Miksi Suomessa ei osata "yksinkertaista" peliä?

[Tango Rosario]

Kestävyysjuoksun mainitseminen on myös hiukan omituista, kun lajissa nyt sentään on saatu tällä vuosituhannellakin pari Euroopan mestaruutta. Osaamista voisi muutenkin sinänsä olla, mutta riittävää harrastajamassaa ei. Koripallossa ja lentopallossa on myös menestytty resursseihin nähden ihan kohtalaisesti, vaikka jälkimmäisen kohdalla voi ehkä selitellä ulkomaisilla valmentajilla.

[KipeKemi]

Yksi ongelma mikä on Suomessa ollut pitkään, niin on se, että jotkut puolustelee "nykymeininkiä" ~ tarkoitan tällä 1990 - 2010 välissä tapahtuneita asioita. Yritetään uskotella itselle, että asioita tehdään hyvin. Tämä on paha virhe.

Jotain yksittäisiä asioita saatetaan tehdä hyvin, mutta yllämainittu punainen lanka puuttuu ja koko "mitään syysteemiä" ei todellakaan ole.

Suomessa luullaan, että homma pyörii, kun kootaan "liigajoukkue" ja niille annetaan pallo. Ja valmentaja sanoo, että "pelatkaa syötellen."

Tämähän on täysin irvikuva jalkapallossa. Joukkueita pelaa liigassa, joilla ei ole minkäänlaista juniorityötä.

Ja kuvitellaan, että suomalainen jalkapallo = Veikkausliigassa pelaava joukkue.

Olen näistä samaa mieltä. Tuo 20 vuotta on aika hyvä otosväli, sillä jos oletetaan nyt vaikka Suomen parhaan 4 vuotiaan jalkapallon pelaajan olevan vielä maailman parhaan 4 vuotiaan pelaajan tasolla, niin nyt näillä kavereilla on ikää 24 vuotta ja voidaan todeta miten hyvin asioita tehtiin.

Se ihan ykkösasia on saada euroja ja laatua sinne juniorityöhön. Kun siellä hoidetaan homma hyvin, niin ei ole mikään mahdottomuus voittaa aikuisten SM-mitaleita "siinä siivellä", kun pusketaan liukuhihnalta pelaajaa "edes" jonnekin Sveitsin liigaan - sieltä rahaa seuralle juniorityöhön siirtokorvauksina, sieltä lisää kovia pelaajia edustusjoukkueeseen, edustusjoukkueen taso koko ajan kovemmaksi ja sieltä koko ajan kovempia siirtokorvauksia seuran juniorityöhön. Ei Suomi ikinä pysty olemaan jalkapallossa maailman paras, mutta kyllä joku top-10 Euroopassa on täysin saavutettavissa oleva taso. Se on vain aloitettava alhaalta, ihan ruohonjuuritasolta asti tekemään oikein. Vähän niinkuin talonrakentamisessa, sitä ei voi tehdä niin, että pistetään muka helvetin hienot seinät pystyyn ja kun ensimmäinen pieni tuuli tulee, romahtaa koko paska, vaan perustusten täytyy väkisinkin olla ensin kunnossa. Sitä kautta tuuletkaan eivät haittaa, vaikka talonrakentamisessa kestääkin huomattavasti pitempään kuin mitä sillä naapurilla, jota ei jotkut perustukset voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi tästä on se hyöty, että se naapurikin huomaa, että noinhan se kannattaakin tehdä. Kilpailukin kehittää. Väittäisin, että esim. HJK:n suurin ongelma tällä hetkellä on se, ettei laadukasta kilpailua oikeasti ole.

[Tapioinen]

Olen näistä samaa mieltä. Tuo 20 vuotta on aika hyvä otosväli, sillä jos oletetaan nyt vaikka Suomen parhaan 4 vuotiaan jalkapallon pelaajan olevan vielä maailman parhaan 4 vuotiaan pelaajan tasolla, niin nyt näillä kavereilla on ikää 24 vuotta ja voidaan todeta miten hyvin asioita tehtiin.

Se ihan ykkösasia on saada euroja ja laatua sinne juniorityöhön. Kun siellä hoidetaan homma hyvin, niin ei ole mikään mahdottomuus voittaa aikuisten SM-mitaleita "siinä siivellä", kun pusketaan liukuhihnalta pelaajaa "edes" jonnekin Sveitsin liigaan - sieltä rahaa seuralle juniorityöhön siirtokorvauksina, sieltä lisää kovia pelaajia edustusjoukkueeseen, edustusjoukkueen taso koko ajan kovemmaksi ja sieltä koko ajan kovempia siirtokorvauksia seuran juniorityöhön. Ei Suomi ikinä pysty olemaan jalkapallossa maailman paras, mutta kyllä joku top-10 Euroopassa on täysin saavutettavissa oleva taso. Se on vain aloitettava alhaalta, ihan ruohonjuuritasolta asti tekemään oikein. Vähän niinkuin talonrakentamisessa, sitä ei voi tehdä niin, että pistetään muka helvetin hienot seinät pystyyn ja kun ensimmäinen pieni tuuli tulee, romahtaa koko paska, vaan perustusten täytyy väkisinkin olla ensin kunnossa. Sitä kautta tuuletkaan eivät haittaa, vaikka talonrakentamisessa kestääkin huomattavasti pitempään kuin mitä sillä naapurilla, jota ei jotkut perustukset voisi vähempää kiinnostaa. Lisäksi tästä on se hyöty, että se naapurikin huomaa, että noinhan se kannattaakin tehdä. Kilpailukin kehittää. Väittäisin, että esim. HJK:n suurin ongelma tällä hetkellä on se, ettei laadukasta kilpailua oikeasti ole.

Kuvasit tuossa juuri karkealla tasolla sen mitä Hollannissa tehdään. Eli Hollannin mallin. (Pistän tästä artikkelin pian levitykseen..."

[straiter]

Kuvasit tuossa juuri karkealla tasolla sen mitä Hollannissa tehdään. Eli Hollannin mallin. (Pistän tästä artikkelin pian levitykseen..."

Sieltä nyt ei pahemmin mallia kannattaisi ottaa, eiväthän puukengät ole viimeiseen reiluun 20 vuoteen voittaneet yhtään mitään.

[Tapioinen]

Sieltä nyt ei pahemmin mallia kannattaisi ottaa, eiväthän puukengät ole viimeiseen reiluun 20 vuoteen voittaneet yhtään mitään.

Oliko tämä kommentti lauottu tosissaan vai leikillään?

[straiter]

Oliko tämä kommentti lauottu tosissaan vai leikillään?

Tähän listaamme Hollannin maajoukkueen arvokisavoitot vuodesta 1990 tähän päivään:

[Tapioinen]

Tähän listaamme Hollannin maajoukkueen arvokisavoitot vuodesta 1990 tähän päivään:

Eli ei kannata ottaa mallia, kun eivät ole voittaneet maailmanmestaruutta?

[straiter]

Eli ei kannata ottaa mallia, kun eivät ole voittaneet maailmanmestaruutta?

Tuossa olisi yksi ihan hyväksi havaittu malli: http://www.zeit.de/2012/25/Fussballstars/seite-1

[Juoksentelija]

Palkkavertailulle Yhdysvaltojen ja Euroopan välillä. ""

Wikipedia:
United Kingdom average gross salary: €4,108 / $5,546, monthly (2006)
United States average gross salary: $45,230 (May 2011)

[Earl Godwin]

Ei Suomi ikinä pysty olemaan jalkapallossa maailman paras, mutta kyllä joku top-10 Euroopassa on täysin saavutettavissa oleva taso.

Top-10-maissa on Suomeen nähden järjestään moninkertaisesti väestöä, jalkapallo selvä ykköslaji ja rahakkaat ammattilaisliigat. Hyvin vaikea kuvitella, millä ilveellä Suomi tämän tason saavuttaisi. Jossain määrin realistista tällä hetkellä olisi tavoitella top-20:tä, eli jotain Norjan tasoa. Sekin on erittäin kova haaste, koska tämänkin tason maissa resurssit ovat Suomea selvästi isommat.

[Gerrardo]

Opettele edes lukemaan.

Opettele ymmärtämään lukemasi.

[KipeKemi]

Top-10-maissa on Suomeen nähden järjestään moninkertaisesti väestöä, jalkapallo selvä ykköslaji ja rahakkaat ammattilaisliigat. Hyvin vaikea kuvitella, millä ilveellä Suomi tämän tason saavuttaisi. Jossain määrin realistista tällä hetkellä olisi tavoitella top-20:tä, eli jotain Norjan tasoa. Sekin on erittäin kova haaste, koska tämänkin tason maissa resurssit ovat Suomea selvästi isommat.

Eikös Norja ole ollut joskus 90-luvun lopulla Euroopan, jopa maailman top-10 maa jonkun aikaa?

[Callit]

Listasi on muuten jonkin verran omituinen. Pituushypyssä Juhani Evilä on osoittanut olevansa varsin hyvän tason kansainvälinen valmentaja. Ylipäätään Suomi on miesten pituushypyssä tällä hetkellä yksi Euroopan kärkimaista. Pekka Mäki puolestaan nyrkkeilyn puolella on tehnyt kovaa jälkeä niin Amin Asikaisen kuin Juho Tolppolankin kohdalla. Ja kyllähän meillä kestävyysjuoksussakin on valmentajia, jotka ovat vieneet suojattejaan Euroopan mestariksi ja maailman huipun tuntumaan, kuten Tommy Ekblom ja Rune Holmen.

Tässä kai tullaan sitten siihen, että mitä pidetään hyvänä. Moittimatta mainittuja äijiä totean vain, että rima on melko matalalla, jos joku satunnainen pronssi em-kisoissa riittää tietäjän maineeseen. Asikaisesta tuli Euroopanmestari ammattilaisissa, mutta alan huippujen hallitsemassa amtöörinyrkkeilyssä se ei ollut ikinä oikein mitään.

[Savon keisari]

Asiantuntemus taas jyllää. Mutta eipä tuo sinänsä ole oleellista, kunhan voidaan sormella osoitella ja syytellä muita, pakoilla vastuuta ja totuuden katsomista silmässä silmään ja nyhjääntyä omalla mukavuusalueella.

Norja, Tanska sekä Balkanin maat / Kiina, Intia, Indonesia yms. ovat osoittaneet että maan koko on hyvin epäoleellinen asia. Mutta onpahan siinäkin taas yksi tekosyy jonka taakse piiloutua sen sijaan että hyväksyisi tosiasian ettei sille nyt oikein vaan mahda mitään ja pelata niin hyvin kuin mahdollista niillä korteilla mitä on jaettu.

[Callit]

Norja, Tanska sekä Balkanin maat / Kiina, Intia, Indonesia yms. ovat osoittaneet että maan koko on hyvin epäoleellinen asia. Mutta onpahan siinäkin taas yksi tekosyy jonka taakse piiloutua sen sijaan että hyväksyisi tosiasian ettei sille nyt oikein vaan mahda mitään ja pelata niin hyvin kuin mahdollista niillä korteilla mitä on jaettu.

Ihan hyviä esimerkkejä, joitten rinnalle ja ohi nostaisin Suomen kokoisen Sveitsin. Se on sikälikin paras malli Suomelle, että siellä on käyty läpi merkittävä junnutyön kehittämistyö. Sitten kun Suamella on valtakunnallisia akatemioita, ja liigalisenssin ehtona on edes jonkinlainen akatemia, hyväksyn huonojen tulosten selitykseksi "mutku Intiassa on enemmän väkeä".

[Earl Godwin]

Ihan hyviä esimerkkejä, joitten rinnalle ja ohi nostaisin Suomen kokoisen Sveitsin. Se on sikälikin paras malli Suomelle, että siellä on käyty läpi merkittävä junnutyön kehittämistyö. Sitten kun Suamella on valtakunnallisia akatemioita, ja liigalisenssin ehtona on edes jonkinlainen akatemia, hyväksyn huonojen tulosten selitykseksi "mutku Intiassa on enemmän väkeä".

SWEITSI vaikuttaa jossain määrin ylihypetyltä tapaukselta. On menestynyt junnuskaboissa juu, mutta valmiita huippupelaajia maa tuntuu puskevan sittenkin aika vähän.

Ja vain pösilö kiistää väkiluvun merkityksen. Isommasta populasta löytyy isompi harrastajamassa, josta nousee enemmän huippuja jos muut tekijät pidetään vakiona.

Edit: Sveitsin liittojohtoiset akatemiat toki kuitenkin ovat varmasti se tie, jota Suomenkin kannattaisi kulkea.

[subban]

Tässä kai tullaan sitten siihen, että mitä pidetään hyvänä. Moittimatta mainittuja äijiä totean vain, että rima on melko matalalla, jos joku satunnainen pronssi em-kisoissa riittää tietäjän maineeseen. Asikaisesta tuli Euroopanmestari ammattilaisissa, mutta alan huippujen hallitsemassa amtöörinyrkkeilyssä se ei ollut ikinä oikein mitään.

Mistähän EM-pronssista nyt oikein puhut? Mielestäni on ihan kiistatonta, että Suomessa nimenomaan on osaamista vaikkapa pituushypyn suhteen. Suomi on miesten pituushypyssä tällä hetkellä Euroopan Top-6 maa. Samaan kategoriaan kuuluvat Venäjä, Saksa, Ranska, Espanja ja Iso-Britannia. Jokainen varmaan ymmärtää, että on aika kova saavutus olla noinkin laajasti kilpaillussa lajissa Euroopan ehdotonta huippua. Väestömäärään nähden Suomen voidaan oikeastaan ajatella olevan jopa Euroopan johtava maa miesten pituudessa.

Tarkoitukseni ylipäätään oli vain tuoda esille sitä, että listasi oli mielestäni heikohko. Esimerkiksi pöytätenniksessä tai ratapyöräilyssä osaamisemme on varmasti selkeästi heikompaa kuin pituushypyssä tai kestävyysjuoksussa.

[subban]

Mielestäni harrastajamäärien merkitystä hieman yliarvioidaan tässä keskustelussa. Toki isossa kuvassa isommasta massasta saadaan enemmän irti kuin pienestä, mutta ei asia ihan niin mustavalkoinen ole. Jos ajatellaan vaikkapa suomalaista marathon-juoksua. Nyt marathonin harrastajia lienee Suomessa moninkertainen määrä verrattuna 20 vuoden takaiseen. Kaiken järjen mukaan lajin siis olisi pitänyt kehittyä selkeästi Suomessa. Kuitenkin fakta on se, että SM-mitalin saa marathonilta heikommalla ajalla nykyään kuin 20 vuotta sitten.

Mitä haluan tällä sanoa on se, että isot massat helposti aiheuttavat vaatimustason laskemisen ja puuhastelun ilmapiirin. Taitoluistelulla on Suomessa on melko vähän harrastajia, mutta ne ketkä lajia harrastavat, ottavat sen helkkarin tosissaan ja ovat kunnianhimoisia. Ei olekaan ihme, että sitten tulee näitä kiirakorpia, lauralepistöjä ja kumppaneita ihan maailman huipulle. Suomalaisessa jalkapallossa taas valtaosa lisenssipelaajista enemmän harrastelevat ja puuhastelevat kuin tosissaan tavoittelevat mitään suurempaa. 

[Earl Godwin]

Mielestäni harrastajamäärien merkitystä hieman yliarvioidaan tässä keskustelussa. Toki isossa kuvassa isommasta massasta saadaan enemmän irti kuin pienestä, mutta ei asia ihan niin mustavalkoinen ole. Jos ajatellaan vaikkapa suomalaista marathon-juoksua. Nyt marathonin harrastajia lienee Suomessa moninkertainen määrä verrattuna 20 vuoden takaiseen. Kaiken järjen mukaan lajin siis olisi pitänyt kehittyä selkeästi Suomessa. Kuitenkin fakta on se, että SM-mitalin saa marathonilta heikommalla ajalla nykyään kuin 20 vuotta sitten.

Nimenomaan. Nykyisin joka toinen kolkyt ja risat Pekka ja Pirkko harrastaa aikoinaan huippu-urheilijoiden äärilajina pidettyä maratonia. Maratoniin tosissaan kilpailumielessä satsaavien junnujen määrä sen sijaan on romahtanut, ja se on ainoa, joka merkitsee mitään huippu-urheilumenestyksen kannalta. Kokonaisharrastajamäärän sijaan pitäisi aina katsoa lajiin tosissaan panostavien määrää.

[SirLoser]

SWEITSI vaikuttaa jossain määrin ylihypetyltä tapaukselta. On menestynyt junnuskaboissa juu, mutta valmiita huippupelaajia maa tuntuu puskevan sittenkin aika vähän.

Totta. Ei tuota Valioliiga-tasoisia pelaajia.

Kokonaisharrastajamäärän sijaan pitäisi aina katsoa lajiin tosissaan panostavien määrää.

SHA:n tutkimusten mukaan tämän on Suomessa hälyttävän heikolla tasolla.

[zekki]

Suomen parhaat pelaajat pärjää Euroopan kovatasoisissa joukkueissa eli käytännössä he pystyvät henkllökohtaisesti venymään sen tasoeron yli, joka on suomalaisen ja eurooppalaisen seuratason välillä.

Jos Suomessa olisi Allsvenskanin tai Tippeligean tasoinen liiga niin aivan vastaavasti iso osa suomalaisista pelaajista pystyisi kyllä nykyiseltä tasoltaan sinne venymään. Eivät kaikki hyvätkään pelaajat edes halua lähteä ulkomaille. Heidän lisäkseen tarvittaisiin laadukkaita ulkomaalaisia pelaajia tasoa nostamaan ja ylläpitämään ja se tietenkin maksaa.

Se miksei Suomessa ole sen tasoista liigaa johtuu yksinkertaisesti  siitä, että ei uskota siihen, että Suomessa olisi riittävästi ihmisiä, jotka sellaista arvostaisivat. Siis  konkreettisesti: olisivat valmiit tulemaan maksavina katsojina peleihin ja/tai maksaisivat televisioinneista. Suomessa on nyt muutaman kymmenen tuhannen futiksen ystävän joukko, joka lajia ylläpitää. Heidän takiaan tulee myös avustuksia ja sponsorointeja. Tämä joukko ei ole kasvanut.  Näin yksinkertainen asia on.

Jos joku hullu sheikki tulisi Suomeen ja toisi tänne vaikka Chelsean tasoisen joukkueen, pelien keskimääräinen katsojaluku saattaisi nousta ehkä aluksi 100 %.(jos niin monta edes katsomoihin mahtuisi!). Jos liput maksaisivat vaikka 80 euroa/peli niin todennäköisesti muutaman kuukauden uutuudenviehätyksen jälkeen olisi palattu entisiin katsojalukuihin muutamaa koti- ja euromatsia lukuunottamatta ja joukkue olisi omaksunut Veikkausliigatason. Kuinka moni niiden vakiokatsojen  lisäksi olisi oikeasti kiinnostunut käymään jatkuvasti katsomassa jotain John Terryä Valkeakosken nurmella. Ei Kuningas Litmasenkaan paluu tainnut nostaa katsojamääriä.

On aika varmaa että 80% suomalaisista ei pysty mitenkään perustellusti arvioimaan pohjoismaisten liigojen tasoeroja. Heille riittää, että lajia tuntevat vakuuttavat Veikkausliigan tason olevan täyttä paskaa. Haju on liigaan jo nyt niin syvälle piintynyt, että taitaa olla aivan sama mikä taso oikeasti on. Sitten ihmetellään ettei sen ääreen tule enempää katsojia.

Kun tämä on tilanne, junnupuolelle kannattaa siis rakentaa järjestelmä, jolla lahjakkuudet saadaan vientiin ja loppu voikin olla sitten harrastusfutisipohjaista. Tähänkin asti se on riittänyt Veikkausliigan tarpeisin, miksei tulevaisuudessakin.

Jäitä hattuun, asiathan on ihan reilassa!

[Tapioinen]

Kaiken ydinhän on entistä laadukkaampien ja laadukkaampien pelaajien kehitys. Kun tämä saadaan toimimaan, niin nämä pelaajat palaavat aikanaan Veikkausliigan ja omalta osaltaan nostavat tasoa.

[Savon keisari]

Tuon maratonjuoksuesimerkin täsmälleen samanlaisena toin esille jo pari sivua sitten...

SHA:n tutkimusten mukaan tämän on Suomessa hälyttävän heikolla tasolla.

Juuri näin. Jos ei edes ikäluokkiensa parhaat keskimäärin harjoittele edes määrällisesti (laadusta puhumattakaan) huipputason edellyttäviä määriä, mitä voidaan odottaa? Aina on poikkeusyksilöitä ja tähtimerkkien osuessa kohdalleen joku saattaa kehittyäkin hyväksi pelaajaksi systeemistä huolimatta kuten tähänkin asti on tapahtunut, mutta kyse ei ole systeemistä, järjestelmällisestä huippupelaajatuotannosta. Edes kansallisella huipulla, puhumattakaan seuroista joissa se päivittäinen työ tehdään. Punainen lanka puuttuu.

Totta kai suuremmasta väestömäärästä on potentiaalia suuremmalle määrälle hyviä pelaajia, mutta perimmäinen syy, miksi tätä seikkaa "vähättelin" on se, että siihen huomion kiinnittäminen ei edelleenkään ole muuta kuin vastuunpakoilua, tekosyiden taakse piiloutumista. Asian kanssa on elettävä, Suomeen ei voida tuosta vaan hommata vaikkapa Saksan asukaslukua ja vasta tämän jälkeen ruveta kehittämään jalkapalloilua. 

Jos asiaa tarkastellaan vaikkapa maajoukkueen kannalta, siihen tarvitaan noin parikymmentä hyvää pelaajaa ja Suomen populaatio/harrastajamäärä ei tällä hetkellä ole laisinkaan se merkittävin rajoite tässä. Suomi on noussut koripallossa muutamassa vuodessa hyvälle eurooppalaiselle tasolle huolimatta lajin pienestä harrastajamäärästä Suomessa. Maajoukkueen päävalmentaja Dettman tietää henkilökohtaisesti lähes jokaisen potentiaalisen pelaajan jokaisesta ikäluokasta ja tavoitteena on että joka ikäluokasta tulisi 0-1 maajoukkuetason pelaajaa. 10 vuodessa se tekee maajoukkueellisen laadukkaita pelimiehiä.

Jalkapallossa tarvitaan isompi joukkue, mutta harrastajamääräkin on paljon suurempi. Suomen harrastajamäärillä pitäisi pystyä kasvattamaan ikäluokkaa kohden edes sen 1-2 kovan kansainvälisen luokan pelaajaa. 10 vuodessa se tekee kilpailukykyisen maajoukkueen. Noin harrastajamäärän puolesta siis potentiaali on paljon suurempikin, suurin rajoite on puuhastelu ja mukavuusalueella piereskely.

[SirLoser]

Tämä keskustelu on taas ihan väärässä paikassa ja avauskin vielä jonkun bannatyn provonikin paskaspämmi, mutta ihmetyttää oikeasti, miten vähän siihen SHA:n harjoittelumääriä koskevaan tulokseen kiinnitettiin ainakin tällä foorumilla huomiota.

Todettiin vaan, että joo - ei hyvä - ja sitten siirrettiin keskustelu takaisin ammattivalmennuksen puutteeseen.

Asia kun oikeasti oli todella hälyttävä ja ansaitsisi ne kuuluisat kissan kokoiset kirjaimet. Eli:

MITEN ME SAAMME ENEMMÄN OMALLA AJALLAAN HARJOITTELEVIA LAJIIN TOSISSAAN PANOSTAVIA JUNIOREITA?

Missä keinot?

Onko kyse motivaatiosta, vai yksinkertaisesti pienen nappulan ja sen vanhempien tiedon puutteesta?

Jälkimmäiseen on helppo ratkaisu ja sen pitäisi olla jokaisen valmentajan yksi suurimmista vastuista, mitä ei saa missään nimessä laiminlyödä:

- Pelaajille ja sen vanhemmille pitää tehdä harvinaisen selväksi, että jos haluat huipulle, niin sun pitää treenata omalla ajalla tämän ja tämän verran. Eli aivan helvetisti.

Ensimmäinen onkin sitten vaikeampi, jos pelaajilla on suuressa mittakaavassa motivaation puutetta ja pleikkarin pelaaminen tuntuu mielekkäämmältä. Kai ne ratkaisut motivoinnista, kannustamisesta ja kipinän synnyttämisestä löytyy. Tarvitaan kuitenkin tähänkin valmiita työkaluja valmentajien käyttöön.

Viimeisenä sitten jotkin rakenteelliset muutokset. Mitä ne voisi olla? Ilmaiset harrastuspaikat halleihin talveksi? Jotain nettijärjestelmää höntsyporukan kokoamiseen? Yhteistyön tiivistäminen koulujen kanssa, että höntsyporukat saataisiin kerättyä yhteen?

.
.
.

Kun tämä ongelma on ratkaistu, niin voidaan alkaa keskittymään joukkueharjoitusten valmennuksen laatuun, eli toisin sanoen ammattivalmentajien määrään. Ammattivalmentajat lajin harrastus/höntsämielessä ottaville kun on huippu-urheilun näkökulmasta yhtä tyhjän kanssa.


P.S. SHA:n pitäisi vielä syventää ja varmistaa tutkimustuloksen oikeellisuus, kun puhutaan äärimmäisen tärkeästä asiasta. Otos, tutkimusmenetelmät jne.

[Savon keisari]

P.S. SHA:n pitäisi vielä syventää ja varmistaa tutkimustuloksen oikeellisuus, kun puhutaan äärimmäisen tärkeästä asiasta. Otos, tutkimusmenetelmät jne.

Onko tästä nyt muita "tutkimuksia" kuin se yksi seurantaviikko, jossa seuranta oli vieläpä junnujen omalla vastuulla? Veikkaanpa ettei noita tuolta yksittäiseltä viikolta nyt ainakaan alakanttiin ole ilmoitettu.