2-BuLi:n perässä itäisessä Saksassa ja Hampurissa, syksy 2012Suuntasimme parin kaverin kera Saksaan seuraamaan 2-Bundesliigan 13. kierrosta. Otteluiksi olin valinnut seuraavat:
1. 1. FC Union Berlin – VfR Aalen, la 10.11.2012
2. FC Energie Cottbus – SG Dynamo Dresden, su 11.11.2012
3. FC St. Pauli – VfL Bochum 1848, ma 12.11.2012
Tarjolla olisi ollut myös muovinen Wolfsburg (VW) – Leverkusen (Bayer) lauantaille, mutta idän derby vei voiton tehdasjengien kohtaamisesta. Tunnelmaahan näissä lähdetään hakemaan, eikä mahdollisimman ”suurta gloriaa” pääsarjatasolla.
OtteluliputLippujen hankinta Unionin peliin kävi helposti netin kautta. Itsehän olen jäsen, joten kuittasin samalla huomattavan 1,50 € alennuksen omasta lipustani. Liput tovereille (Sektor 3) maksoivat 12 €/kpl. Cottbusiin olin tiukasti kytiksellä pilettien suhteen ja nettikaupasta sai liput vapaan lipunmyynnin alkaessa vaivatta. Hintaa tuli 17 €/lippu. St. Paulin eteläpäädyn istumapaikat tarttuivat mukaan onnenkantamoisella syyskuussa tehdyn reissun ohessa. Noudin netistä tilaamiani lippuja (St Pauli – Aalen) lippukassalta ja kysäisin samalla, olisiko Bochum peliin saatavilla lippuja. Löytyihän niitä, hintaan 32 €/kpl, joka kuulostaa paljolta 2-bundesliigamatsiin, mutta sijainti on aivan suoraan kovimpien seisomakannattajien yläpuolella!
LennotOtimme Finskin lennot PE: HEL-TXL ja TI: HAM-HEL, jotka kustansivat 220 €. Jossain vaiheessa tuli ilmoitus, että toisen lennon operoi FlyBe Nordic, mutta ihan Finskiltä se ainakin vielä näytti. Erikoiskiitos myös tuon Hampurista lähteneen lennon mukaville lentoemoille!
MajoituksetKoska olimme ns. poikain kanssa reissussa, ei majoitusten tasoon haluttu liiemmälti panostaa. Sijaintia sen sijaan halusimme bunkkaamisessa korostaa. Berliinissä otimme All In -hostellista 3 hengen huoneen omalla WC:llä ja kylppärillä. Tämä maksoi käsittämättömät 8 €/yö/hlö! Sijainti on Friedrichshainin kaupunginosassa ja monien kivojen raflojen välittömässä läheisyydessä. Olen yöpynyt tässä kohtuullisen siistissä hostellissa aiemminkin, mutta näin absurdia hintaa en ole koskaan saanut ja useimmiten skitulat on ollu käytävällä.
Hampurissa yövyimme St Pauli -fanien kantakuppilan, Jolly Roger:in, yläpuolella sijaitsevassa Budapester Hof:ssa. Stadikka oli kivenheiton päässä ja muut meiningit samoin! Yölle tuli hintaa 23 €/nenä.
Lähdön tunnelmaa ja ensimmäinen ilta BerliinissäTapasimme kentällä kolmen maissa perjantai-iltapäivänä ja pakollisten riisuutumisrituaalien jälkeen pääsimme Oak Barreliin juomaan matkan kalleinta vehnäolutta. Vähentääksemme mieshuora-mainettamme pohdimme HIFK:n ensi kauden mahdollista pelipaikkaa ja muutenkin kalliolaisen kannattajakulttuurin hyvää stemminkiä.
Tegelin kentältä TXL-dösä Hauptbahnhof:lle, josta kävimme ostamassa suuren maailman tyyliin muutamat (kuubalaiset, tietysti) sikarit, joiden käryttely on Saksassa puolet halvempaa kuin koto-Suomessa. S-bahnalla Warschauer Strasselle, josta 10 minuutin dalsiminen hostelliin.
Stikattiin kamat hostellille, jossa varaustani ei tietenkään löytynyt mistään. Ajattelin jo, että onko mua kusetettu liian halvalla hinnalla ja ”lumevarauksella”. Respa-gosse ehdotti jo, että maksa nyt käteisellä, niin selvitetään tämä sotku sitten myöhemmin. Totesin, että en aio tätä läävää enää toistamiseen maksaa ja että huonetta tänne ja sassiin. Sen verran avuton oli respa, että mun piti itse soittaa voucherissa ilmoitettuun numeroon ja selvittää asia. Ilmeisesti englannin puhuminen puhelimessa oli liikaa vaadittu. Lopulta toverin printteri sylki varauslafkan uuden maksusitoumuksen ja saimme huoneemme.
Nälkäisinä kuin apassit siirryimme erittäin hyvään pizzeriaan ”Il Ritrovoon” skruudaamaan ja saatettiin siinä sivussa kumota joku talon punkku ja muutama Berliner Pilsner. Palvelu on tässä paikassa hieman ”hätäistä”, minkä joku voisi tulkita jopa epäystävälliseksi. Hyvällä huumorilla, ja muutamalla oluella, kuitenkin kestää ja pizzat olivat taas kerran erinomaisia! Sisustus on tehty parhaaseen ska-punk -henkeen, joten latino-ska-bändien julisteet ja tägit koristavat seiniä.
Harjoitimme ujoa pientä baarielämää Kreuzbergissa Wiener Strassella sijaitsevassa ”Weisse Taubessa”, mutta työpäivän jäänteet veivät voimamme. Muutaman fussball-matsin (pöytäfutis, hiton kivaa) ennätin kuitenkin voittaa. Amatöörit matkakumppanit eivät pärjänneet edes kahdestaan mua vastaan. Mistä näitä tunareita tulee? Illan viimeiset luomuvehnät jäivät puolikkaiksi ”Rock 'n' roll Herbergessä”.
Lauantai, Köpenick ja FriedrichshainHuolimatta yhden matkalaisen orastavasta kanuunasta, pääsimme Köpenickiin hyvissä ajoin.
Tarkoituksena oli mennä Rathausiin syömään, mutta kyrvät aukaisivat mestansa vasta puolilta päivin. Peli alkoi jo kello 13, eikä Stadion An der Alten Försterei:lle mennä myöhässä! Ihmettelimmekin seuraavaksi jotain kummallista kneipea, jonka ikkunoista olin tihrustavinani jotain sotilaita. Paukittiin kuitenkin ineen ja paikka oli täynnä jotain ensimmäisen maailmansodan rekvisiittaan pukeutuneita äijiä. Ne lähtivät pikaisesti pois ja jäimme ainoiksi asiakkaiksi. Radeberger Pils (derkkuolut) tipahti jopa kajanderi-kaverille ja päivä lähti käyntiin!
Unionin stadikalle pitää ”Print at Home” -lipuilla mennä tietystä portista sisään, joten olin ennakoinut aikaista sisäänmenoa jonottamisen minimoimiseksi. Pääsimme rivakasti sisään ja teimme normaalin työnjaon: Yksi bissetiskille ja kaksi hakemaan bradeja.
Onnistuin vielä liittämään itseni Unionin ”Szene Köpenick” -faniporukkaan ja sieltä onkin reissun jälkeen sadellut s-postia. Saksan futismafia (DFB, DFL, Bayern, jne) ilmeisesti meinaa panna toverit ruotuun, jota ei ainakaan Köpenickissä kädet munissa seurailla. VAPISKAA PASKIAISET, UNION-FANIT EI NÖYRISTELE!!!
Koska vastustan rahan valtaa futiksessa, päätin laittaa omat roponi riviin ja ostaa stadionin... Union kauppasi stadikkansa osakkeita osakeannissa, jolla kerättiin rahaa stadionin uudistamiseen määräysten mukaiseksi. Ostin siis vuosi sitten stadion-osakkeen, joka maksoi 500 €. Olen saanut kuulla tästä ”investoinnista” aika lailla riittävästi kommentteja (myönnetään, hulluin tekoni ikinä), mutta se olkoon minun panokseni aidon berliiniläisen futiskulttuurin puolesta. Olen saanut ”vanhan metsän stadikalta” niin paljon hyviä fiiliksiä, että ehkäpä siitä voi tuollaisen setelipinon maksaa. Kuvassa näkyy siis omistamani stadion ja sen rakenteilla oleva pääkatsomo...
Maalittomaan tasapeliin päättyneen ottelun jälkeen vyöryimme S-bahnalla Ostkreuziin, ja tarkemmin sanottuna Margarete F -nimiseen kuppilaan. Siellä väijyttiin ylemmän sarjatason pelejä ja pelattiin fussballia. Taas ne pöllöt hävis mulle. Tästä kuppilasta täytyy kertoa sellainen anekdootti, että olemme kaverini kanssa onnistuneet kostamaan siellä Lapin polton. Kaverini keinokarvainen takin huppu osui nimittäin kynttilään ja sai siten aikaan parimetriset lieskat. Kukaan ei sattumalta huomannut tapahtunutta, mutta dunkkiksen hogasivat kaikki. Emme koskaan unohda sinua Rovaniemi! Paikan skitulassa oli hienoja Fortuna Dusseldorfin tarroja.
Illan ruokailu suoritettiin vastapäisessä VietBowl-ravintolassa. Kuten nimestäkin saattaa päätellä, on kyseessä vietnamilainen ravintola. Tavarits otti pho-nuudelikeitot ja mä otin kanacurryn extra-tulisena.
Molemmat safkat olivat ihan hiton hyviä! Alkupaloina suosittelen kesärullia, joita nälkäisempi ystävistäni taisi syödä 5 kappaletta.
Pahinta laulua onnistuttiin hillitsemään safkalla ja nyt suuntana oli DDR-henkeen sisustettu (turisti-) baari, ”Die Tagung”. Oltiin tosin tällä kertaa ainoat ulkomaan otukset. Oluena oli Radebergeriä, mikä sopi paikan teemaan kivasti. Forumistikin pääsi tuulettumaan fasismista vapaan Saksan lipun alla.
Forumistin kaveritkin alkoivat olla ns. ”ei-pelikunnossa”. Nämä jätkät eivät voita ikinä ketään fussballissa.
Sunnuntain hanhet CottbusissaKevyen illanvieton jälkeen oli tarkoituksena suunnata Puolan rajan tuntumaan (1h 10 min Regional-junalla) seuraamaan idän derbyä Energie Cottbus – Dynamo Dresden. Aamutuimaan suoritettu pikamarssi Warschauer Strassen S-bahn -asemalle ja sieltä ostetut eväspatongit (alkoholittomine) juomineen auttoivat meidät Berliinin Ostbahnhofille.
Siellä joku tuntematon gosse tuli urkkimaan lippumme tyyppiä. Arvasin yskän ja sanoin sen olevan ”Länder-ticket”. Heebo kysyi, voisiko hän liittyä seuraamme, sillä kyseisellä lipulla saa matkustaa 1, 2, 3, 4 tai 5 henkeä koko päivän (Regional-junissa ja S-bahnassa 30 €:lla). Ilmoitin, että tottakai ja kaivoimme junasta jokseenkin vierekkäiset mestat.
Bamlasin Konrad:n kanssa ummet ja lammet saksalaisesta futiksesta ja vastasin ihmettelyihin 2-bundesliigan perässä reissaamiseen. Viimeistään siinä vaiheessa, kun kaivoin Unionin jäsenkortin lompsastani, tipahtivat kaverin öögat melkein lattialle. Hän tarjosi myös rahaa matkasta, mutta sanoin lipun olleen jo maksetun, eikä hänen tarvitse mitään bungata. Jossain vaiheessa kundin faija Bertolt soitti ja tämä kysyi, että haluammeko tulla heidän luokseen syömään hanhea. En ollut aluksi oikein uskoa koko juttua, mutta ymmärsin kundin (ja sen faijan) olevan tosissaan. Suomalaisen demokratian kannattajana kysyin reissuruunilta ”kiinnostaisko lähtee heittää hanhee hetulaan?” Vastauksissa kaikui lievä epäusko, joten ilmoitin Konrad:lle tulevamme hänen isänsä luokse syömään. Loppumatka menikin Saksan itäosien nykykuulemisia kysellen. Kovin vahvalta ei vaikuttanut ja Cottbusinkin muuttotappio yhdistymisen jälkeen mitataan kymmenissä prosenteissa. Selvästi ylpeitä kotikonnuista tästäkin huolimatta oltiin, minkä panin tyytyväisenä merkille.
Saavuttuamme Cottbusiin, Konrad vei meidät aseman vieressä budjaavan faijansa kämpille. Eteinen oli sisustettu Energie:n kaulaliinoin ja ottelulipuin. Kyseessä oli futisfani (faija) pitkältä ajalta. Myös kundi oli Cottbusin fani ja kertoi aiemmin reissanneensa pitkin poikin Saksaa faniporukoissa. Nykyään kuulemma jää vähemmälle töiden, tyttöystävän ja kieroutuneiden alkamisaikojen vuoksi.
Meidät istutettiin pöytään ja paikalla oli myös kundin kiva ja kivannäköinen systeri. Kohtapuoliin paikalle kiisi myös kundin täti, joka toimitti paikalle hanhen. Kuulemma jossain päin Saksaa on tapana syödä hanhea, koska on jokin ”Martinin päivä” ja karnevaalikauden avajaiset. Lihakaupassa keikkaa heittävä kaverini veti sekä hanhea että Bertoltin itse teurastamaa possua kuin viimeistä päivää. Paikalliset olivat aika otettuja, kun selvensin ystäväni työskentelevän osa-aikaisesti ”Helsingin parhaassa lihakaupassa”. Selvä asiantuntija siis! Kaverini ruokahalu on tosin verrannollinen Helmut Kohliin, joten kaverin skeidasta voisi varmaan rakentaa uuden Berliinin muurin...
Pääsimme lihapatojen ääreltä seuraamaan ottelua ja saksalaiset ystävät ohjeistivat meidät katkarapukatsomoon, heidän itsensä ottaessa suunnan fanipäätyyn. Stadion on osuvasti nimeltään Stadion der Freundschaft, mikä stemmaa hyvin meille osotettuun ystävällisyyteen! Ottelu oli luonnollisesti High Risk, eikä bisshessä ollut voltteja. Kolmannen maailmansodan tunnelma oli taas läsnä (olin seuraamassa vuotta aiemmin vastaavaa peliä Dresdenissä), sillä mellakkapoliisit sulkivat tiettyjä katuosuuksia ja 2 poliisihelikopteria päivysti koko ajan ilmassa.
Dynkyn vieraskannattajat, joita otteluun oli saapunut yli 3000, pitivät ottelussa kiitettävää meteliä. Tosin kotijoukkueen aikainen johto-osuma ja vieraiden ponneton peliesitys taittoivat suurimman terän huudoista. Dynkkylän possen mölinä ei aivan välity tästä kuvaamastani pätkästä, mutta jotain osviittaa se antaa.
http://www.youtube.com/watch?v=Fy_q86glabIYllättävä show saapui kentälle puoliajalla, kun karnevaalikausi avattiin virallisesti tanssijengin toimesta.
Tuomareilta peli oli hyvä esitys, vaikka vieraiden Solga lensikin pihalle tuplakeltaisen saattelemana.
Dynkky oli niin ponneton, että tappio (2-0) oli täysin oikeutettu. Meinasi hieman vituttaa, sillä itse koen Dresdeniläisten joukkueensa puolesta osoittaman uskomattoman intohimon olevan jotain ainutlaatuista. Toisaalta olin onnellinen, että Konrad ja hänen isänsä saivat kaivatun derby-voiton.
Matkaseurueemme jäsen on EU-virkamies ja hän (ilmeisesti Köpenickin omistukseni innoittamana) ilmoitti rakennuttaneensa Cottbusin stadikan.
Ottelun jälkeen kiitimme ystäviämme (krapula-kaverini sai kaiken muun hyvän lisäksi vielä Cottbusin kaulaliinankin) ja jäimme asemalle odottamaan junan lähtöä oluen ja braden kera. Pientä sähköä oli ilmassa, sillä Dynkyn peruspossea (ei nasu-huleja) venttaili omaa stogeaan ja jotain ujoa käsirysyä meinasi syntyä tappiovitutuksen siivittämänä. Mellakkasiat olivat kuitenkin tarkkana ja estivät enemmät jumpat.
Junailun jälkeen suuntasimme taas vietnamilaiselle ja sen jälkeen pojat halusivat hävitä tällä kertaa biliksessä. Ostkreuzin kulmilla iskeydyimme johonkin bilispaikkaan, jossa päivän High Risk-ottelu ja sen bisshettömyys kokivat vastareaktion. Voitettuani taas useamman kerran, jouduin yleisön vaatimuksesta esittämään hanhikävelyn.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että riittävien virkistysjuomien seurauksena myös kanssamatkustajat ottivat bilisvoittoja. Jossain vaiheessa baarimikkokin repesi sekoiluillemme ja stikkas St. Pauli -muoviskeban meille handuun.
Hortoilimme kämpille BurgerAmt:in kautta, josta chiliburger lapaseen ja onnellisena nukkumaan. Parasta burgeria tällä puolen Atlanttia!
Maanantai, bilepäivä HampurissaAika lailla verestävillä silmillä hapuilimme taas tutuksi tulleen Warshauer Strassen S-bahn -aseman patonkikojun kautta Ostbahnhofille. Myyjä on varmaan himpun verran katsellu poikia, joiden olotila vaan pahenee päivä päivältä... Nyt suunnaksi otettiin Hampuri ja alla oli ICE-juna. (Muistathan ostaa Saksan pikajuniin [IC ja ICE] liput reilusti etukäteen, jolloin saat ne reilusti halvemmalla!) Heitettiin eräältä helsinkiläiseltä kirjailijalta ja eduskuntanilkiltä oppimaamme noppapeliä ”neljän rivin yatzya”. Hyvin toimi, paitsi että Kohlia syömisellään imitoiva ystävämme ilmoitti, ettei aio maksaa mahdollisesti syntyviä pelivelkojaan. Suoraselkäistä ja tuettavaa toimintaa. Kaverilla on varmasti hieno ja nousujohteinen ura edessään missä tahansa kansainvälisessä pankissa. Privatize your winnings and socialize your losses!
Hampuriin päästyämme käytiin stadikan fanikaupassa, josta en tällä kertaa ostanut tuhatta ”St. Pauli fans gegen rechts” -tarraa. Futsal-jengimme tosin rikastui uudella pääkallo-logolla varustetulla kapteenin nauhalla.
Kamat hotlaan ja sitten skruudaamaan (arvaatte varmaan kenellä oli nälkä) Omas Apotheke:en Schanzeen. Kiva mesta, hyvät ja riittoisat sapuskat, sekä ystävällinen henkilökunta.
Erinomaisten kanasalaattien ja metrin oluen jälkeen suunnattiin Fritz Bauch -kuppilaan. Luomuvehnää ja mukavaa tunnelmaa, ai että! Olin sopinut tällit aiemmin pariin kertaan tapaamaani forumistin Coleman:in kanssa. Gaiffa oli ollut duunissa ja me vähän toisenlaisissa meiningeissä. Siitä huolimatta tuntui, että ollaan tunnettu jo vähintään elinikä!
Homostelut jäivät kuitenkin lyhyeen, sillä peliinkin piti ennättää. Pelissä oli ehkä parasta kotijoukkueen kannattajien hieno kannustus. Tässä vähän omaa videota tunnelmasta:
http://www.youtube.com/watch?v=tj-yvqWZKWsSt. Paulilla on myös ihan viehättävän oloisia tsirbuja kannattajina.
Loppuillasta härvättiin vielä Millerntor-pubissa ja muissa kuppiloissa.
Kotiinpäin kinkattiin tiistaiaamuisen kahvi- ja patonkisetin jälkeen S-bahnalla. Kentällä kaikki meni kuin elokuvissa ja aikaa jäi hieman jopa pakollisiin hortoiluihin kaupoissa. Oli helvetin kivaa ja suosittelen Berliiniä kaikille (en edes ole hipsteri), jotka haluavat pitää hauskaa!
Kustannukset per nokka:Lennot 220 €
Matsiliput 61 €
Asuminen 47 €
Länder-ticket 10 €
Juna BER-HAM 23 €
Kiinteät kustannukset yht 361 €.
Tämän lisäksi fyrkkaa upposi Berliinin ja Hampurin julkisen liikenteen lippuihin, ruokaan ja juomaan, sekä fanituotteisiin. Jos arvioin, että kokonaiskustannukset olivat noin 700-800 € (sisältäen kaiken), niin ei se paljoa heitä.
Kiitämme:+ Ruokaa, vittu ihanaa!
+ Juomaa, erityisesti vehnäolutta
+ Berliinin joukkoliikennettä
+ Hintoja, selvästi halvempaa kuin ”läntisessä Saksassa (St. Pauli ja Schanze kuuluvat henkisesti itään...)”
+ Ystävällisiä saksalaisia Cottbusissa
+ Dynkyn faneja
+ St Paulin ottelun tunnelmaa
+ Finskin / FlyBe:n lentoemoja
+ Nimimerkki Coleman:in oikeaa asennetta ja valmiutta lähteä ex-tempore sekoiluihin
+ Nimimerkki El Murray:n vinkkejä Berliiniin
+ Reissun järkkäily ja fiksailu on mukavaa, pääsee jo ”etukäteen” matkalle!
Moitimme:- High Risk -otteluiden oluttomuutta
- Luokattomia fussball- ja bilisvastustajia matkaseurana, ovat kyllä muuten hyvää orkesteria...
Kysymys forumisteille: Mitä futishenkistä kamaa voisin lähettää näille ystävällisille ihmisille, jotka ottivat meidät himaansa skruudaamaan? Olisiko Suomen maajoukkueen kaulaliinat OK? Ehdotuksia ja kommentteja alle, bitte!
e1: Muutamat typot ja väliotsikointi korjattu.