[FORTUM TUTOR PLAYBOOK] Harjoittelun puute – suomifutiksen suurin ongelma

[Kaihlamo]

Taitokilpailuissa menestyminen ei nyt vaan vertaudu suoraan pelitaitoon. Muutenkin noihin hippoihin osallistuu vain murto-osa ikäluokan huipuista - tuolla kun on yllättävän paljon myös pelaajia joiden ainoa tavoite on taitokilpailuissa menestyminen.

Riittävä omalla ajalla harjoittelu on yksi osa kokonaisuutta, joka antaa mahdollisuuden huipulle pääsemiseksi. Yksi osa siis monipalaista palapeliä - tosin tärkeä sellainen. Vähäisellä harjoittelulla sen sijaan saa takuun ettei sinne huipulle ole mitään asiaa, vaikka olisi kuinka lahjakas yksilö tai ammattitaitoinen koutsi joukkuetreeneissä. Mikä tässä nyt on oikeasti niin vaikeata ymmärtää?

Jotain tutkittua faktaa harjoittelun ja varsinkin omalla ajalla harjoittelun merkityksestä on koottuna myös SHA:n sivuilla. Suora linkki niille, jotka ei aiemminkaan ole itse näitä löytänyt ----» http://www.samihyypiaakatemia.fi/materiaalipankki/getfile.php?file=91

Tutkittua tietoa harjoittelun laadusta
•Jalkapallossa etenkin lajiharjoittelun on todettu olevan tärkeää pelaajan kehittymisen kannalta
•Sekä ohjattu että omatoiminen jalkapalloharjoittelu on erotellut tulevia huippupelaajia muista pelaajista uran eri vaiheissa
         omatoiminen lajiharjoittelu ja pelailu on todettu olevan tärkeää etenkin uran alkuvaiheissa
•Pelinomainen harjoittelu (tai oma pelailu) on tärkeää lajitaitojen, havainto-ja päätöksentekotaitojen sekä fyysisten ja psyykkisten ominaisuuksien kehittämisessä
•Muiden lajien harjoittelumäärä ei ole erotellut tulevia huippupelaajia muista pelaajista

Yhteenveto harjoittelusta
•Harjoittelulla on suuri merkitys experttiydenkehittymisessä yleisesti ja myös jalkapallossa
          
                     •10 000 tunnin sääntö (10 vuotta, 1000h)

•Huippujalkapalloilijan kehittymisessä olennaisinta näyttäisi olevan lajiharjoittelu joukkueen kanssa ja omalla ajalla.          
                     •Ohjatun ja omatoimisen lajiharjoittelun (ja pelailun) määrän todettu erottelevan tulevia huippupelaajia muista pelaajista
                     •Harjoittelun tulee olla pelinomaista, jotta kaikki jalkapallossa vaadittavat ominaisuudet kehittyvät pelin vaatimalla tavalla
                     •Tarvitaan sekä ”tavoitteellista” että ei-tavoitteellista omatoimista pallollista harjoittelua

•Edellä mainittujen tutkimusten perusteella Suomessa…

                     •joukkueharjoittelun määrä näyttäisi olevan yleisesti ottaen hyvällä tasolla
                     •Omatoimisen jalkapalloharjoittelun määrä on aivan liian alhaisella tasolla

Tutkimuksista enemmän tuon ylläolevan linkin takaa.

[Johnny99]

Tästä nyt ainakin olen eri mieltä, että se paljon hehkutettu ammattivalmennus olisi se keskeisin ratkaisu tähänkin, eli ongelmista suurimpaan. Aika vähissä on tuntunut tuolla valmennuskeskusteluissa tämä asia saavan jalansijaa. Kaikkea muuta näpertelyä senkin edestä.

Joko minä en kirjoittanut tarpeeksi selkeästi tai sinä et malttanut lukea: itse en ammattivalmentajista puhunut, vaan asiansa osaavista ammattitaitoisista valmentajista. Ammattivalmentajiahan Suomessa on vielä todella vähän, kuten myös ammattitaitoisia valmentajia. Meni toki omalta osaltani termeillä näpertelyksi, mutta pointti on selkeä: oma-aikaisen harjoitteluun ohjaaminen vaatii valmentajalta osaamista, uusien mallien luomista ja paljon työntekoa. Mitään taikakeinoja ei ole. Laadukkaassa valmennuksessa tämä näkökulma on tietenkin otettu vahvasti huomioon.

Kuulostaa oikeasti aika tylsältä. Tietysti n. 100 kertaa parempi kun ei mitään, mikä on varmasti tilanne isossa osassa seuroista.

Missä höntsäpelit?

Höntsäpelien määrän lisääminen tuntuisi ainakin omasta mielestäni siltä ensimmäiseltä asialta, mitä pitäisi kaikin keinoin saada lisättyä. Ensimmäinen ja tärkein syy on, että se on helvetin hauskaa.

Siellähän ne pelit on pariinkin kertaan. Toki talvella niiden pelaaminen on pelaajille vaikeampaa ja itse ainakin otan kaikki ideat vastaan miten tuota omatoimista pelaamista pystyisi talvisaikaan edistämään.

On myös iso virhe valmentajalta lähteä "mikä minusta on hauskaa" näkökulmasta, lähtökohdan pitää olla pelaajissa. Ensimmäisenä pitää miettiä mikä on pelaajien motivaatiotaso ja sitä kautta joukkueen toiminnan tavoite, seuraavaksi hyväksyä se että eri pelaajat motivoituvat eri asioista. Jos pelaajien motivaatiotaso on korkein mahdollinen, niin silloin hänelle kannattaa opettaa mitä kaikkea se omaan maksimiin kehittyminen vaatii ja antaa mahdollisimman monimuotoisia tukikeinoja. Ja tuota motivaatiota tietenkin ruokkii paljon jos pelaajalle pystyy kehitystä määrällisillä tai laadullisilla mittareilla osoittamaan.

Esim. ko. joukkueessa todella monet ovat innostuneet teknisistä kikoista, monet ovat innostuneet pelivuorosta, monet parantamaan tekniikkalajituloksiaan, todella monet innostuneet näistä futistennispeleistä, jne. Aika näyttää onko kaikille löytynyt jotain, se on kuitenkin varmaa että kehitettävää löytyy.

[Johnny99]

Painottaisin tässä pussikaljamaisesti sitä maltillista ohjaamista sinne oikeanlaisiin tuntimääriin. Jos Litmasen tunnit täräytettäisiin kerralla ruutuun ennen kuin se kipinä on oikeasti saatu sytytettyä, voi olla että siihen tukehtuisi moni kovakin jätkä. Herkästä pikkujunnusta puhumattakaan.

Juuri näin, toiminnan pitää aina olla pelaajalähtöistä. Toisaalta tämä tarkoittaa motivointuneimpien pelaajien kanssa sitä että heille nuo tunnit on "ruutuun täräytettävä".

Mutta "Näin tulet jalkapalloilijaksi, terveisin Jari Litmanen"-video olisi kyllä aika kova.

Kyllä.

[Lenko]

Ehkä Palloliitto kehittää seuraavaksi "Harjoittelematta huipulle" -strategian, kun huomaavat, että Barcelonan juniorit eivät La Masiassa harjoittele joukkueen kanssa kuin kahdeksan tuntia viikossa. Koska Suomessa panostetaan laatuun, vähän vähempikin riittää, kuusi tuntia kesäisin ja neljä talvisin, jotta ei mene ylirasituksen puolelle.

En nyt jaksa etsiä ja esittää väitteideni pohjaksi tutkimuksia, vaikka ne tärkeitä ovatkin. Väitän, että harjoittelu tekee paremmaksi. Enempi harjoittelu tekee enemmän paremmaksi. Samalla logiikalla 20 tuntia harjoittelua viikossa tekee paremmaksi kuin 10 tuntia harjoittelua viikossa. Ja ennen kuin ehditte sanoa jotain harjoittelun laadusta, kerron, että harjoittelun laadullakin on väliä. Silti, jos harjoittelun laadussa ei ole suurta eroa, 20 tuntia on parempi kuin 10 tuntia.

Jos pyritään huipulle missä tahansa asiassa, on syytä hyödyntää sellainenkin vähäpätöinen keino kuin harjoittelu, vaikka sitä aikanaan urheilussa pidettiinkin vilunkipelinä.

Ja kyllä, minustakin suomalaisen huippujalkapallon suurin kompastuskivi on liian vähäinen harjoittelu juniorina.

*

Mitä tulee Jari Litmaseen tai moniin muihin vastaaviin hönzäilijöihin, en usko, että Jari osaa edes sanoa paljonko on lapsena harjoitellut. Ilo ja intohimo pelata on varmasti pitänyt poikaa pallon kanssa enemmän kuin mihin taulukot, akatemiat ja liikuntatieteen maisterit nykyään keskimäärin pystyvät.

*

Juniorijalkapallon nykytila valmennuksen, olosuhteiden, organisaatioiden ja yhteiskunnallisen aseman kautta on sellainen, että riittävän pelaamisen ja harjoittelun järjestäminen on monille huomattavan hankalaa. Kuinka monella juniorilla esimerkiksi on lähellä kotia vaivaton talviharjoittelutila ja pelikavereita, jotka mahdollistaisivat spontaanin pelailun ja harjoittelun. Tässä, kuten niin monessa muussakin jutussa, tilaisuus tekee varkaan.

[Ricardo Leite]

Mitä tulee Jari Litmaseen tai moniin muihin vastaaviin hönzäilijöihin, en usko, että Jari osaa edes sanoa paljonko on lapsena harjoitellut. Ilo ja intohimo pelata on varmasti pitänyt poikaa pallon kanssa enemmän kuin mihin taulukot, akatemiat ja liikuntatieteen maisterit nykyään keskimäärin pystyvät.

Kolkan Joden faijalla on ainakin kirurgin tarkkuudella tilastoitu harjoituspäiväkirja Joonaksen treeneistä. Ihan jokaista välituntihöntsää siinä ei välttämättä ole, mutta tunnit ovat kuitenkin hyvinkin tarkkaan tilastoitu. Saisi julkistaa nuo. Vaikka sitten Joden elämäkerrassa.

[Lenko]

On tietysti näitäkin tapauksia.

[Lenko]

Hmmm...semmoin huomio vielä, että tuo 1000 tuntia vuodessa on todella kova vaatimus pikkujunnuille. Harjoitusmäärien pitäisi olla iän myötä kasvavia. Jos 10-vuotias treenaa keskimäärin tunnin päivässä, pitäisi määrä SHA:n mukaan kolminkertaistaa. Kovin monen lapsen kasetti ei kestä. Lähempänä totuutta ollaan, jos alla 7-12-vuotiailla treenimäärä on tasaisesti kasvaen 1-2 tuntia päivässä, murrosiässä aletaan puskea kohti kolmea tuntia ja aikuisikää lähestyttäessä sitten siirrytään aina vain kovempaan ja ammattimaisempaan harjoitteluun.

Voi olla, että tällä laskennalla ei olla huippujalkapalloilijan putkessa 8-18 -vuotiaana vaan 7-22, jolloin tuo 10000 tuntia tulee jaettua useammalla vuodelle. Minulle kelpaisi suomalainen huippufutaaja vielä niinkin vanhana kuin 22. Viidentoista vuoden laskennalla viikottainen harjoitusmäärä on noin 13,5 tuntia ja sen kun vielä määrittää ajan kanssa kasvavaksi, ei alle kymmenvuotiailta tarvitse vaatia 20 treenitunnin viikkoja ja silti päästään harjoittelun määrässä yli SHA:n kokonaistavotteiden.

[Norrisland]

Hmmm...semmoin huomio vielä, että tuo 1000 tuntia vuodessa on todella kova vaatimus pikkujunnuille. Harjoitusmäärien pitäisi olla iän myötä kasvavia. Jos 10-vuotias treenaa keskimäärin tunnin päivässä, pitäisi määrä SHA:n mukaan kolminkertaistaa. Kovin monen lapsen kasetti ei kestä. Lähempänä totuutta ollaan, jos alla 7-12-vuotiailla treenimäärä on tasaisesti kasvaen 1-2 tuntia päivässä, murrosiässä aletaan puskea kohti kolmea tuntia ja aikuisikää lähestyttäessä sitten siirrytään aina vain kovempaan ja ammattimaisempaan harjoitteluun.

Pallon kanssa pelailu ja oleminen ei pitäisi olla pikkujunnulle harjoittelua vaan hauskanpitoa. Suomalaisjunnujen asennetta pitää muuttaa ja senhän tuo tutkimus osoittaa. Lapsilla on aikaa harjoitella lähes yhtä paljon kuin ammattilaisilla, joten hanat auki jo nuorena.

[joks11]

Tämäkö on mielestäsi keskustelua ja asioiden pohdintaa? Tunnustan vilpittömästi että olen luullut ja nähnytkin taitokilpailuissa menestyvien harjoittelevan erittäin paljon omalla ajallaan ja mielestäni olisi kiinnostavaa tietää kuinka kisojen tulokset korreloivat tulevaan menestykseen jalkapalloilijana?
Eikös tästä juuri ollut kyse? Eli kärjistetysti mitä enemmän harjoittelee omalla ajallaan sitä paremmaksi pelaajaksi tulee?
Kerro toki jos olen mielestäsi väärässä tässä tai muissa asioissa mutta perustelujen kanssa.
Nuo hellanlettakset eivät valitettavasti valaise asiaa tai ajatuksiasi yhtään lisää eivätkä mielestäni vie myöskään keskustelua eteenpäin.

Jokainen kansainvälisesti menestynyt suomalainen jalkapalloilija on pärjännyt taitokisoissa mutta jokainen taitokisoissa pärjännyt ei ole menestynyt.

[Sope]

Hmmm...semmoin huomio vielä, että tuo 1000 tuntia vuodessa on todella kova vaatimus pikkujunnuille.

Mitä vittua oikein luen. On totta, että kolme tuntia päivässä on kova vaatimus jollekin, joka ei harrasta tai ole kiinnostunut, mutta innostuneelle se ei ole keskiarvoksi mikään mahdottomuus.

Itse olin lapsena innokas piirtäjä, ja piirsin käytännössä koko ajan. Tunteja joka päivä jo alle kouluikäisenä. Joinain päivinä vähemmän, kun taas joinain päivinä lähes koko päivän. Eikä se tuntunut pahalta, koska kukaan ei pakottanut siihen ja olin itse innostunut. Se tuntui itse asiassa hyvältä.

3 tuntia keskimäärin päivässä tulee aika helposti, kun lämpiminä kesäpäivinä viettää kentällä aamusta iltaan. Yhtenä kesänä saa innokas lapsi helposti 300-500 tuntia harjoittelua.

Toinen asia mikä tulee huomioida on se, että ikähaarukka on nykyisin helposti 6-18 vuotta, jolloin vuosiharjoitteluksi tulee keskimäärin alle 800 tuntia.

Jossain oli joskus arvioitu Ronaldinhon ollessa reilu 20-vuotias, että hänellä olisi reilusti yli 20 000 tuntia harjoittelua takana sen perusteella, että poika oli käytännössä elänyt koko elämänsä leikkien pallolla.

[Vilu]

Tässä on nostettu ulkomaalaisten huippuakatemioiden joukkueharjoitusmääriä vertailukohdaksi. Katsotaanpa isompaa kuvaa. Noihin akatemioihin on tuhansia halukkaita tulijoita per ikäluokka jo ihan lähialueilta. Useille heistä (ja heidän perheilleen) jalkapallo tarjoaa mahdollisuuden päästä irti köyhyydestä. Tämä tarkoittaa sitä että melkoinen määrä lahjakkaita pikku-futareita harjoittelee hulluna omalla ajallaan ja joukkueessaan unelmoiden mahdollisuudesta päästä edes akatemian try-out tilaisuuteen.
Tai edes parempaan joukkueeseen, josta on parempi mahdollisuus tulla huomatuksi. Try-outehin pääsevistä suurin osa ei pääse sisään akatemiaan, mutta saavat palautetta siitä mitä pitäisi harjoitella lisää, ja kutsun tulla vuoden päästä näyttämään taidot uudestaan. Jotkut harvat pääsevät akatemiaan, mutta sielläkin on jatkuva uhka putoamisesta, ja valmentajien ei tarvitse erikseen muistuttaa että ovella on jono. Tietty määrä pelaajia saa kauden aikana varoituksen siitä että ovat putoamisuhan alla, elleivät pysty nostamaan tasoaan määräaikaan mennessä.

Hankala uskoa että löytyy yhtään niin lahjakasta pelaajaa, jonka ei tarvitsi reenata sikana omalla ajallaan akatemiaan päästäkseen ja siellä pysyäkseen.

Kysymys nyt on kuinka Suomessa pystytään vastaamaan tällaiseen pelaajatuotanto-malliin. Huomatkaa että tässä ei edes vielä puhuttu toiminnan laadusta ja resursseista noissa akatemioissa ja niitä ympäröivissä juniori-seuroissa, ne ovat sitten oma juttunsa.

[Vilu]

Joonas Kolkan harjoittelusta: D-kurssilla näytettiin yhteenveto hänen harjoitusmääristään. En nyt muista lukuja, mutta omalla ajalla harjoittelu väheni selvästi murrosiässä. Syyksi arveltiin sitä että joukkueharjoittelu muuttuu tällöin selvästi raskaammaksi ja fyysisemmäksi, niin että palautumista tarvitaan paljon enemmän. Joukkue-treenejäkin on tietysti enemmän tuolloin, jolloin suhde muuttuu.

[Lenko]

3 tuntia keskimäärin päivässä tulee aika helposti, kun lämpiminä kesäpäivinä viettää kentällä aamusta iltaan.

Terminen kesä, kun lämpötila on keskimäärin yli 10 astetta, kestää Suomessa toukokuun lopusta syyskuun puoliväliin, pohjoisessa kuukauden lyhyempään. Lämpimiä kesäpäiviä on tuolla ajalla jotakuinkin 30. Kun kaikki lämpimät kesäpäivät viettää kentällä aamusta iltan ja harjoittelee aktiivisesti noin kahdeksan tuntia päivässä, jää loppuvuodelle 750 tuntia treeniä. Se tekee vielä keskimäärin muinakin päivinä yli kaksi tuntia päivässä.

Ja jos se kolme tuntia päivässä ja 1000 tuntia vuodessa treenimäärä mielestäsi kerran täyttyy helposti, ei treenimäärä oikeastaan ole ongelma eikä mikään.

Pallon kanssa pelailu ja oleminen ei pitäisi olla pikkujunnulle harjoittelua vaan hauskanpitoa. Suomalaisjunnujen asennetta pitää muuttaa ja senhän tuo tutkimus osoittaa. Lapsilla on aikaa harjoitella lähes yhtä paljon kuin ammattilaisilla, joten hanat auki jo nuorena.

Juu, juu. Sen kymmenvuotiaan pitäisi harjoitella 3 tuntia päivässä, joka päivä, ympäri vuoden, vaikka ulkona on 25 senttiä lunta, saman lukeman verran pakkasta ja tuulta, järjellistä sisätilaa ei ole käytettävissä ja lähimmät jalkapalloilevat kaverit asuvat kymmenen kilometrin päässä. Kaiken tämän kymmenvuotias tietenkin korjaa asenteella. Pari-kolme tuntia pallonkäsittelyharjoituksia parkkipaikalla menee helposti joka päivä. Sehän on vain hauskaa.

Lapsilla on ehkä aikaa, mutta muut olosuhteet eivät tue 20 tunnin ympärivuotisia viikkoharjoitusmääriä kuin ihan, ihan poikkeustapauksissa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku sellaisia määriä treenaa, jos intoa piisaa, olosuhteet tukevat ja kroppa ja pää kestävät. En silti ole ihan vakuuttunut, että noin valtava treenaaminen alle 12-vuotiailla on tarpeen tai edes hyväksi, ei edes niille, jotka aikovat huipulle. On jo aika hemmetin kova sana, jos 7-8 vuotias treenaa keskimäärin tunnin päivässä ja 10-12 vuotias kaksi. Kyse ei siis ole yksittäisestä päivästä tai viikosta vaan keskiarvosta. Epäilen vahvasti, että liika harjoittelu liian aikaisin kääntyy itseään vastaan, tavalla tai toisella.

Edelleen, suomalaisen jalkapallon suurin kompastuskivi on liian vähäinen harjoittelu, mutta nyt ollaan kiskaisemassa verrattain pienten lasten treenimäärä kymmenen vuotta sitten vallinneesta talviajan kaksi kertaa viikossa kokoontumisesta kolmeen tuntiin päivässä, mikä tarkoittaa abouttiarallaa 700% korotusta.

Puhutaan oikeasta asiasta, mutta tällä hetkellä vedetään minusta pienten lasten kanssa pitkäksi. Raja-arvot ovat vielä hakusessa.

[zekki]

Tässä on nostettu ulkomaalaisten huippuakatemioiden joukkueharjoitusmääriä vertailukohdaksi. Katsotaanpa isompaa kuvaa. Noihin akatemioihin on tuhansia halukkaita tulijoita per ikäluokka jo ihan lähialueilta. Useille heistä (ja heidän perheilleen) jalkapallo tarjoaa mahdollisuuden päästä irti köyhyydestä. Tämä tarkoittaa sitä että melkoinen määrä lahjakkaita pikku-futareita harjoittelee hulluna omalla ajallaan ja joukkueessaan unelmoiden mahdollisuudesta päästä edes akatemian try-out tilaisuuteen.
Tai edes parempaan joukkueeseen, josta on parempi mahdollisuus tulla huomatuksi. Try-outehin pääsevistä suurin osa ei pääse sisään akatemiaan, mutta saavat palautetta siitä mitä pitäisi harjoitella lisää, ja kutsun tulla vuoden päästä näyttämään taidot uudestaan. Jotkut harvat pääsevät akatemiaan, mutta sielläkin on jatkuva uhka putoamisesta, ja valmentajien ei tarvitse erikseen muistuttaa että ovella on jono. Tietty määrä pelaajia saa kauden aikana varoituksen siitä että ovat putoamisuhan alla, elleivät pysty nostamaan tasoaan määräaikaan mennessä.

Hankala uskoa että löytyy yhtään niin lahjakasta pelaajaa, jonka ei tarvitsi reenata sikana omalla ajallaan akatemiaan päästäkseen ja siellä pysyäkseen.

Kysymys nyt on kuinka Suomessa pystytään vastaamaan tällaiseen pelaajatuotanto-malliin. Huomatkaa että tässä ei edes vielä puhuttu toiminnan laadusta ja resursseista noissa akatemioissa ja niitä ympäröivissä juniori-seuroissa, ne ovat sitten oma juttunsa.

Ei kai kukaan tosissaan Suomessa siihen pyrikään. onhan se hyvä kuitenkin vertailla mitä muualla tehdään

Jos tuo slummeista tulee hyöky himoharjoittelijoita joille ei pärjätä olisi totta, eihän Euroopankaan seuroissa (mm. Barcelonassa) enää olisi muita kuin brassislummien kasvatteja ja kaikkialla pelattaisiin brassifutista. Onneksi asia ei ole niin yksinkertainen.

Junnujen omatoimisen harjoittelun kuntoon laittamiseen ei tarvita poppakonsteja, kyse on tahdosta ja siitä pidetäänkö asiaa niin tärkeänä, että sen eteen tehdään oikeasti jotain.

Junnupuolellakin voisi myös enemmän kansainvälistyä. On jotenkin itsestään selvää, että aikuisten maajoukkueiden valmentajia valitessa harkitaan myös ulkomaisia valmentajia. Kaikesta kriitikistä huolimatta on melkoisen varma, että heidän käyttönsä on vienyt Suomifutista eteenpäin enemmän kuin jos olisi aina valittu kotimainen valmentaja. Toivottavasti aika joskus kypsyy siihen, että Suomeen saadaan keskeisille pesteille myös ulkomaisia junnuvalmentajia. He voisivat tuoda konkreettista oppia myös muille junnuvalmentajille ja soveltaa omaa opiaan Suomen oloihin. Päivävisiitit on aina päivävisiittejä.

[joks11]

Juu, juu. Sen kymmenvuotiaan pitäisi harjoitella 3 tuntia päivässä, joka päivä, ympäri vuoden, vaikka ulkona on 25 senttiä lunta, saman lukeman verran pakkasta ja tuulta, järjellistä sisätilaa ei ole käytettävissä ja lähimmät jalkapalloilevat kaverit asuvat kymmenen kilometrin päässä. Kaiken tämän kymmenvuotias tietenkin korjaa asenteella. Pari-kolme tuntia pallonkäsittelyharjoituksia parkkipaikalla menee helposti joka päivä. Sehän on vain hauskaa.

Pallonkäsittelyharjoitteita voi tehdä vaikka omassa huoneessa. 1v1 sisaruksen kanssa eteiskäytävässä jne. Vanhemmilta tuo vaatii vähän miettimistä sisustusta tehtäessä, mutta onhan noita mahdollisuuksia.

Viime viikolla juuri puhuin yhden perheen kanssa pojan neppailuista sisällä. Joku maljakko oli kuulemma mennyt rikki. Syyhän ei ole pojan, vaan se maljakko vain oli väärässä paikassa. Poika ymmärsi ainakin

Jotkut ovat tehneet laatoitetulla lattialla askellusharjoitteita, ja hyppynarullakin voi hyppiä sisällä jos pallottelu on kielletty.

[eiks oo kauheet]

1.5 h omatoimista 10 vuotiaille per pvä, joukkue treenit päälle. Näin sanoo Sha.

[Earl Godwin]

Hmmm...semmoin huomio vielä, että tuo 1000 tuntia vuodessa on todella kova vaatimus pikkujunnuille. Harjoitusmäärien pitäisi olla iän myötä kasvavia. Jos 10-vuotias treenaa keskimäärin tunnin päivässä, pitäisi määrä SHA:n mukaan kolminkertaistaa. Kovin monen lapsen kasetti ei kestä. Lähempänä totuutta ollaan, jos alla 7-12-vuotiailla treenimäärä on tasaisesti kasvaen 1-2 tuntia päivässä, murrosiässä aletaan puskea kohti kolmea tuntia ja aikuisikää lähestyttäessä sitten siirrytään aina vain kovempaan ja ammattimaisempaan harjoitteluun.

Vaikeaahan se on toteuttaa, mutta kyllä 20 tuntia viikossa on yleisesti hyväksytty määräksi, joka huipputasolle vaaditaan jo nuoresta alkaen. Esim. osana 60 miljoonan punnan junioriohjelmaansa Skotilanti on lanseerannut systeemin, jossa 12-vuotiaasta alkaen huippujunnut treenaavat 20 tuntia viikossa. Tähän pyritään mm. yhteistyöllä koulujen kanssa, ja pitämällä treenejä ennen koulupäivää. SFA:n Wotte toteaa, että tällaiset treenimäärät ovat muissa maissa jo todellisuutta.

http://www.guardian.co.uk/football/2011/nov/08/sfa-elite-youth-training-programme

[Kaihlamo]

Miten voi olla todellisuutta, kun juuri äskenhän täällä väitettiin "faktana", että La Masiassa pelaajat harjoittelevat 6 tuntia viikossa? :

SHA voisi tutkia islantilaisjunnujen harjoitusmääriä tarkemmin. Käsittääkseni n. 300.000 asukkaan ja 20.000 lisenssipelaajan saarivaltiosta keskellä valtamerta tulee tällä hetkellä 3 kertaa enemmän ulkomailla pelaavia ammattilaisfutareita kuin Suomesta.

[Vilu]

Zekki: missasit pointtini jokseenkin kokonaan: huippuakatemioihin ei pääse eikä niissä pysy harjoittelematta älyttömän paljon. Täällä tuotiin esiin ihan päinvastaista.

Enkä viitannut mihinkään slummeihin vaan ihan eurooppalaisiin akatemioihin, muttei siitä sen enempää.

Mitä tarkoitat sillä että Suomessa kukaan pyri kilpailemaan noiden kanssa?  Jos näkökulmana on huippufutareiden kehittäminen, niin noiden kanssa sitä kilpailllaan joka tapauksessa, halutaan sitä tai ei.

[Sope]

Terminen kesä, kun lämpötila on keskimäärin yli 10 astetta, kestää Suomessa toukokuun lopusta syyskuun puoliväliin, pohjoisessa kuukauden lyhyempään. Lämpimiä kesäpäiviä on tuolla ajalla jotakuinkin 30. Kun kaikki lämpimät kesäpäivät viettää kentällä aamusta iltan ja harjoittelee aktiivisesti noin kahdeksan tuntia päivässä, jää loppuvuodelle 750 tuntia treeniä. Se tekee vielä keskimäärin muinakin päivinä yli kaksi tuntia päivässä.

Ja jos se kolme tuntia päivässä ja 1000 tuntia vuodessa treenimäärä mielestäsi kerran täyttyy helposti, ei treenimäärä oikeastaan ole ongelma eikä mikään.

Kouluikäiset lapset ovat lomalla kesäisin noin 2½ kuukautta. Jos ajattelee, että tuosta ajasta kävisi vaikka vain joka toinen päivä joka päivä kentällä ja joka toinen päivä tekisi tunnin jotain pallon kanssa, tulisi kesän aikana pallon kanssa tekemistä n. 340 tuntia. Käytännössä innokkaat ovat viitenä päivänä viikossa leikkimässä pallon kanssa (näin olen itse nähnyt/todennut).

Juu, juu. Sen kymmenvuotiaan pitäisi harjoitella 3 tuntia päivässä, joka päivä, ympäri vuoden, vaikka ulkona on 25 senttiä lunta, saman lukeman verran pakkasta ja tuulta, järjellistä sisätilaa ei ole käytettävissä ja lähimmät jalkapalloilevat kaverit asuvat kymmenen kilometrin päässä. Kaiken tämän kymmenvuotias tietenkin korjaa asenteella. Pari-kolme tuntia pallonkäsittelyharjoituksia parkkipaikalla menee helposti joka päivä. Sehän on vain hauskaa.

Olet nyt ymmärtänyt koko asian ihan väärin. Kysymys ei ole siitä, että yhtäkkiä alettaisiin vaatia lapsilta suuria harjoittelumääriä, vaikka he eivät sitä haluaisi, vaan kyse on siitä, että halusimmepa sitä tai emme, niin huipulle pääsemisen MAHDOLLISTAMISEKSI tulisi harjoitella omaa alaansa vähintään 10 000 tuntia. Tuo tuntimäärä ei takaa huipulle pääsyä, mutta se tekee sen mahdolliseksi.

Tuo kolme tuntia joka päivä kymmenen vuoden ajan on vain havainnollistava asia, että jokainen Pikku-Litmaseksi omaa lastaan kuvittelevakin tajuaisi millaisia määriä harjoittelua tuo vaatii.

Lapsilla on ehkä aikaa, mutta muut olosuhteet eivät tue 20 tunnin ympärivuotisia viikkoharjoitusmääriä kuin ihan, ihan poikkeustapauksissa. Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku sellaisia määriä treenaa, jos intoa piisaa, olosuhteet tukevat ja kroppa ja pää kestävät. En silti ole ihan vakuuttunut, että noin valtava treenaaminen alle 12-vuotiailla on tarpeen tai edes hyväksi, ei edes niille, jotka aikovat huipulle. On jo aika hemmetin kova sana, jos 7-8 vuotias treenaa keskimäärin tunnin päivässä ja 10-12 vuotias kaksi. Kyse ei siis ole yksittäisestä päivästä tai viikosta vaan keskiarvosta. Epäilen vahvasti, että liika harjoittelu liian aikaisin kääntyy itseään vastaan, tavalla tai toisella.

Juuri alle 12-vuotiaana pitäisikin harjoitella mahdollisimman paljon, koska silloin kroppa kestää aika kovaakin menoa paljon. Oletko koskaan valmentanut tai edes nähnyt pieniä lapsia? Liikunnallisen lapsen voisi sanoa olevan sähköjänis, joka levähtää hetken ja jatkaa painamista. Joka päivä.

Edelleen, suomalaisen jalkapallon suurin kompastuskivi on liian vähäinen harjoittelu, mutta nyt ollaan kiskaisemassa verrattain pienten lasten treenimäärä kymmenen vuotta sitten vallinneesta talviajan kaksi kertaa viikossa kokoontumisesta kolmeen tuntiin päivässä, mikä tarkoittaa abouttiarallaa 700% korotusta.

Puhutaan oikeasta asiasta, mutta tällä hetkellä vedetään minusta pienten lasten kanssa pitkäksi. Raja-arvot ovat vielä hakusessa.

Onko kukaan puhunut päivittäisistä kolmen tunnin kokoontumisista?

Olen itse jopa sitä mieltä, että Suomen malli, jossa jo alle 12-vuotiaat harjoittelevat joukkuetreeneissä lähes joka päivä, on huono. Kaksi tai kolme LAADUKASTA joukkueharjoitusta riittäisi, jos/kun pelaajat pelailisivat ja harjoittelisivat omalla ajalla yhtä paljon kuin huippumaissa.

[Earl Godwin]

Olen itse jopa sitä mieltä, että Suomen malli, jossa jo alle 12-vuotiaat harjoittelevat joukkuetreeneissä lähes joka päivä, on huono. Kaksi tai kolme LAADUKASTA joukkueharjoitusta riittäisi, jos/kun pelaajat pelailisivat ja harjoittelisivat omalla ajalla yhtä paljon kuin huippumaissa.

Kuten aiemmin todettiin, huippumaissa on pomminvarma tapa varmistaa se, että junnut treenaavat riittävästi omalla ajalla. Jos eivät treenaa, he putoavat taidoiltaan huonoimpaan kymmenykseen tms. joka vuosittain potkitaan pois. Huippuakatemialle on jopa tarkoituksenmukaista jättää suhteellisen paljon tehtävää kotiläksyksi; näin saadaan seulottua jyvät akanoista oman motivaation perusteella. Suomessa homma ei luultavasti tulisi toimimaan ihan näin, koska akatemioihin ei ole jonossa tuhansia riittävän motivoituneita ja halukkaita junnuja.

[Earl Godwin]

Kuinka paljon maksaisi Kuningas Litmanen -dokumentin 2-osa. Tämä julkaistaisiin DVD-levitykseen sopuhintaan junnuille. Litmanen näyttäisi harjoitteita joita voi tehdä yksin tai kaverin kanssa ja ennen kaikkea löisi kylmät luvut pöytään kuinka paljon pitää päivittäin/viikottain/vuosittain tehdä harjoituksia että voi haaveilla hyväksi pelaajaksi tulemisesta? Ainakin hän kai on tässä omatoimisessa harjoittelussa tehnyt ainakin jossain määrin oikeita asioita?

Eihän tuo varmaan huono ajatus ole, mutta Litti alkaa olla nykyajan penskoille esihistoriaa. Aikoinaan Littiä ei ihan onnistuttu hyödyntämään, eikä hänestä tullut sitä suomifutiksen Björn Borgia, joka nostaa koko lajin tasoa.

Esikuvien lisäksi on muitakin tapoja - kilpailullisuuden lisääminen. Kaikenlaisia henkilökohtaisia taitokisoja- ja palkintoja paljon lisää, ja näyttävä "julkisuus" (suhteellisesti ottaen) niiden ympärille. Oleellista on palkita kovasta treenaamisesta.

[SirLoser]

Pallonkäsittelyharjoitteita voi tehdä vaikka omassa huoneessa. 1v1 sisaruksen kanssa eteiskäytävässä jne. Vanhemmilta tuo vaatii vähän miettimistä sisustusta tehtäessä, mutta onhan noita mahdollisuuksia.

Jonkinlainen lämmitetty varastohuone on erinomainen tähän tarkoitukseen. Ei tarvitse edes poistua kotoa ja aina pääsee pomputtelemaan ym. temppuilemaan pallon kanssa, oli ulkona pakkasta kuinka paljon tahansa.

Koskee tietysti lähinnä omakotitaloja ja että varastoon normaalisti tungettavat kamat säilötään jossain muualla, kuten esimerkiksi autotallissa.

[Lenko]

Pallonkäsittelyharjoitteita voi tehdä vaikka omassa huoneessa...

Voi tehdä. On sitten eri asia kuinka moni kymmenvuotias tuon mahdollisuuden käyttää joka päivä 1,5 tunnin ajan ja kokee sen motivoivaksi ja iloiseksi jutuksi.

Kysymys ei ole siitä, että yhtäkkiä alettaisiin vaatia lapsilta suuria harjoittelumääriä, vaikka he eivät sitä haluaisi, vaan kyse on siitä, että halusimmepa sitä tai emme, niin huipulle pääsemisen MAHDOLLISTAMISEKSI tulisi harjoitella omaa alaansa vähintään 10 000 tuntia. Tuo tuntimäärä ei takaa huipulle pääsyä, mutta se tekee sen mahdolliseksi.

Juuri näin. Ja tuon 10000 tunnin ei tarvitse jakautua tasaisesti jokaiselle vuodelle vaan harjoitusmäärän tulisi olla iän myötä kasvava, jolloin pienimmille junioreille ei tarvitse vaatia sitä keskimääräistä kolmea tuntia päivässä vaan vähempi riittää ennen 12 ikävuotta. Tälläkin tavalla voidaan hyvin saavuttaa 10000 tuntia harjoitusta.

Oletko koskaan valmentanut tai edes nähnyt pieniä lapsia?

En ole. Eivätkö ne ole vähän niin kuin ihmisiä, mutta pienempiä? Tahdotko todella viedä keskustelua tähän suuntaan?

Olen itse jopa sitä mieltä, että Suomen malli, jossa jo alle 12-vuotiaat harjoittelevat joukkuetreeneissä lähes joka päivä, on huono. Kaksi tai kolme LAADUKASTA joukkueharjoitusta riittäisi, jos/kun pelaajat pelailisivat ja harjoittelisivat omalla ajalla yhtä paljon kuin huippumaissa.

3 tuntia keskimäärin päivässä tulee aika helposti...

Meillä on mielestäsi ihan riittävä määrä joukkuetreenejä ja 1000 tunnin vuosittainen harjoitusmäärä täyttyy helposti. Ei siis ole mitään ongelmaa.

[zekki]

Zekki: missasit pointtini jokseenkin kokonaan: huippuakatemioihin ei pääse eikä niissä pysy harjoittelematta älyttömän paljon. Täällä tuotiin esiin ihan päinvastaista.

Enkä viitannut mihinkään slummeihin vaan ihan eurooppalaisiin akatemioihin, muttei siitä sen enempää.

Mitä tarkoitat sillä että Suomessa kukaan pyri kilpailemaan noiden kanssa?  Jos näkökulmana on huippufutareiden kehittäminen, niin noiden kanssa sitä kilpailllaan joka tapauksessa, halutaan sitä tai ei.

Pointti se, että jos pelkillä harjoitusmäärillä valittaisiin, espanjalaisillakaan nuorilla ei olisi enää La Masiaan asiaa, kun  Etelä-Amerikan slummeista tulisi pelaajia, jotka eivät käy koulua vaan ovat pelanneet päivät pitkät.

Aina harjoittelemista vaaditaan paljon, jos huipulle haluaa päästä missä tahansa asiassa, jossa on kilpailua. Miten se voi olla olla futiksen yhteydessä erikoinen asia? Ammattiin tähtäävät soittajatkin soittavat tuntikausia päivässä.

Kaikki maailman futarit kilpailee toki toistensa kanssa, mutta ei Suomeen pystytä rakentamaan samanlaista pelaajatuotantoa kuin vaikka La Masiaan. Lähimmäksi tätä voitaisiin päästä, jos Litti saisi aikaan Cruyff käännöksen pohjoiseen ja tänne perustettaisiin jonkinlainen La Masian eli käytännössä Ajax Akatemian pohjoinen filiaali.
Sinne kun palkattaisiin myös Eremenko Sr niin vetäisi myös venäläisten seurojen huippujunnuja ja arvatenkin vähän oligarkkirahaakin. Siinä sitä olisi suomalaisilla junnuilla kirittäjiä.

Jos huipulle halutaan pitäisi täälläkin olla rohkeita. Harjoitustuntien määrän kanssa kinastelulla ei pitkälle pötkitä.