Ja en vähättelisi myöskään yksittäisten ottelutapahtumien merkitystä. Mursun maajoukkuefutis tarjosi paljon elämyksiä, Hodarin sitten vähemmän. Olihan Hodgsonin Suomen ottelut suurimmaksi osaksi aikamoista kuraa ja kaukana mistään jalkapalloelämyksestä. Toki sitten muutama hyväkin matsi joukossa.
kyllä, esimerkiksi 0-4 tappio hollannille oli todellinen elämys. onneksi olin kännissä.
hodgsonin ajan parhaiten kuvaava esitys, serbiasta haettu 0-0 tasapeli oli muuten paljon suurempi elämys kuin vastaavasta pelistä hallinnasta huolimatta kotiin tuotu 0-2 tappio.
mursun elämysmaajoukkueet olivat muuten materiaaliltaan hyökkäyspään osalta selvästi hodgsonin vastaavia laadukkaampia.
Siku on tehnyt tälle pääomalle todella pahaa tuhoa. Viime vuoden liigan ylivoimaisin kotijoukkue on tällä kaudella ollut umpisurkea noin puolissa kotipeleistään.
tätä paskaa on nyt jauhettu siitä asti kun mursu jäi ilman jatkosopimusta - varmaan ainakin kolmasosa viime kauden kotipeleistä oli ihan samanlaista sontaa kuin tällä kaudella. tulokset olivat toki silloin parempia, kun hikisiä voittoja tuli muutama, eikä tappioita lopulta tullut yhtään, vaikkei se kaukana esim. vepsua vastaan ollutkaan.
ei niitä raiskiaisia viime kaudella kovin montaa nähty. toki siinä eniten mediahuomiota saaneessa pelissä mursu onnistui sitten noin 100 kertaa boströmiä paremmin. boströmin osalta ensi tiistai ratkaisee sitten kohtalon. jos sieltä jatkopaikka tulee, niin saavutus on sama kuin mursu II:n eurotulokset parhaimmillaan.
boström on ollut valtava pettymys toistaiseksi, mutta ei se muurisesta yhtään parempaa valmentajaa.
