Jos yhteen hetkeen JJK:n Veikkausliiga-taival jotenkin kulminoitui, niin kai se oli se hetki kun Janne Turpeenniemi ei saanut laitettua helppoa nostoa sisään Montenegrossa
Juuri näin. Tuosta matsista jäi itselleni mieleen myös järjetön ja turha horisontaaliharhasyöttö, josta vastustaja pääsi ratkaisevasti karkaamaan ja homma sitten ratkesi. Olisiko ollut Patun aivopieru? Voin tosin muistaa tilanteen väärinkin - tuon matsin jos jonkun olen yrittänyt aktiivisesti unohtaa. Tämän kauden kulminaatioksi äänestäisin sen sijaan Rops:n viimehetken tasoituksen Harjulla.
Tämä 90-vuotis "juhlakausi" on ollut todellakin käsittämätön katastrofi. JJK:n kannattajana häpeän syvästi sekä seuran urheilullista että kentän ulkopuolista suoritusta. Kentällä luovuttaneena perse pystyssä keväästä syksyyn. Kentän ulkopuolella itsensä tyhmyyttään nurkkaan ajaneena asetta Keski-Suomalaisen huippujalkapallon ohimolla pitäen vaatimassa rahaa kansalta. Vähän vaikea on vielä tässä vaiheessa uskoa parempaan huomiseen, kun hallituksessa jatkavat samat äijät, jotka antoivat tämän tapahtua. Puhumattakaan Pason mahdollisesta jatkamisesta. Kaikesta huolimatta seuran takana vielä seistään ja kausareita ostetaan enemmänkin kuin ennen, mutta nyt on tekemisen meiningin oikeasti muututtava aivan totaalisesti.
Perataan joukkueen rakentamiseen liittyvät asiat sitten tarkemmin uudessa topikissa. Pelaajia ei nyt viitsi ruveta edes arvioimaan. Ainoana valopilkkuna ehkä Robert Taylor (sitä osumaa Honkaa vastaan). Kiitos ja hatunnosto myös Joni Collanille, joka kuitenkin vapaaehtoisesti ja miehekkäästi omat kasvonsa uhraten astui esiin ja antoi seuralle uuden mahdollisuuden. Toivottavasti se nyt myös käytetään, menestystä Petrolle haastavaan tehtävään.
