Kausi 2012Kahden ensimmäisen liigakauden putoamistaistelut nousukarsintoineen olivat taaksejäänyttä elämää, kun JJK nappasi historiallisesti SM-pronssit kaulaansa kauden ikimuistoisten viimeisten minuuttien draaman ansiosta, mikä tarkoitti mitalijuhlien lisäksi euro-otteluja seuraavalle kesälle. Joni Vesalaisen lähes psykoottisilta tuntuneet keulimiset eurokentistä muutaman vuoden takaa olivat muuttuneet täydeksi todellisuudeksi. Kansan syvien rivien keskuudessa odotukset kauteen 2012 olivat aivan aiheesta katossa, ja ennakoivatpa suomalaiset futismediatkin Kettuja vahvaksi ehdokkaaksi mitali-, ellei jopa mestaruuskahinoita hämmentämään. Uudet hankinnat, Janne Turpeenniemi ja Mikko Innanen eivät tosin järjetöntä kovenemista aiheuttaneet, mutta sen teki joukkueen perusrungon lähes muuttumattomana pysyminen. JJK:ta tarkasti kaudella 2011 seuranneet silmäparit näkivät kuitenkin paljon kysymysmerkkejä: mitalista huolimatta joukkueen peli oli ailahdellut huomattavan paljon ja pisteitä raavittiin mitalikaudella hyvin paljon parin-kolmen huippuyksilön loistosuoritusten avulla.
Kuinkas sitten kävikään? Päättynyttä kautta on analysoitu vanhassa kausitopicissa ees sun taas ja aika lailla kaikki mahdollinen taitaa olla sanottu. Sarjan toiseksi suurimmalla pelaajabudjetilla kauteen lähteneen kettulauman sesonki oli giganttinen pettymys uskollisten JJK-fanien joutuessa katselemaan illasta toiseen munatonta, halutonta ja vailla minkäänlaista peli-ideaa surffaavaa lammaslaumaa. Keskikesällä valoa synkkyyteen toivat historialliset Eurooppa-liigan ottelut, joista Stabäkin kaataminen oli komea temppu, ja Tamasin hattu Zetaa vastaan Harjulla tullaan muistamaan ikuisesti. Valitettavasti euro-ottelutkin päättyivät karvaalla tavalla Stabäkia monta luokkaa kehnomman montenegrolaisen slobojengin nollatessa kettu-unelmat Podgorican hikisessä illassa.
Joukkueen päävalmentaja Kari Martonen sai läpi kauden kiihtyvää kritiikkiä niin faneilta kuin medialtakin - suurimmaksi osaksi ansaitusti. Miehen sopimus jatkuu vielä kaksi kautta, joten kysymyksiä riittää.
Dennis Antamon käynnistäessä HJK:n mestaruusjuhlat pillinvihellyksellään vajaa viikko sitten huokaisi moni JJK:ta koko kauden tiivisti seurannut tietyllä tapaa helpotuksesta. Tuskainen ja todella pitkältä tuntunut kausi on nyt ohi ja takki totaalisen tyhjä.
Kausi 2013OrganisaatioKuka muistaa JJK:n pelanneen vielä kuusi-seitsemän vuotta sitten Kakkosta Laajasalon Palloseuraa ja FC Vaajakoskea vastaan? Paljon on tapahtunut lyhyessä ajassa - monien kriittisten äänien mukaan liiankin paljon. Oli miten oli, yleisömäärät on kymmenkertaistettu, täyspäiväisiä työntekijöitä palkattu useampia ja medianäkyvyys on Veikkausliigan mittapuulla huippuluokkaa. Iso osa tästä kaikesta henkilöityy seurajohtaja Joni Vesalaiseen, joka on tehnyt valtavasti työtä seuran nostamiseksi nykyiselle tasolleen. Rapatessa roiskuu, ja Vesalainen onkin ehtinyt hankkia ihailijoiden lisäksi melkoisen joukon vihaajia. Varmaa on se, että nykyisessä tilanteessa ei ilman tätä intohimoisesti seuraan suhtautuvaa miestä oltaisi. Näytä minulle henkilö, jolla on neutraali mielipide Jonista, niin minä näytän sinulle Jani Virtasen sixpackin.
Markkinointi toimii, yritykset ovat löytäneet Harjulle ja JJK:n rummutus (sosiaalisessakin) mediassa on jatkuvaa ja monia jo kyllästyttävääkin. Vesalainen tietää kuitenkin, kuinka sponsoreita hankitaan. Iso huolenaihe viime vuosien nousukiidossa on ollut talouspuoli. Homma on haissut vauhtisokeudelta jo pitkään, mutta tämän kauden europelit pelastivat hankalaa taloustilannetta ainakin jonkin verran. Ensi vuonna ei europelejä ole, joten pelaajabudjettia on pakko supistaa tai muuten alkaa hirvittää oikein urakalla.
Vaikeista finanssiasioista huolimatta JJK on organisaationa toimiva. Palkat ovat käsittääkseni tulleet aina ajallaan, ja pelaajista pidetään hyvää huolta. Silti suurin kysymys tuleville vuosille on juurikin kukkaronpohjaan liittyvä.
Stadion ja olosuhteetJJK:n vakiinnutettua paikkansa liigassa, on kaupunkimme vanha yleisurheilustadion saatu vihdoin liigaedellytysten vaatimalle tasolle. Vuosi sitten Harjun jylhiin maisemiin nousivat seksikkään männynväriset kärpäslätkät ja viime keväänä pääkatsomon puupenkkien päälle pultattiin eurowau -kuppipenkit. Eihän tuosta suhteellisen kolkosta bunkkerista ikinä futisstadionia saa, mutta viiden vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna ja kaupungin tämänhetkisen taloustilanteen tuntien Harjuun täytyy olla ihan tyytyväinen.
Keskitalven harjoitusolosuhteet ovatkin sitten tässä liikuntakaupungissa aivan anaalista. Vehkalammen tekonurmilla voi treenata lumentuloon saakka ja uudelleen arviolta maaliskuun alkupuolelta alkaen, mutta tuolla välillä kaupungissamme treenaa Veikkausliigajoukkue, jolla ei ole täysimittaista pelikenttää. Hipposhallin ikivanha kynnysmatto on varma kuolema nivelsiteille ja Killerin halli on hyvästä tekonurmestaan huolimatta reilusti alimittainen. Ainakin viime kaudella joukkueen oli tyytyminen jälkimmäisessä harjoitteluun ennen Vehkalammen aukeamista.
ValmennusNo niin. Tuota noin... Kari Martosella on taskussaan pronssikiimassa sorvattu jatkosopimus kauden 2014 yli. Kukaan ei varmasti kiistä, etteikö kyseessä olisi ihan oikeasti äärimmäisen mukava ja sydämellinen mies, mutta automaattista menestystä se ei valmennushommissa takaa. Tämä nähtiin päättyneellä kaudella vähän liiankin konkreettisesti. Martonen ei ole saanut kolmessa kaudessa luotua joukkueelle oikein minkäänlaista punaista lankaa pallolliseen peliin ja lisäksi puolustus vuotaa kuin se yksi kuuluisa keulaportti. Lisäksi paine on päässyt heikkojen esitysten vuoksi kasvamaan jo melkoisen kovaksi fanien otettua Martsin rankasti hampaisiinsa. Suosiota ei nosta ainakaan se, että päävalmentajamme ajaa lähes joka päivä 350 kilometrin edestakaisen matkan Valkeakoskelta Jyväskylään. Sinnikäs sissi, mutta mitä tämä kertoo sitoutumisesta?
Toivon sydämeni pohjasta olevani väärässä, mutta edellä mainituista seikoista muodostuva yhtälö näyttää melko lailla toivottomalta. Maine kiirii Suomen verraten pienissä futispiireissä nopeasti, ja riskinä on, että JJK menettää sen tähänastista melko hyvää vetovoimaansa uusien hankintojen suhteen.
Juha Pasoja lopetti kunniakkaan pelaajauransa, ja hän jatkaa seurassa jo alkaneita valmentajan tehtäviään. Tarkasta roolista ei ole taidettu kertoa vielä faktoja julkisuuteen.
Kaiken kaikkiaan valmennusta voidaan pitää ehdottomasti suurimpana kysymysmerkkinä, mitä tulee ensi kauden joukkueen analysointiin.
Pelaajisto 2013Tämän kauden joukkueesta poistuvat maalivahti Mihaly Szerovay, puolustajat Antto Tapaninen, Janne Turpeenniemi ja Juha Pasoja sekä hyökkääjä Lasse Linjala. Joukkueelle erittäin tärkeiden laitapuolustaja Niko Markkulan ja keskikenttäpelaaja Tamas Gruborovicsin sopimukset loppuvat, ja pitäisin suurena ihmeenä jos edes toinen heistä tekisi jatkosopimuksen. Heidän kahden lähtönsä kirpaisisi huomattavasti enemmän kuin varmuudella jo seurasta poistuvien.
Ensi kauden hankintalistalla on ainakin ehdottomasti yksi laatuluokan toppari, sillä alakerrasta poistuu Pasojan lähdön myötä iso kasa johtajuutta ja kokemusta. Nykyisellä puolustuslinjalla jatkettaessa luvassa on entistä suurempia persraiskauksia. Keskikenttä on suhteellisen hyvässä formissa, jos todella lasinen, mutta ah niin hieno pelaaja Eero Korte pysyisi vain kunnossa. Mikäli Babatunde Wusu kuntoutuu täyteen peli-iskuun, muodostavat hän ja loppukauden kohupelaaja Eero Markkanen oikein kelvollisen kärkiparin. Tosin molemmat saattavat olla liian samanlaisia pelaajia peluutettavaksi yhtä aikaa piikissä. Ykkösmaalivahti JJK:lla on kansallista huipputasoa, mutta veskarin hankkiminen tulee ajankohtaiseksi viimeistään Korhosen loukkaantuessa (kop, kop). Ville Viljala on todella lupaava veska, mutta 17-vuotiaan yhden liigaottelun pelanneille harteille ei vielä ykkösveskan viitta sovi.
Pelaajat, joilla sopimus vähintään ensi kaudelle: (tarkastelussa rooli ensi kaudella, viime kauden arvioita en ala tehdä)
MaalivahditJanne Korhonen syntynyt 28.11.1979, sopimus voimassa 2013Joukkueen tärkeimpiä pelaajia ensi kaudellakin. Jos loukkaantuu, todella vaikea korvattava.
Ville Viljala 4.2.1995, 2013Lupaava junnumaajoukkueveska kehittyy kovaa vauhtia Korhosen oppipoikana. Peliaikaa pitäisi kuitenkin saada jostain muualta, jotta kehitys jatkuisi.
PuolustajatSamu Nieminen 14.1.1992, 2013Pitkään junnumaajoukkueissa pyörinyt toppari nosti tasoaan tälle kaudelle ja antoi lupauksia lopullisesta läpimurrosta ensi kaudelle. Nyt siihen on mahdollisuus. Saa nähdä, häiritseekö juuri alkanut armeija talviharjoittelua.
Mikk Reintam 22.5.1990, 2013Kriittinen kausi: nähdäänkö Reintam jatkossa luottotopparina vai surkuhupaisana hasardikoneena? Mahdollisuudet molempiin.
Jordi Van Gelderen 26.4.1990, 2013Kesällä joukkueeseen tullut hollantilainen vakuutti aluksi, mutta pelipaikkaloton seurauksena taso laski liikaa. Jos saa pelata koko kauden topparina, mahdollisuudet nousta ykköspuolustajaksi. Riskitkin ovat olemassa, jos homma ei lähde heti kulkemaan. Sopivaa kusipäisyyttä löytyy, mutta aiheuttaako se ongelmia hyssyttelyyn tottuneessa suomalaisessa futissskenessä?
Tuomas Latikka 20.9.1985, 2013Seuraikoni ja fanien suosikki numero yksi. Topia kaivataan kipeästi kehiin ensi kaudelle. Ei taitojensa, vaan periksiantamattoman asenteensa vuoksi. Toivottavasti ottaa oman paikkansa laitapakkina avauksesta. Oi kuinka me sinua kaivataan...
Benno Hanslian 25.5.1993, 2015Joukkueen taitavin puolustaja, jolle olisi suonut paljon enemmän peliaikaa loppukaudesta. Mahdollinen yllätyspelaaja, jos Martonen tajuaa avata silmänsä. Hyökkäyssuuntaan huikea.
Janne Saksela 14.3.1993, 2013Kauden harvoja valopilkkuja. Odotettavissa suuri rooli hyökkäävä laitapakkina. Tärkeä pelaaja joukkueelle, eikä ikää ole vielä edes kahtakymmentä.
KeskikenttäpelaajatJukka-Pekka Tuomanen 4.12.1985, 2013Toinen fanien suosikeista. Jipiltä ei ole lupa odottaa mitään uutta ja ihmeellistä kamaa, mutta edelleen äärimmäisen tärkeä joukkueelle. Joukkueen aliarvostetuin pelaaja, jonka tärkeys konkretisoituu silloin, kun on poissa (lue: pelikiellossa).
Mikko Innanen 8.9.1982, 2013Innan hankinta ei kovettanut faneja, mutta teki lopulta hienot tehot. Ensi kaudelle samanlaista roolia: ei loista, tuhnuilee, mutta tekee 7-8 maalia eikä tuuleta niitä. Kaikesta huolimatta tärkeä pelaaja.
Eero Korte 20.9.1987, 2014Jos saa loukkaantumiskierteensä katkaistua, on joukkueen kolmen tärkeimmän pelaajan joukossa. Huikea kyky rytmittää peliä ja valita oikea syöttö oikeaan tilanteeseen. Kädet ristissä, jotta olisi kunnossa.
Mikko Manninen 25.5.1985, 2013Floppikauden jälkeen mahdollisuus palata entiselle tasolleen. Jännityksellä odotamme, onnistuuko siinä. Tämän kauden tasolla ei ole kovan palkkansa arvoinen.
Topi Järvinen 26.9.1994, 2015Nuorten sarjojen maalitykki, joka saanee ensi kaudelle rutkasti enemmän näyttöpaikkoja. Vielä hieman yksipuolinen pelaaja, mutta kehitystä odotellaan.
Janne Kuhmonen 2.5.1994, 2015Keskikentän taituri ja pelintekijä, joka on edelleen liian heppoinen liigatasolle. Ensi kaudeksi hakemaan säännöllistä peliaikaa vaikkapa Kakkoseen, miksei Ykköseenkin. Fysiikka kuntoon ja tulevaisuus on valoisa.
Patrick Poutiainen 14.6.1991, 2013Jo hieman ikuisen lupauksen leimaa saanut Patukka nosti profiiliaan tällä kaudella. Edellytykset hyväksi liigatason kk-mieheksi edelleen olemassa. Rotaatiopelaajan rooli kuitenkin isona uhkana.
Jani Virtanen 6.5.1988, 2013JJK:n taitavin ja isoimmilla lahjoilla siunattu pelimies. Valitettavasti miehellä on ollut jo useampi kausi laittaa itsensä liigapelaajan kuntoon, mutta se ei ole onnistunut. Odotukset tämän suhteen eivät olet nytkään katossa. Sääli. Todella iso sääli.
HyökkääjätAntto Hilska 22.9.1993, 2013Kausi meni penkin alle, koska joutui laitaan pelaamaan. Säännöllisiä minuutteja kärjessä, kiitos. Jos ei JJK:ssa, niin sitten lainalle vaikkapa Ykköseen.
Babatunde Wusu 18.4.1984, 2013Kunnossa ollessaan edelleen JJK:n ykköshyökkääjä. Lupa odottaa kamalan näköistä pelaamista mutta hitosti maaleja.
Eero Markkanen 3.7.1991, 2013Loppukauden sensaatio. Todella kova talvitreenikausi alle ja ensi kesänä jysähtää! Ominaisuuksiltaan kuin luotu Wolfin kuolaamaksi isoksi hyökkääjäksi.
JunioritJJK:n juniorimylly oli laadukas jo edustusjoukkueen pelatessa kakkosdivaria. Junnuista nousseiden Touko Tumannon, Jukka Sinisalon, Tomi Petrescun, Pekko Kotamäen ja Tommi Karin nimet ovat varmasti kaikille tuttuja. Viime vuosina keskustelua on aiheuttanut kalliiden, ns. valmiiden profiilipelaajien hankkiminen, minkä on nähty vievän mahdollisuuksia omilta lahjakkailta junnuilta. Mikäli mitaleista halutaan taistella uskottavasti, tarvitaan joukkueeseen toki laadukkaita vahvistuksia, koska keltanokilla ei menestystä saada. Päättyneellä kaudella ihmetytti kuitenkin suuresti lupaavien junnujen verraten vähäinen vastuu senkin jälkeen kun kaudessa ei ollut enää juuri minkäänlaista panosta. Miksei sokeimpienkin kannattajien silmään väsyneeltä ja haluttomalta näyttänyttä Mikko Mannista voitu korvata vaikkapa terävällä ja nälkäisellä Topi Järvisellä? Tai miksei A-junnujen SM-otteluita mielin määrin domioineelle Benno Hanslianille annettu kuin pieni palanen liigavauhtia?
A-junnut siis voittivat historiallisesti SM-kultaa, ja millä tavalla! Joukkue pelasi todella näyttävää ja energistä futista ja oli ennen kaikkea monipuolinen: tarvittaessa hyökättiin hitaasti pitkän pallonhallinnan kautta ja välillä puolestaan nopeilla iskuilla syvyyteen. Jukka Västinen teki hienoa työtä joukkueen kanssa, ja ryhmässä oli monta mielenkiintoista nimeä, joita voidaan alkaa hiljalleen liittää liigaspekulaatioihin.
Topi Järvinen, Benno Hanslian ja Janne Kuhmonen onkin jo mainittu joukkueen yhteydessä. Heidän lisäksi niko1900:n mainitsema Aram Hasanzada on todella lupaava kaveri. Pallo pysyy jalassa kovassakin juoksuvauhdissa, 1v1 -tilanteissa poika loistaa tekniikkansa ja loistavan rytminvaihdoksensa ansiosta. Pelikäsitys ja taju pallon lainaamisesta ovat vielä kovasti puutteellisia. Toinen Nikon esiinnostama junnu, hyökkääjä Jarkko Kosunen tuo tietyllä tapaa mieleen nuoren painoksen Mikko Hyyrysestä. Suoraviivainen pystyjuoksija, joka tekee valtavan määrän duunia. Ei mikään huippulahjakkuus, mutta kovalla työllä liigapelaajan status on tulevaisuudessa mahdollinen.
Jiri Koski on ainakin toistaiseksi poissa kuvioista tien vietyä Helsinkiin. Takaa tulee kuitenkin kovaa vauhtia 97-syntynyt Teppo Marttinen, joka on jo ollut vakionimi ikäluokkansa maajoukkueen maalilla. Raamit ja ominaisuudet ovat kunnossa, mutta 15-vuotiaan tulevaisuutta on vielä mahdoton ennustaa. Jos halutaan keskittyä lahjakkuuteen ja taitoon, nostetaan esille vielä 95-syntynyt Eero Tamminen. Laidassa ja keskellä pelaavalla nuorukaisella on loistava tekniikka ja 1v1 -tilanteet hallussa. Sai viime vuonna kokemusta pelatessaan miesten Kolmosta BET:issä, minkä lisäksi pelasi JJK:n A- ja B-junnuissa. Laitetaan siis seurantaan.
Lisäyksiä 29. marraskuuta: Eero Tamminen valittiin U18-maajoukkueryhmän leirille yhdessä B-junnuissa pelanneen toppari Ardian Kovaqin kanssa. Lisäksi mukana vakinimet Viljala ja Koski.
Keskustelu on avattu.
