Miksi Suomessa ei osata "yksinkertaista" peliä?

[Jax]

Nostan nyt tämän iänikuisen kysymyksen taas tarkasteluun. Miksi suomalainen jalkapallo on niin huonoa? Ja mitä tämä todella tarkoittaa? -- Onko todella kuitenkin niin, että suomalainen jalkapallo on silti tasoltaan parempaa kuin suomalainen kendo, koska harrastajamäärätkin ovat moninkertaisia?

Mutta... koska laji on niin globaali niin jalkapallon taso on vain jotain niin helvetin korkeaa maailman hupulla ettei lähelle tule mikään muu laji. Tässä siis oletetaan että lajin harrastajamäärät korreloivat suoraan lajin tasoon.

Tämä kuulostaa mielettömältä virhepäätelmältä. Huipputaso kendossa, koripallossa ja esimerkiksi lentoapallossa on ihan samalla lailla HUIPPUtasoa kuin jalkapallossa. Eivätkä nämä lajit ole jotenkin heikkotasoisempia kuin jalkapallo? --- Vai ovatko sittenkin? Koripallossa Yhdysvallat osoittaa mikä ero on todellisella huipputasolla ja muualla maailmassa vallitsevalla suhteellisella huipputasolla.

Entä jos kendoa pelattaisiin valtalajina ympäri maailmaa. Olisiko sen parissa moninverroin enemmän huippulahjakkuuksia? Todennäköisesti. Mutta kuinka hyviä? Tuskin kuitenkaan parempia kuin jotkut Crosbyt ja Malkinit mutta samantasoisia ja ehkä jopa kourallinen hiukan parempia pelaajia lajin parissa olisi. Kanada tuskin olisi maailman paras lajissa, ehkä top5:ssä, mutta Brasilia olisi kendonkin ykkösmaa... No, tämä ajatusleikki ei kanna kovin pitkälle - on vain vaikea kuvitella kendon sopivan Brasilialaiseen mentaliteettiin.  

Mutta for the sake of the argument - kendon taso olisi ehkäpä NHL-tason ykkös- ja kakkoskenttä -luokkaa useassa isossa maassa jos laji olisi yhtä suosittu kuin jalkapallo. Ja tästä pääsemmekin takaisin Suomen tilanteeseen.

ELI VAIKKA KENDO OLISI JALKAPALLON KALTAINEN GLOBAALI LAJI, ei sen TASO OLISI OLEELLISESTI NYKYISTÄ ABSOLUUTTISTA HUIPPUTASOA (=NHL-joukkueen ykköskentällisen taso) korkeampi. Joten Suomen taso kendossa on ja olisi suhteellisesti korkeampi kuin jalkapallon, vaikka lajien suosio olisi maailmalla sama ja vaikka Suomessa harrastetaan tosiasiallisesti jalkapalloa enemmän (selvästi).

Eli mikä tässä yhtälössä mättää? Osasyy on tietenkin se lajikulttuurin puute ja harrastamisen heikko taso. Eli kendoa valmennetaan ja pelataana kovemmalla tasolla Suomessa. Mutta silti kaiken ylle jää kytemään epäily, että tietyt lajit eivät vain sovi tietyille etnisille ryhmille - geneettisistsä ja/tai kulttuurisista syistä.

SUOMALAINEN JALKAPALLO ON kyllä VEIKKAUSLIIGATASOLLAKIN HIRVEÄÄ KATSOTTAVAA, sille ei voi mitään, jos vertaa vaikka Valioliigaan,
Sen sijaan suomalainen kendo ei juuri häpeä NHL-jääkiekon rinnalla.

Tästä voidaan tehdä vain se  yksi johtopäätös että Suomi kuuluu niihin maihin ja kansoihin jotka eivät koskaan tule pelaamaan taitavaa jalkapalloa muutamaa poikkeusyksilöä lukuunottamatta. Perusosaaminen on todella surkealla tolalla ja nöyryytykset kansainvälisillä kentillä tulevat jatkumaan hamaan tulevaisuuteen.

Eikä tämä siis johdu ensisijaisesti siitä että laji on niin laajalti maailmalla harrastettu. Siitä huolimattakin KENDOSSA suomalaisten taso olisi hyvää kansainvälistä tasoa (ks. ed.). Syy jalkapallon karmeaan tilaan Suomessa on vain siinä, että peli on yksinkertaisesti luonteeltaan sellainen ettei se sovi suomalaiselle.

Toisaalta vastahuomautuksena voisi toki esittää saksalaista jalkapalloa joka on huippuluokkaa vaikka suomi ja saksa ovatkin vanhoja aseveliä jne. KONEMAINEN Saksa osaa kuitenkin jalkapallonsa, toisin kuin Suomi. Mikä selittää tämän?? Jälleen palaamme harrastajamääriin ja panostukseen, mutta ei tämä selitä silti Suomen umisurkeaa tasoa, koska KENDO.

Jalkapallo  on ilmeisesti niin vittumainen laji, että sitä ei opi erkkikään ellei ole huippulahjkas ja pelaa sitä 24/7. Ehkä tässä on todellinen syy suomalaisen jalkapallon ikirappioon. Kendo on yksinkertainen peli, siinä taitoerot tasoittuvat yrityksellä ja taktiikalla, mutta jalkapallossa eroja ei voi tuolla tavalla kuroa kiinni.

Lopulta, yhteenvetona sille miksi Suomessa ei tulla koskaan pelaamaan hyvää jalkapalloa voidaan sanoa että syyt ovat kolmella taholla:

1) Jalkapallo on vain niin vittumainen laji, ettei sitä opi hallitsemaan kohtuullisella harjoittelulla kuten kendoa.
2) Jalkapallo ei vain luonteeltaan sovi suomalaiselle urheilijatyypille, toisin kuin kendo. Ei pysty, ei kykene.
--> 1 & 2 --> 3) Kohdat yksi ja kaksi korostuvat kun lajin harrastamisen taso on Suomessa puuhasteluluokkaa.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Johtopäätös: TILANNE ON YKSINKERTAISESTI TOIVOTON eikä mikään Palloliiton visio tule asiaa miksikään muuttamaan.

Jalkapallo on vittumainen laji ja on objektiivisesti vittumaista katsoa suomalaista jalkapalloa. Ainoa tapa nauttia suomalaisesta jalkapallosta onkin intohimoisen  KANNATTAMISEN kautta, jolloin pelin suhteellisella tasollla ei ole vitunkaan väliä. Kaipa sitä voi nauttia tunisilialaisesta jääkiekostakin jos katsomossa viihtyy ja hauskaa on.

[Jalkakiekko]

[CPFC]

Painu nyt jo vittuun

[Edmundo]

Painu nyt jo vittuun

En lukenut viestiä, mutta allekirjoitan tämän.

[subban]

Painu nyt jo vittuun

Toinen kirjoittaa pitkän tekstin ja sinä sitten kommentoit sitä tällaisella tavalla. Todella asiallista keskustelukulttuuria. Omasta mielestäni ketjun avaus oli ihan hauska, joskaan ei erityisen laadukas.

[Callit]

Erittäin mielenkiintoinen avaus, ja hienolla logiikalla vedetty tuo johtopäätös millaista huippukendo olisi, jos sitä harrastettaisiin muuallakin kuin eskimoitten asuma-alueilla. Ihan pienen korjauksen siihen kuitenkin tekisin. Uskon nimittäin, että siinä tapauksessa kaikki maailmanhuiput olisivat Gretzkyn tasoisia luistelijoita. Mutta pääargumentti on ihan oikea.

Geneettistä perimää en voi mitenkään hyväksyä selitykseksi suomalaisten futissurkeuteen. Toivottavasti ei edes pyydetä perusteluita. Sen sijaan näen syyn olevan puhtaasti kulttuurin ja erityisesti lajikulttuurin puutteessa. Suomessa lienee kourallinen, ok, liooittelematta jokunen sata ihmistä, jotka tajuavat millaista huippufutis on, ja mitä se edellyttää pelaajilta. Korostan nimenomaan, että tiedon puute koskee pelaajia. Joukkuekäyttäytymisestä meillä kyllä ollaan hajulla, onhan Huuhkajatkin usein ollut esimerkillinen joukkuehengeltään. Mutta yksilöt, voi yksilöparat. Aivan ensimmäisistä harjoituksista lähtien lapsosista kasvatetaan ensisijaisesti joukkueen kuuliaisia jäseniä, jotka pelaavat joukkueelle. Syötä, syötä, syötä, älä kikkaile. Suuri osa valkuista ei itse hallitse tekniikkaa, joten tekninen harjoittelukin jää vähiin tai olemattomiin. Tämä tekniikan osaamattomuus aiheuttaa tasoituksen jo ennen kymmentä ikävuotta. Joku motoriikan dosentti voisi varmaan kertoa, missä iässä se voidaan vielä kuroa umpeen.

Tästä aiheesta on keskusteltu aikaisemminkin. Jotenkin toivoisi, että jotkut jotain keskustelusta oppisivatkin. Lakkaisivat esimerkiksi junnumatseja katsoessaan viisastelemasta, että "olis lainannu ajoissa muille, mitäs sooloili", jne. Tai arvoturnauksia katsellessa ei aina kerrottaisi kaikille kuinka se ja se meni "helposti maihin". Siinähän on kyse ihan puhtaasti lajiosaamattomuudesta, koska jalkapallossa ei jollain rikotun pelaajan pystyssä pysymisen taidolla ole tuon taivaallista arvoa. Niistä junnuista, joiden ensimmäinen ajatus 17-vuotiaana on lainata palloa valkun kehujen takia, ei koskaan tule Zlataneita, eikä pystyssä pysymisen mestareista tule Thomas Müllereitä.

[Maduze]

Muuten ihan mielenkiintoinen ajatusleikki, mutta koko teksti perustuu mutuiluun. Ei jatkoon.

[kokistuoppi]

Ottaisin mielelläni vastaan vielä paljon nykyistä huonompitasoisemman pääsarjan, jos yleisömäärät huitelisivat jossakin 6000-10 000:n tienoilla...

[Fobel]

Kaipa se syy lajin suhteellisen vaatimattomaan tasoon on sitten tuossa Callitin mainitsemassa ammattimaisuuden  ja tietotaidon puutteessa. Toisaalta on kummallista, että tilanne ei ole korjaantunut vuosikymmenien saatossa vaikka ongelmat on tiedostettu. Ja onhan jalkapalloa pelattu Suomessa kai yhtä kauan kuin kendoakin, kaiken maailman Åke Lindmanit, Pahlmanit banaanipotkuineen ja kumppanit. On ollu Kiffenit ja hifkit (?) pääsarjassa ja kai isot katsojaluvutkin aikoinaan eli historiaa ja kulttuuria luulisi olevan, mutta toisin kuin kendon puolella tietotaito ja todellinen tekemisen meininki ei olisi rantautunut koskaan Suomeen. Tämä on kyllä outoa. Jotenkin tuntuu, että osatotuus piilee tuossa Jaxin esittämässä lajien eroissa. Kendon pelaaminen on sellaista sotkemista, sumputusta ja sählyä kaiken maailman kiekkokontrolleista huolimatta eli taktisesti ja teknisestikin melko ideavapaa peli. Jalkapallon "vittumaisuus" on siinä, että kenttä on iso, pelaajia kentällä yhtäaikaa 10 (11), ja pallon hallinta paljon monimuotoisempi juttu kuin kiekon leipominen jollain puutikullla. -- Miksi maantieteelliset seikat sitten perustelevat sen, että kendon osaaminen on löytänyt tiensä Suomeen mutta jalkapallon ei... Outoa kyllä edellä esitetyn valossa. Sanoisin että totuus on kaikissa kolmessa osatekijässä, jotka Jax esittää: 1) "puuhastelu", 2) jalkapallon "vittumaisuus" eli vaativuus ja monimuotoisuus ja 3) geneettis-kulttuuriset/etniset tekijät: toisilta käy samba, toisilta ei.

[Tapioinen]

3) geneettis-kulttuuriset/etniset tekijät: toisilta käy samba, toisilta ei.

Tyrmään tuon kolmannen väitteen. Ja perustelut ovat, että hollantilaiset ovat yksi maailman pisimmistä kansoista. Luulisi, että rimppakinttujen on vaikea oppia jalkapallon pelaaminen.

[Tapioinen]

Jos mennään itse ostikoon, "Miksi Suomessa ei osata pelata 'yksinkertaista' peliä?", niin käsitin tämän otsikon perusteella sillä tavalla, että pelataan hätäillen.

Eli ei osata antaa yksinkertaista syöttöä omalle pelaajalle vaan mielummin roiskaistaan pallo silmittömästi kohti vastustajan maalia.

Tässäkin on kysymys siitä, että kun harjoitusmäärät eivät ole riittävällä tasolla ja taitotaso on heikko, niin se johtaa tämän kaltaisiin suorituksiin.

Otetaan minkä alan ammattilainen tahansa, niin se tekee varmoja ratkaisuja, koulutuksen tuomalla tietotaidolla.

Sen takia ammattilainen ymmärtää, että yksinkertainen onnistunut syöttö oman joukkueen pelaajalle on paljon tärkeämpää kuin nopea hutiloitu ratkaisu.

[Tapioinen]

Sinänsä mielenkiintoinen seikka on, että juuri hollantilainen jalkapallo oli aina vuoteen 1965 asti ja sen jälkeenkin menestyksessä Luxemburgin tasolla.

Siellä oli ollut "Litmasen" ja "Hyypiän" kaltaisia pelaajia muutamia kuten Kees Rijvers ja Abe Lentstra 1950 -luvulla, mutta kansainvälinen menestys ja arvokisat loistivat poissaolollaan. Joitakin yksittäisiä voittoja lukuunottamatta, joita pidettiin hyvin kummallisina tuloksina.

"Taktisesti hollantilaiset olivat vuosikymmeniä perässä parhaista."

Jotain tapahtui vuoden 1965 - 1969 välisenä aikana ja Ajax nousi maailman maineeseen ja tätä seurasi myös nousu arvokisoihin 1974 ja 1978 ja menestys siellä.

Nousu tapahtui käytännössä Luxemburgin tasolta.

[Savon keisari]

Avauksessa on pointtinsa. Tekosyiden taakse piiloutumalla tai osoittelemalla muita sormella se oma tekeminen ei kuitenkaan ainakaan tasoltaan nouse.

[Tapioinen]

Avauksessa on pointtinsa. Tekosyiden taakse piiloutumalla tai osoittelemalla muita sormella se oma tekeminen ei kuitenkaan ainakaan tasoltaan nouse.

Suomalaiseen futikseen pitää saada "talvisodan henki ja yhteistyö." Tällä en tarkoita mitään sotaan viittaavaan vaan sitä, että pitää löytää yhteistyö aivan eritavalla kuin aikaisemmin.

On hyväksi tiettyyn pisteeseen asti, että osataan väitellä ja "vittuilla" toisille (, joka on korostunut tällä foorumilla), mutta tällä ei päästä maaliin saakka. Vaaditaan vahvaa sitoutumista ja yhteistyötä läpi koko kentän ja vahvaa asennetta.

Mitä tulee tuohon vittuilu-kulttuuriin tällä foorumilla, niin myönnän, että olen ainakin itse tietoisesti sitä ruokkinut jo vuosien ajan. Tämä vain sen johdosta, että "itsetunto" nousisi piireissä.

Jatkossa tarvitaan jotain muuta. Ja se on minun mielestäni mm.  tuo mitä yllä sanoin.

[zekki]

Miksi Norjassa ja Tanskassa lätkä ei ole noussut menestyslajiksi? Sieltä on kuitenkin tullut hyviä pelaajia SM-liigaankin. Aivan turha on ajatella, että norjalaiset ja tanskalaiset eivät jotenkin sopisi lätkänpelaajiksi. Kyse on aivan muista asioista. 

Suomessa oma futiksemme on edelleen vähän samanlainen marginaalikulttuuri kuin lätkä Norjassa ja Tanskassa. En tiedä, mutta epäilen, että erityisesti Norjassa varmaan suurin osa lapsista opettelee luistelemaan ja varmaan pelaa lätkääkin. Samanlaillahan Suomessakin suurin osa nuorista pelaa jossain vaiheessa futista.  Tällaiset asiat ei kuitenkaan riitä siihen, että marginaalikulttuuri muuttuisi valtakulttuuriksi.

Medialla on iso vaikutus. Suomalaisten mielikuva ja odotukset aikuisten futiksesta on muodostunut jo vuosikymmenien ajan tv:n välityksellä katsotuista Valioliigamatseista. Suurin osa ei koskaan ole käynyt Veikkausliigamatsissa ja jos on käynyt ja odotukset ovat olleet Valioliigan mukaiset, tottakai on petytty.

Norjassa ja Ruotsissakin on sama Valioliigan seuraamisperinne, mutta samaan aikaan siellä on pystytty arvostamaan myös omaa futista jo silloin kun se ei ole kovin korkealla tasolla ollut. Objektiivisesti arvioiden edelleen Norjan Tippeligaen on varmasti lähempänä Veikkausliigan tasoa kuin Valioliigaa. Hyvä kysymys onkin miksi Norjassa futiksesta tuli urheilun valtakulttuuria jo ennen kuin maa oli edes kansainvälisesti menestynyt. Yksi tekijä oli varmaan se, että briteistä tuotu futiksen katsomoyhteisöllisyys ilmeisesti kolahti ja ennen tv aikaakin niin norjalaisiin kuin ruotsalaisiinkin. Siihen aikaan Suomi oli vielä jääräpäisten kirveenvartta puristavien yksilöiden luvattu maa.

Menestyksen ja lajikulttuurin välinen suhde ei ole ihan yksioikoinen. Väitän että lätkän suuri suosio Suomessa olisi tullut vaikka ei olisi voitettukaan niitä maailmanmestaruuksia. Aivan samanlailla on paljon maita, joissa jalkapallollisesti ei ole maailmanmestaruuksia voitettu, mutta silti laji on suosittu ja osa valtakulttuuria. Sanotaan, että suomalaiset arvostavat vain voittajia. En sitä ihan purematta niele. Kyse taitaa olla hardcore lajiväen sisäpiirinäkemyksestä. Tavalliset suomalaiset arvostavat urheilijoissa ja lajeissa monia muitakin asioita.

Suomessakin olisi varmasti nykyistä enemmän ihmisiä, jotka tulisivat futiksen pariin. He myös arvostaisivat suomalaista peliä ymmärtäen sen, että eihän se voi olla samalla tasolla maailman huipun kanssa. Tähän ei kuitenkaan oikein anneta mahdollisuutta. Varmoja keinoja tehdä  pesäeroa on haukkua omaa lajia, jättää olosuhteet rempalleen ja korostaa pelottavia ääri-ilmiöitä. Marginaalikulttuurit ovat usein aika suvaitsemattomia valtakulttuureita kohtaan ja haluavatkin pitää hajurakoa. Futis on Suomessa vielä jossain ei sentään vaihtoehto mutta ehkä heavyrock osastolla, kun lätkä on jo mainstream poppia.

[zekki]

Menipä edellinen vähän laajaksi!

Nuo viittaukset geeneihin ja lajin vaikeus juuri suomalaisille lienevät provoilua!

Kyllähän Suomella tällä hetkellä on kaikki peruslähtökohdat sille, että FIFAn
rankingissa oltaisiin jossain 30-40 tienoilla ja EM kisoissakin käytäisiin.

Edellisiin pohdintoihin asia liittyy kyllä sillä, että pelin yksinkertaistaminen tai paremminkin se oman pelin hiominen vaatii itseluottamusta niin
valmentajalta kuin pelaajilta. Kun laji saa arvostusta kotimaassa se ruokkii juuri tätä itseluottamusta. Lentiksen ja koriksen maajoukkuemenestys kertoo siitä että hyvältä suomalaiselta tasolta voi nousta hyvään kansainväliseen menestykseen ilman mitään hokkuspokkus temppuja.

Suomalaisen futiksen kehno itseluottamus lienee tällä hetkellä suurin ongelma. Sitten kun puhutaan vaikka tähtäämisestä EM mitaleille pitää taitotasossa ja kaikenlaisessa futikseen liittyvässä osaamisessa tehdä jo isompia harppauksia. 

[Earl Godwin]

Kaipa se syy lajin suhteellisen vaatimattomaan tasoon on sitten tuossa Callitin mainitsemassa ammattimaisuuden  ja tietotaidon puutteessa.

Ammattimaisuuden puute on pelkkä seuraus, joka johtuu lajin suhteellisen vähäisestä suosiosta (verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan). Tietotaidolla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Ei Hollannista tai Espanjasta tulisi huippuluokan jääkiekkomaita vaikka sinne vietäisiin Tami Tamminen ja Petteri Sihvonen opettamaan, miten hommat pitää tehdä.

-- Miksi maantieteelliset seikat sitten perustelevat sen, että kendon osaaminen on löytänyt tiensä Suomeen mutta jalkapallon ei... Outoa kyllä edellä esitetyn valossa. Sanoisin että totuus on kaikissa kolmessa osatekijässä, jotka Jax esittää: 1) "puuhastelu", 2) jalkapallon "vittumaisuus" eli vaativuus ja monimuotoisuus ja 3) geneettis-kulttuuriset/etniset tekijät: toisilta käy samba, toisilta ei.

Historiallisia taustasyitä futiksen tasoon ovat

-ilmasto
-pesäpallo (aikoinaan suojeluskuntataustaiset liikunnanopettajat eli käytännössä kaikki kielsivät pallonpotkimisen liikunta- ja välitunneilla koska se nähtiin suojeluskuntalaji-pesiksen kilpailijana)
-yksilölajien suosio
-vähäväkisyys ja harva asutus, joka suosii yksilölajeja enemmän kuin joukkuelajeja. Korpikylässä voi heittää keppiä mittanauhaa vastaan ja kehittyä olympiavoittajaksi, vaikeampi on koota joukkueellista riittävän tasokkaita treenikavereita joukkuelajissa.
-heikot paikallisidentiteetit ja vahva kansallisidentiteetti, "oman kylän" saati kaupunginosan jengin heijaamista ei nähdä kovin mielekäänä, sen sijaan kannatetaan Suomea ja suomalaisia.
-suhteessa vähäinen kansainvälisyys ja kontaktit länsi-Eurooppaan, Suomi on monessa suhteessa hyvin omanlaisensa saareke.

[zekki]

Ammattimaisuuden puute on pelkkä seuraus, joka johtuu lajin suhteellisen vähäisestä suosiosta (verrattuna moneen muuhun Euroopan maahan). Tietotaidolla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Ei Hollannista tai Espanjasta tulisi huippuluokan jääkiekkomaita vaikka sinne vietäisiin Tami Tamminen ja Petteri Sihvonen opettamaan, miten hommat pitää tehdä.

Sama toisinkinpäin eli vaikka tänne tuotaisiin mitä huippuvalmentajia valtavia hyppyjä turha odottaa. Maajoukkueen EM kisoissa käyntiäkin voi pitää seuraavana askeleena, ei minään jättihyppynä

Historiallisia taustasyitä futiksen tasoon ovat

-ilmasto
-pesäpallo (aikoinaan suojeluskuntataustaiset liikunnanopettajat eli käytännössä kaikki kielsivät pallonpotkimisen liikunta- ja välitunneilla koska se nähtiin suojeluskuntalaji-pesiksen kilpailijana)
-yksilölajien suosio
-vähäväkisyys ja harva asutus, joka suosii yksilölajeja enemmän kuin joukkuelajeja. Korpikylässä voi heittää keppiä mittanauhaa vastaan ja kehittyä olympiavoittajaksi, vaikeampi on koota joukkueellista riittävän tasokkaita treenikavereita joukkuelajissa.
-heikot paikallisidentiteetit ja vahva kansallisidentiteetti, "oman kylän" saati kaupunginosan jengin heijaamista ei nähdä kovin mielekäänä, sen sijaan kannatetaan Suomea ja suomalaisia.
-suhteessa vähäinen kansainvälisyys ja kontaktit länsi-Eurooppaan, Suomi on monessa suhteessa hyvin omanlaisensa saareke.

Parempi varmaan puhua siitä, että on hidasteita, joiden merkitys on heikkenemässä:  Ilmaston merkitys rakentamisen myötä vähenee. Joukkuelajien suosion nousua on tapahtunut jo pitkään. Nuoret polvet ovat lätkän myötä oppineet urheilufanittamisen. Seuratkin ovat tajunneet, että niiden pitää olla osa paikallista yhteisöä. Maajoukkueissakin etninen monitaustaisuus on jo arkea. Futiksen merkitys Suomessa nousee siis vääjäämättä. Tietenkin sitä toivoisi, että muutos olisi vielä nopeampaa.

[Ali Hankkija]

Ei Hollannista tai Espanjasta tulisi huippuluokan jääkiekkomaita vaikka sinne vietäisiin Tami Tamminen ja Petteri Sihvonen opettamaan, miten hommat pitää tehdä.

Väitätkö, että jääkiekko on Espanjassa ja Hollannissa selkeästi toiseksi suosituin pallopeli? Taas aiheetta vedetään suomalaista futista lokaan. No, ei tullut yllätyksenä mistä osoitteesta viesti lähti.

[Muumipappa]

Ei Hollannista tai Espanjasta tulisi huippuluokan jääkiekkomaita vaikka sinne vietäisiin Tami Tamminen opettamaan, miten hommat pitää tehdä.

Ranskasta ja Sveitsistä tuli.

[Callit]

Tietotaidolla ei ole ratkaisevaa merkitystä. Ei Hollannista tai Espanjasta tulisi huippuluokan jääkiekkomaita vaikka sinne vietäisiin Tami Tamminen ja Petteri Sihvonen opettamaan, miten hommat pitää tehdä.

Muuhun Jaarlin kirjoittamaan yhdyn, mutta tähän vahva eri. Futis on keksitty Britanniassa, mutta siellä lähes kaikki huippufutis on Manun viskisieppoa lukuunottamatta ulkolaisen tietotaidon varassa pyöritettyä. Vielä 70-luvulla futiksen huippua edustanut Skotlanti on tippunut auttamatta kelkasta ja on nykyään vain karvan verran Suomea edellä. Siinä on kysymys ihan yksinkertaisesti osaamisen puutteesta. Kaikki muut menestyksen reunaehdot kyllä täyttyy.

[kokistuoppi]

Tahko "natsi" Pihkala - haista vittu! :keskari:

[Juoksentelija]

Sen sijaan suomalainen kendo ei juuri häpeä NHL-jääkiekon rinnalla.

HA! Oletko joskus katsellut Stanley Cupin pleijareita?

[Savon keisari]

Piiloutuminen tekosyiden taakse ja muiden osoittelu sormella näyttää ainakin olevan suosittua. Se ei ole tapa, jolla suomalainen jalkapallo lähtee nousuun. Oikotietä onneen ei ole, vaan pitää kääriä hihat ja ruveta paiskimaan kaksin verroin kovemmin töitä ja tehdä oikeita asioita, poistua mukavuusalueelta.

Esimerkiksi höpistään että pitää olla "realisti" ja tunnustaa että Veikkausliiga on "kasvattajasarja"? Anteeksi mitä? Millä helvetin logiikalla Suomen pääsarja olisi "kasvattajasarja", kun koko maassa ei ole edes mitään ei-kehitysmaatasolla olevaa systeemiä joka kasvattaa huippupelaajia?

[Tapioinen]

Esimerkiksi höpistään että pitää olla "realisti" ja tunnustaa että Veikkausliiga on "kasvattajasarja"? Anteeksi mitä? Millä helvetin logiikalla Suomen pääsarja olisi "kasvattajasarja", kun koko maassa ei ole edes mitään ei-kehitysmaatasolla olevaa systeemiä joka kasvattaa huippupelaajia?

Näin juuri.