SuunnitelmatYhteensattumat torpedoivat Koillis-Englantiin syksyksi suunnitellun reissun mutta polte päästä reissuun oli edelleen kova. Yön hiljaisina tunteina kartoitin kaikenlaisia vaihtoehtoja ja mieleen palasi pari vuotta aiemmin kaavailujen asteelle jäänyt Bremenin retki. Ei muuta kuin syynäämään työvuorolistaa, Bundesligan otteluohjelmaa ja Ryanairin lentoja. Sieltä löytyikin potentiaalinen yhtälö marraskuun ensimmäiselle viikonlopulle. Lennot TRE-BRE-TRE 1. ja 6.11. ja otteluohjelmassa samalla kierroksella HSV – Bayern München, Werder Bremen – Mainz 05 sekä Hannover 96 – Augsburg. Päätin, että jos kaksi noista sattuu eri päiville, niin silloin liikkuu.
Pari viikkoa piti kärvistellä jännityksessä kunnes pelipäivät varmistuivat. Hannoverin ja HSV:n pelit osuivat lauantaille ja Bremenin matsi sunnuntaille. Ensimmäisenä ajatuksena lauantaille oli tietenkin dinosaurusten kohtaaminen Hampurissa mutta lipun saannin mahdollinen vaikeus/kalleus vähän arvelutti. Lopulta vilkaisu 2.BuLin puolelle pisti suunnitelmat lukkoon: kulttuuriseura Eintracht Braunschweigin perjantainen kotipeli mukaan kattaukseen ja logistisista syistä pääkallopaikka Hannoveriin.
Lennot, hotellit, liput…Pelipäivien selvittyä piti alkajaisiksi tietty varmistaa kohtuuhintainen pääsy pelipaikoille joten pikaisesti meno-paluu-lennot Rynkyltä hintaan 70€. Majoituksen suhteen odotin kohtalaista hintalappua, koska olin matkassa yksin ja hostellien yhteismajoitukset olivat meikäläisen mukavuudenhalun takia poissuljettu vaihtoehto. Mutta Saksa osoitti jälleen miksi se ei todellakaan ole paska maa. Hannoverista löytyi aivan rautatieaseman vierestä Ibis Budget-hotelli hintaan 36€/yö (to-su) yhden hengen huoneelta. Bremenin majapaikaksi (su-ti) valikoitui Hotel Gästehaus Marion Weber. Tästä lukaalista joutui pulittamaan kokonaiset 30€/yö.
Lippujen osalta ensimmäiseksi onnistuin hankkimaan piletin H96:n Nordkurveen (Block N13). ”Toimituskuluineen” tälle tuli hintaa 26€. Werderin lippuarpajaiset missasin harmittavasti yhdellä päivällä. Yleisestä myynnistä olisi joitain vielä irronnut, mutta koska Ostkurven seisomakatsomon meiningin toteaminen kiinnosti, käänsin katseeni seuran foorumin ticketbörseen jossa kannattajat kauppaavat lippuja toisilleen omakustannushintaan. Sieltähän se piletti ystävällismielisten Werder-ihmisten avustuksella löytyikin. Seisomapaikalle jäi hintaa 20€ (nimellishinta 13€) ja siinäkin oli mun myyjälle tarjoamaa extraa tuopillisen verran. Eintrachtin lippukauppa toimi myös loistavasti ja print@home-toiminto takasi lipun saman tien kouraan. Südkurven seisomapaikka kustansi naurettavat 11€.
MatkaanTorstaina siis heti aamusta ilmojen teille ja kone tontissa jo hyvissä ajoin ennen puoltapäivää. Olut & wursti naamariin ja saman tien Hannoverin junaan. Hotelli löytyi helposti, noin parin minuutin kävelymatkan päästä asemalta. Huoneen sisutus aiheutti spontaanin naurunpyrähdyksen. Se muistutti enemmän nykyaikaisen vankilan selliä kuin hotellihuonetta. Mutta ei siinä mitä, puhdasta oli ja kaikki toimi, joten ei muuta kuin taloksi. Torstai-ilta meni kaupunkia kierrellessä ja kevyesti kaljoitellessa. Kapakeissa oli ihan mukava pöhinä päällä viikonpäivästä huolimatta.
Valoisa ja avara.
Ikkunasta avautui näkymä luonnonkauniille Hannoverin ratapihalle.Spielltag 1. Braunschweig – SandhausenEdellisen illan maltillisen nautiskelun ansiosta pääsin reippain mielin liikenteeseen. Döner tuulensuojaan, pienet aamukävelyt ja bahnalle. Braunschweig oli meikäläiselle uusi tuttavuus joten varasin muutaman tunnin ennen pelin alkua kaupungin ihmettelyyn. Hassu Rizzi-talo tuli bongattua mutta sitten kävikin niin, että havaitsin sinikeltaisten kansoittaman viihtyisän kuppilan. Nähtävyyksien katselu vaihtui kaljan litkimiseen ja alkuasukkaiden kanssa haasteluun. Kovasti oli jengi intoa piukassa ja nousuhaaveet korkealla.
Illan kattaus.
Pakollinen farkkuliivimies.
Südkurve. Eintracht-Stadion on keskustasta noin vartin ratikkamatkan päässä ja sinne tuli hurautettua reilu tunti ennen pelin alkua. Stadionin lähellä ei mitään kummallista nähtävää ole, joten huiviostoksen jälkeen jäi taas aikaa kaljoitteluun. Ottelun alkaessa alkoi nestetankkaus olla jo kohdillaan, ja niinpä kusihädän takia missasin 45.minuutilla syntyneen avausmaalin. Tauolla löytyi taas hyvää juttuseuraa ja tuoppejakin nosteltiin reippaaseen tahtiin. Ja hupsista saatana, kotijoukkue iski toisen maalin meidän ollessa vielä matkalla katsomoon. Tässä vaiheessa jurrin taso alkoi olla jo ihan riittävä, mutta eihän sitä härmäläinen mitään luonnolleen voi, vaan pelin jälkeen kippasimme Südkurven kavereiden kanssa ”vähän” lisää. Sen jälkeen onkin hiukan usvaisia muistikuvia ratikkaharhailuista, turvalleen menosta jne. Lopulta Hbf löytyi ja väsynyt matkaaja hyppäsi ensimmäiseen Hannoverin junaan. No, syteenhän se meni siltä osin, että kyseessä oli IC-pikajuna johon ostamani Niedersachsen-ticket ei tietenkään kelvannut. Konnari oli ymmärtäväinen, mutta 25€ ylimääräinen hintalappu tuli tälle matkalle.
Spieltag 2. Hannover – AugsburgLauantaiaamu ei valjennut meikäläiselle kovinkaan kirkkaana. Perkeleellinen kankkunen, polvi ruvella ja harmitus edellisen illan koomailuista. Totesin kuitenkin kaikkien kamojen olevan tallessa ja niiden lisäksi taskusta löytyi oluen kyllästämä Eintracht-ultrien julkaisu Südkurven Echo. Pienten huokailujen saattelemana raahustin kuitenkin liikkeelle ja edellisestä viisastuneena panostin aamupäivällä juomisen sijasta tukevaan syömiseen. Olon kohentuessa ja mielen kirkastuessa aloin päästä pikkuhiljaa taas pelipäivän fiilikseen ja parin oluen saattelemana etenin läpi kaupungin kohti AWD-Arenaa. Fan Shopista vähän lämmintä niskaan ja pelimerkkejä areenakorttiin.
Farkkuliivien lisäksi hassuhattukulttuuri elää ja voi hyvin. Augsburg ei ihan täyteen jaksanut tupaa vetää ja muutenkin tuntui että jengi veti vielä henkeä DFB-Pokalin ottelun jäljiltä. Ilmeisen hyvät hulinat oli Dresdenin vieraat kaupunkiin aikaansaaneet edellisenä keskiviikkona ja vieläkin ”Schaisse Dynamo!” huutoja kajahteli sieltä täältä. Nordkurve kuitenkin piti tunnelmaa yllä ja 2-0 kotivoitto lämmitti mieltä kylmenevässä Hannoverin illassa. Pelin jälkeen jaksoin tarkkailla jokusen tunnin kaupungin suht virkeää yöelämää. Kapakkikatu Kramerstrassella oli yleisölle tarjolla myös nuorison tanssikutsuja ja peräkkäinjuoksua. Näiden seurauksena pääsin ihastelemaan varmasti maailman kauneinta neitipolizeita. Ihme kyllä, mimmi vastasi meikäläisen herttaiseen hymyyn jäätävällä katseella.
Spieltag 3. Bremen – MainzPäivän ohjelmaan kuului alkajaisiksi siirtyminen Hannoverista Bremeniin. Haikein mielin hyvästelin kodikkaan sellini ja suoritin reilun tunnin kiskomarssin Weserin rannoille. Hotellihuoneeni aiheutti taas pientä repeilyä. Niin pientä huonetta en ole nähnyt ikinä missään, mutta varustelutaso parempi kuin edellisessä. Edelleen kaikki oli oikein puhdasta ja hotellin väki mukavaa.
Kompakti penthouseni.
Näkymät huoneen ikkunasta, eli katolta.Aikaa oli reippaasti, joten pikku pyörähdys kylillä ja kävellen Weserin rantaa pitkin stadionille. Perinteiset huivi, bisse ja bratwurst tarttuivat jälleen matkalta mukaan. Sunnuntaista, sateesta, pimeästä ja kylmästä huolimatta porukka tuntui olevan varsin hilpeällä tuulella ja glühwein sekä olut tekivät kauppansa. Lippu mulla oli Ostkurven seisomakatsomoon mutta ihan eturiviin en mielinyt, koska kiinnosti myös hiukan peliäkin nähdä. Jonkun verran olen kuullut puhetta Werderin hengettömyydestä, mutta ihan reipasta menoa ainakin tuossa katsomonosassa piisasi
peppipitkätossuineen ja links/rechts-tanssahteluineen. Futiksen tasosta en tähänkään matsiin pysty tarjoilemaan dosenttitason analyysiä, mutta tasaiset lukemat ja loppuhetken voittomaali tarjosivat ihan mukavan kokemuksen.
Ostkurve.Pelin jälkeen käppäilin jälleen kirkolle ja ihmettelin kovin hiljaista kaupunkia. Hörppäsin tuopillisen hihittelevän insinöörin (ja hänen tiskille sammuneen kaverinsa) kanssa mutta herra osasi suositella vain epäilyttäviä paikkoja. Sitten aseman suunnan kajastavat valot muistuttivat että Freimarkt oli viimeistä päivää auki. Ajattelin sitten käydä pikaiseen vilkaisemassa että mikä tivoli siellä pyörii. No siis… efekti oli että Mitä. Vittua. Täällä. Tapahtuu? Siellähän sitä väkeä sitten piisasi. Vastaavaa ”tivolia” en ole aiemmin nähnyt. Pari konserttihallia, jokunen vuoristorata, tukkijoki ja satoja muita laitteita ja kojuja. Juttelin yhden kaljanmyyjän kanssa joka valaisi, että koko komeus on tiessään kolmen päivän operaatiolla.
Bremer Freimarkt.Kotio päinRyanairin aikataulujen takia kotiinpaluu venähti tiistaille, joten maanantai oli joutava päivä pörräillä ympäri Bremeniä. Mihinkään nähtävyyksiin en jaksanut panostaa, vaan lähinnä talsin pitkin katuja ja puistoja napaten oluen ja huikopalan silloin tällöin. Tiistaiaamuna kello pärähti soimaan ennen viittä, koska lähtöportilla piti olla ennen klo 6:00. Onnistuin hankkiutumaan kentälle ajoissa, mutta heti kun astuin terminaaliin näin että jotain on pielessä. Tupa täynnä väkeä ja mitään ei tapahdu missään. Pienen selvittelyn jälkeen valkeni että lakkohan siellä oli päällä. Siinä sitten alkoi pikku kelailu että milläs sitä härmään… Mitään tiedotuksia tai kuulutuksia ei mistään suunnasta tullut joka hiukan hämmästytti kun Saksassa kerta oltiin. Germaanin lakkoase ei vakuuttanut, sillä reilun tunnin pähkäilyn jälkeen tilanne alkoi pikkuhiljaa purkautua ja porukkaa saatiin koneisiin.
Kaikenkaikkiaan oikein avartava reissu. Kaveriporukassa näitä retkiä on tietty mukavampi heittää, mutta toisaalta kynnys mennä lätisemään paikallisten kanssa on pienempi kun itsekseen sooloilee.
