[FORTUM TUTOR PLAYBOOK] Harjoittelun puute – suomifutiksen suurin ongelma

[SirLoser]

Ongelma on selvillä, mutta miksi kaikki ovat hiljaa?

Miksi ketään ei kiinnosta?

Kyseessä siis Sami Hyypiä Akatemian tutkimus, jonka mukaan suomalaisten kärkiseurojen juniorit harjoittelevat hälyttävän vähän omalla ajallaan.

Aineisto:

Mukana olevat seurat: HJK, Honka, Ilves, Inter, Jazz, Jippo, Kuusysi, Käpa, TPS, VPS

Ikäluokat 98-, 99-, 00-, 01-syntyneet (n.15 pelaajaa/ joukkue = noin 600 pelaajaa)

Tulokset:



Lähde: http://www.samihyypiaakatemia.fi/materiaalipankki/getfile.php?file=93

Aihetta käsittelevä Hannele Forsmanin blogipostaus: Tietävätkö pelaajamme, paljonko tulisi harjoitella?

Tulokset kertoo karua kieltään, mutta uudelleen: ketään ei tunnu silti kiinnostavan. Miksi ollaan hiljaa?

On aivan turha keskittyä valmennuksen tasoon, ammattivalmentajien määrään ym., jos pelaajat eivät harjoittele omalla ajallaan tarpeeksi. Ammattivalmennetuista harrastepelaajista ei ole huippu-urheilun näkökulmasta mitään hyötyä. Omatoimisen harjoittelun määrä kun on välttämätön ehto huippujalkapalloilijaksi kehittymiseen valmennuksen tasosta riippumatta.

Suomalaisen jalkapallon tulvaisuuden kannalta olennaisin kysymys siis kuuluu:

MITEN ME SAAMME ENEMMÄN OMALLA AJALLAAN HARJOITTELEVIA LAJIIN TOSISSAAN PANOSTAVIA JUNIOREITA?

Missä keinot?

Onko kyse motivaatiosta, vai yksinkertaisesti pienen nappulan ja sen vanhempien tiedon puutteesta?

Jälkimmäiseen on helppo ratkaisu ja sen pitäisi olla jokaisen valmentajan yksi suurimmista vastuista, mitä ei saa missään nimessä laiminlyödä:

- Pelaajille ja sen vanhemmille pitää tehdä harvinaisen selväksi, että jos haluat huipulle, niin sun pitää treenata omalla ajalla tämän ja tämän verran. Eli aivan helvetisti.

Ensimmäinen onkin sitten vaikeampi, jos pelaajilla on suuressa mittakaavassa motivaation puutetta ja pleikkarin pelaaminen tuntuu mielekkäämmältä. Kai ne ratkaisut motivoinnista, kannustamisesta ja kipinän synnyttämisestä löytyy. Tarvitaan kuitenkin tähänkin valmiita työkaluja valmentajien käyttöön.

Viimeisenä sitten jotkin rakenteelliset muutokset. Mitä ne voisi olla? Ilmaiset harrastuspaikat halleihin talveksi? Jotain nettijärjestelmää höntsyporukan kokoamiseen? Yhteistyön tiivistäminen koulujen kanssa, että höntsyporukat saataisiin kerättyä yhteen?

P.S. SHA:n pitäisi vielä syventää ja varmistaa tutkimustuloksen oikeellisuus, kun puhutaan äärimmäisen tärkeästä asiasta. Otos, tutkimusmenetelmät jne. Tuossa nimenomaisessa esimerkissä on loka- ja helmikuun tulokset. Pitäisi saada tarkat tulokset koko vuoden ajalta, siitä sitten keskiarvo viikolle.

P.S.S. Anteeksi vähän sekavasta ja paatoksellisesta tekstistä, mutta pointti tullee selväksi.

.
.
.

EDIT:



Kaikki junnuvalmentajat hereillä!

.
.
.

Palloliitto on yhdessä Fortumin kanssa saanut luotua jo avauspostauksessa peräänkuuluttamiani työkaluja valmentajille ja ennen kaikkea niille superjunnuille, että omatoimiseen harjoitteluun saisi nykyistä selvästi paremman kipinän ja motivaation.

Täältä löytyy uusi työkalu, jossa Teemu Pukki opastaa 10 YouTube-videon avulla omatoimisessa harjoittelussa:

http://www.fortumtutor.fi/playbook/


Linkin takaa löytyy myös pelaajien lisäksi ohjeet myös valmentajille palkitsemista ja harjoittelun seuraamista varten.


Jakakaa linkkiä ja tietoa eteenpäin!

KENELLE?

Fortum Tutor Playbook on 6–9-vuotiaan jalkapalloilijan oma opas täynnä tehtäviä, joita voi harjoitella muuallakin kuin pelikentällä. Tehtävät soveltuvat myös 10-vuotiaille ja sitä vanhemmille, niistä voi aina löytää uuden vaikeusasteen sekä tavan harjoitella.

Fortum Tutor Playbookin tavoitteena on kannustaa lasta harjoittelemaan myös ohjattujen treenien ulkopuolella. Sen tehtävänä on innostaa valmentajia ja seurojen muita toimijoita kehittelemään laajasti omatoimisen harjoittelun kulttuuria. Olennaista on luoda oikea asenne harjoitteluun ja uskoa jokaisen lapsen mahdollisuuksiin oppia.

Lapset innostuvat helposti uusista tehtävistä ja oppivat nopeasti esimerkin kautta. Huippupelaajien pelejä seuraamalla oppii uusia taitoja, joita on kiva näyttää ja opettaa pelikavereille. Myös aikuinen voi omalla esimerkillään kasvattaa pienen jalkapalloilijan innostusta opettamalla hänelle uusia tehtäviä ja tekemällä niitä hänen kanssaan.

http://www.fortumtutor.fi/playbook/

Fortum Tutor Playbookit jaossa
23.5.2013 klo 20.40

Suomalaiset junioripelaajat harjoittelevat määrällisesti liian vähän sekä omalla ajalla että joukkuetoiminnassa. Muuan muassa tämä tulos tuli ilmi Fortumin ja Suomen Palloliiton tekemässä valtakunnallisessa kyselytutkimuksessa, johon osallistui lähes 200 alle 12-vuotiaiden valmentamisessa mukana olevaa suomalaista valmentajaa, valmennuspäällikköä ja tutoria.

Teemu Pukki ja Nora Heroum esimerkkeinä

Syksyllä 2012 tehty kyselytutkimus toimi taustana, kun Fortum Tutor -ohjelman viidennen kauden pääteemaa pohdittiin. Aiempina vuosina ohjelman kohderyhminä olivat olleet alle 12-vuotiaiden valmentajat ja vanhemmat. Nyt päätettiin aktivoida kaikki 6–9-vuotiaat junnut treenaamaan omalla ajalla.

- Valmentajien lisäksi erityisesti lapsuusvaiheessa vanhempien innostava ote ja tuki omatoimiselle harjoittelulle korostuvat. Uusi Playbook on erinomainen apuväline pienen futarin kotijoukoille, ja taitojen kehittyminen tuo lapsille paljon sitä kuuluisaa peli-iloa ja rohkeutta, kertoo Palloliiton nuorisopäällikkö Marko Viitanen.

Playbook on kirjasen ja netin yhdistelmä

Omatoimisen harjoittelun tueksi ideoitiin Fortum Tutor Playbook, passin kokoinen kirjanen, jossa on kuvattu erilaisia harjoitteita. Ideana on, että lapsi treenaa harjoitteita ja suorittaa ne vanhemman tai muun aikuisen läsnä ollessa. Hyvästä suorituksesta lapsi saa tarran, jonka liimaa Playbookiinsa. Kun tarroja on riittävästi, valmentaja järjestää taitokokeet, jonka suoritettuaan junnu saa Fortum Tutor -pinssin.
Harjoitteiden esikuviksi valjastettiin nuoret maajoukkuetähdet Teemu Pukki ja Nora Heroum. He näyttävät 10 videolla (jokaisessa kolme tasoa), kuinka eri harjoitteet tehdään oikein. Videot tehtiin tukemaan itse Playbookia.

Lapset innostuvat helposti uusista tehtävistä ja oppivat nopeasti esimerkin kautta. Huippupelaajien pelejä seuraamalla oppii uusia taitoja, joita on kiva näyttää ja opettaa pelikavereille. Myös aikuinen voi omalla esimerkillään kasvattaa pienen jalkapalloilijan innostusta opettamalla hänelle uusia tehtäviä ja tekemällä niitä hänen kanssaan. Olennaista on luoda oikea asenne harjoitteluun ja uskoa jokaisen lapsen mahdollisuuksiin oppia. Nämä videot on tehty erityisesti 6-9-vuotiaille, mutta ne toimivat myös vanhemmissa ikäryhmissä.

95 tutoria sekä Palloliiton piiripäälliköt jakavat kauden aikana lähes 36 000 Playbookia kohderyhmälle.

Lisää aiheesta:

http://www.fortumtutor.fi/playbook/

https://www.facebook.com/FortumTutor

http://www.palloliitto.fi/uutiset/maajoukkueet/fortum-tutor-playbookit-jaossa

[zekki]

Hyvä topikki. Kyllähän jokainen valmennuksen kanssa työtä tehnyt on tämän aikaa sitten tajunnnut, mutta kuka siihen oikeasti on yksin valmis panostamaan. Kyllähän siinä on tavalliselle valkulle on ihan tarpeeksi että saa koottua joukkueharkat ja vietyä ne läpi ja sitten vielä kaikki peleihin liittyvä. Jos vielä pitäisi suunnitella ja seurata kotiharkkoja menisi niin oudolle alueelle, ettei niihin kukaan yksin lähde.

Jos vaikka yksi harjoituskerta viikossa käytettäisiin tällaiseen kotiharjoitusten valmisteleuun ja läpikäymiseen, on aivan varma, että vanhempienkin taholta alkaisi tulle lunta tupaan: mitä ne tekee?

Ainoa tapa edetä oikeasti edetä olisi, että tästä tulisi joku yleinen suositeltu käytäntö, mutta onko siihen oikeasti valmiutta!

[Superjunnukoutsi]

Ongelma on selvillä, mutta miksi kaikki ovat hiljaa?

Miksi ketään ei kiinnosta?

Kyseessä siis Sami Hyypiä Akatemian tutkimus, jonka mukaan suomalaisten kärkiseurojen juniorit harjoittelevat hälyttävän vähän omalla ajallaan.

Aineisto:

Mukana olevat seurat: HJK, Honka, Ilves, Inter, Jazz, Jippo, Kuusysi, Käpa, TPS, VPS

Ikäluokat 98-, 99-, 00-, 01-syntyneet (n.15 pelaajaa/ joukkue = noin 600 pelaajaa)

Tulokset:



Lähde: http://www.samihyypiaakatemia.fi/materiaalipankki/getfile.php?file=93

Aihetta käsittelevä Hannele Forsmanin blogipostaus: Tietävätkö pelaajamme, paljonko tulisi harjoitella?

Tulokset kertoo karua kieltään, mutta uudelleen: ketään ei tunnu silti kiinnostavan. Miksi ollaan hiljaa?

On aivan turha keskittyä valmennuksen tasoon, ammattivalmentajien määrään ym., jos pelaajat eivät harjoittele omalla ajallaan tarpeeksi. Ammattivalmennetuista harrastepelaajista ei ole huippu-urheilun näkökulmasta mitään hyötyä. Omatoimisen harjoittelun määrä kun on välttämätön ehto huippujalkapalloilijaksi kehittymiseen valmennuksen tasosta riippumatta.

Suomalaisen jalkapallon tulvaisuuden kannalta olennaisin kysymys siis kuuluu:

MITEN ME SAAMME ENEMMÄN OMALLA AJALLAAN HARJOITTELEVIA LAJIIN TOSISSAAN PANOSTAVIA JUNIOREITA?

Missä keinot?

Onko kyse motivaatiosta, vai yksinkertaisesti pienen nappulan ja sen vanhempien tiedon puutteesta?

Jälkimmäiseen on helppo ratkaisu ja sen pitäisi olla jokaisen valmentajan yksi suurimmista vastuista, mitä ei saa missään nimessä laiminlyödä:

- Pelaajille ja sen vanhemmille pitää tehdä harvinaisen selväksi, että jos haluat huipulle, niin sun pitää treenata omalla ajalla tämän ja tämän verran. Eli aivan helvetisti.

Ensimmäinen onkin sitten vaikeampi, jos pelaajilla on suuressa mittakaavassa motivaation puutetta ja pleikkarin pelaaminen tuntuu mielekkäämmältä. Kai ne ratkaisut motivoinnista, kannustamisesta ja kipinän synnyttämisestä löytyy. Tarvitaan kuitenkin tähänkin valmiita työkaluja valmentajien käyttöön.

Viimeisenä sitten jotkin rakenteelliset muutokset. Mitä ne voisi olla? Ilmaiset harrastuspaikat halleihin talveksi? Jotain nettijärjestelmää höntsyporukan kokoamiseen? Yhteistyön tiivistäminen koulujen kanssa, että höntsyporukat saataisiin kerättyä yhteen?

P.S. SHA:n pitäisi vielä syventää ja varmistaa tutkimustuloksen oikeellisuus, kun puhutaan äärimmäisen tärkeästä asiasta. Otos, tutkimusmenetelmät jne. Tuossa nimenomaisessa esimerkissä on loka- ja helmikuun tulokset. Pitäisi saada tarkat tulokset koko vuoden ajalta, siitä sitten keskiarvo viikolle.

P.S.S. Anteeksi vähän sekavasta ja paatoksellisesta tekstistä, mutta pointti tullee selväksi.

Oikeastaan nuo loka- ja helmikuu kuvaavat sitä harjoittelun todellisuutta varmaankin parhaiten; suurimman osan aikaa vuodesta olosuhteet ovat huonot ja aika kuluu koulua käydessä. Olisihan kesän ja keväänkin harjoitusmäärät mukava tietää, sillä silloin olosuhteiden vuoksi kiinnostus pallon kanssa tekemiseen tulee paremmin esille.

Samaa mieltä toki siitä, että tasokkaasta ammattivalmennuksesta ei ole hyötyä jos (riittävää määrää) harjoittelua ei omalla ajalla tapahdu.

Paras keino asian parantamiseksi mitä juuri nyt keksin, on paljon erilaisia harjoitteita kotona tehtäväksi, josta sitten kukin voi harjoitella mieleisiään - toki jokin tavoite on oltava, jossa jokin tietty asia on osattava johonkin tiettyyn päivään mennessä.

[Syöttöharhojen maailma]

Oikeastaan nuo loka- ja helmikuu kuvaavat sitä harjoittelun todellisuutta varmaankin parhaiten; suurimman osan aikaa vuodesta olosuhteet ovat huonot ja aika kuluu koulua käydessä. Olisihan kesän ja keväänkin harjoitusmäärät mukava tietää, sillä silloin olosuhteiden vuoksi kiinnostus pallon kanssa tekemiseen tulee paremmin esille.

Minkä takia pitäisi aina harjoitella mahdottoman tasaisissa ja muutenkin mukavissa olosuhteissa? Tällä hetkellä parasta tulosta ammattilaisliigoissa tekevistämme hyökkääjistä Lauri Dalla Valle oli kai himoharjoittelija, joka painoi tarvittaessa vaikka tuolla hangen keskellä ihan yksinään. Palkkiona rahakas sopimus Englannin Valioliigaseuran akatemiaan yhtenä ikäluokkansa kärkinimistä. Senhän takia juuri Suomi tuottaa formulakuljettajia liukuhihnalta, kun nämä osaavat erinomaisesti kontrolloida työvälinettään ääriolosuhteissa jo nuorelta iältä asti, päästen harjoittelemaan niin talvella kuin kesällä.

Ite taas (ihan esimerkkitasolla vaan) en vapaa-ajalla tehnyt minuuttiakaan töitä koulun eteen aina ylioppilaslakkiin asti, jos päivää koetta ennen lukeminen koeviikoilla sivuutetaan. Vaikea on uskoakaan, että jokainen suomalainen pelimiehen alkukaan olisi mikään himo-opiskelija vaikka kenties harjoittelumotivaatioltaan parhaat useimmiten käyvät myös koulunsa esimerkillisesti.

[Vorssander]

Yhteistyön tiivistäminen koulujen kanssa, että höntsyporukat saataisiin kerättyä yhteen?

Tässä voisi muuten olla ideaa aikana, jolloin pihapelikulttuuri on katoamassa. Vaikea sanoa, toimisiko tuo käytännössä, mutta ideana kokeilemisen arvoinen. Varmasti jokaiselta ala-asteelta löytyisi innokkaita pelaajia, mikäli joku vaan auttaisi kokoamaan porukan.

Valmentajien pitäisi ilman muuta korostaa omatoimisen harjoittelun tärkeyttä nykyistä enemmän. Lisäksi valmentajien tulisi tietysti tarjota junioreille myös malleja tuohon itsenäiseen harjoitteluun. Haluan uskoa, että pelaajilla riittää kyllä intoa myös omatoimiseen harjoitteluun, jos heitä siihen kunnollisesti opastetaan. Motivaatio nousee isommaksi ongelmaksi sitten vasta lähempänä 15 ikävuotta, kun muut asiat alkavat viedä mielenkiintoa. Myös vanhempia olisi suotavaa herätellä asian suhteen.

[Johnny99]

Topikille ja aiheen tärkeydelle iso peukku.

(n.15 pelaajaa/ joukkue = noin 600 pelaajaa)

Tulokset:

Tuossa 'tulokset' kohdassa oli toki kyse vain yhdestä ikäluokasta, vaikka tuskin nuo luvut isosti muuttuvat otosta kasvattamalla 150 -> 600.

On aivan turha keskittyä valmennuksen tasoon, ammattivalmentajien määrään ym., jos pelaajat eivät harjoittele omalla ajallaan tarpeeksi. Ammattivalmennetuista harrastepelaajista ei ole huippu-urheilun näkökulmasta mitään hyötyä. Omatoimisen harjoittelun määrä kun on välttämätön ehto huippujalkapalloilijaksi kehittymiseen valmennuksen tasosta riippumatta.

Samaa mieltä toki siitä, että tasokkaasta ammattivalmennuksesta ei ole hyötyä jos (riittävää määrää) harjoittelua ei omalla ajalla tapahdu.

No nyt on molemmilla epäloogista ajattelua. Tai riippuu toki mitä ammattivalmentajalla tarkoitetaan, mutta jos selkeytetään asiaa ja korvataan termi ammattitaitoisella valmentajalla niin...

Teilasitte juuri sen keskeisimmän ongelmanratkaisumahdollisuuden. Jokainen ammattitaitoinen valmentaja pyrkii toiminnallaan määrätietoisesti siihen että tuo oma-aikaisen harjoittelun määrä on mahdollisimman iso. Tämä vaatii valmentajalta paljon työtä, osaamista ja uusien käytäntöjen luomista, joten tarve ammattitaitoisille valmentajille on suuri. Mikäli tällaisia valmentajia olisi enemmän, niin nuo oma-aikaisen harjoittelun määrätkin olisivat ihan eri lukemilla.

Tässä myös huomaa sen, kuinka niiden ammattitaitoisten valmentajien olisi löydyttävä nuorimmista ikäluokista missä se pelaamisen kipinä sytytetään.

Olisihan kesän ja keväänkin harjoitusmäärät mukava tietää, sillä silloin olosuhteiden vuoksi kiinnostus pallon kanssa tekemiseen tulee paremmin esille.

En muista mikä tapahtuma tämän kauden aikana olikaan kyseessä kun Lampinen vihjasi että junioreiden tulosten keskiarvot heikkenevät kesän aikana. Ilmeisesti asiasta ei tosin ole vielä tilastollisesti pätevää tietoa.

[Johnny99]

Jottei jää ihan lässyttämiseksi niin kerrotaan nyt oman joukkueen tilanteesta lyhyesti. U10 ikäluokka viime kaudella, lähemmäs sadan harjoituspäiväkirjan perusteella liikunnan määrän ka 26,1h, jalkapallon osuus 16,1h mistä puolet joukkueen kanssa. (Aineisto kerätty tasaisesti ympäri vuoden, mutta loukkaantuneita yms. ei ole laskettu mukaan!) Ensi kaudella U11 ja tavoitteena on harjoittelumäärien keskiarvon nostaminen tuohon 20h/viikko. Noin 1h tulee joukkueen kanssa enemmän, eli vähintään 3h lisää oma-aikaista. Pelaajia yli 20.

Emme vain istu perseellämme ja kerro pojille et olis kiva jos treenaisitte. Tässä nyt joitain asioita mitä teemme ja yritämme parhaamme asiaan vaikuttaa:

- Jokainen pelaaja asettaa itselleen kauden alussa kehitystavoitteita jotka haluaa kauden aikana saavuttaa.
- Valmentaja antaa esimerkki harjoitteita tavoitteen harjoitteluun ja mittarin tavoitteen saavuttamisen arvioimiseksi.
- Kyseisen tavoitteen edistymistä seurataan mittarin ja valmentaja-pelaaja keskusteluiden avulla läpi kauden.
- Lisäksi tavoitteesta keskustellaan pelaaja-vanhempi-valmentaja keskusteluissa 2x kauden aikana.
- Henkisen valmennuksen vuosisuunnitelma tähtää pelaajien itseohjautuvuuden parantamiseen
- Jokaiselle viikolle on 3 lajiteknistä liikemallia jotka pitää harjoitella, ne arvioidaan asteikolla 0-2 aina ennen kuin annetaan uudet aiheet (tähän käytetään n. 30min joukkueen kenttävuoron jälkeen)
- Joukkueella on teematekniikkalaji jokaiselle kuukaudelle ja tämän lajin suhteen asetetaan joukkuetavoite jonka edistymistä seurataan säännöllisesti treeneissä
- Olemme aloittaneet omatoimisen fyysisen harjoittelun fyysisen valmentajan tekemällä omatoimisella yksinkertaisella ohjelmalla
- Meillä on omalla-ajalla pelattavia turnauksia. Tällä hetkellä käynnissä futistennis, valmentaja pitää tulospalvelua, pojat pelaa omalla-ajalla ja ilmoittavat tulokset. Myöhemmin mennään 1v1 samalla idealla.
- Olemme keskustelleet vanhempien kanssa useaan otteeseen mikä on harjoitusmäärätavoite ja miksi. Vanhemmille pyritään tällä kaudella jatkuvasti infoamaan viikon teemoista, he olivat mukana kun fyysinen osio käytiin läpi fyysisen valmentajan johdolla -> vanhemmat alkoivat itsekin keskenään pohtia apukeinoja tähän haasteeseen. Halusivat esim. itse varata pojille talveksi ylimääräisen salivuoron oma-aikaista pelailua varten (ja myös maksaa siitä).
- Emme nosta joukkuetapahtumia kalenterin tarjoamaan maksimiin, jotta oma-aikaiseen harjoitteluun jäisi aikaa. Tämä tehdään luonnollisesti selväksi myös pelaajille.

Aivan kuten ne pelaajat pääsevät sinne huipulle vain armottoman työnteon seurauksena, niin myöskään me valmentajat emme kuitenkaan saa harjoitusmääriä nousuun kuin raa'alla työnteolla.

[paternus]

Itseäni kiinnostaisi tietää mihin verrattuna Suomessa harjoitellaan vähemmän? Esim. Etelä- Euroopassa harjoitustahti nuoremmilla junioreilla on 3 tai max. 4 joukkueharjoitusta + 1 peli / viikko ja pitkien koulupäivien & harjoitusmatkojen takia aikaa omatoimiseen treenaukseen ei juuri ole. Tottakai koulun pihalla pelataan välitunnit mutta eikös kaikki futaajat tee niin joka maassa?

[Ricardo Leite]

Itseäni kiinnostaisi tietää mihin verrattuna Suomessa harjoitellaan vähemmän? Esim. Etelä- Euroopassa harjoitustahti nuoremmilla junioreilla on 3 tai max. 4 joukkueharjoitusta + 1 peli / viikko ja pitkien koulupäivien & harjoitusmatkojen takia aikaa omatoimiseen treenaukseen ei juuri ole. Tottakai koulun pihalla pelataan välitunnit mutta eikös kaikki futaajat tee niin joka maassa?

Mitäs vittua? Ehtiihän tuossa treenaamaan harjoituspäivinäkin pari tuntia illassa omatoimisesti ja viikonloppuna sitten todella paljon enemmän. Ihme laskukaavoja, ettei omatoimiseen muka olisi aikaa.

[Mersault]

Mikä tässä on ongelma? On aivan sama kuinka paljon penskoille laittaa kotitreeniläksyjä, sillä ne joita kehittyminen ja treenaaminen kiinnostaa treenaavat kotiläkyistä huolimatta. Sami Hyypiä akatemian havainnot ovat asioita jotka on tiedetty jo 1990-luvulla eikä tuossa jutussa ole mitään uutta. Akateemiselta pohjalta tehty tutkimus on tyypillistä akateemista liirumlaarumia, jossa todetaan asiat jotka kaikki tietää ilman tutkimustakin. Se missä SHA menee hakoteille on kuvitelma siitä, että yhtäkkisellä harjoitusmäärien nostamisella saavutetaan noissa 02-98 ikäluokissa maailman kärkeä. Noiden ikäluokkien kohdalla juna on jo menny vuosia sitten, jos pallon kanssa vapaa-ajalla vietetty aika ole ollut 6-7 -vuotiaasta alkaen 15-20 -tuntia viikossa. Ikäluokat joihin nyt kannattaisi panostaa ovat -05:stä eteenpäin.

Huippupelaajakehityksen kannalta taas ei ole olennaista se, että suuremmat massat pitäisi saada treenaamaan enemmän vapaa-ajalla, vaan olennaista on löytää urheilullisesti lahjakkaat pelaajat jotka ovat valmiita viettämään vapaa-aikansa pallon kanssa ja opastaa näitä pelaajia. Tälläkin hetkellä Suomi on pullollaan "lahjakkaita" pelaajia joilta löytyy tämä harjoittelun puute niminen oireyhtymä. Sen sijaan, että pakotetaan nämä penskat treenaamaan ja käydään vanhempien ja pelaajien kanssa tuntikausien mittaisia kehityskeskuteluja, kannattaisi miettiä, että miksi jeppe juo tai tässä tapauksessa miksi jeppe ei treenaa kotona pallon kanssa. Tätä asiaa kun pohtii, vastaus ei välttämättä ole miellyttävä, mutta silloin homma on ainakin rehellistä. Kenties Jeppe ei jaksa keskittyä, jeppeä ei jalkapallo oikeasti kiinnosta, jeppeä ei ole ihminen jolta löytyy pitkäjänteisyyttä ja halua treenata kovaa...

Olennaista ei kuitenkaan ole jepen treenaaminen vaan se, että valmentajien ympäri Suomenmaan pitäisi ymmärtää sellainen asia, että kovasta, laadukkaasta, pelaajasta lähtevästä, pienpeleillä pelaajia kehittävästä tai ihan mistä hyvänsä valmennuksesta huolimatta Suomi on pieni kansakunta jossa ikäluokat ovat pieniä ja näistä pienten ikäluokkien lapsista tappelee myös muut lajit, joten massaan keskittymisen sijaan huippupelaajavalmennuksessa pitäisi keskittyä siihen pieneen joukkoon joilla todellisuudessa on edellytyksiä huippupelaajiksi.

[paternus]

Mitäs vittua? Ehtiihän tuossa treenaamaan harjoituspäivinäkin pari tuntia illassa omatoimisesti ja viikonloppuna sitten todella paljon enemmän. Ihme laskukaavoja, ettei omatoimiseen muka olisi aikaa.

Tyypillinen päivä 12v pelaaja (asuu isossa kaupungissa tai treenaa alueen paremmissa joukkueissa) vaikkapa Espanjassa: Koulua 09-16, kotiin välipalalle, kuljetus treeneihin noin 45min-1h, treeni 19-20:30, kuljetus kotiin noin 45min-1h, illallinen & kotitehtävät. Missä välissä treenaisit omatoimisesti?
Viikonloppuna on pelipäivä & vapaapäivä.

[zekki]

Ettei koko ajan syyllistetä junnuja kannattaisi katsoa sitä toistakin puolta - valkkuja.

Onko Suomessa ensimmäistäkään kansainvälisen tason junnuvalkkua! Valkkua joka olisi tehnyt sen 10 000 tuntia valmennustyön kehittämisen eteen!

Miten kummassa voidaan olettaa, että täältä nousee huipputason junnuja, jos valmennus ei ole kunnossa. Huippupelaajastatus ei ole mikään tae sille, että jostain tulisi huippuvalmentaja. Ainoa näyttö tästä on se, että valmentajan valmennettavat ovat nousseet huipputasolle.

Onko Suomessa siis junnuvalmentajia, joiden valmennettavista enemmän kuin yksi on noussut huipputasolle. Kuka tätä seuraa?

Laatu on muutenkin avainsana ja siihen kuuluu myös harjoittelun tekeminen kiinnostavaksi, jolloin aikakin vierähtää kuin itsestään ja niitä tuntejakaan ei tarvitse laskea! Pakkotoistot kuuluu johonkin muuhun lajiin.

[Johnny99]

Tyypillinen päivä 12v pelaaja (asuu isossa kaupungissa tai treenaa alueen paremmissa joukkueissa) vaikkapa Espanjassa: Koulua 09-16, kotiin välipalalle, kuljetus treeneihin noin 45min-1h, treeni 19-20:30, kuljetus kotiin noin 45min-1h, illallinen & kotitehtävät. Missä välissä treenaisit omatoimisesti?
Viikonloppuna on pelipäivä & vapaapäivä.

Vaikka tuota sinun tarkoituksenmukaiseksi väännettyä esimerkkiä käyttäen:
8-9 Peli koululla 30min
9-16, pihapelit välitunnilla + mahdolliset liikuntatunnit + mahdolliset koulun yhteydessä olevat futistreenit = 30-120min
16-21: ennen ja jälkeen treenejä 30min = 1h

Jo näin yksinkertaisesti pääsee minimissään kahteen tuntiin päivässä, plus joukkuetreenit. Viikonlopun "pelipäivänä" tai "lepopäivänä" on sitten vain taivas rajana.

[joks11]

Ettei koko ajan syyllistetä junnuja kannattaisi katsoa sitä toistakin puolta - valkkuja.

Onko Suomessa ensimmäistäkään kansainvälisen tason junnuvalkkua! Valkkua joka olisi tehnyt sen 10 000 tuntia valmennustyön kehittämisen eteen!

Miten kummassa voidaan olettaa, että täältä nousee huipputason junnuja, jos valmennus ei ole kunnossa. Huippupelaajastatus ei ole mikään tae sille, että jostain tulisi huippuvalmentaja. Ainoa näyttö tästä on se, että valmentajan valmennettavat ovat nousseet huipputasolle.

Onko Suomessa siis junnuvalmentajia, joiden valmennettavista enemmän kuin yksi on noussut huipputasolle. Kuka tätä seuraa?

Laatu on muutenkin avainsana ja siihen kuuluu myös harjoittelun tekeminen kiinnostavaksi, jolloin aikakin vierähtää kuin itsestään ja niitä tuntejakaan ei tarvitse laskea! Pakkotoistot kuuluu johonkin muuhun lajiin.

En väitä itseäni kansainvälisen tason valmentajaksi, mutta pikaisella laskennalla(todella suurpiirteinen) suunnilleen 10000 tuntia on kasassa. Pelkkä treenien ja pelien vetäminen sekä kurssit eivät tietenkään ole ainoat valmennustyötä kehittävät asiat.

e: tuntimäärään ei ole laskettu omaa peliuraa mukaan. Sen kanssa menisi heittämällä yli.

[veittari]

Missaatteko pointin? Miksi juniorit harjoittelisivat omalla ajallaan jos ei kiinnosta?

[Vorssander]

Missaatteko pointin? Miksi juniorit harjoittelisivat omalla ajallaan jos ei kiinnosta?

No eivät tietenkään harjoittele, jos ei kiinnosta. Valmentajien tulisikin pitää yllä ja kasvattaa juniorien motivaatiota. Ainakin itse haluan uskoa, että etenkin nuorimmilla ikäluokilla(alle 10-vuotiaat) riittää kyllä intoa. Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että Suomessa onnistutaan tappamaan tuo innostus jo hyvinkin nuorena, kun silloin nimenomaan pitäisi sytyttää se viimeinenkin kipinä lajiin. 

[Johnny99]

Missaatteko pointin? Miksi juniorit harjoittelisivat omalla ajallaan jos ei kiinnosta?

Luetaan niitä tekstejä.

[Pussikalja]

Osittain puuttuu kyllä rohkeutta antaa tilaa omatoimiselle harjoittelulle. Meillä on vallalla ajatus, että vain ohjattu toiminta luo edellytykset harjoittelulle ja käytännössä 3 treeniä joukkueella plus kykykoulu/yms. järjestelyt toisella kolmella treenillä, ei tilaa omalle treenille suo. Ne pojat alle 12 v. joilla virtaa liikkua on riittävästi, käytännössä ohjatulla toiminnalla sitoutetaan omaan lajiin, ettei kilpailija laji niitä vie. Samalla viedään tila omalta treeniltä.

Iso osa oman ajan treenistä pitäisi tehdä päälle 12 vuotiaana, jolloin ratkaistaan kenestä tulee pelaaja, kenestä ei. Liian paljon liian aikaisin, ei opeta vastuuta omasta treenistä. Ongelma on mielestäni nimen omaan 12 ja päälle vanhojen oman ajan tekemisen vähyydessä. Alle 12 vanhoissa fiksut vanhemmat vielä osaavaat tilaa lapsilleen riittävään liikuntamäärään suoda, vaikka seurat eivät tätä kovin hyvin tuekkaan. Meillä pidetään liian kiirettä ja moni ajattelee jo 10 vanhan kohdalla, että peli on menetetty. Pelaaja on suunnilleen valmis kuitenkin vasta murrosiän jälkeen ja siinä vaiheessa meillä tarjonta lajilta on surkuhupaisalla tasolla.

[veittari]

Luetaan niitä tekstejä.

Ei tarvi koska tiedän asiasta paremmin. ha-ha-ha. Lapsi joka on kiinnostunut kalastuksesta jääkiekosta ja jalkapallosta, pitäisikö häntä kannustaa vaan jalkapalloiluun että setämiehet saisivat hänestä tähden Suomelle? Vähän lisätietotaja miten kannustat 9-vuotiasta lasta harjoittelemaan omalla ajallaan huonoissa olosuhteissa? Jos se reenaaminen ei lasta itseä kiinnosta, niin ei siitä mitään tule.

[Syöttöharhojen maailma]

Vähän lisätietotaja miten kannustat 9-vuotiasta lasta harjoittelemaan omalla ajallaan huonoissa olosuhteissa? Jos se reenaaminen ei lasta itseä kiinnosta, niin ei siitä mitään tule.

Ihan vaan innostamalla pelaamaan. Valmentajan ammattitaitoahan on juuri sen liekin ylläpitäminen pelaajan sisällä. Jalkapallonhan pitäisi olla kivaa, kuten Jari sanoo.

Muistan elävästi, kun jääkiekkoa ihan vakavissaan harrastavia jannuja ei ala-asteella saanut ulkojäille pelaamaan, sillä joukkuetreenit olivat muodostuneet näille elämää suuremmiksi tapahtumiksi. Yksi suostui silloin tällöin pelaamaan, mutta ilman luistimia, etteivät tuliterät harrastusvälineet olisi kuluneet... Vastaavaa käsitystä ei seuratoiminnan ulkopuolella olevilla ollut, joten lienee helppo arvata kuka on nuorille jannuille se suurin auktoriteetti perheen lisäksi, kun puhutaan puhtaasta laji-innosta ja sen erilaisista ilmenemismuodoista.

Tokihan noista kavereista yksi sittemmin nousi aina Suomen C-jääkiekkomaajoukkueeseen asti, mutta veikkaisin, että olisi NHL-miljonääri, jos omatoiminen harjoittelu ja pihapelit olisivat napanneet aikanaan.

[zekki]

Oman harjoittelun puute on seuraus, ei syy


Syitä voi olla esim.

valmennus on liian valmentajakeskeisesti suunniteltu, eikä omalle tekemisellä anneta arvoa

junnu ei koe pärjäävänsä, jos edistysaskelia ei noteerata eikä yksilöllistä ohjausta anneta

kaveritkaan ei treenaa ja "liikaa" treenaajia mobataan

kotona futista ei arvosteta, "on parempaakin tekemistä kuin potkia palloa"

vihaiset asukkaat huutaa kerrostalon pihamaalla kukkapuskia talloville pelaajille

talven kaikki halliajat on varattu seuroille, omatoimiselle kaveripeleille aikoja on vasta 23 jälkeen

jne.  

[Kaihlamo]

Niin kauan kuin pelaajat haluaa jäädä treenien jälkeen pelaamaan ja potkimaan kentälle tai hallille niin että vanhemmat joutuu jossain vaiheessa väkisin raahaamaan kotiin en ole huolissani ohjatun toiminnan liian suuresta määrästä. Itse ainakin ajattelen niin, että talvella jopa pitää ohjatun harjoittelun määrää kasvattaa, jolloin samalla mahdollistetaan sitä omatoimista treenaamista ennen ja jälkeen ohjattua toimintaa. Lisäksi se ohjattukin toiminta voi välillä (esim. 1xviikko) olla puoliohjattua, jolloin mennään lähelle sitä mitä ennen kutsuttiin pihapeleiksi.

Veikkaan että kohta keskustellaan monilajisuudesta ja tasoryhmistä.

[paternus]

Ettei koko ajan syyllistetä junnuja kannattaisi katsoa sitä toistakin puolta - valkkuja.

Onko Suomessa ensimmäistäkään kansainvälisen tason junnuvalkkua! Valkkua joka olisi tehnyt sen 10 000 tuntia valmennustyön kehittämisen eteen!

Miten kummassa voidaan olettaa, että täältä nousee huipputason junnuja, jos valmennus ei ole kunnossa. Huippupelaajastatus ei ole mikään tae sille, että jostain tulisi huippuvalmentaja. Ainoa näyttö tästä on se, että valmentajan valmennettavat ovat nousseet huipputasolle.

Onko Suomessa siis junnuvalmentajia, joiden valmennettavista enemmän kuin yksi on noussut huipputasolle. Kuka tätä seuraa?

Laatu on muutenkin avainsana ja siihen kuuluu myös harjoittelun tekeminen kiinnostavaksi, jolloin aikakin vierähtää kuin itsestään ja niitä tuntejakaan ei tarvitse laskea! Pakkotoistot kuuluu johonkin muuhun lajiin.

Tässä alkaa olla jo asiaa. Koska mikäli olen ymmärtänyt niin esim. Sami Hyypiä- akatemian tavoite on päästä eroon mutuilusta niin pyritään mittaamaan erilaisia asioita juniorien kehittymisessä ja harjoittelussa. Kuitenkin haluaisin nähdä mihin maihin ja millaiseen yksilöharjoitteluun verrataan kun sanotaan että suomalaisen juniorijalkapalloilijan suurin ongelma on harjoittelun puute? Kilpatason joukkueet harjoittelevat vähintään yhtä paljon kuin huippumaiden ammattilaisseurat ja kouluissa kaikissa maissa innokkaat futarit pelaavat kaikki välitunnit. Miksi esim. Korea jossa joukkueet harjoittelevat jopa 3 kertaa päivässä ei hallitse maailman jalkapalloa ylivoimaisesti jos vastaus on suoraan harjoitusmäärissä?

Asiaan liittyvä ja pohdintaa jatkava kysymys:
Kuinka monessa seurassa Suomessa on tarkkaan laadittu kaikille ikäluokille yhtenäinen kattavaan tutkimukseen, kehitykseen ja harjoituspankkiin perustuva valmennusohjelma jota toteuttaa jokaiseen ikäluokkaan erikoistunut huippuvalmentaja jolla on sama joukkue max. 2 vuotta? Tämän toteutusta valvoo luonnollisesti huipputason valmennuspäällikkö jonka kanssa kaikki ikäluokkavalmentajat käyvät yhdessä kaikki ikäluokat kattavan palaute- ja kehityskeskustelun viikottain.
Tämä systeemi on luonnollisesti pelaajille maksuton. Alueiden lahjakkaimmat pelaajat tulevat mukaan skoutattuina ja tähän seuraan pääsemiseen ja pysymiseen on jatkuva kova kilpailu. Pelaajien skouttauksesta ja seurassa pysymisestä vastaa huipputason junioripäällikkö jolla on apunaan pelaajatarkkailijat, pienempien seurojen valmentajat, psykologi yms.
Kun asia on näin voidaan alkaa puhua samasta peruslähtötilanteesta suurimman osan eurooppalaisista maista kanssa ja sen jälkeen sitten miettiä vaikkapa miten paljon ja kuinka omalla ajalla kannattaisi harjoitella.

HUOM! Tämä siis jos juniorien kehitystä halutaan tehdä järjestelmällisesti. Tarvittavan suuresta massasta kun tulee aina niin lahjakkaita ja niin motivoituneita pelaajia että nämä pääsevät huipulle systeemeistä huolimatta tai vaikkei niitä ole laisinkaan.

[murdock]

Veikkaan että kohta keskustellaan monilajisuudesta ja tasoryhmistä.

SirLoserilta hyvä ja tärkeä avaus, joten on valitettavaa, että jo heti avaussivulla keskustelu harhautuu, kun osa nikeistä keskustelee ohi asian ja osa kirjoittaa raamatun mittaista propagandaansa, kun saman asian olisi voinut ilmaista yhdellä tai kahdella lauseella asialleen paremmin sopivassa topicissa.


Sami Hyypiä akatemiahan voisi tutkia, että mistä se vähäinen omalla ajalla harjoittelu johtuu. Sillähän se helpoiten selviää, että asiaa kysytään lapsilta suoraan.

[paternus]

SirLoserilta hyvä ja tärkeä avaus, joten on valitettavaa, että jo heti avaussivulla keskustelu harhautuu, kun osa nikeistä keskustelee ohi asian ja osa kirjoittaa raamatun mittaista propagandaansa, kun saman asian olisi voinut ilmaista yhdellä tai kahdella lauseella asialleen paremmin sopivassa topicissa.


Sami Hyypiä akatemiahan voisi tutkia, että mistä se vähäinen omalla ajalla harjoittelu johtuu. Sillähän se helpoiten selviää, että asiaa kysytään lapsilta suoraan.

Tiivistetään kahteen kysymykseen: harjoittelevatko suomalaiset juniorit vähemmän kuin muualla ja mihin verrattuna? Jos tätä määrää nostetaan niin nouseeko automaattisesti myös suomifutiksen taso verrattuna muihin maihin?