiskeleva Vilmunen on poissa huomattavan paljon esimerkiksi työharjoittelun vuoksi?
Kolmosvahtina jatkaa
Pauli Tuisku, jolle tekisi hyvää saada peliaikaa (sekä lihasta). Lainasopimus FC Santa Claus AC:n (uuh) kanssa ei yllättäisi.
Puolustus eli kuinka kauhukuva kaunistui komeaksiNigerialainen topparipari herätti talvella ja keväällä kannattajien keskuudessa kauhua sekä kentällä että mielikuvissa. Ykkösessä
Obilor ja
Alison olivat kuitenkin ylivertainen kaksikko, joka oli selkeästi enemmän kuin osiensa summa. Pallollinen peli oli korkeintaan hieman keskitason yläpuolella, mutta puolustaminen sujui loistavasti. Porrastamisessa ei juuri virheitä näkynyt ja nekin harvat mokat kaksikko paikkasi nopeudella ja atleettisuudella.
Kysymys kuuluukin, jatkaako Obilor sopimuksesta huolimatta ensi kaudella Rovaniemellä? Lainapelaajana Interissä mies osoitti olevansa liigatasoa, vaikka kausi kesken punaiseen korttiin päättyikin. Vuosi sitten nigerialaisen sopimus PS Kemin kanssa purettiin pikkusummalla ja kaikki merkit viittaavat siihen, että pahvista löytyy kiinteä purkuraha myös nytkin. Seurajohto tosin vakuuttaa, että Obilor on tulossa takaisin, joten avauksen topparipari on selvillä.
Kolmantena sopimustopparina on
Jarkko Lahdenmäki, jonka tätä kautta haittasi merkittävästi armeija. Kentällä suurin este on hitaus niin jalalla kuin ennen kaikkea pallon kanssa. Prässin alla bambimainen toppari joutuu liian usein nostamaan pallon vain jonnekin pois, sillä kääntyminen pallollisena on aina riski. Ilmassa vahva, mutta se ei paikkaa muita vakavia puutteita. Marginaalisessa roolissa.
Laitapakeiksi tarjolla on entisiä hyökkäävän roolin miehiä.
Antti Peura putosi ensin piikistä keskikentän pohjalle ja tälle kaudelle vasemmaksi pakiksi, mikä herätti miehen uran uuteen loistoon. On ollut aina aggressiivinen jopa typeryyteen saakka, mutta pystyi tällä kaudella pitämään itsensä kohtalaisen tyynenä ja keräsi siedettävän määrän kortteja. Puolustaessa sijoittuu entiseksi hyökkääjäksi varsin hyvin, vaikka parantamisen varaa toki edelleen on. Kaksinkamppailuvoima ja nopeus riittävät liigassakin, kuten myös avut ylöspäin. Olisiko vielä parempi oikealla?
Joonas Pennanen kärsi loukkaantumisista ja rooli jäi varsin pieneksi. Hankittiin laitahyökkääjäksi, mutta pelasi enimmäkseen oikeana pakkina. Lehtitietojen mukaan miestä oltaisiin kaavailemassa pysyvämminkin laitapakiksi, mutta tuskin onnistuu nappaamaan avauksen paikkaa. En innostunut kokkolalaisen hankinnasta talvella, eikä mennyt kausi ole muuttanut mietteitä. Monikäyttöisyys toki plussaa.
Mika-Matti Maisonvaara pelasi lähinnä laitalinkkiä menneellä kaudella, mutta sijoitan miehen silti laitapakkeihin. Syy on se, että otteet hyökkäävässä roolissa olivat parhaimmillaankin keskinkertaisia. Pelasi jo alla kaksikymppisenä kelpo pelejä liigassa laitapakkina, joten olisiko siellä tarjolla paluuta vastuurooliin?
Keskikenttä eli miksi espanja kuulostaakaan niin kauniiltaKeskikentän kapellimestarina hääri meksikolainen
Jose Manuel Rivera. Jumalainen potkutekniikka nähtiin jo liigakaudella 2011, kun mies pamautti kymmenen maalia ja jakeli ihania läpisyöttöjä. Silloin nähtiin myös pohjoisen kylmää kesää varten rakennettu talikerros keskivartalossa sekä täydellinen haluttomuus kaksinkamppailuihin. Tälle kaudelle kilot karisivat ja Manusta saatiin yksipuolisen roolimiehen sijaan ihan oikea joukkueen jäsen.
Vaan jatkaako pelintekijä? Lähti nousun varmistuttua Meksikoon jahtaamaan sopimusta Meksikon pääsarjaan, jonne hinku on kova. Sopimus jatkuu ja toimitusjohtaja Hietakangas on vakuutellut Riveran paluuta Obilorin tavoin, mutta kremlologisin tulkinnoin olen päätellyt mehikaanin jatkon olevan näistä kahdesta se epätodennäköisempi. Voin olla väärässäkin, sillä en ole sentään mikään Paavo Väyrynen.
Toinen keskikentän avainmies on El Salvadorin maajoukkueen avainmies
Victor Turcios. La Selectassa pelipaikka on toppari, mutta RoPS:ssa keskikentän ankkuri. On todella aggressiivinen ja timoinnashenkisesti dynaaminen pallonriistäjä, joka ymmärtää peliä erinomaisesti. Vahvuudet pallottomassa pelissä ja pomppu lisää pääpalloissa mukavasti mittaa noin 174-senttiseen varteen. Vakava polvivamma päätti pelilupasotkujen muutenkin lyhentämän kauden ja ennakkoarviot kertoivat poissaolosta jopa liigakauden alkuun saakka, mutta toisaalla on väläytelty vähän vähemmän vittumaistakin kohtaloa.
Loukkaantumiset riivasivat myös Kemistä saapunutta
Tuomas Tyystälää, joka esitti kevätkaudella lupaavia otteita keskikentällä. Tykästyin itse monipuolisen vasurin pelaamiseen, mutta RoPS-permanenttiin kemiläinen ei pystynyt missään vaiheessa kautta nousemaan. Osaamista kuitenkin löytyy ja saa varmasti terveenä runsaasti peliaikaa tulevalla debyyttikaudellaan liigassa.
Hyökkäys eli sydämen viejän eteiskammioBoris Kokko tuli ja voitti, näkemisillä ei niin väliä. Saapui keväällä puolikuntoisena hylkiönä ja osoitti, että pystyy kantamaan hyökkäyspeliä vaikka yksin. Alkukaudesta pallo ei meinannut mennä verkkoon millään, mutta malttoi silti pelata fiksusti joukkueen eteen ja rakennella paikkoja muille. Monipuolinen hyökkääjä, joka targetmaisen suojauksen lisäksi osaa juosta pystyyn ja myös tehdä itselleen paikkoja käännöksillä ja harhautuksilla. Maalintekijä ja RoPS:n ensi kauden ehdoton avainpelaaja.
Erinomaisen kauden pelasi myös
Mika Lahtinen, joka joutui jälleen piikistä laidalle. Ykkösen maalipörssin kolmossija, komea määrä syöttöjä ja helvetinmoinen määrä töitä osoittavat, että pystyy pelaamaan myös siellä. Bonuksena on erittäin harvoin rikki, mikä on aina mukava lisä. Lähtökohtaisesti avauksen oikea laituri myös ensi kaudella, mutta toisaalta RoPS tarvitsee ehdottomasti vahvistuksen laitalinkiksi.
Obilorin tavoin PS Kemistä ostettu
Emenike Mbachu on erikoinen tapaus. Nopea umpivasuri osaa hyökkäyspäässä vain harvoja asioita: oikealla laidalla pelatessaan Emenike leikkaa keskelle ja laukoo, vasemmalla ajaa päätyä kohti ja saa vasurinsa vapaaksi keskitystä varten. Vaikka monien valmentajien tietämys muista joukkueista on todella usein vähintäänkin rajallinen, Emeniken osaaminen kyllä tunnettiin. Ei nigerialaista (jolla on muuten todella kuumottava tuijotus) moni silti saanut pysäytettyä. Liigassa vastustajat ovat kuitenkin luokkaa kovempia, joten Emenike joutuu nostamaan pelaamisensa tasoa.
Sijoittuminen puolustettaessa on usein kehnoa, mikä pakottaa valmennuksen ja muut pelaajat ohjaamaan laituria, mikä selvästi syö miehen motivaatiota.
Valmennus ja seurajohto eli puvussakin voi tehdä likaista työtäKaro Virtanen on mies, joka pistää paketin kuntoon eikä avaa sitä, jos ongelmia ei ilmene. Nousukaudellakin vaihtoja tehtiin säästeliäästi ja kierrätys oli vähäistä ennen nousun varmistumista. Miehen edellinen vierailu Rovaniemellä oli hyvin samantyyppinen, kun kausi 2007 alkoi permanentin etsimisellä ja päättyi nousujuhliin. Löytyykö piikkiöläisen pussista ensi kaudella vaihtoehtoja, jos (kun) peli ei aina luistakaan tuloksellisesti? Virtanen valmentaa tulosta eikä kehitystä, mikä sopii tämän hetken RoPS:iin varsin hyvin. Sisäänajettavia potentiaalisia junioreita ei juuri ole, vaan päävalmentaja saa käsiinsä varsin stabiilin pelaajanipun.
Kakkosvalmentajien
Matti Hiukan ja
Vesa Tauriaisen sopimukset päättyvät muistaakseni tähän kauteen, samoin kuin joukkueenjohtaja-maalivahtivalmentaja
Matti Vikmanin. Mitään tietoa jatkokuvioista ei ole, mutta uskoisin saman paketin jatkavan. Joku paremmin asioista tietävä voisi myös avata herrojen työnjakoa paremmin, tänne etelään kun tieto kulkee niin pirun huonosti.
Jouko Kiistalan erottua Singapore Slingien vuoksi
Antti Hietakangas joutui toimitusjohtajaksi niin kusiseen rakoon, että lupasin olla tekemättä johtopäätöksiä kauden 2011 perusteella. Silloin meni miten meni ja tänä vuonna meni sitten täysin toisella tavalla, mutta jätetään vieläkin liian pitkälle tehdyt johtopäätökset pois. Hietakangas ansaitsee kaikki kehut tästä kaudesta – varsinkin urheilullisesti, mutta myös taloudellisesti mikäli lupailtu nollatulos pitää eikä se sisällä omaisuuden realisoimisia.
Seuran suunta näyttää hyvältä ja toivotaan, että kehityksen lisäksi myös urheilumenestys ja talousluvut pysyvät hyvänä. Organisaatiota vahvistaa jatkossa kiinteistövälittäjän hommat urheilutoimenjohtajan ja markkinointipäällikön tehtäviin vaihtanut
Jari Ilola. Ehkä kaikkien aikojen lahjakkain RoPS-kasvatti vaikuttaisi jakavan talous- ja urheiluasiat toimitusjohtajan kanssa. Varsinkin urheilupuolella apua tarvitaan, sillä joukkueen rakentaminen ei ole Virtasen eikä pelillinen ymmärrys Hietakankaan vahvimpia puolia. Ilolan nimestä ei myöskään ole varmasti haittaa sponsorineuvotteluissa.
Vahvistukset eli nattasia katsomassaRoPS pelaa Virtasen alaisuudessa varsin selkeää 4-3-3-taktiikkaa, jossa keskikentän pohjalla on kaksi puolustavaa kaveria (sopimuspelaajista Turcios, Tyystälä) edessään hyökkäävä pelinrakentaja (Rivera). Laidat (Emenike, Lahtinen) pelaavat varsin ylhäällä juosten usein pystyyn hakemaan Riveran syöttöjä. Sentteri (Kokko) pysyy enimmäkseen keskellä ja hakee palloa sekä ylös että vastaan.
Laitapakit (Peura, Pennanen) nousevat aktiivisesti tukemaan laitureita hyökkäyksissä, jolloin pohjapelaajista toinen jää paikkaajaksi.
Tulevalla kaudella RoPS tuskin suuremmin muuttaa taktiikkaansa, koska se toimii sekä vastaiskuissa että pallonhallinnassa. Vahvistuksille on silti tarvetta. Paljon riippuu myös siitä, missä epävarmat jatkajat Obilor ja Rivera pelaavat ensi kaudellla. Seuraavassa spekuloinnissa olen olettanut molempien jatkavan.
Viime kauden pelaajista mahdollisia jatkajia ovat kapteeni
Tuomo Könönen, keskikentän
Eetu Muinonen ja puolustuksen/keskikentän yleismies
Albin Granlund. Könönen voisi toimia varamiehenä niin puolustuksessa kuin keskikentälläkin muun muassa Victor Turcioksen toipumisajan. Muinonen olisi myös kelpo vahvistus keskikentän kolmion mille tahansa paikalle ja Granlund selkeä avauksen oikea pakki. Vaikka kaikki jatkaisivat, pitää lisäverta silti hakea muualta.
Yksi selkeä tarve on laitahyökkääjä. Lahtinen ja Emenike ovat hyviä avauksessa, mutta kärkikolmioon (Kokko, Lada, Emenike) ei ole oikeastaan lainkaan paikkaajia. Lahtinen voi Kokon ollessa sivussa hypätä piikkiin, mutta silloin oikealle jää lähinnä Joonas Pennanen. Myös varasentteri olisi poikaa.
Myös puolustukseen tarvitaan apuja, joskin Könösen jatkaessa toppariksi löytyy stuntteja (Könönen, Turcios, Lahdenmäki). Laitapakkitilannetta helpottaisi Granlundin jatko, mutta haittaa ei olisi sen lisäksi vielä yhdestä laitapakista (takaisin kotiin palaava
Janne Turpeenniemi?).
Huhuja on liikkeellä varsin vähän. OPS:n viime kauden paras pelaaja
Jean-Fridolin Ngambe-Ngambe on erinäisten tietojen mukaan Rovaniemellä antamassa näyttöjä, mikä saattaisi tarkoittaa Riveran lähtöä. Toisaalta kamerunilainen pystyy pelaamaan myös laidalla. Jossain huhuketjussa on noussut esille myös Hakasta kahdesti perseilyn takia ulos heitetty
Kastriot Kastrati, joka voisi olla pelillisesti kelvollinen paikkaaja Kokolle.
Myös
Etchu Tabe olisi huhujen mukaan itse halukas palaamaan Napapiirille, mutta joukkueen sisällä amerikkalainen ei asenteensa vuoksi juuri arvostusta nauti.
RoPS on varsin vahvasti naimisissa agenttitoimisto TopSpotin kanssa, sillä ulkomaalaisista ainoastaan Rivera ei (käsittääkseni) kuulu
Herkun&Saranlinnan talliin. Todennäköisesti RoPS on myös luvannut TopSpotille jonkinasteisen ensiyön oikeuden, jolloin ulkomaalaisvahvistuksia haetaan ennen kaikkea sen listoilta. Antti Hietakangas on linjannut, että RoPS:ssa pelaa korkeintaan viisi ulkomaalaista, joskin tästä lipsuttiin
Ebrima Sohnan verran viime kaudella.
Mikäli Rivera ja Obilor jatkavat, on viisi paikkaa jo täynnä ja silloin katseet täytyisi suunnata kotimaahan. Mutta kun tupla-Ngambekin jo Lapissa pyörii, niin joku lähtee lähes varmasti: Obilor, Rivera tai RoPS:n viiden ulkomaalaisen kiintiö.
Kausi 2013 eli minne juna kulkee vaanRoPS-johto on ilmoittanut, että liigaan ei mennä säilymään vaan menestymään. Unelmissa toki näin, mutta oikeasti ainoa tavoite on säilyttää liigapaikka usean kauden ajan ja karkottaa hissijoukkueen ansaittu leima. Mitä tältä porukalta sitten voi odottaa?
Säilyminen on ainakin realismia. Maalivahtiosasto on kevyesti liigan paremmassa puoliskossa, puolustus on katsomaton kortti, keskikentän tilanne on avoin (Turciosin polven kunto, Riveran, Muinosen & Könösen jatko) ja hyökkäys on kapea mutta vahva. FC Lahti osoitti tällä kaudella, että etukäteen kehnoksi arvioidulla materiaalilla voi mennä pitkälle (halutessanne voitte vaihtaa tilalle Mypan). Toisaalta Hakan ja Jaron jääminen putoamistaistoon kertoo sen, että kyllä se nimilista johonkin vaikuttaa.
Paljon on kiinni siitä, miten RoPS:n tulevat hankinnat onnistuvat. Pelaajabudjetti kasvaa todella maltilliset 50–70 000 euroa, millä ei hirvittävän montaa uutta pelaajaa saa. Etenkin kun vanhan rungon voisi olettaa olevan liigassa divaria kalliimpi. Edustusjoukkueen budjetti kaikkinensa nousee noin 750 000 euroon, jossa on kasvua 100–150 tonnia. Virtanen haluaa lisää leveyttä rinkiin, mutta saa nähdä miten käy.
Kaikkiaan RoPS on varsin hyvässä tilanteessa. Talous on tasapainossa, jolloin hätähankintoihin on aina mahdollisuus. Seuran julkikuva on kiillottunut sambiajoista monin tavoin ja urheilullinen menestys liigassa voi näkyä jopa yllättävän hyvin yleisömäärissä.
RoPS-kannattajana ei ole koskaan tylsää, mutta nyt voi olla jopa varovaisen optimistinen. Se on viime vuosien jälkeen aika paljon se.
